Perjantaina julkaistiin eräiden yksittäisten markkinatalousmyönteisten sosiaaliliberaalien vihreiden manifesti, joka on suunnattu kokoomuksen viimeisille sivistysporvareille kehotuksella luopua toivottamasta taistelusta kokoomuksen suunnasta ja vaihtaa vihreisiin. Jossakin tämä teksti on liitetty minuun. Annoin nimeni käyttöön kun sitä pyydettiin, mutta en ollut asiassa aloitteellinen enkä juuri osallistunut manifestin laadintaan.
Sinänsä olen sitä mieltä, että kokoomuksen persuuntumisen ja muuttuminen yhä leimallisemmin miesten puolueeksi, pitäisi tehdä vihreille helpoksi saada ääniä kokoomuksesta. Ei pitäisi tehdä kuin laittaa haavi ulos ja korjata satoa.
Tere Sammanlahden kaltaisista kokoomuslaisista ei tule koskaan vihreitä ja parempi niin, mutta ennen kokoomuksessa oli niin sanottuja sivistysporvareita, jotka puolustivat myös sosiaalista oikeudenmukaisuutta. He ovat nyt kodittomia.
Päätin kirjoittaa juttusarjan siitä, miksi vihreiden kannattaa panostaa markkinatalouteen ja miksi vihreät ovat markkinatalouden edistäjinä puhdasoppisempia kuin kokoomuslaiset. Aihe ei ole minulle uusi. Olen kirjoittanut aiheesta blogillani ennenkin (esimerkiksi tässä). Vuonna 1990 kirjoitin peräti kirjan Vihreä markkinatalous.
Aloita siitä, miksi päästöjen hallinnassa hintaohjaus on parempaa kuin hallinnollinen ohjaus.
Hintaohjauksella tarkoita päästökauppaa ja haittaveroja. Näiden tehosta on kaksi vakuuttavaa esimerkkiä, USA:n ja EU:n rikkipolitiikka ja EU:n kasvihuonekaasujen päästökauppa. Lisääkin menestystarinoita löytyy, mutta nämä ovat ne merkittävimmät.
1980-luvulla maailmaa uhkasi rikkipäästöjen tuottama happamoituminen. Ongelma pystyttiin selättämään, mistä moni on saanut aiheen sanoa, että pelottelu kuolevilla metsillä oli alarmismia. Päästöt saatiin kuriin ja ongelma voitettiin. Huonosti olisi käynyt jos mitään ei olisi tehty. Ei siinä ollut mitään aiheetonta alarmismia. Palokunta tuli turhaan, koska se sai tulipalon sammumaan?
Yhdysvalloissa rikkipäästöihin käytettiin päästökauppaa ja Euroopassa hallinnollista ohjausta. Molemmissa päästöt vähenivät suunnilleen yhtä paljon, mutta se tuli Euroopassa neljä kertaa kalliimmaksi. Euroopassa kaikkien piti vähentää yhtä paljon, maksoi mitä maksoi. Yhdysvalloissa yritykset saattoivat leikata päästöjä toisten puolesta, jos heillä oli siihen halpa keino.
Ilmastopäästöjen vähentämisessä päästöt on jaettu Euroopassa kahteen koriin, päästökauppasektoriin ja taakanjako sektoriin. Päästökauppasektorilla raha ratkaisee ja pulinat pois, taakanjako sektorilla vähennykset perustuvat poliittisiin päätöksiin.
Taakanjako sektorilla päätöksiä jokainen pyrki suhmuroimaan, jotta päästövelvoite ei osuisi omalle kohdalle. Se toimi.
Vuodesta 1990 vuotaan 2025 päästökauppasektorin päästöt vähenivät Suomessa 66 % ja taakanjako sektorin päästöt vain 30 %. Perussuomalaiset valittavat, että turpeen poltto oi kielletty ja nyt Orpon hallitus on sitoutunut edistämään sitä(!) Ei sitä ole mitenkään kielletty, se ei päästökaupan oloissa vain yksinkertaisesti kannata. Päästökauppa ei koske pieniä kattiloita, ja niissä turpeen poltto jatkuu vanhaan tahtiin.
(Julkisuudessa toistetaan jatkuvasti, että Ruotsissa turvetta kohdeltaisiin toisin. Ihan saman päästökaupan piirissä se sielläkin on eikä turvetta siksi Ruotsissa polteta edes niin paljon kuin Suomessa)
Ympäristöverot ovat hyvä ympäristöpolitiikkaa ja täysin talousteorian mukaisia (ulkoisten kustannusten hinnoittelu).
En kyllä usko tuohon sivistysporvari-juttuun, marginaalista ilmiötä kyseessä.
Sodan jälkeisen konkurssin jälkeen taloutta erinomaisesti ymmärtänyt Urho Kekkonen mestarillisesti johti Suomen neljässäkymmenessä vuodessa maailman johtavien hyvinvointi-valtioitten joukkoon.
Tämä oli aivan uskomaton suoritus, johon osallistui myös koko kansa tekemällä kovasti töitä!
Sen jälkeen 80-luvulta lähtien bernsteinilainen sosialisti Mauno Koivisto rakensi Suomeen sosialistinen talouskokeilun, joka on nyt täysin epäonnistunut, niinkuin kaikkialla muuallakin.
Suomi on ollut parikymmentä vuotta pysähdyksissä, työttömyys on Euroopan korkeinta, yhtiöitten konkurssiaalto 90-luvun luokkaa, valtionvelka on ryöstäytynyt käsistä ja nykymenolla Suomi joutuu lopulta ulkopuoliseen ohjaukseen. Lisäksi parhaat osaajat ja yritykset ovat karanneet maasta.
Tulee mieleen Kekkosen vuoden 1975 tokaisu: “Saatanan tunarit!”
Kun katselee nykyistä poliittista johtoamme ja ammattiyhdistysliikettämme, kyllä tulee Kekkosta ikävä!
Suomi tarvitsee nyt TÄYDELLISEN talousuudistuksen globaalin markkinatalouden ehtojen mukaisesti, sillä olemme käytännössä täysin riippuvaisia vientimme kilpailukyvystä.
Suomesta pitää tehdä taas sellainen maa, jossa on kiinnostavaa ja kannattavaa ottaa rajua riskiä, investoida uuteen tekniikkaan ja palkata hyvällä palkalla.
Suomen julkinen talous on skaalattava alas maan kantokyvyn mukaiseksi, verotuksemme on uudistettava palkitsemaan sijoituksia ja riskinottoa, lahja- ja perintövero on PAKKO poistaa Ruotsin onnistuneen mallin mukaan, ja maahan pitää houkutella maahan vuosittain 50 000 ulkomaista osaajaa ja työpaikoilla paikallista sopimista pitää radikaalisti lisätä, jne.
Tulee mieleen Koviston tokaisu: “Tarttis tehrä jotain…”
Uurnilla tavataan 18.4.2027!
UKK oli oikeassa yhdessä asiassa: “yleiset syyt”. Korppoo muistanee mistä oli kysymys.. ja perintöveron poistolla ei saavuteta mitään muuta kuin syvempi luokkajako ja miljardi lisää vajetta kassaan.
Taitaa Seppo Korppoo muistella vanhoja Kekkosen aikoja vähän nostelgisesti kun nostaa vain yhden Kekkosen lauseen mutta unohtaa sen taustat.
Kekkosen aikana Suomen talous oli hyvin valtiovetoista eikä yksityisellä sektorilla ollut paljonkaan liikumatilaa kuin tällä hetkellä. Oli toki yhtiöitä jotka olivat yksityisessä omistuksessa mutta valtion rooli tuonnissa ja viennissä oli erittäin suuri. Kekkosen kaudella syntyi kolmikanta. Nythänse on kokonaan korvattu ihan toisella järjestelmällä joka on ollut käytössä muissa Pohjoismaissa jo yli 20 vuotta.
Koiviston aika oli vain siirtymäkausi jolloin finanssisääntelyä alettiin purkamaan ja tämänkin paine tuli ulkomailta koska ensimmäisenä Pohjoismaista sääntelyn purkamisen teki Tanska. Se ei mennyt ihan suunnitelman mukaisesti.1980-luvun kokeilu ei ollut Koivoiston luomus vaan mukana oli koko Suomen silloinen talouselämä.
Nimimerkki Fidel taa valittaa että esim perintöveron poisto lisäisi luokkajakoa ja toisi miljardi vajetta kassaan vaikka hänkin unohtaa sen että perintöveron poistaminen toi esim Ruotsiin varallisuutta joka aiemmin oli siirretty muihin maihin etenkin Britanniaan. Ruotsi (mukaan lukien Tanska) on ollut pitkään yksityisellä teollisuuden ja liiketoiminnalla menestynynyt kansantalous kun taas Suomi oli pitkään valtiovetoinen kansantalous. Norja on valtiovetoinen kansantalous mutta sitä ei aina huomaa kun maan kansantaloudesta suurin osa on öljyn ja kaasuntuotantoa joka on valtionomistuksessa.
“Sinänsä olen sitä mieltä, että kokoomuksen persuuntumisen ja muuttuminen yhä leimallisemmin miesten puolueeksi, pitäisi tehdä vihreille helpoksi saada ääniä kokoomuksesta.”
Eikö pitäisi olla huolissaan sitten myös vihreiden ja vasemmistoliiton muuttumisesta naisten puolueiksi?
Politiikan sukupuolittuminen ylipäätään on ikävää. Syventää polarisoitumista ja populismia.
Pitäisi.
Olin aivan pöyristynyt uudesta puolueohjelmasta, jossa on pitkä kappale sukupuolten tasa-arvosta, ja ainoa mitä miehistä on keksitty sanoa on:
“Parannetaan poikien ja miesten hyvinvointia esimerkiksi kannustamalla isiä vanhempainvapaisiin, panostamalla tunnetaitokoulutukseen sekä rahoittamalla naisvihan vastaista työtä.”
Siis vihreiden käsitys miesten ja poikien _hyvinvoinnin parantamiseksi_ on moittia miehiä ja poikia niistä asioista, joista heitä moititaan jatkuvasti muutenkin?
Mitä useamman kerran tuon lauseen luen, sitä vaikeampi minun on uskoa, että jotain noin ällistyttävän typerää on todella voitu kirjoittaa minkään puolueen ohjelmaan.
Olen äänestänyt vihreitä usein, mutta en uskollisesti. En mielelläni tee äänestyspäätöstä puheiden vaan tekojen perusteella. Viime hallituskauden jälkeen olikin helppo todeta, etten vihreitä eduskuntavaaleissa äänestä. Nyt kun vihreiden teoista valtakunnanpolitiikassa ei ole uutta näyttöä, puheilla on suurempi painoarvo.
Tämä manifesti oli sinäänsä oikean suuntaista puhetta, mutta tuossa galleriassa taisi olla ainoastaan yksi istuva kansanedustaja, mikä syö siltä aika paljon uskottavuutta. Kun tähän yhdistää sen, että puolueohjelmassa on talouskappaleessa lauseita kuten:
“Vihreät mittaa talouspolitiikan onnistumista luonnon ja ihmisten hyvinvointia kuvaavilla mittareilla.”
tai
“Reilu muutos edellyttää myös feminististä talouspolitiikkaa”
ja lukuisia kohtia, joissa ollaan lapioimassa verorahoja “hyville” yrityksille, niin ihan helppoa ei ole luottaa siihen, että vihreitä äänestämällä saisi ihan oikeasti lisää markkinataloutta.
Tämä ilmaisu “Reilu muutos edellyttää myös feminististä talouspolitiikkaa” vaivaa minuakin. Joku on määritellyt talouspolitiikansa tavoitteet ikäänkuin naisasialiikkeeseen haudattuna. Asioita ei pitäisi hämärtää laajentamalla yleiskäsitteitä omavaltaisesti miten sattuu
Ennen kuin aletaan dumaamaan termiä feministinen talouspolitiikka, kannattaa ensin tutustua aiheeseen. Ideahan on hieman yksinkertaistetusti että kansantalouden ulkopuolelle jäävä ns uusiuttava työ kuten lastenhoito, kotityöt ja omaishoito tuodaan kirjanpidon piiriin täysimääräisesti. Joidenkin arvioiden mukaan tämän rahallinen arvo on 40–60% todellisesta bkt:stä. Miksei tätä ole sitten ole huomioitu aiemmin? Ei olla osattu, eikä viitsitty. Käytännössä kuitenkin kaikki ei-feministinen taloustiede on siis täyttä roskaa.
Omavaraistalous esimerkiksi maataloudessa on myös ollut laskelmien ja siten myös verotuksen ulkopuolella. Koska kuitenkaan ei kai ole tarkoitus alkaa verottaa kotitaloustyönä tapahtuvaa arvonlisäystä, niin en ymmärrä, mikä muuttuu, että BKT lastketaan toisella tavalla.
No voi tietysti miettiä, onko BKT ylipäätään järkevä yhtään mihinkään.
Mutta vaikutusarvioiden kannalta näkyväksi tekeminen on vältämätöntä, jos näillä mittaamatta jätetyillä suureilla on yhtään assosiaatiota (tai edes korrelaatiota) mitattujen suureiden kanssa. Nykyisin jos arvo oletetaan nollaksi, on korrelaatiokin nolla. Tässähän on kyseessä käytännössä sama ilmiö kuin ulkoisvaikutukset. On “helppo” leikata vanhusten hoidosta kun sen vastakustannus ei “näy” “missään”.
On tietysti totta että hankala näitä on mitata (ja siksi ne on aikanaan jätetty pois kun ollaan oltu laiskoja) mutta on melkolailla eri asia olettaa että jokin asia on nolla kuin että sillä on jokin tuntematon numeerinen arvo. Voi tosin olla että taloustieteilijöillä menee vielä vuosikymmeniä tämän asian oppimiseen, mitään terävintä porukkaa se ei menetelmällisesti ole.
“Omavaraistalous esimerkiksi maataloudessa on myös ollut laskelmien ja siten myös verotuksen ulkopuolella. Koska kuitenkaan ei kai ole tarkoitus alkaa verottaa kotitaloustyönä tapahtuvaa arvonlisäystä, niin en ymmärrä, mikä muuttuu, että BKT lastketaan toisella tavalla.”
Olet osin väärässä verotuksen suhteen. Se tekisi näkyväksi ja ehkä vertailukelpoisemmaksi joissain tapauksissa eri maiden tilanteita. Esim. vaikkapa lastenhoito ei ole arvonlisäverotettavaa liikevaihtoa lastenhoitoyrityksillekään, mutta työntekijälle siitä saatava palkka on osin verotettavaa palkkatuloa (verovähennysten jälkeen). Koska se lasketaan kuitenkin niiden liikevaihtoon, se lasketaan siitä määrästä BKT:hen. Kotona lasta hoitavalle voidaan maksaa kotihoidontukea, joka on verotettavaa tuloa kyllä lapsen vanhemman henkilöverotuksessa, mutta sitä taas ei sitten mistään arvosta huomioida BKT:ssa.
Eli siis kotitaloustyötä verotetaan Suomessa kyllä joissain tapauksissa, kuten vaikkapa lasten kotihoitoa verotetaan verottamalla kotihoidontukea. Joskus menneisyydessä olin talkootöissä eräässä yhdistyksessä joitain päiviä majoittuen sen tiloissa. Verottaja verotti talkoolaisille yhteismajoituksessa tarjotun talkoomajoituksen ja ruoan laskennallista arvoa siitä hyvästä, vaikka palkkaa ei maksettu rahana yhtään. Talkootyötä ja ilmaismajoituksia tai ilmaislounaita ei lasketa BKT:hen, mutta veroja saattaa silti tulla perittäväksi.
Rakentamisen hiilijalanjälkisääntely on karmaiseva esimerkki tuosta päästöjen hallinnollisesta ohjaamisesta. Käytännössä on luotu järjestelmä joka vaatii uskomattoman määrän byrokratiaa, joka perustuu parhaimmillaankin täysin järjettömiin oletuksiin rakennusosien käyttöiästä, joka kohdistuu pääosin kaksoissääntelynä jo valmiiksi päästökaupan ja ‑tullien alaisiin päästöihin ja joka pahimmillaan tuottaa kannustimia jotka lähinnä lisäävät päästöjä niiden vähentämisen sijaan.
Esimerkkinä jälkimmäisesti nyt vaikkapa se, että rakentamisen päästönormistot eivät lainkaan huomioi rakennuspaikkaa ja sen esirakentamisen päästöjä, eivätkä ne toisaalta kosketa pientalorakentamista. On sääntelyn näkökulmasta helpompaa rakentaa pientaloalue Espoon Histaan vanhaan metsään kuin kerrostaloasuntoja valmiin joukkoliikenneinfran varrelle. Jää lukijan vastuulle laskea kumman hiilipäästöt ovat korkeammat asukasta kohden.
Toisaalta sääntelyllä kannustetaan voimakkaasti rakentamaan kiinteistökohtaisia aurinkopaneeleja, kun kiinteistön katolla tuotetettu energia vähennetään kiinteistön kulutuksesta ja rakentamisen hiilijalanjäljestä. Tässä ei tietysti ole yhtään mitään järkeä, koska ei se katolla oleva sähkövoimala eroa millään oleellisella tavalla merellä olevasta tuulivoimalasta—paitsi eroaa kuitenkin, siis niin, että toisin kuin merituulivoimala, aurinkopaneelit eivät tuota sähköä lainkaan juuri niinä kylminä talvipäivinä kun energiankulutus ja sen ominaishiilipäästöt ovat korkeimmillaan. Mutta niin vaan aurinkopaneeleilla voi kompensoida rakennuksen heikompaa lämmöneristystä, ja samalla tämä aurinkopaneelien rakentamisen lisäkannustin (muiden vero- ja siirtohinnoitteluun liittyvien hallinnollisten kannustimien kanssa) ohjaa sähköntuotantoa järjestelmätasolla järjettömään suuntaan.
arkkitehti kirjoitti:
“Esimerkkinä jälkimmäisesti nyt vaikkapa se, että rakentamisen päästönormistot eivät lainkaan huomioi rakennuspaikkaa ja sen esirakentamisen päästöjä, eivätkä ne toisaalta kosketa pientalorakentamista. On sääntelyn näkökulmasta helpompaa rakentaa pientaloalue Espoon Histaan vanhaan metsään kuin kerrostaloasuntoja valmiin joukkoliikenneinfran varrelle. Jää lukijan vastuulle laskea kumman hiilipäästöt ovat korkeammat asukasta kohden.”
Pientalot ovat tulossa samojen rakentamisen päästönormien piiriin parin vuoden päästä EU-direktiivin velvoittamana. Kokonaan toinen asia, onko pienimpien kohteiden osalta mitään järkeä laskea tarkoilla tiedoilla päästölukuja. Yksi päästölaskelma maksaa tyypillisesti noin 2000–5000 euroa. Pientalolle se on aika kallis talon koko talon kokonaishintaan nähden.
“Toisaalta sääntelyllä kannustetaan voimakkaasti rakentamaan kiinteistökohtaisia aurinkopaneeleja, kun kiinteistön katolla tuotetettu energia vähennetään kiinteistön kulutuksesta ja rakentamisen hiilijalanjäljestä. Tässä ei tietysti ole yhtään mitään järkeä, koska ei se katolla oleva sähkövoimala eroa millään oleellisella tavalla merellä olevasta tuulivoimalasta—paitsi eroaa kuitenkin, siis niin, että toisin kuin merituulivoimala, aurinkopaneelit eivät tuota sähköä lainkaan juuri niinä kylminä talvipäivinä kun energiankulutus ja sen ominaishiilipäästöt ovat korkeimmillaan.”
Mitä ominaispäästöihin tulee, niin esimerkiksi nyt tämän vuoden kesäkuussa sähkön hinta on ollut korkealla, ja fossiilista energiaa on käytetty sähköntuotantoon. Kylmimmät talvipäivät ovat Suomessa olleet usein tammikuussa aikaan, jolloin moni aurinkopaneeli on lumeton. Niistä tulee silloin jonkin verran sähköä. Pientaloissahan moni vielä putsaa lumet pois paneelien päältä, jos sähkön hinta on talvella korkealla, jolla varmistaa tuotannon jatkumisen. Väitteet siitä, että aurinkopaneeli ei tuota lainkaan sähköä tammikuussa, ovat perättömiä. Fingridin tilastoinnissa on vain osa aurinkosähkön tuotannosta, mutta Fingridin tilastoinnissa sitä oli tammikuussa tänä vuonna jo lähes 200 MW päivän valoisimpaan aikaan, ja ensi talvena sitä on reilusti enemmän.
Nyt sähkön hinta on ollut niin korkealla, ja aurinkopaneelien hinnat niin alhaalla, että tänä kesänä aurinkopaneeleita asennetaan Suomeen paljon lisää, kun kotitalousvähennystäkin nostetaan. Takaisinmaksuajat ovat aurinkopaneeleissa näiden yhteisvaikutuksena nyt matalia. Paremman tuoton saa tällä hetkellä aurinkopaneeli-investoinneista kuin mitä euriborit ovat.
arkkitehti kirjoitti:
“Mutta niin vaan aurinkopaneeleilla voi kompensoida rakennuksen heikompaa lämmöneristystä, ja samalla tämä aurinkopaneelien rakentamisen lisäkannustin (muiden vero- ja siirtohinnoitteluun liittyvien hallinnollisten kannustimien kanssa) ohjaa sähköntuotantoa järjestelmätasolla järjettömään suuntaan.”
Aurinkopaneelien tuotanto ei ajoitu ollenkaan järjettömään aikaan, vaan juuri samaan aikaan kuin rakennusten jäähdytystarve on vuoden sisällä ja päivän kellonajoista suurimmillaan. Uusissa taloissa on usein jäähdytys, ja talo jäähdyttää juuri silloin kun aurinkopaneelien tuotanto on kesällä suurimmillaan. Samalla verkko selviää pienemmällä rasitteella kuumilla keleillä. Kylmällä pakkassäällähän verkko yllä kestää isommatkin kuormitukset, kun se ei silloin ylikuumene. Lämpimällä säällä isot kuormat olisivat verkon kannalta haastavampia.
Lämmöneristyksen osalta rakentamismääräyksissä on kyllä tiukat minimit. Ne ovat monta kertaa paremmat kuin vanhoissa taloissa. Ulkoseinän u‑arvovaatimus on esimerkiksi 0,17. Monissa vanhoissa taloissa se on yli 0,5, joissain jopa yli 1 . Aurinkopaneeleja laittamalla ei saa heikentää yhtään yläpohjan, alapohjan, seinien, ikkunoiden tai ovien eristystä rakentamismääräysten minimistä. Aurinkopaneeleilla tehdään A‑energialuokan uusia taloja, mutta määräysten samat minimivaatimukset lämmöneristeistä pitää täyttää silti niissä taloissa mitkä muissakin taloissa.
Aurinkopaneeleille vaihtoehto niissä taloissa ei olisi lisälämmöneristys, vaan toisenlaiset talotekniset ratkaisut (vaikkapa lämpöpumput).
Kaukokylmä on paras ratkaisu, sillä siinä jäähdytyksestä talteen otettu lämpö voidaan käyttää hyödyksi.
Soininvaaralle: kaukokylmä ei ole aina paras jäähdytysratkaisu, vaan se riippuu myös talon luonteesta ja lämmitysratkaisusta.
Vaikka kaukokylmässä kylmän synnyttämisessä syntyvä lämpö hyödynnetään, tämä vaatii energiamuunnoksen, jonka hyötysuhde on aina alle 100%. Kylmää isoilla lämpöpumpuilla tehdessä hyötysuhde lienee luokkaa 80%. Lisäksi osa kylmästä valuu matkan varrelle kylmäverkossa.
Maakylmässä ei tarvita energiamuunnosta, joten se on erittäin energiatehokas jäähdytystapa. Eikä kallioon siirrettävä lämpökään mene hukkaan, vaan se lämmittää maalämpökaivoa. Kerrostalosovelluksissa kaivojen jäätyminen noin 50 vuoden kuluessa on muuten ongelma.
Mutta tämä on hiusten halkomista. Esitetyn manifestin mukaisesti antaa markkinoiden ja asiakkaiden ratkaista, miten suuren osuuden keskitetty kaukokylmäjärjestelmä ja hajautettu maakylmä saavuttavat. Molemmat parempia kuin hajautetut ilmalämpöpumput.
“Kaukokylmä on paras ratkaisu, sillä siinä jäähdytyksestä talteen otettu lämpö voidaan käyttää hyödyksi.”
Samalla tavoin poistoilmalämpöpumputkin jäähdyttäjinä usein toimivat. Jäähdytyksen sivutuotteena tulee lämpöä, jolla lämmitetään niissä usein talon lämminvesivaraajaa. Sillä erolla, että ei tule niin paljoa siirtohäviöitä kuin kaukokylmäverkosta tulee, kun kylmää siirretään satoja metrejä tai kilometrejä.
Maakylmä on nykyään myös laajasti jo käytössä. Siinä maalämpöjärjestelmä käännetään toimimaan nurinperin, eli tuottamaan kesällä kylmää, ja samalla varataan lämpöä maaperään, jota sitten taas talvella käytetään. Se on eräänlainen vuodenaika-akkujärjestelmä siten samalla.
Ilmastoystävällisempi vaihtoehto on kuitenkin usein suunnitella talo niin, että se ei ylikuumene siinä määrin, että jäähdytystä ainakaan paljoa edes tarvittaisiin. Koneellisen jäähdytyksen pitäisi ympäristösyistä olla viimesijainen keino.
Aurinkopaneeleilla on luonnonvarojen käytön kannalta useampikin etu verrattuna merituulivoimaan. Ensinnäkin hyötysuhde-ero: kun sähkö tuotetaan paikan päällä, niin pois jäävät sähkön siirron noin 3% häviö. Lisäksi vältetään lisäkapasiteetin rakentaminen kantaverkkoon sekä tuulivoimalan ja kantaverkon välisen siirtoyhteyden rakentaminen. Merellä sijaitsevien tuulimyllyjen huolto on vaativaa ja kuluttaa fossiilista energiaa.
Mutta sekä tuulivoimaa että aurinkovoimaa tarvitaan. Suomen oloissa ne ovat melko pääosin ortogonaalisia eli meillä tuulee talvella ja aurinko paistaa kesällä. Poikkeuksena ovat talvikorkeapaineet, joita varten on vielä hyvä ratkaisu kehittämättä.
Suomen sähköjärjestelmän ylivoimaisesti suurin ongelma on epäsuhta kulutuksessa talven ja kesän välillä. Tällä hetkellä kesän kulutus on luokkaa 8 GW, kun talvella luku on 12 GW. Eroa neljä gigawattia. Jos aurinkopaneeleilla tuotetaan kesälllä 2 GW ja talvella nolla, muun sähköntuotannon kohdalla ero talven ja kesän välillä nousee kuuteen gigawattiin. Jos ydinvoimalla tuotetaan tasaisesti 3 GW, jäljelle jäävän tuotannon pitää pystyä vaihteluväliin kolmesta yhdeksään gigawattia.
Niistä suhteellisen lyhytaikaisista talvikorkeapaineista kyllä selvitään varastoinnilla, kulutusjoustolla ja käyttökustannuksiltaan sikahintaisilla varavoimalaitoksilla, mutta tuosta vuodenaikavaihtelusta ei selvitä.
On ihan helvetin kallista rakentaa kaksinkertainen sähköjärjestelmä joista kumpikin puolisko on puolet vuodesta pois käytössä, toinen siksi että on pimeää, toinen siksi että se toinen puoli syö markkinat. Etenkin kun tuulivoiman tuotantoprofiili sopii lähes täydellisesti sähkön kulutusprofiiliin.
Minun ehdotukseni aurinkovoiman rakenteellisten kannusteiden poistamiseksi ja koko sähkömarkkinan järkiperäistämiseksi ovat seuraavat:
1. Sähkönsiirron hinnoittelun muuttaminen. Nykyisen hybridimallin sijaan pitäisi siirtyä kiinteään liityntätehon mukaiseen sijaintiperustaiseen vuosimaksuun; tämä vastaisi paremmin sähkönsiirron toteutuvia kustannuksia (joo, voidaan virittää myös laskennallisen kulutushuipun mukaiseksi jos halutaan hifistellä, mutta liittymän koko vastaa riittävällä tarkkuudella totuutta ja on yksiselitteinen).
2. Sähköveron poisto. Pistemäinen valmistevero on hyvä jos tavoitteena on asettaa haittavero tuotteelle, sähkö ei ole tuote jolle pitäisi asettaa haittavero.
3. Rakennusmääräysten muuttaminen niin, että kiinteistökohtaista energiantuotantoa ei lasketa mitenkään. Rakennuksen energiankulutus ei riipu siitä, sattuuko rakennus sijaitsemaan samalla tontilla voimalaitoksen kanssa. Tämän vuoksi ei ole perusteltua sekoittaa voimalaitoksia rakennusten energiamääräyksiin. (Mielestäni rakentamisen energiamääräykset pitäisi vaan poistaa kokonaan energiatodistuksen kaltaista kuluttajainformaatiota lukuunottamatta, ja antaa markkinoiden päättää kuinka paljon energiasta ollaan valmiita maksamaan. Mutta se on toinen asia)
Arkkitehdille:
Tuulivoimaa Suomessa on tällä hetkellä noin 10 GW. Keskitalvella tämä tuottaa keskimäärin 40%-50% nimelliskapasiteetistaan, keskikesällä 15%-20%. Eli tuosta syntyy nykyään puolet tarvittavasta 6 GW:stä. Edelleen, kesäisin ydinvoimalat ovat huollossa, joka tekee 1 GW:n. Meillä on edelleen CHP-voimaloita, jotka hoitavat luokkaa 1 GW, kun niitä tarvitaan talvella lämmitykseen. Edelleen se, että kesällä kaukolämpö tehdään sähköllä, kun taas talvella CHP:lla pienentää eroa vielä vähän. Edelleen, Suomessa on jo luokkaa 3 GW kaavoitettua tuulivoimapuistoa odottamassa sähkön hinnan nousua. Näiden rakentaminen paikkaa viimeistään haetun aukon.
Olen kuitenkin samaa mieltä pointeistasi. Aurinkovoimaa ei ole Suomessa syytä tukea, ei edes kotitalousvähennyksellä. Lisää aurinkovoimaa tulee kuitenkin koko ajan, koska pientaloasujille, joilla on sähköauto, paneelit kannattavat joten kuten ihan ilman tukia. Toki tämä perustuu sähkönsiirtomaksun (jonka järjettömyydestä olen kanssasi samaa mieltä) ja sähköveron välttämiseen omatarvetuotannossa.
Koen olevani sellainen sinivihreä liberaali joka tuntuu hävinneen Suomen politiikasta. Täällä blogilla olen n.. 15 vuotta harmitellut vihreiden lipumista vasemmistoon.
Jos nyt mietin että ketkä poliitikot edustavat kaipaamani liberaalia markkinataloutta, tulevat mieleen Elina Valtonen ja Aura Salla. Ehkä myös vihreissä on pari sellaista henkilöä, nuo hukkuvat siihen että koen että vihreät on nykyään marginaalinen laitavasemmiston kanssa kanssa flirttaileva porukka.
Taitaa olla kyllä enemmänkin niin että kokoomus on lipunut oikealle kohti uusliberalismia ja viime vuosina kohti populistista laitaoikeistoa, kuin että vihreät olisi muuttunut vasemmistolaisemmaksi. Nykyään vaan sosiaaliliberalismiakin on alettu pitämään vasemmistolaisena mitä se ei oikeasti ole, vaikka se sitä onkin suhteessa nykyiseen uusliberalistiseen kokoomukseen ja laitaoikeistolaisiin perussuomalaisiin.
Ja kaikkihan alkaa näyttämään vasemmistolaiselta jos tarpeeksi oikealta katsoo. Se mikä ennen koettiin sivistysporvariudeksi leimataan nykyisin vihervasemmistolaisuudeksi. Niin se maailma muuttuu ja sivistyskin on jäämässä vihervasemmiston puolustettavaksi kuten ovat jääneet jo mm. EU:n arvotkin, kuten ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, demokratia, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien (mukaan lukien vähemmistöihin kuuluvien oikeudet) kunnioittaminen. Ja oikeistohan oikein tyrkyttää niitä vihervasemmistolle!
Sosiaaliliberaalit korostavat valtion roolia, uusliberaalit tai klassiset liberaalit korostavat enemmän yksilöiden vapautta ja vastuuta. Koen korkeasti koulutettuna kansainvälisenä yrittäjänä olevani markkinaliberaali. Olen aina halunnut keventää Suomen valtion roolia ihmisten ja markkinoiden elämän sääntelyssä. Tuossa mielessä siis olen lähempänä jopa mainittua Tere Sammallahtea, kuin vihreitä sosiaaliliberaaleja. Tosin pidän Sammallahtea ärsyttävänä provokaattorina jonka aikoinaan hiljensin twitterissä. Aika monta vasemman laidan vihreää hiljensin sieltä myös kunnes ne katosivat johonkin.
Valitettavasti Suomen talous on niin kuralla ja turpeessa ettei sosialistista pelivaraa ole enää jaettavaksi. Suomeen tulisi luoda olosuhteet jotka houkuttelevat tänne pääomia, investointeja, pääomien kertymistä ja yrittäjyyttä. Tuollaiset markkinamekanismit ovat Suomesta katsoen oikeistolaisia, eivät sosiaaliliberaaleja. Vihreiden nykyinen sanoma ei siis todellakaan tavoita minua enää kuin ehkä paikallispolitiikassa.
@TL
https://liberaalipuolue.fi/
miten olisi tuo edellä mainittu puolue?
kaikki ei tule vihreitä kannattamaan, mutta liberaalit voi olla vaihtoehto joillekin. erityisesti pettyneille kokoomuslaisille, jotka painottaa yksilönvapautta ja vastuuta.
minulle liberaalit on hiukkasin liian oikealla, mutta siitä joskus toiste.
Liberaalipuolue on ihan hauska marginaalinen kuriositeetti. Ja toki libertaarina liian oikealla ollakseen millään tapaa realistinen. Politiikka on ollut minulle lähinnä viihdettä jota seuraan sivusta, haluaisin enemmän ruotsin ja tanskan kaltaista pohjoismaista hyvinvointivaltiota. Suomi on vain valumassa kohti itä-Euroopan tasoa, kiitos Venäjän ja kyvyttömien poliitikkojen puolueesta riippumatta. Kokoomus on minulle yksi suurista valtapuolueista jonka näen kykenevän vaikuttamaan asioihin. Vihreät on minusta marginalisoitumassa.
Kun sanoin vihreiden ajautuneen lähemmäksi “laitavasemmistoa”, viittasin esim. Minja Koskelan itsensäkin toteamaan uusvasemmiston tapaan hakea konfliktia ja vastakkainasettelua (agonismi). Vihreissä on nykyään vahvalla tuollainen vastakkainasettelu ja sen korostaminen, identiteettipolitiikka, intersektionaalisuus, feminismi ja kaikenlainen tuollainen epämääräinen vasemmisto-ideologia ilman suurempaa yleisöä koskettavaa konkretiaa. Esimerkkinä nyt vaikkapa joidenkin vihreiden naiskansanedustajien säännöllisesti julistama kollektiivinen miesten syyllistäminen eri asioista ei nyt välttämättä sada sinne vihreiden laariin.
Joissakin tilanteissa tyytymättömyys Kokoomukseen voi purkautua niin että jotkut perustavat uuden puolueen. Niin syntyi aikoinaan Nuorsuomalaiset, sekä vanhempi että uudempi versio.
R. Silfverbergille kommenttina tuohon mahdollisen uuden puolueen perustamiseen Kokooomuksen rinnalle niin sellainen on jo puolue rekisterissä eli Liberaalinen puolue. Sen kohtalo on todennäköisesti sama kuin 1990-luvun Nuorsuomalaisilla.
Sivistysporvarius tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Itseä ihmetyttää se, miksi perussuomalaiset eivät kopioineet Osmolta talouspoliittista ohjelmaa. Osmohan kirjoitti suunnitelman vasemmistolaiselle talouspolitiikalle 2000-luvun maailmaan. Persujen kannattajat tuskin kannattavat EK:n talouspoliittista ohjelmaa.
Soininvaara kirjoitti:
“Ilmastopäästöjen vähentämisessä päästöt on jaettu Euroopassa kahteen koriin, päästökauppasektoriin ja taakanjako sektoriin. Päästökauppasektorilla raha ratkaisee ja pulinat pois, taakanjako sektorilla vähennykset perustuvat poliittisiin päätöksiin.”
Jos asia olisikin noin, niin päästöt maailmassa vähenisivät paljon enemmän. Mutta päästökauppasektorilla halvin tapa vähentää päästöjä on myöskin raha. Selvästi halvempaa ostaa konsulttityötä, jossa sertifioidaan päästöt pienemmiksi kuin ne oikeasti ovat kuin maksaa päästömaksuja. Euroopassa päästökauppasektorin todelliset päästöt ja päästökauppasektorilla maksetut päästöt ovat jo vuosia sitten erkaantuneet toisistaan. Halvin investointi päästökauppasektorilla on monesti päästömittari, joka mittaa hiilidioksidipäästöjä. Mitä huonolaatuisempi mittari, sitä taloudellisesti kannattavampi investointi, koska sitä enemmän päästöjä jää laskematta. Yleisesti isopäästöisimmät ajat vuodesta tulkitaan muutenkin mittausvirheiksi, mitä tarpeen mukaan tuetaan konsulttilausunnoilla.
Itse olin pitkään päästökaupan kannattaja, ja olen sitä osin yhä. Mutta mitä syvemmin siihen on tullut perehdyttyä, sitä enemmän on tullut hämmästeltyä sitä, että onko viranomaisvalvonta oikeasti sitä tasoa, että sitä ei päästökauppajärjestelmässä ole kuin tietokoneen takaa etänä, jonka mahdollistamana virallinen raportointi voi olla hyvinkin vääristynyttä. Rikin valvonta oli helpompaa, koska päästölähteitä oli rajatumpi määrä. Hiilidioksidia karkaa niin monesta lähteestä, että yksittäisen toimijan valvonta on todella vaikeaa tehdä muutoin kuin toimijan itse raporteista käsin.
Markkinatalous toimii päästökaupassakin. Mutta ei aina ihan niin kuin päästökauppajärjestelmää luotaessa kuviteltiin.
Valtaosa pääastökauppasektorin päästöistä syntyi sähkön tuotannosta. Jos kivihiililaitos on lopetettu, ei sen päästöjä voi mitata väärin.
Sinänsä en ymmärrä, miksi päästöjen mittaaminan ja kamksaminen on kulutuskohteessa, kun se voisi olla polttoaineessa.
Aikoinaan päästöt laskettiin mitatusta polttoaineen kulutuksesta, mutta sitten markkinatalous alkoi toimia viiveellä, ja tieto levisi siitä, että päästömaksuissa säästää kun ei toimi niin. Nykyään kaikki isot toimijat mittaavat ennemmin voimalaitoksista savupiippupäästöistä kasvihuonekaasut, koska mittausjärjestelmä poikkeustilannesääntöineen (isoimpien päästöjen hetket voi tulkita mittausvirheiksi jne.) on sellainen, että sillä saa raportoitua pienemmät viralliset päästöluvut ja tulee vähemmän päästömaksuja maksettaviksi — kuin jos laskee päästöt kulutetun polttoaineen määrän mukaan.
Suomen Kuvalehden huhtikuinen juttu äänestäjien liikkumisesta tällä vaalikaudella oli mielenkiintoinen, eikä vastannut ainakaan omia stereotyyppisiä mielikuviani kuin osaksi: https://suomenkuvalehti.fi/paajutut/vuosi-vaaleihin-sk-selvitti-miten-aanestajat-ovat-liikkuneet-sdp-keraa-kannatusta-kaikkialta/?shared=1352583-a5b670e5‑4
Sen mukaan vihreät ovat tällä vaalikaudella saaneet kokoomuksesta nettona 14 000 kannattajaa, mutta samaan aikaan menettäneet SDP:lle ja vasemmistoliitolle nettona yhteensä 25 000 kannattajaa. Toisaalta kokoomuslaisten houkuttelussa on järkeä, koska suurin muista puolueista tulijoiden ryhmä muodostuu heistä, mutta toisaalta lähtijöitä vihreistä vasemmalle päin on niin paljon, että nämä tulijat eivät riitä kompensoimaan sitä.
Huomiota herättää myös se, että vihreiden kannattajista peräti 45 % on uusia, viime vaalien jälkeen tulleita, mutta puolueen kannatus on silti polkenut koko ajan lähes paikallaan, koska myös lähtijöitä on ollut niin paljon!
Hyvä on että on sekä lähtijöitä että tulijoita, liikkuva äänestyskäyttäytyminen on demokratian toteutumisen tae.
Vihreillä on kuitenkin jotakin kadoksissa. Urbaani pyöräilypuolue ei oikein riitä pohjaideaksi?
Ja sitten on myös se perusristiriita jonka jokainen maaseudun suunnassa asuva tunnistaa: vihreät joka kuitenkin luontopuolueena on aluksi profiloitunut ja on sitä ihmisten mielikuvissa edelleen, vaikuttaa olevan luonnosta, maaseudulla asuvista ihmisisistä kuin myös varsinaisesta luontoympäristöstä ja elinolosuhteista siellä hyvin kaukana. Vihreillä on tutkimuksensa joihin viitataan kiivaasti muttei maastotason tuntemusta.
Maaseutu on paikka josta pitää tehdä hiilinielu. Pelkkä objekti siis.
Luonto on arvo, ei paikka jossa myös ihmiset elävät.
Vertauksena toimikoon vaikka ajatus demariaktiiveista jotka kaikki kieltäytyisivät laittamasta lapsiaan kunnalliseen päivähoitoon.
Yliopistokaupungeistahan vihreiden kannatus pääasiassa syntyy ja niissäkin opiskelijoiden äänillä.
Silloin mielikuvatason johtopäätös on selvä: nuorten opiskelijoiden puolue, ja korostuneesti naisopiskelijoiden vielä.
Tässä ryhmässähän ei tietenkään mitään vikaa ole, mutta valtakunnan tason puolueeksi sillä ei päästä. Kannatus tulee pysymään aina alle kymmenen prosentin.
Vasemmistoliitolla vähän sama homma, mutta he ovat ainakin onnistuneet vakuuttamaan äänestäjiä muistakin ryhmästä että kun ääniä tulee 2027 niin kaikki Orpon hallituksen pahat teot perutaan. Huijaushan se on mutta vihreiltä odotan enemmän.
Tehkää oikeita tekoja maaseudun hyväksi eikä sitä vastaan niin äänestäjäkunta kasvaa jossakin kohtaa väistämättä.
Itse ajattelen että sitoutuminen velkajarruun aiheuttaa sitä katoa vasemmistoliittoon, ja että tämä ongelma ei ole vain vihreissä. En myöskään usko että mikään määrä viestintää tai lievennyksiä tätä asetelmaa muuttaa niin kauan kuin velkajarrusitoumus pitää. Toki jollain vakuutteluilla ja panostuksilla voi marginaalisesti hidastaa vuotoa.
Itse keskittyisin vihreinä sinne oikean laidan puhutteluun. Jokainen arvoliberaali joka on sieltä saatu on pois de facto ajamassa konservatiivista politiikkaa. Jos vihreät kaappavat 3% lisäkannatusta kokoomuksesta, ja menettävät samalla 3% kannatusta vasemmistoliittoon, voi se olla juuri se ratkaiseva ero että seuraava hallitus ei ole talousoikeistolainen konservatiivihallitus.
Seuraaavan hallituksen nelivuotiskaudella puolustusmenojen osuus tulee olemaan n. 36–40 miljardia euroa mikä on noin 10 prosenttia ko valtion budjetista.
(Puolustusmenoista puhuttaessa määrä pitäisi ilmaistakin aina noin, ei osuutena bkt:stä jolloin saadaan efektistä pienempi).
Orpon hallituksen säästöt ja leikkaukset omalla nelivuotiskaudellaan opposition arvion mukaan noin 3, maksimissaan 4 miljardia.
Ja kaikki tämä huuto siitä mitä on tehty.
Verrataanpa sitä tuohon edessä olevaan satsaukseen kansainväliselle aseteollisuudelle.
Eli Kilgore, oli seuraava hallitus talousoikeisto ‑tai talousvasemmisto-hallitus, kylmää kyytiä on tulossa niin vasemmiston kuin oikeiston kannattajille. Tai siis oikeammin: köyhille. Vasemmistolainen valtionvarainministeri tulee olemaan kusisessa paikassa vielä. Siinä kuin oikeistolainenkin.
En väitä ettei puolustukseen tulisi satsata Venäjän uhan vuoksi, mutta väitän että pikkuhiljaa pitäisi alkaa tajuta mittaluokka ja seuraukset.
Tämä oli tosi kiinnostava, mutta kertoo myös pitkälti reagoinnista hallituspuolueiden toimintaan. Osa Kokoomuksesta tulijoista on kaltaisiani paluumuuttajia, jotka tekivät kok vaalivoiton viime kerralla, mutta nyt ovat kyllästyneet siihen, ettei luvattua politiikkaa tullutkaan.
Minua hirvittää seuraavia vaaleja ajatellessa, että demareilla ei ole mitään julkilausuttua suunnitelmaa mitä tehdään. Ei nimittäin ollut Kokoomuksellakaan ja siksi suunnitelmallisen talouspolitiikan sijaan kaikki ovat saaneet tehdä mitä huvittaa: kokoomuslaiset laskea yritysverotusta, persut kiduttaa maahanmuuttajia ja RKP ja KD kiduttaa turkiseläimiä.
Jos demarit improavat samalla tavalla vassareiden ja kepun kanssa, kaikki menee metsään. Kuten Saarikon eritysavustaja Silvasti sanoi puoluekokouksessa “tässä porukassa enemmistö ei ymmärrä, että miljardissa on tuhat miljoonaa”.
“Perussuomalaiset valittavat, että turpeen poltto oi kielletty ja nyt Orpon hallitus on sitoutunut edistämään sitä(!)”
Molemmat ovat oikealla asialla. Suomessa poltetaan vain ojitusalueiden turvetta, joka ei ole missään määrin fossiilista. Kyseiset kerrostumat biohajoavat joka tapaukessa, koska siltä on hajottajamikrobien toimintaa estävä hapan vesi poistettu. Nämä vedenlaskut ovat pääsosin tehty metsätalouden, ei turvetuotannon tarpeisiin. Jo pelkkä kattilassa polttaminen tuottaa edullisemman päästötaseen, kuin ojitusaluiden turpeen jättäminen biohajoamaan.
Ja Osmon on turha vedota siihen, että ongelma voitaisiin ratkaista ojat tukkimalla. Pelkkä ojien tukkiminen on toimenpide, joka sellaisenaan aiheuttaa moniksi vuosiksi pahoja metaanipäästöjä turvekerrostumiin. Metaani on kasvihuonekaasuna 25 kertaa pahempi kuin on vaikkapa turpeen polttamisesta aiheutuva hiilidioksidi.
Vedenpinnan vaihtelut suosivat metaanintuottoa. Kun vedenpinta nousee, happi ei enää pääse syvälle turpeeseen ja anaerobinen hajotus lisääntyy. Metaania muodostuu ja vapautuu ilmakehään. Ojitetussa suossa on usein runsaasti helposti hajoavaa orgaanista ainesta. Kuollut puujuuristo ja kasvillisuuden muutokset tarjoavat lisää hajotettavaa materiaalia. Kosteikkokasvit kuten sarat voivat kuljettaa metaania tehokkaasti ilmaan juuristonsa kautta.
Ojia tukkimalla menetämme hyviä hiilinieluja ja metsäteollisuus raaka-ainelähteitä. Metsäteollisuuden puunhankinnasta yli kolmasosa tulee ojitusalueilta, koska siellä ovat suurimmat hakkuusäästöt. Voimme olla varmoja, että metsäteollisuuden vientituloista riippuvainen Suomi ei tuhoa ojitusalueita puuraaka-aineen lähteinä ainakaan seuraavaan sataan vuoteen. Ojia ei tulla tukkimaan.