Avainsana: Päästökauppa

MM4: Markkinatalous ei toimi ilman haittaveroja

On san­ot­tu, että ihmi­nen kek­sii kaiken mitä tulee elämän­sä aikana keksi­neek­si alle 25- vuo­ti­aana ja sen jäl­keen vain jalostaa keksimäänsä.

Minä pidin parikymp­pisenä Jouko Pau­nion kansan­talousti­eteen lau­datursem­i­naaris­sa esitelmän aiheesta ulkois­t­en kus­tan­nusten hin­noit­telu. Aiheesta olen sen jäl­keen saar­nan­nut koko ikäni.

Hin­tamekanis­mista puut­tuvat muille osa­puo­lille ja yleiselle edulle koitu­vat hai­tat ja har­mit ja myös mah­dol­liset hyödyt. Näi­den saami­nen osak­si hin­tamekanis­mia tarvi­taan hait­tavero­ja ja mah­dol­lisen hyödyl­lisen toimin­nan subventiota.

Hyvä esimerk­ki ulkois­es­ta kus­tan­nuk­ses­ta on ilmas­ton­muu­tos. Fos­si­ilis­ten polt­toainei­den käyt­tö on hal­paa, kos­ka sen kus­tan­nuk­sista puut­tuvat kiel­teiset vaiku­tuk­set ilmas­toon. Sik­si ulkoiset kus­tan­nuk­set tulee saa­da mukaan markki­namekanis­mi­in verot­toma­l­la hiilidioksidipäästöjä.

Aivan äsket­täin joku taas kir­joit­ti, ettei mitään ilmastopoli­ti­ikkaa tarvi­ta; markki­nat kyl­lä hoita­vat. Eivät nimeno­mais­es­ti hoi­da, jos ilmas­ton pilaami­nen on ilmaista.

Sen sijaan markki­nat kyl­lä hoita­vat, jos hiilipäästöjä verote­taan esimerkik­si päästöoikeuk­sien kaut­ta. Hiilid­iok­sidipäästö­jen hillit­semisek­si päästöt on jaet­tu kum­mallis­es­ti kah­teen ryh­mään: päästökaup­pasek­tori­in ja taakan­jakosek­tori­in, jos­sa jälkim­mäisessä päästö­jen vähen­tämi­nen perus­tuu poli­it­tisi­in päätök­si­in. Tämä outo jako tuot­taa tehot­to­muut­ta, mut­ta tar­joaa hyvän koeasetel­man. Jat­ka lukemista “MM4: Markki­na­t­alous ei toi­mi ilman haittaveroja”

Markkinatalous on kesytettävä hyvien asioiden edistäjäksi

EVA:n 50-vuo­tispäivil­lä ruot­salainen taloushis­to­ri­oit­si­ja Johan Nor­berg ja ruot­salais­tunut Björn Wahlroos pitivät palop­uheet markki­na­t­alouden puoles­ta. He osoit­ti­vat vaku­ut­tavasti, että maat men­estyvät sitä parem­min taloudel­lis­es­ti mitä vapaam­min markki­nat saa­vat niis­sä toimia.

Tämä on viisas­ta uskoa, mut­ta kan­nat­taa kuitenkin myös muis­taa mitä talous­no­belisti Amartya Sen on sanonut. Hänelle taloustiede on oppi markki­navirhei­den kor­jaamis­es­ta, eikä hän oikein ymmär­rä ajat­telua, jos­sa olete­taan, ettei mitään markki­navirheitä ole.

Yhteiskun­nan tehtävä on oikaista markki­navirheitä, sil­lä muuten markki­na­t­alous ajaa koko voimal­laan väärään suun­taan. Sil­loin sen voima muut­tuukin pahuudeksi.

Yksi markki­na­t­alouden ikävistä piirteistä on syr­jäaluei­den kur­jis­tu­mi­nen. Itä- ja Pohjois-Suo­mi ovat kur­jis­tuneet Suomen sisäl­lä. Kur­jis­taako yhteis­val­u­u­tan olois­sa sama mekanis­mi Suomea Euroopan sisäl­lä – eri­tyis­es­ti nyt kun itära­ja on kiin­ni? Onko Itä-Suomen tie lop­ul­ta koko Suomen tie?

Infor­maa­tioy­hteiskun­nas­sa kas­va­va osa tuot­teista on sel­l­aisia, joiden melkein kaik­ki kus­tan­nuk­set ovat kiin­teitä, ja tuot­teen monist­a­mi­nen ja jakami­nen on jok­seenkin ilmaista. Viral­lisen ter­min puuttues­sa kut­sun näitä ker­takus­tan­nus­tuot­teik­si. Kaik­ki bit­teinä jaet­ta­vat tuot­teet esimerkik­si ovat täl­laisia. Kokon­aiskus­tan­nusten kannal­ta on jok­seenkin sama, valmis­te­taanko niitä yksi vai miljoona kap­palet­ta. Näi­den tuot­tei­den kohdal­la markki­namekanis­mi ei toi­mi eri­tyisen hyvin. Ongel­maan ei ole kun­non ratkaisua, mut­ta yhteiskun­nan kan­nat­taa ohja­ta yri­tyk­siä myymään niitä mielu­um­min paljon hal­val­la kuin vähän kalli­il­la. Jat­ka lukemista “Markki­na­t­alous on kesytet­tävä hyvien asioiden edistäjäksi”

Itäniemi on periaatteessa oikeassa 

Pidin hyvänä vet­ona Helsin­gin Sanomil­ta ottaa luki­o­lais­ten talous­gu­ru­palkin­non voit­ta­neen Patrick Itänie­mi kolum­nis­tik­si. Hänen ensim­mäi­nen kir­joituk­sen­sa tulo­ero­jen siu­nauk­sel­lisu­ud­es­ta oli kuitenkin nai­ivi­udessaan pieni flop­pi. Meinasin kir­joit­taa siitä ja huo­maut­taa, ettei empi­iri­nen näyt­tö oikein tue aja­tus­ta, mut­ta moni oli min­ua nopeampi ja päätin, etten lyö lyö­tyä. Monia vas­taväit­teitä tosin teki mieli opponoida.

Tämän­päiväi­nen kir­joi­tus siitä, että markki­nat hoitaisi­vat ilmas­tokysymyk­sen val­ti­ol­lista sääte­lyä parem­min, oli paljon parem­pi. Ilmaisua pitäisi vielä hioa, kos­ka nyt kir­joi­tus teki helpok­si ymmärtää halutes­saan sanoma väärin. Kaik­ki kir­joituk­set pitäisi panssaroi­da tahal­lista väärinymmär­rystä vas­taan. Jat­ka lukemista “Itänie­mi on peri­aat­teessa oikeassa ”

Aallon tutkijoiden malli liikenteen päästöjen puolittamiseen: näin minä kompensoisin sen autoilijoille.

Kol­le­gat tääl­lä Aal­to-yliopis­tol­la ovat näköjään tehneet ehdo­tuk­sen siitä, miten liiken­teen päästö­jen puoli­tus vuo­teen 2030 men­nessä toteutetaan kansan­taloudel­lis­es­ti halvimmalla.

Tuskin kenellekään talousti­eteitä opiskelleelle tulee yllä­tyk­senä, että halvin tapa on kansalli­nen liiken­nesek­torin sisäi­nen päästökauppa.

Olen jok­seenkin var­ma, että ehdo­tus tuot­taa raivoisaa vas­tus­tus­ta. Kun tämä on kuitenkin halvin tapa, vas­tus­ta­jien täy­tyy tietysti ajatel­la, että

a)       Päästöjä ei pidä alentaa.

b)      Päästö­jen alen­tamiseen on löy­det­tävä jokin kalli­impi tapa.

Ongel­mana tässä tietysti ovat päästökau­pas­ta aiheutu­vat tulon­jako­vaiku­tuk­set. Kos­ka polt­toaineen hin­ta­jous­to lie­nee pieni, päästöoikeuk­sien hin­nan on olta­va suuri.

Tosin raportin tehneet tutk­i­jat oli­vat tuos­sa äsken sitä mieltä, että hin­ta­jous­toa ei oikein tun­neta. Se on lyhyel­lä aikavälil­lä pieni, mut­ta voi olla pitkäl­lä aikavälil­lä suuri. Hyvin pitkän aikavälin hin­ta­jous­ton näkee siitä, kuin­ka paljon enem­män hal­van ben­san Yhdys­val­lois­sa polt­toainet­ta kuluu kalli­in ben­san Euroop­paan näh­den. Se ero on iso.

Jos päästöoikeu­den hin­ta nousee korkeak­si, se tulee tietysti autoil­i­joille kalli­ik­si, mut­ta tuot­taa vas­taavasti suuria tulo­ja val­ti­olle. Niin­pä mak­sut pitää jotenkin palaut­taa kansalaisille. Raha­han ei tässä katoa mihinkään – tai siis katoaa tietysti siltä osin kuin käytetään rahaa päästö­jen vähen­tämiseen ja lisään­tyy siltä osin, kun öljys­tä mak­se­taan ulko­maille vähemmän.

Vel­jet oikeal­la var­maankin esit­tävät, että palaute­taan tulot alen­ta­mal­la tuloveroa. Tämä olisi kuitenkin epä­sosi­aal­ista, kos­ka se merk­it­sisi tulon­si­ir­toa köy­hiltä rikkaille.

Toinen ääri­vai­h­toe­hto olisi jakaa rahat tasan kaikkien suo­ma­lais­ten kesken. Se taas olisi tulon­si­ir­to rikkail­ta köy­hille, kos­ka rikkaat käyt­tävät polt­toainet­ta keskimäärin enem­män kuin köyhät.

Joku kuitenkin kysy­isi, mik­si auto­ton entisen kansane­dus­ta­ja, joka asuu Kru­u­nun­haas­sa ja käy metrol­la tai fil­lar­il­la töis­sä Aal­to-yliopis­tossa, saisi saman kom­pen­saa­tion kuin joku autoriippuvainen.

Kom­pen­saa­tioma­lli ei saa olla sel­l­ainen, että se palk­it­see päästöstä. Sil­loin­han se menet­täisi kaiken tehonsa.

Erään­lainen kohtu­ulli­nen sec­ond best-ratkaisu olisi vetää aikara­ja tähän het­keen ja mak­saa palau­tus­ta kaikille, jot­ka omis­ta­vat nyt auton. (Työ­suhdeau­tot on ratkaista­va erik­seen.)  Jos auto­ja on noin kolme miljoon­aa, mil­jardin euron päästöoikeustu­loista jaet­taisi­in 333 euroa vuodessa jokaiselle, joka omis­taa auton täl­lä het­kel­lä. Tuo­hon mil­jardi­in las­ket­taisi­in tietysti vain se osa päästöoikeuk­sista, joka kuluu henkilöau­to­jen polt­toaineeseen, kos­ka myös bus­sit ja tavar­ali­iken­nekin käyt­tävät polttoainetta.

Olen­naista on, että tämän jäl­keen oste­tu­ista autoista niille, joil­la ei autoa ollut H‑hetkellä, ei mak­set­taisi mitään eikä tukea menet­täisi, jos luop­uu autos­ta. Jos tehtäisi­in toisin, ohjaus­vaiku­tus heikkenisi merkittävästi.

Nuo­ria tässä tietysti vähän sor­ret­taisi­in, kos­ka nämä eivät ole vielä ehti­neet han­kkia autoa.

Tätä mallia voi vielä hioa mak­samal­la eri­laisen kom­pen­saa­tion eri aluil­la asuville. Kari­gas­niemessä ajo­matkat ovat ehkä pidem­piä kuin Töölössä.

Tässä jäi nyt kom­pen­soimat­ta joukkoli­iken­teen ja tavar­ali­iken­teen päästöt. Niihin tarvi­taan vähän mon­imutkaisem­pi malli tai sit­ten se raha vain jäisi val­ti­olle rahoit­ta­maan joko vap­pusa­ta­sia tai veronalennuksia.

 

Oden vaaliohjelma 1: Ilmastopolitiikassa tositoimiin

Ei pidä pelästyä. En ole ehdokkaana. Irrot­te­len muuten vain huvikseni. Kos­ka olen yhtä vähän ehdokkaana sekä eduskun­ta- että eurovaaleis­sa, en ole niin tark­ka siitä, mis­tä päätetään eduskun­nas­sa ja mis­tä EU-par­la­men­tis­sa. Tässä jut­tusar­jas­sa ole­vat ajatuk­set ovat vapaasti kaikkien käytettävissä. 

Suomen on vähen­net­tävä kasvi­huonepäästöjä radikaal­isti tavoit­teena alen­taa vuo­teen 2030 men­nessä päästöjä 60 pros­en­til­la vuo­den 1990 tasos­ta. Keinok­si tähän val­i­taan hin­tao­h­jaus, kos­ka se toimii kus­tan­nuste­hokkaam­min kuin ylhäältä annetut nor­mit. Suo­mi toimii EU-tasol­la niin, että päästöoikeuk­sien määrää vähen­netään niin, että päästökaup­pasek­torin päästöt vähenevät 60 pros­en­til­la vuo­den 1990 päästötasosta.

Päästökaup­paa laa­jen­netaan käsit­tämään liiken­teen polt­toaineet. Tämä ote­taan huomioon päästöoikeuk­sien määrässä. Suihkukonei­den on ostet­ta­va päästöoikeuk­sia kaksinker­tainen määrä polt­toaineen hiilip­i­toisu­u­teen näh­den, kos­ka yläil­make­hässä lentävien konei­den ilmas­to­vaiku­tus on varsi­naisia päästöjä suurem­pi. Velvol­lisu­us kos­kee kaikkia lento­ja, jot­ka laskeu­tu­vat tai nou­se­vat EU:n alueelta.

Kos­ka hin­tao­h­jaus ja päästökaup­pa sen osana johta­vat tehokkaim­mal­la mah­dol­lisel­la taval­la annet­tuun päämäärään, ohjaus­ta ei ryhdytä sotke­maan eril­lisil­lä määräyk­sil­lä joidenkin moot­tor­ei­den tai polt­toainei­den kiel­loil­la vaan annetaan markki­noiden hoitaa tämäkin. Ehdot­tomat kiel­lot ovat tarpeen vain tek­nol­o­gisen mur­roksen tukemisek­si (hehku­lamp­pukiel­to).

Eril­lis­es­tä sähköveros­ta luovu­taan, kos­ka ener­giasek­torin verot nou­se­vat riit­tävän korkeik­si. Kun päästöjä jo verote­taan voimakkaasti, ei ole mitään perustei­ta verot­taa ener­giaa ylimääräis­es­ti vain sik­si, että se on sähkön muo­dos­sa. Päästöt­tömän sähkön verot­ta­mi­nen on jopa haitallista. Sähköveron pois­t­a­mi­nen helpot­taa koti­talouk­sien aurinkosähkön myymistä ajoit­tain verkkoon.

Hin­tao­h­jaus tarkoit­taa hiiliv­ero­ja muo­dos­sa tai toises­sa. Ne ovat veroina regres­si­ivisiä. Tämän negati­iviset tulon­jako­vaiku­tuk­set kom­pen­soidaan palaut­ta­mal­la osa vero­jen tuo­to­s­ta kaikille mak­set­ta­vana euromääräis­es­ti yhtä suure­na kor­vauk­se­na osana sosi­aal­i­tur­van kokonaisuudistusta.

Lisääkö vai vähentääkö teollisuuden energiankäytön tuki globaaleja päästöjä

electricity_prices_for_industrial_consumers_second_half_2015_%c2%b9_eur_per_kwh_yb16
Teol­lisu­u­den sähkön hin­ta vuon­na 2015, €/kWh. Suomes­sa sähkö toisek­si halv­in­ta Ruotsin jälkeen

Hal­li­tus on ohjel­mansa mukaises­ti alka­mas­sa tukea paljon sähköä kulut­tavaa teol­lisu­ut­ta kom­pen­saa­tiona sille sähkön hin­nan nousulle, jon­ka päästökaup­pamekanis­mi aiheut­taa. Pääasialli­nen osoite taitaa olla Out­okumpu Oyj.

Aloite­taan nyt tuot­ta­mas­ta sähkön hin­nan nousus­ta. Sähkön hin­ta ei ole ilmastopoli­ti­ikan vuok­si nous­sut vaan laskenut, kun tuuli ja aurinkosähkö ”häiriköivät” sähkö­markki­noil­la. Kom­pen­saa­tio on ongel­mas­ta, jota ei ole. Jat­ka lukemista “Lisääkö vai vähen­tääkö teol­lisu­u­den ener­giankäytön tuki globaale­ja päästöjä”

Päästökauppa keskittää kysynnän vaihtelun uusiutuviin energialähteisiin.

Olin torstaina ener­gia­te­ol­lisu­u­den juh­lasem­i­naaris­sa. Jär­jestö täyt­ti 10 vuot­ta. Hyvin mon­es­sa puheen­vuorossa san­ot­ti­in, että ilmas­to­tavoit­teet on vält­tämätön­tä saavut­taa, mut­ta kos­ka ilmastopoli­ti­ik­ka on hyvin kallista, olisi hyvä saa­da tehdä se kus­tan­nuste­hokkaasti. Olen samaa mieltä. Itse asi­as­sa olen jankut­tanut tästä vuosia.

Perusvi­esti oli, että päästökaup­pa riit­tää ohjauskeinok­si. Kaik­ki mikä tulee sen päälle, tekee ilmastopoli­ti­ikas­ta kalli­im­paa ilman, että se mitenkään aut­taa hiilid­iok­sidipäästö­jen vähen­tämisessä. On siis luovut­ta­va eril­li­sistä tavoit­teista uusi­u­tu­van ener­gian käytölle tai ener­giate­hokku­udelle. Jär­jestön viral­lises­sa puheen­vuorossa myös vaa­dit­ti­in päästökau­pan laa­jen­tamista talo­jen läm­mi­tyk­seen ja liikennepolttoaineisiin.

Kyl­lä. Juuri noin, pait­si, että ehkä ei sit­tenkään. Tämä toimii suh­dan­nevai­hteluis­sa aivan väärin. Jat­ka lukemista “Päästökaup­pa keskit­tää kysyn­nän vai­htelun uusi­u­tu­vi­in energialähteisiin.”