Aallon tutkijoiden malli liikenteen päästöjen puolittamiseen: näin minä kompensoisin sen autoilijoille.

Kol­le­gat tääl­lä Aal­to-yliopis­tol­la ovat näköjään tehneet ehdo­tuk­sen siitä, miten liiken­teen päästö­jen puoli­tus vuo­teen 2030 men­nessä toteutetaan kansan­taloudel­lis­es­ti halvimmalla.

Tuskin kenellekään talousti­eteitä opiskelleelle tulee yllä­tyk­senä, että halvin tapa on kansalli­nen liiken­nesek­torin sisäi­nen päästökauppa.

Olen jok­seenkin var­ma, että ehdo­tus tuot­taa raivoisaa vas­tus­tus­ta. Kun tämä on kuitenkin halvin tapa, vas­tus­ta­jien täy­tyy tietysti ajatel­la, että

a)       Päästöjä ei pidä alentaa.

b)      Päästö­jen alen­tamiseen on löy­det­tävä jokin kalli­impi tapa.

Ongel­mana tässä tietysti ovat päästökau­pas­ta aiheutu­vat tulon­jako­vaiku­tuk­set. Kos­ka polt­toaineen hin­ta­jous­to lie­nee pieni, päästöoikeuk­sien hin­nan on olta­va suuri.

Tosin raportin tehneet tutk­i­jat oli­vat tuos­sa äsken sitä mieltä, että hin­ta­jous­toa ei oikein tun­neta. Se on lyhyel­lä aikavälil­lä pieni, mut­ta voi olla pitkäl­lä aikavälil­lä suuri. Hyvin pitkän aikavälin hin­ta­jous­ton näkee siitä, kuin­ka paljon enem­män hal­van ben­san Yhdys­val­lois­sa polt­toainet­ta kuluu kalli­in ben­san Euroop­paan näh­den. Se ero on iso.

Jos päästöoikeu­den hin­ta nousee korkeak­si, se tulee tietysti autoil­i­joille kalli­ik­si, mut­ta tuot­taa vas­taavasti suuria tulo­ja val­ti­olle. Niin­pä mak­sut pitää jotenkin palaut­taa kansalaisille. Raha­han ei tässä katoa mihinkään – tai siis katoaa tietysti siltä osin kuin käytetään rahaa päästö­jen vähen­tämiseen ja lisään­tyy siltä osin, kun öljys­tä mak­se­taan ulko­maille vähemmän.

Vel­jet oikeal­la var­maankin esit­tävät, että palaute­taan tulot alen­ta­mal­la tuloveroa. Tämä olisi kuitenkin epä­sosi­aal­ista, kos­ka se merk­it­sisi tulon­si­ir­toa köy­hiltä rikkaille.

Toinen ääri­vai­h­toe­hto olisi jakaa rahat tasan kaikkien suo­ma­lais­ten kesken. Se taas olisi tulon­si­ir­to rikkail­ta köy­hille, kos­ka rikkaat käyt­tävät polt­toainet­ta keskimäärin enem­män kuin köyhät.

Joku kuitenkin kysy­isi, mik­si auto­ton entisen kansane­dus­ta­ja, joka asuu Kru­u­nun­haas­sa ja käy metrol­la tai fil­lar­il­la töis­sä Aal­to-yliopis­tossa, saisi saman kom­pen­saa­tion kuin joku autoriippuvainen.

Kom­pen­saa­tioma­lli ei saa olla sel­l­ainen, että se palk­it­see päästöstä. Sil­loin­han se menet­täisi kaiken tehonsa.

Erään­lainen kohtu­ulli­nen sec­ond best-ratkaisu olisi vetää aikara­ja tähän het­keen ja mak­saa palau­tus­ta kaikille, jot­ka omis­ta­vat nyt auton. (Työ­suhdeau­tot on ratkaista­va erik­seen.)  Jos auto­ja on noin kolme miljoon­aa, mil­jardin euron päästöoikeustu­loista jaet­taisi­in 333 euroa vuodessa jokaiselle, joka omis­taa auton täl­lä het­kel­lä. Tuo­hon mil­jardi­in las­ket­taisi­in tietysti vain se osa päästöoikeuk­sista, joka kuluu henkilöau­to­jen polt­toaineeseen, kos­ka myös bus­sit ja tavar­ali­iken­nekin käyt­tävät polttoainetta.

Olen­naista on, että tämän jäl­keen oste­tu­ista autoista niille, joil­la ei autoa ollut H‑hetkellä, ei mak­set­taisi mitään eikä tukea menet­täisi, jos luop­uu autos­ta. Jos tehtäisi­in toisin, ohjaus­vaiku­tus heikkenisi merkittävästi.

Nuo­ria tässä tietysti vähän sor­ret­taisi­in, kos­ka nämä eivät ole vielä ehti­neet han­kkia autoa.

Tätä mallia voi vielä hioa mak­samal­la eri­laisen kom­pen­saa­tion eri aluil­la asuville. Kari­gas­niemessä ajo­matkat ovat ehkä pidem­piä kuin Töölössä.

Tässä jäi nyt kom­pen­soimat­ta joukkoli­iken­teen ja tavar­ali­iken­teen päästöt. Niihin tarvi­taan vähän mon­imutkaisem­pi malli tai sit­ten se raha vain jäisi val­ti­olle rahoit­ta­maan joko vap­pusa­ta­sia tai veronalennuksia.

 

Oden vaaliohjelma 1: Ilmastopolitiikassa tositoimiin

Ei pidä pelästyä. En ole ehdokkaana. Irrot­te­len muuten vain huvikseni. Kos­ka olen yhtä vähän ehdokkaana sekä eduskun­ta- että eurovaaleis­sa, en ole niin tark­ka siitä, mis­tä päätetään eduskun­nas­sa ja mis­tä EU-par­la­men­tis­sa. Tässä jut­tusar­jas­sa ole­vat ajatuk­set ovat vapaasti kaikkien käytettävissä. 

Suomen on vähen­net­tävä kasvi­huonepäästöjä radikaal­isti tavoit­teena alen­taa vuo­teen 2030 men­nessä päästöjä 60 pros­en­til­la vuo­den 1990 tasos­ta. Keinok­si tähän val­i­taan hin­tao­h­jaus, kos­ka se toimii kus­tan­nuste­hokkaam­min kuin ylhäältä annetut nor­mit. Suo­mi toimii EU-tasol­la niin, että päästöoikeuk­sien määrää vähen­netään niin, että päästökaup­pasek­torin päästöt vähenevät 60 pros­en­til­la vuo­den 1990 päästötasosta.

Päästökaup­paa laa­jen­netaan käsit­tämään liiken­teen polt­toaineet. Tämä ote­taan huomioon päästöoikeuk­sien määrässä. Suihkukonei­den on ostet­ta­va päästöoikeuk­sia kaksinker­tainen määrä polt­toaineen hiilip­i­toisu­u­teen näh­den, kos­ka yläil­make­hässä lentävien konei­den ilmas­to­vaiku­tus on varsi­naisia päästöjä suurem­pi. Velvol­lisu­us kos­kee kaikkia lento­ja, jot­ka laskeu­tu­vat tai nou­se­vat EU:n alueelta.

Kos­ka hin­tao­h­jaus ja päästökaup­pa sen osana johta­vat tehokkaim­mal­la mah­dol­lisel­la taval­la annet­tuun päämäärään, ohjaus­ta ei ryhdytä sotke­maan eril­lisil­lä määräyk­sil­lä joidenkin moot­tor­ei­den tai polt­toainei­den kiel­loil­la vaan annetaan markki­noiden hoitaa tämäkin. Ehdot­tomat kiel­lot ovat tarpeen vain tek­nol­o­gisen mur­roksen tukemisek­si (hehku­lamp­pukiel­to).

Eril­lis­es­tä sähköveros­ta luovu­taan, kos­ka ener­giasek­torin verot nou­se­vat riit­tävän korkeik­si. Kun päästöjä jo verote­taan voimakkaasti, ei ole mitään perustei­ta verot­taa ener­giaa ylimääräis­es­ti vain sik­si, että se on sähkön muo­dos­sa. Päästöt­tömän sähkön verot­ta­mi­nen on jopa haitallista. Sähköveron pois­t­a­mi­nen helpot­taa koti­talouk­sien aurinkosähkön myymistä ajoit­tain verkkoon.

Hin­tao­h­jaus tarkoit­taa hiiliv­ero­ja muo­dos­sa tai toises­sa. Ne ovat veroina regres­si­ivisiä. Tämän negati­iviset tulon­jako­vaiku­tuk­set kom­pen­soidaan palaut­ta­mal­la osa vero­jen tuo­to­s­ta kaikille mak­set­ta­vana euromääräis­es­ti yhtä suure­na kor­vauk­se­na osana sosi­aal­i­tur­van kokonaisuudistusta.

Lisääkö vai vähentääkö teollisuuden energiankäytön tuki globaaleja päästöjä

electricity_prices_for_industrial_consumers_second_half_2015_%c2%b9_eur_per_kwh_yb16
Teol­lisu­u­den sähkön hin­ta vuon­na 2015, €/kWh. Suomes­sa sähkö toisek­si halv­in­ta Ruotsin jälkeen

Hal­li­tus on ohjel­mansa mukaises­ti alka­mas­sa tukea paljon sähköä kulut­tavaa teol­lisu­ut­ta kom­pen­saa­tiona sille sähkön hin­nan nousulle, jon­ka päästökaup­pamekanis­mi aiheut­taa. Pääasialli­nen osoite taitaa olla Out­okumpu Oyj.

Aloite­taan nyt tuot­ta­mas­ta sähkön hin­nan nousus­ta. Sähkön hin­ta ei ole ilmastopoli­ti­ikan vuok­si nous­sut vaan laskenut, kun tuuli ja aurinkosähkö ”häiriköivät” sähkö­markki­noil­la. Kom­pen­saa­tio on ongel­mas­ta, jota ei ole. Jat­ka lukemista “Lisääkö vai vähen­tääkö teol­lisu­u­den ener­giankäytön tuki globaale­ja päästöjä”

Päästökauppa keskittää kysynnän vaihtelun uusiutuviin energialähteisiin.

Olin torstaina ener­gia­te­ol­lisu­u­den juh­lasem­i­naaris­sa. Jär­jestö täyt­ti 10 vuot­ta. Hyvin mon­es­sa puheen­vuorossa san­ot­ti­in, että ilmas­to­tavoit­teet on vält­tämätön­tä saavut­taa, mut­ta kos­ka ilmastopoli­ti­ik­ka on hyvin kallista, olisi hyvä saa­da tehdä se kus­tan­nuste­hokkaasti. Olen samaa mieltä. Itse asi­as­sa olen jankut­tanut tästä vuosia.

Perusvi­esti oli, että päästökaup­pa riit­tää ohjauskeinok­si. Kaik­ki mikä tulee sen päälle, tekee ilmastopoli­ti­ikas­ta kalli­im­paa ilman, että se mitenkään aut­taa hiilid­iok­sidipäästö­jen vähen­tämisessä. On siis luovut­ta­va eril­li­sistä tavoit­teista uusi­u­tu­van ener­gian käytölle tai ener­giate­hokku­udelle. Jär­jestön viral­lises­sa puheen­vuorossa myös vaa­dit­ti­in päästökau­pan laa­jen­tamista talo­jen läm­mi­tyk­seen ja liikennepolttoaineisiin.

Kyl­lä. Juuri noin, pait­si, että ehkä ei sit­tenkään. Tämä toimii suh­dan­nevai­hteluis­sa aivan väärin. Jat­ka lukemista “Päästökaup­pa keskit­tää kysyn­nän vai­htelun uusi­u­tu­vi­in energialähteisiin.”