Päästökauppa

Markkinatalous on kesytettävä hyvien asioiden edistäjäksi

EVA:n 50-vuotispäivillä ruotsalainen taloushistorioitsija Johan Norberg ja ruotsalaistunut Björn Wahlroos pitivät palopuheet markkinatalouden puolesta. He osoittivat vakuuttavasti, että maat menestyvät sitä paremmin taloudellisesti mitä vapaammin markkinat saavat niissä toimia.

Tämä on viisasta uskoa, mutta kannattaa kuitenkin myös muistaa mitä talousnobelisti Amartya Sen on sanonut. Hänelle taloustiede on oppi markkinavirheiden korjaamisesta, eikä hän oikein ymmärrä ajattelua, jossa oletetaan, ettei mitään markkinavirheitä ole.

Yhteiskunnan tehtävä on oikaista markkinavirheitä, sillä muuten markkinatalous ajaa koko voimallaan väärään suuntaan. Silloin sen voima muuttuukin pahuudeksi.

Yksi markkinatalouden ikävistä piirteistä on syrjäalueiden kurjistuminen. Itä- ja Pohjois-Suomi ovat kurjistuneet Suomen sisällä. Kurjistaako yhteisvaluutan oloissa sama mekanismi Suomea Euroopan sisällä – erityisesti nyt kun itäraja on kiinni? Onko Itä-Suomen tie lopulta koko Suomen tie?

Informaatioyhteiskunnassa kasvava osa tuotteista on sellaisia, joiden melkein kaikki kustannukset ovat kiinteitä, ja tuotteen monistaminen ja jakaminen on jokseenkin ilmaista. Virallisen termin puuttuessa kutsun näitä kertakustannustuotteiksi. Kaikki bitteinä jaettavat tuotteet esimerkiksi ovat tällaisia. Kokonaiskustannusten kannalta on jokseenkin sama, valmistetaanko niitä yksi vai miljoona kappaletta. Näiden tuotteiden kohdalla markkinamekanismi ei toimi erityisen hyvin. Ongelmaan ei ole kunnon ratkaisua, mutta yhteiskunnan kannattaa ohjata yrityksiä myymään niitä mieluummin paljon halvalla kuin vähän kalliilla. Jatka lukemista ”Markkinatalous on kesytettävä hyvien asioiden edistäjäksi”

Itäniemi on periaatteessa oikeassa

Pidin hyvänä vetona Helsingin Sanomilta ottaa lukiolaisten talousgurupalkinnon voittaneen Patrick Itäniemi kolumnistiksi. Hänen ensimmäinen kirjoituksensa tuloerojen siunauksellisuudesta oli kuitenkin naiiviudessaan pieni floppi. Meinasin kirjoittaa siitä ja huomauttaa, ettei empiirinen näyttö oikein tue ajatusta, mutta moni oli minua nopeampi ja päätin, etten lyö lyötyä. Monia vastaväitteitä tosin teki mieli opponoida.

Tämänpäiväinen kirjoitus siitä, että markkinat hoitaisivat ilmastokysymyksen valtiollista säätelyä paremmin, oli paljon parempi. Ilmaisua pitäisi vielä hioa, koska nyt kirjoitus teki helpoksi ymmärtää halutessaan sanoma väärin. Kaikki kirjoitukset pitäisi panssaroida tahallista väärinymmärrystä vastaan. Jatka lukemista ”Itäniemi on periaatteessa oikeassa ”

Aallon tutkijoiden malli liikenteen päästöjen puolittamiseen: näin minä kompensoisin sen autoilijoille.

Kollegat täällä Aalto-yliopistolla ovat näköjään tehneet ehdotuksen siitä, miten liikenteen päästöjen puolitus vuoteen 2030 mennessä toteutetaan kansantaloudellisesti halvimmalla.

Tuskin kenellekään taloustieteitä opiskelleelle tulee yllätyksenä, että halvin tapa on kansallinen liikennesektorin sisäinen päästökauppa.

Olen jokseenkin varma, että ehdotus tuottaa raivoisaa vastustusta. Kun tämä on kuitenkin halvin tapa, vastustajien täytyy tietysti ajatella, että

a) Päästöjä ei pidä alentaa.

b) Päästöjen alentamiseen on löydettävä jokin kalliimpi tapa.

Ongelmana tässä tietysti ovat päästökaupasta aiheutuvat tulonjakovaikutukset. Koska polttoaineen hintajousto lienee pieni, päästöoikeuksien hinnan on oltava suuri.

Tosin raportin tehneet tutkijat olivat tuossa äsken sitä mieltä, että hintajoustoa ei oikein tunneta. Se on lyhyellä aikavälillä pieni, mutta voi olla pitkällä aikavälillä suuri. Hyvin pitkän aikavälin hintajouston näkee siitä, kuinka paljon enemmän halvan bensan Yhdysvalloissa polttoainetta kuluu kalliin bensan Eurooppaan nähden. Se ero on iso.

Jos päästöoikeuden hinta nousee korkeaksi, se tulee tietysti autoilijoille kalliiksi, mutta tuottaa vastaavasti suuria tuloja valtiolle. Niinpä maksut pitää jotenkin palauttaa kansalaisille. Rahahan ei tässä katoa mihinkään – tai siis katoaa tietysti siltä osin kuin käytetään rahaa päästöjen vähentämiseen ja lisääntyy siltä osin, kun öljystä maksetaan ulkomaille vähemmän.

Veljet oikealla varmaankin esittävät, että palautetaan tulot alentamalla tuloveroa. Tämä olisi kuitenkin epäsosiaalista, koska se merkitsisi tulonsiirtoa köyhiltä rikkaille.

Toinen äärivaihtoehto olisi jakaa rahat tasan kaikkien suomalaisten kesken. Se taas olisi tulonsiirto rikkailta köyhille, koska rikkaat käyttävät polttoainetta keskimäärin enemmän kuin köyhät.

Joku kuitenkin kysyisi, miksi autoton entisen kansanedustaja, joka asuu Kruununhaassa ja käy metrolla tai fillarilla töissä Aalto-yliopistossa, saisi saman kompensaation kuin joku autoriippuvainen.

Kompensaatiomalli ei saa olla sellainen, että se palkitsee päästöstä. Silloinhan se menettäisi kaiken tehonsa.

Eräänlainen kohtuullinen second best-ratkaisu olisi vetää aikaraja tähän hetkeen ja maksaa palautusta kaikille, jotka omistavat nyt auton. (Työsuhdeautot on ratkaistava erikseen.) Jos autoja on noin kolme miljoonaa, miljardin euron päästöoikeustuloista jaettaisiin 333 euroa vuodessa jokaiselle, joka omistaa auton tällä hetkellä. Tuohon miljardiin laskettaisiin tietysti vain se osa päästöoikeuksista, joka kuluu henkilöautojen polttoaineeseen, koska myös bussit ja tavaraliikennekin käyttävät polttoainetta.

Olennaista on, että tämän jälkeen ostetuista autoista niille, joilla ei autoa ollut H-hetkellä, ei maksettaisi mitään eikä tukea menettäisi, jos luopuu autosta. Jos tehtäisiin toisin, ohjausvaikutus heikkenisi merkittävästi.

Nuoria tässä tietysti vähän sorrettaisiin, koska nämä eivät ole vielä ehtineet hankkia autoa.

Tätä mallia voi vielä hioa maksamalla erilaisen kompensaation eri aluilla asuville. Karigasniemessä ajomatkat ovat ehkä pidempiä kuin Töölössä.

Tässä jäi nyt kompensoimatta joukkoliikenteen ja tavaraliikenteen päästöt. Niihin tarvitaan vähän monimutkaisempi malli tai sitten se raha vain jäisi valtiolle rahoittamaan joko vappusatasia tai veronalennuksia.

Oden vaaliohjelma 1: Ilmastopolitiikassa tositoimiin

Ei pidä pelästyä. En ole ehdokkaana. Irrottelen muuten vain huvikseni. Koska olen yhtä vähän ehdokkaana sekä eduskunta- että eurovaaleissa, en ole niin tarkka siitä, mistä päätetään eduskunnassa ja mistä EU-parlamentissa. Tässä juttusarjassa olevat ajatukset ovat vapaasti kaikkien käytettävissä.

Suomen on vähennettävä kasvihuonepäästöjä radikaalisti tavoitteena alentaa vuoteen 2030 mennessä päästöjä 60 prosentilla vuoden 1990 tasosta. Keinoksi tähän valitaan hintaohjaus, koska se toimii kustannustehokkaammin kuin ylhäältä annetut normit. Suomi toimii EU-tasolla niin, että päästöoikeuksien määrää vähennetään niin, että päästökauppasektorin päästöt vähenevät 60 prosentilla vuoden 1990 päästötasosta.

Päästökauppaa laajennetaan käsittämään liikenteen polttoaineet. Tämä otetaan huomioon päästöoikeuksien määrässä. Suihkukoneiden on ostettava päästöoikeuksia kaksinkertainen määrä polttoaineen hiilipitoisuuteen nähden, koska yläilmakehässä lentävien koneiden ilmastovaikutus on varsinaisia päästöjä suurempi. Velvollisuus koskee kaikkia lentoja, jotka laskeutuvat tai nousevat EU:n alueelta.

Koska hintaohjaus ja päästökauppa sen osana johtavat tehokkaimmalla mahdollisella tavalla annettuun päämäärään, ohjausta ei ryhdytä sotkemaan erillisillä määräyksillä joidenkin moottoreiden tai polttoaineiden kielloilla vaan annetaan markkinoiden hoitaa tämäkin. Ehdottomat kiellot ovat tarpeen vain teknologisen murroksen tukemiseksi (hehkulamppukielto).

Erillisestä sähköverosta luovutaan, koska energiasektorin verot nousevat riittävän korkeiksi. Kun päästöjä jo verotetaan voimakkaasti, ei ole mitään perusteita verottaa energiaa ylimääräisesti vain siksi, että se on sähkön muodossa. Päästöttömän sähkön verottaminen on jopa haitallista. Sähköveron poistaminen helpottaa kotitalouksien aurinkosähkön myymistä ajoittain verkkoon.

Hintaohjaus tarkoittaa hiiliveroja muodossa tai toisessa. Ne ovat veroina regressiivisiä. Tämän negatiiviset tulonjakovaikutukset kompensoidaan palauttamalla osa verojen tuotosta kaikille maksettavana euromääräisesti yhtä suurena korvauksena osana sosiaaliturvan kokonaisuudistusta.

Lisääkö vai vähentääkö teollisuuden energiankäytön tuki globaaleja päästöjä

electricity_prices_for_industrial_consumers_second_half_2015_%c2%b9_eur_per_kwh_yb16 — **Teollisuuden sähkön hinta vuonna 2015, €/kWh. Suomessa sähkö toiseksi halvinta Ruotsin jälkeen**

Hallitus on ohjelmansa mukaisesti alkamassa tukea paljon sähköä kuluttavaa teollisuutta kompensaationa sille sähkön hinnan nousulle, jonka päästökauppamekanismi aiheuttaa. Pääasiallinen osoite taitaa olla Outokumpu Oyj.

Aloitetaan nyt tuottamasta sähkön hinnan noususta. Sähkön hinta ei ole ilmastopolitiikan vuoksi noussut vaan laskenut, kun tuuli ja aurinkosähkö ”häiriköivät” sähkömarkkinoilla. Kompensaatio on ongelmasta, jota ei ole. Jatka lukemista ”Lisääkö vai vähentääkö teollisuuden energiankäytön tuki globaaleja päästöjä”

Päästökauppa keskittää kysynnän vaihtelun uusiutuviin energialähteisiin.

Olin torstaina energiateollisuuden juhlaseminaarissa. Järjestö täytti 10 vuotta. Hyvin monessa puheenvuorossa sanottiin, että ilmastotavoitteet on välttämätöntä saavuttaa, mutta koska ilmastopolitiikka on hyvin kallista, olisi hyvä saada tehdä se kustannustehokkaasti. Olen samaa mieltä. Itse asiassa olen jankuttanut tästä vuosia.

Perusviesti oli, että päästökauppa riittää ohjauskeinoksi. Kaikki mikä tulee sen päälle, tekee ilmastopolitiikasta kalliimpaa ilman, että se mitenkään auttaa hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä. On siis luovuttava erillisistä tavoitteista uusiutuvan energian käytölle tai energiatehokkuudelle. Järjestön virallisessa puheenvuorossa myös vaadittiin päästökaupan laajentamista talojen lämmitykseen ja liikennepolttoaineisiin.

Kyllä. Juuri noin, paitsi, että ehkä ei sittenkään. Tämä toimii suhdannevaihteluissa aivan väärin. Jatka lukemista ”Päästökauppa keskittää kysynnän vaihtelun uusiutuviin energialähteisiin.”