Yhteiskuntapolitiikkaa pitäisi kääntää voimakkaasti vasemmistolaisen markkinaliberalismin suuntaan.
Vasemmistolaiseen suuntaan, koska talouskehitys on viemässä kohti kasvavia tuloeroja ja syrjäytyvien pitkäaikaistyöttömien määrän kasvuun. Siksi politiikkaa pitäisi kääntää monta piirua vasemmalle. Tälle päämäärälle on myös kansan ylivoimaisen enemmistön tuki. Sen näkee esimerkiksi kysyttäessä, pitääkö tuloeroja kasvattaa vai pienentää. Melkein kaikki vastaavat, että niitä pitää pienentä, jopa enemmistö kokoomuslaisista.
Markkinaliberalismin suuntaan, koska vasemmiston perinteiset toimintatavat eivät toimi nykymaailmassa. Tämän näkee esimerkiksi siitä, miten nopeasti vasemmistohallitusten kansansuosio laskee, kun oikeistolaiseen politiikkaan kyllästyneet kansalaiset silloin tällöin nostavat johtoon demarihallituksen. Näin on käynyt Ranskassa ja Ruotsissa ja osittain myös Suomessa. Vasemmistohallitukset eivät ole pystyneet alkuunkaan pitämään mitä ovat luvanneet, koska yrittävät soveltaa menneen maailman keinoja. Euroopasta ei löydy tältä vuosituhannelta yhtään esimerkkiä onnistuneesta vasemmistolaisesta hallituksesta, jos Lipposen hallituksia ei pidetä vasemmistolaisina.
Vasemmistolainen markkinaliberalismi tunnustaa markkinatalouden voiman ja kyvyn tuottaa innovatiivisia ratkaisuja, mutta se pidättää yhteiskunnalle oikeuden puuttua markkinatalouden toimintaan sen parametreja säätämällä. Olisi silkkaa typeryyttä jättää markkinamekanismin voima vain oikeistolaisten tavoitteiden haltuun.
Miten markkinaliberalistinen vasemmistolaisuus eroaa perinteisestä vasemmistolaisuudesta?
Tunteita herättävin ero on, että markkinaliberalismi merkitsee joustavia työmarkkinoita, koska ne merkitsevät korkeampaa työllisyyttä ja korkeampi työllisyys on paitsi itsessään hyvä, se tukee hyvinvointivaltion ylläpitämistä. Vuosikymmenten saatossa kehitetyt työelämän jäykkyydet on alun perin tehty heikompien suojelemiseksi, mutta ovat kääntyneet itseään vastaan. En myöskään pysty näkemään mitään vasemmistolaisuutta työssä olevien suojelussa työttömiä vastaan.
Markkinaliberalistinen vasemmisto painottaa demokratiaa ja eduskunnan valtaa säädettäessä sosiaalipolitiikan perusteista, kun perinteinen vasemmisto haluaa antaa sosiaalipoliittisen lainsäädännön tosiasiassa työmarkkinajärjestöjen päätösvaltaan. Eduskunta edustaa koko kansaa, työmarkkinajärjestöt suuria yrityksiä ja työssä olevia.
Perinteinen vasemmisto kannattaa minimipalkkasäädöksiä ja liberaali vasemmisto progressiivista tuloveroa ja perustuloa. Progressiivinen verotus on tyypillinen markkinatalouden ohjauskeino. Se tuli ensimmäisen Britanniaan liberaalisen puolueen aloitteesta. Nykyisin työväenliikekin on hyväksynyt sen solidaarisen palkkapolitiikan rinnalle. Progressiivinen verotus leikkaa suuria ansioita, mutta ei tasaa tuloeroja pienipalkkaisten ja vielä pienipalkkaisempien välillä. Siihen tarvitaan perustuloa, mitä taas perinteinen työväenliike ei hyväksy pienituloisten tukimuotona. ”Palkalla on tultava toimeen”, vaikka se tarkoittaa monen osalta, sitä, että jää kokonaan ilman palkkaa.
Markkinaliberaali vasemmisto hyväksyy sen, että julkisesti rahoitettuja palveluja voidaan tuottaa yksityisissä yrityksissä, koska päätöksenteko on niissä joustavampaa kuin byrokraattisesti johdetuissa julkisissa organisaatioissa. Oikeistolaiseen markkinaliberalismiin erona on se, että halutaan rahaa julkisiin palveluihin ja ymmärtää, että joissakin tapauksissa kilpailu voi julkisissa palveluissa johtaa pahasti metsään. Tarvitaan siis taloustieteellistä osaamista.
(Päätöksentekokykyä julkisissa organisaatioissa voi toki yrittää parantaa, mutta perinteinen vasemmisto on vastustanut sitäkin.)
Ympäristökysymyksissä markkinaliberalismi kannattaa haittaveroja, esimerkiksi hiiliveroja ilmastopolitiikassa, koska ne ovat ohjauskeinoina tehokkaampia kuin hallinnolliset määräykset.
Talousosaaminen dogmatismin sijalle
Otetaan esimerkiksi minimipalkka. Kysymys minimipalkasta on monimutkainen. Yleensä siihen suhtaudutaan hyvin ideologisesti, mutta hyvää yhteiskuntaa rakennettaessa ongelma on lähinnä pragmaattinen. Tuottaako se enemmän hyötyä kuin haittaa?
Minimipalkan kiistattomiin haittoihin kuuluu rakenteellisen työttömyyden lisääntyminen. Tämän vaikutuksen etumerkistä on turha kiistellä: se lisää. Lähinnä tieteelliseksi kiistaksi kuuluu se, kuinka paljon minimipalkka lisää työttömyyttä. Jos vaikutus on vähäinen, minimipalkan hyödyt ylittävät sen haitat, sillä onhan myös yhteiskunnalle halvempaa, jos pienipalkkaisia tukeviin tulonsiirtoihin tarvitsee käyttää vähemmän rahaa. Talouden kasvuvaiheessa minimipalkat edistävät luovaa tuhoa ja sitä kautta kasvua ja vaurastumista.
Nykytilanteessa olisi selvästi parempi, että palkat määräytyisivät nykyistä markkinaehtoisemmin ja jopa henkilökohtaisemmin kunkin marginaalisen tuottavuuden mukaisesti. Tämä ei heikentäisi yhteiskunnallista tasa-arvoa, mutta toki se vaarantaisi monia saavutettuja etuja (ja etuoikeuksia). Minun ikäisteni palkat laskisivat, mutta työllisyys paranisi.
Poliittiselle päätöksenteolle vähemmän tehtävää
Vaikka vasemmistolainen markkinaliberalismi kannattaa nykyistä voimakkaampaa puuttumista talouden toimintaan, poliittiselle päätöksenteolle jää paljon vähemmän tehtäviä. Päätös perustulon tasosta korvaa kymmeniä, ellei satoja tapoja vaikuttaa tulonjakoon ja päätös hiiliveron tasosta valtavan määrän nykyisiä tukimuotoja energiapolitiikassa.
= = = =
Kimmokkeen tälle kirjoitukselle antoi HS julistaessaan Juhana Vartiaisen laitaoikeistolaiseksi. Yleensä laitaoikeistolainen vastustaa hyvinvointiyhteiskuntaa ja parhaimmillaan kannattaa rotuerottelua ja ulkomaalaisten karkottamista. En ollut ilahtunut Juhanan päätöksestä siirtyä demareista kokoomukseen, mutta ymmärrän hänen tuskansa, kun hän näki läheltä, kuinka demarit pikkuhiljaa tuhoavat hyvinvointivaltion, jota luulevat puolustavansa. En usko, että tilanne kokoomuksessa on olennaisesti parempi. Keinot ovat ehkä joiltain osin modernimmat (vaikka aika huonoa on talousosaaminen myös kokoomuksessa), mutta paremmista keinoista ei ole apua, jos päämäärä on väärä – jos hyvinvointivaltio todella halutaan ajaa alas.
Järkeä kehiin, nyt kun Portugalistakin saadaan verotettua eläkkeitä, voisi eläkkeiden ulosmaksettavia osuuksia indeksien kautta lisätä. Näin rahaa kiertäisi Suomessa, eikä sitä tarvisisi sijoittaa veroparatiiseihin, josta rahan paluu voi loppua kuin seinään.
Tämä on taas tätä suomalaista touhua: kaikkein oikeistolaisin vihreä haluaa pysytellä syvällä kaapissa ja väittää kuuluvansa vasemmistoon. Mitä seuraavaksi, Antero Vartia väittää olevansa kommunisti?
Näyttäisi siltä, että Ode ei vain kehtaa sanoa olevansa oikeistolainen. Ratkaisuna hän määrittelee vasemmistolaisuuden siten että mahtuu itse mukaan.
En nimittäin ymmmärrä miten nuo kaikki luettelemasi tavoitteet eroavat ns. maltillisesta oikeistosta eli oikeistosta, joka ei lähtökohtaisesti suhtaudu vihamielisesti valtioon.
Lisäksi ajatus poliittisen päätöksenteon vähentämisestä on kyllä aika puhtaasti oikeistolainen ajatus. On oikeistolaista haluta hajauttaa päätöksenteko markkinoille. Vastustan myös ajatusta, että markkinoiden trimmaaminen toimimaan hyvin olisi jotenkin vasemmistolaista. Ei se ole.
Lisäksi talouspoliittiset päätökset, kuten minimipalkka, eivät koskaan ole pelkästään pragmaattisia. Useimmille vasemmistolaisille, etenkin ay-aktiiveille on arvolkasta, ettei kukaan pääse hyötymään pienipalkkaisista. Ts. heidän mielestän on parempi olla taloudellisesti pitää ihmisiä vieläkin kurjemmassa tilanteessa täysin työttöminä, kuin antaa mahdollisuus hyödyttää verivihollisia eli kapitalisteja. Kts. vaikkapa vasemmistoliiton aktiivien puheita, kyllä niistä tällainen ajatuskulku näkyy. Näin vasemmistolaisilla arvoilla on ihan selvää, että hyväksytään suuretkin hyvinvointitappiot, koska kapitalistin kärsimä hyvinvointitappio lasketaan hyödyksi. Niinpä työttömän tappio voi kapitalistin tappiolla lisättynä ollakin ay-aktiiville nettona plussan puolella.
Osmo! Rohkeasti vain ulos kaapista! Ei se porvariksi tunnustautuminen niin paha tee, kerranhan se vaan kirpasee!
Aika hyvä teksti. Vartiaista en ihan noin paljon hehkuttaisi kuitenkaan — luulen, että Soininvaara olisi parempi…
“Yleensä laitaoikeistolainen vastustaa hyvinvointiyhteiskuntaa ja parhaimmillaan kannattaa rotuerottelua ja ulkomaalaisten karkottamista”
Tämän voi nähdä useillakin tavoilla. Esim. jenkeissä on tutkittu yhteisöllisyyden kadonneen osaksi sen takia, että etnisillä ryhmillä on solidaarisuutta vain omiaan kohtaan. Entä jos monikulttuuri nimenomaan kaataa solidaarisuuden ja hyvinvointiyhteiskunnan?
Toinen mikä tulee mieleen, niin hyvinvointiyhteiskuntaa kannattaisi rakentaa oikeistolaisesta vasemmistolaiseen suuntaan eikä räväyttää heti täysvasemmistolaiseksi. Maailmassa on tällä hetkellä yksi selvä hyvinvointimanner, Eurooppa. Jos Eurooppa kaatuu, se ei tietäne kovin hyvää hyvinvointiyhteiskunnalle.
“Vasemmistolaiseen suuntaan…Tälle päämäärälle on myös kansan ylivoimaisen enemmistön tuki”
Kyselyjä voidaan aina tehdä, mutta vaalit ne on, jotka ratkaisee ja niissä vasemmiston osuus on pienentynyt vaalit vaalilta.
“Talousosaaminen dogmatismin sijalle”
Eli tarkoittaa suomeksi, että tehdään niin kuin minä sanon :-).
Osmo, olihan vasemmistolainen markkinaliberalismi sarkasmia? Markkinaliberalismista olen suurin piirtein samaa mieltä, mutta vasemmistolainen politiikka aiheuttaa poikkeuksetta huonon taloudellisen tilanteen, mistä eniten kärsivät vähävaraiset. Ainoa vasemmistolainen, jota suomalaisen vähävaraisen kannattaa äänestää, on Nalle Wahlroos. 🙂
Sekä liian suuret että liian pienet tuloerot aiheuttavat ongelmia. Suomessa ongelmia aiheuttaa tällä hetkellä taloudellinen laskusuhdanne, liian pieni tulohaitari ja järkyttävän korkea verotus. Yhtälö on viemässä Suomen taloudelliseen kaaokseen. Suomessa on varaa ja pitää kasvattaa tuloeroja.
Aika hyvä analyysi. Perusongelma ei kuitenkaan ratkea kotimaisilla justeerauksilla, ja perusongelma on maailmantason suuret elintaso- ja palkkaerot. On ollut nähtävissä ainakin parikymmentä vuotta, että kaupan vapautuessa varsinkin käsityötä vaativat ammatit teollisuusmaissa häviävät kilvan halpamaille. Jollakin mekanismilla pitäisi siis pystyä jarruttamaan elintason nimellistä kasvua teollisuusmaissa ja pysähtyä odottamaan halpamaiden elintason nousua hiukan lähemmäksi. Muutoin työt yksinkertaisesti loppuvat, emmekä voi pysyvästi perustaa elintasoamme hyviin palkkoihin ja halpoihin halpamaissa tehtyihin tuotteisiin.
Soininvaara paljastaa karvansa. OS:n viimeisimmän kirjan lukeneille tietysti oli jo selvää, että Soininvaara on vasemmistolainen, tarkemmin ottaen demari. Kirjassaan hän kuvailee ihastumistaan demariaatteeseen ja siihen kuinka voisi edistää demariaatetta paremmin vihreiden kautta kuin demareista käsin.
Jos ja kun julkisen puolen tehottomuus johtuu byrokraattisuudesta, eikö byrokratiaa voitaisi yksinkertaisesti vähentää sen sijaan, että tehtävät annettaisiin yksityisille? Byrokraattisuus johtuu pitkälti vallitsevasta ideologiasta, jonka mukaan julkisia organisaatioita pitää johtaa niin kuin yrityksiä kuvitellaan johdettavan. Vain pieni osa byrokratiasta on tarpeellista — suurin osa on haitallista.
Jotenkin huvitti tämä postaus suuresti. Se on aina somaa, kun vasemmistolainen huomaa, että hei, maailma muuten toimii näin kuten ne pahat talosliberaalit sanoi.
Monikulttuurisuus on osa vasemmistomytologiaa. Tämän vuoksi Soininvaarakaan ei kyseenalaista kyseistä vasemmiston opinkappaletta.
Juhana Vartiainen kirjoitti ansiokkaasti jo vuonna 2013 Suomen Kuvalehden Ykkösketjun blogissa, kuinka hän kuuluu siihen perusdemarien joukkoon, joka haluaa säilyttää hyvinvointivaltion mutta ei kaihda ottaa käyttöön “oikeistolaisia” tai markkinaliberaaleja keinoja.
Itseäni Vartiaisen siirtyminen Sosialidemokraateista Kokoomukseen riveihin ei hetkauttanut pätkääkään, sillä onhan vanhastaan selvää, että Kokoomus on vain hieman oikeistolaisempi demaripuolue. Onhan loppujen lopuksi samantekevää, millä keinoilla hyvinvointivaltio saadaan pelastettua, kunhan se saadaan pelastettua.
Toki Kokoomuksen riveissäkin on viime aikoina esiintynyt pientä horjumista hyvinvointivaltion puolustamisessa. Lieneepä heidän edustajiensa joukossa niitäkin, jotka ovat ihastuneet hieman liikaa Ayn Randin, Ludwig von Misesin ja Ron Paulin ajatuksia ja hävittäneet tyystin pragmaattisen politiikan tajunsa. Vartiainen edustaa varsin maltillista ajattelutapaa siinä mielessä, että hän ei halua rikkoa hyvin toimivaa järjestelmää teoreettisten harhakuvitelmien takia, vaan päin vastoin parantaa sen toimintaa.
Nappikirjoitus, Osmo! Kuulut ehdottomasti Suomen mielenkiintoisimpien ja terävimpien (ex-)poliitikkojen joukkoon Suvi-Anne Siimeksen, Mikael Jungnerin ja Juhana Vartiaisen ohella. Näkisin mielelläni sen päivän, jolloin löisitte viisaat päänne yhteen ja tekisitte raikkaita poliittisia avauksia isommillakin foorumeilla.
Ensin huonot uutiset: Markkinataloudessa syntyy eräänlaisia suuria kuplia, vaikkapa Google
Googlella on työntekijöitä 55 419 eli se tuottaa rahaa noin 909090 dollaria eli karkeasti noin miljoonan per työntekijä vuodessa. Liikevoitto on noin 12 miljardia, eli noin 200.000 per henkilö. Se on ihan liikaa.
Vasemmistolainen ratkaisu olisi pilkkoa Google pienemmiksi tai verottaa se jotenkin kuiviin.
Kapitalistinen ratkaisu on, että kuka tahansa voi käydä ostamassa Googlen osakkeen pörssistä — tällöin henkilö pääsee osalliseksi Googlen tarjoamien palveluiden voitoista osakkeen tuoman osingon kautta.
Kukaan ei kysy kuinka köyhä olet, jos ostat muutaman Googlen osakkeen. Ja jos tätä jatkaa vähän aikaa, voi olla että jonain päivänä et olekaan köyhä.
Mitäpä luulette, jos Suomen kansa ostaisi lotto- ja veikkausrahoilla osakkeita, kuinka köyhä kansa olisimme hetken päästä? Veikkaus tekee vuodessa liikevaihtoa 1800 miljoonaa — jos köyhät lottoamisen sijaan ostaisivat joka vuosi kahdella miljardilla osakkeita, kymmenen vuoden aikana meille kertyisi arviolta 30–40 miljardia kansallisvarallisuutta, mikäli keskimääräinen 6% tuotto toteutuu.
Eli kärjjistäen voisi sanoa, että kapitalismin ja sosialismin ero on, että kapitalismissa köyhyys on vapaaehtoista.
Mulle ei artikkeli oikein avautunut. Minun mielestäni Kokoomusta ja demareita erottaa karkeasti vain ulkopolitiikka. Ainakin Urpilaisen aikana demarit oli niin lähellä kokoomusta kuin olla ja voi. Nyt suunta ehkö muuttuu mutta minusta tuntuu ettö demareita johtaa pätevämmän johtajan puuttuessa SAK ja tuomiojais-haloslaiset. Myös Perusuomalaiset yrittää peesata Kokoomusta. Ja RKP. Ainoastaan Keskusta eroaa koska se yrittää tosissaan “hajasijoittaa” Suomen.
Vihreiden kehumia sosiaaliliberaalisia arvoja löytää kaikista puolueista vaikka vivahde-eroja on. Vihreäillä on näkemyseroja perinteisiin porvaripuolueisiin lähinnä ympäristönsuojelun, sekä sitä lähellä olevien liikenteen, energiatuotannon ja luonnonvarojen hyödyntämisen osalta. Valitettavasti suuri osa suomalaisista ei usko ilmastomuutokseen. Eikä monikulttuurisuuteen. Asenteet ovat mitkä ovat.
Ville Niinistön taannoisesta puheesta ymmärsin että Vihreät haluaisi nyt ainakin oppositiovaiheessa liittoutua RKP:n kanssa. Siinä on ideaa koska monen ruotsinkielisen pikkuvirkamieskuntaa edustavan kaupunkiasukkaan ainoa vaihtoehto RKP:lle on Vihreät. Ajatellen tulevia vaaleja ja mahdollisia hallituskokoonpanoja niin yhdessä näillä kahdella puolueilla voisi kannatus nousta 20%:iin jos liittouma hallitsee vaalimatematiikan ja kenttätyön. Vastaanpurnaajia tietenkin löytyy mutta jos se yhteistyö on heille liian vaikeaa niin heidän kai täytyy antaa valua muihin puolueisiin.
Silti USA on tänäpäivänä paljon yhteisöllisempi kuin Suomi. Ei huudeta yhteiskuntaa apuun, vaan mietitään, miten itse yhteisön sisällä voidaan auttaa ihmisiä. Community on yhä tärkeämpi kuin municipal ainakin niissä paikoissa, joissa olen käynyt.
Suomessa “liian hyvä” sosiaaliturva ja kaikkea holhoavat kukkahattutädit ovat tappaneet yhteisöllisyyden. Jos haluamme yhteisöllisyyden paluuta, on kyettävä säätämään sosiaaliturva järjelliselle, nykyistä matalammalle tasolle ja pystyttävä antamaan kenkää kaikenlaisille holhoajille. Haluammeko?
Vasemmistolta puuttuu oikea analyysi. Euro on Suomelle väärä valuutta, näin se vain on. Mutta sitä ei voida millään myöntää. Ei ole mikään ihme, että persut ovat saaneet laajan kannatuksen ja tulevat saamaan jatkossakin, ellei todellista vahtoehtoa vasemmalta esitetä. Vihreät voisivat jo kasvaa aikuisiksi ja päättää, minne he poliittisesti sijoittuvat, oikeistoon vai vasemmistoon. Älkääkä taas sanoko, kuinka olette muka muita edellä mutta ette oikealla tai vasemmalla. Se on niin epäuskottavaa ja epä-älyllistä.
Enemmistö suomalaisista varmaankin kannattaa maltillisia tuloeroja. Kokoomuslaiset tämän linjan kannattajat tuskin kutsuvat omaa linjaansa vasemmistolaisuudeksi. Ehkä olisi luontevampaa viitata perinteiseen pohjoismaiseen yhteskuntamalliin. Sen muodostamiseen ovat vahvasti osallistuneet ainakin Ruotsin demarit, mutta sen ovat allekirjoittaneet aikanaan kaikki Suomenkin puolueet. Toinen tapa puhua olisi viitata suoraan maltilisiin tuloeroihin.
Entä mitä konkreettisia toimia tarkoittaa politiikan kääntäminen monta piirua vasemmalle? Ehkä viittaat ensimmäisen lauseen tuloeroihin ja työttömyyteen. Hyviä tavoitteita siis, mutta anna meille myös vinkki siitä, millä keinoilla noihin tavoitteisiin päästäisiin. Onko vasemmisto ehdottanut jotain, mikä olisi mielestäsi toimivaa?
Toteat artikkelissa myöhemmin, että vasemmisto ei välttämättä aja työttömien asiaa. Toisaalta nykyinen ei-vasemmistolainen hallitus on innokkaasti pyrkinyt ajamaan työttömyyttä alas (tekemällä ehdotuksia, joita vasemmisto ei ole tukenut).
Tuloerojen kasvattamista kannattavat kai tavoitteena vain jotkut ultraliberaalit. Käytännössä tuloerojen kasvattamista kannattavat kaikki, jotka ovat halunneet avata pääomien ja tavaroiden markkinat globaalisti (= vapauttaa Suomen rikkaat muiden globaaleiden pelureiden matkaan, vastaavilla vapauksilla järjestellä varojaan), ja kaikki, jotka ovat halunneet vapauttaa pääomien ja tavaroiden markkinat globaalisti (= vapauttaa tuotannon siirtymisen kiinoihin ja luo painetta laskea täkäläisiäkin palkkoja). Tämä tarkoittaa siis lähes kaikkia Suomen puolueita. Jos tarkoitus on muuttaa tätä politiikkaa, tarvitaan joitain uusia konkreettisia ehdotuksia.
Mitä siis ovat tarvittavat konkreettiset toimet, joilla noihin tavoitteisiin päästäisiin? Hmm, koska et kuitenkaan vastaa, vastaan itse 😉 . OS kannatta lisävelanottoa talouden kiihdyttämiseen ja köyhien aseman parantamiseen. OS kannattaa julkista rikkaiden ahneuden paheksuntaa, jättäen kuitenkin rikkaille mahdolisuuden edelleen siirtää rahansa siihen maahan, joka tarjoaa heille pienimmät verot, halvinta työvoimaa ja vaatimattomat ympäristö- ja työsuojelulait. Suomessa rikkaita pitää paheksumisverottaa, jotta eivät asettuisi tänne. OS kannattaa lisätukiaisia Helsingille, koska muu Suomi ei kykene järjelliseen toimintaan. OS kannattaa perustuloa, koska se poistaisi kannustinloukkuja (hmm, tässä on jotain järkeäkin 🙂 ).
Antero Vartiahan on vasemmistolainen, ei tästä ole mitään epäselvyyttä.
Miten kunnan tai maakunnan palveluiden tilaamisesta vastaavalle virkamiehelle saadaan riittävät kannustimet ottaa laadulliset tekijät huomioon hankinnoissa? Miten mahtaa palveluiden integraatio toimia todellisuudessa?
Koska moitin OS:aa edellä ehdotusten puutteesta, poimin kirjoituksesta vielä pari selvää ehdotukse poikasta.
Jaa että nykyistäkin enemmän peruspalveluiden yksityistämistä.
Kannatan, mutta en näe näiden yhteyttä aiemmin esitettyihin palkkaero- ja työttömyystavoitteisiin.
Etkö luota perustulon ja hyvin pienten palkkojen yhdistelmään?
Ehdotit mielestäni yksinkertasitettuja sääntöjä (samaa mihin nykyinen hallitus sanoo pyrkivänsä), et tyypillistä (ehkä lähinnä demareiden ja vihreiden ajamaa) koko yhteiskunnan mikromanagerointia. Ehdotan että puututtaisiin kerralla reippaasti, mutta tehtäisiin säännöt, jotka toimisivat itsestään, eikä poliitikoiden tarvitsisi niitä jatkuvasti korjailla ja säätää.
Eipä tuo mitenkään kiistatonta ole kuin korkeintaan liian yksinkertaisilla malleilla työskennellessä.
http://davidcard.berkeley.edu/papers/min-wage-ff-nj.pdf
we find that the
increase in the minimum wage increased
employment.
Mitä tahansa osakelajia joutuu ostamaan todella isoilla rahoilla, jos haluaa osinkotuottojen vastaavan edes pienehköä palkkaa. Ei onnistu edes keskituloiselle, jonka ainoa motiivi osakekaupoille voi olla hyötyminen kurssimuutoksista, mutta siinäkin on vaikea päästä kelvollisiin tuloihin.
Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Pienituloiset ovat tyypillisesti ainakin yhden sosiaaliturvamuodon, kuten yleisen asumistuen, sovitellun päivärahan tai toimeentulotuen varassa, jolloin osakeomistukset voidaan pakottaa realisoitaviksi ennen kuin tukea saa lisää. Ulosotollekin osakkeet kelpaavat ja opiskelijoillekin on tässä tarjolla vain keppiä. Vaikka pääomatulot vaikuttavat opintotuen tulorajoihin, ei myyntitappioita saa vähentää tulorajoista, eli opintorahaa nostavatkin ovat käytännössä suljettuja pörssin ulkopuolelle.
“Vasemmistolaiseen suuntaan, koska talouskehitys on viemässä kohti kasvavia tuloeroja ja syrjäytyvien pitkäaikaistyöttömien määrän kasvuun. Siksi politiikkaa pitäisi kääntää monta piirua vasemmalle. (—). Sen näkee esimerkiksi kysyttäessä, pitääkö tuloeroja kasvattaa vai pienentää. Melkein kaikki vastaavat, että niitä pitää pienentä, jopa enemmistö kokoomuslaisista.”
Eli kokoomus on siis nykyisessä hallituksessa keskustan ja PS:n vankina — toteuttamassa oikeistolaista tuloeroja kasvattavaa talouspolitiikkaa. Ehkä, voi se olla niinkin.
“Nykytilanteessa olisi selvästi parempi, että palkat määräytyisivät nykyistä markkinaehtoisemmin ja jopa henkilökohtaisemmin kunkin marginaalisen tuottavuuden mukaisesti. Tämä ei heikentäisi yhteiskunnallista tasa-arvoa, mutta toki se vaarantaisi monia saavutettuja etuja (ja etuoikeuksia). Minun ikäisten palkat laskisivat, mutta työllisyys paranisi.”
Vaiettavasti palkat eivät ole julkisa, joten ei ole olamssa työmarkkinoita.TV on helppo ostaa ja kun kaikkien hinnat ovat julkisia
Työn hinta ons en sijaan salainen, työantajalla on tiedot paremmin hallinnassa, koska työnantajia on vähän verrattuna työntekijöihin ja työnanatjajärjestöt jakavat palkkatietoa tehokkaasti, koska tieto on työnantajien hallinnassa.
Työntekijöillä ei ole vastaavaa tietoa, heidän tietonsa on ylimalkaisempaa eikä yksittäinen työntekijä voi mitenkään tarkistaa , saako hän tuottavuuttaan vastaavaa palkkaa verrattuna muihin
Duunari saa lähes aina tuttavuuttaan vastaavan palkan, sillä edelleen suurin osa duunareista on suoritepalkalla eli palkka riippuu suoritteiden mukaan.Ja suoritteet on hinnoiteltu työehtosopimuksessa
Olisi aika suuri vääryys jos muurari saisi samanlaiseta muurauksesta euron ja toinen 50 centtiä .
Normaalisti tuota pidetään huijauksena ja kusetuksena, mutta ilmeisesti markkinatalouteen kuuluu kusettaminen ?
Aika moni on kommenteissa jo todennut, että sanakikkailulla ei vasemmistolaista ja markkinaliberalistista politiikkaa yhdistetä. Kirjoitusta voisi luulla sarkasmiksi, mutta se, että Soininvaara yrittää tällaista ei pitäisi tulla yllätyksenä niille, jotka ovat lukeneet hänen kirjoituksiaan otsikkoa pitemmälle.
Soininvaara on aina ollut pesunkestävä markkinaliberalisti, jolle tosin jotkin ympäristökysymykset aiheuttavat sydänsuruja, ns. “kokoomuksen puisto-osastoa”. Tämä kirjoitus oli hyvin konsistentti hänen aikaisempien kirjoitustensa kanssa.
Niille, jotka liittävät Soininvaaran nimeen termin “älykkö”, niin kehottaisin miettimään mistä ihmeestä tuo tulee. Siitä, että Soininvaara siteerattaisiin jossain älykkäässä keskustelussa tai julkaisussa? Hän olisi keksinyt jonkin älykkään ajatuksen tai ratkaisun? Tuntisi tutkimuskirjallisuutta edes perustasolla? Olisi kirjoittanut jotain älykästä?
Vai siitä, että Soininvaaran habitus eroaa niin paljon perinteisestä poliitikosta, että hänen on pakko olla älykkö?
Ei Kääriäisestä saa älykköä kuluneilla vaatteilla, pienillä rilleillä ja pujoparralla. Ajatukset tekevät ihmisestä älykön ja on todella vaikea nähdä mitään perusteita miksi tuo leimaa liitettäisiin Soininvaaraan.
Toimihenkilön palkkaus ja tuottavuus ovat usein hyvin epämääräisiä
Eikä toimihenkilön palkkaus edes 70-luvulla ollut kiinteä virkapalkka vaan esim minulla valtion työsopimussuhteisena puolet palkasta oli henkilökohtaista lisää , joka määräytyi esimiehen arvion mukaan, ei työehtosopimuksen.Siellä oli vain minimi.
Toisaalta mitä hyötyä firamlle on insinööristä, jonka tuottavuus ei ulotu edes palkan minimiin ??
Kyllä työnanatja pyrkii valitsemaan tehtävään henkilön, jonka tuottavuus vastaa palkkaa
Sama koskee kaupan hyllyttäjääkin , kyllä tehtävään valitaan henkilö, joka vastaa työn tuottavuusvaatimuksia ja siten myös alan minimipalkkaa
Enemmistö suomalaisista on sitä mieltä, että tuloeroja on pienennettävä.
Enemmistö suomalaisista on myöskin sitä mieltä, että tuloerot kasvavat voimakkaasti. Todellisuudessa tuloerot pienenevät, ja ginikerroin on laskenut vuodesta 2007 alkaen.
Mielipiteet siis ovat kuin eräs ruumiinosa: jokaisella on sellainen.
Jenkeissä olot ovat lähes joka tavalla huonommat kuin Suomessa. Kodittomuutta, rikollisuutta, ja valtava voittoa tavoitteleva vankilateollisuus.
Miljoonien suuruinen lainsuojaton “illegal immigrant” alaluokka polkemassa palkkoja, kokonainen sukupolvi joka ei koskaan pysty maksamaan satojen tuhansien opintolainojaan, ja avoimen fasistinen Donald Trump menestymässä presidentin vaaleissa.
Ei, emme halua olla samanlaisia kuin USA.
Todennäköisesti suuri osa suomalaisista ei halua. Omillaan oleminen ja sukulaisavusta riippuvuus tarkoittaa käytännössä naisten syrjäytymistä työelämästä kun heidän oletetaan “perinteisesti” hoitavan esimerkiksi lapset ja vanhusten omaishoidon.
Itse alkuperäiseen kirjoitukseen, minimipalkan korvaaminen niin, että liian pientä palkkaa tilkittäisiin perustulolla tai muulla sosiaaliturvalla, voi koitua aivan jumalattoman kalliiksi valtiontaloudelle. Tällaista järjestelmää hyväksikäyttäviä yrityksiä ja avun tarvitsijoita olisi sellaisen muutoksen jälkeen paljon.
Vahva ammattiyhdistysliike ja työehtosopimusten yleissitovuus voidaan kokea jäykkänä järjestelmänä, mutta se on vuosien aikana hyväksi ja toimivaksi koettu ja hillitsee ajautumista moniin vaikeammin hallittaviin skenaarioihin, kuten huonosti toteutetussa perustulojärjestelmässä matalapalkka-alojen poliittisiin työtaisteluihin perustulon korottamisen puolesta. Yhden euron muutos perustuloonhan tarkoittaa neljän miljoonan euron muutosta vastaavaan valtion talousarvion kohtaan.
Minusta tuntuu, että monet oikeistolaiset perustulon kannattajat haaveilevat perustuloa enemmän siitä järjestelmästä, jonka kuvittelevat voivansa perustaa valtiontaloudellisista syistä romahtaneen perustulojärjestelmän raunioille.
Erittäin hyvä teksti. Kiitos.
Kommentit kuvastavat lähinnä sitä miten ideologistit vasemmalla ja oikealla haluavat pragmatiikan sijaan taistella siitä kuka on oikeassa.
Toki minullakin on oma ideologiani mutta asioita pitäisi hoitaa kuitenkin käytäntö ja tehokkuus edellä eikä ideologia.
“Vasemmistolainen markkinaliberalismi” kelpaa minulle ainakin fiksun talouspolitiikan jos se muille kelpaa.
Viime aikoina on tullut Osmoa ja Paavo Lipposta ikävä. Nyt meitä johtaa antihumanistinen insinööri, joka kysyy neuvoja valtion johtamiseen muutamalta yrityskaveriltaan ja liikenneministeriksi nousseelta sivistymättömältä raharuhtinattarelta, jonka mielestä sisällissodan jälkeinen aika — “työn ja pääoman liitto” eli työläisten potkiminen ja rahan valta — oli Suomen parasta aikaa. Palaa, Osmo, eduskuntaan — ehdolle ensi vaaleissa.
Järkeä kehiin. Alentamalla työntekijöiden eläkemaksuja saataisiin enemmän rahaa liikkeeseen. Elälerahastojen riittävyyttä voisi turvata alentamalla maksettuihin maksuihin suhteessa aivan ylimitoitettuja eläkkeitä ja nostamalla välittömästi eläkeikä 70 vuoteen.
Unohdit Arbeits- und Justizminister Jari Lindströmin; joka poistaa kannistinloukun määräämällä töihin työttömyyskorvausta pienemmällä palkalla.
Tulee ihan mieleen poliisien palikkalaatikko-testi; jossa neliskulmaisenkin palikan saa mahtumaan kolmion malliseen reikään — kun käyttää voimaa.
Henkilön tuottavuus on mielenkiintoinen juttu
Yoimitusjohatjien tuottavuutta on tutkittu eikä ole havaittavissa kovinkaan suurta yhteyttä henkilön tuottavuuden ja palkkioiden välillä
Sama koskee muitakin yempiä toimihenkilöitä, ei tuottavuuden ja palkan/palkkioiden väliilä ole havaittavaa yhteyttä.
Palkkiot eivät juuri muutu tehtiin meni yrityksellä hyvin tai huonosti
Samoin henkilöstön valinta tuottavuuden mukaan on sekin käytännön tasolla huuhaata
Jos tehtäviin valittaisiin aina tuottavin hakijoista niin verkostoilla eli suhteilla ei olisi merkitystä.
Kuienkin jokainen reykrytointikonsultti, rekrytointiopas ja työkkäri painottavat verkostoitumisen eli suhteiden merkitystä työpaikkaa haettaessa.
Niinpä väite on, että valtaosa työpaoikoista täytetään suhteilla, ei siis valitsemalla tuottavinta hakijoista.Kun yhtä työpaikkaa hakee 200–800 hakijaa niin ei heilä ole suhteita firmaan kuin muutamalla ja niinpä valinta kohdistuu vain pieneen joukkoon.
Sama koskee työtä, ei henkilön tuottavuus riipu yksin henkilöstä vaan nykyään myös tietojärjestelmistä ja koneista, työkaluista.
Kun vika ja häiriöaikaa on lattiatason hommissa n 40 % ja kauushommissa jopa 60 % ja lisätään apuveälineidne vaikutus niin sinne katoaa henkilökohtaisten ominaisuuksien tuoma tuottavuus.
Ja miten palkankorotuksia jaetaan. Pärstäkertoimen mukaan.
Esimies suosii aina aina läheisiään eli ruskeakielisiä
Eikä ihmisen joustavuus ole ääretöntä
Jokaisella yksilöllä on muitakin vevoitteita kuin työ : Ei lapsia voi jättää hakematta tarhasta ja omat ja lasten harrastukset rajoittavat joustoa.
Tai jos henkilö toimii omaishoitajana niin joustovarat ovat vähäisiä
Joustojen vaatiminen on johtanut siihen, ettei osa kansasta voi osallistua luottamustehtäviin, koska työt estävät sen.
Niinpä Eduskunnasta puuttuvat kokonaan yksityisen sektorin työntekijät
Kansanedustajat ovat pääosin virkamiehiä ‚yrittäjiä tai kokoaikaisia poliitikkoja.
Esim joku Kanerva tai Zyskowicz on tehnyt muutaman kuukauden normaalia palkkatyötä tai joku.
Kun täysi-ikäisistä n 40% ei voi osallistua päätöksentekoon edustajana niin demokratia on rikki
totta. tuloeroista kiinnostuneille tässä loistava kirja: http://ecx.images-amazon.com/images/I/51qQmqxq5TL._SX373_BO1,204,203,200_.jpg
palkka riippuu pärstästä
Hyvä kirjoitus. Useammankin vasemmistolaisen soisi ajattelevan juuri näin. Vaikka osa nykyisen hallituksemme päätöksistä vaikuttaa kauniisti sanottuna typeriltä, eikä toteutustakaan voi kehua, niin ei oikein tunnu siltä, että olisi olemassa poliittista vaihtoehtoa. Antti Rinne ja Ville Niinistö kun ovat valinneet pölhöpopulismin tien ja ottavat kaiken ilon irti oppositioon päätymisestä.
Eivät laittomat siirtolaiset ole lainsuojattomia. Ne maksavat veroja ja niiden on pakko laittaa lapsensa paikalliseen kouluun. Aikaisemminkin on tällä palstalla ollut, että USA:ta ja Suomea ei voi verrata millään tasolla. USA:n liittovaltion verjärjestelmä on vähennyksiä suosiva ja latin latia ei laitettaisi hyväntekeväisyyteen ellei siitä saisi verovähennyksiä.
“Tax deductible” on oikea pisnis USA:ssa ja ilmeisen menestyksellinen.
Myös veroilmoitusteollisuus on jatkuvasti kasvava ala ja tuottaa mukavasti, vaikka kohtuullisen helppo ja kattava veroilmoitussivusto on tarjolla ilmaiseski viranomaisen taholta. Ensimmäisen kerran kun sitä käytti, niin oli jännää, mutta myöhemmin selvisi, että jos ilmoitus menee läpi automaattitarkistuksesta, niin enempää ei tarvitse huolehtia ja jos käy niin, että tulee tax audit (n. 10 % ilmoituksista), niin tahattomista virheistä ei rangaista, mutta kylläkin siitä, että mahdollisesti on yrittänyt huijata.
Tulonsiirrot ovat myös massiivisia. Medicare ja Medicaid ovat suurimmat myöntäjät. Nämä kuuluisat läskiskootterit, joita suomalaiset nauravat, ovat käyttäjilleen maksuttomia tai niistä veloitetaan vähän, riippuen osavaltiosta.
Myös kaikenlaiset opiskelurahastot lapsille ja hautausrahastot eläkeläisille ovat täysimääräisinä vähennyskelpoisia. Homma siis hoituu USA:ssa tuettuna niin, että kukaan ei maksa oikeastaan oikeaa määrää veroja vaan kaikki mitä voi vähentää, on vähennetty.
“Yleensä laitaoikeistolainen vastustaa hyvinvointiyhteiskuntaa ja parhaimmillaan kannattaa rotuerottelua ja ulkomaalaisten karkottamista.”
Jaha, vain niin. Mikä on tuo laitaoikeisto? Jotain uutta terminologiaa, kun yritetään sijoittaa rasistinen vasemmisto sinne, mihin se ei kuulu.
Oikealla ei ole mitään tarvetta rotujen erotteluun, kyllä ne erottaa erottelemattakin.
Asia helpottaisi paljon jos sosiaaliturva olisi jotenkin järkevämpi. Eräs sukulaiseni nostaa toimeentulotukea ja hänellä on noin 30 000 euroa käteisenä, koska jos 30 000 eurolla ostaisi osakkeita, menettäisi oikeuden saada toimeentulotukea. Ilmeisesti toimeentulotuki on enemmän kuin osakkeiden arvonnousu ja osingot ovat, joten minkäs teet.
No onko esimerkiksi äärioikeistolaisessa Yhdysvalloissa työssä käyvän pienipalkkaisen köyhän ja työssä käymättömän köyhän asiat paremmin? Suomen kaltaisessa maassa köyhien tilanne on parempi, ja he ovat selvästi onnellisempia, ja rikkaiden tilanne huonompi, muta vaikutus onnellisuuteen on vähäinen jos on vaikka 87 206 dollarin vuositulot 151 534 dollarin sijaan. Edellinen on se mitä vaaditaan nettona, ostovoimakorjauksen jälkeen Suomessa rikkaimpaan prosenttiin pääsemiseksi ja jälkimmäinen se mitä vaaditaan vastaavaan Yhdysvalloissa.
Välttämättä äärimmäisen oikeistolainen politiikka, kuten Yhdysvalloissa, tai äärimmäisen vasemmistolainen politiikka ei tuota parasta lopputulosta, vaan Suomen kaltainen välimuoto, jossa lähtökohtaisesti markkinat hinnoittelevat kaiken, ja niiden toimintaan puututaan tarvittaessa, on paras.
Puhut paljon sosiaaliturvan leikkauksesta, mutta mikä sopiva taso konkreettisesti on? Heitetäänkö työtön kadulle 6, 12 vai 24 kuukauden jälkeen?
En ole kertaakaan elämäni aikana törmännyt suomalaiseen, joka ei uskoisi ilmastonmuutokseen. Vihreillä puolueena on eräitä dogmia, kuten ydinvoiman vastustus, vaikka se on ympäristöystävällistä, ja pyöräilyn kannatus, vaikka se on umpisurkea liikennemuoto. Markkinoiden perusteella Helsingissä on kysyntää 0 kappaleelle kaupunkipyöräasemalle, ja pyöräily vain haittaa joukkoliikennettä.
Monikulttuuri haittaa hyvin monella tapaa yhteiskunnan toimintaa. Kun Tukholman kunta muutti maasta perittäviä vuokriaan enemmän markkiehtoisiksi, riemu repesi siitä suurimmalla ruotsinkielisellä keskusteluforumilla. Tämä johtui siitä, että maanvuokra laski sellaisilla alueilla, joissa ei asu ollenkaan ruotsalaisia. Niinkin yksinkertaiseen asiaan kuin maanvuokra tulee etninen jännite, koska jos niitä tasataan, rahaa siirtyy ei-valkoisen väestön taskusta valkoisen väestön taskuun ja jos niitä muutetaan markkinaehtoisimmiksi, valkoisten taskusta siirtyy rahaa ei-valkoisten taskuun.
Uskon, että hyvinvointivaltion kannatus alkaa tippua dramaattisesti siinä kohtaa, kun työttömyys ei ole mitenkään erityisen suurta, mutta alkaa käydä niin että suurin osa sosiaalituista menee toiseutta edustaville henkilöille, eikä veronmaksajien omalle viiteryhmälle, esimerkiksi länsimaalaiset tai suomalaiset.
Mitä vikaa peruspalveluiden yksityistämisessä?
Mistä syystä käytännössä yksityisellä sektorilla työskentelevä ei voisi ryhtyä kansanedustajaksi?
Ateenassa oli niin, että samaa tointa sai pääsääntöisesti hoitaa kaksi kautta elinaikanaan, ja nuo kaksi kautta ei saanut olla peräkkäin. Toisaalta rajoitukset kansanedustajien kausiin, jolla siis estetään mainitsemasi poliittiset broilerit, jotaisi siihen, että kansa ei saisi valita täysin vapaasti kansanedustajiaan. Erityisen hyvät kansanedustajat eivät saisi palvella kahta kautta enempää (esimerkiksi ateenalaisen mallin mukaisten rajoitusten ollessa voimassa), vaikka heitä korvaamaan tulevat kansanedustajat olisivat objektiivisesti huonompia.
Tuossa on sellainen iso virhe ettei työpaikkoja enää luoda siten että niitä olisi tarkoituskaan laittaa aidosti julkiseen hakuun. Jotkut haluavat näyttää työnvälityksen kautta että he palkkaavat jengiä, mutta oikea ja toimiva reitti tulee ihan muualta.
Hakemuksia voi tosiaan tulla satoja, mutta ilman hakijan ihan oikeasti tunnettuja hyviä työskentelytapoja, taustatietoja, suosittelijoita ja kontakteja, ei kenenkään tarvitse uskaltaa ottaa random-hakijaa edes työhaastatteluun.
Viher-sdp-vasemmisto on tehnyt työllistämisestä niin vaarallista, riskialtista ja kallista ettei virhe-rekrytointeihin ole yksinkertaisesti varaa. Nämä AY-mafioosot ovat todellakin saaneet jäykistettyä työmarkkinat niin solmuun ettei yritys pääse edes huonosta työntekijästä eroon ilman että AKT pysäyttää laittomasti satamat tai julkisen liikenteen, tai muuta yritykselle ja yhteiskunnalle kallista sekä mafialle tyypillistä kiristystoimintaa.
Nyt vähäisetkin työpaikat voidaan täyttää vain ja ainoastaan nimenomaan suhteilla. Tämä johtuu suoraan siitä että virhe-rekiryt tuhoavat helposti koko firman, ja kun vasemmisto ja AY-mafia pääsevät vielä antamaan lisäarvoaan, voi yrittäjä ja yritys lopettaa työt kaikilta muiltakin. Jos tosiaan vielä joku palkkaa, pitää hakija tuntea etukäteen ja hyvin niin että hänestä ei saada koko firmalle AY-jyrää ja ‑ajoankkuria.
Ei ole sattumaa eikä sanahelinää että työpaikoissa tarvitaan ja vaaditaan yrittäjähenkisyyttä. Tuo on aivan oikea sana ja tapa kertoa että työntekijän pitää pystyä tuomaan työllään ja tuloksillaan firmalle niin paljon lisäarvoa että kyseinen henkilö kannattaa ja voidaan pitää töissä. Jos duunari keksii jatkuvasti saikkujaan, lintsaa duunista, ja ulkoistaa omia hommiaan muille, jne, hän ei varmasti ole sellainen henkilö mitä työnantaja, yrittäjä ja muu työyhteisö haluavat katsoa yhtään kauempaa. Mutta, kun viher-SDP-vasemmistolainen AY-mafia on vaatinut toisin, ei perinteisiä työpaikkoja enää voida eikä viitsitä luoda.
Tosin, nykyään on paljon helpompaa ostaa työtehtävät muilta (mikro)yrittäjiltä. Työt etenevät, laatu on hyvää ja työn laadun tai toimintatapojen ongelmista pääsee tarvittaessa eroon alle tunnissa.
Tämä ei tietenkään sovi laiskureille ja lorvailijoille, mutta he eivät muutenkaan päädy tulevaisuudessa minkään organisaation vaivaksi ja harmiksi.
Voitko kertoa yksityiskohtaisemmin, mikä on ollut vihreiden rooli tässä työhönottokynnyksen nostamisessa?
Sinänsä olen samaa mieltä siitä, että mitä vaikeammaksi tulee huonon työntekijän irtisanominen, sitä syrjivämmäksi tulee työhönotto, eli taas ollaan työhön päässeiden puolella työttömiä vastaan.
THL:n arvion mukaan nykyisn kepu-ps-kok hallituksen vuodelle 2016 tekemä budjetti on hieman tuloeroja tasoittava. Edellisen hallituksen, eli hallituksen jossa kokoomus oli pääministeripuolue, tekemät uudistukset vähensivät tuloeroja enemmän.
Kts. THL:n julkaisu “Vuoden 2016 ta
lousarvion vaikutukset perusturvaan” sivu 4.
“Vuoden 2016 verotus-ja etuuslainsäädännön muutokset eivät vaikuta pienituloisuusasteeseen, mutta muutokset pienentävät hieman tuloeroja Gini-
kertoimella tarkasteltuna. Sen sijaan vuosina 2012–2015 tehdyt etuus- ja verotuslainsäädännön muutokset ovat pienentäneet selvästi sekä tuloeroja että pienituloisuusastetta. Pienituloisuusastetta on alentanut eniten vuoden 2015 asumistuki
uudistus. ”
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/130275/URN_ISBN_978-952–302-629–2.pdf?sequence=1
—————–
Kyllä se on kauhea duunareiden turma tuo Kokoomus. Hallitus tekee tuloeroja kaventavaa politiikkaa kun se on hallituksessa pääministeripuolueena ja silloinkin, kun se on hallituksessa, mutta ei ei ole pääministeripuolue.
Tuntuu että ei ole sellaista hetkeä, jolloinka vasemmalta ei kuulu valitusta tuloerojen kasvamisesta eikä siitä, että se on hallituksen syytä. Se on ihan sama mitä tuloeroille tapahtuu, SDP/vaseliitton narratiivissa ne vain kasvavat ikuisesti.
Suomessa on maailman jäykimmät palkkarakenteet eli olisihan se nyt erinomaisen outoa, jos tällaisessa maassa tuottavuuserot näkyisivät hyvin voimakkaasti palkoissa.
Ensinnäkin jos yksittäisellä yrityksellä menee ensin menee hyvin ja sen jälkeen huonosti, niin ei niitä palkkoja voi oikein millään laske. Toiseksi, kyllä yritysten tuottavuus ja palkat oikeasti menevät käsi kädessä. Tuottavissa yrityksissä on paremmat palkat kuin vähemmän tuottavissa.
Sinä et ymmärrä suhteiden merkitystä. Suhteet tarkoittavt sitä, että niitä käytettäessä työnantaja ei osta sikaa säkissä vaan tunnetun tekijän.
Jos yhtä työpaikkaa hakee noin monta tekijää, sille ei ole kyllä mitään muita vaatimuksia, kuin että työntekijä on järjissään. Siiitä sakista jos valitsee tunnetun “hyvän työntekijän” niin varmasti onnistuu. Lisäksi et voi tietää kuinka paljon suhteet vaikuttavt toiseen suuntaan. Tuossa 200–800 työntekijän sakissa voi olla moninkertainen määrä tunnettuja “näitä ei varmasti palkata”-tekijöitä. He taas jäävät palkkaamatta nimenomaan suhteidensa vuoksi.
Sen takia palkkaerot yritysten välillä ovatkin suuremmat kuin työntekijöiden välillä yritysten sisällä. Tuottavammissa firmoissa voidaan maksaa parempaa palkkaa.
No sittenhän ei ole väliä, vaikka rekrytoitavat valittaisiin arvalla suhteiden taikka pätevyyden sijaan.
Minimipalkan vaikutuksia teoretisoida loputtomasti, mutta kokemuksien mukaan jokaisessa yhteiskunnassa on ns luonnollinen minimipalkka.
Ihminen tarvitsee ruokaa, juomaa, suojaa säältä ja täällä pohjoisessa tukevan suojan ja vaatteet.Eikä tropiikissakaan taivasalla tule toimeen
Ja ihminenkin on eläin ja tarvitsee lajityypillistä toimintaa
Siitä voi arvioida määrän minimitulolle, jolla tulee toimeen esim Suomessa tai Indonesiassa tai Latviassa
Ja silloin kun palkkatarjous on alle tuon minimin niin ei kukaan lähde töihin. Tai jos lähtee niin hän puuhaa jotakin muutakin eikä se ole useinkaan rehellistä .Sen vuoksi Indonesia ja Latvia tai Viro tai moni muu maa on korruptoitunut ja rikollisuus on korkea.Tässä yhteydessä puhutaan katukoruuptiosta, eliitti on kaikissa yhteiskunnissa korruptoitunut.
Esim Latviassa kun pyrimme poistamaan korruptiota yrityksestä niin ensimmäinen tehtävä oli palkkojen 2–3 kertaistaminen.Sen jälkeen korruptio laski nopeasti.Toinen oli tietysti seurannan parantaminen, joten toimituksia ei voinut hidastaa/jättää tekemättä.
Ultraliberaalissa talousajattelussa ajatellaan, että ihminen elää pyhällä hengellä .
Asiaa voi tarkastella jos työ teetetään yrittäjällä.Pidetään aivan luonnollisena, että yrittäjä laskuttaa matka-ajat ja matkakulut ja sen päälle vähätuottoisissakin töissä 30–40 euron tuntiveloituksen.
Kaupan kassalle tuota ei suvaita, hänen pitää tyytyä muutamaan euroon parin tunnin keikasta
Yrittäjä veloittaa 3–4 tuntia eli n100-160 euroa samasta keikasta.
Eivätkä vastakkain ole työlliset ja työttömät ei työmäärä juuri kasva vaikka minimipalkkaa ei ole, siitä huolehtii tuo luonnollinen minimipalkka.
Minimipalkassa ovat vastakkain edelleen työnantajat ja työntekijät, ei tuo asettelu ole mihinkään poistunut.
Hyvä esimerkki vastakkain asettelusta on työnantajien/oikeiston tavoite palkkajoustoille ja kriisilausekkeille. Palkan halutaan joustavan alaspäin kriisitilanteessa mutta tuota menetystä ei haluta maksaa takaisin kun ajat paranevat eli työntekijät osallistuvat riskinkantoon, mutta eivät voitonjakoon.
Kyllä tuo vastakkainasettelu on edeleen olemassa, oikeistoeliitin tavoita on vain häivyttää se ja pistää työntekijät taistelemaan keskenään
Työttömät ja työlliset eivät ole vastakkain.Se on ehlppo tdeta tarkastelemalla yksilöitä.
Ei ihminen ole pysyvästi työtön tai työllinen vaan nykyaikana ihminen on vuoroin työllinen ‚vuoroin työllinen.
Työttömyys on vain tapa jakaa työtä,-Noin 100 vuotta työtä jaettiin siirtämällä osa tuottavuuden noususta työajan lyhentämiseen.Ensin päivittäistä työaikaa lyhentämällä, sen jälkeen lyhennettiin viikottaista, sitten elinikäistä ja sen jälkeen vuosittaista
Nyt ne maat, joissa työttömyys on alhainen ovat jatkaneet työajan lyhentämistä.
Suomi on harvoja maita, joissa kuljetaan päinvastaiseen suuntaa
Kun työelämä automatisoidaan, tärkein apu on vuorovaikutustaidot, jotka riippuvat ulkonäöstä. Tulevaisuuden valmennuskurssit ovat esteettistä kirurgiaa
Tarkaan ottaen en tuossa sanonut, että olisi haittaa, vaan huomautin OS:lle hänen sanomisistaan. Mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että peruspalveluita voi yksityistää helposti “liikaa”.
Pitää kai erottaa toisistaan kaksi tapausta, peruspalveluiden (tai niiden osien) tilaaminen yksityisiltä ja koko toiminnan yksitystäminen.
Yksityistämisessä katson järkevien rajojen kulkevan jotenkin niin, että perusturvallisuutta ei kannata (Suomen kaltaisessa valtiossa, jossa ihmiset pääsääntöisesti luottavat valtiioon) yksityistää, sillä samalla todennäköisesti katoaisi liikaa perusturvallisuutta. Poliisin ja puolustusvoimien on hyvä olla kaikkien yhteiskunnan kuukausipalkkaista työtä, ei esimerkiksi sakoilla elantonsa ansaitsevia yksityispoliiseja. Jos saan sydänkohtauksen, ja joudun sairaalaan tiedottomana, olisi kiva, jos minua hoitava olisi lääkärinvalan ja vakaan kuukausipalkan voimalla toimiva kutsumustyöläinen kuin maksukykyni mukaan kalleimpia hoitoja toteuttava (tai toteuttamatta jättävä) Panaman tiliään kartuttava ja työstä irrottautumistaan odotteleva uraohjus.
Peruspalveluista aika moni liittyy perusturvallisuuteen. Yksityistämistä perustellaan usein tehokkuudella, ja tietyissä tapauksissa tehokkuus voi lisääntyäkin, mutta yksityisellä puolella on myös ongelmansa, sillä tuo tehokkuus kohdistuu helposti palvelun lisäksi myös muihin asioihin. Ei siis mikään ihmelääke. Myös pitkässä valtion leivässä ja virkavastuussa on etunsa.
Peruspalvelut ovat myös luonteeltaan sellaisia, että niitä halutaan yleensä jakaa kaikille sovittu kiinteä annos (vaikkapa hyvä valtakunnallinen tieyhteys kaikille paikkakunnille). Ei siis niin, että kukin saisi niitä kaupallisten intressien saneleman määrän.
Sitten vielä palveluiden tilaamiseen yksityisiltä. Tässä näen normaalin kilpailuttamisen toimvan yksityistämiseen verrattuna useissa kohdissa riittävän hyvin. Esimerkiksi rutiinikirurgiaa voisi hyvin tilata sellaisilta yksityisiltä toimijoilta, jotka kykenevät tuottamaan tilastollisin mittarein ja asiakkaiden mielestä tehokasta ja miellyttävää palvelua. Yksityisiltä tilaamista voi käyttää tehokkaasti kirittämään julkisen puolen toimintaa. Julkisella puolella ei ole varaa tuhlata, jos on halvempi verrokkikohde vieressä. Polisin ja puolustusvoimien ytimen kohdalla en ostaisi toimintaa yksityisiltä, mutta monella muulla alalla hallitttuja palasia kyllä.
Peruslinja siis on se, että peruspalveluissa yksityiset voivat olla hyviä renkejä, mutta eivät yhtä hyviä isäntiä.
OS viittasi yksityisten yritysten joustavampaan päätöksentekoon (ei valitetavasti aina pidä paikkaansa, eikä ole aina etu), ja näytti kannattavan nykyistä reippaampaa yksityistämistä, koska halusi asiaa tuohon suuntaan painottaa.
Pidän itseäni 1800-luvun suomalaisuusliikkeen sosiaalireformismia aattellisisssa perintötekijöissään kantavana porvarina. Näistä lähtökohdista ymmärrän oikein hyvin Soininvaaran tässä esittämiä ajatuksia Suomen tilasta ja tarvittavista suunnanmuutoksista. Sen sijaan en ymmärrä yhtään Soininvaaran tarvetta luokitella tässä esitettyjä ajatuksia vasemmistolaisiksi!
Kyllä se tuottavuus muurarin palkassa näkyy, palkaa tulee tasan niin paljon kuin seinää syntyy.Ja yleensäkin maailmassa noudatetaan samaa käytäntöä, ei sen joustavampaa ja tuottavuuteen sidotumpaa mallia ole
Tuo palkkajäykkyys koskeekin asinatuntijoita, ylempiä toimihenkilöitä ja johtoa, heidän palkkansa ei jousta tuottavuuden mukaan
Minimipalkka ei vain aiheuta työttömyyttä vaan myös on pois köyhiltä. Ainakin Yhdysvalloissa minimipalkkalainen on harvoin huono-osaisimpia, usein perheen toinen tai kolmas ansaitsija tai vain tilapäisesti minimipalkalla. Hänen asiakkaansa ovat yleensä häntä huono-osaisempia, ja joutuvat hinnoissaan kustantamaan sen minimipalkan.
Hyvinvointiyhteiskunta pitäisi rakentaa pienellä perusulolla(jopa nykyistä pienemmällä perusturvalla) ja markkinamaisilla palkkaeroilla.
Jos vapauttaisi itsensä statuskamppailusta, pienellä perustulolla pärjäisi kyllä. Ne, jotka haluaisivat materiaa voisivat mennä töihin ja tuloerot voisivat olla nykyistä suuremmat.
Vasemmisto kuitenkin haluaa kyykyttää pienituloisia omien intressiensä vuoksi ja puolustaakseen ylipalkattuja vakitöissä olevia työttömien kanssa kilpailulta.
Tässä ei tarvitse edes ottaa kantaa siihen, onko väite minimipalkan työttömyyttä lisäävästä vaikutuksesta oikea; se että se esitetään noin kiistattoman totena on jo itsessään kuvaavaa, verrattuna esimerkiksi tähän:
“Until the Card-Krueger study, most economists, myself included, assumed that raising the minimum wage would have a clear negative effect on employment. But they found, if anything, a positive effect. Their result has since been confirmed using data from many episodes. There’s just no evidence that raising the minimum wage costs jobs”
http://www.nytimes.com/2015/07/17/opinion/paul-krugman-liberals-and-wages.html?_r=1
Itse kysyisin, että mikä Lipposen hallituksesta tekee onnistuneen? Suomalaisen työläisen pitkäntähtäimen hyvinvoinnin perustan murskaaminen eurokytköksellä vai demokraattisen päätöksenteon köytännöllinen lopettaminen talouspolitiikan alalla (koska kohti euroryhmän diktaattejahan tässä olaan ajautumassa — leikataan palkkoja, leikataan eläkkeitä ja kaikkea muuta)?
Mitä sitten on Milton Friedmanin oikealla puolella talouspolitiikassa, maltillen oikeisto vai peräti vasemmistoko? Minään sosialistina Friedmania ei yleensä ole pidetty, mutta hänenkin mielestään johti kohtuuttomiin kärsimyksiin jos ulkoisen kilpailukyvyn heikentymiset pitäisi maksattaa työläisten nimellispalkasta valuuttapolitiikan sijaan.
Vasemmistolainen markkinaliberalismi – keskitetty hajauttaminen? Kun (valtion break-even tilanteessa) kolmen pienen lapsen äidille voidaan maksaa 8000€ kuukausipalkkaa, niin pitäisikö palata sosiaaliturvan peruskysymysten äärelle?
Teollinen vallankumous ja kolonisaatio nostivat Euroopan vaurauteen, nyt globalisaatio iskee takaisin. Tulevaisuuden politiikka Suomessa on laskevan hyvinvoinnin jakamista oikeudenmukaisemmin, ei muuta.
Ultraliberaalit Suomessa tuntuvat tarjoavan kansalaispalkkaa lääkkeeksi tähän perustoimeentuloon.
Nykeisellään kansalaispalkka toimisi aika kivasti pk-seudun ulkopuolella kaikkien perustarpeiden tyydyttämisessä. Pk-seudulla etenkin yksin asuvan asumismenot ovat kasvaneet niin suuriksi yksityisillä markkinoilla, että pelkän kansalaispalkan pitäisi olla korkeampi kuin mihin ollaan toistaiseksi kykeneviä.
bruuttus kirjoitti 24.4.2016 kello 14:22:
HS:n päätoimittajakolumnisti nostaa kirjoituksessaan 8.10.2015 Jotain vanhaa, jotain uutta, jotain kaikille yhteistä Helsingissä Suomessa vierailleen Harvard-professori Robert Putnamin pitämästä esitelmästä esiin mm. seuraavan Putnamin kannanoton:
Kolumnisti kertoo, että tällaista kuullessaan suomalaisyleisö vetäytyi kuoreensa kuin kilpikonnat eikä oikein tiennyt, mitä ajatella.
6.6.2015 HS haastatteli Oxford-professori Paul Collieria (Oxfordin yliopiston professori palauttaisi pakolaisia leireihin), joka kirjassaan Exodus nojaa vahvasti Putnamiin ja on samoilla linjoilla etnisten enklaavien suhteen. Molemmat kannattavat voimakasta integraatiopolitiikkaa. Collier sanoo kirjassaan, että on valittava monikulttuurisuuden ja täyden kohdemaahan sopeutumisen välillä.
Kalle kirjoitti 24.4.2016 kello 16:35 :
Tähän vastaukseksi sopii se, mitä Putnam sanoi Ylen mukaan :
Yrittäjänä en koskaan saanut mistään tietoa siitä, että mitä muut maksavat listaa. Ehkä jotkut EK:n hirviporukat moista tietoa välittävät, mutta ei sinne ole mitään pääsyä ole.
Sen sijaan työntekijänä voit aivan helposti marssia verotoimistoon ja kysäistä niiden lähimpien kollegoiden ansiotulot. Yksittäisen henkilön palkkaa siitä ei toki näe aivan suoraan, mutta kyllä sieltä nyt voi ainakin haarukoida ne maksimisummat sille, että mitä työkaverit tienaavat.
Muuten oikke hyvä kirjoitus Soininvaaralta, vaikka “vasemmistolainen markkinaliberalismi” tuntuu terminä aika vieraalta ja sekavalta. Suorastaan ottaa päähän tällaisten termien keksiminen.
Ehkäpä pitäisi kansantalouden tarkastelussa lähteä mieluummin akselilta klassinen taikka uusklassinen talousajattelu versus jälkikeynesiläisyys. Jääköön se oikeistolainen ja vasemmistolainen ideologiapohjainen talousajattelu mieluimmin vaalikesksuteluihin, joissa puhutaan paljon roskaa.
Nythän näyttää käyneen niin, että Super Mario ja EKP ovat selvästi lähestyneet Keynesin makrotaloudellista ajattelua, valtavirtainen talousajattelu on vain syventänyt ongelmia euroalueella.
Ja Suomen pitäisi ehdottomasti lähteä eurosta ja palata takaisin omaan kelluvaan markkaan ja omaan keskuspankkiin. Muuten joudumme yhä syvemmälle talousongelmiin rahojen loppuessa Kreikan malliin. Tästä pitäisi olla sekä vasemmistolaiset että oikeistolaiset täysin samaa mieltä, koska tämä ei ole mikään ideologinen kysymys vaan raaka käytännön kysymys.
No ei se aivan näinkään mene, yhteinen teknologia on käytössä alalla kuin alalla, joten erot firmojen välillä ovat pieniä ellei johdossa ole aivan täysiä tumpeloita ja joku firma ole aivan surkea.
Best practice-kopiointi tasaa tuottavuuden firmojen välillä
Edellyttää yrittäjäjärjestön jäsenyyttä, ei sen kummempaa, ei tarvitse liittyä hirviporukoihin
Jos yritys on USAn pörsseissä niin päätöksenteko on yhtä sujuvaa kuin ratakiskon taivuttelu käsin.
Yki 500 euron ostokset päättää varatoimitusjohtaja tai tj. Samoin uuden henkilön työsopimuksen allekirjoittaa sama taso
Valtion aitos oli paljon joustavampi.Kun alalla miljoona on pikkuraha niin päätöksenteko on todella jäykkää ja hidasta
Sama koskee uudistuksia: Projektissa n 6 vaihetta ja yheden vaiheen läpivienti vaati aina päätösmenettlyn, joka kesti kuukausia.Niinpä organisaatio ehti muuttua ennen kuin ehti edes vaiheeseen kolme ja sen jälkeen kaikki piti aloittaa alusta.
Sen päälle on joka vuosi tarkka toiminnantarkastus, joka kuormittaa organisaatiota 3–4 kuukautta.
Eniten nauratti kun yrityksen korruptiota tuli tutkimaan kazakstanilainen konsulttifirma. Ehkä heidät oli valittu korruption tuntemisen vuoksi
Miksi me edes käytämme “vasemmisto” ja “oikeisto”- terminologiaa, kun ömmömmömmöm-oikeistolle kaikki on sosialismia paitsi ilmaiset parkkipaikat ja öyhönmöyhön-vasemmistolle kaikki on äärioikeistolaisuutta paitsi tonnin kansalaispalkka ja neljän tonnin minimipalkka ja kaikkien “oikeistolaisten” karkottaminen maaasta.
Oikeasti tässä on kyse pragmaattisuudesta ja poliittisesta tarkoituksenmukaisuudesta. Osmo edustaa teknokraattista pragmatismia jossa selvitetään mitä kansa haluaa ja yritetään laatia yhteiskunnan pelisäännöt niin että se toteutuu mahdollisimman tehokkaasti.
Oikeistolaisuus ja vasemmistolaisuus puolestaan ovat jonkinlaisia deontologisia moraalifilosofisia katsontatapoja, joilla päätösten lopputuloksilla on vähemmän merkitystä kuin sillä ovatko valitut poliittiset keinot tarkoituksenmukaisia. Tai siis, lopputuloksilla on väliä silloin jos ne ovat huonoja ja niitä voi käyttää poliittisen vastustajan haukkumiseen.
Täytyy se sanoa, että en aluksi uskonut että oikeistolaisia oikeasti on olemassa. Sipilän hallitus on kyllä saanut minut uskomaan toisin. Oikeasti oikeistolaisia on olemassa, eikä heitä kiinnosta valtion velkaantuminen, verotus, tai mikään muukaan sellain höpöttely, vaan oikeastaan vaan se että saataisiin ne pirun proletaarit vihdoin kunnolla kyykkyyn.
Vasemmiston olemassaolo kyllä todettiin jo jokin aika sitten, se on se porukka jonka mielestä verot kuuluu valtion maksettavaksi paitsi rikkailta.
Joten, mitä jos nimeäisit tämän opin jotenkin muuten. Vai yritätkö kosiskella vasemmalta äänestäjiä? En ihan keksi mitä tällä yrität saada aikaan. Sinänsä yhteiskuntafilosofisena katsontakantana allekirjoitan sen melkeinpä täysin ja äänestäisinkin jos tätä joku ajaisi.
Vihreät sitä ei nyt valitettavasti taida ainakaan lähteä ajamaan. Sekin on nähty pariin kertaan.
Näin se vähän on, kun vaatimuksena on peruskoulu ja joku sen jälkeinen tutkinto ja kokemus asiakaspalvelutyöstä niin moni täyttää tuon vaatimuksen.
Yksi minkä se täyttää niin on työkkärin työnhakukehotusten kriteerit ja kone suoltaa helposti 300 työnahkukehotusta
Kun rekryjärjestelmässä on 800 hakemusta niin ainoita järkeviä tapoja on rajata hakijoiden määrää ikärajaoilla tai aloittaa aakkosjärjestyksessä ja kun on saatu kasaan 20 sopivan näköistä niin lähettää lopuille susrunvalittelukirje.
Noista 20 löytyy varmaan sopiva ja jos joukossa on jonkun tuttuja niin puhelin on soinut monta kertaa..
Kun firmalla on 20–40 omaa asiakkuuksiin liittyvää tietojärjestelmää ja niistä työntekijä joutuu käyttämään aika montaa riippuen tehtävästä niin eipä sitä valmista löydy
Riittää, että on hyvä peruskoulutus, jonkin verran työkokemusta ja on järjissään
Tällaisia ne maailman työt ovat, tällaisia tekee 2/3 maailman työllisistä.
Eikä se asiantuntijatyökään tarvitse jatkuvaa huippuosaamista , kyllä nekin ovat rutiinihommia suurimmaksi osaksi.
Todellinen asiantuntemus mitataankin kun vaaditaan jotain erityistä esim suurta luotettavuutta tai yksittäisen vaikean ongelman ratkaisemista
Jäin häiritsemään heti alussa EU-tuntemus.
Tony Blairin hallitukset pitäisi minusta laskea onnistuneisiin vasemmiston hallituksiin.
Vai onko kirjoittaja toisella kannalla?
Minulla on yhteensä 15v kokemus julkiselta puolelta ja 10v kokemus yksityiseltä puolelta (kahdessa pienyrityksessä ja yhdessä suuryrityksessä).
Sen rajallisen kokemuksen perusteella koen, että hyvin johdetussa julkisessa organisaatiossa on päätöksentekomekanismi nykyisin joustavampaa ja byrokratia vähäisempää, kuin suurissa yrityksissä.
Pienyrityksissä toiminta on sen sijaan maksimaalisen joustavaa — se on niille välttämätön elinehto.
Ruoho näyttää usein vihreämmältä aidan toisella puolella. Eri organisaatioissa painottuvat erilaiset ongelmat, mutta jokaisella on taipumus jäykistyä. Yhdestä löytää aina vian, jonka perusteella jokin toinen malli voi näyttää paremmalta. Oman ideologisen suuntautuneisuuden tiettyyn suuntaan ohjaama mutu ei ole riittävä peruste, vaikka taitaakin olla yleisin peruste. Viisasta olisi tähdätä ainakin ensimmäisenä hoitototimenpiteenä kulloisenkin organisaation nykyisen toimintatavan korjaamiseen.
Yksityistämisen suhteen kaipaisin yleistä keskustelua siitä, mitä toimintoja yhteiskunnassa periaatteessa kannattaa yksityistää ja mitä ei. Pelkkä köydenveto vuoroin yhteen ja vuoroin toiseen suuntaan ei ole järkevää.
Näin juuri uutisen siitä, että hallitus haluaisi yksityistää osan Postia ja Finnairia. Pelkään pahoin että yksi suuri motivaatio on halu paikata alijäämäistä budjettia, vaikkakin uutisessa mainitut ministerit saattavat uskoa aidosti myös yksityistetyn Suomen autuuteen.
Soininvaara esittää hyviä kysymyksiä, mutta hahmotellessaan visiotaan hän jättää huomiotta ilmeisen ja olemassaolevan mallin.
Kiinan kommunistisen puolueen johtama “kommunistinen markkinatalousliberalismi” on osoittautunut tehokkaammaksi talouskasvun aikaansaajaksi, kuin yksikään läntinen demokratia. Sen lisäksi, että kommunistien johdolla Kiinan oma talous on ottanut harppauksia, se on sysännyt myös Afrikan maiden talouskasvun nousuun.
Kiinan malli on nerokas. Verrattuna meihin, jossa vallasta ja tulonjaosta taistelee 4 pääpuoluetta ja, joka kustantaa meille vuosittan tulonsiirtoina miljardeja, Kiinassa valtataistelu tapahtuu yhden massiivisen puolueen sisällä. Samalla kun systeemi säästää yhteiskunnan resursseja, se raffinoi älykkäitä ja visionäärisiä johtajia joilla on muitakin avuja kuin möreä ääni. Tästä on osoituksena Kiinan viime vuosikymmenten menestys ja globalisaatio 2 ‑ilmiö.
Mallilla on myös se laajempi yhteiskunnallinen merkitys, että yhteiskunnan resursseja vapautuu politikoinnista, yhteiskunnan kannalta rakentavampaan toimintaan ja näin monessa suhteessa yhteiskunta on avoimempi, sallivampi ja progressiivisempi kuin länsimaissa halutaan ymmärtää. Ja jos ihmisiltä kysytään, he ovat maastaa ylpeitä. Olemmeko me ylpeitä nyky Suomesta?
Toiseksi Kiinan hallinnonto on asettanut tavoitteekeen voittaa länsimaat heidän omilla aseillaan, eli talouskasvussa. Tähän se antaa kansalaisilleen kaiken mahdollisen tuen ja vapauden. Kiinassa hoetaan, että köyhällä maalla ei ole varaa huonoon koulutukseen, mutta rikkaalla Suomella ilmeisesti on. Kun meillä ulkoistetaan kansallisomaisuuden tuottavimpia paloja, Kiinassa niitä kootaan yhteen ja virtaviivaistetaan, jotta elinkeinoelämä voi tehokkaammin toteuttaa puoluejohdon sille antamaa ohjelmaa.
Jos siis Soininvaara olisi todella johdonmukainen ajattelussaan esittäisi hän tulevaisuuden malliksemme kommunistista markkinatalousliberalismia.
Kun hän ei kuitenkaan näin tee, on kyse valitettavasti jälleen kerran ideologian sävyttämästä jargonista Se ei Suomea auta.
Pahoin pelkään sinun olevan Liian Vanha ollaksesi perillä mitä työelämään nykyään kuuluu tai sitten olevan vaan puhtaasti provosoidaksesi liikkeellä. Olen yrityksessä töissä joka on amerikkalaisessakin pörssissä listattuna ja puheet 500 euron hyväksyttämisestä eivät ole millään lailla tästä todellisuudesta. Mitään kuukausien istutusta projektin jossain vaiheessa ei meillä ainakaan harrasteta ja asiakasyrityksissäkään en ole mokomaan törmännyt. Tuottavuuseroista en edes tiedä mitä sanoa, jos valehtelematta voit sanoa työurasi aikana kohtaamistasi kollegoista, että kaikki olivat täysin identtisiä työteholtaan ja tuottavuudeltaan, niin pakko se kai on uskoa, mutta tavallista se ei ole.
Edelleen jos parhaat toimintatavat olisivat niin helposti kopioitavissa kuin mitä viittaat niin miksi Apple on edelleen siinä asemassa kuin on, koska kyllähän heiltä nyt pitäisi toimintatavat pystyä kopioimaan? Tai Googlelta tai keneltä tahansa? Sen sijaan, että laukoo varmoja faktoja kolmen peräkkäisen viestin verran, voisi olla fiksu vetäistä vaikka vähän henkeä ja miettiä, että josko faktat kuitenkaan ovat ihan niin varmoja ja selkeitä, kuin miltä ne omassa mielessä tuntuvat.
Minusta on järjetöntä projisoida hyvinvointivaltion pelastamista Suomen oikeisto-vasemmisto akselille nykyisessä rajat-ylittävässä, globaalissa kilpailussa.
Pitäisi sen sijaan pitää lähteä purkamaan tätä seuraavasti: Kaikki hyvinvointi on peräisin taloudellisen riskin ottamisesta ja onnistuneen riskinhallinnan tuloksena saatavasta voitosta.
Koskapa suuryritykset ovat jo hylänneet Suomen ja julkinen sektori ei harrasta riskitaloutta, jäljelle jää vain pk-sektori.
Miten sitten kohtelemme ainoaa toivoamme, eli pk-sektoriamme?
Vastaus: Olemme tehneet sen kannattavan toiminnan mahdottomaksi hirmuverotuksella, maailman jäykimmillä työmarkkinoilla, karmean korkealla kustannustasolla, jne.
Lisäksi jos yritys epäonnistuu, sysäämme kaikki tappiot yrittäjän niskaan, mutta jos melkein lottovoiton todennäköisyydellä firma tuottaa voittoa, jaamme sen “oikeudenmukaisesti” kaikkien kesken.
Seppo Korppoo
29 vuotta riski-vientiyrittäjänä
Millää ei meinannu jaksaa kelata tänne muijen vanavetee?
Jaa ninku, jätetään ainoa oikea vaihtoehto mainitsematta, nii viisas kansa valitsee jopa periaatteistaan ja paatuneista tavoistaan piittaamatta sekä jopa piruuttaan tulevaisuuden ja Vihreät.
Jopa ydinvoimademarit ja savupiippupersut kääntävät kelkkansa ja hokaavat viimeinkin, etteihän mm. Soininvaara ole läheskään niin suuri vaara kuin talvivaara ja Timppakin haluis saman sukunimenkin, eiksnii?
Tiedätkö, miksi noiden hallitusten suosio laskee?
Siksi, että nuokin hallitukset toteuttavat oikeistolaista politiikkaa. En tiedä haluavatko ne sitä oikeasti tehdä, mutta käyttäessään oikeistolaista viitekehystä ja oikeistolaisia työkaluja he eivät voi muunlaista politiikkaa tehdä. Voisi oikealtakin laidalta suosio laskea ja löytyä synkkiä ilmeitä, jos Kokoomus lähtisi kansallistamaan yrityksiä, ja syynä olisi se, etteivät äänestäjät halunneet puolueelta sellaista politiikkaa.
Vissiinkin erityisesti pelialalla kaikki muut paitsi SuperCellin johtajat ovat täysiä tumpeloita, kun eivät kykene kopioimaan jättimenestyvien pelien tekemiseen tarvittavaa reseptiä.
Vasemmistolaisten ongelmanahan on, että he myyvät äänestäjilleen keinot jotka eivät toimi. Sitten vallassa ollessaan voi vähän aikaa yrittää räpiköidä, kuten Hollande teki, mutta sitten kun siitä ei tule mitään joutuu ottamaan lusikan kauniiseen käteen. Kun eivät ne vasemmistolaiset hokkuspokkus-temput vaan toimi.
PS keynesiläisyys on kyllä minusta ihan valtavirtaa makrotaloustieteessä
Allekirjoitan tämän, ja lisäksi kaipaisin yleistä keskustelua siitä milloin pitää olla ristisubventiota, jos koskaan, ja milloin valtion subventoida, jos koskaan.
Aina kun jonkin yksityistämistä ehdotetaan, alkaa valittaminen siitä yksityiset yritykset vain kuorivat kermat ja loput jää valtion hoidettavaksi, siis toisin sanoen tällainen henkilö kannattaa täydellistä ristisubventiota, jossa helsinkiläiset kustantaa inarilaisten postinjaon ja Helsingin ja Tampereen väliset matkustajat Varkauden ja Joensuun väliset matkustajat, mutta yleensä tällaiset henkilöt eivät hirveän hyvin ymmärrä mitä he kannattavat.
Jos päätettäisiin aluksi, milloin julkisen vallan subventio on parempi ja milloin ristisubventio parempi, itse yksityistämisestä olisi tämän jälkeen helpompaa keskustella.
Sininen kauluspaita ja tradenomin paperit eivät tee kapitalistia.
Yksityistämistä ja subventioita olisi hyvä lähestyä vaikkapa samaan tapaan kuin puolustusta. Kaikki puolueet kirjoittaisivat yhteisen paperin siitä, miten seuraavien ehkä kymmenen vuoden aikana tuollaisisa keskeisissä asioissa aiotaan menetellä.
Myös valtionosuuksien rooli, progressiivisen verotuksen rooli ym. tuolontasaukset pitäisi kirjata samalla tavalla paperille, niin ei tarvitsisi aina vääntää kättä siitä kuka kustantaa kenenkin kulut. (Olin havaitsevinani kommenteissasikin pientä vinoumaa yhteen suuntaan. 🙂 )
Ei kannata vertailla marginaalijuttuja esim autoteollisuus on valtava business ja tehtaissa käytetään suurin piirtein samaa teknologiaa .
Tai teleoperaattorit käyttävät verkkoihin muutaman toimittajan lähes identtistä teknologiaa
Tai öljyn jalostuksessa käytetään samoja teknologioita
Kaivosteollisuudessa käytetään samoja koneita menetelmissä on jonkin verran eroja Talvivaara liene tunnetuin poikkeus
etc
Pelissä ratkaiseekin juoni ja miltä se näyttää, teknologia ja tuotantomenetelmät ovat samoja.
Ero ja menestys syntyy pelin ideasta , markkinoinnista ja että saa aikaan ihmisen toimimaan laumana eli hysterian, jossa peliä ostetaan kun naapurikin osti.Se taas on usein sattumaa
Persuthan nousivat pölhöpopulismilla hallitukseen ja käänsivät joka asiassa takkinsa.
Ja Kepu pettää aina
Suomessa oppositiossa pitää esittää pölhöpopulismia, sillä se takaa menestyksen vaaleissa
Vähän vaikuttaisi siltä, että kansantaloutemme on törmännyt ja kunnolla useampaan systeemiseen omgelmaan yhtäaikaa. Tässä muutama:
Moni asia on Suomessa tehty vaikeaksi: http://yle.fi/…/40_sivua_erilaisia_selvityksia…/8277915
Työn aloittaminen on myös tehty vaikeaksi. Osa työstä on jo sellaisia, että vaaditaan koulutus ja kortti. Kerää koko korttisarja… http://www.alertum.fi/koulutukset
Miksi meillä on “sääntö-Suomi” ? Pari hypoteesia:
1) Paikallinen viranomainen laittaa varmuuden vuoksi 300 hengen konserttitapahtumaan nivaskan selvityspyyntöjä. Mm. tulee olla suunnitelma mahdollisen ydinonnettomuuden varalle. (Tositarina). Miksi näin? Pelkona tietenkin virkavirhe, ja sen estämiseksi vaaditaan kaikki mahdollinen ja mahdotonkin selvitettäväksi. Tämän kertoi omana mielipiteenään poliisi, kun häneltä kysyttiin, että miksi näin järjettömiä selvityksiä eri viranomaiset vaativat.
2) Jani Kaaron hypoteesi: Yhteiskunnassamme syvällä uskomuksissa olevat rakenteet ovat löytäneet vain uuden “tieteellisen” ilmiasun. Vanha uskomus “pahasta silmästä” tms. on korvattu tilastollisella riskillä. Ajattelu- ja toimintamallit ovat pysyneet samankaltaisina.
http://www.hs.fi/tiede/a1368408424824
Tanskassa näkyi katujen varsilla, kuinka kaupat pitivät esillä myytäviä hedelmiä. Siis ihan avoimesti ja kadun varressa kaupan edustalla. Ensimmäinen ajatus oli, että ei muuten onnistuisi Suomessa. Kuva kylläkin kuvapalvelusta, mutta näitä siis oli joka kadun kulmassa.
http://thumbs.dreamstime.com/z/fruit-veges-grocery-shop-copenhagen-denmark-april-vegetables-store-christianshavn-torv-photo-francis-joseph-dean-53350273.jpg
Suomessa näitä riittää: “Pakkohan sen on olla kiellettyä…” http://www.hs.fi/kaupunki/a1461300968175
Se on saletti, että kun se maailma muuttuu koko ajan melkoista kyytiä, ei kovin jäykkä ideologia vain voi taipua tuottamaan hyvää tulosta muutoksen myllertäessä. Kaikki tieto mitä meillä nyt on tuplaantuu puolessatoista vuodessa. Ja koko ajan luodaan myös _uutta_ tietämystä. http://www-01.ibm.com/software/data/demystifying-big-data/
Jos hypoteesi siitä, että rahan poistuminen kansantalouden kierrosta on haitallista, niin sitähän isot jo tekevät. Ja pienet perässä. Tietenkin tekevät. Koska johtajat näyttävät mallia. Tässä videolla kansantaloustieteen perusteista osoitetaan seikkaperäisesti, että miljoona euroa laitettuna kansantalouteen saattaa jopa kymmenkertaistua vaikutukseltaan. Silloin myös poistuva miljoona on vaikutukseltaan paljon enemmän, kuin pelkkä “miltsi”. https://www.khanacademy.org/…/MPC…/v/mpc-and-multiplier
Jos on niin, että kansantaloudessa on de facto jo nyt toimijoita, joilla on verojen maksun suhteen eri säännöt kuin muilla, rapauttaa se myös moraalia laajemminkin yhteiskunnassa.
Esim. veronmaksuhalukkuus ei siitä nouse, että kansakunnan eturivin toimijat näyttävät tässä suhteessa vääränlaista johtajuuden esimerkkiä. Suomen perustuslaki perustuu yhdenvertaisuuteen lain edessä. Nyt jo on de facto tilanne se, että osa toimijoista ei enää ole yhdenvertaisia sen suhteen, että paljonko tulee maksaa veroja. Sillä on väistämättä vaikutus. Jos esim. konesalifirma ei maksa veroja kuin alle prosentin Suomeen, niin tulisiko heille tarjota yhdenvertaiset poliisi- ja palolaitospalvelut, kuten muille toimijoille Suomessa? http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731
On myös ongelma, jos päättäjät saisivat hyötyä sellaisista asioista, jotka ovat tuhoisia Suomen kansantaloudelle. Jos vaikka päättäjissämme olisi tahoja, jotka hyötyvät verokikkailusta, on se ongelma, kun määritellään sääntöjä uusiksi. Miten varmistetaan, että Suomi hyötyy, eikä pääasiassa yksittäiset toimijat.
http://ssir.org/articles/entry/wicked_problems_problems_worth_solving
Tässä aika tymäkkää tekstiä libertaarisuudesta.
http://www.theguardian.com/books/2016/apr/15/neoliberalism-ideology-problem-george-monbiot
Selväksi alkaa tulla, että kun yhteisistä asioista päätetään ideologian lippalakki päässä, niistä yhteisistä asioista ei meinaa tulla ainakaan parempia.
Ehkäpä pragmaattisuus ja “tieteellinen metodi” tai lean startup metodiikka tilalle. Eli pidetään se mikä toimii, ja pienillä kokeiluilla katsotaan, että toimisiko tämä, juuri tässä tilanteessa. Jos ei juuri nyt toimi, kokeillaan jotain muuta kombinaatiota ja laitetaan toimimaton kombinaatio laatikkoon odottamaan. Ehkä se toimii jossain toisessa yhteydessä tai toimii rakennusalustana jollekin fiksummalle jne.
Pari toimimatont linkkiä näytti lipsahtaneen:
Ylen kirjoitus, jossa kerrotaan, että tavallisen markkinatapahtuman järjestäminen vaatii 40 sivua erilaisia selvityksiä. Paikallisen harrastajayhteisön aikaa kuluu useita päiviä pelkästään selvityksien ja suunnitelmien kirjoittamiseen. Joka siis ei luo yhteiskunnalle tai muillekaan juurikaan mitään ylimääräistä arvoa.
http://yle.fi/uutiset/40_sivua_erilaisia_selvityksia_saanto-suomen_byrokratia_vaatii_markkinajarjestajalta_liikaa/8277915
Khan academyn 10 minuutin luento, jossa kerrotaan, että miksi yksi euro kansantalouteen laitettuna vaikuttaa paljon enemmän. TKK:n kansantaloustieteen professori Osmo Jaskari kertoi 1990-luvun alussa, että miljoona laitettuna kansantalouteen on vaikutukseltaan 10 miljoonan suuruinen. Termi tälle on:Marginal Propensity to Consume MPC ja Multiplier effect. (Rajakulutusalttius ja kerroinvaikutus).
https://www.khanacademy.org/economics-finance-domain/macroeconomics/income-and-expenditure-topic/MPC-tutorial/v/mpc-and-multiplier
Jo pelkän otsikon perusteella lukematta vielä juuri lainkaan oletan huoletta, että tämä tulee olemaan yksi kiintoisimmista ja ehkä miellyttävimmistä(?) teksteistä. “Kaikissa” polittisen kartan kyselyissä sijoitun aina vasemmmistoliberaaliksi. Jopa aika äärimmäiseksi sellaiseksi. Antaisin yritysmaailmalla ja maailman eliittille miltei kaikki kuviteltavissa olevat vapaudet. Hintana tästä olisi vain absoluuttisen vastikkeeton perustoimeentulon turvaava perustulo (koska kulttuuri l. mieluummin kirjojen lukua ja elokuvien katselua kuin uusia härpäkkeitä).
“Posti haluaa kerrostaloihin lokerikot” (ks. HS/26.4.2016/s. A10)
Seuraavaksi Posti varmaankin haluaa, että postin saajat Helsingissä (ehkä myös Inarissa) hakevat kaiken postinsa suoraan lähettäjiltä. Se alentaisi varmasti vielä enemmän Postin jakelukustannuksia (vaikka toisaalta postin jakelukustannukset kokonaisuudessaan kasvaisivatkin). Tätäkö tarkoittaa pääministerin kaipaama “tehokkuusloikka” tässä nimenomaisessa tapauksessa? Minusta tuo on kuin loikka ojasta allikkoon.
Toisaalta voinemme olettaa, että näin tapahtuu vasta sitten kun Posti on yhtiöitetty ja osakkeet saatu jaettua kavereiden kesken.
- — - — -
Milloin saamme nähdä POSITIIVISIA tuloksia ministereiden työn tehokkuudesta?
Tähän asti on valtiovaltakin (monien yritysten tavoin) vain potkinut väkeä pellolle, ilmeisesti jopa enemmän kuin yritykset(!), ymmärtämättä, että maajussit saavat hoidettua siellä hommansa traktoreineen ilman ylimääräistä joutoväkeä, jota pitää vielä väistellä.
Kahden pisteen välinen lyhin matka on suora. Se ei mitenkään lisää tehokkuutta, jos traktorilla pitää ajella aivan turhan päiten mutkitellen.
Karkasivatko hallituksen jäsenet lukkarin tuvasta ennen aikojaan, kuten Aleksis Kiven veljeskatras? Heidät pitäisi palauttaa joka ikinen korvasta taluttaen takaisin kinkereille!
Kuka ryhtyisi lukkariksi? (Ei tuohon tehtävään taida sopia maassamme kuin yksi ainoa henkilö. Entinen vähähiuksinen herra Tamminiemestä olisi sen jo tehnyt.)
Fiksummat ministerit olisivat leikkausten sijaan satsanneet aiempaa ENEMMÄN opetukseen ja tutkimukseen. … ja tehneet sen aloilla, jotka tuottavat Suomelle ja suomalaisille töitä, tuloja ja todellista tulosta kaikenlaisen hölmöilyn ja vähäpätöisen piiperryksen sijaan. Suomi tarvitsee kasvupolitiikkaa leikkausten sijaan.
Kerta toisensa jälkeen toistuvat leikkaukset eivät kasvata Suomen hyvinvointia. (Kissakin hermostui vain jatkuvia leikkauksia tehneeseen räätäli-hiireensä, ja söi sen lopulta. Parempi vaihtoehto olisi ollut kouluttaa hiiri oikeaksi, osaavaksi räätäliksi jo ennen ensimmäistä hiiren tekemää leikkausta. Silloin kissakin olisi saanut piloille leikellyn kankaanpalan sijaan takkinsa, jota alunperin tarvitsi.)
Pitää yrittää Osmon tavoin miettiä viisaammin, mikä voisi parantaa tilanteen, ja uskaltaa tarttua rivakasti toimeen.
PS. Maassamme on tälläkin hetkellä iso, vieläpä kasvava työvoimareservi, johon kuuluu myös paljon osaavaa väkeä.
On paljon samaa, mutta on myös huomattavia eroja.
Ihan esimerkkejä erilaisista teknologioista: Virtuaalitodellsuusteknologiat, mobiiliteknologiat, kuten iOS / Android, Pelikonsonsoliteknologiat, kuten PlayStation, XBox, fyysisiä laitteita ohjaavat peliteknologiat tai liikkeen tunnistamiseen perustuvat teknologiat (Kinect, mCube), useita alustoja yhdistelevät teknologiat, kuten Unity3D, Unreal…
Ja se tuotantoprosessi varmasti vaihtelee suuresti sen mukaan minkä tyyppistä peliä ollaan tekemässä ja minkälaiselle asiakasryhmälle.
Peliin käytössä oleva budjetti vaikuttaa — yksi tuttuni väitti että Angry Birdsin tekijät olisivat itse nauhoittaneet niitä hassuja lintujen ääniä — toisaalta Max Paynen tekijät olisivat käyneet itse jenkeissä katsomassa millaista ympäristö oli, jotta osaisivat eläytyä tunnelmaan.
Jollain Disneyllä taas on hieman erilaiset resurssit taas tarjota valmiita brändejä, ääniä, taidetta etc. peleihin — joku pienempi nyrkkipaja joutuu käyttämään enemmän mielikuvitusta.
On totta, että en ole enää työelämässä, mutta olen ollut eläkkeellä vasta pari vuotta ja kilauttaminen työsä olevalle kollegalle vahvisti, ettivät prosessit ole muuttuneet, tarkastajat olivat nytkin nyysineet kolme kuukautta firmaa ja kollega oli joutunut viettämään pari viikkoa heidän kanssaan
En väittänyt, että se olisi säätö vaan kertoo sen, ettei yhtiömuoto takaa muuta joustavuutta kuin johdon palkan ja palkkioiden määrittelemiseen ja sukulaisten/poliittisn perustein tapahtuviin nimityksiin
Olen työurastanis uuren osa tehnyt selvittelemällä erilaisia ongelmayksiköitä ja projekteja, Osa kotimaassa ja yli 10 vuotta muissa maissa.Ja 80-luvulla minua vuokrattiin muihinkin selvittelemään epäonnistuneita projekteja.
Ja kun tällaiseen onelmayksikköön/projektiin astuu niin yleensä ei ole aikaa vaihtaa henkilöitä ja silloin pitää saada tavoite tehtyä sillä “huonolla” henkilökunnalla.
Toinen tapa on ollut, että olen tavannut porukan lentokentällä ja sillä porukalla on ollut pakko pärjätä, uuden henkilön hankkiminen olisi romuttanut koko projektin
Jokaisessa ihmisessä on omat vahvuutensa ja on tärkeää organisoida työt noiden vahvuuksien mukaan , se moninkertaiistaa tuottavuuden.Ja aivojen pistäminen rinnakkain parantaa sekin tuottavuutta. Toki tuottavuudessa on yksilöllisiä eoja, mutta niiden merkistystä liioitellaan, tuottavuus kun on duunarihommia lukuunottamatta arvioijan silmässä ja asiantuntijankin työn tuottavuuteen vaikuttavat apuvälineet ja muut työntekijät.
Röntgenlääkärinkin tuottavuus on nolla , jos rönntgen on rikki.
Eikä noita luotettavia tuottavuuden mittareita ole kaulusväelle onnistuttu kehittämään ja jos jotain mitataan niin numeroita on helppo manipuloida.Etenkin johto voi manipuloida tulosta aika laajasti
Mitä tulee Appleen niin se on samalla uralla kuin Nokian kännykät. Applekin hyödyntää tuota ihmisen laumaeläinominaisuutta , mutta se on aina hetken hypeä ja kun tulee jotain uutta niin ihmiset ryntäävät sen perään.
Mitenkään Jobsin ansioita vähättelemättä,mutta noita huippuja kun oikeasti on vähän , n 1 % eikä ole vielä koskaan sattunut sellaista tähteä johdettavaksi.Sellainen olisi varmana korvannut minut.
Kyllä ne asiantuntijatkin ovat useimmiten taviksia, tosin koulutettuja ja joskus kokeneitakin
http://www.talouselama.fi/uutiset/apple-menettamassa-maailman-arvokkaimman-yhtion-tittelin-toiselle-a-lla-alkavalle-yritykselle-6247485
Osmo, Kiitos hyvästä kirjoituksesta! Jos työsopimusten yleissitovuus poistettaisiin ja tilalle tulisi minimipalkka, lisäisikö se työllisyyttä kasvukeskusten ulkopuolella? Jos muuttotappiopaikkakunnalla työvoimakustannukset olivat alhaisempia, kun elinkustannuksetkin ovat, olisiko sillä vaikutusta työllisyyteen?
Nuo lokerot ovat oikein toimiva ratkaisu. Vielä kun ne saisi myös kuriiriliikkeiden käyttöön, niin mikäs olisi verkosta ostamisessa.
Nythän kuriiriliikkeiden ns. toimitus kulkee seuraavaa kaavaa noudattaen: asiakas tilaa tavaraa netistä. Tilaus rekisteröidään lähetetyksi. Piiiiiitkä bläkäri. Päivän — kuukausien viiveellä tulee ilmoitus, että pakettia ei voitu toimittaa ( ei tietenkään kun ihmiset ovat päivisin töissä, eivätkä vastaanottamassa paketteja). Seuraa muutaman päivän härdelli kun selvitetään missä paketti on ja sitten asiakas voi noutaa paketin 8 ja 16 välillä Vantaalta. Posti taas tekee niin, että paketti yritetään toimittaa ja sitten jätetään lappu että se on noudettavissa lähimmästä automaatista tai postin palvelupisteestä.
Tästä vielä yksi artikkeli:
http://www.pocketgamer.biz/feature/45814/chart-rush-making-of-clash-of-clans/
Eli tuossa on kysytty miten Clash of Clans on koodattuna. Itseäni tuossa kiinnostaa kohta
Jokainen joka on koodannut viimeisten vuosien aikana jotain tietää, että nuo eivät ole läheskään ainoat vaihtoehdot tehdä edes tuota client ‑osuutta, serveripuolesta puhumattakaan.
Esimerkiksi tuo Objective‑C on jo tavallaan “vanhentunut” kieli, vaikka se ei sitä oikeasti ole, mutta Apple kehitti uuden kielen, Swiftin, iOS kehitykseen.
En edes oikeasti jaksa mennä tarkemmin siihen kuinka monella tavalla tuo olisi voitu tehdä, kun joka kohdassa kun teknologioita valitaan avautuu aina uusia mahdollisia polkuja mennä eteenpäin.
Tämän takia isoissa firmoissa on usein aika vaikea päättää prosesseista, koska ihmisten pitäisi pystyä siirtymään ryhmästä toiseen nopeasti — kun valitaan joku tietty tuotantotapa, niin siinä helposti jämähdetään pysymään vaikka se ei olisi enää ihan uusinta muotia.
Pikkufirmat, joissa ei ole tiukkoja prosessikaavioita voivat helposti hypätä johonkin uuteen tai parhaiten sopivaan teknologiaan ilman että pitää kysyä lupaa keneltäkään.
Mutta sitten kun pelillä on ne 500 miljoonaa päivittäistä käyttäjää, sitä codebasea ei ole enää niin helppoa vaihtaa toiseen.
Tämän vuoksi siis eri firmojen välillä on todella paljon eroja.
—
Aasinsiltana voisi tästä vielä palata valtioihin ja niiden toimintamalliin. Viro alkoi ikäänkuin nollasta ja pystyi sen vuoksi luomaan lähes tyhjästä paljon modernimman yhteiskuntamallin kuin Suomi.
Suomessa ikäänkuin puuttuu semmoinen vakava keskustelu siitä, onko tämä meidän nykyinen toimintamallimme oikea.
“Winner takes it all”-toimialoilla vain parhaimmalla on merkitystä ja loppujen työpanos lähentelee arvotonta.
Tämä on olennainen ero aikaisempaan. Lapiohommissa surkean ja parhaan ero ei ole kovinkaan suuri, pelialalla parhaimman ja toiseksi parhaimman pelin välinen ero tuotoissa voi olla sata miljoonaa tai vaikkapa miljardi euroa. Parhaan, toiseksi parhaan ja kolmanneksi parhaan ekosysteemien välissiin tuottoeroihin voi tosiaan tutustua vertailemalla Applen, Samsungin ja NOkian tuotteiden menestystä. Nokian käyttämä käyttöjärjestelmä oli kolmanneksi paras ja sen seurauksena koko Suomen talous romahti (karrikoidusti).
“Mitä tulee Appleen niin se on samalla uralla kuin Nokian kännykät. Applekin hyödyntää tuota ihmisen laumaeläinominaisuutta , mutta se on aina hetken hypeä ja kun tulee jotain uutta niin ihmiset ryntäävät sen perään.”
Turha dissata Applen menestystä hypeksi. Sen tuotteet ovat yksinkertaiesti omassa segmentissään parhaimpia ja parhaimmilla tuotteilla tehdään todella paljon fyrkkaa aloilla, joisa toiseksi tai kolmanneki parhaimmalle ei jää muuta kuin muruset. Ja Nokiakin nousi tuotteilla, jotka olivat aikoinaan omassa lajissaan parhaimpia.
Keskinkertaisella porukalla ei saa priimaa aikaiseksi, vaikka olisi minkälaiset prosessit. Voittaja vie kaiken-toimialoilla ei keskinkertaisella juhlita.
Detalji: mikään asia ei itsessään nykyisin edellytä kirjepostin käyttöä. Aivan kaiken kirjepostin voi korvata sähköisillä menettelyillä. Jos itsellä ei ole laitteita tai yhteyksiä saatavilla, voi aina matkustaa lähimpään kirjastoon tms. paikkaan, jossa palvelut ovat tarjolla.
Jos joku nimenomaan haluaa vastaanottaa kirjepostia, maksakoon siitä palvelusta itse ja täysimääräisesti.
Posti on ehdottanut, että Suomen voisi jakaa kahteen alueeseen. Jaon mukaan kirjeposti jaettaisiin joko 3- tai 5‑kertaa viikossa. En ymmärrä, miksi missään päin Suomea olisi todellista tarvetta 5‑päiväiselle jakelulle. Minusta kerran viikossa riittäisi vallan mainiosti.
Tätä on meikäläinenkin miettinyt niin asiakasyrityksistä kuin Suomenkin tilanteesta: pitäisi olla joku vallankumousta yksinkertaisempi tapa painaa resettiä niin valtioiden kuin yritystenkin hallinnolle ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Joku perustulonkin toteuttaminen olisi niin paljon yksinkertaisempaa ja samalla saataisiin kaivettua kaikki omituiset vain harvojen ja valittujen vero-oikeudet pois, kun siltäkin osalta voisi aloittaa tyhjän päältä.
Kaikki firmat pykäävät pelejä Supercell-tuotantomenetelmällä? Pikkaisen kannattaisi lisätä yritystä tuossa trollaamisessä.
Supercell on hionut kännykkäpelien tuottamiseen soveltuvat prosessit kohdalleen. Peliraakile syntyy vauhdilla ja voidaan katsoa onko siitä juonesta ja ulkonäöstä mihinkään.
Lisenssipelejä tuotetaan ihan eri tavalla, samoin yhden pelin ihmeet tekevät hommia kukin omalla tavallaan.
Muutoksen tarpeesta on aina helpompi päästä yhteisymmärrykseen kuin muutoksen suunnasta.
Yrityksillä on yksi algoritmietu suhteessa julkishallintoon: yritys voi mennä konkurssiin.
Julkishallinto taas ei voi mennä konkurssiin — ainakaan useimmiten — tai jos se menee, niin yleensä se kuitenkin selviää siitä jotenkin.
Tämän vuoksi voisi olettaa, että julkishallinnon rakenteet ovat hyvin vanhaa perua.
Esimerkiksi Wikipediasta voi lukea että “Suomen parlamentti sai nykyisen muotonsa eduskuntauudistuksessa vuonna 1906.”
Artikkelista selviää myös, että muutos oli tarpeen, koska “Eduskuntauudistuksessa korvattiin tuolloin Euroopan vanhanaikaisimmat, 1600-luvulta periytyvät säätyvaltiopäivät aikansa uudenaikaisimmalla yksikamarisella eduskunnalla.”
Tätä ei ole varmaan sen jälkeen kauheasti kyseenalaistettu
Artikkeli jatkuu myös seuraavasti;
“Eduskunta on Suomessa poikkeuksellinen elin, sillä sitä ei valvo kukaan. Siellä tapahtuviin epäselvyyksiin eivät voi puuttua yleinen syyttäjä tai korkeimmat oikeusvalvojat, oikeuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies”
Eli meillä on siis yli sata vuotta vanha systeemi jota ei valvo kukaan ja johon kukaan ei voi puuttua mitenkään. Voisiko paremmin mennä?
Nuo alat ovat aika pieniä työllistäjinä ja ei Samsaung, Sony tai Lenovo tai HP tai IBM ole mihinkään hävinneet
Ja kuten uutiset kertovat Applenkin hype on tullut elinkaarensa päähän ja arvo on tippumassa.
Eikä tarvitse olla tekniseti paras esim aikoinaan beta-ja VHS kilpailivat videomarkkinoilla, beta oli teknisesti parempi mutta VHS voitti kun joukkohysteria vei sen huipulle
Ovatko kaikki kommentaattorit miesnäkökulmaisia miehiä? Homo economicus- autonomisen, muista riippumattoman kilpailuhenkisen menestyvän miesnormin luonnollistajia ja sokeita neutraalin talouspolitiikan uskovaisia. Kun vanhemmuuden sosiaaliset, eläkekertymän jne. vaikutukset yhä kasaantuvat naisille palkkakuopissaan, ja naisystävällinen hyvinvointivaltio on jo ajettu alas, miten se monen lapsen hoivaaja, nykyisin myös omaishoitaja ja sairaiden hoivaaja joka biologiansa patriarkaalisen tulkinnan tähden ei olekaan kilpailukykyinen, riippumaton, vale-autonominen, miten tämä homo economicus- variaatio pärjää viidakon lakien keskellä? Tarvitaan punavihreä naisten puolue sillä harva mies on politiikan historiassa osannut tehdä sellaista järjestelmää jossa naiset eivät olisi kipeiden päätösten kipusiskoja, suhdannepuskureita ja vientiteollisuuden kaasupolkimia. Aina ja kaikkialla ei ole ollut näin. Esim. irokeesien alkudemokratia–matriarkaatti jonka mallista syntyi patriarkaalinen käsitys sosialismista ja kommunismista, siis 50% väärä malli koska se ei pystynyt huomioimaan sukupuolen merkitystä resurssien ja vallanjaossa. Ei siis ole kyse vain vas-oikeisto- jaosta vaan että kaikki mieskasvoiset järjestelmät kloonaavat eri tasolla herruusjärjestelmät joka pyramidin huipulla ovat ruumiillisuudestaan vapautetut eliittimiehet ja alla tuottamattomaksi määritellyt naiset ja naisalat, sitten alkuperäiskansat, eläimet. SSS-hallitus on oiva esimerkki tästä järjestelmästä jossa keskiössä ovat hegemoninen miesaatelisto ja alla naiset, eläkeläiset, työttömät, kehitysvammaiset, saamelaiset, eläimet…
Markkinatalous ei koskaan hoida näitä eriarvoisuuskysymyksiä koska niitä ei voi hoitaa kuin edistämällä ja uskomalla ihmis- ja eläinoikeuksiin ja syväekologien radikaaliin kaikkien elävien olentojen itseisarvoon hyötyrationalismin tuolla puolen.
Tämä keskustelu ei vie kehitystä mihinkään muuhun suuntaan kuin uusiopatriarkaattiin se aina yhtä sortohakuisissa muodoissa. Kiinnostaako ketään tässä ketjussa niiden asema, jonka markkinatalous jo perusoletuksiltaan alistaa rahanvallalle rakenteellisesti, institutionaalisesti jne. Miehet kun eivät tunnista/tunnusta riippuvaisuuttaan äideistä, luonnosta, eläimistä, joita päinvastoin riistävät eri verukkein. Rikkaat projisoivat syyllisyytensä työttömiin ns. loisina, vientiteollisuuden miehet naisiin muka tuottamattoman työn edustajina. TOtuus on että veronkiertäjä- patriarkaatti on suurin loiseliö . Kun se alkaa tunnistamaan vallan epäsymmetriat ja bkt-mallin järjettömyyden, ehkä jotain liikahtaa, jossain.…
Tero Tolonen tuossa edellä kirjoitti viisaita.
Suomessa ei ole muitten sivistysvaltioitten tapaan poliitikoista riippumatonta Perustuslakituomioistuinta.
Suomessa on lobatuista populisti-poliitikoista koostuva Perustuslakivaliokunta. Siellä voi vaikkapa perustuslain PERUSOIKEUKSiA rajoittaa vajaamiehityksellä ja yhden äänen enemmistöllä! Kuten on tehtykin…
Lisäksi merkittävä osa julkishallintoa toimii Hallintolain puitteissa, jolloin esittelijä on vastuussa päätöksestä, eikä itse päättäjä! Tässä systeemissä esittelijä voi vatkata vaikka kuinka pitkään, ennen kuin esittelee asian päätettäväksi.
Sitten päätöksestä voi valittaa, josta syntyvä rumba voi kestää vuosikausia. Jos esittelijä on tehnyt virheen, siitä häntä ei saa käytännössä millään siitä vastuuseen.
Omassa yhtiössäni 90% päätöksistä syntyy alle 5 minuutissa.
Tällaiseen päätöksentekovauhtiin voisi päästä myös julkis-omisteisessa yhtiössä, jos vain niin halutaan.
Tästä syystä kannatankin sitä, että suuri osa julkishallinnon asioista yhtiöitetään.
Seppo Korppoo
Toimitusjohtajana 29 vuotta
Rate International Oy
Soininvaaran aivoituksen suuret linjat ovat kohdallaan. Globaali talous pyörii yhä enemmän systeemisten vaikutusten alaisena keskittäen vaurautta, minkä pitkän aikavälin vaikutukset tulevat olemaan katastrofaaliset. Kun 62 rikkaimman omaisuus on sama kuin puolella maailman väestöstä, kun rikkain 1% omistaa yhtä paljon kuin loput 99%:a maailman väestöstä (Oxfam) tai kun Yhdysvalloissa 1% tienasi 1970-luvulla muistaakseni 8% kaikista tuloista ja 2000-luvun puolivälissä luku oli noussut jo 23%:iin, puisimmassakin päässä pitäisi jo hälytyskellojen alkaa soida. Kyseessä on trendi, jota tavisten ei pitäisi missään nimessä tukea. Soininvaaran “vasemmistolaisuus” on nähdäkseni pistettävä tämäntapaisiin mittasuhteisiin. Kyse ei nimenomaan ole paluusta vanhaan vasemmistolaisuuteen, vaan järjellisyyden hakemista järjettömäksi muuttuvassa maailmassa. Ajatus on markkinaliberalismiin luontaisesti kuuluvien polarisoivien tendenssien — erityisesti vaurauden keskittymisen ja kurjuuden massifikaation — hallinnasta, jonka poliittiset valttikortit ovat tämän päivän keskiluokan käsissä. Samalla, yhtä paradoksaalisesti kuin miltä Soininvaaran otsikko vaikuttaa, yrittäjyyden tukemisesta tulee yksi “vasemmistolaisen markkinaliberalismin” tärkeimpiä prinsiippejä, mutta tässäkään tapauksessa ei vanhan “oikeistolaisuuden” viitekehyksessä vaan omaan aikaamme sovitetussa solidaristisessa viitekehyksessä, jossa on tietysti pidettävä huolta muun ohella kannustavuudesta. Politiikan tehtäväksi ei tässäkään tapauksessa saa tulla spekulatiivisen pääoman ja miljonäärien hyysääminen, millaisia merkkejä valitettavasti nykyinenkin hallitus on antanut hallintarekisteri- ym. tempauksillaan. Pienyrittäjä on tässä katsannossa ihan eri asia kuin suursijoittaja. Paljon jäi sanomatta, mutta eiköhän tällä päästä alkuun …
Teknisesti parempi? Betassa oli paremman laatuinen kuva, mutta VHS kasetille mahtui enemmän tavaraa, jopa niin paljon, että pystyi nauhoittamaan kokonaisen elokuvan!
Ja kun videon pääasiallinen tarkoitus on nauhoittaa elokuvia, niin 60 minuutin kesto on kyllä erittäin paha ja perustavanlaatuinen tekninen puute.
Väittäisin että videokasetti johon menee kokonainen elokuva on teknisesti parempi kuin videkasetti, jolle menee vain tunti mutta jossa on parempi kuvanlaatu. Ja kun betankasetin pituutta lisättiin, loputuloksena kuvanlaatu oli sama kuin VHS-kasetissa.
“Teknisesti parempi” ei tarkoita sitä, että jokin satunnaisesti valittu yksittäinen tekninen speksi tekisi jostakin tuotteesta paremman. Olihan Nokian puhelimissa ymmärtääkseni paljon enemmän teknisiä ominaisuuksia kuin iPhoneissa (esim. yhteen väliin oli langaton lataus), mutta harva väittää niitä teknisesti paremmiksi.
Mielestäni tuo on ihan perusteltua. Muussa tapauksessa yhteiskunta voi tarpeeksi vahvan zeitgeistin saavutettuaan pyrkiä käyttämään poliisia/oikeuslaitosta jonkun ei-suositun näkemyksen omistavien kansanedustajien vankilaan toimittamiseen.
Ei ole minusta mitenkään mahdotonta, että YYA-aikana olisi vaikkapa saadetty laki “neuvostovastaisuudesta” tai “rauhan ja hyvien suhteiden häiritsemisestä”, jota olisi käytetty sitten joitakin kansanedustajia vastaan.
Sisäministerikin voisi varmaan kohtuullisien helposti käynnistää rikostutkimuksia oppositiosta ilman sen kummempia valmisteluita. Samaten ulkomaiset tiedustelupalvelut varmasti ottaisivat ilolla vastaan mahdollisuuden lavastaa rikoksia ja näin saada heidän maansa kannalta ongelmalliset edustajat pois päiväjärjestyksestä.
Äh, nyt tuli edelliseen väärää todistusta. Eihän se kansanedustajan syytesuoja koske kuin eduskunnassa toimimista! Halla-ahohan sai oikeudesta rikostuomion puheistaan.
Olisi pitänyt taas tarkistaa ja miettiä ensin ja kirjoittaa vasta sitten.
“Kansanedustajaa ei saa asettaa syytteeseen eikä hänen vapauttaan riistää hänen valtiopäivillä lausumiensa mielipiteiden tai asian käsittelyssä noudattamansa menettelyn johdosta, ellei eduskunta ole siihen suostunut 5/6 enemmistön päätöksellä (PL 30 §).”
“Jos kansanedustajaksi valittu on täytäntöönpanokelpoisella päätöksellä tuomittu tahallisesta rikoksesta vankeuteen taikka vaaleihin kohdistuneesta rikoksesta rangaistukseen, eduskunta voi tutkia, sallitaanko hänen edelleen olla kansanedustajana. Jos rikos osoittaa, ettei tuomittu ansaitse edustajantoimen edellyttämää luottamusta ja kunnioitusta, eduskunta voi hankittuaan asiasta perustuslakivaliokunnan kannanoton julistaa hänen edustajantoimensa lakanneeksi päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä. (PL 28 §)”
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731#L3P28
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731#L3P30
Minullakin oli tällainen, ei ollut ongalmaa elokuvan tallentamisesta. VHSn valintan vaikutti suurten ohjematuottajien tekemä valinta järjestelmien välilä, ei kuluttajien valinta
“Betamax-järjestelmän videokaseteissa käytetään puolen tuuman (12,7 mm) levyistä magneettinauhaa kuten useimmissa muissakin analogisissa videokasettijärjestelmissä. Nauhan kulkunopeus on vain 1,87 cm/s, jolloin pienikokoiseen kasettiin voidaan mahduttaa nauhaa jopa 3,5 tunnin tallentamista varten.”
Kyl kyl. Mutta tavallaan missaa nyt vähän pointtia.
Eli siis maailma on muuttunut 100 vuoden aikana — se että kokoonnuttiin valtiopäiville ja sinne lähetettiin fyysinen edustaja oli ihan käytännön pakko vielä 1900-luvun alussa.
Nykyään eletään aikaa, jossa ihmiset on Internet, joka mahdollistaisi asioista äänestämisen ja tiedottamisen tehokkaasti.
Tietenkin on hyvä asia, että on olemassa esimerkiksi virkamiehiä, jotka valmistelevat päätöksiä, mutta se että tarvitseeko edustajan olla fyysinen henkilö joka on läsnä jossain äänestämässä?
Voisiko edustaja olla ikäänkuin virtuaalinen kansanedustaja, jonka äänestyspäätös syntyy ihmisten todellisen mielipiteen kanavoimana esim. Internetin kautta.
Virtuaalinen kansanedustaja voisi olla ikäänkuin hybridi valittujen asiantuntijoiden, kunnallisten luottamusmiesten ja mahdollisesti joskus jopa koko kansan äänestyspäätöksestä.
Esimerkiksi jos suurin osa kansasta haluaa poistaa pakkoruotsin, mutta jokin lobbauskoneisto aina onnistuu estämään hankkeen eduskunnassa, tämmöinen ei olisi mahdollista mikäli päätöksen tekemiseen osallistuisi tarpeeksi suuri joukko ihmisiä.
Tämä mahdollistaisi myös paikallishallinnon, esim. kaupunkien ja kuntien valtuustojen osallistumisen valtiolliseen päätöksentekoon — näillä tasoilla on usein hyvin tietoa sen hetkisestä tilanteesta.
Nuo vertailut ovat surkuhupaisia. Esimerkiksi monen yhdysvaltalaisen vastavalmistuneen lääkärin/asianajajan nettovarallisuus on opintolainojen takia pakkasen puolella, toisin sanoen he kuuluvat noissa laskelmissa tuohon “köyhimpään puoliskoon” joka ei omista pennin hyörylää, vaikka tienaavat aika paljon.
Samaan aikaan viimeisen 20 vuoden aikana sadat miljoonat ihmiset kehittyvissä maissa ovat nousseet nälkäkuoleman partaalta keskiluokkaan.
Tälläkö ei tosiaan ole mitään arvoa?
Jännä, että raippa- eli solidaarisuusveron eli veron, joka osuu vain todella hyvätuloisiin, muuttaminen määräaikaisesta pysyväksi nähdään hyysäämisenä. Samaten verosopimukset menevät nyt uusiksi. Outoa hyysäämistä laittaa eläkeläisten tulot verolle, kuinka sattuikaan juuri kun pari miljonääriä on muuttanut tuonne.
Eiköhän olisi jo aika puhua asioista aikuisen-rehellisesti läpi nämä 10 faktaa:
1) Suomesta on tehty kilpailukyvytön rakentamalla hirvittävä julkinen sektori, nostamalla palkat ja verotus huppuunsa, sekä tekemällä työmarkkinoista maailman joustamattomimmat
2) Suurteollisuutemme on jo hylännyt Suomen ja karannut veroparatiiseihin
3) Kaikki pankit, ammattiyhdistysliikkeet, valtiovalta, eläkeyhtiöt, jne. käyttävät rutiininomaisesti veroparatiiseja, mutta tekopyhästi ne kuitenkin julkisuudessa tuomitsevat
4) Itsekkään härskisti hyväosaisten etuja ajavat ay-liikkeet ovat yleissitovuudella ajaneet 500 000 ihmistä työttömyys-kurjuuteen, josta myös heidän yli miljoona läheistään kärsivät
5) Taloutemme ainoa toivo, 90% uusista työpaikoista luovan pk-sektorin riski-yrittäjät tupla-verotetaan kuralle.
6) Jos yrittäjä epäonnistuu hänen päällensä kaadetaan kaikki tappiot, mutta jos ihmeen kaupalla saa voittoa, se jaetaan “oikeudenmukaisesti” kaikkien kesken.
7) Rajat ylittävät, globaalisti toimivat veroparatiisi-yhtiöt hyökkäävät esteettä Suomeen ja ajavat kotimaiset yritykset konkurssiin.
8) Ihmisten palkkaamisesta on tehty päätähuimaavan kallista ja riskialtista.
9) Tässä tilanteessa parhaat pk-yrityksemme joko myydään ulkomaille tai ne siirtyvät sinne itse, heti kun mahdollisuus tulee.
10) Suomen polulisti-poliitikot, älymystö, koulutussektori, työmarkkinajärjestöt ja media ovat katastrofaalisella tavalla harhaanjohtaneet Suomen kansan tähän tilanteeseen.
Mutta toivoakin on: Se on Suomen pk-sektroin melkein 300 000 yrityksessä. Tehdään niiden kannattava toiminta mahdolliseksi laajalla paikallisella sopimisella ja palkitsemalla toisiakin työllistävä riski-yrittäjä oikeudenmukaisesti.
Seppo Korppoo
Toimitusjohtaja, 29 vuotta pk-vinetiyrittäjänä
Rate International Oy
Hyvä lista. Yritän vähän tarkentaa ja pehmentää joitain osia.
1) Palkat, verot ja joustamattomuus ovat tällä hetkellä ongelmia. Julkinen sektori voi olla myös valintakysymys. Tarkoitan että en näe julkisen sektorin leikkauksia välttämättöminä, jos vain palkat joustaisivat nykyisen kaltaisten talousongelmien iskiessä. Pitää vain valita palveluiden leikkausten ja palkkojen laskemisen välillä (kolmas ja suosituin ja OS:n vaihtoehto näyttää olevan velanoton jakaminen puuttumatta kumpaankaan edelliseen).
2) Ei hirveän massiivisesti. Metsät ja konepajat ovat edelleen täällä. Mutta vaateteollisuus ja muut matalapalkkaiset ovat karanneet. Ja raja nousee.
3) Aivan. Normitoimintaa isojen rahojen haltijoille nykyään. Poliitikot ovat hölmöimpiä, kun ovat ensin vapauttaneet pääomien liikkeet, ja sitten moralisoivat sillä, että ei pitäisi siirtää varoja sinne, missä ne tuottavat eniten. Lain vastainen veronkierto on tietenkin asia erikseen ja aina tuomittavaa, mutta siinäkin asiassa poliitikot saavat hieman moitteita, koska ovat hyvin aikaansaamattomia.
4) Sanoisin vähän pehmeämmin, mutta se on totta, että hyvässä työpaikassa olevien eduista ei olla valmiita tinkimään, vaikka Suomen talous ei jaksa tuon sektorin kulutustottumuksia tällä hetkellä oikein kantaa. Ongelma on lähtenyt siitä, että vaivihkainen devalvoituminen ei enää korjaa vinoutunutta taloutta.
5) Suurissa pöydissä PK-yritykset ovat olleet lähes näkymättömiä, vaikka ovat taloutemme ehkä keskeisin tekijä.
6) Sanoisin että silloin kun yrittäjä joskus onnistuu saamaan vähän isomman summan rahaa vuosikausien työn jälkeen, se kaivetaan mielellään esiin esimerkkinä kaikkien yrittäjien törkeän isoista voitoista.
7) Suomi tosiaan näyttää tarjoavan mielellään ulkomaalaisille hieman “tasa-arvoisempaa” kohtelua kuin omille yrityksilleen ja kansalaisilleen.
8) Ei vielä huimaa päätäni, mutta tällä hetkellä työllistäminen on selvästi niin kallista ja riskialtista, että töpaikkoja ei siksi perusteta.
9) Aivan. Ei koske kaikkia, mutta selvästikin yritysten myyntejä ja siirtoja tapahtuu aivan liikaa aivan turhaan.
10) Kyllä. Nuo ryhmät ja itse olemme itsemme tähän tilaan saattaneet. (Koulutussektoria en tosin ymmärtänyt, ja mediakin on vain aika epäsuorassa roolissa.)
Paikallinen sopiminen on tosiaan jonkinasteinen lupaus, vaikkakin vasta van pieni alku ja yksityiskohta.
Se on järjetöntä että ratkaisuja valtion ongelmiin on nyt haettu pääasiassa työmarkkinaneuvottelujen kautta. Poliitikoilla pitäisi olla enemmän rohkeutta tehdä tarvittavat korjaukset koko järjestelmään, eikä vetäytyä muiden selän taa, selvästikin huonosti toimivan ja muihin tarkoituksiin viritetyn prosessin varaan. Nyt vuosittaiset työmarkkinaneuvottelut ja valtion harjoittama koko järjestelmää (myös työmarkkinoita) ohjaava talouspolitiikka ovat menneet pahasti sekaisin. Ehkä näinkin voi hitaasti edetä, mutta tavoitteena pitäisi olla uusi euroajassakin toimiva valtion talous.
Kiitos Juho hyvistä kommenteista.
Koulutussektorin arvostelulla tarkoitin kahta asiaa:
1) Koulutussektorimme on kouluttanut 500 000 ihmistä työttömiksi. Kyllä tässä on jotain mennyt oikein kunnolla pieleen.
2) Suomessa on yli 60 korkeakoulutasoista yksikköä. Tämä on aivan liian paljon 5,5 miljoonan väestölle. Kaikkien tiedossa on se, että näissä laitoksissa pitää ylittää tietty kriittinen massa, ennen kuin voi toivoakaan saavutettavan korkeatasoista opetusta ja tutkimusta.
Tästä syystä annan Suomen koulutussektorille välttävän arvosanan.
Mitä tulee mediaamme tarkoitin seuraavaa:
Median tärkeimpiä tehtäviin kuuluu toisaalta kriittisesti seurata julkisen, ay-liikkeen, yksityisen sektorin, yms. toimintaa ja paljastaa sillä tapahtuvia väärinkäytöksiä ja taitamatonta toimintaa.
Toisaalta median pitää objektiivisesti ja kriittisesti informoida kansaa kaikista tärkeistä tapahtumista.
Se ei missään tapauksessa saisi langeta yksipuolisuuteen tai jonkin intressiryhmän propaganda-äänitorveksi.
Mielestäni mediamme on tässä tehtävässään täydellisesti epäonnistunut, sillä se on sopulilauman tavoin juossut kaikenlaisten populisti-uutisten perässä ja näin laiminlyönyt tärkeimmän tehtävänsä.
Mediamme ei ole riittävästi informoinut kansaamme taloutemme syöksykierteestä ja sen todellisista syistä. Tästä johtuen Suomen kansa on traagisella tavalla joutunut harhaanjohdetuksi.
Tämä on vieläpä tapahtunut tilanteessa, jolloin Suomen turvallisuustilanne on oleellisesti vaikeutunut ja maamme tarvitsisi sen vuoksi mahdollisimman vahvan talouden…
Koulutus siis hyvä, koulutettujen työttömänä pitäminen järjetöntä. Korkeakouluiksi luokiteltuja voi olla jo liikaakin. Toisaalta isoimmat yrittävät vain haalia resursseja itselleen muiden kustannuksella. Ammatteihin kouluttamiseen sopivat pienemmätkin yksiköt, tarvittaessa vaikka kouluttajia kierrättämällä. Tutkimusyhteistyön eri yksiköiden välillä pitäisi periaatteessa olla yhtä helppoa Suomen sisällä kuin yli rajojen. Hallinto pitäisi vain järjestää niin, että tieto varmasti kulkee, eikä synny eristävää nurkkakuntaisuutta. Isoimpia aloja ja koulutusvetoisia aloja voi jakaa muutamaankin korkeakouluun, pienemmille ehkä vain yksi kotikunta.
Media ei toimi aina järkevästi. Joskus sillä on joitain hämäriä taipumuksia, joskus kyse on vain taitamattomuudesta tai ymmärtämättömyydestä. Olen havainnut myös hyvää toimintaa. Politiikan käsittelyssä lasken hyväksi toiminnaksi suunnilleen kainken sen, missä media kykenee purkamaan poliitikkojen virittämiä sotkuja, ja tuomaan asioihin selkeyttä. Juorut, populistiset vedot ja toimittajien oman mielipiteen paistaminen läpi on lähes aina tarpeetonta ja haitallistakin. Antamaasi kokonaisarvosanaa voisin nostaa pykälän tai pari.
Erittäin valitettavaa. Uskon että tässä on usein kyse myös siitä, että toimittajienkin ymmärryksellä on rajansa. Myös kunnioitus poliitikkojen latelemia väitteitä (ja hätäselityksiä) kohtaan on turhan suuri. Ideologisia dosentteja on kuunneltu vähän liikaa. Jos keisarilla ei ole vaatteita, se pitäisi uskaltaa sanoa.
Vastaan: 1) Olen täysin samaa mieltä. On mennyt pieleen. Ongelmia on kaksi. A) On koulutettu väärille aloille ja B) on koulutettu liikaa. Oikeastaan B on kaksi eri asiaa: On koulutettu toisaalta liikaa kysyntään nähden ja toisaalta liikaa tarjontaan nähden. Suomessa tätä ei saisi sanoa mutta sanon sen silti: Ihmisten älykkyys ja oppimiskyvyt sun muut ovat osapuilleen normaalijakautuneita siten, että vaativimpia asioita ei voi opettaa kuin ehkä 25% ihmisistä. Tästä 25% ikäluokasta ei riitä Suomessa kovin suurta väkimääärää monelle eri alalle. Siksi karsimista tarvitaan; mistä, sitä en nyt suoralta kädeltä sano.
2) Tämä on väärä argumentti. Suomessa on sellainen mielisairautta lähentelevä pienen p****lin oireyhtymä, että kaikki pitää rakentaa SUUREKSI. “Kaikkien tiedossa” oleva asia ei ole lähellekään tosiasia.
Maailman huipuiksi rankatut yliopistot:
1. Caltech, Pasadena, Kalifornia: 2255 opiskelijaa, 1000 perustutkinto- ja 1200 jatko-opiskelijaa (noin). Opetus- ja tutkimushenkilökuntaa 300.
2. Oxford, Oxford, UK: 22348 opiskelijaa, noin 50/50 jatko- ja perusopiskelijoita. 12 0000 työntekijää. (en pystynyt löytämään mikä osa on opetus- ja tutkimushenkilöstöä)
3. Stanford, Stanford, Kalifornia: 15 000 opiskelijaa, 2188 opetus- ja tutkimushenkilökuntaa.
4. Cambridge (no en jaksa kaivaa, vähän pienenmpi kuin Oxford)
5. MIT, Cambridge, Massachusetts: 11 000 opiskelijaa, 40/60 jatko-opiskelijoita. 1012 henkilöä opetus- ja tutkimushenkilöstöä.
Ja sitten Suomi:
- Helsingin yliopisto: 36 000 opiskelijaa, joista 6500 on jatko-opiskelijoita. Henkilökuntaa 10 000.
- Aalto: 18 000+ opiskelijaa, 4700 henkilökuntaa.
- Tampereen yliopisto: 22000 opiskelijaa, 2000 henkilökuntaa.
Jne.
Tässä ei nyt ole yksikön koolla yhtään mitään tekemistä asian kanssa. Mitään “kriittistä massaa” ei ole olemassakaan. Meillä on yksinkertaisesti väärä asenne.
Sanon vähän ilkeästi, mutta Suomessa on monessa asiassa vähän sellaisia Cargo Cult- uskomuksia. On Cargo Cult- markkinataloutta, jossa apinoidaan päällisin puolin vapaita markkinoita. On Cargo Cult- tiedeyhteisöä, jossa tuijotellaan milloin mitäkin tunnuslukuja ja yritetään säätää systeemiä ymmärtämättä tutkimuksesta ja sen tekemisestä yhtään mitään. On kaikenlaisia “kaikkien tiedossa” olevia asioita kuten tämä taikausko jostain “kriittisestä massasta”.
Tutkimusta tehdään luovuudella ja osaamisella. Sitä ei tehdä sillä että excel-apinat laskevat tunnuslukuja ja siirtelevät rahaa taskusta toiseen. Toki, en väheksy ns. moneyball- argumenttia mutta Suomessa ne mittarit joita käytetään ovat empiirisesti vääriä.
Mielestäni ongelman voisi kiteyttää yhteen sanaankin: tutkintovaatimukset.
Nykypäivänä alkaa olla vaikeaa saada kasaan semmoista tutkintoa, joka jotenkin vastaisi todellisen elämän tarpeita.
Jossain työttömyys- tai talousillassa jotkut nuoret esittivät tästä mielestäni hyvän havainnon, eli aikuiskoulutusrahaa pitäisi saada muuhunkin, kuin vain jonkun tietyn opintokokonaisuuden suorittamiseen tähtäävään kurssiin.
Esimerkiksi: erittäin hyvä Microsoft CRM osaaja voisi saada tänä päivänä töitä, samoin joku joka osaa hyvin SalesForcea.
En usko että on olemassa tutkintoa, joka tähtää noihin — on ehkä jotain “taloushallinnon” tutkintoja tai muita, joissa opetellaan jotain yleisiä periaatteita siitä miten joku taloushallinto tai asiakaspalvelu toimii, mutta kokemukseni mukaan suuri osa tästä teoriasta ei ole kovin tarpeellista ja 99% siitä unohtuu muutaman vuoden sisällä kokonaan.
Ja toinen ongelma tutkinnossa on, että sen jälkeen kun se on suoritettu katsotaan että olet esimerkiksi “tohtori”, vaikka se ei suoranaisesti tarkoita vielä mitään.
Mutta kuulin juuri kertomuksen työttömästä tohtorista, joka ei enää voi yhteiskunnan tuella lähteä opiskelemaan mitään tohtoritutkinnon alapuolelta, vaikka alanvaihto sitä edellyttäisi.
Koulutusjärjestelmän pitäisi mielestäni mukautua tähän ja mahdollisesti luopua koko tutkinnon käsitteestä ja siirtyä osaamispohjaiseen tai kurssipohjaiseen tutkintojärjestelmään, jossa kukaan ei koskaan “valmistuisi”, vaan osaamista täydennettäisiin jatkuvasti, mikäli siihen on tarvetta.
Tiedemies, yliopistojen ei ehkä tarvitse olla suuria, mutta kyllä niiden pitää sijaita jossain järjellisessä paikassa. Aika moni opinahjo on jossain peräkylässä ja niihin edemmän joudutaan kuin päästään.
Tarkoititko ehkä Suomen laidalla, kaikista kaukana sijaitsevaa Helsinkiä? 😉
Minusta Suomen tulevaisuuden kannalta pitäisi ottaa käyttöön maamme suurin ylivoima-tekijä, joka on tämä:
Kyky yhdistää yllättävän-nerokkaalla tavalla monen eri tieteenalan huippu-tukimuksen tuloksia käytännön tuote-sovelluksiin.
Tästä on historiassa paljonkin esimerkkejä, mutta haluanpa tässä mainita yhden start-upin, Brainshake Oyn. (http://www.brainshake.fi/about)
Tämä yhtiö on kehittänyt fantastisen uuden järjestelmän, joka kykenee yhdestä verinäytteestä ottamaan 225 markkeria nopeasti ja halvalla.
Tällä systeemillä saadaan selville henkilön terveydentilan kokonasi-profiili yhdellä “laukauksella”. Saadaan siis heti selville mikä ihmistä oikein vaivaa, kuinka hänen elimistönsä reagoi eri lääkkeisiin, ruokiin, kemiallisiin aineisiin, jne.
Systeemillä on laajat käyttömahdollisuudet esimerkiksi uusien lääkkeiden kehittämisessä, lääkärin vastaanotolla, sairaaloissa, laihduttamisessa, urheilussa, ympäristö-tekniikassa, jne.
Ei ihme, että Brainshake on kuulemma nyt Euroopan kiinnostavin start-up.
Kannattaisikohan tehdä jotain, ettei tämäkin firma myydä pika-pikaa ulkomaille, suojaan Suomen hirmu-verotukselta?
Seppo Korppoo, joka toivoo, että pitäisimme huolta uusista start-upeistamme.
Argumenttini on tämä: Rahalla ja kokoa kasvattamalla ei saada aikaan huippuyliopistoa. Ilman rahaa tietysti ei saada mitään, mutta varsinkaan cargo cult/excel-taulukko/mikromanagerointi- kulttuurissa ei synny yhtään mitään huippututkimusta.
Se ei synny sillä että joku keksii että vika siinä että Suomessa ei ole riittävän kovatasoisia yliopistoja on X. Poistetaan X niin sitten meille tulee sellainen. Tai vika on siinä että meillä ei ole Y, jos me pakotetaan ihmiset Y, niin sitten meille tulee sellainen.
Vrt, jos me rakennamme lentokentän ja bambusta lennonjohtotornin, niin kentälle laskeutuu taivaasta lentokone ja tuo meille kaikenlaista tavaraa.
Tiedettä syntyy tutkimalla. Jotta voi tutkia, pitää olla ensinnäkin osaamista siitä asiasta jota tutkitaan mutta a) se ei riitä, ja b) sitä ei voi mitata viivottimella. Esitän hypoteesin joka voi tietenkin olla väärä mutta epäilen suuresti: Kaiken maailman mittarit joilla tutkimuksen laatua yritetään manageroida kansallisella tasolla ja joita käytetään rahanjaon perusteena, ovat äärimmäisen kohinaisia ja todennäköisesti nykyisellä tavalla käytettynä haittaavat tutkimuksen laatua enemmän kuin se että jos mittarille annettava painoarvo olisi pienempi ja käytettäisiin sen sijaan arvontaa ja satunnaistamista.
Tämän hypoteesin perustana oleva “teoria” on hyvin yksinkertainen: Meillä ei ole kunnollista teoriaa eikä näyttöä siitä, millä keinoin todella korkealaatuinen yliopistotutkimus ja ‑opetus saadaan aikaan. Meillä on tilastollisia viitteellisiä mittareita mutta mikään niistä ei toimi niin, että jos kyseistä mittaria manipuloidaan antamalla rahaa siitä että mittarin mittaama suure kasvaa, myös yliopistojen laatu kasvaisi.
Rahaa selvästi tarvitaan, mutta kukaan ei tunnu tietävän mihin laittamalla saadaan paras panos/tuotto suhde. Kun kukaan ei edes oikeasti tiedä miten se “tuotto” mitataan.
Voidaan jatkaa autoritäärisellä cargo cult- linjalla tai sitten voidaan hyväksyä se että ihmisten toiminta on usein ennakoimatonta ja vaikeasti manageroitavaa erityisesti silloin kun kyse on luovasta ajattelusta. Minä en pysty ennustamaan edes omasta tutkimuksestani milloin se tuottaa hyviä tuloksia ja milloin ei. En vaan pysty sanomaan. Eikä kukaan sellainen tutkija joiden kanssa olen asiasta keskustellut, ole pystynyt sanomaan. Jos tutkija itse ei voi ennakoida oman työnsä tuloksia, mutta rahaa jaetaan jonkun asiasta tietämättömän hallintoapinan mittarien perusteella, niin mitä luulette että lopputulos on?
Se on huonompaa kuin satunnainen siksi, että raha menee sinne missä parhaiten osataan rakentaa bambusta lennonjohtotornin näköinen rakennelma, ei sinne, missä kehitetään jotain hyödyllistä.
Suosituin mittarihan on helppo ja toimiva. Sinne rahaa, mihin yritykset ovat sitä valmiita sijoittamaan. Investointikelpoinen tiede on siis oikeaa tiedettä, muu tiede on humanistitiedettä. 😉
Jos arvonta ja satunnaistaminen tarkoittaa sitä, että kuka tahansa pertti ja ritva voi perustaa soveltavan matematiikan huippututkimusryhmän ja osallistua arvontaan täysin riippumatta siitä osaavatko pertti ja ritva laskea kuinka paljon 50 euron tuote maksaa 30 prosentin alennuksen jälkeen, väitteesi on aika vahva, ja uskaltaisin olla eri mieltä.
Jos taas on olemassa joitain kriteereitä kuka voi osallistua arvontaan, on minun aika vaikea nähdä miten se tapahtuu ilman että joku hallintoapina niitä kriteereitä tekee. Enkä oikein osaa nähdä kovin isoa eroa sen välillä päättääkö hallintoapina kuka saa rahaa vai päättääkö hallintoapina kuka saa osallistua arvontaan.
Mutta jos Suomeen haluttaisiin yliopisto, joka on maailman terävimmän kärjen tuntumassa (sanotaan nyt vaikka teknis-talous-lääke/biotieteellisessä kokonaisuudessa), niin mikä on sinun näkemyksesi siitä millä toimilla tuohon suuntaan pitäisi lähteä yrittämään?
Minä ruuvaisin kyllä tuota prosenttia aika paljon alaspäin, mutta älykkyys ilmiönä on kyllä poikkeuksellisen kaukana normaalijakaumasta millään mielekkäällä tavalla ymmärrettynä. Se, että yksi älykkyyden mittari on sovitettu normaalijakaumalle on täysin toinen asia.
En oikein ymmärrä, miksi kommentoijille tuntuu vasemmisto-oikeisto ‑jako olevan kiinnostavampaa, kuin itse pointti; uuden suunnan hakeminen yhteiskuntapolitiikalle?
Tärkein keskustelunaihe olisi tosiaan uuden suunnan hakeminen yhteiskuntapolitiikalle.
Mutta vasemmisto-oikeisto-jaosta keskusteleminen on ymmärrettävää siksi, että alkuperäinen korjotus lähti itsekin leikkimään tuolla ajatuksella ja nimileikillä. Otsikon voi hahmottaa niin, että vasemmistolaisten tulisi siirtyä markkinaliberalisteiksi, tai niin, että markkinaliberalismia tulisi ohjata vasemmistolaiseen suuntaan.
Olisi tietenkin hyvä keskustella suoremmin, vaikkapa siitä, mitkä komponentit noista ideologioista kannattaa säilyttää tai ottaa käyttöön, ja mitkä unohtaa.
Liittyisikö se jotenkin otsikkoon?
Helsingistä on vain noin 100 km Suomen väestölliseen keskipisteeseen Hauhoon.
Tuon laskukaavan mukaan Hämeenlinna voisi olla optimaalinen sijainti Etelä-Suomen yliopistoille. Muille alueille sitten omansa.
Lainasin pelkästään tämän kohdan kommentistasi ja vastaan siihen, mutta samalla aiempiin kysymyksiisi; En väitä että kuka tahansa voi perustaa huipputason tutkimusryhmän, enkä väittänyt niin kommentissani, eikä mielestäni edes antanut ymmärtää niin. Sanoin että mittareiden, joita käytetään, pitäisi saada alhaisempi painoarvo.
En väitä ettei meillä pitäisi olla kriteereitä vaan väitteeni voidaan konkretisoida seuraavalla tavalla: Jos meillä on isossa hankehaussa 100 hakijaa joista 10 voi ylipäätään saada rahoitusta, niin sensijaan että valitaan 10 nykyisillä mittareilla parasta, niin katsoaan jokin sellainen raja, jossa rahoitettaisiin jos rahaa olisi vaikkapa viisinkertainen määrä nykyiseen verrattuna. 5 parasta mittarilla mitattuna saisi edelleen rahaa, mutta loput 5 päätetään arvalla tästä joukosta. Tämä on esimerkki. Pointtina on että mittari ei pääse dominoimaan, koska mittarin manipuloiminen on mahdollista.
Tämä muutos on hyvin konservatiivinen siihen verrattuna mitä pidän ideaalina; ideaali olisi että arvonta suoritetaan kaikkien sellaisten hakijoiden välillä joilla täyttyy jokin melko minimaalinen määrä kriteereitä, ja että osa rahoituksesta annettaisiin sellaisiin hankkeisiin joissa kriteerit nimenomaisesti *eivät* täyty. Rahoitusalaa tuntevana ymmärtänet tämän idean perustelun. Se on eräänlainen hedge.
Tuosta terävimmästä kärjestä: Minä tekisin asian niin, tämän ehdotuksen hengessä, että pitäisin huolen että opiskelijoista ja opetus- ja tutkimushenkilökunnasta isohko osa olisi valittu usean *erilaisten* kriteerien perusteella, so. olisi monta erilaista väylää edetä uralla ja opinnoissa. Vaikkapa näin että 20% rekryttäisiin vakiintuneen akateemisen näytön perusteella, 20% sen perusteella että toisi mukanaan teollisuusosapuolia ja rahoitusta, 20% jonkinlaisen teknisen näytön perusteella (erilaiset innovaatio- yms kilpailut), 20% “väärältä alalta”, so. ihmisiä jotka ovat meritoituneet toisella alalla ja haluavat vaihtaa alaa, ja 20% minimaalisten lähtötasokriteerien ja tutkimussuunnitelman perusteella. Prosentteja voi viilata 50/20/10/10/10 tai jotain, ne ovat vähemmän olennaisia.
Ulkomaalaisille pitäisi tehdä todella helpoksi tulla töihin. Parhaat tietämäni tutkijat eivät pidä sähläyksestä lainkaan, raha on vähemmän olennaista kuin se, että kun vastaa ilmoitukseen, hakeminen on helppoa ja valituksi tullessa paperityöt hoituvat täysin ilman häslinkiä.
Tämän päälle rahaa, mutta mieluummin pitkäjänteisesti ja kohtuullisesti kuin paljon ja periaattella että äkkiä tuloksia. Tutkimusryhmille mahdollisimman paljon autonomiaa ja helppo sapluuna jolla yritykset voivat rahoittaa haluamaansa tutkimusta.
Mikä tahansa sellainen tapa rakentaa asia joka sekoittaa pakkaa, on todennäköisesti hyödyllinen. Tämä perustuu yksinkertaisesti sellaiseen yksinkertaisehkoon hypoteesiin että jäykät ja yhdenmukaiset kriteerit ajavat systeemin lokaaliin optimiin jossa aito innovatiivisuus on todennäköisesti toissijaista tai jopa haitallista, kun resurssit ovat niukat ja matalalla roikkuvat hedelmät on poimittu. Lisäksi tämä perustuu osin myös tekemiini havaintoihin siitä, millaiset ryhmät maailmalla ovat oikeasti saaneet jotain aikaan.
Kysymyshän on kansalaistoiminnasta, kansalaisaktivismista
Eliitti tietysti haluaa , ettei kans asotekudu päätöksentekoon vaian toimitaan kuten NL eli joka neljäs vuosi saa äänestää vataa eliitin edustajat, jotka ovat samanmielisiä puolueesta riippumatta.
Ja kuten tiedetään puouekuri huolehtii siitä, ettei yksittäinen kansanedustaja saa äänestää puolueen eliitin mielipidettä vastaan
Ja kansanedustajien taustojen perusteella voi tehdä arvion, että Eduskunta edustaa n 20 % parhaiten ansaitsevaa.
Edukunta ei ole nää pokkileikkaus kansasa vaan selvä eliitin kerho
Kansalaisaktivismiakin pyritään rajaamaan: Jotain tukkijäärää saa puolustaa vaikka väkivallalla mutta työntekijän on vaiettava seurakunnassa
Suomi on luopunut omasta rahapolitiikasta (korko ja valuuttakurssi) sekä käytännössä myös finanssipolitiikan itsellisyydestä. Miten ihmeessä vasemmisto voi vallitsevissa oloissa toteuttaa mitään uskottavaa politiikkaa, kun makropoliittinen päätösvalta on annettu EU:n tasolla toimivalle oikeistokoneistolle. Kreikka yritti vasemmistolaista politiikkaa ja miten kävi. EKP ilmoitti, että se ei takaa Kreikan rahoitussektorin toimivuutta. Toisin sanoen keskuspankki kieltäytyi siitä, mitä varten keskuspankit ovat olemassa. Mitä tekemistä markkinoilla on koko nykyongelmien kanssa?
Äänestäminenkin on eräänlaista kansalaisaktivismia. On sanottu, että kansa saa sen tasoiset hallitisjat kuin se ansaitsee. Demokratiassa kansalla on oikeus äänestää tyhmiä tai tyhjiä lupauksia antavia poliitikkoja maan johtoon. Ja kai poliitikoillakin on oikeus pyörittää sellasta sirkusta, joka parhaiten kansalle myy. 🙂
Puoluekuri on myös ongelma. Puoluekuripäätökset saattavat usein heijastaa puolueen sisäpiirin ja sen taustavaikuttajien etuja (tämä ei tarkoita pelkästään kaupallisia toimijoita, vaan kaikkia vahvoja pelureita).
Samalla tavalla poliitikolla voi olla ongelmia uudelleenvalinnan kanssa, jos hän kertoo kansalle ikävistä tosiasioista, piilottelun ja pehmeiden toiveiden värittelyn sijaan.
Kansanedustajat ovat tosiaan aika hyvin ansaitsevia. Lisäksi he voivat päästä näiden luottamustehtävien kautta erilaisiin herrahisseihin. Heitä esimerkiksi värvätään mielellään valtiollisten ja yksityisten yritysten hallituksiin. On siis selvä että he usein kuuluvat, tai heillä on mahdollsuus kuulua niihin sisäpiireihin, jotka päätöksiä kulisiien takana junailevat, ja jotka junailevat myös etuuksia toisilleen. Aika vahvasti siis osa mainitsemaasi ja koko yhteiskunnan johtoportaat kattavaa “eliitin kerhoa”.
Jos saisin päättää, Montesquieun kolmijako-oppia laajennettaisiin jonkin verran, eristämään (kansaa edustavia) päättäjiä erilaisista intressiryhmistä.
Kansalaisten soisi olevan aktiivisempia. Yhteiskunta on viime vuosina käynyt aiempaa monimutkaisemmaksi. Valitettavasti käsitykseni on, että on sisäpiirin lobbareiden intressien mukaista rakentaa järjestelmä niin monimutkaiseksi, että kansalaiset ja media eivät “varsinaiseen päätöksentekoon” yllä. Tämä monimukaistuminen/-taminen ei aina ole tosin tietoista, vaan joskus vain huonon lainsäädäntötyön sivuvaikustus, jota sisäpiirit sitten voivat (muita taitavampina) käyttää hyödykseen.
Kansalaisvaikuttaminen myös kehittyy, ja meillä on uusia virallisesti hyväksyttyjä työkalujakin, kuten kansalaisaloitteet eduskunnassa. Samoin netti on mahdolistanut omalta osaltaan kansalaisten aktivoitumista. Mutta kokonaisuutena tasapaino siirtyy käsittääkseni toiseen suuntaan, eli kohti tilannetta, jossa kansa ei enää ymmärrä miten päätökset syntyvät ja mieten he voisivat niihin mitenkään vaikuttaa. Tällainen kehitys voi johtaa toivottomuuteen, yhteiskunnasta vieraantimiseen ja huonommin toimivaan demokratiaan.
Järkevintä toimintaa (demokratan kautta hallittavaksi tarkoitetussa yhteisössä) olisi järjestelmän yksinkertaistaminen niin selkeäksi, että kansalaiset ymmärtävät miksi mikäkin sääntö on tehty, ja mitä vaikutuksia sillä ja mahdollisilla muutoksilla olisi. Myös järjestöt ja media (ja kukaties jopa joku puolue) voivat yrittää esittää järjestelmän toimintaa ymmärrettävästi. Ehkä kehityssuunta tulevian vuosina muuttuu, ehkä ei. Yrittää kai pitää tuota käännöstä odoteltaessa.
Tämä vaatisi kokonaan erillisen keskustelun mutta…
Tuota noin, älykkyys ei ole kiltisti operationalisoituva suure, joten tämä vaatii nyt jonkinlaisen erillisen mittarin. Totta on, että mittayksiköt mitoitetaan tavalla joka on useimmiten normaalijakautunut.
Mutta mutta, jos nyt lähdetään siitä, että älykkyys on “jotain” mikä johtuu hurjan monesta eri tekijästä, niin väittäisin että poislukien aivan patologiset operationalisointiyritykset, kyllä se melko lailla normaalijakautuneeksi päätyy. Eihän siinä ole mitään takaisinkytkennän ja verkostovaikutuksen kaltaisia ilmiöitä.
Jos otetaan hyvin yksinkertainen malli jossa tutkitaan vaikkapa pelkästään geenejä, niin parhaan tietoni mukaan älykkyyttä selittäviä geenejä on vaikka kuinka paljon. Jo tämä yksin riittää tuottamaan jotain mikä on kokolailla varmasti normaalijakautunutta.
Olen samaa mieltä siitä, että nykyinen koneisto ei toimi kelvollisella tavalla. Asiaa voi kuitenkin tarkastella monesta näkökulmasta. Ks. alla.
Miksi EU pitäisi nähdä oikeistokoneena? Eivätkö vasemmisto ja keskustakin ole olleet yhtä innokkaita siirtämään valtaa EU:lle kuin oikeisto? Eivätkö ne ole ihan yhtä vahvasti (tai heikosti) ohjaksissa EU:ssa? (Perussuomalaiset lienevät Suomen ainoa poikeus.)
Vai halusitko sanoa, että rahapiireillä on liikaa valtaa? Tästä asiasta olen yhtä mieltä. Rahapiirit voisi mieltää oikeistopoliitikkojen kavereiksi, vaikka kaveruus pätee varmasti myös muihn valtaa käyttäviin poliitikkoihin. Ja valtaa rahapiireille ovat siis antaneet ja ovat antamassa myös keskusta- ja vasemmistopuolueet.
Kaikkinainen vallan keskittäminen tyypillisesti lisää sisäpiirien, ja siis myös noiden rahapiirien valtaa. Johtavat poliitikot ovat osa noita piirejä, eli yhteistyössä kulissien takana asioita pyörittäviä piirejä. Siihen en usko, että valtaa voisi keskittää jonnekin niin, että tällaisia eri intressiryhmien (johtavat poliitikot, hallinto, lobbarit, pankkiirit) sisäpiirejä ei syntysi. Tässä mielessä ei ole sellaista rajaa lobbaavien “hyvisten” ja “pahisten” välillä, jota myöten vallan voisi jakaa vain toiselle puolelle. Eri henkilöillä on myös erilaisia käsityksiä siitä, ketkä ovvat hyviksiä ja ketkä pahiksia, joten erottelu ei voi toimia.
Ennen Kreikan kriisiä euron ja EU:n periaate oli, että jokainen valtio vastaa omista veloistaan. Vasta tuon Kriisin myötä jäsenvaltiot ja EKP ryhtyivät osallistumaan ja kantamaan vastuuta (rikkoen omia sääntöjään). Vastuun ottaminen on siis lisääntynyt. Se tuntuu hieman oudolta, että tässä kohdassa kannatat suurempaa keskuspankin roolia, kun edellä valitit vallan antamisesta “oikeistokoneistolle”.
Korporaatioissa homma tomii paljon jouheammin: turha sitä on kansalaisilta kysellä, kenen pitäisi SAK:ta johtaa. Äänetykset vain häiritsisivät, kun “porukka päättää”.
Keskuspankin päätehtävä on pitää rahoitussektori toiminnassa. Keskuspankin ensi sijaisena tehtävänä ei ole toimia aseena tietynlaisen politiikan tekemiseen. Kriisiä käytetään myös Suomessa hyväksi sellaisten muutosten ajamiseen, joita ei muuten saataisi aikaiseksi. Kansalliset parlamentit eivät ole täydellisiä, mutta vaikuttaa siltä, että rahan voimalla vähemmistö kykenee EU:n kautta ajamaan tehokkaammin omaa agendaa eli tulo- ja varallisuuserojen kasvattamista. Joka vitsaa säästää se lastansa vihaa on vanha oikeistopsykopaatin peruste sadismille, mitä joukko puupäitä kutsuu kannustimiksi.
Myönnän lukeneeni kommenttisi tarpeettoman mustavalkoisesti.
Kiitos näkemyksestäsi, minun korvaan vaikuttaa tolkullisilta ajatuksilta, en vain keksi miten noiden suhteen voitaisiin käytännössä edetä. Muutosvastarinta ja saavutettujen etujen puolustaminen on aika syvällä.
(vähän off-topic mutta menköön)
Minä ajattelen yksilön älykkyyttä jotakuinkin niiden (kognitiivisten) ongelmien joukkona, jonka ko. yksilö pystyy ratkaisemaan. Ja ongelmien joukko on (erittäin) moniulotteinen avaruus. Jos otetaan jonkin ongelma, jota minä en pysty ratkaisemaan, ei auta vaikka otettaisiin kuinka monta samalla tavalla älykästä yksilöä ratkomaan ongelmaa, se ei ratkea. Nyt kun verrataan minun älykkyyttäni yksilöön, joka tuon ongelman pystyy ratkaisemaan, niin voidaan vertailu tehdä vaikkapa seuraavalla kahdella tavalla:
1. Tuon henkilön älykkyysosamäärä on 10% korkeampi kuin minun, joten hän on 10% älykkäämpi.
2. Tuo henkilö pystyy ratkaisemaan ongelmia, joita ääretön määrä minunkaltaisiani ei pysty, joten hän on äärettömän paljon älykkäämpi kuin minä.
Ensimmäisellä tavalla ajateltuna älykkyys voi olla normaalijakautunut. Toisella tavalla (joka minun mielestäni on perustellumpi tapa ajatella älykkyyttä ilmiönä) normaalijakauma on aika omituinen oletus.
Kokeillaan vielä vertauskuvaa. Meillä on sata kappaletta, joiden eräs mitta on normaalijakautunut. Kun tuota mittaa tarkastellaan tarkemmin, huomataan, että mitta on kappaleen suurin dimensio. Ja kun tarkastellaan kappaleita tarkemmin, huomataan, että joukossa on 99 noin metrin mittaista ompelulangan pätkää, ja yksi metrin halkaisijaltaan oleva graniittipallo. Onko mielekästä pitää kappaleita normaalijakautuneena?
Yleishengeltään erinomainen kirjoitus.
Markkinoita voidaan kuitenkin lähestyä eri tavoin. Olen ollut minimipalkka-asiassa eri mieltä. Ajattelen, että sellainen työ, jonka tulos ei riitä tekijänsä elättämiseen ei ole tekemisen arvoista. Kun vaaditaan, että työ elättää tekijänsä, markkina luo sellaisia töitä tukitöiden sijaan. Tukitöitä tarvitaan vain vajaatyökykyisille.
Minimipalkan markkinaefekti toimii siis siten, että (a) teetetään vain töitä, jotka ylläpitävät tekijänsä ja (b) talouden rakenne muuttuu tuottavammaksi kun tuetut työt poistuvat. Jälkimmäisestä syystä myös perustuloon tulee liittää (minimaalinen) minimipalkka.
Ay-liikkeen kykenemättömyys aitoon solidaarisuuteen näkyy mm. siinä, että kunkin SAK:n liiton sopimuksessa on eri alin palkka yksinkertaisimmasta työstä, eri julkisella kuin yksityisellä puolella.
Tästä olen ehdottoman samaa mleltä. Euron olisi ollut hyvä pysyä alkuperäisissä neutraaliin ja vakaaseen euroon tähtäävissä säännöissään. Nyt siitä on tullut työkalu, jolla keskeisimmät poliitikot ja pankkiirit voivat pelailla omia tavoitteitaan suosien.
Tämä on myös minun käsitykseni. Nyt esimerkiksi leikataan yhteiskunnan palveluita ja muutetaan sitä näin aiempaa kovemmaksi. Laman torjumisen varjolla voi siis myös muuttaa yhteiskuntamallia.
Laman (lyhyen tähtäimen) torjunnassa on ehkä karkeasti kolme vaihtoehtoa: 1) yhteiskunnan palveluiden leikkaaminen, 2) kansalaisten kulutustason laskeminen, ja 3) velanoton jatkaminen. Ykkönen jää helposti pysyväksi muutokseksi. Kakkonen ei kelpaa vasemmistolle eikä monille muillekaan, koska palkkojen nimellisarvon laskeminen näyttää pahalta (markan devalvoituminen oli huomaamattomampi tapa tehdä sama asia, mutta tuota mahdollisuutta meillä ei siis nyt ole). Kolmonen alkaa käydä raskaaksi, kun on pian oltu vuosikymmen laskussa, eikä Suomen asema korjaudu pelkällä velaksi elämisellä. Perinteisen pohjoismaisen yhteiskuntamallin voisi säilyttää helpoiten kakkosvaihtoehdolla, mutta koska se ei käy, ykkönen ja kolmonen jyräävät, ja yhteiskuntarakenne muuttuu. Jossain mielessä vasemmiston oma valinta siis.
Yhteiskuntamme ajautuu tosiaan tulo– ja varallisuuseroja kasvattavaan suuntaan. (Toisenlaisia tuloksiakin on ginikerroinmittauksissa saatu, mutta katson yleisen kehityksen vetävän kuitenkin tuohon mainitsemaasi suuntaan.)
Yksi syy muutokseen on ollut pääomavirtojen vapauttaminen. Myös Suomen pääomat voivat virrata vapaasti. Tämä tarkoittaa, että pääomapirejä ei voi verottaa Suomessa enää muita maita ankarammin.
Toinen syy on se, että vallan keskittyessä sisäpiirien valta kasvaa. Etäisyys äänestäjiin kasvaa, ja keskitetyissä sisäpiireissä lobbailuun kannattaa panostaa. Siksi ne joilla on valtaa ja rahaa, saavat sitä entitstä keskitetymmässä järjestelmässä entistä paremmin.
Kuten sanot, valtaa on siirretty pois kansallisista parlamenteilta kohti EU:ta, ja tuossa mallissa “vähemmistö” (= sisäpiirit jotka sisältävät keskeisiä poliitikkoja, virkamiehiä, lobbareita, pankkiireita), kykenee ajamaan politiikkaansa tehokkaammin.
Kolmas syy on markkinoiden vapauttamisen mahdollistama tuotannon siirtyminen Kiinaan ja muihin kehittyviin maihin. Pudottaa väkisinkin mahdollisuuksia järjestää Suomen perusduunareille hyviä työpaikkoja.
Neljäs syy on työvoiman vapaa liikkuvuus höystettynä löysällä kontrollilla. Tämä mahdollistaa esim. sen, että Suomessa montaa perusduunia tekevät nyt alhaisiin palkkoihin tyytyvät ulkomaalaiset työntekijät. Tuloeroja kasvattavaa / alimpia palkkoja alaspäin puskevaa toimintaa tämäkin.
On totta että “rahapiirit” tekevät kaikkensa haaliakseen lisää valtaa ja rahaa, ja että oikeistolaiset poliitikot suhtautuvat tyypillisesti tuloerojen kasvuun myötämielisemmin kuin vasemmistolaiset poliitikot. Mutta myös kaikissa noissa edellä listatuissa kohdissa voi todeta, että kaikki tuo on tapahtunut vasemmiston myötävaikutuksella.
Luin äskettäin Henric Borgströmin ja Martin Haagin jo hieman vanhan kirjan “Gyllenhammar — Tutkielma vallasta” (Otava, 1989) loppusanat, joissa todettiin mm.: “Valta on samalla haihtuvaa — se ei perustu perintöön eikä omaisuuteen, vaan kykyyn saada toiset vakuuttuneeksi siitä, että hän on oikeassa.”
Vain siihen asti ulottuu minunkin mielestäni todellinen valta.
Keskustelua täydentämään suosittelen Jörn Fonneron SuomiFinland kirjan lukemista. Se on lyhyt mutta kertoo paljon.