Tästä kirjoituksesta ei voi syyttää vihreitä, koska vihreät ovat voimakkaasti osoittaneet olevansa eri mieltä siitä, mitä tässä esitän.
Olen samaa mieltä jokseenkin kaikesta, mitä suuresti kunnioittamani Vesa Vihriälä on esittänyt, eikä hänen esityksensä yliopistojen lukukausimaksuista tee poikkeusta. Minusta Suomeen pitäisi tulla yliopistoihin ja korkeakouluihin lukukausimaksut, rahojen pitäisi mennä yliopistoille raha seuraa opiskelijaa ‑periaatteessa ja lukukausimaksut pitäisi rahoittaa pehmeällä opistolainalla, joka tulee maksuun vain, jos opiskeluinvestointi onnistuu niin että päätyy hyvätuloiseksi.
Arttu Rintanen esitti Helsingin Sanomien yleisönosastossa 27.4. lukukausimaksujen sijasta yliopistoille verotusoikeutta valmistuneille opiskelijoilleen. Veroa meni vain tietyn rajan yli menevistä tuloista ja verotus jatkuisi, kunnes ennalta määrättä maksu on tullut maksetuksi. Kuulostaa hyvin samalta asialta, mutta on siinä pari pientä mutta merkittävää eroa.
Ilmainen opiskelu on tulonsiirto köyhiltä rikkaille
Koulutus on nykyisin taas hyvin perinnöllistä. Tämä tarkoittaa, että ilmainen opiskelu tukee lähinnä vauraiden perheiden lapsia joista itsestäänkin tulee keskimäärin muita parempituloisia. Näin ollen koulutuksen ilmaisuus on tulonsiirto isossa kuvassa köyhiltä rikkaille. Keksisin monta hyvää vasemmistolaista argumenttia tällaista vastaan.
Lukukausimaksuja on vastustettu sillä perusteella, että ne poistaisivat teoreettisenkin mahdollisuuden luokkanousuun estäessään pienituloisten perheiden lasten opiskelun.
Eivät estä, jos siihen liitetään tämä pehmeä opintolaina, jota ei tarvitse maksaa takaisin, ellei päädy hyväpalkkaiseen työhön. Se on kun arpalippu, josta saa rahat takaisin, ellei se voita.
Raha seuraa opiskelijaa
Yksi idea tässä järjestelyssä olisi, että yliopistot saisivat tulot lukukausimaksuista, jolloin ne olisivat vähemmän riippuvaisia valtion rahoista. Tämä tietysti vaikeuttaisi aluepolitiikan harjoittamista yliopistojen kautta, koska opiskelijoiden toiveet vaikuttaisivat siihen, mihin resurssit ohjautuvat alueellisesti.
Samalla vaikeutuisi opintojen mitoittaminen ennustetun tarpeen mukaan. Ei se tosin toimi nytkään, koska kaikkia opiskelupaikkoja ei saada täytetyksi ja toisaalta moni opiskelee ulkomailla. Kovin vaikea on ennustaa työvoiman tarvetta alakohtaisesti joskus 2070-luvulla.
8000 opiskelee ulkomailla
Rahalla pääsee opinnoissa jonon ohi nytkin. Noin 8000 suomalaista opiskelee tutkintoa jossain ulkomaisessa yliopistossa. heistä 1500 opiskelee lääkäriksi. Yritykset rajoittaa lääkäreiksi valmistuvien määrää ovat tyssänneet tähän. Nämä opinnot joutuu yleensä rahoittamaan itse eikä mitään pehmeän opintolainan kaltaista vakuutusta saa.
Yleensä lähdetään ulkomaiseen yliopistoon, koska suomalaiseen ei ole päässyt, mutta yhä yleisempää on, että halutaan maineikkaampaan ulkomaiseen yliopistoon, jotta saisi korkeatasoista opetusta. Tämä ilmiö taitaa olla kasvamaan päin, sillä yliopistojen rahoitusta suhteessa opiskelijamääriin on jatkuvasti alennettu. Tässäkin on iso eriarvoisuuden siemen
Eikö progressiivinen verotus riitä?
Jos korkeakoulutettujen tulot ovat suurempia kuin muiden, eivätkö he maksa opinnoistaan progressiivisen verotuksen kautta? Tämä on sellainen vähän sinne päin ‑peruste.
Ensinnäkin rahoja ei ole korvamerkitty korkeakouluille, joten se puoli uudistuksesta jää toteutumatta. Toiseksi kaikki hyvätuloiset eivät ole korkeasti koulutettuja, jotkut ovat vain fiksuja ja ahkeria. He joutuvat nyt tavallaan maksamaan koulutuksesta, jota eivät ole saaneet.
Kolmanneksi aika suuri osa korkeakoulutetuista muuttaa ulkomaille ja välttyy näin maksamasta. Tämä on ongelmana myös Arttu Rintalan esityksessä. Laina seuraa muuttajaa, verotus ei seuraa. Huolestuttavan moni korkeasti koulutettu muuttaa pois Suomesta.
Arttu Rintalan esitys toimisi kaupallisilla ja teknillisillä aloilla ja oikeustieteessä (ainakin toistaiseksi) mutta ei humanistisilla aloilla, joilla korkeakoulu ei saisi rahojaan takaisin. Raha seuraa opiskelijaa ‑periaate ei toteutuisi
Ihan tarkennuksena, että Ruotsissa esim. lääkäriksi opiskelevilla ei ole lukukausimaksuja EU- ja ETA-maiden kansalaisille. Ei toki muissakaan yliopisto-opinnoissa.
Se, mikä Suomessa unohdetaan/ei tiedetä, on se, että opiskelijoiden esim. ruokailu- ja asumistuet ovat selvästi Suomea huonompia. Opiskelijaruokailua ei tueta lainkaan ja myös opiskelija-asuntotilanne on Suomea heikompi, koska opiskelija-asuntoja ei rakenneta läheskään samassa mitassa kuin Suomessa. Tässä asiassa Suomea ja Ruotsia harvoin vertaillaan
Asumistuki on monessa muussa maassa erityisesti perhetuki. Suomessa asumistuki on jostain syystä kehittynyt ajan edetessä erityisesti yksinasuvien tueksi, ja kahden vanhemman lapsellisia perheitä on asumisen tukien piirissä Suomessa muihin maihin verrattuna huomattavan vähän. Tarkoitan asumistuella tässä niin yleistä asumistukea, eläkkeensaajan asumistukea, opintotuen asumislisää kuin varusmiestenkin asumistukijärjestelmän mukaista tukea sekä myös toimeentulotukea asumismenojen korvaavuuden osalta.
Monessa muussa maassa sekä opiskelijat että ikääntyneet vanhukset asuvat useammin lähisuvun kustannusvastuulla, ja usein pidempään lähisuvun luona.
Ruotsissa ei tosiaan korkeakouluissa ole ateriatukea. Peruskouluissa lounaat ovat maksuttomia, ja toisen asteen oppilaitoksissakin yleensä, mutta korkeakoulujen osalta ajatuksena on, että normaali opintoraha kattaa myös aterioinnin, eikä korkeakouluruokaloita tueta Ruotsissa erikseen.
“Rahalla pääsee opinnoissa jonon ohi nytkin. Noin 8000 suomalaista opiskelee tutkintoa jossain ulkomaisessa yliopistossa. heistä 1500 opiskelee lääkäriksi. Yritykset rajoittaa lääkäreiksi valmistuvien määrää ovat tyssänneet tähän. Nämä opinnot joutuu yleensä rahoittamaan itse eikä mitään pehmeän opintolainan kaltaista vakuutusta saa.”
Suomessa onneksi kuitenkin lääkäreiden työmarkkinatilanne on sellainen, että vain laiska ja kyvytön jäävät ilman työpaikkaa. Laiskalla viittaan siis henkilöön, joka ei muuta työpaikan perässä vähän syrjempään.
Tässäkin on aika vinha ero, en luokittele esimerkiksi sesonkitöiden perässä Lappiin muuttamisesta kieltäytyvää laiskaksi, tuolla on sellainen asuntopula ja ongelmat turismin johdosta, että sesonkityöläisestä hyötyvät paljon enemmän kaikki muut kuin itse sesonkityöläinen: turisti, yrittäjä ja kiinteistönomistaja saavat paljon paremman katteen ja hyödyn sesonkityöläisestä kuin mitä sesonkityöläinen itse, sillä palkat ovat aivan luokattoman huonoja ja asuminen kallista ja laadutonta. Sitten pitää vielä keksiä lopulle puolesta vuodesta tekemistä, koska ansiosidonnainen kuulemma laiskistaa — on se Juhana Vartiainen älykäs ja terävä kaveri!
Minusta olet hyvin laskelmoiva tässä.
Kirjoitat, että hyvätuloisilta yliopiston käyneiltä(mutta ei esimerkiksi ammattikoulun käyneiltä) pitäisi ottaa isoja opintolainoja, koska nämä saavat isoja tuloja yliopiston jälkeen. Toisaalta olet aiemmin kirjoittanut, että itse et esimerkiksi koskaan pyrkinyt maksimoimaan tuloja, mutta olit hyvin kiinnostunut nousemaan yliopistoihmisten arvostushierarkiassa/menestyksestä tutkijana. Eli pidit menestystä yliopistomaailmassa/tutkijana parempana hyväosaisuutena kuin isoja tuloja. Haluat kuitenkin verottaa vain isotuloisia, mutta et niitä, jotka ovat saaneet menestystä(=hyväosaisuutta), sosiaalisia suhteita ja statusta esimerkiksi yliopiston positioissa/hierarkioissa/tutkijaelämässä menestymällä.
Minusta tuo vain näyttää siltä, että haluat, että nuoret opiskelijat mahdollistaisivat maksuillaan sen, että, että yliopistot saisivat paljon rahaa, jotta niille, jotka rahan sijasta ovat kiinnostuneita rahattomissa hierarkioissa(esimerkiksi tutkijana) menestymiseen, olisi tarjolla resursseja ja paikkoja. Miksi mielestäsi kuivia ja rutiinimaisia töitä tekevien(yliopistotutkinnon suorittaneiden) tulisi maksaa isoja lukukausimaksuja, mutta esimerkiksi tutkijana menestyneiden ei, jos useiden mielestä menestyneen tutkijan status on arvokkaampi kuin isot tulot?
Miten tulotaso lainan takaisinmaksua varten selvitettäisiin ulkomaille töihin muuttaneista?
Vertailu USA:n lukukausimaksuihin on myös turhaa. On monesti nostettu esiin, että on paradoksi siinä, että yliopistojen luennoille pääsee ilmaiseksi ja usein materiaalitkin ilmaiseksi saatavilla. Miksi kukaan siis maksaa lukukausimaksuja, jos tieto on ilmaista? Sen takia, koska yliopistossa maksetaan signaalivaikutuksesta. Jos suorittaa yliopistotutkinnon, johon on hankala päästä sisälle ja jossa rima on korkealla, niin se on vain sertifikaatti siitä, että opiskelijalla on ahkeruutta/lahjakuutta ja yliopistotutkinnon seulojen läpäisy on vain sertifikaatti näille taidoille ja tämän sertifikaatin tulisi nostaa opiskelijan työmarkkina-arvoa. Suomessa taas on kaavailtu, että lukukausimaksuilla nostettaisiin opiskelijamääriä(joka tietysti tarkoittaisi tason laskua, kun rimaa jouduttaisiin laskemaan). Eli Suomessa päädyttäisiin täysin päinvastaiseen tilanteeseen. Maksettaisiin tutkinnoista, joilla ei ole signaaliarvoa, koska opiskelemaan olisi helppo päästä ja rima olisi alhaalla.
Minusta olla enemmänkin nähtävissä tulevaisuus, missä nuoren väestön laskun vuoksi valtiot joutuvat houkuttelemaan opiskelijoita(eli maksamaan opiskelijoille), jotta ne saisivat opiskelijoita. Korkeakoulutuksen houkuttelevuus tulee muutenkin laskemaan tekoälyn uhan vuoksi. Miksi opiskella Suomessa, jos esim. vaikka Ruotsi/muu ei veloittaisi lukukausimaksuja?
Elina Valtonen ehdotti joskus sosiaaliturvatiliä. Minä yhdistäisin koulutuksen, terveydenhuollon, kansaneläkkeen ja sosiaaliturvan kaikki yhden saman yhteiskuntatilin alle. Siltä tililtä voisi nostaa rahaa lukukausimaksuihin päiväkodista tohtoriksi, terveydenhuollon kulut, kansaneläkkeen ja perusturvan verran rahaa tarvittaessa. Niin kauan kun tilin saldo on miinuksella, tuloista pitäisi maksaa yhteiskuntamaksua tuolle tilille. Vähän yksityiskohtien viilausta ja miettimistä vaatii että pienituloisillakin säilyy jokin kannuste olla nostamatta perustuloa täysimääräisesti joka kuukausi ja vain ajaa tili niin paljon miinukselle kuin ehtii ja toisaalta jokin kannuste kerätä sinne rahaa eläkettä varten.
Olen hiljattain suorittanut teknillisen alan ylemmän korkeakoulututkinnon pk-seudun ulkopuolisessa yliopistokaupungissa. Omien ja lähipiirini kokemusten perusteella vaikuttaa siltä, että 2020-luvulla kone‑, automaatio- ja sähkötekniikan aloilla uran alkuvaiheessa diplomi-insinöörinä tienaa nettona noin 500 euroa enemmän kuukaudessa kuin ammattikoulutuksella samassa firmassa. Jos asentajana tienasi kaksi ja puoli tonnia kuussa, aloittava DI sai kolme ja puoli, jos asentajana tienasi kolme tonnia, aloittava DI sai neljä ja niin edelleen.
Jos laskee tietyin yksinkertaistuksin, niin kolmen tonnin palkalla ammattikoulutettu tienaa nettona 2 300 €/kk (bruttona 3 000 €/kk) ja teekkari 1 400 €/kk (opintolaina, opintoraha, asumislisä). 45 tukikuukauden aikana eroa syntyy yli 40 000 euroa ja opintolainahyvityksenkin jälkeen päälle opintolainaa yli 32 000 euroa. Laskelmaa on toki yksinkertaistettu niin, että esimerkiksi palkkakehitystä ja opintolainan korkoja ei ole laskettu mukaan. Laskelmassa tilanne on kuitenkin se, että valmistunut DI on jäänyt yli 70 000 euroa jälkeen saman alan ammattikoulutettuun verrattuna. Kestää siis mahdollisesti kymmenenkin vuotta korkeakoulusta valmistumisen jälkeen, ennen kuin pelkkä opiskeluaikana syntynyt ero nettotuloissa on kurottu kiinni.
Vertailua myös kääntää sen ammattikoulutetun eduksi esimerkiksi se, että niillä kolmen tonnin tuloilla saa suhteessa aika paljon parempaa työttömyysturvaa kuin neljän tonnin tuloilla. Saadun työttömyysturvan erotus voi olla nettona pienempi kuin opintolainanlyhennyksen kuukausierä. Matalemmilla tuloilla voi myös päästää kiinni halvempaan vuokra-asuntoon, johon paremmilla tuloilla ei välttämättä pääsisi. Ammattikoulutettu on myös voinut sijoittaa osan rahoista kun korkeakoulutettu on opiskellut tai vaikka ostaa asunnon, jolla asumiskuluja on saatu kohtuullistettua.
Olen itse tavannut ajatella, että ihminen tarvitsee elämässään eniten rahaa nimenomaan siinä kohtaa, kun ostetaan ensiasunto ja perustetaan perhe. Usein nämä tapahtuvat korkeakoulututkinnon suorittaneilla joitakin vuosia valmistumisen jälkeen, kun työtilanne on vakiintunut. Kaikki esitetyt lukukausimaksumallit kuitenkin syövät tehokkaasti korkeakoulututkinnon tuottamaa hyötyä nimenomaan silloin, kun sitä hyötyä kipeimmin tarvitsisi, eli karkeasti rajaten ikävuosina 25–40.
Monilla varmaan on tässä kohtaa suuri houkutus lähteä kumoamaan tehtyä vertailua keskiarvoilla. Koulutuksen kannattavuutta ei kuitenkaan voi arvioida keskiarvoilla vaan pitää huomioida myös yksilön kyvyt. Jos yksilö yltää taitojensa puolesta vaikka sähkötekniikan diplomi-insinöörien palkkamediaaniin, niin todennäköisesti olisi sähköasentajana palkkamediaanin yläpuolella. Tai jos vastaavasti sähköasentajana yltää nipin napin palkkamediaaniin, niin todennäköisesti ei saisi diplomi-insinöörinä mediaanipalkkaa.
Miksi muuten sinun mielestäsi matematiikan maisterin tulisi maksaa Suomessa iso lukukausimaksu, mutta isotuloisen ammattikoululaisen ei? Voisi kuvitella, että hyvässä ohjauksessa toteutettu ja mentoroinnin valvonnassa suoritettu suorittavan työn tutkinto timpurina/kirvesmiehenä/sähkömiehenä voisi rahallisesti olla paljon kalliimmin toteutettava tutkinto kuin bulkkituontanto/luentopohjainen tutkinto yliopistossa?
Timpureista / kirvesmiehistä kovin harva on isotuloisia. Kausi- ja suhdannetyöttömyyttä on niillä aloilla paljon, ja konkurssit kovin yleisiä, joissa monelta timpurilta on mennyt sitten kotikin alta ja velkaa jäänyt silti. Sähkömiehistä osa voi ollakin isotuloisia, etenkin jos ovat yrittäjiä. Näillä jää yleensä kuitenkin lukiokin käymättä. Eli vertailukohtana ei ole yliopistotutkinnon hinta vs. ammattikoulun hinta, vaan toisen asteen tutkinnon + yliopistotutkinnon kustannukset (ja hyödy) yhteiskunnalle vs. toisen asteen tutkinnon kustannukset (ja hyödyt).
Lukukausimaksujen iso riski on se, että se ohjaa osan jättämään tutkintokoulutuksen edes aloittamatta. Siksi kannatan maksuja lähinnä vain lisätutkintoja tekeville. Eli jos tekee esim. toista tai kolmatta tai neljättä tai viidettä maisterintutkintoa, siinä voisi olla lukukausimaksut. Mutta ensimmäisestä ei ole mielekästä olla.
Koulutuksen maksuttomuus on tulonsiirto rikkaille. Lukukausimaksuilla tästä tarpeettomasta tulonsiirrosta päästään eroon. Heikommassa asemassa olevien opiskelijoiden tukemiseen käy pehmeä laina kuten UKssa (?) tai joku muu tukimuoto kuten Australiassa, Kiinassa ja monissa muissa maissa joissa peritään lukukausimaksuja. Heikommassa asemassa olevien opiskelijoiden tukemiseen kyllä keksitään konsteja, joten lukukausimaksujen lanseeraaminen on erittäin kannatettava idea.
PS1 “yliopistojen rahoitusta suhteessa opiskelijamääriin on jatkuvasti alennettu”. Minun käytössäolevien lukujen perusteella tuo ei pidä viimevuosina paikkaansa. Orpon hallitus nosti rahoitusta (per opiskelija) reippaasti ensimmäiseen budjettivuoteensa 2024 Marinin viimeisestä 2023 budjetista ja rahoitus on jäänyt tälle korkeammalle tasolle sen jälkeen.
PS2 “Olen samaa mieltä jokseenkin kaikesta, mitä suuresti kunnioittamani Vesa Vihriälä on esittänyt”. Kansantaloudessa melkein kaikki asiat ovat lillukanvarsia eläkkeisiin verrattuna. Vihriälä on viimeaikoina ponnekkaasti esittänyt kohtuuttomaksi paisuneiden eläkemaksujen suitsimista. En ole havainnut tukea tälle ajatukselle tällä sivustolla. Itse olen myös tässä asiassa Vihriälän linjoilla.
Kuinka moni lukukaisumaksujen kannattaja olisi valmist maksamaan omasta koulutuksestaan takautuvasti? Onko blogin pitäjä tehnyt alma materilleen paljonkin lahjoituksia? Nämähän ovat täysin mahdollisia sekä rahana että erilaisina pro bono suorituksina.
Kuinka todennäköistä on että siirryttyämme kokonaan lukukausimaksuihin valtio huomaisi niihin liittyvän potentiaalin verotuslähteenä? Erittäin todennäköistä.
Miten maksut määrättäisiin? Pitäisikö halutuilla aloilla olla korkeammat kuin muilla vai kenties kalleimmilla aloilla. Tuttava opiskeli jenkeissä ivy league ‑yliopistossa kun korona iski, undergradit käskettiin kotiin, luennot, asuminen, bileet, kuntosalit, kirjastot jne korvattiin zoom luennoilla. Saivat sentään 10% hyvityksen 95% sisältöään menettäneestä tuotteesta.
Saisiko opintolainaa ilman luottotietoja? Entä ilman pankkisuhdetta?
Yliopisto on vähän niin kuin jalkapallo: sekään ei ole osa yhteiskuntaa, vaan yhteiskunta on osa sitä.
Soininvaara kirjoitti:
“Rahalla pääsee opinnoissa jonon ohi nytkin. Noin 8000 suomalaista opiskelee tutkintoa jossain ulkomaisessa yliopistossa. heistä 1500 opiskelee lääkäriksi. Yritykset rajoittaa lääkäreiksi valmistuvien määrää ovat tyssänneet tähän. Nämä opinnot joutuu yleensä rahoittamaan itse eikä mitään pehmeän opintolainan kaltaista vakuutusta saa.”
Syytä muistaa kuitenkin, että kaikki ulkomailla opiskelevat eivät edes aio palata Suomeen. Lääkäriksi opiskelleistakin vain osa palaa. Esimerkiksi muissa pohjoismaissa lääkäriksi opiskelevista moni on äidinkieleltään ruotsinkielisiä ja jää sinne töihin, kun siellä on korkeampi palkkatasokin. Ruotsissa suoritetut lääketieteen opinnot ovat suomalaisille ilmaiset. Baltian maissa opiskelu on maksullista ja siellä opiskelleista Ruotsia huomattavasti isompi osa palaa Suomeen, koska täällä puolestaan on sikäläistä tasoa paremmat palkat. Noin kaksi kolmasosaa Suomesta ulkomaille muuttaneista lääketieteen opiskelijoista opiskelee Ruotsissa tai Baltian maissa.
Jos Suomessa suoritetuista yliopisto-opinnoista pitäisi maksaa veroa, kannattaisi yliopisto suorittaa maksutta vaikkapa juuri Ruotsissa. Monien lukukausimaksumallien ongelma on se, että ne kannustavat herkästi muuttamaan pois Suomesta. Joko jo opintojen ajaksi tai sen jälkeen.
Jos koulutuksen maksuttomuus on tulonsiirto myös rikkaille, niin mitä on koulutuksen maksullisuus köyhille?
Ja jos koulutuksen maksuttomuus on tulonsiirto rikkaille, niin eikö sitä ole silloin myös varsinkin kaikki ansiosidonnainen sosiaaaliturva mukaan lukien työeläkkeet. Ja miten ilmainen koulutus poikkeaa muusta mitän rikkaat saavat yhteiskunnan rahoittamina. Ja eiväthän opiskelijat ole rikkaita silloin kun he opiskelevat, joten miksi heidän pitäisi maksaa siitä silloin kun he ovat köyhiä. Eikö ole parempi että he maksavat sen sitten kun heillä on siihen varaa eli veroina.
Jos asiaa tarkastellaan elinkaaren mittaan, kuten tietysti kuuluu tehdä, rikkaiden perheiden lasten kouluttaminen lääkäreiksi ja juristeiksi, on tulonsiirto köyhiltä tikkaille.
Jos korkeakoulutuksen maksuttomuus on tulonsiirto köyhiltä rikkaille, ja tämä tulonsiirto lopetetaan (ainakin osittain) lukukausimaksujen myötä, paljonko köyhien nettoansiot tämän tulonsiirron lopettamisen myötä paranevat ja millä mekanismilla?
Mutta eikö asiaa pidä katsoa etupäässä opiskelijan näkökulmasta, ja siitä näkökulmasta mitä opintojen maksullisuus tarkoittaa köyhän perheen lapsille.
Jos ei haluta että opiskelu on kaikille maksutonta, niin miksi se ei voisi olla sitten maksutonta ainakin niille jotka eivät ole rikkaita. Ja progressiivisella verotuksellahan rikkaatkin osallistuvat lastensa koulutuskustannuksiin ja valmistuttuaan hyvätuloiset maksavat takaisin sitä mitä heihin on maksuttomalla koulutuksella panostettu.
Sehän on täsdsä mallissa maksutonta niille, joiden tulot eivät koulutuksen ansiostakaan nouse suuriksi.
Mutta entä jos rikkaiden perheiden lapset olisivat sitä mieltä, että eriarvoisuus ei-rahallisissa hierarkioissa, kuten tutkijana ja tutkijapiireissä menestymisessä, olisivat elämänlaadun kannalta isompi juttu kuin tulojen maksimointi? Miksi köyhien tulisi subventoida rikkaiden lasten mahdollisuutta menestyä tutkijapiireissä? Motivaatio tutkijana menestymisessähän perustuu siihen, että tutkijana saa arvostusta, statusta ja verkostoja tutkijapiireissä. Hyväosaisuutta tutkijana menestymisessä mitataan ei-rahallisissa asioissa.
Ja toisaalta kuvitellaan, että köyhästä perheestä tulee insinööriopiskelija, joka saa insinöörityön ikävuosille 25–45, mutta joka menettää työnsä sitten automaation ja globalisaation vuoksi. Miksi tälllaisen köyhän perheen lapsen tulisi maksaa korkeaa lukukausimaksua? Vai saisiko lukukausimaksun takaisin, jos isopalkkaisen työn menettäisi vaikka 45-vuotiaana? Tai pitäisikö tällaisen köyhän perheen lapsen subventoida lukukausimaksun muodossa tehtävällä tulonsiirrolla rikkaiden lasten mahdollisuutta pyrkiä menestymään tutkijana? Köyhän perheen lapsi maksaisi isot lukukausimaksut ja menettäisi sitten isopalkkaisen työn 45-vuotiaana, mutta samalla rikkaan perheen lapsen tutkijan ura mahdollistettaisiin köyhän perheen lapsen lukukausimaksulla?
Juu. Koulutuksen maksuttomuus on tulonsiirto rikkaille, koska maksuttomuus perustuu kaikkien maksamiin veroihin. Ansiosidonnainen sosiaaliturva on ensisijaisesti “rikkaiden” itselleen maksamaa. Työeläkkeitä verotuetaan tänä vuonna 5.5mrd€, joten niihin sisältyy, kuten kirjoitit, merkittävä tulonsiirto köyhiltä rikkaille. Uskon, että Suomi olisi parempi maa, jos sosiaaliturva olisi niukkaa ja pelkästään rikkaiden köyhille maksamaa.
3. asteen koulutuksen maksullisuus taitaa olla niitä harvalukuisia asioita, joista olen Soininvaaran kanssa eri mieltä.
Nykytilanteessa yliopistotutkinnon suorittaneet korkeisiin ansiotuloihin yltävät hyötyvät verrattuna heihin, jotka yltävät korkeisiin ansioihin matalammalla koulutuksella. Mikäli korkeakoulutuksesta tulisi maksullista, hyötyisivät he, jotka ovat ehtineet saada tutkintonsa maksutta. Jotta uusi järjestelmä olisi oikeudenmukainen, pitäisi oikeastaan kaikille elossa oleville 3. asteen tutkinnon suorittaneille määrätä jonkinlainen kertaluonteinen raippavero hyvät elinkaariansiot tuoneesta tutkinnostaan.
Tällainen raippavero kaikille suomalaisen 3. asteen tutkinnon joskus suorittaneille voisi mahdollistaa samalla kunnon veroreformin. Asiantuntijatyön verotusta olisi syytä keventää pysyvästi: enää verotuksen progressiivisuutta ei voisi perustella sillä, että tietotyössä tarvittavat tuotannontekijät on saatu yhteiskunnan kustantamina.
Kuviota mutkistaa entisestään se, että ikäluokat pienenevät hyvin nopeasti. Nyt päiväkodin aloittavia taaperoita on noin 75% tänä keväänä ylioppilaaksi kirjoittaneiden ikäluokasta. Tämän seurauksena kaikkea koulutukseen liittyvää opiskelija-asunnoista ja oppilaitoksista lähtien täytyy seuraavan 10–15v kuluessa skaalata alaspäin.
Siitäkin taidetaan olla yksimielisiä, että 3. asteen tutkintojen (=maisterit ja amk) suorittaneiden osuutta pitäisi saada nostettua. Koulutuspolitiikan asiantuntijat arvelevat, että myöhempinä vuosikymmeninä tarvitaan yhä vähemmän perushoitajia ja LVI-teknikoita, ja enemmän sairaanhoitajia ja LVI-insinöörejä. Maksullinen yliopistotutkinto saattaisi ajaa ylioppilaita opiskelemaan halvempia/ilmaisia tutkintoja ETA-alueelle, ja mikäli palkkataso on korkeampi, osa jää sille tielleen.
Kun väestö harmaantuu, ikäluokat pienenevät radikaalisti ja koulutustasoa pitäisi saada nostettua, en ole lainkaan varma, että maksullinen 3. asteen koulutus edistäisi suomalaisen yhteiskunnan tavoitteita. En siis ajattele samoin kuin eräs Helsingin kokoomuksen kaupunginvaltuutettu, joka muutama päivä (ilmaisen) tohtorintutkintonsa valmistumisen jälkeen julisti Twitterissä, että hänen mielestään kaiken yliopistossa opiskelun pitäisi olla maksullista.
Tämä kannustin siirtyä opiskelemaan ulkomaille on relevantti argumentti tätä esitystä vastaan. Ennen Suomikin pyrki saamaan tänne kansainvälisiä opiskelijoita, koska heistä suuri osa jäi maahan. Nyt politiikka on muuttunut. Halltius ei halua tänne oiskeluperäistä maahanmuuttoa ja jos joku on pujahtanut täne opiskelemaan, hänet halutaan ulos maasta. Muut maat eivät toimi yhtä tyhmästi.
Kiitos vastauksesta!
2000-luvun alkupuolella TKK:lla infrateknologia-alan syventävillä kursseilla pyöri runsaasti kehitys- tai kehittyvistä maista tulevia opiskelijoita. Ahkerat kaverit pänttäsivät kursseja, jotta pääsevät valmistumisen jälkeen rakentamaan vastaavaa infraa kotimaahansa. Mielestäni tämä oli aika tehokasta kehitysapua, vaikka näyttäytyi taloustieteen kirjanpidossa yliopisto-opetuksen kuluna. Tuona aikana “Suomen China Town” sijaitsi Servin-Maijan tiellä.
Noin kokonaisuutena hahmottaisin opiskelijalle maksullisen 3. asteen ongelmat seuraavasti:
(i) Sukupolvien välinen eriarvoisuus. Ei ole mielestäni reilua, että esim. 25v OTM on maksanut tutkinnostaan useamman kymppitonnin, mutta 28v kollegansa ei. Saati 75v eläkkeellä oleva lakimies. Tämä pitäisi jotenkin ratkaista.
(ii) Kansantalouden näkökulmasta olisi hyödyllistä, että jokainen opiskelisi niin pitkälle kuin kyvyt riittävät. Kaikista ei voi tulla maistereita; jonkinlainen hyvinvointitappio syntyy, kun ihmiset päätyvät alemman jalostusasteen ammatteihin kuin mihin rahkeet riittäisivät.
(iii) Yllä mainittu aivovienti, jos Suomen harvalukuisista nuorista kyvykkäimmät lähtevät opintielle muualle.
(iv) Lukuvuosimaksuista kertyvä tulovirta voi olla kansantalouden näkökulmasta yllättävän pieni tulovirta vrt. haitalliset vaikutukset.
Onko meillä oikeaa tietoa moniko täällä eri asteilla ja ammattialoille koulutettu oikeasti jäi Suomeen ? Etenkin kun suomea ei ollut tarpeen osata
Kyllä näistä on tarkat tilastot. En nyt jaksa kaivaa niitä esille.
Koulutus on hyvin perinnöllistä mutta meillä on koulutuksen suhteen mahdollisuuksien tasa-arvo. Tulosten tasa-arvoa ei ole mutta ei voikaan olla. Lisäksi aina kun joku menestyy ja vaurastuu se hyödyttää myös muita. Ns. suppilovaikutus.
Tässä kirjoituksesi vuodelta 2003:( https://www.soininvaara.fi/Kolumnit_Suomen_kuvalehti/kolumnit_SK_28-2003.html ). Arvelit kirjoituksessa aika suoraan, että insinööriksi kouluttautuminen on huono investointi tulevaisuudessa, koska nämä joutuvat kamppailemaan koko maailman väestön kanssa töistä. Kirjoitat myös: “Kansantaloudelle panostus insinööritaitoon on ollut hyvä investointi, mutta jatkuuko menestys niin pitkään, että alalle kannattaa investoida oma lapsensa?”. Sanoit siis 2003, että insinöörien koulutus on ollut nimenomaan investointi kansantaloudelle ja nyt puhut koulutuksesta tulonsiirtona(!) rikkaille.
Nythän insinöörikoulutusta heikentämään on tullut tuon globalisaation lisäksi tekoäly.
Jos Suomessa otettaisiin lukukausimaksu insinööreille, niin se olisi aika lailla loppu suomalaisille insinööriopiskelijoille Suomessa. Miksi maksaa opinnoista niin epävarmalla alalla kuin insinöörialalla, etenkin kun samaa koulutusta saa monessa Euroopan maassa käytännössä ilmaiseksi. Nythän oli jo nähtävissä se, että nuoret vähensivät selvästi hakemista insinööriopintoihin erityisesti it-alalle, kun uutiset tekoälystä levisivät.
Tuon vuoden 2003 jälkeen kuitenkin insinöörejä on Suomesta valmistunut. Moni sanoisi, että näiden startupit ja yritykset ovat olleet erittäin tärkeitä Suomelle verotulojen tuottajana.
Minusta insinööriopinnot ovat yhä paremmasta päästä. Vaikka kuinka tulee AI:ta ja muuta, niin on silti parempi osata ja ymmärtää käytännössä tekniikan toimintaa ja sitten tästä aukeaa mahdollisuuksia liiketoiminnalle jne. Samaa ei voi sanoa monesta ns. “toimistotyöläisestä”, eli jos ainoat taidot ovat joku tietotekniikan käyttö, huolellisuus ja kirjoituskyky niin puhutaan juuri sellaisesta jota AI automatisoi tehokkaasti. Sitten jos ei ymmärrä mitään tekniikasta tai käytännön liiketoiminta-aloista niin itsensä työllistäminen on aika vaikeaa. Tiedän parikin tyyppiä, jotka ovat AI:n avulla ryhtyneet “vibe“koodareiksi. Ongelma vaan on se, että jos sinulla ei ole syvällistä ymmärrystä tietyistä aloista ja kaikki nojaa AI:hin, niin kuka tahansa voi ruveta sinulle kilpailijaksi — sinulla ei ole mitään erityisiä taitoja, AI tekee kaiken mutta kuvittelet tekeväsi itse.
Linus Torvalds juuri antoi esimerkin tästä kun kertoi, että Linuxin bugi-raportit täyttyvät tällä hetkellä nohevista AI:n avulla tunnistetuista bugeista. Eli AI:n käyttäjät kuvittelevat olevansa hirveän uniikkeja ja osaavia, mutta Linuxin raporttiesimerkki osoittaa, että hirveä määrä pystyy samaan eikä kyseessä ole mikään taito, koska AI tekee jonkun 95–99% työstä mutta käyttäjä sitten kuvittelee, että tämä erinomainen lopputulos oli puhtaasti hänen omaa nerouttaan ja AI oli vähäinen avustava renki.
Opintojen kustannuksesta eri eu maissa on vertailevaa tietoa olemassa, mutta ketäänhän se ei kiinnosta. Faktoilla ei ole väliä.
Jos joku kuitenkin lukee niitä faktoja, niin kannattaa ymmärtää myös se tausta. Suomessa opiskellaan aikuisena, koska täällä on muuten niin huonot mahdollisuudet tehdä mitään. Ei muualla tehdä tutkintoja aikuisiällä, kun näytöt on jo annettu. Se suunnilleen saman tasoinen mahdollisuus täällä nousee usein parhaaksi vaihtoehdoksi, kun muiden maiden kohdalla se ei näyttäydy järkevänä toimintana.
Siksi täällä aikuiset opiskelevat.
Ja siksi nuoret joutuvat tästä nyt kärsimään.
Entä jos saa anteeksi opintolainaa jos
— hankkii lapsia opintojen jälkeen
— jos jää julkiselle töihin
— jos jää töihin Suomeen ja maksaa tarpeeksi veroja
— maksullinen opiskelu kyllä nopeuttaisi opintoja ja porkkanat pistäisi töihin heti ja Suomessa
Jne
Porkkanoita jotka tuottaa hyvinvointia yhteiskuntaan
En laittanut sitä tuohon kirjoitukseen, koska minulla ei ole riittävää laskentakapasiteettia seurausten laskemiseksi, mutta lasten saaminen olisi pohdinnanarvoinen lykkäysperuste lainan takaisinmaksulle. Oma ajatukseni on, että laina menee maksuun, jos lähtee maasta, mujtta joku EU-juristi voi pulista tästäkin.
EU-juristi voi toki vapaaseen liikkuvuuteenkin liittyen todeta jotakin, mutta ihan käytännön haaste on se, että jos joku poistuu pysyvästi maasta, ei valtiolla ole mitään keinoa tältä siinä kohtaa enää mitään laskuttaa. Suomalainen ulosotto onnistuu vain Suomessa. Jos joku muuttaa pysyvästi ulkomaille, ja tämän pankkitilit ovat ulkomailla, valtiolla ei ole monesti mahdollisuuksia siinä kohtaa enää käytännössä laskuttaa mitään.
Vastaavasti esim. osa ulosottovelallisista muuttaa ihan tahallaan ulkomaille. Suomalainen ulosotto ei ulotu maan rajojen ulkopuolelle. Suomen ulosottoviranomaisten toiminta rajoittuu vain Suomen sisälle ja se rajoittuu omaisuuteen ja tuloon, joka on Suomessa. Ulkomailla tienatut tulot, jotka on kerrytetty ulkomaiselle pankkitilille, eivät tule ulosmitatuiksi. Ulosotto jatkuu, jos joku palaa Suomeen ennen kuin velat ovat vanhentuneet. Mutta suvereenit valtiot ovat suvereeneja oman alueensa alueella, eikä Suomen valtiolla ole oikeuksia toisen valtion alueelle muuttaneen ihmisen velvoittamiseen maksamiseen.
Riippumatta siitä, mitä vapaan liikkuvuuden EU-säädökset sanovat, tämä ajatus ei siis toimi EU:n ulkopuolisissakaan tilanteissa, koska valtion perintämahdollisuus ei ulotu EU:n ulkopuolisiin maihinkaan muuttaneisiin.
Käytännössä pehmeä opintolaina vaatisi EU:n yhteistä tulorekisteriä, joka nyt varmaan muutenkin tulossa lähitulevaisuudessa. Ainakin minulle jäi mielikuva, että EU:n verotusoikeutta halutaan laajentaa, käytännössä USA:n liittovaltion mallin mukaan.
Tässä nyt tietysti on valtavasti kysymyksiä, varsinkin kun EU:saa ei oikein tunnuta tietävän, miten sitä halutaan kehittää. Kuten hyvinvointialueiden kanssa, oikeisto taitaa olla suurin este EU:n kehitykselle, koska haluaa estää uusien verojen ja verotuksen tasojen syntymisen.
@ö
EU:n vapaaseen liikkuvuuteen liittyy myös unionin laajuinen ulosotto. Euroopplainen täytäntöönpanoperuste mahdollistaa suomalaisen velan ulosoton myös toisessa jäsenmaassa ja perintädirektiivi 2010/24/EU velvoittaa toiset jäsenmaat perimään suomalaiset verosaatavat. Eli periaatteessa ulosotto onnistuu myös toiseen EU-maahan, jos vouti tietää, missä velallinen on ja viitsii tehdä virka-apupyynnöt. Eri asia on sitten se, että netistä löytyvien opinnäytetöiden perusteella näyttäisi siltä, ettei Suomen viranomainen tällaista tee. Ainakin Minna-Stina Kainulaisen opinnäytetyö antaa tällaisen vaikutelman.
Itse aloittaisin siitä, että muuttaisin nykyisen opintolainan aidosti opintojen maksamiseen tarkoitettavaksi rahaksi, ja korottaisin opiskelijoiden sosiaaliturvaa vastaavalla summalla. Eli noin lähtökohtaisesti opiskelijan kannalta kustannusneutraali järjestely, mutta rahavirran logiikka olisi järkevämpi ja paremmin yhteensopiva muun yhteiskunnan kanssa: opiskelijankaan ei tarvitsisi ottaa lainaa henkensä pitimiksi, mutta toisaalta arvokkaasta tutkinnosta pitäisi maksaa.
Tästä voisi sitten lähteä kehittämään järjestelmää eri suuntiin: yliopistoille voisi antaa luvan hinnoitella tutkintoja nykyistä vapaammin, jolloin nykyisten (yleensä hyväpalkkaisten) hakupainealojen kohdalla yliopistot voisivat paikata budjettiaan korkeammilla lukukausimaksuila, ja toisaalta opiskelijan nykyistä suurempaan sosiaaliturvaosaan voisi tehdä erilaisia tulo- ja varallisuusperustaisia painoituksia; on jokseenkin absurdia että edelleen osa opiskelijoista käyttää julkisella rahalla tuetun opintolainan osakesijoittamiseen.
Esittämässäni järjestelmässä opintolaina syntyisi automaattisesti jonkinlaiselle verotilille jokaisesta lukuvuodesta/opintopisteestä, ja siihen voisi soveltaa täsmälleen samoja “pehmeitä” takaisinmaksuperiaatteita joita Soininvaara tekstissään hahmottelee.
Jos rakennetaan tuollaisia tukihimmeleitä niin aletaan shoppailla tutkintoja aivan toisella tavalla kuin nyt, ja järjestelmä vuotaa. Ei saada tarpeeksi insinöörejä tai ekonomeja tai juristeja. Sensijaan paljon humanisteja. Lääkäriksi opiskelevat olisivat ehkä ainoat jotka ottaisivat riskin että joutuu maksamaan takaisin “pehmeän opintolainan”.
Ammattikoulujen ongelma taas on että ne eivät houkuta, koska niillä on huono maine, samoin työpaikoilla joiksi niistä valmistutaan. Niille pitäisi tehdä jotain.
Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Aiheesta on tullut kuuma ja olen kollegani kanssa pyöritellyt näitä kysymyksiä jo jonkin aikaa ja yleisestä kiinnostuksesta, ei varsinaisena tutkimusprojektina. Olen Itä-Suomen yliopiston rehtori Tapio Määtän kanssa päätynyt jokseenkin samaan tilanneanalyysiin, että velkajarru-Suomessa edessä on joko leikkaukset koulutuksesta tai lukukausimaksut. Valtiovarainministeriö on jo pitkään rummuttanut maksuja, ja superministeriö saa niukkuuden oloissa yleensä lopulta mitä haluaa. Jos lukukausimaksut tulevat, on parempi tehdä sentään toimiva malli kuin huono.
Oma aiempi suhtautumiseni on ollut hyvinvointivaltioromanttinen, eli maksuton koulutus on itseisarvo eikä kuulu loogisen debatin piiriin. Mutta tähän ajatteluun on tullut itsellä säröjä ajan saatossa. Tärkein on juuri tuo, jonka Osmokin mainitsee, eli koulutuksen periytyvyys. On jokseenkin koomista, että jopa OECD on moittinut Suomea koulutuksen eriarvoistumisesta. Joskus parikymmentä vuotta sitten SDP vähän herätteli keskustelua “maisteriverosta” juuri näistä syistä mutta perääntyi vähin äänin kun tajusi vastutuksen määrän. Maksuton korkeakoulutus on tosiaan käytännössä tulonsiirto niille, joilla on jo valmiiksi eniten, mutta toisaalta hyvinvointivaltion malliinhan on aina sisältynyt näitä mekanismeja missä tarjotaan palveluja ikäänkuin kaikille, mutta nauttijana on lähinnä se veroja maksava keskiluokka. Mutta näiden palvelujen idea on lisätä sen keskiluokan sitoutumista hyvinvointivaltioon, ei niinkään tehokkaasti jakaa resursseja (kannattaa googlata Korpi-Palme ja “the paradox of redistribution”). Tässä mielessä maksuttomasta koulutuksesta luopuminen voi olla arvaamatonta.
Toinen säröä aiheuttava asia on tutkintorakenne. Kollegani kanssa kirjoitimme taannoin Helsingin Sanomien vieraskynässä Suomen “valmiin maisterin” ongelmallisesta perinteestä ja siitä, miten Suomi ei koskaan oikeastaan toteuttanut Bolognan prosessia kunnolla. Yliopistot myöntävät käytännössä automaattisesti oikeuden maisteriopintoihin jo kandeja sisään ottaessaan, ja opinnot ovat edelleen hyvin putkimaisia, toisin kuin verrokkimaissa missä maisteriin pitää hakea erikseen melkein aina. Tämä on ongelmallista myös siksi, että Suomessa moneen työhön on eksplisiittinen maisterin tutkinnon vaatimus, joka ei aina ole perusteltu. Se ylläpitää rakennetta, jossa kandidaatti on pelkkä väliasema eikä itsenäinen tutkinto, vaikka kandin “työelämäkelpoisuuden” parantamisesta on puhuttu vuosikausia.
Tässä voisikin piillä yksi kiinnostava kompromissi: maksuton tutkinto kandiin asti, maisteri maksulliseksi. Tämä voisi olla uusi hyvinvointivaltion lupaus, eli luvataan kaikille ilmainen kandi. Pitää muistaa, että korkeakouluastetta mitattaessa katsotaan nimenomaan kandin suorittaneiden määrää ja verrokkimaissa monet jättää koulutien nimenomaan kandiin. Toinen vaihtoehto on sitoa koulutuksen maksullisuus opetuskieleen, kuten Tsekeissä ja Virossa on tehty.
Tämä huomio on enemmän täältä korkeakoulun arjesta ja julkisesta kesksutelusta aika paitsiossa: opintojen ohella työskentely on jo niin normi, että opiskelun oletetaan joutuvan työnteon tieltä eikä päinvastoin. Tämä luo kovaa painetta helpottaa kursseja ja tinkiä vaatimuksista, ei siksi, että opettajat olisivat laiskoja, vaan siksi, että opiskelijat palavat loppuun jos niin ei tehdä. Suomen koulutusasteen nousuun tähtäävä strategia ei voi olla se, että annetaan tutkintoja helpommin. Mutta tämä vaikuttaa olevan nyt ääneen lausumaton linja.
Tässä vielä muutamia kysymyksiä, jota olemme kollegani kanssa pohtineet:
1) Jos lukukausimaksut tulee, niin miten opintolainajärjestelmää voisi kehittää niin, ettei se lisää opiskeluajan rahallista taakkaa ja siten lisää tarvetta tehdä töitä opintojen ohella? Olisiko tarpeen luoda lukukausimaksuille oma erillinen lainaluokkansa, joka oli aidosti nollakorkoinen ja sitä maksetaan takaisin vasta valmistumisen jälkeen ja vain tietyn tulorajan yli? Tarvitaanko tänne muista maista tuttuja stipendejä heikoimmista taloudellisista lähtökohdista ponnistaville?
2) Miten varmistaa, ettei lisääntyvä opintolaina luo lisäesteitä ensiasunnon ostamiseen, kuten on käynyt esimerkiksi Britanniassa? Voiko opintolainan lyhennystä jotenkin luovasti yhdistää ASP-säästämiseen?
3) Liittyen tuohon Bologna-prosessiin: mitä muita reformeja yliopistojen toimintaan tai rahoitukseen on pakko tehdä lukukausimaksu-uudistuksen vanavedessä?
4) Jos yliopistot alkavat periä maksuja, pitäisikö työnantajillakin olla suurempi vastuu? Suomessa tosiaan tutkinnot ovat vahvasti ammatillisesti suuntautuneita (ns. valmis maisteri), minkä takia trainee-kulttuuri on lähes olematon. Suomessa on heikko työntekijöiden perehdytys, verrokkimaissa esimerkiksi yritykset saattavat ostaa yliopistolta koulutusmoduuleja trainee-ohjelmiin jne. Voisiko lukukausimaksu-uudistus olla tilaisuus vaatia myös työnantajilta enemmän? Tai kannustaa? Ylipäänsä: ihmiset eivät ihan tiedosta miten… erikoista Suomen korkeakoulupolitiikka on ellei ole nähnyt sitä läheltä. Opetusministeriön virkamiehet laskevat ja esittävät kuinka monta lääkäriä, lakimiestä tai ekonomia Suomeen “mahtuu” ja myöntää aloituspaikkoja sen mukaan. Tämä ei voi olla ideaalia.
5) Osmon aluepolitiikkakysymystä jatkaen, mitä tapahtuu pienempien kaupunkien yliopistoille, jos maksullisuus lisää opiskelijoiden hakeutumista tunnetuimpiin ja suurimpiin yksiköihin? Onko tähän mekanismi, vai annetaanko markkinalogiikan ratkaista? Voisiko korkeakoulun rahoitusta itse asiassa sitoa vielä lisää alueelliseen menestykseen, eli kannustaa yliopistoja toimimaan paikallisen elinkeinoelämän kanssa?
6) Ison-Britannian esimerkki varoittaa siitä, miten lukukausimaksut muuttavat opiskelijan ja yliopiston välistä suhdetta kun opiskelija alkaa vaatia “vastinetta rahoilleen” ja yliopistot alkavat kilpailla tyytyväisyydellä eikä laadulla. Miten tämä vältetään, vai onko se väistämätöntä? Tosin: pitää tunnustaa että opiskelijoidenkin keskuudessa on vahvaa jakoa miten suhtautuvat koulutukseen: sisäinen palo ja uteliaisuus vs. “lippu työelämään”. Kaikki ei sovi samaan muottiin.
Epäilen, että ehdottamasi malli vahvistaisi entisestään koulutuksen periytyvyyttä. Alemmista tuloluokista ei enää uskallettaisi lähteä maksullisiin yliopisto-opintoihin. Ymmärrän kyllä, että mallissasi ei oikeasti ole riskiä, mutta suurin osa ihmisistä ei vain ajattele näin rationaalisesti. Ilmiö on vähän sama kuin siinä, että monet ihmiset pitävät kymmeniä tai satoja tuhansia euroja matalakorkoisella pankkitilillä sen sijaan, että sijoittaisivat merkittävän osan rahoista paremmin tuottaviin osakkeisiin.
Varsinkin kun nykytilanne on tälläinen. Opintolainat vievät nuoria ulosottoon:
“Opintolainoja viedään ulosottoon aiempaa enemmän – joka kahdeksas ulosottovelallinen on nuori”
https://yle.fi/a/74–20229634
Käsitykset eivät sormia napsauttamalla muutu vaikka asia uudistettaisiin. Itse en usko että olisin korkeakouluttautunut jos sitä varten olisi pitänyt ottaa tyyliin 10 000€ laina, ja kyse on nimenomaan mielikuvista ja tunteista, ei mistään exceleistä.
Olen kommentoinut tätä ennenkin, ja mielipiteeni yhä sama:
Työikäisen väestön vähetessä korkeakoulutuksen maksullisuus olisi Suomen kaltaiselle periferiamaalle ongelma: lukukausimaksut huonontaisivat suomalaisten yliopistojen kilpailukykyä suomalaisten nuorten kouluttajina verrattuna ulkomaisiin yliopistoihin. Suurempi osa ikäluokasta lähtisi saman tien ulkomaille, ja vain pieni osa palaisi takaisin (pariutuminen opiskeluaikana, tottuminen uusiin olosuhteisiin, useimmiten tapauksessa parempi palkkataso koulutetuille). Lukukausimaksut suomalaisissa korkeakouluissa siis pahentaisivat Suomen aivovuotoa. Tilanne muistuttaisi kovasti pienen paikkakunnan nuorison vuotamista opiskelupaikkakunnille, mutta sama tapahtuisi koko maan tasolla. Tähän Suomella ei ole varaa.
Opintolainojen kasvu on muutenkin jo väestön uusiutumista haittaava tekijä, ja pahenisi koulutuksen maksullisuuden nostaessa opintolainojen määrää. Opintolainat ovat niskassa juuri perheenperustamisikäisillä nuorilla aikuisilla. Tämä vaikeuttaisi perheen perustamista, samaan aikaan niskassa olisivat suurimmat elämänaikaiset menot asumiskuluineen. Onko meillä liikaa nuoria lapsiperheitä?
Kotimaiset nuoret (sekä koulutetut nuoret) ja lapset (sekä lapsiperheet) ovat se asia, joista meillä länsimaissa on pahin pula.
Rikkaan tai edes hyvätuloisen perheen lasten lukukausimaksut taas maksaisivat monessa tapauksessa heidän vanhempansa. Köyhän perheen nuori joutuisi ottamaan velkaa. Eli kynnys luokkakiertoon nousisi.
Kaiken lisäksi maksullinen koulutus iskisi kovaa niihin, joiden uralla tulee pakko hankkia uusi koulutus taloudellisen murroksen viedessä vanhan työmarkkinan alta.
Tämä aivovuodon pelko on todella vahva argumentti esitystäni vastaa.
Ajatus lukukausimaksusta ja nykyisen tuloveron päälle lisättävästä “pehmeästä opintolainasta” sopii huonosti yhteen progressiivisen tuloveron ja korkeiden veroluonteisten maksujen kanssa. Jo verrattain tavanomaisella korkeakoulututkintoa vaativasta palkkatyöstä saadulla vuosiansiolla (60 000 euroa/vuosi) menee palkkatuloista 32,6 prosenttia veroihin ja veroluonteisiin maksuihin [1]. Vastaava marginaaliveroprosentti on 52,3. Soininvaaran teksissä mainitun hyvätuloisen korkeakoulutetun palkkatuloista taas menee 39,3% tuloveroon ja veroluonteisiin maksuihin. Vastaava marginaaliveroprosentti on 52,3. Nämä luvut on laskettu noin 6500 euron kuukausipalkkaa saavalle henkilölle, jonka ansiotulot ovat 90 000 euroa vuodessa [1].
Progressiivisen tuloveron lisäksi korkeakoulututkinnon suorittaneisiin henkilöihin kohdistuu myös muita tulosidonnaisia maksuja ja tulojen kasvaessa pieneneviä etuuksia. Näitä ovat esimerkiksi asumistuki ja tulosidonnaiset päivähoitomaksut. Myös mahdollisuus päästä ARA-vuokra-asuntoihin rajautuu pois tulojen kasvaessa.
Jos korkeakoulututkinnon suorittaneille aletaan kehittämään lukukausimaksuja ja uutta tulosidonnaista maksua “pehmeän opintolainan” nimellä, nousee korkeakoulutettujen marginaaliveroprosentti reilusti yli viiteenkymmeneen. Todellisuudessa progressio on tätäkin jyrkempi, koska marginaaliveroprosentissa ei huomioida asumistuen pienenemistä tulojen mukana, erilaisia tulosidonnaisia palvelumaksuja tai rajautumista pois tulorajat sisältävän vuokra-asumisen piiristä.
Lopputuloksena olisi tilanne, jossa yli puolet korkeakoulutuksen tuomasta tulojen lisäyksestä päätyisi veroihin, muihin veroluonteisiin maksuihin tai “pehmeän opintolainan” nimellä markkinoituihin lukukausimaksuihin. Näin ankara korkeakoulutetun tekemän työn verottaminen ei todennäköisesti ole perusteltua. Tarkastelun lopputulos muuttuu vielä heikommaksi, jos marginaaliveroasteen lisäksi huomioidaan myös tulojen menetys tutkinnon suorittamisaikana.
Jos korkeakoulutuksesta tulee maksullista, ryhtyvät koulutusta suunnittelevat nuoret perheineen vertailemaan eri maissa tarjolla olevia mahdollisuuksia koulutuksen tason, lukukausimaksujen tai niiden puuttumisen, tutkinnon jälkeen odotettavissa olevan palkkatason sekä monien muiden asioiden perusteella. Suomessa suomen kielellä suoritettava maksullinen korkeakoulututkinto ei välttämättä voita siinä vertailussa.
Toinen kysymys on sitten se, millainen on korkeiden verojen oikeutus tilanteessa, jossa niiden vastineeksi ei saa terveydenhuoltoa ja koulutusta. Suomessa on jo nyt EU:n toiseksi korkein ALV, keskituloiselle, hyvätuloiselle palkansaajalle korkea tulovero sekä verrattain korkea muiden kulutusverojen taso. Kyseessä olisi merkittävä muutos koko sosiaaliseen malliin.
[1] https://www.veronmaksajat.fi/tutkimus-ja-tilastot/tuloverot/palkansaajan-veroprosentit/#1db03603
Sanoitit kyllä kaikki ajatukseni asiasta. Ei keskiluokkaa voi kuormittaa loputtomasti. Moni kaverini on jo vaihtanut maisemaa mainitsemistasi syistä.
Minä lisäisin tuohon aivovuoto-argumenttiin vielä lisää. Lääkishän on perinteisesti ollut se ala, jolla on ollut kermaa. Mutta kuten Osmo kirjoitti aiemmin, niin lääkikseen haun voi kiertää menemällä entisen Varsovan liiton/Neuvostoliiton alaisuuden maihin opiskelemaan lääkärin tutkinnon, sisälle pääsee C:n papereilla. Vain ajan kysymys, kun lääkärien työmarkkina romahtaa.
Kun lääkärin tutkinto saturoituu, mitä jää jäljelle korkeakoulutetuille nuorille? Tietotekniikkalaiset jo nyt ongelmissa, kun junioreita ei palkata. Suomi saattaa alkaa näyttäytymään nuorille maana, jossa korkeakoulutetuille ei ole enää työmahdollisuuksia tai korkeakoulutettuihin töihin päästäkseen tulee tehdä kohtuuton työmäärä kilpailun keskellä ja siltikin palkka on pieni ja työ epävarmaa.
Oikeastaan Suomen työmarkkinat näyttävät hyviltä vain niille, jotka ovat sellaisissa töissä, joita ei voi tehdä Suomen ulkopuolelta ja joita on hankala automatisoida. Nämä alat voivat ay-liikkeen avulla hinata palkkansa ylös ja estää uusien tulokkaiden tulon alalle.
Kommunistisessa Kiinassahan ajateltiin, että ay-liike on kiellettävä, koska nämä ovat proletariaatin kokonaisjoukkoa ja muuta yhteiskuntaa vastaan…
Täällä Euroopan nurkalla on Pisa-tuloksista tms. kuvitelma siitä, että koulutus olisi laadukasta. Erityisesti ammattikorkeakoulujen osalta opetus on jo niin huonoa ja itseopiskelua, että kukaan ei siitä mitään merkittävää lukukausimaksua maksaisi, jos ulkomailla saisi parempaa oppia samaan hintaan. Ks. HS artikkeli tekoälyn avulla läpäistystä tehohoitokurssista jos ette tunne ketään amk-opiskelijaa, joka voisi vahvistaa tiedon. Huom! Tämä koskee lähinnä ja erityisesti isojen kaupunkien ulkopuolisia ja ruotsinkielisiä oppilaitoksia.
“Huom! Tämä koskee lähinnä ja erityisesti isojen kaupunkien ulkopuolisia ja ruotsinkielisiä oppilaitoksia.”
Meillä ei valitettavasti ole kovinkaan paljon vertailukelpoista tietoa itse opetuksen laadusta eri amkkien välillä. Jotain viitteitä on, kun esim. vaikka ensihoitajat tekee samaa tenttiä koko suomessa tai vaikka stukin säteilyturvallisuuden opetuksessa on useampia amkkeja samaan aikaan.
Kokonaiskuva on itselläni hukassa, vaikka tässä maailmassa olen ollut niin opiskelijana kuin opettamassa.
Jossain vaiheessa laadukkaimmaksi amkiksi oli rankattu mamk. Se on nykyisin yhdistynyt kymenlaakson kanssa ja on nykyisin osa xamkia. Ainakin kuntoutuksen osalta eniten kuraa saa niskaan koko ajan metropolia, joka kirvoitti omalla huuhaa menollaan myös hesarin ottamaan kantaa tähän pelleilyyn. Toivottavasti jokin muuttui.
Kokonaisuudesta en tiedä, mutta pitäisin kummallisena, jos isojen kaupunkien opetus on todellisuudessa rankattu laadukkaammaksi, kun keskimäärin vaikuttaa siltä, että ainakin sote- alalla se kehitys tapahtuu aina muualla
Xamkissa pääsi juuri läpi tekoälyn avulla tehohoidon 5 op kurssin tentistä tunnissa.
https://yle.fi/a/74–20224850
Minulle tulleista työnhakijoista päätellen tekniikan alalla Metropolia on oikein hyvä. Pk-seudullakin Laurea puolestaan ollut umpisurkea, kuten myös Arcada. Niin, rahaa pitäisi todella jakaa oppimistulosten perusteella, mutta rahanjakokaavassa on kaikenlaista älytöntä kuten valmistuneiden määrä ja tutkimusta — siis amk:ssa.
Ode voisi asiaa tuntevana tehdä oman postauksen näistä erilaisista rahanjakokaavoista nykyään!
Neuvostoliittoa ja kommunismia on monella kiittäminen Suomessa. Jos kommunismia ei olisi 1900-luvulla kokeiltu, moni suomalainen mies ei olisi löytänyt vaimoa 90-luvulla. Jos Neuvostoliittoa ei olisi ollut, niin entisen Itä-Blokin maat olisivat nyt niin vauraita, että suomalaisilla ei olisi varaa opiskella näissä lääkäreiksi tällä hetkellä ja lääkäripula jatkuisi ikuisesti.
Sosialismi ja Neuvostoliitto toivat myös kai hyvää myös ainakin joillekin suomalaisille,