Kotimainen vihreä sähkö on kansallinen voimavara, jonka soisi vahvistavan teollisuutta Suomessa. Saksa haluaisi tämän voimavaran itselleen. Se on torjuttava.
Sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen mukana on kaatunut myös reilun vapaakaupan periaate ja korvautunut (lyhytnäköisellä) kansallisella itsekkyydellä. Tämä on huono asia ulkomaankaupasta riippuvaiselle Suomelle. Silti ei pidä olla hölmö vaan on ymmärrettävä uuden pelin säännöt.
Olen kirjoittanut ennenkin siitä, että on Suomelta hyvin hölmöä lahjoittaa arvokkaat vielä löytymättömät malmiesiintymämme koko maailman yhteiseksi omaisuudeksi periaatteella löytäjä saa pitää, joten ei siitä tällä kertaa sen enempää.
Laaja maamme on myös erinomainen alusta tuuli- ja aurinkovoimaloille. Vihreän sähkön soisi olla suuri vahvuus elinkeinoelämällemme tarjoamalla sille edullista päästötöntä energiaa. Suomi nousuun vihreällä sähköllä!
Myös Saksa on iskenyt silmänsä Suomen vihreään sähköön ja aikoo varata sen oman teollisuutensa käyttöön. Suunnitteilla on vetyputki Suomesta Baltian maiden kautta Saksaan.
Minusta Suomen vihreä sähkö pitäisi varaa kotimaiseen käyttöön. Sähkönsiirtoyhteyksiä etelään pitää kehittää sähkön hinnan vakauttamiseksi, mutta niissä johdoissa sähköä siirtyisi tuulitilanteen mukaan molempiin suuntiin. Vetyä siirtyisi putkessa vain pois Suomesta.
En pidä saksalaisten ajatuksesta. Hyödyt Suomen vihreästä sähköstä siirtyisivät muodollista korvausta vastaan Saksaan ja haitat jäisivät Suomeen. Vaikka kannatan vihreää sähköä voimakkaasti, on minunkin myönnettävä, etteivät jättimäiset tuulivoimalat ja neliökilometrien laajuiset aurinkovoimalat mitenkään harmittomia ole.
Mutta eikö pitäisi antaa markkinoiden ratkaista? Minkä markkinoiden? Saksa tukee teollisuutensa sähkönkäyttöä valtavilla summilla, enkä usko, että ne vetyputketkaan markkinaehtoisesti toteutettaisiin.
Jos markkinat saisivat ratkaista, teollisuutta siirtyisi Saksasta Suomeen eikä vetyä Suomesta Saksaan.
Entä ilmaston etu? Jos Suomi ei luovuta vihreää sähköä Saksalle, Saksa, tuo EU:n ilmastopolitiikan musta lammas, pilaa ilmastoa vanhaan tahtiin. Tämä argumentti on kiristystä. Jos siihen alistutaan, sillä tiellä ei ole loppua.
Todettakoon, ettei Saksa ole ainoa, joka haluaa Suomen vihreän sähkö itselleen. Datakeskukset, joita on tarjolla Suomeen rajattomasti, ovat myös sähkön lahjoittamista polkuhintaan muiden käyttöön. Datakeskuksiin liittyy kyllä korkean tuottavuuden työpaikkoja, mutta ne eivät ole Suomessa. Niihin pitäisi suhtautua selvästi pidättyvämmin. Onneksi ne siirrettiin edes samaan veroluokkaan suomalaisten kotitalouksien kanssa.
P.S.
En pidä siitäkään, että valtaosa Suomen tuuli- ja aurinkovoimaloista on ulkomaisessa omistuksessa. Se johtuu tietysti siitä, ettei Suomessa ole pääomia.
Jostain syystä tämä pätee vain kyse on uusiutuvasta sähköstä. Kun maahan halutaan ydinvoimala, pääomia siihen kyllä löytyy. Ja poliittista tahtoa. “Tuore kirja: Fennovoiman ydinvoimalahanke olisi kaatunut, jos pääministeri Sipilä ei olisi painostanut Fortumia mukaan”
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tuore-kirja-fennovoiman-ydinvoimalahanke-olisi-kaatunut-jos-paaministeri-sipila-ei-olisi-painostanut-fortumia-mukaan/8782270
Tai jos kyse on osingoista, niiden maksuihinkin kyllä rahaa suomalaisyrityksistä löytyy, investointeihin sitten ei niinkään. “Helsingissä on Euroopan paras osinkopörssi”:
https://www.kauppalehti.fi/uutiset/helsingissa-on-euroopan-paras-osinkoporssi-suuri-syy-maanosan-kovimpiin-osinkotuottoihin-on-puheenjohtaja-bjorn-wahlroos/0a988557-4115–43b1-b638-89df131430ce
Kilgore, tuohon ei tosiaan mitään kirjapaljastuksia tarvitse, kun Fortumin oma tiedote vuodelta 2015 sanoo käytännössä suoraan, että valtio pakotti heidät mukaan Fennovoima-hankkeeseen: “Ydinvoiman rakentaminen täysin uudelle paikkakunnalle ei ole ollut tavoitteenamme, koska meillä on Loviisassa kaksi omaa ydinvoimayksikköä ja Fortum omistaa osuudet Olkiluodon yksiköistä, mutta näin Fennovoima-hankkeessa päästään eteenpäin valtioneuvoston hankkeelle asettaman aikataulun puitteissa” https://www.fortum.com/fi/media/2015/08/fortum-osallistuu-fennovoima-hankkeeseen-66-lla-tgc-1n-uudelleenjarjestelya-koskevissa-neuvotteluissa-ei-tahan-mennessa-ratkaisua
Sinänsä ihmettelen, ettei tuosta sen kummempaa skandaalia tullut. Jos joku demaripääministeri olisi harrastanut saman tason omistajaohjausta, niin media olisi ristiinnaulinnut hänet.
Toki Fennovoiman osalta Fortumin tappiot jäivät onneksi aika pieniksi. Paljon enemmän rahaa Fortum hävisi nimenomaan uusiutuvaan sähköön tehdyissä investoinneissa, joita sillä oli Venäjällä lukuisia. Etenkin tuulivoimaa oli paljon, yli 1 GW. Nehän Venäjä takavarikoi ties millä perusteella. Olisi muuten kiinnostavaa kuulla, ovatko nuo tuulivoimalat vielä toiminnassa. Varaosien saaminen onnistunee pakotteita kiertämällä, joten veikkaan, että ovat. https://www.fortum.com/fi/media/2021/06/fortum-vahvistaa-asemaansa-venajan-suurimpana-tuulivoiman-tuottajana
Kotimaisia pääomia löytyi mm. valtion maksamien tukien muodossa vuonna 2011 peräti pari miljardia (syöttötariffit), kun tuulivoimaa haluttiin lisää, eli en nyt sanoisi, etteikö täällä olisi siihenkin panostettu.
Epäilen vahvasti, että asiakirjojen salassapidon rauettua löytyy muitakin kuin aluepoliittista syitä, miksi Fennovoima pelastettiin. Vuosien 2014–15 aika oli sotilaallisesti varsin levotonta. Naapuri piti rajan takana hälytysluonteisia ennalta ilmoittamattomia sotaharjoituksia lähes kuukausittain ja Suomen armeijan valmius ei ehkä ollut ihan tilanteen tasalla. Nykyisiä valmiusyksiköitä ei esimerkiksi ollut olemassa. Tätä paikattiin pitämällä varsin suuressa määrin kertausharjoituksia, ja itsellänikin oli parhaimmillaan kolme lappua samaan aikaan odottamassa. Kun sodan ajan esimies päätti harjoituksen sanoihin “Tapaamme kolmen viikon päästä jälleen, ellei sota ala sitä ennen”, kyse oli vain puolittain vitsistä.
Talvella 2014–15 presidentti Niinistö lopetti Nato-keskustelun pitämällä puolueitten puheenjohtajille palaverin, jonka jälkeen Nato lakkasi olemasta vaaliteema. Venäjä vähensi harjoitusaktiviteettiaan.
Kesällä 2015 Fennovoiman omistajakysymyksessä venäläiset nöyryyttivät Suomea esittämällä omistajaksi kroatialaista pöytälaatikkoyhtiötä Migrit Energijaa, jonka siteet Venäjän tiedusteluun aukenivat toimittajille tunneissa. Samaan aikaan rajan takana pidettiin taas näyttäviä sotaharjoituksia. Tämän jälkeen Fortum otti pelastajan roolin hallituksen vaatimuksesta. Palkkioksi Fortum sai luvan ostaa Venäjältä, Siperiasta, tavanomaisia voimalaitoksia. Vastaavanlaisten Karjalasta otettujen laitosten modernisointi ja käyttö oli ollut Fortumille, suurelle insinööritalolle, erittäin kannattava hanke. Tosin pääoma meni vuoden 2022 melskeissä.
Kesän 2015 jälkeen Venäjä vähensi harjoitusaktiviteettiaan ja suhteemme paranivat. Itselleni asia näkyi siten, että harjoituksia tuli vähemmän, vaikka kyllä enemmän kuin 2010-luvun alussa. Kysymys onkin mielestäni lähinnä sitä, kuinka suoraan Suomea uhattiin Fennovoima- ja Nato-kysymyksissä. Oliko Venäjä esittänyt suoran uhkauksen voimankäytöstä vai taivuttiinko vähäisemmän, epäsuorasti ilmaistun paineen alla?
Minusta Fortum meni Fennovoimaan Venäjän-bisneksensä takia. Se oli pieni vakuutusmaksu Venäjälle investoiduista miljardeista.
Soininvaara kirjoitti:
“Datakeskuksiin liittyy kyllä korkean tuottavuuden työpaikkoja, mutta ne eivät ole Suomessa. Niihin pitäisi suhtautua selvästi pidättyvämmin. Onneksi ne siirrettiin edes samaan veroluokkaan suomalaisten kotitalouksien kanssa.”
Tuo muutos peruuntui. Veroluokkamuutos ollaan toteuttamassa vain kaivosten sähköverotuksen osalta. Henkilökohtainen näkemykseni on se, että datakeskuksia ei ole järkevää verottaa enempää kuin sähkökattiloita. Kummatkin tuottavat lämpöä, mutta datakeskus tuottaa samalla myös laskentaa. Sähkökattila tuottaa lämpönsä sähköstä huomattavan heikolla hyötysuhteella parhaimpaan käytettävissä olevaan teknologiaan verrattuna. Tätä näkemystä on ilmeisesti löytynyt asian osalta myös ministeriöstä, ja datakeskusten sähköveronkorotus on toistaiseksi peruttu. Datakeskusten sähköveron olisi syytä olla kyllä kovempi kuin nyt on, mutta niin voisi olla perusteltua olla sähkökattiloiden verotuksenkin korkeampaa kuin nyt on. Pitäisi ehkä luoda kolmas sähköveroluokka.
Datakeskuksella ja sähkökattilalla on sekin ero, että jälkimmäinen on investointina halpa ja sen huipunkäyttöaika voi olla alle 20 %, eli sitä ei tarvitse käyttää kuin sähkön ollessa todella halpaa. Datakeskuksella taas tavoitellaan maksimaalista huipunkäyttöaikaa.
Lisäksi datakeskukset eivät tuota suoraan hyödyntämiskelpoista lämpöä, vaan niiden yhteyteen tarvitaan ilma-vesilämpöpumppulaitos, joka muuttaa datakeskuksen hukkalämmön hyödylliseksi tuotteeksi. Ilma-vesilämpöpumppu taas on selvästi kalliimpi kuin sähkökattila. Eli ei se lämpö niistä datakeskuksista ilmaiseksi tule.
Sähkökattilan hyvyys on siinä, että se on halpa ja yksinkertainen laite. Mitään muuta hyvää siinä ei ole eikä tarvitsekaan olla. Kun noita nollahintaisen sähkön tunteja on Suomessa nykyään aivan liikaa, ei niiden hyödyntämisestä kannata rangaista verolla.
Fingridin tilastojen mukaan sähkökattiloita on käytetty aika paljon jo nyt muulloinkin kuin vain nollahintaisen sähkön aikaan. Sähkökatyiloiden käyttöä on ulottunut jopa 20 sentin kilowattituntihintaan asti, jolloin sähköä tehdään fossiilisestikin.
“Kun noita nollahintaisen sähkön tunteja on Suomessa nykyään aivan liikaa, ei niiden hyödyntämisestä kannata rangaista verolla.”
Eikö kaiken sähkön kulutuksen vero olisi järkevää poistaa samalle alhaiselle tasolle nollahintaisen sähkön tunneilta? Vastaavasti korkeimpien sähkön hintojen ajalta voisi laittaa kaikille kotitalouksien sähköveron? Nykytilanteessa osa kulutuksesta on liki verotonta ja osa kuluttajista maksaa pari senttiä kilowattitunnilta veroa. Liki verottomat joustavat kulutustaan sähkön pörssihinnan mukaan, muiden taas ei ole yhtä kannattavaa veron takia tehdä samoin, jolloin verotus ohjaa sähkön epäoptimaaliseen käyttöön.
Tähän on tieten ihan yksinkertainen ratkaisu: Muutetaan sähkövero prosenttipohjaiseksi sen hetkisen sähkön hinnasta. Tällä hetkellä sähkövero on siis aina sama kiinteä kilowattituntia kohden ja se peritään sähkön siirron yhteydessä. Jos veron määrä perustuisi sähkön hintaan, tällöin halvasta sähköstä maksettava sähkövero olisi myös mitätön. Ja nollahintaisesta sähköstä siis sähköverokin olisi 0 cnt.
Tämä muutos ohjaisi sähkönkulutusta puhtaammaksi, sillä mitä halvempaa sähkö on sitä enemmän se on tehty uusiutuvilla. Ja päinvastoin, mitä saastuttavampaa ja kalliimpaa sähkö on, sitä isompi olisi myös sähköveron kustannus.
“Fingridin tilastojen mukaan sähkökattiloita on käytetty aika paljon jo nyt muulloinkin kuin vain nollahintaisen sähkön aikaan. Sähkökatyiloiden käyttöä on ulottunut jopa 20 sentin kilowattituntihintaan asti, jolloin sähköä tehdään fossiilisestikin.”
Käyttö yli 10 sentin hinnoilla on kuitenkin aivan marginaalista. Ja se voi tapauskohtaisesti johtua myös siitä, että tasesähkö on ollut sillä hetkellä halpaa. Nuo kattilathan osallistuvat melko aktiivisesti reservimarkkinoille, jossa alassäätötarve on kasvanut viime vuosina aika paljon.
Tuo ehdotus prosenttipohjaisesta sähköverosta tai sähköveron poistamisesta hinnan ollessa lähellä nollaa on hyvä. En tiedä, onko toteutukselle jotain käytännön esteitä.
Sähkövero ei saa olla EU-lainsäädännön mukaan koskaan tasan 0. Vaan sen pitää olla vähintään (nykyisen teollisuuden sähköveron suuruinen) 0,05 senttiä kilowattitunnilta + huoltovarmuusmaksu. Nykyinen teollisuuden sähkövero on EU-lainsäädännön miminiarvon mukaan asetettu, ja kotitalouksien sähkövero puolestaan on reilusti sitä isommaksi asetettu. Kunhan sähkövero aina tuon minimin täyttää, voi verotuksen jäsenmaa toteuttaa, kuten tahtoo.
Viime päivinäkin sähkökattilat ovat olleet Suomessa aktiivisessa käytössä. Sähkön hinta on ollut vuodenaikaan nähden arvokasta, eikä ole päivisin yhtään nollahintatuntia. Mutta energialle on tarvetta joka päivä silti. 10–15 sentin kilowattituntihinnoillakin osa toimijoista voi kannattaa nykyään käyttää kesäaikaan sähkökattilaa, jos sitä saa käyttää alemmalla sähköverolla eli teollisuuden sähköverolla, jos vaihtoehtoja ei ole tarjolla. Tämä tilanne puolestaan heikentää tällä hetkellä olennaisesti vihreän siirtymän investointien toteutumista, koska sähkönkulutuksen kasvun takia niiden kannattavuuslaskelmissa joudutaan käyttämään korkeampia sähkön hintoja myös kesäaikaan kuin mitä aiemmin oletettiin. Aiemmin sähkö oli Suomessa halpaa kesäisin ja öisin, mutta nyt sähkökattiloiden myötä sähköllä on kalliita jaksoja myös kesäisin (jos aiemmin lämpö tehtiin kesällä usein CHP:lla vaikka haketta polttaen, joka tuotti lämmön sivussa sähköä, ja nyt se tehdään sähkökattilalla, joka kuluttaa sähköä, sähkön hintaan vaikuttaa nostavasti sekä sen tasaisen tuotannon lasku että kulutuksen kasvu).
Esimerkiksi Helen oy käyttää paljon sähkökattiloita, jossa se kuluttaa itse tuottamaansa sähköä silloin, kun sähköstä ei makseta markkinoilla mitään tai hinta on jopa negatiivinen. Vastaavasti lämpöä ei tuoteta silloin puuta polttamalla. Ajatus, että sähkön hinnan pitäisikin olla mahdollisimman paljon nollassa, jota vihreän teollisuuden investoinnit kannattavat, johtaa siihen, etteivät sähkön tuotannon investoinnit kannata eikä niitä toteudu. Jos voimaloita ei kannata rakentaa, ei sekään edesauta vihreän teollisuuden kasvua. Sähkökattilat vähentävbät sähkön hintavaihtelua, myös leikkaamalla huippuhintoja.
Sähköhän on ollut tänä vuonna paljon halvempaa kuin viime vuonna vastaavaan aikaan. Kesäkuu 2025 oli selvästi halvempi kuin kesäkuu 2024. Viime vuoden heinäkuu oli todella halpa mm. siksi, että Estlink2 oli rikki. Nyt Estlink2 on käytössä, mutta sähkö on silti ollut pääosin edullista. Tällä hetkellä on myös voimalinja Pohjois-Ruotsiin huollossa, mikä lisää näitä hintavaihteluita. Eilisten “korkeiden” hintojen aikaan sähkökattiloiden hyödyntämisaste oli Fingridin datan perusteella noin 5 %, joten niillä ei ollut juuri mitään vaikutusta hintoihin. Ihan turha ajojahti.
Soininvaara kirjoitti:
“Esimerkiksi Helen oy käyttää paljon sähkökattiloita, jossa se kuluttaa itse tuottamaansa sähköä silloin, kun sähköstä ei makseta markkinoilla mitään tai hinta on jopa negatiivinen. Vastaavasti lämpöä ei tuoteta silloin puuta polttamalla. Ajatus, että sähkön hinnan pitäisikin olla mahdollisimman paljon nollassa, jota vihreän teollisuuden investoinnit kannattavat, johtaa siihen, etteivät sähkön tuotannon investoinnit kannata eikä niitä toteudu. Jos voimaloita ei kannata rakentaa, ei sekään edesauta vihreän teollisuuden kasvua. Sähkökattilat vähentävbät sähkön hintavaihtelua, myös leikkaamalla huippuhintoja.”
Tuo on teoreettinen kaunis ajatus, joka on osin kaukana realitodellisuudesta. Reaalitodellisuuteen voi tutustua lukemalla tilastoja vaikkapa toissapäivältä eli päivämäärällä 22.8.2025. Sähkön hinta oli vuoden toiseksi korkein tähän mennessä sinä päivänä. Sähkökattiloita oli Fingridin julkisen datan mukaan käytössä vielä päivän ihan ylimmässä hintahuipussakin eli 59 sentin kilowattituntihinnallakin — nostamassa sähkön huippuhintaa ylemmäs!
Sähkön hinnan nousu niin korkealle johtui useasta syystä: vähäisestä tuulisuudesta, Loviisan ydinvoimalan vuosihuollosta + siitä, että sähkökattilat lisäsivät niin paljon päivän sähkön kysyntää, että hinta nousi ylös. Sähkökattiloita varten varattiin paljon päivän sähköstä ja päivään ei jäänyt lopulta yhtään halpaa tuntia. Mielenkiintoista oli se, että CHP:t pysyivät suunnilleen yhtä suljettuina kuin halvan sähkön päivinäkin oli ollut.
Fingridin datasta ei käy firman nimien kera ilmi, ketkä sähköä huippukorkeiden sähkön hintojen aikaan sähkökattiloissa käyttivät. Vaan luvut ovat valtakunnan tasolla raportoituja ilman yhtiötietoja. Data näyttää siltä, että sähkökattiloita ei käytetä vain halvan sähkön hinnan aikaan, vaan osa Suomen sähkökattiloista vaikuttaa enenevässä määrin olevan sellaisia, että ne ovat päällä myös korkean sähkön hinnan aikaan. Vaikka moni sähkökattilan omistaja voi vaihtaa tuotantomuotoa hinnan mukaan, kaikkiin nykyisiin sähkökattiloihin ei taida liittyä lämmön varatuotantotapaa, jolloin sähkökattilaa täytyy lämmittää kalliin sähkön hinnan päivinäkin. Datan perusteella sähkökattilat vaikuttavat voivan olla käytössä ihan päivän hintahuipuissakin. Ne joustavat kyllä, eli kulutus on silloin paljon pienempää kuin halvimpien hintojen tunteina, mutta aiheuttavat kulutusta silti myös hintahuipuissa, mikä tarkoittaa, että nostavat käytännössä sähkön hintahuippuja ylemmiksi.
Minun on vaikea ymmärtää, miksi jotkut energialaitokset toimivat noin. En oikein usko, että Helen kuuluu noihin jo siitäkin syystä, että kesällä lämpöpumppujen teho riittää tuottamaan kaukolämmön Helsingissä. Ei kai siinä Fingridin tilastossa nämä lämpöpumput näy “sähkökattiloina”? Sähköä nekin tietysti käyttävät, mutta aivan toisella hyötysuhteella.
Helenissä haluttiin monipuolinen paletti lämmön lähteitä juuri, jotta lämpöä ei jouduttaisi tekemään kalliilla sähköllä kun sähkön hinta on korkealla.
Minä keksin vain kaksi selitystä sille, miksi jossain päin Suomea tehdään kaukolämpöä kalliin sähkön aikana sähkökattiloilla.
1) Yhtiöllä ei ole muita lämmönlähteitä tai ne ovat huollossa.
2) Yhtiö on suojannut sähkön hankintahinnan ja ei sen takia välitä hinnasta tuon taivaallista. Tällaista ratkaisua jotkut konsultit suosittivat Helenillekin, mutta emme langenneet siihen.
Vaihtoehtoon 2) liittyy yhtiön vähemmän kyvykäs johto, sillä vaikka olisi suojannut sähkön ostohinnan, voi sen sähkön kuitenkin myydä markkinoille, eli sähkön vaihtoehtoiskustannus on silti korkea.
Soininvaara kirjoitti:
Fingridin sähkökattilatilaston ei pitäisi sisältää lämpöpumppuja, vaan pelkät sähkökattilat. Sähkökattilatilasto sisältää muutkin kuin vain kaukolämpöä tekevät yli 0,5 MW:n sähkökattilat. Sähkökattiloita on jonkin verran käytössä myös teollisuudessa.
Jos asiaa kiinnostaa joskus katsella tarkemmin, niin Fingrid tarjoaa minuuttitasolla sähkökattiloiden käyttötiedot tässä osoitteessa (summaten yhteen kaikkien sähkökattiloiden käyttölukemat kerran minuutissa ja näyttämättä tietoja yhtiöittäin): https://data.fingrid.fi/datasets/371
Fingridin tilastoista näkee että sähkökattiloiden ottama teho 22.8. kalleimpina tunteina oli 20–30 MW. Sitten taas, samankaltainen kesäpäivä 24.8. halvan sähkön tunteina sähkökattilat ottivat 400–500 MW. Että ei nuo 20–30 MW enää niin sähkön hintaa kisko ylöspäin.
Antti kirjoitti:
“Fingridin tilastoista näkee että sähkökattiloiden ottama teho 22.8. kalleimpina tunteina oli 20–30 MW. Sitten taas, samankaltainen kesäpäivä 24.8. halvan sähkön tunteina sähkökattilat ottivat 400–500 MW. Että ei nuo 20–30 MW enää niin sähkön hintaa kisko ylöspäin.”
Olet osin oikeassa. Huippuhintatuntina kun sähkön hinta oli lähellä 60 senttiä kilowattitunnilta, sähkökattiloiden kulutus oli tosiaan tuota luokkaa. Lähes 100 MW:n tehoja esiintyi myös suhteellisen kalliilla hinnoilla. Päivän korkein kulutustuntitaso oli 250 MW, joka puolestaan ei ollut jostain syystä silloin kun spot-hinta oli matalimmillaan. Halvimman spot-hinnan tuntina sähkökattiloiden keskiteho oli noin 200 MW.
Mutta huomioida kannattaa, että esimerkiksi tuon päivän hintahuipuissa jo 10 MW:n tehomuutoksen vaikutus sähkön hintaan oli senttitasoa kilowattituntia kohti. Hintahuipussa parin sadan megawatin kysynnän tai tarjonnan muutos olisi puolittanut sähkön spot-hinnan. Silloin kun sähkökattiloiden tehot ovat 400–500 MW, hintavaikutus megawattituntia kohti on usein vain sadasosan tai tuhannesosan luokkaa tai jopa sitäkin pienempi tuohon nähden. Sähkökattilat ovat hyviä silloin, jos niitä käytetään ajankohtina, joina muuten tuulivoimaloita seisotettaisiin negatiivisen pörssihinnan ennalta ehkäisemiseksi.
Sähkökattiloiden kokonaisteho Suomessa ylitti viime vuonna 2000 MW:n rajan, lähenee nyt 3000 MW:n lukuja ja ensi vuonna saattaa ylittyä jopa 4000 MW:n raja. Muutos on ollut nopea, sillä vuonna 2020 teollisen kokoluokan sähkökattiloita oli hyvin vähän.
Vihreiltä oli valtava virhe mennä vasemmalle. Jos vihreät olisi ottanut Soininvaaran 80-ja 90-luvun linjan kokoomuksen EK-siipeä vastaan, joka haluaa lapioida suomalaisten varat pois Suomesta, voisi puolue olla paremmassa hapessa.
Täsmälleen. Soininvaaran ja Paloheimon aikana pidin vihreitä oikein lupaavana. Kallistuminen kohti vasemmistoliiton äänestäjiä ja identiteettipoliittinen roska ovat painaneet puolueen marginaaliin.
Tällä hetkellä hölmöintä on olla hiljaa ja reaktiivinen, kun pitäisi paasata ilmastonmuutoksesta 24/7. Unohtakaa Vihreät identiteettipolitiikka ja ajakaa sen sijaan vihreää politiikkaa!
Kyllä Euroopan harvimmin asutussa maassa, jossa on erinomaiset olosuhteet tuulivoimalle ja myös aurinkovoimalle, on perusteltua (ja lähes loputtomasti tilaa) tuottaa sähköä myös muualle Eurooppaan.
Kovin vähän tuulivoimaloista tai aurinkopaneeleista on harmia luonnolle, jos vertaa kaikkeen muuhun ihmisen maankäyttöön, moottoriteistä tehotuotantopeltoihin tai rakennuksista ojitettuihin soihin ja tehotuotantometsiin, jotka kattavat merkittävän osan Suomen pinta-alasta.
Koti-Isä
” jotka kattavat merkittävän osan Suomen pinta-alasta.”
Ja ne loput pitää sitten pyhittää tuulivomatuotannolle?
Ei huolta, pieni osa siitä lopusta riittää.
Suomi taitaa olla EU:n harvimmin asuttu, mutta koko Euroopassa pidemmälle menevät vielä mm. Norja ja Islanti, Venäjäkin.
Täysin samaa mieltä Isän kanssa siitä, että näitä asioita pitää voida tarkastella laajassa kuvassa. Eihän meillä olisi bensaakaan, jos kaikki pitäisi omasta maasta kaivaa! EU on hyvän kokoinen alue taakanjakoon ja parhaiden resurssien hyödyntämiseen. Suomen pitää vain pitää puolensa siitä, ettei banaanivaltioida liikaa vaan vaaditaan raaka-aineistakin se korvaus, mikä on kohtuullista.
Aurinkopaneeleilla on vielä sekin hyvä puoli, että “hyvätapaisina” niitä voidaan melko helposti sijoittaa taajamienkin läheisyyteen, jonne tuulimyllyillä ei ole mitään asiaa. Kaikenlaisille joutomaille ja pinnolle (entisille varasto,- ja parkkikentille, pakettipelloille, kaatopaikoille, voimalinjojen alle?, melualueille, katoille, etelä-ja länsiseinille etc.) eli usein ihan sähkönkäytön viereenkin. Paneelit sopivat hyvin etenkin pientuotantoon(asunnot, kaupat, pienteollisuus), ovat äänettömiä ja käyttöikänsä lopussa (tai jos alueelle keksitään muuta parempaa käyttöä,) kevytrakenteisina helposti purettavissa, siirrettävissä tai kierrätettävissä. Tehon ja tarpeen eriaikaisuus hoidetaan sitten varastoinnilla ja liitännällä yleiseen sähköverkkoon.
Tuulivoiman tuotto on taas parempi kylmällä/pimeällä ajalla eli siten täydentävät toisiaan.
Todellisuudessa Suomessa ei paljoa ole enää tilaa uudelle tuulivoimalle, muualla kuin ehkä merellä.
Todellisuudessa luvitus on olemassa kapasiteetin tuplaamiseksi.
En ymmärrä mistä änkyröinti tuulimyllyjä vastaan on noussut. Kai se on perussuomalaista identiteettipolitiikkaa.
Saksa on pinta-alaltaan Suomen kokoinen ja siellä on maatuulivoimaa yli 50 GW. Eli todellisuudessa tilaa on kyllä aivan valtavasti, mutta tarvetta ei nyt niinkään.
Sitä ei ole lainkaan vaikea ymmärtää. Ne ovat rumia ja pilaavat maiseman laajalta alueelta, eikä ihmiset halua kuunnella lapojen huiskintaa kammariinsa.
Suurin osa tuulivoimaprojekteista ei enää etene joko puolustusvoimien tai paikallisten vastustuksen vuoksi. Lisäksi rajat ovat alkaneet muutenkin tulla vastaan. Liian monta tuulimyllyä syö toistensa kannattavuutta ylituotannon kautta, ja myös kirjaimellisesti toistensa tuulta, jos puisto on riittävän iso.
Jeesus, mietippäs hieman paljon erään henkilön(liekö varhainen dementtia) joka ei edes muista laittaneensa nimeä paperiin jossa myytiin suomalaisten duunarien suomelle tekemää sähköverkkoa ulkomaiseen omistukseen joka on siitä asti siirtänyt suomalaista varallisuutta ulkomaille niin paljon se on suomalaisten _duunarien_ työn hedelminä kansalle maksanut, miksi muuten ei ole sellaista lakia, että niin huonon muistin omaavat ei saisi työskennellä valtiolle/kunnillle kuin maksimissaan ruohonleikkaajina?
Tarvitaanko poliitikkoja enää? Tulisiko heidät korvata tekoälyllä?
Ei ehkä suoraan liity aiheeseen, mutta voisiko sähköverkon omistaa osuuskuntamuotoisesti? En äkkiä keksi mitä haittoja tästä olisi, mutta voitontavoittelu vähenisi joka vaikuttaa suoraan sähkönkäyttäjien kustannuksiin. Nyt naapurikunnissa saattaa olla merkittävät erot sähkönsiirrossa, koska jossain hallitsee Caruna ja jossain kunnallinen toimija.
Eli samalla, kun kiintiestön omistaja ostaa sähköliittymän, voisi ostaa osuuden sähkönsiirto-osuuskunnasta. Mitä mietteitä?
Tare
” voisiko sähköverkon omistaa osuuskuntamuotoisesti?”
Tietenkin voi.
Suomessahan on olemassakin sähköverkko-osuuskuntia, esimerkkinä vaikkapa osa sähkönmyyntiyhtiö Oomin omistajista Haukiputaan Sähköosuuskunta ja Oulun seudun sähkö (loput ovat kunnallisia).
Jos muistan oikein lukemani, niin myös Espanjasta suunnitellaan vihreän sähkön vetyputkea pohjoiseen aina Saksaan asti. Ja tuota sunnitelmaa vastustaa Ranska.
Tietysti kysymys voi olla huhuista ja pelkistä visoista.
Espanjassahan vihreää sähköä syntyy. Satuin olemaan Espanjassa suuren sähkökatkon aikana jokin aika sitten. Sähköt olivat poikki Malagan seudulla n. 15 tuntia.
Mutta ydinasia: sillä hetkellä kun sähköverkko kaatui, Espanjan sähköstä tuotettiin aurinkovoimalla 58 % ja tuulivoimalla 12 %.
Joten kilpailua saattaa myös vihreällä sähköllä syntyä.
Juuri tuo suuri uusiutuvan energian määrä verkon kaatoi.
Todellisuus Espanjassa oli vivahteikkaampi. Espanjan kantaverkko-operaattori (REE) lähti kyllä osittain uusiutuvasta energiantuotannosta johtuvia taajuusvärähtelyjä korjaamaan. Nämä heilahtelut eivät kaataneet verkkoa ja inertiaa oli riittävästi. Espanja on Euroopan sähköverkon reunassa ja värähtelyt ovat suurempia reunalla kuin verkon painopisteessä, Keski-Euroopassa.
Se mikä verkon kaatoi, oli ylijännite, joka syntyi kun yrittivät vaimentaa värähtelyjä ottamalla käyttöön siirtolinjoja, jotka olivat olleet pois käytöstä, koska niiden kapasiteettia ei sen hetken tilanteessa tarvittu tehonsiirron kannalta ja vähentämällä sähkön vientiä Ranskaan. Lisäksi käskettiin aurinkovoimaloita rajoittamaan tuotantoaan. Nämä olivat sinänsä valideja toimenpiteitä ja oli perusteltua yrittää pitää taajuusvärähtelyt kurissa, mutta kaikki nämä toimenpiteet nostivat jännitettä REEn verkossa.
Jännitteen alassäätöä yritettiin käskemällä etenkin perinteistä voimantuotantoa ajamaan induktiivista loistehoa verkkoon. Osa voimaloista ei ajanut yhtä paljon loistehoa kuin REE käski ja muutama ajoi jännitettä nostavaa kapasitiivista loistehoa. (Sven Tuuvako siellä oli valvomossa?) Aurinkovoimalat ajavat Espanjassa pääasiassa määrätyllä vakiotehokertoimella eli niiden induktiivinen loisteho on suoraan verrannollinen pätötehoon, joten ne eivät auta jännitteen laskemisessa, jos eivät voi ajaa pätötehoa.
Loppujen lopuksi jännite kohosi niin korkealle, että voimalaitoksia alkoi irtautua verkosta hallitsemattomasti.
Ratkaisu ongelmiin ei ole se, että pistetään aurinkovoimalat ja tuulivoimalat kiinni, vaan se, että vaaditaan uusiutuvilta ja perinteiseltä voimatuotannolta parempaa loistehonsäätöä sekä rakennetaan verkkoon loistehokompensaattoreita (STATCOMeja, ehkä jopa SVC:eitä) ja sähkövarastoja.
Hankkeet, joissa vetyä siirretään putkissa on ideoitu aikana jolloin sähköverkkomittakaavan akut olivat utopiaa. Nyt alimmat nähdyt akkukapasiteetin huutokauppahinnat liikkuvat Kiinassa jo 45€/kWh alapuolella. Tämä muuttaa paljon, ja kannattavuuslaskelmissa kaiken.
Saksa (ja Eurooppa yleensäkin) on jo hävinnyt teollisuuden vihreän siirtymän ensimmäisen vaiheen. Näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa (eli ennen kuin suoraan auringonvaloon perustuva vedyntuotanto mahdollisesti pystytään kaupallistamaan), vety tuotetaan siellä missä sitä tarvitaan, kuten tähänkin asti. Vihreä siirtymä tarkoittaa tässä kohtaa vedyn valmistusta vedestä elektrolyysillä maakaasun ja höyryreformoinnin sijaan. Vetytalous rajoittuu siis teollisten tuotantoprosessien sisäpuolelle.
Veikkaan tämän vaiheen voittajaksi Australiaa, koska poliittiset riskit tekevät Kiinasta vähemmän toivotun kauppakumppanin. Saksan malminjalostukseen (johon vetyä erityisesti tarvitaan) on vaikea saada yksityistä rahaa ruhtinaallisista tuista huolimatta.
Suomen kannalta tämä tarkoittaa, että a) eurooppalaisista Suomeen ulottuvista vetyputkista ei kannata olla erityisen huolissaan, ja b) teollisuus pystyy itse rahoittamaan suurimman osan sattumasähkön tekemisestä luotettavammaksi. Akut yleistyvät ilman yhteiskunnan tukeakin. Ongelmaksi muodostuu pimeätyyni, joka pitäisi siirtää Fingridin ratkaistavaksi, koska se ratkeaa osin samoilla investoinneilla kuin siirtoverkon tasapaino, ja ongelma on parlamentaarisesti määriteltyjen reunaehtojen (resilienssi, uusiutuvat polttoaineet) puitteissa tekninen.
Pimeätyyniongelman kustannukset tuotettua energiayksikköä kohti ovat suuret, ja ongelma pahenee koko ajan kun kunnallinen kaukolämpö on hinnoitellut itsensä ulos. Ydinkaukolämpö saattaa saapua liian myöhään. Pohjimmiltaan pimeätyyni on populistis-poliittinen ongelma, joka Norjassa ollaan ratkaisemassa rahalla (4,3 c/kWh kiinteä hinta), mutta Suomessa tähän ei ole varaa.
Minusta nyt pitäisi Suomessa keskittyä energiapolitiikkaan aikana jolloin a) sattumasähköstä on runsaudenpulaa, b) akut ovat edullisia, c) teolliset sähkönkäyttäjät ovat pistekuormina nykyiseen verrattuna moninkertaisia d) pimeätyyniongelma on ajankohtaisempi kuin koskaan.
Nykyinen energiapolitiikan ajopuumalli (joka muuten tuotti hutilla kunnarin kun kuplan sokaisemat sijoittajat työntyivät Suomen tuuli- ja aurinkovoimamarkkinoille) on johtamassa siihen että ylijäämäsähkö siirretään nimellistä korvausta vastaan ulkomaille ja ostetaan monikymmenkertaisella hinnalla takaisin, ja Suomen rooliksi jää katsella kun teolliset investoinnit menevät Pohjois-Ruotsiin.
Käytännössä palkansaajat ja pienyrittäjät tulevat maksamaan tämän pimeätyyniongelman ja banaanivaltioitumisen omasta kukkarostaan ja tullaan näkemään henk. kohtaisia konkursseja ja työikäisen väestön massamaastamuuttoa. Ainoat jotka hyötyvät ovat metsäkapitalistit.
Taidat olla turhan pessimistinen. On paljon mahdollisuuksia varastoida sähköä edullisesti. Kyllä sähkön keskihinta on tuuli- ja aurinkovoiman ansiosta alempi kuin se olisi ilman niittä. Sähkö keskihinta määrää vuotuisen sähkölaskun.
Nyt vielä on, mutta sitten kun kaikki rakenteilla olevat datakeskukset ja “vihreää terästä” ja muita puolivalmisteita valmistavat laitokset ja sähkövastuksilla toimivat kaukolämpökattilat ja autoliikenteestä suurempi osa kulkee sähköllä niin siitä alkaa tulla pula kylminä tuulettomina talvipäivinä.
Sähkölämmitteinen asunto ei lämpiä talvikuukausina keskihinnalla vaan tuntikohtaisella markkinahinnalla.
Onko mahdollista tulla enemmän banaanivaltioksi, jos yli puolet maasta on rahan kasvatusta puissa? Missä se toki kasvaa, mut hyvin hitaasti jos ei puhuta pähkinöistä. Luontoarvokin on yksipuolisessa talousmetsässä vähän köykäinen, ja se musta siten huono rahan ja luonnon kompromissi.
Osa tosta villiksi luonnoksi ja osa enemmän rahaa tuovaksi käytöksi ois varmaan molemmille puolille parempi.
Sähkön myynti, datakeskukset, vihree teräs ym on tosi paljon vähemmän banaanivaltiomenoa ja vanha kansa kaipaa passiivista tuloa. Eikä valitettavasti olla ainakaan vielä automaation suurmaa.
Suomi on Singaporen väestö Saksan kokoisessa maassa, joten musta on hyvä asia jos täällä on sähköntuotantoa ja laatikoita joista tulee verotuloja sekä talvella lämmitystä. Vaikka joku muu sais siitä vielä enemmän rahaa.
Tuottavuus(arvo per ihmistyötunti) on muutenkin tärkein talousluku, ja musta on hassua et Suomessa ajatellaan huonoksi se, jos tarvitaan vähän työtä suhteessa suomalaisille tai valtiolle saatuun rahaan.
Meiän valtavalla tilaresurssilla voisi tulla suhteessa väestöön sähkön ja teollisuuden suurmaaksi, vaikka oltais samalla ihan poikkeuksellisen täynnä villiä luontoa.
Muutetaan meiän tilaresurssia rahaksi niin et Suomalaiset voi olla rikkaampia vähemmällä työllä. Ja etsitään toki keinoja saada sähköä jalostetuksi erilaisilla suuremman lisäarvon tavoilla. Ei oo häpeä olla osittain sähköresurssitalous. Etenkin jos on jo ultrabanaanivaltio mihin tää ois parannusta.
Mikä estää rakentamasta ylikapasiteettia niin ettei datakeskukset, tehtaat ym tunnu liikaa kansalaisen kukkarossa? Piikit voi myydä Saksaan ym missä on jatkossakin korkeampi hinta. Laitetaan lääni hommiin ettei pienet sukupolvet joudu epäreilusti raatamaan suurempien eläkkeitä varten.
Nykyiset EU tuet on kuin tehty sitä varten et Suomi rakentais itsestään paljon väestöään suuremman sähkö- ja teknologiamaan. Musta tänne kannattaa hankkia kaikki mahollinen arvoa tuottava laitteisto johon saadaan EU rahaa. Ja paljon muutakin.
R.Silfversberg
” Sähkölämmitteinen asunto ei lämpiä talvikuukausina keskihinnalla vaan tuntikohtaisella markkinahinnalla.”
Onneksi merkittävässä osassa omakotitaloja on takka. Tämän hintajouston voi muuten helposti haistaa nenällään kylminä pakkaspäivinä.
Ja samalla myös Nestekaasun hinta asettaa lämmityskuluille ylärajan. Nestekaasua voi polttaa halvassa lämmittimessä, mutta se on vähän vaarallista ja epäterveellistäkin. Kyllä sen neatekaasulämmittimen epäpuhtaudet huoneilmassa tuntee omassa nenässään.
Laskeskelin 2022, että silloisilla nestekaasun hinnoilla lämmön hinnaksi taisi jäädä vähän yli 20 snt/kWh.
Hirveästihän noissa on vaivaa eli en pitäisi tätä kokonaistaloudellisesti, vaiva huomioiden, kovinkaan tehokkaana.
Nyt olen utelias, paljonko niitä on sinne mennyt?
Kannattaa googlata sitä keskustelua jota asian ympärillä on käyty jo useita vuosia.
Finnvera arvioi Ruotsin osuudeksi jo kolme vuotta sitten 65 miljardia. Sittemmin on puhuttu yli sadasta miljardista. UM käyttää lukua 120 miljardia.
Spekulaatioissa kahdenkymmenen vuoden aikajänteellä on sitten yksi nolla lisää, mutta koska käytännössä teknologia+energia puuttuu, ne jäänevätkin spekulaatioksi, ainakin toistaiseksi.
Pohjois-Ruotsin investointien vaatimista terawattitunneista voi lukea täältä. Tämä selittää myös miksi ruotsalaiset vuosikymmenten jälkeen suostuivat Aurora-linjan rakentamiseen, ja heti perään sen laajentamiseen (Aurora Line 2).
Näistä hehkutetuista hankkeista akkutehdas meni jo konkurssiin ja vety- ja teräslaitokset ovat valtion rahoittamia, joten ne eivät varmaan “mene” Suomeen vaikka täällä oltaisiin kuinka kilpailukykyisiä.
Näyttää tosiaan siltä, että vedyn tulevaisuutta syrjäyttää halvat akut. Sähköakutkaan eivät ole kuitenkaan ongelmattomia, vaan käyttöikänsä jälkeen edessä näyttäisi olevaan niistäkin globaali ympäristöongelma. Aurinkopaneelijäte tulee olemaan myös ympäristöongelma. Energiansäästö on jokseenkin aina ympäristöystävällisempi vaihtoehto kuin energiankulutuksen lisääminen, vaikka energia tehtäisiin sähköllä tai tuulella ja hyödynnettäisiin akkujakin.
Onko aurinkovoima tosiaan järkevää Suomessa ?
Jossain vaiheessa Helsingissä sijaitseva suomen suurin “aurinkovoimalaitos” julkaisi tuotantoaan netissä. Taisi tuottaa keskimäärin n. 1kW marras-ja maaliskuun välillä, eli joku promille nimelliskapasiteetista. Aika kalliiksi tulee tuplattu infra jotta sähköä saadaan myös talvella ja pilvisellä säällä. Näitä ei sitten tietenkään lasketa halvan aurinkosähkön kustannuksiksi.
Eikä aurinkosähkö edes vähennä Suomen päästöjä. Tässä perusteellisempi selvitys:
“Koska Suomessa suurin osa aurinkosähköstä saadaan niiden neljän kuukauden aikana, jolloin sähkön ominaispäästö on alle 60 g/kWh, ja aurinkosähkön elinkaaripäästö todennäköisesti selvästi enemmän kuin tässä viitatun tutkimuksen ilmoittama 45 g/kWh, voidaan perustellusti sanoa, että aurinkosähkön lisääminen Suomessa ei oleellisesti vähennä päästöjä. Epävarmuudet huomioon ottaen aurinkosähkön ominaispäästö voi Suomessa olla selvästi yli 60 g/kWh. Näin ollen on mahdollista, että aurinkosähkön lisääminen myös lisää päästöjä.”
https://planeetta.wordpress.com/2016/01/28/aurinkosahko-voi-lisata-paastoja/
hupsis: “Onko aurinkovoima tosiaan järkevää Suomessa ?”
Hintamekanismin olettaisi hoitavan tämän.
Mitäpä tehdään sitten jos & kun aurinko ei riittävästi paista eikä ulkona tuule?
Kuka vähentää ensimmäisenä omaa sähkönkulutustaan?
Eipä taida isoimmat sähkönkuluttajat tehdä pörssisähkösopimuksia..
Isoimmat sähkönkuluttajat ovat omalla tavallaan pörssisähkön käyttäjiä, sillä vaikka ne olisivat ostaneet sähkön kiinteällä hinnalla, ne voivat aina myydä sen pörssiin käyvällä hinnalla. Siksi sähkön vaihtoehtoiskustannus on niille pörssisähkön suuruinen. Tämä seikka vakauttaa sähkömarkkinoita huomattavasti.
Sähkön vieminen etelään sähkönä on toki vielä huonompi kuin sähkön vieminen etelään vetynä. Jälkimmäisessä jäisi sentään hiukan jalostusarvoa Suomeen.
Toki noita vetyputkia on aivan turha pelätä, koska eivät ne toteudu ennen kuin Suomessa on merkittävää vedynvalmistusta, jota taas ei näillä näkymin tule tapahtumaan. Tällä hetkellä Suomessa on tasan yksi elektrolyysilaitos. Se valmistaa vetyä noin 20 MW teholla. Tuokin laitos toteutui lähinnä valtavien (olikohan n. 40 miljoonaa euroa) tukien avulla. Muita ei ole edes rakenteilla.
Mitä tuohon tuulivoiman omistukseen tulee, niin onhan suomalaisillakin energiayhtiöillä ihan kiitettävästi omaa tuulituotantoa, vaikka enemmistö on toki ulkomaisomistuksessa. Lisäksi haitanneeko tuo tuulivoiman ulkomaisomistus kauheasti, kun tuulituotanto Suomessa on tällä hetkellä raskaasti tappiollista. Hyvä vaan, että on saatu ulkomaista pääomaa huijattua tänne tuottamaan sähköä tappiolla; suomalainen kuluttaja hyötyy, laskun maksaa joku luxemburgilainen sijoitusrahasto.
Olenkin miettinyt, miten tuulivoima voi olla niin tuottoisaa kuin jatkuvasti väitetään, kun runsaan tuulivoimatuotannon aikaan sähkön hinta saattaa painua jopa negatiiviseksi ja korkeimpien sähkönhintojen aikaan tuulivoimaa ei juuri synny.
Yksittäisenä uutisena tämä on pieni, mutta voi muuttua lähivuosina ihan trendiksi. Eli suomalaisten kunnallisten energiayhtiöiden yhteisyritys ostaa jonkun lontoolaisen varainhoitoyhtiön omistamat tuulivoimalat (yht. 60 MW) Suomesta. https://www.oulunenergia.fi/uutiset/06–2025/viiden-kotimaisen-energiayhtion-perustama-mannikkotuulet-oy-ostaa-kaksi-tuulipuistoa-pohjanmaalta/
“Männikkötuulet Oy on ostanut kaksi Pohjanmaalla sijaitsevaa tuulipuistoa Infracapitalilta, joka on M&G Investments ‑yhtiön infrastruktuuripääomasijoitusyksikkö.”
Minusta on jo muutaman vuoden tuntunut siltä, että moni näistä ulkomaalaisista tuulivoimainvestoinneista on tullut Suomeen puuttellisilla taustaselvityksillä ja heidät on yllättänyt se, että tulijoita on ollut niin paljon muitakin. Nyt myllyt sitten tuottavat tappiota ja niistä halutaan eroon, joten suomalaiset energiayhtiöt voivat ostaa ne pois alennushintaan? Alennushinnasta puhuminen on tietysti vain spekulaatiota, koska kauppahintaa ei kerrottu, mutta se on melko varmaa, ettei tuollainen puisto tuota tällä hetkellä voittoa.
Jos näitä alkaa tulla lisää, niin on kyllä edullinen kuvio suomalaisille: isot tappiot capexista jäävät lontoolaispankkiireille, mutta matalan opexin sähköntuotanto jää Suomeen. Tämä olisi myös hyvää jatkumoa sille, kun ranskalais-saksalainen konsortio lahjoitti Suomeen 12 mijardin euron ydinvoimalan noin viidellä miljardilla.
Ehkä olisi neuvoteltavissa, että Saksa investoisi vastavuoroisesti merkittävästi Suomeen esim. vihreän teräksen tuotantolaitoksiin tahi jotain vastaavaa, ettei kaikki lisäarvo valu suoraan putkea pitkin ulkomaille?
Saksan sitominen suomalaiseen vetyyn saattaisi toisaalta olla pitkässä juoksussa turvallisuuspoliittisestikin hyödyllistä.
Musta olis vaan helpompaa, että saksalaiset saavat putkensa tehdä, jos maksavat sen itse (ehkä mukaan vapaaehtoisesti tulevien yksityisten sijoittajien kanssa) ja myös ostavat tarvittavan sähkön markkinahintaan.
Teollisuutta ei siirry Saksasta Suomeen siksi että olemme kuljetusten suhteen yhtä kaukana kuin joku Islanti koska emme ole osaneet saada aikaiseksi rautatieyhteyksiä läntiseen Eurooppaan.
Abstraktilla tasolla ajatus on ymmärrettävä, mutta katsotaanpa hieman mittakaavoja:
Suomessa on kaavoituksessa jo nyt 50 gigawattia tuulivoimaa. SYKEn Nurmio ja Pakarinen arvioivat potentiaaliksi 70 gigawattia. Uusilla isommilla tuulivoimaloilla 200–300TWh sähköä vuodessa, ja potentiaali kasvaa jos esimerkiksi Itä-Suomen potentiaalia saadaan käyttöön. Minkä lisäksi voimaloiden koon kasvu nostaa tehoja uusimisinvestointien yhteydessä https://helda.helsinki.fi/items/860e258e-d4e3-4d33-ae6d-ac9527c20ec6
Ja tuohon aurinkosähkö päälle. Suomen sähkönkulutus on noin 80TWh.
Onko Suomessa pääomia, työntekijöitä, raaka-aineita, ja muuta vastaavaa jota tuollaisen sähkömäärän korkeamman jalostusasteen käyttö edellyttäisi? Arvaukseni on ei.
Onko Suomen etu että Saksan teollisuus ja sähkömarkkina, viime kädessä valtio, voi ja toimmi hyvin? On.
Onko meillä näinä maailmanaikoina liikaa kavereita? Ei.
Juuri näin. Tämä elektrolyysilaitosten “pelkääminen” on vähän sama kuin pelkäisi sitä, että saa lotossa vain kuusi oikein seitsemän sijasta. Seitsemän oikein olisi se, että saataisiin sekä elektrolyysivedyn tuotantoa että vetyä hyödyntävää teollisuutta. Nyt kuitenkin näyttää siltä, ettei elektrolyysilaitoksiakaan ole tulossa. Seuraavaksi sakkaa tuulivoimarakentaminen, koska ennustettua kulutuksen kasvua ei tapahdu. Ei tullut edes kuusi oikein, vaan neljä.
Entä jos rakennettaisin tänne reippaasti lisää ydinvoimaloita ja siten tänne tulisi paljon lisää datakeskuksia tekoälyn käytön leviämisen takia? Siis vihreän sähkön ääreen. Samalla se muuttaisi Suomen geostrategista tilannetta hieman paremmaksi kun muidenkin olisi puolustettava täällä olevia datakeskuksia. Nytkin amerikkalaisilla on sanansa sanottavana Googlen Haminan datakeskuksesta jos Venäjä alkaa temppuilemaan.
Tuulivoiman rakentaminen pitäisi laittaa jäihin heti. Tässäkin jutussa jätetään kertomatta että vesivoiman yletön säännöstely on tuulivoiman luoma ongelma, joka on pahentunut viimeisen kymmenen vuoden aikana:
“Eroosio puolestaan johtuu vesivoiman aiheuttamasta säännöstelystä, jonka seurauksena vedenkorkeus vaihtelee rajusti. Se saa hiekkarannat murenemaan. Pikkusaaret katoavat järveen, kun maa häviää alta.
”Viime syksynä vesi oli 80 senttiä nykyistä alempana. Tuli ongelmia, kun veneitä oli vielä vesillä, kun juoksutukset alkoivat”, Tahvanainen kertoo.”
https://www.hs.fi/alueet/art-2000011257771.html
Ehkäpä vihreän sähkön kannattamattomuus johtuu siitä, että sen ajatellaan olevan tuotannon käynnissä pitävää energiaa vaikka sen pitäisi käsittää olevan digiteollisuuden RAAKA-AINE. Digiteollisuus käyttää sähköä raaka-aineena, josta (siis sähköstä itsestään) se louhii dataa ja arvokkaamman data-kysynnän puutteessa joutoajalla vaikka sitten bitcoineja.
Tuulimyllyt annettu energiateollisuuden hoitoon. koska ei ymmärretä sen merkitystä digiteollisuuden raaka-aineena. Tilanne on sama kuin jos auton keksimisen jälkeen autot olisi annettu hevosmiesten hoitoon, koska “te olette ennenkin hoitaneet tämän kuljetustuotannon niin ottakaa myös nämä autot hallintaanne”. Vaikka kuinka uutterasti hevosmiehet valjastavat hevosiaan autojen eteen, niin jostain syystä homma ei oikein lyö leiville.
Energiateollisuus on ottanut tuulimyllyt hoitoonsa, mutta jostain syystä sen organisoima bisnes ei vaan kannata. Järjestelmä on kuin hevosen vetämä kuorma-auto, jonka oletetaan siirtävän tavaraa ekologisesti.
Tuulimyllyt, aurinkovoimalat yms. pitäisi nähdä HAJAUTETTUINA DIGITEOLLISUUDEN TUOTANTOLAITOKSINA. Kun tuulimyllyn yhteyteen liitetään sopivan kokoinen datakeskus, mitään kalliita kuparikaapelien vetoja ei tarvita, pelkkä datakaapeli riittää. Kun tuulee vähemmän, prosessoidaan vähemmän ja kovalla tuulella data liikkuu vilkkaammin. Kaukaisiinkin paikkoihin voidaan pienin kustannuksin pystyttää datalouhintayksikkö.
Tuulimyllyn tuotanto voidaan siirtää markkinoille jopa täysin langattomasti.
Myös tietoturva, varsinkin näin maailmansodan lähestyessä, paranee, kun datan sijainti on hajautettu pieniin yksiköihin.
Digituotannossa on paljon prosessointeja, jotka eivät edellytä reaaliaikaista datan tuottamista sähköstä. Melkeinpä kaikki muu paitsi nettisurffailu. Kaikki sellainen voidaan hajauttaa epäsäännöllisen sähköntuotannon varassa toimivaksi.