Palkkatukea maksetaan työnantajalle, joka palkkaa henkilön, jonka tuottavuus on alentunut niin, ettei tämän työpanos vastaa palkkaa. Normaalisti palkkatuki on puolet palkasta, mutta jos henkilön työkyky on alentunut, palkkatuki voi olla 70 %. Yhdistykset, säätiöt ja uskonnolliset yhteisöt voivat saada palkkatukea 100% eli valtio maksaa palkan kokonaan.
Kerrallaan palkka tukea voi saada edeltäneen työttömyysjakson pituudesta riippuen 5 tai 10 kk., yli 60 vuotiaat voivat olla palkkatuella käytännössä eläkkeelle siirtymiseensä sakka. Ajatuksena on, että tukityö parantaa henkilön tuottavuutta, eikä hän sen jälkeen enää tarvitse palkkatukea.
Ruotsi käyttää palkkatukea moninkertaisesti enemmän kuin Suomi. Itse asiassa palkkatuki selittää noin puolet Suomen ja Ruotsin erosta työllisyydestä. Tämän lisäksi Ruotsissa noudatetaan eräänlaista Rinteen mallia, Kunnat palkkaavat työttömiä nuoria, tarvitsi kunta heidän työpanostaan tai ei. Tämän laajuutta en tiedä (työpaikkojen turhuutta ei tilastoida) mutta se voi selittää Suomen ja Ruotsin työllisyyseroista toisen puolen. Joka tapauksessa Ruotsissa on sen verran suurempi osa työvoimasta töissä julkisella sektorilla kuin Suomessa, että nämä kaksi riittävät yhdessä selittämään eron työllisyydessä.
Sekä Suomen että Ruotsin kokemukset osoittavat liian optimistiseksi ajatuksen, että tukityökauden aikana henkilön tuottavuus nousisi niin paljon, että hän voi työllistyä samaan työhön ilman palkkatukea.
En tiedä riittävästi Ruotsin tilanteesta, mutta ainakin Suomessa monet palkkatukea käyttävät työnantajat ovat sellaisia, etteivät he voi palkata henkilöä täydellä palkalla, osoittautuu tämä kuinka hyväksi hyvänsä. Palkkatukea innokkaasti käyttävillä järjestöillä ei ole rahaa eikä kunnilla ole valtuuston perustamia toimia tai virkoja. Mutta pelkään pahoin, että ajatus palkkatuen tarpeen ohimenevyydestä taitaa olla liian optimistinen.
Tuki työnantajalle vai työntekijälle?
Tässä mallissa palkkatuki maksetaan työnantajalle ja työnantaja taas maksaa työehtosopimusten mukaista palkkaa työntekijälle. Toinen vaihtoehto olisi maksaa tuki työntekijälle jolloin työnantaja maksaisi tälle vastaavasti huonompaa palkkaa johtuen hänen heikommasta tuottavuudestaan. Tästä palkansaaja järjestöt eivät pidä eikä sitä siksi meillä sovelleta. Tämä nykyinen malli pelaa kuitenkin pahasti työnantajan pussiin, sillä päätös palkkatuesta on annettu työnantajalle eikä työntekijä voi viedä sitä mukanaan. Hän ei siis voi vaihtaa työnantajaa, kohdellaan häntä kuinka huonosti tahansa.
USA:n EITC-mallissa (selostan tämän jossain myöhemmässä postauksessa) ja Saksan minijobeissa tuki maksetaan työntekijälle itselleen ja tämä on vapaa menemään töihin mihin haluaa.
Viime aikoina olen sisäistänyt aiempaa voimakkaammin, että kyse on myös työntekijän itsetunnosta. Itsetuntoa jostain syystä kohtelee paremmin se, että raha kierrätetään työnantajan kautta.
Viime aikoina palkkatuella olevan oikeutta valita työnantajansa on vähän parannettu. Nuori työntekijä saa mukaansa todistuksen palkkatuesta (sanssikortti, työllistymisseteli) ja voi sen turvin hakea työpaikkaa.
(Niin ainakin olen luullut. Luin työllistymissetelistä TEM:n sivuilta enkä ymmärtänyt, miten järjestelmä toimii. Se ei näytäkään olevan automaattinen vaan sen myöntämistä harkitaan. Ehkä siitä on haluttu tehdä mahdollisimman hankala, jotta sitä ei käytettäisi liikaa. Sinä on ainakin onnistuttu. Vähäistä on työllistämissetelin käyttö ollut siihen nähden kuinka antelias se teoriassa on. Periaatteena nimittäin on, että valtio maksaa puolet nuoren työttömän palkkakustannuksista kuuden kuukauden ajan, mutta ei se näytä olevankaan kovin automaattista.)
Palkkatuki on byrokraattinen ja tuottaa kilpailun vääristymiä.
Palkkatuki on parempi kuin ei mitään. Se on kuitenkin työnantajan kannalta aika raskassoutuinen. (minulla on kokemusta palkkatuen käytöstä) Hallinnolliset kulut ovat nekin työllistymisestä koituvia menoja. Mitä suurempia ne ovat, sitä vähemmän työnantajan kannattaa maksaa työntekijälle eli kulut koituvat tosiasiassa työntekijän maksettavaksi. Yritysten välisen kilpailun kannalta ne ovat ongelmallisia, kun yksi yritys kilpailee palkkatuen kanssa muita vastaan. Ajatelkaa vain kahta vierekkäin olevaa kahvilaa. Siksi olisi parempi kehittää malli, jota kaikki yritykset voivat käyttää yhtäläisesti.
Verotuksen progressiivisuus on sekin eräänlainen matalapalkkatuki. Se kohtelee kaikkia samalla tavalla, joten se ei tuota kilpailun vääristymiä yritysten väillä.
Ranskassa työnantajamaksut ovat prosentteina kevyempiä minimipalkan tasolla. Tämäkin on eräänlainen työnantajille suunnattu matalapalkkatuki, ja sillä sitä on myös perusteltu[1]. Säännöt ovat samat kaikille, joten siinäkään ei vääristetä kilpailua.
Jotta matalapalkkatuki olisi tehokas ja syrjimätön, sen pitäisi olla automaattinan ja hallinnollisesti helppo, siis kuten progressiivinen verotus.
====
Seuraavaksi käsittelen asumistukea eräänlaisena matalapalkkatukena.
[1] Dreze, Jacques H. & Malinvaud, Edmond, 1994. “Growth and employment: The scope of a European initiative,
EITC tulee ilmaisusta “Earned Income Tax Credit” ja sitä vastaa Suomessa lähes tarkalleen soviteltu päiväraha. ACTC taas on “Additional Child Tax Credit”, jota vastaa Suomessa lapsilisä. Jälkimmäisessä on erona se, että Yhdysvalloissa keski- ja suurituloiset eivät ole oikeutettuja kumpaankaan.
EITC on tuki joka kasvaa pienillä tuilla palkan mukana. Se on esimerkiksi kahden lapsen yksinhuoltajalla 40 % ansaitusta palkasta noin 1500 dollariin saakka. Meillä päin vastoin soviteltu päiväraha laskee ansiotulojen mukana.
Tuosta tosiaankin tarvii oman paketin.
Korvaako EITC kasvaessaan jotain muita tukia?
Koska se alkaa pienenemään?
Ei varmaankaan voi olla niin, että on joku yksi numero, jolloin se suuresti kasvaneena poistuu yhtäkkiä kokonaan?
Jos tienaat 1500$, niin saat 600$ tukea, jos tienaat 1501, et saa tukea ollenkaan?
Aikamoinen marginaali ja estäisi siten tienaamisen aika vahvasti.
Ei. Se on myös tässä suhteessa perustulon kaltainen.
Tästä kaaviosta ilmenee pieneneminen.
Olen samaa mieltä siinä, että palkkatuki tällaisenaan saattaa vääristää yritysten välistä kilpailua. Mutta useihan palkkatuki menee kolmanne sektorin toimintaan tai kunnille. Silloin se ei juurikaan mitään vääristä, tai korkeintaan sitä että todellista työn tarvetta ei organisaatiolla välttämättä ole ollenkaan.
Sitä ajatusta en oikein halua ostaa ollenkaan että palkkatuki ikäänkuin helpottaisi epätehokkaan työntekijän ottamista ja olisi korvausta yritykselle siitä että se ottaa hiukan tehottomamman työntekijän ( etenkin jos se ottaa sen tehokkaan työntekijän) toisen sijasta. Palkkatuki on parhaimmillaan sellaisessa tapauksessa, jossa työntekijä on vaikeasti työllistyvä (eri syistä) mutta omaakin sellaisen potentiaalin että se huomataan kun hän on hetken aikaa palkkatuella.
Silloin kun jäin työttömäksi muutama vuosi sitten 62-vuotiaana niin mainostin aluksi joka hakemuksessa että työnantaja voi saada palkkatukea, mutta se ei napannut. Sitten kun jätin pois sen maininnan niin pääsin jopa haastatteluihin. Hain sekä yksityiselle että julkiselle puolelle asiantuntijatehtäviin, joitakin paikkoja hain joihin olin ylikoulutettu.
Harvat työpaikat ottaa palkkatuettuja kunnpwlläävär että saadaan halvalla (puoleen hintaakinkin parin tonnin kulu) joka häiritsee muiden töitä. Jos töitä on niin mieluummin sitten täysi palkka ja töitä hänelle
Työntekijä voi vaihtaa työsuhdetta ja siirtää palkkatuen vaikka toiseen yritykseen, jos työtunnit ja/tai työsuhde ‘paranee’. 100 % palkkatuki on ajettu/ajettanee lähes alas (koska kunnat maksavat eikä palkkatuki kerrytä enää työssäoloehtoa, joten kunta ei välty pitkäaikaistyöttömän sakkomaksuilta — 100% edellyttää työttömyyttä 24/28kk).
Aika paljon palkkatuki on ollut yhdistysten ‘työväline’. 50% palkkatuki yrityksiin on ollut vähäisempää (tilastot voin kaivaa myöhemmin). Kilpailun vääristymät otetaan huomioon (ps. enemmän kilpailun väristymää aiheuttavat työkokeilut, jos myönnetään ravintoloihin, partureihin, vastaaviin. Mutta tämä toinen juttu. Ei siis pitäisi myöntää, juuri ym. syystä ja tämä myös laissa.)
(70% palkkatuki alentuneen työkyvyn perusteella sisältää myös paljon virkailijan harkintavaltaa, mutta hyvä, jos diagnoosi vakava.)
Kun yritys pohtii työntekijän palkkaamista, ja tarve on, ei yrittäjä mieti (palkka)tukia. Tämän tiedän ihan käytännnöstä. Ja aika harvoin se palkaa vain siksi, kun ‘halvalla saa’ (ensimmäiset 5/10kk tukea 50%, tässä myös katto). Minusta 50% tuki yrityksille on edelleen kannatettava. Mutta sitä voisi hyödyntää paremmin ja tehokkaammin. (Varmaan tekoälyä tähän kehitetään, jossa ratkaisu myönnöstä voidaan tehdä melko automaattisesti taustan/tietojen perusteella. Ps. kun Kehassa joudutaan säästämään, järjestelmän [A‑TMT] kehittämisestä ei pitäisi säästää, juuri kun se on luotu, ja hyötyjä alettaisiin saamaan irti. Vrt. Kela, Salesforcen järjestelmä.)
Pitäisi tehdä tuesta toimivampi. Koska olen itsekin sitä mieltä, että jos ihminen tuottaa kuitenkin vaikka 50%, se pitäisi mitata ulos eikä jakaa vain tukea ‘ei mistään’. (Tullaan tietysti marginaaliveroihin, muihin tukiin ja kannustinkysymyksiin — mutta se on jo toinen juttu.)
“Palkkatukea maksetaan työnantajalle, joka palkkaa henkilön, jonka tuottavuus on alentunut niin, ettei tämän työpanos vastaa palkkaa.”
Se, että työpanos ei vastaa palkkaa on kyllä useammin toimialakohtainen ongelma, eikä työntekijäkohtainen ongelma.
Jos ajatellaan vaikka kaupan alaa, niin millä hemmetin oikeudella yksi suomen menestyneimmistä kauppaketjuista tekee tuloksensa sillä, että puolet henkilökunnasta on jatkuvasti statuksella “harjoittelija”? Etenkään kun se madaltunut osaamisen puute ei näy asiakkaalle.
Ongelma tässä ei ole yksilön tuottavuudessa vaan toimialan rakenteissa. Kaupan alalla tulos tehdään kiireaikaan ja matalapalkkainen harjoittelija on siellä silloin, kun on työkuormaa ja palkkaa saamaton tuottaa taloon enemmän rahaa tehtyä tuntia kohden kuin palkkaa saava. Tämä fakta pysyy samana vuosikymmenestä toiseen eikä toimintaympäristö pysty perustelemaan sitä, että vakituiset nauttivat palkkaa koko ajan, mutta kun tulee sesonki tai kiireaika, niin tähän otetaan harkkarit.
Tai jos ajatellaan alentunutta työkykyä, niin selkeästi pari menneen ajan hyvää ammattia on nyt lähdössä. Kuten vaikka radiologi ja asianajaja. Molemmissa ihminen on hävinnyt koneelle jo pitkään ja tässä vain odotetaan näyttöjä siitä, että laatu on varmuudella niin paljon parempaa, että ihmistä ei tarvita. Mitä näillä tekee? Molemmat ammattiryhmät sellaisia pimeässä viihtyviä yksinäisiä peikkoja, joita voi olla hankala saada takaisin yhteiskuntaan. Eikä niistä välttämättä ole edes risusavottaan saati sitten mäkkärin kassalle. Annetaan 9 euroa päivässä siitä, että lukee lehteä muistisairaiden päivätoiminnassa?
Minä olen aina ajatellut, että ihminen, jonka työkyky on alentunut omaisi jotain syytä sille, että työkyky on alentunut. Teollistumisen alussa Ford palkkasi tarinan mukaan fyysisesti vammautuneita tehtaisiin, koska työpaikka oli täynnä hommia, joita pystyi tekemään vaikka puuttui toinen jalka tai käsi. Ja tietenkin puolella palkalla. Mikä hemmetin aleneminen on se, että ei ole ollut työtä? Kyllä se on edelleen näin, että ihminen tarvitsee tavoitteen ja tehtävän että siitä tulee tuottava. Halvimman tarjouksen työvoimapoliittisesta koulutuksesta teki aikoinaan taho, joka tuotti koulutusta siten, että luokassa oli aamulla nimilista, joka kerättiin ensimmäisen tunnin jälkeen pois. Jos nimeä ei ollut listalla, niin tuki runtua. Sama toistettiin ruokatunnin jälkeen, jolloin pöydällä oli uusi nimilista, joka kerättiin tunnin jälkeen pois ja jos nimi ei ollut listalla, niin tuli runtua. Vieressä oli paperi, jossa oli tehtävä aamupäivälle ja iltapäivälle. “Keskustelkaa keskenänne millaista työtä haluaisitte tehdä ja mitä pitää tehdä, jotta tämä toteutuu”. Mitä luulette, että oliko siellä ketään sen jälkeen, kun porukka oppi sopimaan, että jokainen käy vuorollaan kirjoittamassa koko porukan nimet?
Tai toinen juttu. Helsingin suljetussa mielisairaalassa aikana ennen toimivia psykoosilääkkeitä oli varmasti suht. kirjavaa sakkia. Tälle porukalle annettiin sodan aikana logistiikan toimialan tehtäviä ja täysin työkyvytön porukka alkoi liikuttamaan pääkaupungissa tavaraa. Oli resurssit, tavoite, tehtävä ja kukaan ei sanonut, että tähän tarvitaan 25 vuotias sossu määräämään miten kuorma-autoon pitää kiivetä ja millaisia esteitä tämän äärellä voidaan innovoida.
Tein parikymppisenä kaikki kesät prosessiteollisuudessa ja siellä oli prosessihoitajana kehitysvammainen mies hyvinkin vastuullisessa tehtävässä. Ja homma hoitui siinä missä muillakin. Tänä päivänä jos vastaavaa rekrytointia tehtäisiin, niin kysyttäisiin, että kuka ottaa vastuun hänen tekemisistään ja jätettäisiin palkkaamatta. Ja ei siitä nyt niin pitää ole, ettei hän olisi vieläkin sitä hommaa tekemässä. Varmaan noin 5 kE/kk sen sijaan, että sossu miettisi, että saisiko jostain tukea, jotta voisi laittaa kaupungin rantasaunan risunkeräysryhmään asianajajien ja radiologien jatkoksi.
Ja mitä tehdä näille osaamattomuustyökyvyttömille? Tiedäthän sen kaverin, jonka mielestä idea on 90% toteutuksesta ja nyt vain teette sen. Tai sen johtajan, jonka mielestä tämä asia tehdään ulkopuolista rajoitusta saaneessa hankkeessa hankkeen resursseilla, jolloin se mistä maksetaan pitää toteuttaa pyhällä hengen armeliaalla avustuksella ja hankepäällikön tehtäväksi jää tuottaa jargoniaa ja käyttää verbaaliakropatiaa siihen, että miksi siemenperunat eivät ole elokuussa pellossa ja hankkeen rahat ovat menneet saunan terassiin. Meillähän on työelämä täynnä niitä hämmentäjiä, joiden puuttuminen työmaalta parantaisi tulosta.
Ehdottaisin, että palkataan kaikki työttömät leimaamaan passeja itärajalle sekä muuntokoulutetaan porukkaa kanavaluotseiksi sekä työskentelemään Helsinki- Pietari junassa. Nämä työpaikat kun vaikuttaa olevan suomessa pysyviä, niin ei tarvitse porukalle ainakaan turhasta maksaa.
Hassu esimerkki. Nobel-palkittu tekoälytutkija Geoffrey Hinton esitti vuonna 2016 jopa kuuluisaksi nousseen ennustuksen, että tekoäly tulisi korvaamaan radiologit jo viidessä vuodessa, ja vaati, että radiologien koulutus tulisi siten lopettaa kokonaan jo heti. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin tilanne on täysin toinen: radiologeja on enemmän kuin koskaan ja heille on töitä enemmän kuin koskaan. Viime vuonna Hinton perui itsekin puheensa New York Timesin haastattelussa.
Terveystalo markkinoi yrityksille työntekijöiden terveysriskiseulaa: https://www.hs.fi/mainos/terveystalo/art-2000011913705.html
Tämä on niin vahvaa ajankuvaa, että tekisi mieli copy/pasteta koko mainos tähän, jotta jäisi johonkin talteen. Tosiasiaa on kuitenkin se, että tästä tulee kohta normi ja muutaman vuoden päästä meitä ei haittaa yhtään se, että esim. Pohjois-Karjalaisten geneettiset ominaisuudet eivät riitä esim. hsl:n kuskiksi. Ja kansan enemmistö hurraa, kun saadaan Joensuulaiset pois työmarkkinoilta jakamasta kakkua.
Tämä mainos on todellista hr:n unelmaa. On voimaannuttavaa huomata, että nyt yksi verikoe voi kertoa, kuka työpaikalla on “kustannustehokas tulevaisuuden tekijä” ja kuka taas “strateginen riski, joka kannattaa ohjata asiantuntijalle ennen kuin hän ehtii aivastaa väärään suuntaan”. Parikymmentä vuotta eroa ihmisen todellisessa ja metabolisessa iässä on merkittävää. Meidän vajaa kolmekymppiset johtajat osaavat todellakin olla 20 vuotta ikäistään nuorempia ja meidän tulisi ottaa tämä huomioon työpaikalla järjestämällä heille vaipanvaihdot tarvittaessa ja rauhoittamalla päiväuniaika, jotta koko iltapäivä ei ole pelkkää itkua, näppäimistön hakkaamista ja Slack‑viestejä, joissa on CAPS LOCK päällä.
On myös todella inspiroivaa, että terveyttä tulee johtaa kuten liiketoimintariskiä. Ihminen on resurssi, vähän kuin kopiokone. Paitsi että kopiokone ei tarvitse päiväunia eikä romahda, jos sen verensokeri laskee.
Kyllä se palkkatuki rekrytessä jonkin verran painoi, mutta kyllähän työllistämisessä muut seikat painoi selvästi enemmän.
Käytännössä palkkatuki mahdollisti sen että työntekijä oli täysaikainen jo opetteluvaiheessa, jolloin toki iso osa työstä meni “hukkaan” koska ei ollut riittävästi työtä, jota työntekijä olisi voinut itsenäisesti tehdä, koska perehdyttäminen ei käy hetkessä.
Mutta se mahdollisti sen että työntekijä saattoi ottaa työn vastaan ja muuttaa suuremmalle paikkakunnalle, jota tuskin olisi voinut tehdä osa-aikaisten töiden perässä.
Itse uskon että perustulo olisi parempi ratkaisu kuin palkkatuki. Pidän nimittäin selvänä, että osa-aika työ on se mitä on helpointa lisätä ja palkkatuki on siinä aika heikko työväline, koska byrokratia syö palkkatuen edun nopeasti jos työtunteja ei ole kovin paljoa.
Palkkatukea käytetään yleisesti erityisesti kierrätysalalla. Kierrätyskeskukset yms. ovat pyörineet sen avulla. Kyse on ollut alasta, johon ei ole ollut yksityistä tarjontaa juurikaan. On parempi, että ihmiset tekevät töitä kierrätyksen ja luonnonvarojen kulutuksen vähentämiseksi kuin että heidän työresurssinsa menee hukkaan. Omasta mielestäni kierrätystoimintaa voisi laajentaakin. Se on työllistävää. Esim. jätteiden jälkilajittelua voisi tehdä paljon nykyistä enemmän. Enkä tarkoita nyt välttämättä mitään hanskat kädessä jätekasassa lajittelemista, vaan ihan nykyaikaisten koneiden hyödyntämistä ja operaattorien kannalta suhteellisen siistiä sisätyötä. Sitä pitäisi tehdä paljon enemmän, jos haluttaisiin luonnonvaroja säästää ja ilmastonmuutosta voimakkaammin hillitä. Nyt jätteet menevät Suomessa monin paikoin polttoon ilman edes kovin olennaista esilajittelua.
Nyt olisi kyllä selkeä ajattelu tarpeen jotta ymmärtäisi mitä on odotettavissa tekoäly-singulariteetin toisella puolella, ja mitä ohjata nykynuoret tekemään tai opiskelemaan jotta tulevaisuudessa pärjäisivät.
Hieman pelottaa onko tässä toteutumassa vaihtoehto 3 jossa tekoälyn jättituottavuus valjastetaan tuottamaan luksustavaraa ja palveluita ensinnäkin AI:n omistajille ja toiseksi ylipäänsä pääomien omistajille. Ja loppu ihmiskunta ulkoistetaan takaisin metsästäjä-keräilijöiksi, joille ei kuulu osuutta tuottavuusloikasta. Meidän metsästäjä-keräilijöiden yhtenä vaiheena kilpajuoksussa pohjalle sopii hyvin ylläkuvattu Pohjois-Karjalaisten syrjäyttäminen HSLn tehtävistä.
AIn hallinta on valtaosaltaan amerikkalaisten yritysten ja myös kiinalaisten käsissä, joita tuskin kiinnostaa jakaa hyötyjä meille eurooppalaisille. Varsinkaan nykyisen MAGA-hallinnon aikana. Esim. JD Vancen puhe Pariisin AI Summit:issa vuosi sitten ei ollut erityisen kannustava.
Palkkatuki, joka kai on ollut olemassa vuodesta 2002, on yksi niistä ZILJOONASTA suomalaisesta sosiaaliturvan murusesta, jota ei sitten varmaan ole koskaan seurattu ja tutkittu.
Jonka takia poliitikkojen on pakko jatkaa päätöksentekoa aatteellisella pohjalla, kun sitä tietoon pohjaavaa päätöksentekoa ei voi tehdä.
Ja näin varmaan halutaan jatkossakin.
Vaikka siis jotaan 70% kansanedustajista on akateemisesti koulutettuja, joten ainakin heidän pitäisi ymmärtää, että päätösten seurauksia pitäisi tutkia, jotta voidaan tehdä hyviä päätöksiä.
On siis oltava tietoinen päätös, ettei sitä tietoon perustuvaa päätöksentekoa haluta tehdä.
Edes kun kyse on sosiaaliturvasta, jossa oletusarvoisesti ilman kunnollista tutkimusta ei voi mitenkään erottaa huonoja tukia hyvistä. Paitsi tietty aatteen avulla.
Kokkareet uskoo Trickle Down-teoriaan ja persut siihen, että maahanmuuton torppaus nostaa jotenkin elintasoa.
Näillä mennään.
Kannatan mallia, jossa pitkäaikaistyöttömät huonokuntoiset palkataan kunnalle noin 1200€ palkalla.
Se olisi armollista.
Vähän aihetta sivuten, mutta liittyy kyllä mielestäni suoraan keskusteluun työn kannustavuudesta jne.
Täälläkin on arvon blogisti monesti todennut, että vuokralla asuvat liikkuvat herkemmin työn perässä tilastojen mukaan. Ilmeisesti samasta syystä on ajateltu, että oman kodin omistamisen vähentäminen lisäisi talouden dynaamisuutta ja suorituskykyä.
No, nyt ainakin yhden lähteen mukaan oman kodin omistaminen on laskenut 10 vuodessa luvusta 71,6% lukuun 66,9%. Minkäänlaisia merkkejä talouden dynaamisuuden lisääntymisestä ei taida näkyä, suorituskyky on pikemminkin vain laskenut.
Taisi taas löytyä tällainen fakta, joka on pinnallinen tilastollinen kuriositeetti ilman minkäänlaista käytännön korrelaatiota talouden suoriutumiseen. Lisäksi tulkinta kertoo minusta hyvin lapsellisesta tilastojen tulkinnasta. Voisin jo veikata, että moni vuokralla asuvista on nuoria ja perheettömiä, joten heillä on tietenkin paljon suurempi kyky ja todennäköisyys muuttaa työn perässä toiseen kaupunkiin kuin perheellisellä (:DDDD), eli tulos ei taida kertoa mitään vuokra- ja omistumisasumisen eroista vaan perheellisyyden ja sosiaalisten siteiden vaikutuksesta. Mutta ehkä tässä taustalla onkin se ajatus, että halutaan ihmisten olevan perheettömiä, sopii kyllä hyvin tähän meidän markkina-/neoliberaaliin todellisuuteen, missä ihmiset tuodaan mielummin ulkomailta kun kotimainen tuotanto on niin kallista ja vaivalloista.
Onpas tänne rakennettu antinatalistinen talouden tehokone. Markkinaliberaali ja raha ennen kaikkea ‑ideologiat ovat sairautta, äärimmäistä sairautta.
Ehkä palkka tukea pitäisi kutsua uuden työntekijän perehdytystueksi jota maksetaan max 3 kk