Kategoria: Sosiaalipolitiikka

Tekoäly ja työajan lyhentäminen

Vaik­ka tekoä­lyyn liit­tyy suuria riske­jä, ole­tuk­seni on, että se merk­it­see tuot­tavu­u­den suur­ta nousua ja lisää kulut­ta­jien elin­ta­soa kulu­tuk­sel­la mitattuna.

Esille nousee kysymys, miten tuot­tavu­u­den nousu pitäisi jakaa, lisään­tyvän tuotan­non lisään­tyvän vapaa-ajan kesken. Kun tulota­so nousee, rahan merk­i­tys ihmiselle vähe­nee. Jos rikas löytää kadul­ta kympin, se ei hänen elämään­sä het­kau­ta, mut­ta jos nälkäi­nen köy­hä löytää, se pelas­taa hänen päivänsä.

Kun tulota­so nousee, kokon­aishyv­in­voin­tia ajatellen on järkevää ottaa osa hyödys­tä lisään­tyvänä vapaa-aikana. Jat­ka lukemista “Tekoä­ly ja työa­jan lyhentäminen”

Huomioita tekoälystä, sosiaalipolitiikasta ja työnvälityksestä ja työttömyysturvasta

En tiedä, mitä kaikkea työtä tekoä­ly oppii tekemään. Sen kuitenkin tiedän, ettei sitä tiedä kukaan muukaan. Tekoälysovel­luk­set kehit­tyvät miljoonien sovelta­jien aivois­sa, eivätkä ne tiedä mitä toiset tekevät eivätkä ker­ro omista tekemisestään.

Tekoä­ly on kuin sähkö. Se tulee kaikkialle. Ima­trankoskea val­jastet­taes­sa Suomen sähkön­tuotan­toon ei tiedet­ty mitään sähköham­mashar­joista eikä nauhoit­tavista valvon­takameroista. Ima­trankosken voimalaitos­ta muuten jotkut pitivät aivan liian suure­na Suomen tarpei­ta ajatellen. Nekin jot­ka sitä kan­nat­ti­vat, olet­ti­vat sen riit­tävän yksin koko Suomelle. Ennus­t­a­mi­nen on vaikeata.

Tiede­tään, että moni nykyi­nen työ tulee katoa­maan sel­l­aise­na kuin sitä nyt tehdään. Tämä tuot­taa haastei­ta esimerkik­si työ­markki­noille, sosi­aalipoli­ti­ikalle ja työnvälitykselle.

Muu­tok­set voivat olla hyvin nopei­ta. Joskus saadaan valmi­ik­si teknolo­gia joka kor­vaa kau­pan kas­sat por­tilla, jon­ka läpi ostoskär­ryt vain aje­taan.  Kun teknolo­gia on valmis, se yleistynee nopeasti. Nopeasti aikanaan moot­torisa­hat kor­va­si­vat jus­teer­it ja val­o­latomakoneet kohopainolatojat.

Olen­naista on, mitä tehdä, kun muu­tok­set rav­is­tel­e­vat. Var­maankin katoa­van työn tilalle tulee muu­ta työstä, mut­ta väli­vai­he voi olla ongelmallinen.

Yritän tässä esit­tää joitakin suun­tia, johon yhteiskun­taa olisi kehitet­tävä tekoä­lyn muut­taes­sa olo­suhtei­ta. Jat­ka lukemista “Huomioi­ta tekoälystä, sosi­aalipoli­ti­ikas­ta ja työn­väl­i­tyk­ses­tä ja työttömyysturvasta”

Tuoko tekoäly tuhon vai helpotuksen?

Paljon näkee kir­joitet­ta­van ja puhut­ta­van siitä, jon­ka tekoä­ly muo­dostaa työl­lisyy­delle ja sitä kaut­ta suo­ma­laiselle yhteiskun­nalle. Pelätään, ettei suo­ma­laisille riitä työtä.

Elin­ta­son vaa­ti­man työn vähen­e­m­i­nen on pelkona outo. Työ on jotain sel­l­aista, jota ei halu­aisi tehdä, mut­ta on pakko elan­ton­sa takia. Miten sen vähen­e­m­i­nen voi olla ongel­ma? Siitähän pitäisi olla vain iloinen. Sen kuin tehdään työtä vähem­män ja nau­ti­taan vapaa-ajasta.

Ongel­ma on tietysti se, että työ ei vähene tasais­es­ti vaan lop­puu joil­takin kokon­aan ja sen myötä lop­puu palk­ka. Ehkä tämän takia Marx ihan­noi yhteiskun­taa, jos­sa kaik­ki osasi­vat tehdä kaikkea. Sil­loin ei täl­laista ongel­maa olisi, mut­ta se on toivea­jat­telua. Jat­ka lukemista “Tuoko tekoä­ly tuhon vai helpotuksen?”

Demareilla ei ole missään maassa toteuttamiskelpoista ohjelmaa.

Demareil­la on lois­ta­va men­neisyys hyv­in­voin­tiy­hteyskun­nan rak­en­ta­ji­na. Pro­jek­ti perus­tui teol­lis­tu­misen tuo­maan jatku­vaan elin­ta­son nousu­un  ja poli­it­tisen ja ammatil­lisen työväen­li­ik­keen yhteistyöhön. Hei­dän aikanaan talous kasvoi ja kaik­ki muut­tui jatku­vasti parem­mak­si. Hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan kehit­tämi­nen oli kasvun kanavoimista.

Se aika on  ohi. Kaikkial­la teol­lisu­us­mais­sa asi­at ovat men­neet useimpi­en kannal­ta huonom­mik­si ja taloudelli­nen eri­ar­voisu­us on lisään­tynyt. Olen opti­misti ja uskon, että yhteiskun­taa voi edelleen muut­taa parem­mak­si, mut­ta ei demarei­den van­hoil­la eväil­lä. Hei­dän jär­jestökoneis­ton­sa ole tarpeek­si ennakkolu­u­lo­ton kehit­tääk­seen uusia eväitä. Demar­it ovat oman ohjel­mansa osalta todel­la kon­ser­vati­ivisia –tuot­ti­han se ennen niin hyviä tulok­sia. Jat­ka lukemista “Demareil­la ei ole mis­sään maas­sa toteut­tamiskelpoista ohjelmaa.”

Kaupunkien tyhjiä asuntoja pitäisi verottaa

Helsingis­sä on noin 40 000 ”tyhjää” asun­toa, siis asun­toa, jos­sa kukaan ei asu vak­i­tuis­es­ti. Useim­mis­sa niistä kyl­lä asuu joku enem­män tai vähem­män tilapäis­es­ti. Ne ovat jonkun muual­la Suomes­sa tai muus­sa maas­sa kir­joil­la ole­van kakkosasun­to­ja tai ulko­mail­la kir­joil­la ole­van työn­tek­i­jän asun­to­ja. Yhä use­ampi asun­to on Airbnb käytössä.

Nämä muual­la Suomes­sa asu­vien kakkosasun­not, niin san­otut ”oop­pera-asun­not” pain­ot­tuvat keskus­tan tun­tu­maan. ”Tyhjiä” asun­to­ja on Klu­u­vis­sa läh­es 40 % kaik­ista asun­noista, joista tosin ymmärtääk­seni osa on lyhytvuokrauk­sen piirissä.

Kaupun­gin menot koos­t­u­vat lähin­nä kouluista ja kiin­teistökaupun­gin menoista, esimerkik­si liiken­nein­fran kun­nos­sa pidos­ta ja joukkoli­iken­teen jär­jestämis­es­tä – ja myös kult­tuuri­palveluista. Ne rahoite­taan lähin­nä tuloverol­la , siis kun­nal­lisverol­la. Tyhjät asun­not ovat nekin riip­pu­vaisia kaupun­gin panos­tuk­sista, mut­ta eivät mak­sa siitä juuri mitään. Jat­ka lukemista “Kaupunkien tyhjiä asun­to­ja pitäisi verottaa”

Lukukausimaksut ja pehmeä opintolaina

Tästä kir­joituk­ses­ta ei voi syyt­tää vihre­itä, kos­ka vihreät ovat voimakkaasti osoit­ta­neet ole­vansa eri mieltä siitä, mitä tässä esitän.

Olen samaa mieltä jok­seenkin kaikesta, mitä suuresti kun­nioit­ta­mani Vesa Vihriälä on esit­tänyt, eikä hänen esi­tyk­sen­sä yliopis­to­jen lukukausi­mak­su­ista tee poikkeusta. Minus­ta Suomeen pitäisi tul­la yliopis­toi­hin ja korkeak­oului­hin lukukausi­mak­sut, raho­jen pitäisi men­nä yliopis­toille raha seu­raa opiske­li­jaa ‑peri­aat­teessa ja lukukausi­mak­sut pitäisi rahoit­taa pehmeäl­lä opis­to­lainal­la, joka tulee mak­su­un vain, jos opiskeluin­vestoin­ti onnis­tuu niin että pää­tyy hyvätuloiseksi.

Art­tu Rin­ta­nen esit­ti Helsin­gin Sanomien yleisönosas­tossa 27.4. lukukausi­mak­su­jen sijas­ta yliopis­toille vero­tu­soikeut­ta valmis­tuneille opiske­li­joilleen. Veroa meni vain tietyn rajan yli menevistä tuloista ja vero­tus jatkuisi, kunnes ennal­ta määrät­tä mak­su on tul­lut mak­se­tuk­si. Kuu­lostaa hyvin samal­ta asial­ta, mut­ta on siinä pari pien­tä mut­ta merkit­tävää eroa.

Ilmainen opiskelu on tulonsiirto köyhiltä rikkaille

Jat­ka lukemista “Lukukausi­mak­sut ja pehmeä opintolaina”

Arto Satonen (7) Kaiken työn pitää kannattaa.

Tämän jut­tu oli jäänyt julkaise­mat­ta, Parem­pi myöhän kuin ei milloinkaan.

Lause kaiken työn pitää kan­nat­taa, tois­tuu kir­jas­sa mon­een ker­taan. En voisi olla tavoit­teesta enem­pää samaa mieltä. Ongel­ma on vain se, että hal­li­tus on tehnyt mon­elle pieni­palkkaiselle eri­tyis­es­ti osa-aikatyöstä täysin kannattamatonta.

Hal­li­tus on  heiken­tänyt pieni­palkkaisen osa-aikatyön kan­nat­tavu­ut­ta pois­ta­mal­la suo­jao­suuk­sia asum­istues­ta, työt­tömyys­tur­van sovitel­lus­ta päivära­has­ta ja toimeen­tu­lotues­ta. Sen myötä mon­en kohdal­la tar­jol­la ole­va vähäi­nen työ ei tuo­ta hänelle yhtään mitään ver­rat­tuna siihen, ettei tee työtä lainkaan ja nos­taa toimeen­tu­lo­tukea. Kos­ka työssä käymis­es­tä aiheutuu myös kulu­ja, työn tuot­to on mon­en kohdal­la jopa negati­ivi­nen. Jat­ka lukemista “Arto Sato­nen (7) Kaiken työn pitää kannattaa.”

Arto Satonen (8) Perustulo

Olen mokan­nut tätä kir­joit­taes­sani pahasti. Muistin­varais­es­ti kir­joitin, että vihrei­den esit­tämä perus­tu­lo olisi ollut vuon­na 2007 560 euroa, jon­ka muutin tämän päivän rahak­si 800 euroksi. Vuo­den 2007 laskel­ma oli tehty 440 eurol­la, mikä olisi nykyra­hak­si muutet­tuna 620 euroa. Tuol­lainen 560 euron esi­tyskin on ollut, mut­ta en muista tarkkaa vuot­ta. Ajan­ta­saisin on Vihrei­den puoluekok­ouk­sen vuon­na 2020 hyväksymä esi­tys 600 euron perus­tu­lok­si, joka olisi vuo­den 2025 raha­nar­von mukaan 650 euroa. Kor­jaan tek­stin tämän mukaisek­si. Vuo­den 2022 päätök­sessä ei maini­ta veron korkeut­ta, joten käytän edel­lisen mallin 42 %:n marginaaliveroa.

====

Arto Sato­nen ilmoit­taa vas­tus­ta­vansa jyrkästi perus­tu­loa. Hänen perustelun­sa osoit­ta­vat, ettei hän ymmär­rä perus­tu­losta mitään.

Lyhyt ker­taus. Perusu­loa on esitet­ty kaut­ta his­to­ri­an jonkin muo­toise­na. Ensim­mäisen seikkaperäsin esi­tyk­sen perus­tu­losta teki kuitenkin Mil­ton Fried­man, jota ei ole koskaan syytet­ty  vasem­mis­to­laisu­ud­es­ta. Hän kut­sui sitä negati­ivis­sek­si tuloveroksi

Fried­manin aloitet­ta tutkit­ti­in kokeel­lis­es­ti Yhdys­val­lois­sa, mut­ta päädyt­ti­in sille sukua ole­vaan malli­in nimeltä Earned Income Tax Cred­it (EITC), työ­tu­losta tehtävään verovähen­nyk­seen, joka voi olla selvästi veroa suurem­pi, mut­ta jota ei saa, ellei ole ansio­tu­lo­ja lainkaan. Se lisäsi olen­nais­es­ti työl­lisyyt­tä ja pienen­si tulo­ero­ja Yhdys­val­lois­sa. Eri­tyis­es­ti se paran­si köy­hien yksi­huolta­jien ase­maa. Jat­ka lukemista “Arto Sato­nen (8) Perustulo”

Arto Satonen (6). Tanskan malli

Sato­nen näyt­tää innos­tuneen työl­lisyy­den hoi­dos­ta Tan­skan mallista. Siitä onkin paljon opit­tavaa. Sato­nen kuitenkin poimii siitä valikoiden itselleen sopivia oxsia niin, ettei lop­putu­los vas­taa esikuvaansa.

Tan­skan malli vede­tään hel­posti ves­sas­ta alas vetoa­mal­la siihen, että Tan­s­ka on paljon Suomea tiheäm­min asut­tu maa. On tot­ta, että Suo­mi on laa­ja maa, mis­sä mon­et asu­vat har­vas­sa yksi siel­lä ja toinen. Kuitenkin selvä enem­mistö työikäi­sistä suo­ma­lai­sista asuu isohkois­sa kaupungeis­sa tai niiden liepeil­lä, tiheästi kuin tan­skalaiset. Kos­ka niitä har­vaan asu­vi­akaan ei pidä uno­htaa, voisi kysyä, pitäisikö har­vaan asu­tulle Suomelle olla kokon­aan eri sään­nöt. Työe­htosopimusten rooli nyt ainakin on kovin eri­lainen siel­lä, mis­sä ei oikeas­t­aan ole työmarkkinoita.

Tan­skas­sa irti­sanomi­nen on help­poa, mut­ta työt­tömyys­jak­sot lyhy­itä. Sitä Sato­nen ei koros­ta, että helpon irti­sanomisen vasti­neek­si työt­tömyysko­r­vaus on eri­tyis­es­ti jak­son alus­sa selvästi korkeampi kuin Suomes­sa. Jat­ka lukemista “Arto Sato­nen (6). Tan­skan malli”

Arto Satonen (5) Vuorotteluvapaa ja aikuiskoulutustuki

Hal­li­tus kat­soi hyväk­si pois­taa vuorot­telu­va­paan ja aikuiskoulutustuen.

Vuorot­telu­va­paan pois­tamis­es­ta en voi urput­taa, kos­ka mei­dän tarkoituk­semme oli jo SATA-komite­as­sa ehdot­taa sen post­amista. Kun tieto tästä lev­isi eduskun­taan, kaik­ki eduskun­taryh­mät – muis­taak­seni myös kokoomus – julis­ti­vat , että sitä ei mis­sään tapauk­ses­sa saa poistaa.

Koko vuorot­telu­va­paa perus­tui alun perin väärään käsi­tyk­seen työ­markki­noista. Ajatelti­in, että työtön ja työssä ole­va voivat vai­h­taa osaa niin, että työtön pääsee töi­hin ja työssä ole­va vapaalle. Tässä kuvitelti­in, että työ­paikko­jen määrä on jostain ulkoa annet­tu eikä sil­lä ole mitään tekemistä työn tar­jon­nan kanssa – ikään kuin olisi puh­das sat­tuma, että isois­sa mais­sa on enem­män työ­paikko­ja kuin pienis­sä. Jat­ka lukemista “Arto Sato­nen (5) Vuorot­telu­va­paa ja aikuiskoulutustuki”