Kategoria: Sosiaalipolitiikka

Sosiaaliturvan ongelmat (9) Tavoittelemani lopputulos

Emme vielä tiedä, mitä tekoä­ly elämällemme merk­it­see, mut­ta val­lit­se­va usko­mus on, että se lisää työn tuot­tavu­ut­ta merkit­tävästi. Läh­den tästä oletuksesta.

Elon Musk esit­tää, että tarvit­semme perus­tu­lon, kos­ka niin moni syr­jäy­tyy työelämästä. Min­unkin työkalu­pakissani on perus­tu­lo, mut­ta päin­vas­tais­es­ta syys­tä – jot­ta ihmiset eivät syr­jäy­ty­isi työelämästä.

Elämän helpottuminen tuottaa ahdistusta

Jos koti­taloustöis­sä tapah­tuu jokin tuot­tavu­us­loik­ka, esimerkik­si pyyk­in­pe­su­un tulee avuk­si nykyaikainen pesukone, koemme sen elämämme helpo­tuk­sek­si. Jos samaa tapah­tuu ansiotöis­sä, seu­rauk­se­na voi olla taloudel­lista epä­toivoa, kos­ka mon­elta menee leipä.

Mei­dän talousjär­jestelmässämme kukin ansait­see rahaa sen mukaan, kuin­ka suuri on hänen mar­gin­aa­li­nen tuot­tavuuten­sa rahas­sa mitat­tuna. Jos yhtäkkiä tuot­tavu­us nousee suuresti, mar­gin­aa­li­nen tuot­tavu­us ale­nee, kos­ka tek­i­jöitä on enem­män kuin tarvi­taan ja hei­dän ansio­ta­son­sa las­kee. Vaik­ka julk­isu­udessa toisin esitetään, alan palkkake­hi­tys ei voi perus­tua tuot­tavu­u­teen täl­lä alal­la vaan kansan­taloudessa kokon­aisuute­na. Jos jol­lakin alal­la työt vähenevät, se ei tarkoi­ta, että palkat sil­lä alal­la nou­se­vat vaan pikem­minkin päinvastoin.

Pitkäl­lä aikavälil­lä teknologi­nen kehi­tys kään­tyy kaikkien hyväk­si, mut­ta siinä välis­sä moni voi kär­siä. 1700-luvun koneen­särk­i­jät oli­vat his­to­ri­al­lis­es­ti väärässä vas­tus­taes­saan teol­lis­tu­mista, joka lop­ul­ta johti myös työväen­lu­okan elin­ta­son huimaan nousu­un, mut­ta oma­l­ta kannal­taan he oli­vat oike­as­sa. Hei­dän ansio­ta­soaan Kehruu-Jen­nyt alen­si­vat pysyvästi. Kesti pari sukupolvea, ennen kuin teolli­nen val­lanku­mous johti teol­lisu­ustyöväestön ansio­ta­son nousuun.

Syynä on politiikan epäonnistuminen

Val­tion tehtävä on ohja­ta markki­na­t­alout­ta ja kor­ja­ta sen virheitä. On todel­la hölmöä, että työtä helpot­ta­vat keksin­nöt kään­tyvät ahdis­tuk­sek­si. Jat­ka lukemista “Sosi­aal­i­tur­van ongel­mat (9) Tavoit­tele­mani lopputulos”

Sosiaaliturvajärjestelmän ongelmat (8) Asumistuki matalapalkkatukena

Asumistuki matalapalkkatukena

Bri­tann­ian lib­er­aalien 1800-luvul­la lanseer­aa­ma pro­gres­si­ivi­nen tulovero on varhaisin mata­la­palkkat­uen muo­to. On helpom­pi elää pienel­läkin pal­ka­lla, kun pienistä siitä menee vain vähän veroa tai ei lainkaan. Aina sil­loin täl­löin halu­taan ehdote­taan, että alen­netaan vero­ja pien­im­mistä tuloista. Niitä ei voi enää alen­taa, kos­ka pienistä tuloista ei per­itä veroa lainkaan.

Nol­la ei kuitenkaan ole pienin ole­mas­sa ole­va luku. Seu­raa­va askel pro­gres­si­ivis­ten vero­jen soveltamises­sa olisi men­nä nol­lan ala­puolel­la, siir­tyä siis negati­iviseen veroon. Tätä esit­ti esimerkik­si Mil­ton Fried­man 1960-luvulla.

Tarkaste­len negati­ivisen tuloveron ja perus­tu­lon käyt­tökelpoisu­ut­ta myöhem­mis­sä postauk­sis­sa. Tässä esitän asum­istuen erään­laise­na negati­ivisen tuloveron muo­tona. Jat­ka lukemista “Sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmän ongel­mat (8) Asum­is­tu­ki matalapalkkatukena”

Sosiaaliturvajärjestelmän ongelmat (7) Palkkatuki

Palkkatukea mak­se­taan työ­nan­ta­jalle, joka palkkaa henkilön, jon­ka tuot­tavu­us on alen­tunut niin, ettei tämän työ­panos vas­taa palkkaa. Nor­maal­isti palkkatu­ki on puo­let palka­s­ta, mut­ta jos henkilön työkyky on alen­tunut, palkkatu­ki voi olla 70 %. Yhdis­tyk­set, säätiöt ja uskon­nol­liset yhteisöt voivat saa­da palkkatukea 100% eli val­tio mak­saa palkan kokonaan.

Ker­ral­laan palk­ka tukea voi saa­da edeltäneen työt­tömyys­jak­son pitu­ud­es­ta riip­puen 5 tai 10 kk., yli 60 vuo­ti­aat voivat olla palkkat­uel­la käytän­nössä eläk­keelle siir­tymiseen­sä sak­ka. Ajatuk­se­na on, että tuk­i­työ paran­taa henkilön tuot­tavu­ut­ta, eikä hän sen jäl­keen enää tarvitse palkkatukea.

Ruot­si käyt­tää palkkatukea moninker­tais­es­ti enem­män kuin Suo­mi. Itse asi­as­sa palkkatu­ki selit­tää noin puo­let Suomen ja Ruotsin eros­ta työl­lisyy­destä. Tämän lisäk­si Ruot­sis­sa nou­date­taan erään­laista Rin­teen mallia, Kun­nat palkkaa­vat työt­tömiä nuo­ria, tarvit­si kun­ta hei­dän työ­panos­taan tai ei. Tämän laa­ju­ut­ta en tiedä (työ­paikko­jen turhu­ut­ta ei tilas­toi­da) mut­ta se voi selit­tää Suomen ja Ruotsin työl­lisyy­seroista toisen puolen. Joka tapauk­ses­sa Ruot­sis­sa on sen ver­ran suurem­pi osa työvoimas­ta töis­sä julkisel­la sek­to­ril­la kuin Suomes­sa, että nämä kak­si riit­tävät yhdessä selit­tämään eron työl­lisyy­dessä. Jat­ka lukemista “Sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmän ongel­mat (7) Palkkatuki”

Sosiaaliturvajärjestelmän ongelmat (5) Työn on kannatettava sekä palkansaajalle että työnantajalle

Van­ha tilas­toti­eteen pro­fes­sori­ni, Leo Törn­qvist sanoi aikanaan, että hitaat tren­dit ovat vaar­al­lisimpia, kos­ka niihin ehditään tot­tua eikä koskaan ole oikea aika kään­tää suun­taan. Hän puhui ilmas­ton­muu­tok­ses­ta, mut­ta sama kos­kee työmarkkinoita.

Työ­markki­noil­la on tapah­tunut vuosikym­menten aikaan kak­si muu­tos­ta, jot­ka pakot­taisi­vat muut­ta­maan työl­lisyyspoli­ti­ikan perustei­ta ja työt­tömyys­tur­van sään­töjä, mut­ta niihin on totuttu.

Osaamisvinouman kasvu

Ensim­mäi­nen muu­tos on osaamisvi­nouman kasvu eli se, että yhä use­am­man työn­hak­i­jan kyvyt eivät riitä nyky­isil­lä ehdoil­la työ­markki­noille. Tämä näkyy rak­en­teel­lisen työt­tömyy­den tai oikeam­min san­ot­tuna tas­apain­o­työt­tömyy­den kasvu­na. Vuon­na 1975 Kekko­nen run­noi maa­han hätäti­la­hal­li­tuk­sen, kun työt­tömien­määrä oli nous­sut yli sadan tuhan­nen. Nyt se on jotain 350  000 – 500 000 riip­puen siitä, kuin­ka suur­ta osaa työn­haus­ta luop­uneista pide­tään tosi­asial­lis­es­ti työt­töminä. Ei hyvä. Jat­ka lukemista “Sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmän ongel­mat (5) Työn on kan­natet­ta­va sekä palka­nsaa­jalle että työnantajalle”

Sosiaaliturvajärjestelmämme ongelmat (4) juuttuminen vanhoihin rakenteisiin

Suomen sosi­aal­i­tur­va on rak­en­teeltaan eri­lainen kuin muis­sa mais­sa. Ei vaiku­ta siltä, että muut ovat valin­neet väärin ja me ain­oina oikein. Mei­dän on kuitenkin erit­täin vaikea muut­taa omaa jär­jestelmämme muiden kaltaiseksi.

Aika moni alan toim­i­ja ottaa yksi­tyis­es­ti esille perus­tus­lain siis sen, että sosi­aal­i­tur­va rak­en­teel­lisen uud­is­tamisen tiel­lä on hyvää tarkoit­ta­va perus­tus­la­ki. Tätä he eivät kuitenkaan uskalla sanoa julkises­ti. Kos­ka min­ul­la ei ole enää mitään ura­su­un­nitelmia, kat­son aiheel­lisek­si tuo­da tämän julki.

Tarkoituk­se­na on ollut taa­ta perus­tus­lail­la sosi­aal­isia oikeuk­sia, mut­ta juris­tit puhu­vat juristien kielel­lä ja se kieli on tähän tarkoituk­seen kovin köm­pelöä. Lop­putu­lok­se­na sosi­aal­i­tur­vas­sa on kiin­nitet­ty joitakin palikoi­ta, jot­ka vaikut­ta­vat aivan sat­tumal­ta val­i­tu­il­ta.  Niin­pä, kun raha­pu­la pakot­taa säästämään, säästöt on kohdis­tet­ta­va niihin kohti­in, joi­ta ei ole kiin­nitet­ty, vaik­ka sen sosi­aa­li­nen hin­ta olisi paljon korkeampi. Rak­en­teen uud­is­tamis­es­ta perus­tus­la­ki tekee mah­dot­toman. Jat­ka lukemista “Sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmämme ongel­mat (4) juut­tumi­nen van­hoi­hin rakenteisiin”

Sosiaaliturvajärjestelmämme ongelmat (2) Ensisijaista turvaa tulee nostaa.

Suo­ma­lainen sosi­aal­i­tur­va eroaa muista Euroopan maista siinä, että meil­lä työt­tömyys­tur­van taso on mata­la ja vas­taavasti toimeen­tu­lotuen, taatun vähim­mäis­tu­lon, taso on korkea. Muut maat eivät ole väärässä emmekä me oike­as­sa. Mei­dän pitäisi kehit­tää omaa jär­jestelmäämme muiden tapaisek­si, kos­ka toimeen­tu­lotuen sään­nöt ovat niin mahdottomat.

Nos­taa pitäisi eri­tyis­es­ti työt­tömyys­tur­van minim­i­ta­soa. Hyvä­palkkaises­ta työstä tilapäis­es­ti työt­tömän tilanne on siedettävä.

Tämä kaatuu kuitenkin suo­ma­laisen jär­jestelmän toiseen erikoisu­u­teen, joka on pyhä. Meil­lä ansiosi­don­nainen työt­tömyys­tur­va on työ­markki­naos­a­puolten hal­lit­se­maa alaa. He taas ovat päät­täneet, että jos työt­tömyys­tur­van min­imipäivära­haa nos­te­taan, pitää myös suurem­pia työt­tömyyspäivära­ho­ja nos­taa yhtä paljon, tai oikeas­t­aan vähän enem­män. Se taas tulisi niin kalli­ik­si, että kan­nat­taa jät­tää min­imipäivära­ha niin pienek­si, että sitä pitää aina täy­den­tää toimeen­tu­lotuel­la. Jat­ka lukemista “Sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmämme ongel­mat (2) Ensisi­jaista tur­vaa tulee nostaa.”

Sosiaaliturvajärjestelmän ongelmat (1) Toimeentulotuki

Olin maanan­taina tilaisu­udessa kuul­la Pasi Moi­sion  esi­tys­tä suo­ma­lais­es­ta sosi­aal­i­tur­vas­ta ja sen uud­is­tamis­tarpeesta. Tämän kir­joituk­sen ajatuk­sista vas­taan kuitenkin kokon­aan itse.

Lyhyesti: Suomes­sa on aivan liian help­poa jät­täy­tyä yhteiskun­nan tukien varaan ja aivan liian vaikea pyris­tel­lä niistä sen jäl­keen eroon. Suo­ma­lainen ensisi­jainen sosi­aal­i­tur­va (siis syype­r­usteinen) on ver­rat­tain vaa­ti­ma­ton­ta ja viime­si­jainen (toimeen­tu­lo­tu­ki) selvästi anteliaampi kuin ver­rokki­mais­sa. Sen takia toimeen­tu­lo­tukin on meil­lä keskeinen osa sosi­aal­i­tur­vaa, kun se muual­la on aika vaa­ti­mat­tomas­sa roolissa.

Toimeentulotuki on täydellinen kannustinloukku

Toimeen­tu­lo­tu­ki on tukimuo­tona  vihovi­imeinen. Se on sat­apros­ent­tis­es­ti tulovähen­teinen niin, ettei toimeen­tu­lo­tukea saa­va hyödy työn­teosta sent­tiäkään. Sik­si se kasaa kär­päs­pa­perin tavoin ihmisiä piiriinsä.

Peri­aat­teessa toimeen­tu­lotuel­la ole­va ei myöskään saa säästää mitään. Jos kuun vai­h­teessa tilil­lä on euroakaan, se vähen­netään sel­l­aise­naan seu­raa­van kuun toimeen­tu­lotues­ta. Pesukoneen hajoamiseen ei siis saa varautua. Tämä on peri­aat­teena niin jär­jetön, ettei sitä ymmärtääk­seni sovel­leta käytän­nössä, vaik­ka laki niin vaati­ikin. Jat­ka lukemista “Sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmän ongel­mat (1) Toimeentulotuki”