Miksi luova tuho on palkkaeroja tehokkaampi

Kun kir­joitin täl­lä blogilla, että palkanko­ro­tuk­set lisäi­sivät luo­van tuhon kaut­ta tuot­tavu­u­den kasvua, min­ul­ta kysyt­ti­in, mik­si tuot­tavu­u­den nousu­un tarvi­taan luo­vaa tuhoa, eikö riitä, että tuot­tavampi työ­paik­ka mak­saa korkeam­paa palkkaa ja imuroi näin työvoiman huono­tuot­toi­sista työpakoista.

Jonkin täy­den kil­pailun kitkat­tomas­sa ideaal­i­mallis­sa se riit­tää, mut­ta todel­lises­sa maail­mas­sa ei riitä.

Pääsyynä on kit­ka. Ihan pienet palkkaerot eivät riitä työ­paikan vai­h­toon.  Tärkein syy Suomes­sa johtuu siitä, että työ­paikan vai­h­t­a­mi­nen edel­lyt­tää usein muut­toa työn perässä toiselle paikkakun­nalle tai toiselle puolelle kaupunkia.  Se mak­saa ja on muutenkin vaival­loista. Joskus täy­tyy myös koulut­tau­tua, ja se vas­ta mak­saakin, mut­ta on pakko, jos van­ha työ­paik­ka menee alta pois. Eikä pidä väheksyä kotiseu­tu­rakkaut­ta, las­ten leikki­tovere­i­ta ja mukavia naa­pure­i­ta. Jat­ka lukemista “Mik­si luo­va tuho on palkkaero­ja tehokkaampi”

Juhana Vartiainen ja Ode ruuhkamaksuista

Juhana Var­ti­ainen vas­tasi kir­joituk­seeni Ruuhka­mak­sut – voi Juhana mitä sanoit. Kävimme asi­as­ta kom­ment­ti­pal­stal­la lyhyen keskustelun. Nos­tan sen tähän omak­si artikke­lik­seen, kos­ka kom­ment­tien joukos­ta har­va sitä löytää. Poli­it­tis­ten ryh­mien välil­lä käy­dään Helsin­gin liiken­teestä varsin vähän ana­lyyt­tista keskustelua, tule­htunut­ta huutelua sitäkin enem­män. Erim­ielisyys kuu­luu poli­ti­ikkaan, mut­ta tois­t­en argu­men­tit pitäisi silti ymmärtää.

Juhana Odelle

Osmo, yllät­tävän dra­maat­ti­nen kir­joi­tus sin­ul­ta. Minä suh­taudun avoimesti tienkäyt­tö­mak­sui­hin, kun­han niil­lä on vankat peruste­lut. Ja mak­sut kun­tien päätök­sel­lä mah­dol­lis­ta­va lain­säädän­tö on peri­aat­teessa järkevä, jos se mah­dol­lis­taa mak­sut, jot­ka jäävät kun­tien tai aluei­den omaan käyttöön.

Mak­su­jen teo­reet­ti­nen perustelu on tietysti kristallinkirkas. Ruuhka­mak­su on markki­nae­htoinen tapa allokoi­da niukkaa tilaa. Pormes­tari­ten­teis­sä olenkin sanonut näin: tienkäyt­tö­mak­sun perustelu on ymmär­ret­tävä, mut­ta on erik­seen perustelta­va, että Helsingis­sä niiden voi arvel­la paran­ta­van hyv­in­voin­tia. Suh­taudun tietysti avoimesti ja olisin utelias näkemään sel­l­aisen kus­tan­nus-hyöty­ana­lyysin, jol­la täl­laiseen tulok­seen päädytään.

Suurem­mis­sa kaupungeis­sa kuten Lon­toos­sa ja Tukhol­mas­sa mak­sui­hin on oltu tyy­tyväisiä ja molem­mis­sa kaupungeis­sa asuneena voin vaku­ut­taa, että ne ovat mak­su­jen jäl­keen muut­tuneet miellyttävämmiksi.

Tukhol­man ja Lon­toon mak­su­ja edeltävi­in ruuhki­in ver­rat­tuna Helsin­gin ruuhkat ovat käsit­tääk­seni pieniä. Liikku­misen tavat ovat tääl­lä monipuolis­tuneet, kiitos metron ja polkupyöräväylien, ja Raide-Jok­eri tulee edelleen paran­ta­maan tilannetta.

Tuos­sa kir­joituk­ses­sasi käyt läpi kaikkia autoilun kiel­teisiä ulkois­vaiku­tuk­sia, ja näet ruuhka­mak­sut ratkaisuna niihin. Tienkäytt­tö­mak­su on kuitenkin vain ruuhkau­tu­miseen eli niukan tilan käyt­töön liit­tyvä keino, kun taas noi­ta mui­ta vaiku­tuk­sia hoide­taan muil­la keinoin. Sitä pait­si autoilun sähköistyessä sekä mete­lion­gel­ma että hiilid­iok­sidipäästöon­gel­ma kaiketi poistuvat.

Lisäk­si tule­vaisu­u­den ske­naar­i­ot ovat täyn­nä ajatuk­sia siitä, miten uusil­la älykkäil­lä ratkaisuil­la voidaan mah­dol­lis­taa enem­män liikku­mista pienem­mäl­lä autokan­nal­la. Yksi­ty­istä autoilua taval­la tai toisel­la tarvi­taan kaupungis­sa, jon­ka van­husväestö kas­vaa nopeasti.

Aion kyl­lä pere­htyä tarkem­min Helsin­gin ruuhkaisu­u­teen ja muo­dostaa itsel­leni käsi­tyk­sen siitä, onko se ongel­ma ja miten suuri. Minus­ta itä-län­si-liikku­mi­nen on mitä ilmeisim­min liian hidas­ta kan­takaupun­gin niemel­lä, ja ylipään­sä niemelle tulem­i­nen on hidas­ta. Sik­si­hän me toivoimme maanalaisia ratkaisu­ja eli uusia väyliä – tai edes niiden selvit­tämistä. Keskus­tan näivet­tymi­nen on minus­ta jonkin­lainen uhka. Nyt tulee paljon raider­atkaisu­ja, jot­ka vievät tilaa, ja sik­sikään ei minus­ta maanalaista väylärak­en­tamista pitäisi sulkea pois.

Tun­nelit ovat muuten myös osa Helsinkiä suurem­man Tukhol­man liiken­teen (kohta­laista) suju­vu­ut­ta. Ja mah­dolli­nen mak­sulli­nen tun­neli­rakenne kaiketi olisi ratkaisuna lähel­lä tiemaksuja.

En tietenkään sul­je kat­e­goris­es­ti pois tienkäyt­tö­mak­su­ja. Mut­ta halu­aisin nähdä kus­tan­nushyöty­ana­lyysin, joka perustelee niiden hyv­in­voin­ti­vaiku­tuk­sen kaiken uuden tiedon val­os­sa. Huo­maan myös, että helsinkiläis­ten paris­sa val­lit­see aikamoinen epälu­u­lo siitä, että mak­su olisi uusi kus­tan­nus, jon­ka tuo­maa tuloa ei tul­la käyt­tämään helsinkiläis­ten hyväksi.

Jos min­ut val­i­taan pormes­tarik­si, ehkäpä voin näi­hin asioi­hin vaikuttaa 🙂

Ode Juhanalle

Kiitos, Juhana
Ruuhka­mak­su on tietysti nimen­sä mukaises­ti ensisi­jais­es­ti tarkoitet­tu sään­telemään rajal­lisen tilan käyt­töä, jos­sa se on ratio­naalisem­pi kuin jonot­ta­mi­nen. Hin­ta on yleen­säkin jonot­tamista parem­pi ratkaisu. Luulisi ainakin kokoomus­lais­ten nyt ymmärtävän tämän.

Sanoit, että mui­ta liiken­teen ulkoisia hait­to­ja, kuten myrkyl­lisiä saastei­ta ja melua tulee säädel­lä muil­la tavoil­la. Irtaan­tukaamme todel­lisu­ud­es­ta ja kuvitelka­amme, että voisimme säätää opti­maal­isia Pigoun vero­ja säätelemään melua ja autoilun myrkyl­lisiä saastei­ta. Melumak­su olisi var­maankin desi­be­limäärä x altistunei­den määrä. Niin­pä mak­su olisi Man­ner­heim­intiel­lä ainakin tuhatk­er­tainen Uuku­niemen kylän­rait­ti­in ver­rat­tuna. Aika saman­lainen olisi myös mak­su myrkyl­li­sistä saasteista, Helsingis­sä sekin tuhatk­er­tainen ver­rat­tuna Uuku­niemeen. Molem­mat mak­sut oli­si­vat aika lähel­lä ruuhka­mak­sua. Ne eroaisi­vat siitä vain siten, että mak­su olisi sama kel­lon­a­jas­ta riip­pumat­ta, melumak­su ehkä jopa yöl­lä korkeampi kuin päivällä.

Tässä epätäy­del­lisessä maail­mas­samme ei var­maankaan kan­na­ta säätää erik­seen ruuhka­mak­sua, melumak­sua ja saastemak­sua vaan yhdis­tää ne yhdek­si mak­suk­si. Puh­taas­ta ruuhka­mak­sus­ta tämä eroaisi vain sikäli, ettei se olisi nol­la ruuh­ka-ajan ulkop­uolel­la vaan vain olen­nais­es­ti halvempi.

Sähköau­to­jen hyvä puoli on lähin­nä siinä, etteivät ne tuo­ta hiilid­iok­sidipäästöjä. Sik­si ne eivät mak­sa polt­toain­everoa. Jos sähkön tuotan­nos­sa syn­tyy päästöjä, voimalaitos mak­saa päästöoikeuk­sista. Melua ne tuot­ta­vat yhtä paljon, kos­ka henkilöau­to­jen melu on peräisin renkaista ja kos­ka EU tulee vaa­ti­maan henkilöau­toil­ta jotain räpät­in­tä varoit­ta­maan jalankulk­i­joi­ta. Pakokaa­su­ja niistä ei tule, mut­ta niiden (nasta)renkaat jauha­vat asfaltista myrkyl­listä pölyä siinä, mis­sä ben­sa-auto­jenkin renkaat. Pako­jen puut­teen vuok­si sähköau­to­jen mah­dolli­nen ruuhka­mak­su voisi siis  olla vähän alempi.

Toiv­ot­tavasti tutus­tut Keskus­tatun­neli-suun­nitel­maan ennakkolu­u­lot­tomasti. Voi tun­nus­taa, että olen siinä mielessä huono vihreä, että suh­tauduin siihen alun perin avoimen myön­teis­es­ti. Ajat­telin, että se voisi olla hyvä kom­pro­mis­si, kos­ka luulin, että sen avul­la voitaisi­in toisaal­ta rai­va­ta keskus­tas­ta tilaa jalankulk­i­joille ja toisaal­ta tur­va­ta keskus­tan kaup­pali­ikkei­den saavutet­tavu­us autoil­la ja että se voitaisi­in rahoit­taa autoil­i­joil­ta perit­tävil­lä maksuilla.

Han­ke osoit­tau­tui kolme ker­taa ennakoitua kalli­im­mak­si minkä lisäk­si alan asiantun­ti­jat sanoi­vat, että nekin kus­tan­nuk­set on las­ket­tu aivan alakant­ti­in. Jot­ta tämä saataisi­in rahoite­tuk­si autoil­i­joil­ta perit­tävil­lä mak­suil­la, tun­nelin käytön pitäisi mak­saa kuusi euroa suun­taansa. Niinkään ei saataisi rahaa kerä­tyk­si, kos­ka se hin­noit­telisi tun­nelin tyhjäk­si. Mak­su pitäisi per­iä maan päältä, mut­ta edus­ta­masi puolue ei sel­l­aisia mak­su­ja hyväksy. (Tiedäthän Leif Johans­enin esimerkin siitä, mik­si vuonon ylit­tävää sil­taa ei pidä rahoit­taa siltamaksuilla.)
Jos taas perisimme nuo mak­sut myös maan päältä, liikenne vähenisi niin paljon, ettei tun­nelia enää tarvit­taisi. Tästä on vaikea saa­da järkevää.

Lop­ullis­es­ti min­ut sai vas­tus­ta­maan tun­nelia Helsin­gin kaup­paka­mari, tuo Helsin­gin kokoomuk­sen soti­laalli­nen siipi, joka ker­toi, ettei tun­nelin perus­teel­la voi ottaa autoil­i­joil­ta maan päältä pois neliömetriäkään. Ei sitten.

Mut­ta niin kuin sanoit. Helsin­gin liikenne ei ole lainkaan niin ruuhkau­tunut kuin Tukhol­man liikenne – vaik­ka Tukhol­mas­sa on näitä tun­nelei­ta. Van­ha totu­us kaupunkisu­un­nit­telus­sa on, etteivät ruuhkat pois­tu väyliä rak­en­ta­mal­la – siis suuris­sa kaupungeissa

Juhana Odelle

Muis­te­taan kuitenkin, että tässä vai­heessa rel­e­vant­ti vai­he asi­as­sa on mah­dolli­nen tule­va hal­li­tuk­sen esi­tys. Puoles­ta tai vas­taan ‑keskustelu kun­nis­sa muut­tuu rel­e­van­tik­si, kun tiede­tään, syn­tyykö asi­as­ta lain­säädän­tö ja mil­lainen se kaikkine yksi­tyisko­hti­neen on. Talous­valiokun­ta ja liiken­nevaliokun­ta pääs­sevät arvioimaan asiaa.

Kirsi Pihan ylläri

Suu­tutin lauan­taina demar­it täl­lä twiitilläni:

Kun kuulin, että @kirsipiha luop­uu ehdokku­ud­es­ta, oli sekun­nin ajan iloinen vihrei­den vaalivoitos­ta, mut­ta sen jäl­keen kauhuis­sani. Voita­mme var­maankin vaalit, mut­ta voimme hävitä Helsin­gin mah­dol­liselle sinipunaniskar­in­ta­malle. (pers+kok+sdp)

Olin muo­toil­lut sen perin huonos­ti, kos­ka demar­it tulk­it­si­vat sen niin kuin tulkitsivat.

Halusin ker­toa vihreille, ettei Helsin­gin kokoomuk­sen per­su­un­tu­mis­es­ta kan­na­ta riemui­ta, vaik­ka se vähän paran­taakin mei­dän vaal­inäkymiämme. Se myös merk­it­see, että vihrei­den yhteistyömah­dol­lisu­udet kokoomuk­sen kanssa heikkeni­sivät radikaalisti.

Pelkäsin myös, että tämä voi johtaa van­han aseveli­ak­selin palu­useen. Sil­lä on niin pitkät per­in­teet Helsin­gin kun­nal­lispoli­ti­ikas­sa, ettei pelko ole tuules­ta tem­mat­tu. Min­un silmis­säni vihrei­den kun­nal­lispoli­ti­ikan ydin on pitää kokoomus ja demar­it kaukana toi­sis­taan. Ne ovat molem­mat yksinään ihan mukavia, mut­ta ovat heti pahanteossa, kun pää­sevät leikkimään keskenään.

Vähään aikaan aseveli­ak­selin kon­nuuk­sista ei ole ollut pelkoa, kos­ka noil­la kahdel­la puolueel­la ei ole ollut enem­mistöä keskenään, mut­ta enem­mistö syn­tyy, jos kokoomus han­kki­u­tuu nyky­istä tiivi­im­pään yhteistyöhön perus­suo­ma­lais­ten kanssa. En kuvit­tele mitään pysyvää kol­men puolueen liit­to­suhdet­ta, kos­ka sel­l­ainen olisi mah­do­ton, mut­ta yksit­täi­sis­sä asi­akysymyk­sis­sä voi käy­dä niin, että vihreät löytävät itsen­sä vähem­mistöstä. Eri­tyis­es­ti ajat­te­len liiken­nepoli­ti­ikkaa, jos­sa on men­ty kokoomuk­sen kauhuk­si paljon jalankulku‑, joukkoli­ikenne- ja fil­lariys­täväl­lisem­pään suun­taan. Ei se ole kaikkia demare­itakaan miel­lyt­tänyt. Voi hyvinkin olla, että syn­tyy enem­mistö häätämään jalankulk­i­joi­ta ja etenkin fil­lare­i­ta pois auto­jen tieltä.

Tämä ei kuitenkaan ollut pääske­naar­i­oni vaan se oli val­tu­us­to­työsken­te­lyn polar­isoi­tu­mi­nen akselille oikeis­to vas­taan vihreät ja vasem­mis­to. Mikäs hätä meil­lä siinä olisi; mehän olisimme osa tur­val­lista enemmistöä?

Hätä olisi Helsingillä.

Vihreät ovat tämän vaa­likau­den aikana tehneet tapausko­htais­es­ti yhteistyötä sekä vasem­mistop­uoluei­den että kokoomuk­sen kanssa – lukumääräis­es­ti olemme var­maankin äänestäneet use­am­min kokoomus­ta kuin vasem­mistop­uoluei­ta vas­taan. Kokoomuk­sen kanssa olemme saa­neet voit­to­ja ja vasem­mistop­uoluei­den kanssa tor­jun­tavoit­to­ja. Tor­jun­tavoitotkin ovat tärkeitä, mut­ta vain voitot vievät kaupunkia eteenpäin.

Anni Sin­nemäen suuri saavu­tus on ollut Helsin­gin asun­to­tuotan­non liki tuplaami­nen. Tähän on tul­lut paljon enem­män tukea kokoomuk­selta kuin vasem­mistop­uolueil­ta, mut­ta ei täyt­tä tukea kokoomukseltakaan.

Ilmeis­es­ti tulk­itsin kokoomuk­sen säh­lin­gin väärin

Pekka Sauri kom­men­toi twi­it­tiäni, että kan­nat­taisi nukkua yön yli. Hän oli oike­as­sa jo sikä­likin, että olin ilmeis­es­ti tulkin­nut kokoomuk­sen tapah­tu­mat väärin. Luulin, että kokoomuk­ses­sa oli tapah­tunut jokin kon­ser­vati­ivisi­iv­en val­lankaap­paus, jon­ka takia Kir­si Piha ja Han­na Gul­lich­sen vetäy­tyivät ehdokkuudesta.

Seu­raa­vana päivänä kokoomuk­sen val­tu­us­to­ryh­män puheen­jo­hta­ja Daniel Sazonov luet­teli, kei­den hän toivoisi hark­it­se­van pormes­tariehdokku­ut­ta, eikä hän edes main­in­nut Wille Ryd­ma­nia, joka oli sen­tään saanut piirikok­ouk­ses­sa kol­man­nek­sen äänistä.

Kyse oli siis muus­ta. En usko, että somen öyhöt­täjät oli­vat sitä saa­neet aikaan, kos­ka piti Pihan tietää, mil­laista somes­sa nyky­isin on. Uskot­tavin seli­tys on, että merkit­tävä osa kokoomuk­sen ehdokkaista oli ilmais­sut, ettei aio tanssia Pihan pillin mukaan ja tämä oli toden­nut, ettei voisi onnis­tua pormestarina.

Mut­ta en voi tietää.

Kokoomuk­sen lib­er­aale­ja ja kon­ser­vati­ive­ja on vaikea yhdis­tää, mut­ta nyt yhdis­täväk­si tek­i­jäk­si on löy­tynyt raha. Kokoomuk­sen pelas­ta­jak­si on nyt nos­tet­tu Eli­na Lep­omä­ki ja Juhana Var­ti­ainen, molem­mat var­teen otet­tavia taloudenasiantuntijoita.

Olen hyvin iloinen, jos molem­mat otta­vat vah­van roolin kokoomuk­sen val­tu­us­to­ryh­mässä, kun­han Sin­nemäestä kuitenkin tulee pormes­tari. Molem­mat ajat­tel­e­vat loogis­es­ti. Uskon, että vihrei­den kaupunkipoli­it­tiset lin­jauk­set saa­vat heiltä usein tukea. He oli­si­vat iso täy­den­nys kokoomuk­sen perin heiveröiseen pro mar­ket ‑siipeen. Muuten­han kokoomuk­ses­sa on enem­män pro busi­ness-ajat­telua, joka on läh­es vas­tako­h­ta pro mar­ket ‑ajat­telulle. Aika heiveröi­nen kun­nal­lispoli­it­ti­nen koke­mus heil­lä kum­mal­lakin kuitenkin on. Juhana on istunut neljä vuot­ta val­tu­us­to­ryh­mässä, mut­ta val­tu­us­tossa ei kun­nal­lispoli­ti­ikan todel­lisu­u­teen perehdytä.

Kokoomuk­ses­sa on syytet­ty Kir­si Pihaa puolueen vahin­goit­tamis­es­ta. Jokin vas­tuu tapah­tuneesta kai on niil­läkin, jot­ka savus­ti­vat hänet pois.

Kokoomusäänestäjien pitäisi pere­htyä vaalijärjestelmäämme

Kokoomus on ollut tämän vaa­likau­den suuris­sa vaikeuk­sis­sa oman val­tu­us­to­ryh­män­sä kanssa, jos­sa on jos minkälaista vipeltäjää. Syynä on Jan Vapaavuoren saa­ma jät­tämäi­nen ään­imäärä. Melkein kaik­ki kokoomuk­sen val­tavir­ran äänet menivät Vapaavuorelle. Hänen äänil­lään tuli val­i­tuk­si suuri määrä ”sivu­vir­to­jen” val­tu­utet­tu­ja samal­la, kun moni keskeinen pelin­rak­en­ta­ja putosi, alka­en kaupung­in­hal­li­tuk­sen puheen­jo­hta­jas­ta Tatu Rauhamäestä. Ja moni muu.

Kos­ka kokoomuk­sen heikko ryh­mä on ongel­ma myös muille ryh­mille, annan kokoomuk­sen äänestäjille tak­tisen neu­von. Pormes­tarik­si ei vali­ta eniten ääniä saanut­ta ehdokas­ta vaan on sovit­tu, että val­i­tuk­si tulee eniten ääniä saa­neen puolueen pormes­tariehdokas. Tälle riit­tää, että pääsee valtuutetuksi.

Täl­laisia ongelmia kokoomuk­sel­la on ollut ennenkin. Esimerkik­si sil­loin, kun Sauli Niin­istö sai eduskun­tavaaleis­sa 60 000 ääntä.

Ajatel­laan, että puolueen väki jakau­tuu ruskea­tukkaisi­in ja tum­matukkaisi­in. Ruskea­tukkaisil­la on enem­mistö ja nämä saa­vat pormes­tariehdokkaak­si ruskea­tukkaisen. Val­taosa ruskea­tukkai­sista äänestää pormes­tariehdokas­ta, joka tuleekin val­i­tuk­si suurel­la ään­imääräl­lä, mut­ta koko muu val­tu­us­to­ryh­mä koos­t­uu tum­matukkai­sista. Tämä on pysyvä ongel­ma vaal­i­jär­jestelmässämme. Sik­si kan­natankin siir­toääni­jär­jestelmää. Se ei kuitenkaan ehdi näi­hin vaalei­hin, tuskin seuraaviinkaan.

= = =

Muuten olen sitä mieltä, että tässä hässäkässä Eli­na Lep­omä­ki kohen­si osakkeitaan roimasti kokoomuk­sen puheenjohtajapelissä.

Vastaus Juhana Vartiaiselle: minä ja kokoomus

Juhana Var­ti­ainen vas­tasi min­ulle twit­teris­sä: Elän Osmo toivos­sa, että kuulen sin­ul­ta elämäni aikana vielä yhden myön­teisen kom­mentin Kokoomuksesta!

Min­ua on syytet­ty myös siitä, että suh­taudun kokoomuk­seen liian suopeasti.

Minäkin toivoisin, että kokoomus antaisi vai­h­teek­si aihet­ta myön­teiseen kom­ment­ti­in. Kovin on puolue men­nyt ikävään suun­taan alet­tuaan flirt­tail­la yhteistyöstä perus­suo­ma­lais­ten kanssa. On aika luon­nol­lista, että vihreät älähtävät sellaisesta.

Sor­ry, Juhana! Sin­ul­ta on ehkä men­emässä jo toiseen ker­taan puolue alta. Tätä kuitenkaan en todel­lakaan toivo.

Sivistys­porvarei­den lop­ulli­nen tap­pio kokoomuk­sen sisäl­lä olisi tietysti hyvä asia Vihrei­den kan­natuk­selle, mut­ta huono asia Suomelle ja vihrei­den tavoitteille.

Olisi kuitenkin vält­tämätön­tä, että kokoomus ja vihreät pysty­i­sivät tarvit­taes­sa yhteistyöhön keskenään. Suomes­sa ei käytän­nössä voi muo­dostaa hal­li­tus­ta ilman, että jom­pikumpi, vihreät tai perus­suo­ma­laiset, ovat siinä mukana. Jos vihreät eivät mah­tu­isi samaan hal­li­tuk­seen kokoomuk­sen kanssa, kokoomuk­sen ain­oa vai­h­toe­hto olisi yhteistyö perus­suo­ma­lais­ten kanssa.

Olisi todel­la type­r­ää vihreiltä pakot­taa kokoomus tähän.

Vihrei­den ja kokoomuk­sen olisi muutenkin hyvä opetel­la sietämään toisi­aan, sil­lä näitä puoluei­ta – ainakin merkit­tävää osaa kum­mas­takin – yhdis­tää eteen­päin katso­va urbaani aja­tus­maail­ma. Keskus­ta ja demar­it ovat molem­mat ”ennen kaik­ki oli parem­min” ‑puoluei­ta. Ne edus­ta­vat taan­tu­via aluei­ta ja väistyviä ammat­tiryh­miä, mikä tekee niistä kaiken uuden vas­tus­ta­jia, kun taas val­taosa vihreistä on eteen­päin katso­via uud­is­ta­jia. Keskusta­lais­ten ja demarien kanssa on hyvä vas­tus­taa ikäviä asioi­ta, mut­ta vaikea edis­tää hyviä asioita.

Helsinkiä on johdet­tu pitkään kokoomuk­sen ja vihrei­den yhteistyöl­lä. Se on Helsingis­sä varsin tulok­sel­lista. Isom­pia ja pienem­piä erim­ielisyyk­siä on toki ollut. Ne ovat yleen­sä pää­tyneet vihrei­den voit­toon, joten älkäämme mure­htiko niistäkään. Aika usein on kuitenkin voitet­tu yhdessä. Merkit­tävin yhteistyön hedelmä on ollut Helsin­gin asun­to­tuotan­non voimakas lisäämi­nen ja kaavoituk­sen kään­tämi­nen yhdyskun­taraken­net­ta eheyt­tävään suun­taan. Muis­sa puolueis­sa on enem­män niitä, joiden mielestä asun­to­ja pitää kyl­lä rak­en­taa, mut­ta ne pitää sijoit­taa muualle.

Syvä ryp­py rakkau­teen tuli kuitenkin, kun kokoomus halusi kaataa kaupunki­lais­ten raho­ja 1,4 mil­jar­dia euroa autoilun edis­tämiseen. Sum­ma on val­ta­va. Sen eteen jokaisen helsinkiläisen pitäisi olla valmis uhraa­maan yhden kuukau­den brut­topalkkansa, vähän enem­män jopa. Tästäkin on nyt päästy yli, ainakin toivon niin.

Hal­li­tus­po­h­ja voi vai­h­tua nopeastikin

Voi olla, että aivan lähi­t­ule­vaisu­udessa keskustal­ta menee her­mot, jos kan­natuk­sen syöksymi­nen alaspäin jatkuu. Viikon sisäl­lä tulee taas yksi kan­nus­tus­mit­taus. Keskus­ta on neu­vot­tomas­sa ja hätään­tyneessä tilanteessa, mikä tekee siitä todel­la harmil­lisen hallituskumppanin.

Jos keskus­ta näkee parhaak­si vetäy­tyä hal­li­tuk­ses­ta, tai muut kyl­lästyvät sen panikoin­ti­in, jäl­jel­lä on toinen tois­taan huonom­pia vai­h­toe­hto­ja. Niistä ehkä vähiten huono olisi keskus­tan vai­h­t­a­mi­nen kokoomuk­seen hal­li­tuk­ses­sa. Jos keskus­ta sin­nit­telee hal­li­tuk­ses­sa niin kauan, että ehtivät vai­h­taa puheen­jo­hta­jak­seen Annikka Saarikon, puolueen tilanne ja työsken­te­ly­ta­pa voi tietysti olla kokon­aan toinen.

Tai san­o­taan se vähän suorem­min. Jos keskus­ta läh­tee hal­li­tuk­ses­ta, kokoomus on seu­raavas­sa hal­li­tuk­ses­sa. Jos se ei ole siel­lä vihrei­den kanssa, se on siel­lä perus­suo­ma­lais­ten kanssa. Kum­man haluatte?

Helsinkiläiset vihreät voisi­vat ker­toa, miten kokoomuk­sen kanssa tulee toimia.

= = = =

Tämä kir­joi­tus perus­tuu vain omi­in ajatuk­si­i­ni, enkä ole keskustel­lut siitä kenenkään toisen kanssa.