Avainsana: Matalapalkkatuki

Sosiaaliturvajärjestelmän ongelmat (6) Tulisiko työttömyys halvemmaksi?

Osaamisvi­nouma johtaa siihen, että yhä suurem­pi osa työvoimas­ta kyke­nee vain huono­tuot­toisi­in töi­hin – töi­hin joista tytö­nan­ta­jan ei kan­na­ta mak­saa kovin paljon. Tähän ei vaiku­ta se, johtuuko huono osaami­nen lah­jat­to­muud­es­ta tai puut­teista koulu­tuk­ses­sa. Sil­lä on vaiku­tus­ta siihen, mitä asialle voi tehdä seu­raavien sukupolvien kohdal­la. Nyt työikäisek­si pääs­sei­den osalta virhe on jo tapahtunut.

Asi­aan voi vas­ta­ta kolmel­la taval­la. Voidaan menetel­lä kuten tähän asti ja antaa tas­apain­o­työt­tömyy­den nous­ta, voidaan antaa alimpi­en palkko­jen laskea vaik­ka se tarkoit­taisi työssä käyvien köy­hyyt­tä tai voidaan antaa palkko­jen jous­taa alaspäin, mut­ta mak­saa taval­la tai toisel­la tukea pieni­palkkaisille niin, että nämä vält­tävät köyhyyden.

On neljäskin vai­h­toe­hto: voidaan pan­na pää pen­saaseen ja toivoa, että ongel­ma katoaa kun sitä ei ajattele.

Tulisiko työttömyys halvemmaksi?

Alimpi­en palkko­jen sub­ven­tio tietysti mak­saa. Kun rahas­ta on pulaa, nousee kysymys, mak­saako se enem­män kuin työt­tömyy­den nousu.

Help­po vas­taus tähän on, että on halvem­pi mak­saa pieni­pakkaiselle vähän mata­la­palkkatukea kuin mak­saa hänen elinkus­tan­nuk­sen­sa työt­tömänä kokon­aan, mut­ta tämä vas­taus ei ole rehelli­nen. Kuvitelka­amme, että ilman mata­la­palkkatukea kohde­joukos­ta 20 % pää­ty­isi työt­tömik­si, tämän 20 pros­entin osalta mata­la­palkkatu­ki olisi tietysti kan­nat­tavam­paa, mut­ta mata­la­palkkatu­ki alen­taisi myös sen 80 pros­entin palkko­ja, joten mata­la­palkkatukea joudut­taisi­in mak­samaan huo­mat­tavasti suurem­malle joukolle kuin työt­tömyys­tur­vaa. Jat­ka lukemista “Sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmän ongel­mat (6) Tulisiko työt­tömyys halvemmaksi?”

MM5: Palkat markkinaehtoisesti vai joukkovoiman tuloksena

Teol­lisu­u­den nousun alku­vai­heessa kesti pitkään, ennen kuin työläis­ten elin­ta­so alkoi nous­ta, vaik­ka teol­lisu­us­tuotan­to kehit­tyi nopeasti. Kos­ka tehtaiden port­tien ulkop­uolel­la oli töi­hin halu­avia joukoit­tain, ei ollut mitään syytä nos­taa palkko­ja. Kun työläisil­lä ei ollut tulo­ja, ei heil­lä ollut myöskään varaa ostaa tehtaiden tuot­tei­ta, mikä taas hidasti teol­lisu­u­den nousua. Virheel­lis­es­ti väitetään Hen­ry Fordin sanoneen, autote­htaan työn­tek­i­jöil­lä on olta­va varaa ostaa autoa, jot­ta auto­ja voitaisi­in myy­dä. Ford mak­soi kyl­lä mui­ta parem­paa palkkaa saadak­seen parhaat työläiset itselleen.

Lop­ul­ta kuitenkin työläis­ten tulota­so kään­tyi nousu­un, tehtaiden myyn­ti lisään­tyi, työläis­ten elin­ta­so nousi lisää ja tehtaiden myyn­ti lisään­tyi lisää.

On kak­si eri­laista tari­naa siitä, miten syn­tyi itseään ruokki­va kierre, joka kään­si elin­ta­son nousu­un. Toisen mukaan spi­raalin käyn­nistymi­nen joh­tui työväen­li­ik­keen joukkovoimas­ta, toisen palkko­jen nousu joh­tui ammat­ti­taitoisen työvoiman lisään­tyneestä kysyn­nästä. Työväen­li­ik­keen joukkovoima piti työt­tömät tehtaiden port­tien ulkop­uolel­la estääk­seen kil­pailun palkoilla.

Var­maankin molem­mat ovat osa totuudesta.

Ensim­mäisenä joka tapauk­ses­sa nousi osaav­im­man työn­väestön palkkata­so. Ei tarvit­tu joukkovoimaa pitämään heitä pois työ­paikol­ta, kos­ka heitä oli niin vähän. Marx ja Engels valit­ti­vat, että tämä työväen aris­tokra­tia hylkäsi työväen­li­ik­keen ja samais­tui por­varei­den etuihin.

Joka tapauk­ses­sa teol­lis­tu­mi­nen johti lop­ul­ta yleisen elin­ta­son huimaan nousuun.

Tasa-arvon onnela tuli ja meni

Suomes­sa oli 1980-luvun lop­ul­la käsit­tämät­tömän hyvä tilanne. Tulota­so oli nous­sut nopeasti ja melkein kaik­ki kel­pa­si­vat töi­hin. Tämän ansios­ta palkkaerot oli­vat kan­sain­välis­es­ti ver­rat­en pieniä ja työt­tömyys nykyti­laan näh­den todel­la pien­tä. Työe­htosopimuk­set pain­oi­vat tosi­asi­as­sa palkko­ja alaspäin estäen nais­val­tais­ten alo­jen palkko­jen nousun. Jat­ka lukemista “MM5: Palkat markki­nae­htois­es­ti vai joukkovoiman tuloksena”

Hyvinvointivaltion perääntymissuunnitelma (2/x): pitäisikö työttömyysturvassa siirtyä Pohjoismaiseen malliin?

Ongelmiemme juurisyy­hyn eli työikäis­ten suh­teel­lisen osu­u­den vähen­e­miseen voidaan vaikut­taa esimerkik­si työperäisen maa­han­muu­ton lisäämisel­lä, nopeut­ta­mal­la opin­to­ja niin että työelämään valmis­tus­taan aikaisem­min, nos­ta­mal­la eläkeikää sekä nos­ta­mal­la työikäis­ten työllisyyttä.

Tässä kir­joituk­ses­sa keski­tyn työl­lisyy­den nostoon.

Jus­si Pyykkösen EVA:lle tekemän selvi­tyk­sen mukaan työt­tömistä puo­let on vaikeasti työl­lis­tet­täviä, joiden toden­näköisyys työl­listyä on heikko, vaik­ka suh­dan­teet paranisivat.

Suomes­sa niiden, jot­ka ovat saa­neet elämän arpa­jai­sis­sa huonot kor­tit, on liian help­po luovut­taa ja heit­täy­tyä pysyvästi yhteiskun­nan tuen varaan. Se tulee kalli­ik­si veron­mak­sajille, eikä se pitkäl­lä aikavälil­lä ole kovin inhimil­listä näitä henkilöitä itseään kohtaan. On kehi­tys­vam­maisu­u­den kaltaisia seikko­ja, jot­ka estävät sijoit­tumisen työelämään, mut­ta työelämän ulkop­uolelle syr­jäy­tyneitä nuo­ria on aivan liian paljon.

Muis­sa Pohjo­is­mais­sa työt­tömyys­tur­va on parem­pi, mut­ta vas­taavasti velvol­lisu­us ottaa työtä vas­taan on tai on ainakin ollut suurem­pi myös käytän­nössä. Nämä kak­si asi­aa liit­tyvät toisi­in­sa elimel­lis­es­ti. Jos työt­tömyys­tur­va on hyvä eikä työ­paikkaa tarvitse ottaa vas­taan, houku­tus jät­täy­tyä elämään tulon­si­ir­to­jen varaan on suuri. Sik­si tähän mei­dän malli­imme, jos­sa työ­paikkaa ei tarvitse ottaa vas­taan, liit­tyy väk­isin heikom­pi työt­tömyys­tur­va. Jat­ka lukemista “Hyv­in­voin­ti­val­tion perään­tymis­su­un­nitel­ma (2/x): pitäisikö työt­tömyys­tur­vas­sa siir­tyä Pohjo­is­maiseen malliin?”