Teollisuuden nousun alkuvaiheessa kesti pitkään, ennen kuin työläisten elintaso alkoi nousta, vaikka teollisuustuotanto kehittyi nopeasti. Koska tehtaiden porttien ulkopuolella oli töihin haluavia joukoittain, ei ollut mitään syytä nostaa palkkoja. Kun työläisillä ei ollut tuloja, ei heillä ollut myöskään varaa ostaa tehtaiden tuotteita, mikä taas hidasti teollisuuden nousua. Virheellisesti väitetään Henry Fordin sanoneen, autotehtaan työntekijöillä on oltava varaa ostaa autoa, jotta autoja voitaisiin myydä. Ford maksoi kyllä muita parempaa palkkaa saadakseen parhaat työläiset itselleen.
Lopulta kuitenkin työläisten tulotaso kääntyi nousuun, tehtaiden myynti lisääntyi, työläisten elintaso nousi lisää ja tehtaiden myynti lisääntyi lisää.
On kaksi erilaista tarinaa siitä, miten syntyi itseään ruokkiva kierre, joka käänsi elintason nousuun. Toisen mukaan spiraalin käynnistyminen johtui työväenliikkeen joukkovoimasta, toisen palkkojen nousu johtui ammattitaitoisen työvoiman lisääntyneestä kysynnästä. Työväenliikkeen joukkovoima piti työttömät tehtaiden porttien ulkopuolella estääkseen kilpailun palkoilla.
Varmaankin molemmat ovat osa totuudesta.
Ensimmäisenä joka tapauksessa nousi osaavimman työnväestön palkkataso. Ei tarvittu joukkovoimaa pitämään heitä pois työpaikolta, koska heitä oli niin vähän. Marx ja Engels valittivat, että tämä työväen aristokratia hylkäsi työväenliikkeen ja samaistui porvareiden etuihin.
Joka tapauksessa teollistuminen johti lopulta yleisen elintason huimaan nousuun.
Tasa-arvon onnela tuli ja meni
Suomessa oli 1980-luvun lopulla käsittämättömän hyvä tilanne. Tulotaso oli noussut nopeasti ja melkein kaikki kelpasivat töihin. Tämän ansiosta palkkaerot olivat kansainvälisesti verraten pieniä ja työttömyys nykytilaan nähden todella pientä. Työehtosopimukset painoivat tosiasiassa palkkoja alaspäin estäen naisvaltaisten alojen palkkojen nousun.
Sitten tuli 1990-luvun lama, joka rikkoi kaiken – tai niin silloin asia selitettiin. Työttömyys nousi ennätyskorkealle, mutta jäi korkeaksi, vaikka lama helpotti.
Sumalainen onnela olisi särkynyt ilman lamaakin ja Neuvostoliiton hajoamista. Olin jo vuonna ennustanu tulvan kirjassani Ratkaiseva aika. Automaatio tulisi vähentämään suorittavaa työtä ja vähemmän osaava työvoima rationalisoitaisiin pois.
Erojen kasvu henkilökohtaisessa tuottavuudessa
Teknologian ja automaation kehitys on johtanut siihen, että yksinkertaisen, kaikille sopivan perustyön määrä on vähentynyt. Kun palkkojen pitäisi määräytyä marginaalisen tuottavuuden mukaan, tämä tarkoittaa, että palkkaerojen pitäisi kasvaa.
Kun kokoomuslaiset vastustivat 1950-luvulla peruskoulua sillä, että jos kaikki koulutetaan herroiksi, mistä saadaan väkeä suorittavaan työhön. Nyt pelkän peruskoulun suorittaneet eivät kelpaa töihin oikein mihinkään.
Muuttuneeseen tilanteeseen voi vastata voimistuvalla joukkovoimalla. Kun aikanaan työväenliikkeen piti pitää tehtaisen porttien ulkopuolella jonottavat työttömät ulkopuolella, nyt osa työvoimasta pitää työntää uudestaan ulos. Jos matalatuottoisen työn hinta pidetään korkealla, seurauksena on työttömyyden kasvu – on jo seurannutkin.
Minun vakiovastaukseni on antaa palkkojen lähestyä markkinaehtoisia palkkoja ja kompensoida tätä matalapalkkaisen työn tukemisella tavalla tai toisella. Silloin useampi pääsisi töihin Tämä matalapalkkatuki tulisi kalliiksi, mutta ei nykypolitiikan mukainen oli kymmeneen prosenttiin nouseva työttömyys sekään halvaksi tule. Lisäksi se johtaa ikäviin syrjäytymisongelmiin.
En ole ay-liikkeen joukkovoiman ystävä, koska se on johtanut epäoikeudenmukaiseen palkkarakenteeseen. Toisilla on vahvempi lakkoase kuin toisilla. Kirjastonhoitajien lakko ei ole mitään AKT:n lakkoon verrattuna.
AY-liikkeen vakiovastaus on, etteivät AKT:n tai paperiliiton palkankorotukset ole pois muita palkansaajilta vaan pääomatuloista. Hyvä yritys, mutta tuskin uskovat tähän itsekään. Ainakin samat etuoikeutetut alat haluavat estää naisvaltaisten alojen palkankorotukset.
Väitän siis, että markkinaehtoiset palkat olisivat oikeudenmukaisempia, MUTTA VAIN JOS pienipalkkaisia tuetaan tulonsiirroilla.
En ole kaikista asioista eri mieltä istuvan hallituksen kanssa, mutta siitä ole, että se on systemaattisesti poistamassa tukia pienipalkkaiselta työltä, mikä tietysti johtaa rakenteellisen työttömyyden nousuun.
Lopetan tältä illalta tähän. Seuraavissa osissa selvitän tarkemmin, miksi markkinaehtoiset palkat yhdistettynä matalapalkkatukeen johtaisi korkeampaan työllisyyteen.
AKT:n palkat eivät tosin ole erityisen hyvät, ainakaan logistiikan työntekijöillä. Ei mene edes mediaani rikki, lähellekään. Ahtaajat ovat marginaalinen ryhmä siitä joukosta työntekijöitä, keitä AKT edustaa.
Nyt Woltin kautta on saatu jonkinlaiset markkinaehtoiset palkat, osa ajaa virallisille Wolt-kumppaneille kai renkeinä, kaikki normaalien työsuhteiden ulkopuolella, osa varmaan ihan pimeästi renkeinä. Millainen maanpäällinen autuus tästä tuli, paraniko elämänlaatu nyt todella kun saa woltattua ruokaa kotiin? Mitä juttuja lukenut ja tuttuja kuunnellut, niin suurimmat woltin käyttäjät tuntuvat olevan niitä, keillä ei ole oikeasti varaa käyttää Wolttia. Että semmoista kehitystä.
Wolt on riistofirma, joka kuskaa sapuskaa apaattisille sohvaperunoille. Jos ei nyt ihan vahingollinen, niin muuten kyseenalainen liiketoimintamalli.
Kovaa vauhtia asiantuntijatyöt siirtyvät Intiaa kohti. Yhä useammassa firmassa Suomessa työtä teetetään siellä päin alihankintana, ja käännetään lopputulos suomeksi. Erityisesti suunnittelu- ja valvontatöitä on mennyt paljon sinne. Miksi maksaa vaikka suomalaiselle vartijalle ruudun tuijottamisesta, jos saman ruudun tuijotustyön voi ostaa alle puoleen hintaan ulkomailta. Tai jos joku laskee Excelillä luotettavammin, nopeammin ja silti halvemmalla, niin Excelin täyttötyökin ostetaan sitten ulkomailta.
Törmäsin taannoin erääseen julkiseen hankintaan, joka oli suomeksi. Suomalainen firma voitti työt, pilkkoi työt projektin työpaketeiksi ja käänsi työpakettien työtehtävät englanniksi tekoälyllä. Englanninkieltä osaavat muun maan kansalaiset tekijät tekivät työn, ja lopputulos suomennettiin tekoälyllä, ja suomalaiset oikolukivat lopputuloksen. Tähän tapaan töitä nykyään monessa konsulttitoimistossa tehdään. Ammattiliittojen joukkovoimakaan ei päde tähän markkinaan, kun kilpailijoilla tekijät ovat usein Suomen rajojen ulkopuolella. Katemahdollisuus on tällaisissa ulkoistuksissa tällä hetkellä todella iso. Jos myy työt Suomen hinnoin pienellä katteella Suomen keskimääräiseen kulurakenteeseen nähden, ja saa työn ostettua puoleen hintaan siitä, siinä voi tehdä isoja voittoja. Ja moni tekeekin.
Olen pitkälti samaa mieltä ODE:n peruslähtökohdasta: Jos palkkojen annetaan joustaa enemmän kohti markkinaehtoisia tasoja ja matalapalkkaista työtä tuetaan julkisesti, työllisyys voi parantua ja syrjäytyminen vähentyä. Korkea ja pitkittyvä työttömyys ei ole taloudellisesti eikä inhimillisesti halpa vaihtoehto.
Ongelma on kuitenkin se, että tämä ajattelutapamme nojaa vielä pitkälti talous- ja työmarkkinamalliin, joka toimi Suomessa vielä 1980-luvulle saakka, suljetummassa kansantaloudessa.
Sen jälkeen Suomi on integroitunut globaalitalouteen, ja nykyisin yli 40 % taloudestamme on riippuvainen viennistä. Tässä ympäristössä vanhat rakenteet – jäykät työmarkkinat, korkea verokiila ja hidas sopeutuminen – ovat muodostuneet kilpailukyvyn esteeksi.
Suomen ongelma ei ole vain matalapalkkatyön puute, vaan kokonaisvaltainen järjestelmä, joka ei houkuttele investointeja eikä pidä kasvuyrityksiä maassa.
Kun suuri osa menestyvistä yrityksistä on siirtänyt toimintojaan ulkomaille, veropohja rapautuu ja velkaantuminen kiihtyy.
Siksi Suomi tarvitsee nyt enemmän kuin yksittäisiä korjausliikkeitä: Tarvitaan laaja ja johdonmukainen talous‑, verotus- ja työmarkkinareformi, joka tunnistaa avoimen globaalitalouden realiteetit. Ilman tätä jäämme vain paikkailemaan toimimatonta, reaalitaloudesta irronnutta nykysysteemiä, sen sijaan, että korjaisimme rakenteelliset mega-ongelmamme.
Amen
Juurisyy on nimenomaan liika pyrkimys stabiiliuteen joka on tuhonnut Suomen taloudellisen sopeutumiskyvyn.
Ja lisäyksenä edelliseen viestiini: Monet kauppojen pakastepizzat ovat ravintoarvoiltaan parempia ja terveellisempiä vaihtoehtoja kuin ravintolaruoka. Että sellaista kehitystä ja hyvinvointia tässä on edistetty innovaation, markkinoiden ja vapauden nimissä. Nyt sitten vielä halutaan sallia viina ja päihteet kotiinkuljetuksella.
Tuo on totta. Nykyinen lounassetelijärjestelmä estää monesti terveellisempien ruokien ostamisen, kun pitää ostaa vähintään lähes 9 eurolla lounasta, jotta sitä voi hyödyntää. Esimerkiksi marketien salaattipöydästä jos ostaisi riittävän annoksen 7 eurolla, ei saisi lounasetua ollenkaan, joten lounassetelin ehtojen takia monet ihmiset ostavat enemmän ruokaa kuin tarvitsisivat lounaalla. Menojen alaraja lounassetelissä on liian korkea.
Enemmän kuin pohdintaa taas uudesta julkisten menojen pohjattomasta aukosta, toivoisin pohdintaa siitä, mitä Suomi voisi oppia vaikkapa Sveitsistä, jossa matala työttömyys ja hyvä tulokehitys on yhdistetty olemattomaan lakkoiluun ja kilpailukykyiseen teollisuuteen.
Mielestäni nämä julkisen rahan käyttöön perustuvat pohdinnat aina lähtevät siitä oletuksesta että yhteiskunta on staattinen eikä ymmärretä mikä merkitys kannustevaikutusten heikentämisellä on yhteiskunnan pitäaikaiseen kehitykseen. Kannusteiden lyhytaikaiset vaikutukset kyllä välillä tunnutaan ymmärtävän.
Jos yhteiskunta kompensoi henkilökohtaisella tasolla epäonnistuneita ura- ja muitakin elämänvalintoja, niitä aivan varmasti saadaan enemmän. Enkä nyt väitä että matalapalkka-alalla työskentely on epäonnistuminen, mutta jos asian luomat olosuhteet, kuten rahapula aktiivisesti ottaa aivoon, niin ajatusta on vaikea välttää.
Täsmälleen sama pätee työnantajaan jolle tarjotaan yhtä tuotannontekijää subventoidulla hinnalla.
Eli ennenkuin näitä tulonsiirtoaparaatteja lähdetään taas virittelemään niin voitaisiinko ensin alkaa poistamaan oikeita työllisyyden esteitä, kuten sopimusvapautta loukkaavaa työehtosopimusten yleissitovuutta ja tiukkaa linkkiä työsopimusten ja tes:n välillä, eläkkeisiin korvamerkittyä 25% tasaveroa ja ylipäätään kohtuutonta verokiilaa, vastuutonta poliittista lakkoilua harrastavaa AY liikettä, aloittelevien yrittäjien kohtuutonta vero- ja eläkemaksukohtelua, ja tietysti tukiloukkuja.
Ylipäänsä jos on tarkoitus yrittää sopeutua muuttuvaan maailmaan ja automaatioon, niin mitä ihmeen järkeä on sementoida kokonaisten teollisuudenalojen työmenetelmät ja organisaatio vuosikausien pituisilla isoimpien firmojen ehdolla tehdyillä työehtosopimuksilla tai toisaalta matalan osaamistason palkitsevilla lakiin kirjatuilla tulonsiirroilla.
Vaatii merkittävää ja tarkoitushakuista sokeutta olla tajuamatta että tässä on iso syy siihen miksi innovaatio tapahtuu aivan muualla kuin Suomessa.
Sveitsin malli vaatii sitten myös valtavan paljon enemmän ulkomaista työvoimaa erityisesti matalapalkka-aloille: viimeisimpien lukujen mukaan Sveitsissä asuu 2.5 miljoonaa ulkomaalaista.
Nykyiset poliittiset tuulet sekä oikealta että vasemmalta ovat sensuuntaisia, että tähän on nihkeästi halukkuutta.
Sveitsin maantiede suosii taloutta, Alpit houkuttelevat rikkaita matkailijoita aivan toisella hehtaarilla kuin Suomen Lappi.
Sveitsin kolme suurinta kaupunkia on niin lähellä naapurimaidensa rajoja että pendelöinti naapurimaista onnistuu ilman ongelmaa ts halpatyövoiman ei tarvitse asua Sveitsissä vaan voivat asua Saksasa tai Ranskassa.
Jos jokainen työ on tietyllä tavalla asiantuntijahommaa niin työnantaja palkkaa ne parhaimmat ja erittäin hyvät. Tekoäly ja normaali automaatio mahdollistaa rutiinityön minimoinnin. Jolloin keskiarvon alapuolella oleville (fyysisesti, motivaatiollisesti tai älyllisesti) ei jää duuneja. Kauppaan jää töihin moniin hommiin kykenevät ja erilaiset virkailijatyöt katoaa
Mielenkiintoista pohdintaa, kuten aina. Kiinnittäisin kuitenkin huomiota ay-liikkeen heterogeenisuuteen. Tässä, kuten useimmissa ay-liikettä kritisoivissa puheenvuoroissa, puhutaan käytännössä SAK:laisesta ay-liikkeestä. Akavalaisen liiton jäsen ei tästä omaa järjestöään tunne. Meillä ei (ainakaan teknillisillä aloilla) ole mitään ammattiyhdistyksen ajamia/sopimia palkkataulukoita, vaan kunkin palkat on erikseen sovittu henkilökohtaisessa työsopimuksessa, toki useimmiten työnantajan palkkapolitiikan rajoissa. Akavalainen työmarkkinaneuvottelutoiminta (YTN:n tai JUKO:n kautta) kyllä sopii meidän palkankorotuksistamme ja muista TES-ehdoista, mutta lähtöpalkka tai mahdolliset henkilökohtaiset korotukset ovat meidän itsemme ja työnantajan välinen asia.
Tämä ei tarkoita, etteikö joukkovoimalle silti olisi tarvetta. Inflaatiotarkistuksien neuvottelu henkilökohtaisesti olisi aika kovan taiston takana. TES-ehdoissa on esimerkiksi työmatkoista, sairaslomista ym. erilaisia sopimuksia. Muutosneuvotteluissa ja yleensä yhteistoiminnassa luottamushenkilöille on tarvetta. Ja ongelmatilanteissa liiton juristin juuri oman alan oikeuskäytäntöä tunteva apu on arvaamattoman hyödyllistä.
Akavalaisilla on yleensä niin, että työsuhteen ehdot ovat muuten samat kuin duunarien/toimihenkilöiden TESssä alalla, mutta palkkaetuudet henkilökohtaiset. Johtajasopimuksilla sitten eri juttu, mutta heitä on akavalaisista vähän.
Samaa mieltä pienipalkkaisten tukemisesta, tämä tosin on välttämätöntä tehdä kannustavasti, ei ketään työttömäksi passivoiden. Työnteon tulee olla aina parempi vaihtoehto.
Suomen työjärjestelmää ja ”palkkaharmoniaa” ei voi enää selittää ilman paarialuokkaisia ulkomaalaistyöntekijöitä, jotka ylläpitävät ehdoitta valkoisen keskiluokan elintasoa. Luksusajattelu ja laatutietoisuus valuu varakkailta alaspäin, ja on valitettavasti toteutettavissa keskituloisille enää modernilla orjuudella.
Miksi työnteon pitäisi olla AINA kannattavampaa? Eikö olisi oikeastaan parempi, että ihminen olisi työtön eikä tekisi mitään, sen sijaan että on pakotettu tekemään työtä jonka tuloksena on jotain mistä on lähes pelkkää haittaa kuten esimerkiksi nikotiinipusseja?
Kuten olen useita kertoja aiemminkin todennut, niin kauan kuin suurten pääomatulojen verotus on kevyempää kuin vastaavan kokoisten ansiotulojen, työnteko ei ole aina kannattavampaa. Jotta työnteko olisi aina kannattavampaa, asioiden tulisi olla nykytilanteeseen nähden täsmälleen päinvastaisesti.
Uschanov: “suurten pääomatulojen verotus on kevyempää kuin vastaavan kokoisten ansiotulojen”
-> Useimmissa tapauksissa tämä ei pidä paikkansa. Jos yritys kotouttaa voittojaan, palkkaa verotetaan useimmiten vähemmän kuin yhdistelmää yhteisövero+pääomavero.
Tässä taitaa unohtua kokonaan se että työttekijöiden ammattijärjestöt ovat myös osa markkinoita.
Mikä on se markkina jos sitä eivät voi olla myös työmarkkinajärjestöt?
Ja mikä on se markkinaehtoinen palkka ja kuka sen määrittelee. Ei “markkina” tee itsestään mitään, vaan ihmiset sen tekevät. Ja työmarkkinajärjestöt sopivat nyt niistä palkoista markkinaehtoisesti.
En kyllä ymmärrä yhtään tuota muiden työntekijöiden ja ay-liikkeen syyllistämistä työttömyydestä js varsinkin kun on muka heidän vika ettei ihmisillä voi teettää työtä ilman palkkaa jolla voi elää.
Näkemys, että teollisen tuotannon noususta kesti pitkään siihen, että teollisuustyöläisten elintaso nousi, on vähintäänkin yksinkertaistus ja ymmärtää sanan ‘pitkään’ tarkoittavan maksimissaan 20–30 vuotta.
Britanniassa teollinen tuotanto alkoi kasvaa nopeasti Napoleonin sotien päätyttyä, tätä ennen kehitys oli hitaampaa koko talouden mittakaavassa. Käytännössä lähes samaan aikaan alkoi työläisten elintason nousu:
https://www.econlib.org/library/Enc/IndustrialRevolutionandtheStandardofLiving.html
Siten suurempi vaikutus elintason nousuun lienee työläisten, varsinkin ammattitaitoisten, tarpeella kuin ay-liikkeen joukkovoimalla.
Miksi sitten meillä on kuva 1800-luvun työläisten kurjistuvasta kehityksestä? Syitä on ainakin kolme: ensimmäinen on suhteellinen köyhyys; vaikka työläisten elintaso nousi, tuloerot kasvoivat eli omistavan luokan elintaso kasvoi vielä nopeamminen; toinen on se, että teollistuminen toi köyhyyden paremmin näkyville kaupunkeihin ja kolmantena tietenkin herra nimeltä Karl Marx, jonka oma versio tilastoista saavutti suuren suosion yli vuosisadaksi.
Epäilen, ettei kaikkien työläisten elintaso noussut. Britanniassa tehtaisiin ja kaivoksiin taidettiin mennä töihin usein pakosta, koska maaseudulla ei ollut enää tilaa kasvavalle väestölle.
‘Kurjistuminen’ on voinut näkyä myös taantumasykleissä, joita 1800-luvullakin jo oli. Laman iskiessä työvoimaa oli äkkiä ylitarjontaa.
Jos ihmisiä ei haluta pitää niin paljoa työttöminä, niin Suomen pitäisi tehdä kuten muut pohjoismaat, eli työllistää enemmän julkiselle sektorille. Eihän ole mitään järkeä siinä että ihmisiä pidetään työttömänä ja sosiaaliturvan varassa vaikka samalla esim. Sote-alalla ja kärsitään pitkistä hoitojonoista eivätkä vanhukset saa tarvittavaa hoivaa. Tai että jotakin muuta tärkeää jää tekemättä vaikka tekijöitä kyllä riittäisi.
Kun Suomessa työskenteli vuonna 2023 julkisellä sektorilla noin 25,4% työvoimasta, niin Ruotsissa työskenteli n. 30,2%, Tanskassa 27,6% ja Norjassa peräti 32,8%.
Ja kun puhutaan Suomen suuresta julkisesta sektorista niin se ei suinkaan tarkoita samaa kuin julkisen sektorin työpaikat. Myös julkisella rahalla yksityisillä teetettävät työt ovat julkidia menoja, osa “julkista sektoria”, kuten myös sosiaaliturva työeläkkeineen, puolustusmenot, elinkeinoelämän edistäminen, koulutus, yhteiskuntarakentaminen jne.
Päätökset matalapalkkaisten tukemisesta ovat aina poliittisia päätöksiä ja niitä mankeloidaan eduskunnassa joka vuosi. Se aiheuttaa epävarmuutta niille ihmisille joita se koskee.
ja kolmantena tietenkin herra nimeltä Karl Marx, jonka oma versio tilastoista saavutti suuren suosion yli vuosisadaksi.
Kun itse luin aikoinaan Marxin Pääoman ensimmäisen osan, niin minulle ei kyllä jäänyt siitä mieleen yksikään taloustieteellinen tilastotieto. Päällimmäiseksi jäivät mieleen kirjan kolmannessa luvussa olevat lainaukset 1860-luvun englantilaisten tehdastarkastajien raporteista, joissa alakouluikäiset lapset tekevät jopa yli vuorokauden mittaisia työvuoroja:
https://www.marxists.org/suomi/marx-engels/1867/paaoma1/ch03.htm#viite94k
Eivätkä ole käyneet koskaan koulua, niin että he ovat jääneet jonnekin kehitysvammaisen tasolle. Eivät tiedä esimerkiksi mitä on neljä kertaa neljä; tai että kuningas ja kuningatar eivät ole toistensa synonyymejä; tai mikä on Lontoo tai Englanti; tai että kristinuskon sanomana ei ole “Kristus oli huono mies”:
https://www.marxists.org/suomi/marx-engels/1867/paaoma1/ch03.htm#alaviite98k
Tässä vaiheessa Napoleonin sotien päättymisestä oli kulunut jo puoli vuosisataa ja tilanne oli edelleen tämä. Se on osa sitä totuutta, joka kaunisti ylöspäin syöksyvien elintason nousukäyrien takana tuohon aikaan oli.
Kyllähän tuolta Pääomasta erilaista tilastotietoa löytyy, mutta on eri asia, muodostuuko niistä mitään systemaattista kokonaiskuvaa.
Marxin ajattelussa immiseraation osalta tapahtui vuosikymmenten mittaan kehitystä. Vielä Kommunistisessa manifestissa todetaan: “Palkkatyön keskimääräisenä hintana on työpalkan minimimäärä, so. niiden elämänvälineiden yhteismäärä, jotka ovat välttämättömät pitämään työläisen työläisenä elossa. Siis se, mitä palkkatyöläinen omakseen saa, riittää ainoastaan hänen elämänsä uudistamiseen.” Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Pääomassa viesti on se, että työläisten suhteellinen elintaso heikkee verrattuna kapitalisteihin.
Noista Pääoman sitaateista kannatta huomata, että ne perustuvat tarkastajien raportteihin. Eli jo 1860-luvulla oli valvontaa. Lisäksi alaikäisten pitkät työajat ja huonot palkat johtuivat ainakin osaksi siitä, että ammattimiehet käyttivät heitä apukäsinään ja alaikäisten yksi motiivi oli oppia ammattimiehiksi ja päästä hyville ansioille.
Joka tapauksessa suurimmassa osassa Eurooppa maaorjuus loppui vasta 1700-luvun lopulla ja esimerkiksi Skotlannin kaivoksissa työskenneltiin vielä silloin maaorjuutta vastaavilla järjestelyillä. Siihen verrattuna Marxin sitaateissa kuvaamat olot ovat parannus.
Maksetaan palkkatukea puhelinmyyjille, jotka huijaavat vanhuksia? “Nerokkaita” ideoita.
Kaikki työ ei ole yhtä arvokasta, tai arvokasta ollenkaan.
Stadist
” Maksetaan palkkatukea puhelinmyyjille, jotka huijaavat vanhuksia? “Nerokkaita” ideoita.”
Puhelinmyyntiin pitäisi saada yleissitova TES ja minimipalkkaan vähintään 3500€.
Loppuisi se tyhjänpäiväinen soittelu ja potentiaalisia asiakkaita pitäisi huolellisesti prospektata, ei voisi vaan soitella satunnaisesti numeroita läpi. Puhelinmyynnin määrä romahtaisi.
Tes on se minimi ja jos minimi on liikaa ala siirtyy yrittäjyyteen. Näin kävi siivoojille.
Toinen minimi on etuudet — mitä saa tekemättä mitään — jotenkin tässä se työllisyys ja yrittäjyys keikkuu. Huonoiten pärjää vajaakuntoiset ja sairaat
Tommi. Suuria pääomatuloja verotetaan kevyemmin koska ne ovat nopealiikkeisiä. Ei ainostaan Suomessa.
Tuo koskee nimenomaan suuria pääomatuloja. Piensijoittaja maksaa täysimääräisenä yhteisöveron 20% ja pääomatuloveron 30% (34% 30000€ ylittävältä osalta) jaettavasta tuloksesta.
Minusta elintason nousun selittää vain yksi asia: fossiilienergian laajamittainen käyttöönotto. Se mahdollisti teollistumisen ja tuottavuuden nousun ja sen myötä Soininvaaran hyvin kuvaaman kehityksen. Energia oli halpaa ja sitä oli runsaasti. Nyt se tie on on osoittautunut tuhoisaksi ja se on kuljettu loppuun. Ehtiikö tekninen kehitys tuottamaan yhtä halpaa ja runsasta uudistuvaa energiaa?
Olisi tehtaat saanut toimimaan vesivoimallakin, joten ei se ole mikään välttämätön ennakkoehto teollistumiselle.
Nimenomaan kapitalistisen teollistumisen ennakkoehto oli suhteellisen helposti siirrettävä fossiilienergia. Vesivoimalan vieressä tehdastaan pitävä patruuna joutui neuvottelemaan työläistensä kanssa tulonjaosta. Hiilitoimisen tehtaan omistaja saattoi pykätä tehtaansa suurkaupungin viereen, jolloin valittavalle työläiselle saattoi näyttää ovea ja ottaa seuraavan. Tai siirtää tehtaan vaikka toiseen maahan, jos meni yleisesti vaikeaksi. Vesivoimavetoisen tehtaan pitää sijaita siinä missä se vesi virtaa.
Ilman fossiilienergiaa ei olisi 1800-luvulla voitu kuljettaa suuria määriä teollisuuden tuotteita koska ei olisi ollut rautateitä eikä höyrylaivoja.