Kategoria: Matalapalkkatyö

Hyvinvointivaltion perääntymissuunnitelma (3/x): matalapalkkatuki

Jos on siis järkevää tukea pieni­palkkaisia, miten tämä tuki pitäisi tehdä?

Tärkein­tä on tehdä se jotenkin. Sil­lä miten se tehdään, ei ole niin suur­ta väliä ver­rat­tuna siihen, että se ylipään­sä tehdään.

Huono­tuot­toises­sa työssä hin­ta ei saa olla työ­nan­ta­jalle niin korkea, ettei työn teet­tämi­nen kan­na­ta, mut­ta toisaal­ta palk­ka ei saa olla tek­i­jälle niin huono, ettei pal­ka­lla elä. Ero­tus on paikat­ta­va tulon­si­ir­tona joko työ­nan­ta­jalle tai työntekijälle.

Suomes­sa vero­tus tasaa tulo­ja suu­rit­u­lois­t­en ja pien­i­t­u­lois­t­en välil­lä, mut­ta pien­i­t­u­lois­t­en ja vielä pienem­pit­u­lois­t­en välil­lä ei ole mitään tasausta.

Joku sanoo tähän, että henkilön pitää siir­tyä tuot­tavam­paan työhön, mut­ta se ei ole valitet­tavasti kaikille mahdollista.

Ran­skas­sa työ­nan­ta­jat on vapautet­tu palka­n­mak­sun sivuku­luista min­imi­palkan tasol­la. Sak­sas­sa sovel­letaan mini­jobs-jär­jestelmää, joka on sään­nöiltään hyvin sak­salainen, siis mon­imutkainen ja seka­va. Yhdys­val­lois­sa on kehut­tu Earned Income Tax Cred­it ‑jär­jestelmä, joka on lisän­nyt merkit­tävästi työl­lisyyt­tä ja tor­junut lap­siköy­hyyt­tä mata­la­palkkaista työtä teke­vien kesku­udessa. Ruot­sis­sa mak­se­taan tukea työ­nan­ta­jalle tämän palkates­sa vaikeasti työl­lis­tet­tävä. Suomes­sa on saman­lainen palkkatu­ki kuin Ruot­sis­sa, mut­ta sitä käytetään olen­nais­es­ti vähem­män. Jat­ka lukemista “Hyv­in­voin­ti­val­tion perään­tymis­su­un­nitel­ma (3/x): matalapalkkatuki”

Hyvinvointivaltion perääntymissuunnitelma (2/x): pitäisikö työttömyysturvassa siirtyä Pohjoismaiseen malliin?

Ongelmiemme juurisyy­hyn eli työikäis­ten suh­teel­lisen osu­u­den vähen­e­miseen voidaan vaikut­taa esimerkik­si työperäisen maa­han­muu­ton lisäämisel­lä, nopeut­ta­mal­la opin­to­ja niin että työelämään valmis­tus­taan aikaisem­min, nos­ta­mal­la eläkeikää sekä nos­ta­mal­la työikäis­ten työllisyyttä.

Tässä kir­joituk­ses­sa keski­tyn työl­lisyy­den nostoon.

Jus­si Pyykkösen EVA:lle tekemän selvi­tyk­sen mukaan työt­tömistä puo­let on vaikeasti työl­lis­tet­täviä, joiden toden­näköisyys työl­listyä on heikko, vaik­ka suh­dan­teet paranisivat.

Suomes­sa niiden, jot­ka ovat saa­neet elämän arpa­jai­sis­sa huonot kor­tit, on liian help­po luovut­taa ja heit­täy­tyä pysyvästi yhteiskun­nan tuen varaan. Se tulee kalli­ik­si veron­mak­sajille, eikä se pitkäl­lä aikavälil­lä ole kovin inhimil­listä näitä henkilöitä itseään kohtaan. On kehi­tys­vam­maisu­u­den kaltaisia seikko­ja, jot­ka estävät sijoit­tumisen työelämään, mut­ta työelämän ulkop­uolelle syr­jäy­tyneitä nuo­ria on aivan liian paljon.

Muis­sa Pohjo­is­mais­sa työt­tömyys­tur­va on parem­pi, mut­ta vas­taavasti velvol­lisu­us ottaa työtä vas­taan on tai on ainakin ollut suurem­pi myös käytän­nössä. Nämä kak­si asi­aa liit­tyvät toisi­in­sa elimel­lis­es­ti. Jos työt­tömyys­tur­va on hyvä eikä työ­paikkaa tarvitse ottaa vas­taan, houku­tus jät­täy­tyä elämään tulon­si­ir­to­jen varaan on suuri. Sik­si tähän mei­dän malli­imme, jos­sa työ­paikkaa ei tarvitse ottaa vas­taan, liit­tyy väk­isin heikom­pi työt­tömyys­tur­va. Jat­ka lukemista “Hyv­in­voin­ti­val­tion perään­tymis­su­un­nitel­ma (2/x): pitäisikö työt­tömyys­tur­vas­sa siir­tyä Pohjo­is­maiseen malliin?”

Miksi meillä on ennätystyöttömyys?

Kesäku­us­sa työl­lis­ten määrä oli Suomes­sa 60 000 vähem­män kuin vuot­ta aiem­min. Kuitenkin hal­li­tus ilmoit­taa lisän­neen­sä työl­lisyyt­tä sadal­latuhan­nel­la ver­rat­tuna siihen, mitä se olisi ollut ilman hal­li­tuk­sen toimen­piteitä. Hal­li­tus selit­tää työl­lisyy­den heiken­tymisen johtu­van suh­dan­neke­hi­tyk­ses­tä, jolle ei nyt vain voi mitään.

Kun opiske­lin kansan­talout­ta, koko tieteenala keskit­tyi lähin­nä suh­dan­nevai­htelu­jen hal­lit­semiseen. Miten suh­dan­neke­hi­tyk­ses­tä nyt on tul­lut täysin ulkoa annet­ta­va asia, jos­ta hal­li­tus ei voi olla mitenkään vastuussa?

Samat suh­dan­teet kohdis­tu­vat mui­hin mai­hin, mut­ta Suomes­sa ne nyt muka tuot­ta­vat paljon enem­män työt­tömyyt­tä kuin muis­sa mais­sa. Työt­tömyys on Suomes­sa EU:n toisek­si korkein heti Espan­jan jäl­keen. Tätä selitetään sil­lä, että Suomen teol­lisu­us on keskit­tynyt tuot­ta­maan investoin­ti­hyödykkeitä kulu­tus­tavaroiden sijas­ta. Investoin­tien volyy­mi vai­htelee paljon jyrkem­min kuin kulu­tus­tavaroiden. Seli­tys ei oikein pelitä, sil­lä työt­tömyys ei keski­ty mitenkään teol­lisu­u­teen. Itse asi­as­sa työt­tömiä on enem­män kuin väkeä on töis­sä teol­lisu­udessa.  Jat­ka lukemista “Mik­si meil­lä on ennätystyöttömyys?”

Matalapalkkatuki ja työn tuottavuus

Roope Uusi­ta­lo kom­men­toi kir­joi­tus­tani, jos­sa sanoin korkei­den palkanko­ro­tusten edis­tävän työn tuot­tavu­u­den nousua, kos­ka ne edis­tävät luo­vaa tuhoa. Hän huo­maut­ti, että enkö ole kir­jas­sani Täystyöl­lisyy­teen ilman köy­hyyt­tä esit­tänyt pien­ten palkko­jen sub­ven­toin­tia ja eikö tämä ole ris­tiri­idas­sa nyt esit­tämäni kanssa.

Uusi­talon kom­ment­ti tuli kuin tilauk­ses­ta, kos­ka olin harkin­nut tuon ris­tiri­idan käsit­telemistä itsekin, mut­ta laisku­ut­tani lykän­nyt sitä aina vain.

Itse asi­as­sa olen esit­tänyt mata­la­palkkatukea jok­seenkin kaikissa kir­jois­sani vuo­den 1986 jäl­keen, eri­tyisen pain­okkaasti kir­jas­sa Hyv­in­voin­ti­val­tion eloon­jäämisop­pi, jos­ta sain Pro Oecono­mia ‑palkin­non. Se on myös perus­teenani kan­nat­taa pien­tä perustuloa.

Sol­i­daari­nen palkkapoli­ti­ik­ka todel­lakin edis­tää tuot­tavu­u­den kasvua. Tästä saimme hyvää näyt­töä 1980-luvul­la, jol­loin palkanko­ro­tuk­set ajoi­vat Suomes­ta pois tek­sti­ili­te­ol­lisu­u­den tehden näin tilaa tuot­tavam­mille työpaikoille.

Tämä oli edullista kansan­taloudelle, mut­ta ei kaikille työ­paikansa menet­täneille. Moni jou­tui luop­umaan omakoti­talostaan ja muut­ta­maan Van­taalle vuokrakak­sioon. Parem­pi palk­ka ei riit­tänyt kus­tan­ta­maan ero­tus­ta. Mut­ta kansan­talous kiit­ti ja val­tio vero­tu­lo­jen saa­jana. Jat­ka lukemista “Mata­la­palkkatu­ki ja työn tuottavuus”

Kellä sakset, sillä valta

Poli­it­tisen urani aikana käytin eniten val­taa Sisko Sepän giljoti­in­i­työryh­mässä – elimessä, jon­ka kokoon­panoa ei löy­dy googlaamalla.

Neu­voteltaes­sa vuon­na 1995 Lip­posen hal­li­tuk­sen ohjel­mas­ta sovit­ti­in val­tion meno­ja leikat­ta­van 20 mil­jardil­la markalla. Mieliku­vi­tus lop­pui 15 mil­jardis­sa. Puut­tuvaa viit­tä mil­jar­dia etsimään perustet­ti­in Sisko Sepän giljoti­in­i­työryh­mä, johon jokainen hal­li­tus­ryh­mä aset­ti yhden edus­ta­jan. Olin ryh­mässä ain­oa vaaleil­la valittu.

Esit­tämämme säästöt tekivät kipeää, mut­ta olin tulok­seen tyy­tyväi­nen. Porukallamme arvot näkyivät siitä, mis­tä ei säästet­ty. Jotkut toiset oli­si­vat tehneet sen aivan toisin. Käy­timme paljon val­taa. Jat­ka lukemista “Kel­lä sak­set, sil­lä valta”

Uusi hyvinvointivaltio 12: pienipalkkaisten tukeminen, negatiivinen tulovero

Olen edel­li­sis­sä osis­sa esit­tänyt toimia, joil­la tor­ju­taan tulon­si­ir­to­jen väärinkäyt­töä tai ylikäyt­töä, miten sen vain halu­aa sanoa, ja esit­tänyt keino­ja lisätä julkisen val­lan vero­tu­lo­ja. Tässä osas­sa noi­ta raho­ja tarvitaan.

Suo­ma­laisen hyv­in­voin­ti­val­tion vahvu­us on ollut, että (jok­seenkin) kaik­ki ovat mukana. Tulo­erot ovat olleet pieniä ja työt­tömyys vähäistä, kos­ka jok­seenkin kaikkien työ­panok­selle on ollut käyt­töä. Vielä 1980-luvun lop­ul­la Suo­mi toi­mi kuin demarien unel­ma. Sit­ten kaik­ki kään­tyi huonom­mak­si. Ennen kaikkea työelämä muut­tui eri­ar­voisem­mak­si ja sen mukana kas­va­va eri­ar­voisu­us tunkeu­tui maa­hamme. Ahkeru­ut­ta enem­män ansio­ta­soon vaikut­ti osaami­nen ja sään­tö-Suomes­sa eri­tyis­es­ti muodolli­nen koulutus.

Kyse ei ole vain tulo­eroista vaan paikas­ta yhteiskun­nas­sa. Kysyt­täessä useim­mat usko­vat, että tulo­erot ovat Suomes­sa kas­va­neet. Nyt ne ovatkin kas­va­neet vähän, mut­ta ihmiset uskoi­vat niiden kas­va­neen sil­loinkin, kun ne eivät olleet kas­va­neet. Mikä oli lisään­tynyt, oli osattomuus.

Rak­en­teelli­nen työt­tömyys – tai tarkem­min määritel­tynä tas­apain­o­työt­tömys ­– on kas­vanut merkit­tävästi ja näyt­tää ole­van vain kasvussa.

Muutos on globaali

Muu­tos on ollut saman­lainen kaikkial­la maail­mas­sa, joten koti­maisia syitä ei oikein kan­na­ta tässä korostaa, vaik­ka on niil­läkin osuuten­sa. Yhdys­val­lois­sa koko taloudelli­nen kasvu on men­nyt pääo­mat­u­lo­jen ja korkea­palkkaisimpi­en hyväk­si. Tavis­ten elin­ta­so ei ole nous­sut lainkaan. Ilmiö on suuresti Trumpin poli­it­tisen men­estyk­sen, Bri­tann­ian EU-eron ja euroop­palaisen anti-intellek­tu­aalin oikeis­ton men­estyk­sen takana. Jat­ka lukemista “Uusi hyv­in­voin­ti­val­tio 12: pieni­palkkaisten tukem­i­nen, negati­ivi­nen tulovero”

Uusi hyvinvointivaltio 7: markkinaehtoisempia palkkoja

Uskon työelämän kehit­tyvän siihen suun­taan, että vähän ammat­ti­taitoa vaa­ti­va perustyö vähe­nee, kos­ka se on hel­posti automa­ti­soitavis­sa, ja pysyvä kokoaikatyö saa tehdä tilaa osa-aikatyölle ja lyhy­ille työ­suhteille. Eri­tyis­es­ti palvelu­aloil­la asi­akkaat eivät suos­tu käyt­tämään palvelu­ja tasais­es­ti klo 8–16 eivätkä ylipäätään tasais­es­ti. Pro­jek­tilu­on­toiset työte­htävät lisään­tyvät suh­teessa tasaiseen tuotan­toon. Tehdaskin työl­listää eniten väkeä sen rakennusaikana.

Pääsään­töis­es­ti tuot­tavu­userot rahas­sa mitat­tuna kas­va­vat. Julkisel­la sek­to­ril­la työn tuot­tavu­us esimerkik­si hoitoaloil­la on vähän eri asia, mut­ta yksi­tyisel­lä sek­to­ril­la, eri­tyis­es­ti palveluis­sa, tuot­tavu­ut­ta mitataan sil­lä, paljonko asi­akas on valmis maksamaan.

On myös niin, että työu­ran aikana oman työ­panok­sen arvo työ­markki­noil­la voi muut­tua – sekä nous­ta että laskea.  Osaami­nen, joka oli ennen hyvinkin halut­tua, voi menet­tää merk­i­tyk­sen­sä teknolo­gian muuttues­sa tai vaik­ka kan­sain­välisen työn­jaon muu­tosten takia. Sosi­aa­li­nen liikku­vu­us lisään­tyy myös elinkaaren aikana.

Min­un silmis­säni tämä kaik­ki tarkoit­taa, että palkko­jen pitäisi määräy­tyä enem­män markki­noil­la ja vähem­män tuloe­hti­sopimuk­sil­la. Jat­ka lukemista “Uusi hyv­in­voin­ti­val­tio 7: markki­nae­htoisem­pia palkkoja”

Uusi hyvinvointivaltio 5: täydentävät tulonsiirrot

Kaik­ki maat pystyvät työl­listämään hyvin koulute­tut ja muuten halu­tut työn­tek­i­jät. Erot syn­tyvät siinä joukos­sa, joka ei ole työ­markki­noil­la yhtä halut­tua. Kaik­ki moder­nit teol­lisu­us­maat, jot­ka ovat onnis­tuneet saavut­ta­maan korkean työl­lisyy­den, sub­ven­toi­vat taval­la tai toisel­la pieni­palkkaisia työn­tek­i­jöitä, siis vähem­män halut­tua työvoimaa.

Tukimuodot ovat hyvin eri­laisia ja maid­en­sa näköisiä, ja niil­lä on usein myös mui­ta tavoitteita.

Yhdys­val­lois­sa on vero­hyvi­tysjär­jestelmä, Sak­sas­sa mini­jo­bit, Ruot­si käyt­tää paljon rahaa palkkatu­keen ja työl­listää työt­tömät nuoret kun­ti­in, Ran­skas­sa val­tio tulee työ­nan­ta­jia vas­taan sosi­aal­i­tur­va- ja eläke­mak­su­is­sa min­imi­palkan tasol­la ja niin edelleen.

Asumisen tukeminen

Hyvin yleinen pieni­palkkaisten tukimuo­to on sub­ven­toitu tai markki­nahin­noista irrotet­tu asum­i­nen. Siihen toisaal­ta liit­tyy vähä­varais­ten asut­ta­mi­nen omi­in asun­toi­hin­sa ja kaupungi­nosi­in­sa, mis­sä on ongelmia itsessään. Edulli­nen asum­i­nen toisaal­ta tekee työ­nan­ta­jille mah­dol­lisek­si mak­saa pienem­piä palkko­ja. Suomes­sa ARA-asum­i­nen on suun­nilleen ain­oa sosi­aa­li­nen tukimuo­to, jota työ­nan­ta­ja­jär­jestöt vil­pit­tömästi kan­nat­ta­vat. Jat­ka lukemista “Uusi hyv­in­voin­ti­val­tio 5: täy­den­tävät tulonsiirrot”

Uusi hyvinvointivaltio (4) Mitä tehdä huonosti koulutetulle työvoimalle

Miten työl­listää vähän koulutet­tu­ja ihmisiä?

Suo­mi on huono työl­listämään mata­lasti koulutet­tua työvoimaa ver­rat­tuna moni­in mui­hin mai­hin. Sik­si meil­lä on mata­la työl­lisyysaste ver­rat­tuna mui­hin Pohjo­is­mai­hin ja ylipään­sä mai­hin, jois­sa suh­taudu­taan myön­teis­es­ti nais­ten työssäkäyn­ti­in. Hyv­in­voin­ti­val­tiomais­sa työl­lisyy­den pitäisi olla parem­pi kuin mais­sa, jois­sa ajatuk­se­na on, että per­he ja suku huole­hti­vat omistaan.

Pienet palkkaerot ovat yksi syy ongel­maan. Jyrkästi yksinker­tais­taen, jos muu­rari ja tiilenkan­ta­ja saa­vat samaa palkkaa, on yksinker­taisem­paa, että muu­rari kan­taa tiilet itse. Pienistä palkkaeroista huoli­mat­ta pieni­palkkaiset eivät voi Suomes­sa eri­tyisen hyvin, kos­ka asum­i­nen on meil­lä kallista. Tämä pitää muis­taa kan­sain­väli­sis­sä vertailuissa.

Jos ajatel­laan asi­aa ekon­o­mistin silmin ja vain markki­naratkaisui­hin nojat­en, on peri­aat­teessa kolme tapaa suh­tau­tua tas­apain­o­työt­tömyy­den kasvuun.

  1. Annetaan pien­impi­en palkko­jen laskea samal­la kun kiris­tetään työt­tömyy­se­tu­ja. Lop­putu­lok­se­na on työssä käyvien köy­hien alalu­ok­ka, jos­sa mon­en on tehtävä kah­ta työtä selvitäk­seen päivit­täi­sistä menoista. Toimii monis­sa mais­sa. Tämä kyl­lä lisää työl­lisyyt­tä, mis­tä ovat osoituk­se­na vaikka­pa Wolt-kuskit. Helsingis­sä ei voi kävel­lä viit­tä min­u­ut­tia näkemät­tä sähkö­fil­lar­il­la suhaavaa Wolt-kuskia, joten paljon heitä on olta­va. Jos kuskeille pitäisi mak­saa kohtu­ullista tun­tipalkkaa, oli tilauk­sia tai ei, koko alaa ei olisi. Ei sik­si, että Woltin omis­ta­jat ovat niin ahnei­ta – fir­ma kai tuot­taa tap­pi­o­ta – vaan kos­ka asi­akkaat eivät suos­tu mak­samaan enempää.
  2.  Annetaan rak­en­teel­lisen työt­tömyy­den nous­ta. Uhrataan huono-osaisin työvoima, jot­ta muiden palkat pysyvät siedettävinä.
  3. Sub­ven­toidaan vaikeasti työl­listyvien työn­tekoa joko mak­samal­la työ­nan­ta­jalle palkkatukea tai täy­den­tävää tulon­si­ir­toa työn­tek­i­jälle itselleen.

Jat­ka lukemista “Uusi hyv­in­voin­ti­val­tio (4) Mitä tehdä huonos­ti koulute­tulle työvoimalle”

Uusi hyvinvointivaltio (3): Osaamisvinouma

Run­sas 60 vuot­ta sit­ten jotkut vas­tus­ti­vat perusk­oulu-uud­is­tus­ta kysyen, kuka tekee duu­nar­ien työt, jos kaik­ki koulute­taan her­roik­si. Mikään ei olisi voin­ut men­nä enem­män pieleen kuin tämä. Meil­lä on nyt työ­markki­noil­la vaka­va osaamisvi­nouma: työ­paikat pain­ot­tuvat osaamista vaa­tivi­in ammat­tei­hin ja pelkän perusk­oulun varas­sa ole­vien ase­ma työ­markki­noil­la on surkea.

Kaik­ki meni hyvin 1980-luvul­la. Jok­seenkin kaik­ki kel­pa­si­vat töi­hin ja niin san­ot­tu tas­apain­o­työt­tömyys oli mata­la ver­rat­tuna nykyaikaan.

Sit­ten tuli lama ja työt­tömyys nousi kaikissa koulu­tus­ryh­mis­sä, eniten kuitenkin vähän koulute­tuis­sa. Muiden osalta työt­tömyys lask­isi olo­jen kohentues­sa, mut­ta pelkän perusk­oulun varas­sa olevil­la se jäi yli 22 pros­en­tik­si ja aika korkea se on myös toisen asteen varas­sa olevil­la ilman korkea-asteen koulu­tus­ta olevilla.

Jat­ka lukemista “Uusi hyv­in­voin­ti­val­tio (3): Osaamisvinouma”