Matalapalkkatyö

Hallituksen asuntopolitiikka muuttaa Suomea syvällisesti

Maan hallitus on päättänyt vähentää olennaisesti tukea pienituloisten asumiseen kasvukeskuksissa ja erityisesti Helsingissä. Tarkoitus on sekä leikata asumistukea että käytännössä lakkauttaa kohtuuhintaisten asuntojen rakentaminen. Tällä on todella kauaskantoiset vaikutukset maahamme. Yritän hahmottaa asiaa seuraavassa, mutta joudun turvautumaan aika paljon mutuiluun, koska ainakaan minun tiedossani ei kunnollisia tutkimuksia asiasta. Asia ei ole kuitenkaan täysin mustavalkoinen

Asumistuki

Minulla on henkilökohtainen suhde asumistukeen. Teimme Juhana Vartiaisen kanssa kymmenen vuotta sitten raportin siitä, miten vähän koulutetuille tai muuten huonotuottoiselle työvoimalle saataisiin työpaikkoja. Raportti julkaistiin nimellä ”Lisää matalapalkkatyötä”.
Huono palkka ei tietenkään ollut tavoite vaan väistämätön seuraus huonosta osaamisesta ja/tai työkyvystä. Raportin toimenpidesuosituksista on toteutettu varsin huomattava osa.

Esitimme raportissa asumistukeen 400 euron suojaosaa palkkatuloille.
Otan vastuun tuosta ehdotuksesta – varsinkinkin kun Juhana on kääntänyt asiassa kelkkansa.

Ajatuksena oli tehdä asumistuesta köyhän maan matalapalkkatuki. Kaikki ne teollisuusmaat, jotka ovat onnistuneet painamaan työttömyyden alas, tukevat huonotuottoista työtä jotenkin. On parempi tukea huonoa palkkaa vähän kuin maksaa henkilön koko elatus työttömyysturvana tai muuna tulonsiirtona. Kun se sidottiin asumistukeen, pois rajautuivat ne, joilla asumiskustannukset olivat olemattomat – asuvat vanhempiensa luona tai elävät muuttotappioalueilla – ja jotka tulivat siksi toimeen huonolla palkallaan. Valtiovarainministeriö oli kanssamme samaa mieltä, mutta napsaisi kuitenkin 400 eurosta satasen pois. Asumistuen etuoikeutettu tulo on lisännyt asumistuen kustannuksia, mikä oli sen tarkoituskin. Se ei voinut yllättää ketään.

Matalapalkkaisen työn subventointi on tullut tarpeelliseksi, koska vuoden 1990 jälkeen reaaliansiot ovat nousseet 50 % ja tämä koskee myös alimpia palkkoja. Se tarkoittaa, että minimituotto työlle on noussut myös 50 %, mikä karsii monia töitä kokonaan pois. Tämän seurauksena rakenteellinen työttömyys tai oikeammin tasapainotyöttömyys on noussut merkittävästi.

Nyt tilanne on erilainen kuin kymmenen vuotta sitten, kun tuota suojaosaa esitimme. Silloin oli todella kyse siitä, että osa työttömistä pystyy työllistymään tuettuna tai he eivät työllisty lainkaan. Nyt on toisin – tai oli ainakin puoli vuotta sitten ja niin ainakin hallitus uskoo. Työvoimapulan vuoksi tämä kohdejoukko pystyykin työllistymään ilman tukea. Sen mukaan asumistuen kautta jaettavalta matalapalkkatuelta ja siten ainakin suojaosalta olisi mennyt perusteet. En ole yhtä vakuuttunut, että pitkäaikaistyöttömien terveys, osaaminen ja raittius ovat parantuneet äkisti niin paljon, että työnantajien kannattaa maksaa heille sellaista palkkaa, että he voivat maksaa helsinkiläisiä vuokria. Jatka lukemista ”Hallituksen asuntopolitiikka muuttaa Suomea syvällisesti”

Soviteltu ansiosidonnainen todella kaipaa uudistusta

Ansiosidonnainen työttömyysturva tuottaa soviteltuna päivärahana ison kannustinongelman, koska tulot – palkka ja työttömyysturva yhteensä – törmäävät kattoon, sillä nämä eivät saa yhdessä tuottaa korkeampaa tulotasoa kuin päivärahan pohjana oleva palkka. Sen säännöt ovat todella huonot.

Kuvitelkaamme, että edellisen esimerkin Annan kaltainen kaupan työntekijä Liisa, jolla olisi kaikki muut asiat samoin kuin Annalla paitsi, että hän olisi oikeutettu ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan perusteena aiempi 2000 euron palkka kokoaikatyöstä. Hänellä olisi siis kaksi lasta ja hän maksaisi vuokraa asunnostaan Helsingissä 1100 euroa kuussa.

Liisan täysi työttömyyskorvaus lapsikorotuksineen olisi 1520€. Hän ei saa toimeentulotukea, joten jokainen euro, jonka hän ansaitsee, lisää hänen nettotulojaan – aluksi. Asumistukea Liisa saa 818. Kun mukaan lasketaan elatustuki ja lapsilisät sekä päivärahasta maksettava vero (300 euroa), Liisan nettoansioiksi tulee noin 2750 eli turvallisesti yli toimeentulotuen, joka siis takaisi hänelle 2400 € tulot kuussa kuten Annallekin.

Kun hänen ansionsa nousisivat 660 euroon, työttömyyskorvaus ja palkka yhteensä olisivat täysiaikaisen palkan suuruinen. Sitä ne eivät voisi työttömyyskorvauksen sääntöjen mukaan ylittää – mitä voi sinänsä pitää perusteltuna. Siitä eteenpäin palkka leikkaisi työttömyyskorvausta sataprosenttisesti. Täysin hyödytöntä työnteko ei Annalle kuitenkaan olisi, sillä palkkaa verotetaan lievemmin kuin työttömyyskorvausta, joten työtuntien kasvaessa verotus vähän lievenisi, mutta heikoksi jäisi Annan korvaus menetetystä vapaa-ajasta. Liisan kannattaisi tehdä työtä vain 13 tuntia viikossa ja sehän kauppiaalle sopii, koska osa-aikaista työvoimaa tarvitaan vain ruuhkatunneiksi.

Tässä asetelmassa todellakin on korjattavaa. Ei hallitus kaikessa ole väärässä. Jatka lukemista ”Soviteltu ansiosidonnainen todella kaipaa uudistusta”

Työmarkkinatuella olevaa hallitus ei taida näillä keinoilla saada töihin.

Yritän hahmottaa esimerkkilaskelmilla, miksi hallituksen sosiaalipoliittiset aikeet eivät tee työn vastaanottamisesta kannattavampaa, vaan pikemminkin vähentävät sitä, kun on kyse työmarkkinatukea saavista.

Tässä kirjoituksessa käsittelen työmarkkinatuella olevia. Joku voi pitää näitä marginaalisena ryhmänä, mutta eri maat eroavat työllisyydessä toisistaan siinä, kuinka hyvin ne onnistuvat työllistämään syystä tai toisesta huonotuottoista työvoimaa. Osaavien ja hyvin koulutettujen ja terveiden työllistäminen ei ole vaikeaa milläkään maalle.

Otan esimerkin pienituloisesta yksinhuoltajasta nimeltään Anna, jolla on kolme lasta, iältään kuusi ja 11 vuotta ja joka on töissä kaupan kassalla. Palkka on kokoaikatyöstä 2000 €/kk tai 12 €/h. Hänellä on hyvät suhteet työnantajaansa niin, että hän voi tosiasiassa sopia tekemänsä tuntimäärän haluamakseen. Tämä on tietysti lainvastaista, koska tehdessään osa-aikatyötä hän saa soviteltua päivärahaa, vaikka silloin hänen oikeastaan pitäisi haluta kokoaikatyötä.

Jos Annalta kysytään hänen halustaan tehdä kokoaikatyötä, hän tietysti vastaa, että haluaa sitä, koska muunlainen vastaus tulisi hänelle kalliiksi. Jatka lukemista ”Työmarkkinatuella olevaa hallitus ei taida näillä keinoilla saada töihin.”

Hallitus vie Suomea aivan eri suuntaan kuin pitäisi

Olen surullinen siitä suunnasta, johon hallitus on Suomea viemässä. En jaksaisi jäkättää hallitusohjelman pöyristyttävistä yksityiskohdista, koska ongelmana on suunta eivätkä yksityiskohdat. Enkä sitä paitsi usko, että osa-aikatyötä tekevältä yksinhuoltajalta lopulta viedään 400 euroa kuussa, vaikka niin uhotaan.

Olen tavoitellut pienten tuloerojen yhteiskuntaa, mutta aivan eri keinoin kuin poliittinen vasemmisto on tavoitellut. Tarpeesta uudistaa työelämää olen samaa mieltä hallituksen kanssa. Se pitäisi tietysti tehdä yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa, mutta jos palkansaajajärjestöillä ei ole halua uudistaa mitään, se on tehtävä heidän neliraajajarrutuksestaan huolimatta.

Olen nähnyt jäykän työehtosopimusjärjestelmän paitsi köyhdyttävän tätä maata myös olevan suurena syynä esimerkiksi miesten ja naisten palkkaeroihin – säännösteleehän järjestelmä miesten palkkoja ylöspäin ja naisten alaspäin. Mitenkään muuten veturinkuljettajan (koulutus 8 kk) palkka ei voisi olla kaksinkertainen lähihoitajan (koulutus 2-3 vuotta) palkkaan nähden.

Markkinaehtoiset palkat ja täydentävät tulonsiirrot

Minun ajatukseni taloudellisesta tasa-arvosta on ollut antaa työvoiman hinnan määräytyä melko markkinaehtoisesti ja tasata tästä koituvat tuloerot pieniä palkkoja täydentävillä tulonsiirroilla. Sellaisessa yhteiskunnassa rakenteellinen työttömyys olisi paljon pienempää kuin säädeltyjen palkkojen yhteiskunnassa ja tulonjako olisi oikeudenmukaisempi. Jatka lukemista ”Hallitus vie Suomea aivan eri suuntaan kuin pitäisi”

Miten ja miksi humanitäärisin perustein Suomeen tulleiden sosiaaliturva pitää eriyttää.

Kirjoitukseni Maahanmuuton vaikeat kysymykset sai vastaanoton, joka yllätti minut. Tekstiä on luettu yli 25 000 kertaa. Olen kuitenkin kirjoittanut samat asiat monta kertaa aiemminkin, viimeksi toukokuussa. Kirjoituksiin pääsee tästä ja tästä. Jokseenkin samaa olen kirjoittanut monta kertaa viimeisen 20 vuoden aikana. Laita blogin hakukenttää ”maahanmuutto” niin saat runsaasti osumia.

Olen pöllämystynyt tästä keskustelusta, jossa puheenvuoroihin asennoidutaan vain sen mukaan, onko kirjoittaja maahanmuuttajien puolella vai heitä vastaan, eikä muulla ole merkitystä. Maahanmuuttoon liittyvät kysymykset ovat vaikeita ja muuttuvat koko ajan vaikeammiksi. Järkevät pelisäännöt, ”yhteiskunnallinen insinööriosaaminen”, tulee koko ajan tärkeämmäksi.

Kirjoitin siitä, että sosiaaliturvan tulisi olla humanitäärisen maahanmuuttajien kohdalla erilainen kuin se on maassa pitkään asuvien kohdalla. Tarkoitan tällä humanitäärisin perustein oleskeluluvan saajia, en vastaanottokeskuksissa olevia, joiden hakemusta vasta käsitellään – heillähän on jo nyt erilainen sosiaaliturva – enkä myöskään työperäistä maahanmuuttoa. Jatka lukemista ”Miten ja miksi humanitäärisin perustein Suomeen tulleiden sosiaaliturva pitää eriyttää.”

Mitä tehdä asumistuelle ja sovitellulle päivärahalle

Politiikkamme tilaa käsittelevä sarja jatkuu…

Aikamme suuri talous- ja sosiaalipoliittinen ongelma on eriarvoisuuden kasvu työmarkkinoilla. Tämän ongelman ratkaiseminen on välttämätöntä, jos aiomme säilyttää Suomen ehyenä hyvinvointivaltiona.

Jos työvoima oli 1980-luvun lopulla palkattu huutokaupalla kerran vuodessa järjestetyillä pestuumarkkinoilla, tulonjaolle ei olisi tapahtunut juuri mitään – eräät miesvaltaiset palkat olisivat tosin laskeneet ja naisvaltaiset nousseet.

Sen jälkeen automaatio ja digitalisaatio ovat iskeneet työmarkkinoille ja vähentäneet huomattavasti suorittavan työn kysyntään. Nyt työvoiman huutokauppaaminen johtaisi nopeasti kasvaviin palkkaeroihin.

Palkkaerot kasvavat väkisin, koska yläpäässä palkkoja ei säädellä millään sopimuksilla. Bill Gates sanoi, että hyvä koodari tuottaa kymmenen tuhatta kertaa sen mitä huono koodari, eikä hän varmaankaan tarkoittanut koodirivien määrää.

Asiantuntija-ammateissa parhaille maksetaan melkein mitä tahansa mutta suorittavassa työssä tekijöistä on ylitarjontaa ja palkat matavat.

Matalasti koulutetuille on potentiaalisia työpaikkoja palvelualoilla, mutta ne ovat Suomessa alikehittyneitä. Suomi on itsepalveluyhteiskunta. Liian pitkään oli vallalla käsitys, ettemme rikastu pesemällä toistemme paitoja.

Pienten palkkojen ongelmaan voi yrittää etsiä ratkaisua tupo-pöydässä, mutta alimpien palkkojen nostaminen vähentäisi kaikille sopivia työpaikkoja entisestään ja nostaisi tasapainotyöttömyyttä.

Parempi ratkaisu on tukea matalapalkkaisia täydentävillä tulonsiirroilla ja antaa palkkojen määräytyä nykyistä markkinaehtoisemmin. Tulonsiirrot maksavat, mutta parempi työllisyys johtaa toisaalta korkeampaan kansantuloon. Kyllä satojen tuhansien työttömien elättäminenkin maksaa.

Maat, jotka ovat saavuttaneet hyvän työllisyysasteen, tukevat huono-osaista työvoimaa täydentävillä tulonsiirroilla tai työnantajille maksettavalla palkkatuella. Se siis kannattaa.

Suomessa ei ole matalapalkkatukea, mutta tehtävää täyttämään on kehittynyt kolme järjestelmää: asumistuki, työttömyysturvan soviteltu päiväraha ja työnantajille maksettava palkkatuki. Näissä kaikissa on omat ongelmansa. Suora negatiivinen tulovero olisi selkein ja toimivin. Sitä on kannattanut jopa Milton Friedman. Jatka lukemista ”Mitä tehdä asumistuelle ja sovitellulle päivärahalle”

Hallituksen asuntopolitiikan jyrkkä käännös ja Helsinki

Hallituksen asuntopoliittiset päätökset ovat herättäneet keskustelun siitä, miksi verorahoin pitäisi tukea joidenkin asumista kalliilla alueilla, joihin itse maksavilla keskituloisilla ei ole mitään asiaa. Asia ei koske vain Helsinkiä. Samaa kysyi joku minulta Tampereella Koskipuistossa.

Jos ajattelemme asiaa vain yksilöiden kannalta, vastaus on, ettei minkään takia, mutta jos ajattelemme yhteisötasolla, vastaus on segregaation estämiseksi.

Segregaatio on suurten kaupunkien viheliäinen ongelma, joka tulee hyvin kalliiksi, jos se päästetään irti. Katsokaa vain, miten on käynyt Ruotsissa.

Perussuomalaiset menivät tähän kokoomuksen ansaan varmaan siksi, että eivät näe mitään ulkomaalaisvihansa sokaisemilla silmillä. Segregaatio liittyy maahanmuuttoon, mutta kyllä aivan kotimaisin voimin on saatu aikaan vaarallisella tavalla eriytyneitä asuinalueita jo silloin, kun maahanmuuttajia ei juuri ollut.

Olen tehnyt pintapuolisia tutustumismatkoja eräisiin pääkaupunkiseudun slummiutuneisiin kaupunginosiin. Omien havaintojeni mukaan huonovointiuus ei näy niinkään maahanmuuttajissa vaan heidän kantasuomalaisissa naapureissaan. Jatka lukemista ”Hallituksen asuntopolitiikan jyrkkä käännös ja Helsinki”

Hallitus vie markkinatalouden maineen

Oikeistohallituksen ohjelma vie Suomea aivan eri suuntaan kuin mihin sitä minun mielestäni pitäisi viedä, enkä tarkoita tällä lainkaan samaa kuin Li Andersson. Itse asiassa hallitus vie Suomen enemmän Li Anderssonin suuntaan kuin minun suuntaani vahvistamalla Anderssonin argumentteja.

Minä haluaisin yhdistää taloudellisen oikeudenmukaisuuden hyvin toimivaan markkinatalouteen, mutta nyt hallitus tekee näistä kahdesta tavoitteesta toistensa vastakohdan. Siinä lopulta markkinatalous häviää.

Tulopolitiikassa haluaisin enemmän markkinaehtoisia palkkoja ja niitä täydentäviä tulonsiirtoja kuin ay-toiminnan tuloksena syntyviä palkankorotuksia pienipalkkaisille ja siihen liittyvää rakenteellisen työttömyyden kasvattamista.

Asuntopolitiikassa kannatan enemmän asumismenoja tasaamista asumistuella kuin Ara-asuntoja rakentamalla.

Hallituksen säästölinja ei osu rankimmin työttömiin vaan pienipalkkaisiin ja erityisesti osa-aikatyöttömiin, kuten osa-aikaisiin kaupan myyjiin. Tässä karsitaan niitä pieniä ansiotuloja täydentäviä tulonsiirtoja, joihin minä taas haluaisin panostaa lisää. Jatka lukemista ”Hallitus vie markkinatalouden maineen”

Suojaosan poisto työttömyysturvasta ymmärrettävä , mutta väärä ratkaisu

Hallitus poistaa työttömyysturvasta 300 euron suojaosan. Tähän on perusteensa, mutta ratkaisu on väärä.

Kun tuo 300 euron suojaosa tuli voimaan, työttömät alkoivat tehdä erilaista keikkaa paljon innokkaammin. Se tuotti paitsi tuloja ja verotuloja, myös piti heidän paremmin työmarkkinakelpoisena ja edesauttoi siten työllistymistä pysyvään työhön.

Siinä oli kuitenkin yksi paha vika. Sovitellussa päivärahassa on ymmärrettävä katto, jonka mukaan päiväraha ja palkka eivät saa yhteensä olla enemmän kuin päivärahan perusteena oleva palkka. Osa-aikatyö ei saa olla kannattavampaa kuin kokoaikatyö. Kaupan alalla tämä katto tuli vastaan jo alle 20 tunnin viikkotyöllä. Ei siis kannata ottaa vastaan kokopäivätyötä. Tämä sopii myös kauppiaalle, jolla osa-aikatyön teettäminen on kannattavaa.

Hallitus näyttää painottavan kokoaikatyön vastaanottamista, vaikka se tyrehdyttääkin työttömien halun lyhyisiin työkeikkoihin tai vaikkapa vapaapalokunnista saataviin lisäansioihin ̶ niistä tämä suojaosa muuten alkoi.

Olisi pitänyt katsella asiaa vähän boxin ulkopuolelta sormeilemalla yhteensovitusprosenttia. Optimaalista olisi, että soviteltu päiväraha loppuu tasan silloin, kun palkka saavuttaa päivärahan perusteena olevan palkan. Tosin tämä periaate nostaisi yhteensovitusprosentin varsin korkeaksi pienipalkkaisessa töissä. Oli miten oli, kannattaisi avata koko laki.

Hallitus leikkaa asumistukea

Hallitus leikkaa asumistukea monella tavalla.

Siitä poistuu 300 euron suojaosuus ansiotuloille. Tämä alentaa pienipalkkaisen asumistukea sadalla eurolla. Olen tästä vähän haikeana, koska pidän tuota omavastuuta omana aikaansaannoksenani. Se oli tarkoitettu eräänlaiseksi köyhän miehen matalapalkkatueksi tukemaan työllisyyttä. Se piti yllä työpaikkoja, joiden palkanmaksukyky oli huono. Näin työllistettiin niitä, joilla ei ole mitään erityisosaamista.

Sittemmin työttömyys on muuttunut työvoimapulaksi. Näissä oloissa voi tietysti ajatella, ettei tehottomia työpaikkoja ylläpitävää matalapalkkatukea enää tarvita.

Siirtämävaihe pitäisi kuitenkin jotenkin hoitaa sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla. Jatka lukemista ”Hallitus leikkaa asumistukea”