Olin vähällä kirjoittaa poikkipuolisia ajatuksia Postin palkoista, kun asia oli kuumimmillaan, mutta maltoin mieleni ja päätin kirjoittaa, kun tilanne on rauhoittunut. Koko keskustelu ja sen saama suunta häiritsivät minua suuresti, koska vakavaa ongelmaa korjattiin mielestäni tavalla, joka ei toimi – tai ei skaalaudu, kuten nykyisin on muodikasta sanoa.
Postissa oltiin kiistatta heikentämässä työehtosopimuksia. Se liittyy ongelmaan, jota kutsutaan nimellä työmarkkinoiden polarisoituminen. Sellaisten hyvien työpaikkojen määrä on vähenemässä, joihin ei tarvita mitään erityistä osaamista tai koulutusta.

Ilmiö näkyy parhaiten mielestäni yllä olevassa kuvassa. Korkeampi koulutus on aina johtanut parempaan työllisyyteen, mutta 1980-luvun lopulle työttömyyden tasot pysyivät jotenkin nipussa. Sen jälkeen pelkän perus- tai kansakoulun varassa olevien työttömyys on räjähtänyt.
Tästä esitetään paljon radikaalimpiakin lukuja. Pelkän peruskoulun suorittaneiden työllisyysaste on vain 42 prosenttia, mutta tämä on tilastoilla valehtelemista. Ei-työllisiin kuuluu esimerkiksi 18 vuotta täyttäneet lukiolaiset. Työmarkkinoiden heittopusseihin eivät kuulu vain pelkän peruskoulun suorittaneet, vaan myös merkittävä osa toisen asteen tutkinnon suorittaneista. Onhan heidänkin työttömyysasteensa 15 %
Olennaista on, että työmarkkina-asema on heikentänyt nopeasti ja vakavasti työntekijöillä, joilla ei ole tarjota työnantajalle muuta kuin kaksi kättä. Näiden kysyntä on vähentynyt ja määrä lisääntynyt. Määrä on lisääntynyt, vaikka koulutusaste on noussut, koska moni aiemmin arvokas osaaminen on menettänyt merkityksensä automaation, digitalisaation ja globalisaation seurauksena.
Se mikä minua tässä asiassa häiritsi, oli että huomio kiinnitettiin 700 pakettilajittelijaan, jotka aiottiin panna samaan surkeaan työehtosopimukseen varhaisjakelijoiden kanssa. Varhaisjakelijoita on yli kymmenen kertaa enemmän. Onko kukaan kiinnostunut heidän tilanteestaan?
Yksittäisten työpaikkojen puolustaminen kohtalaisen massiivisilla tukilakoilla pelastaa joitakin onnekkaita, mutta jättää suuren enemmistön heitteille – niin kuin nyt ne varhaisjakelijat. Tämä ei ole voittava strategia
Puhumattakaan niistä vielä huono-osaisemmista, joiden työpanoksesta ei makseta euroakaan – siis työttömistä.
Pidän aika arveluttavana yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden kannalta, jos valtio (tai kunnat) ryhtyisi maksamaan olennaisesti parempaa palkkaa kuin mitä samanlaisille työntekijöille maksetaan yksityisellä puolella. Pitäisi parantaa kaikkien asemaa.
Minä haluaisin etsiä ratkaisua, joka auttaa kaikkia yleisesti eikä joitain onnekkaita erityisesti.
Olennainen kysymys on, mistä voisi löytyä töitä korvamaan entisiä hyviä duunarityöpaikkoja. Muualla ne ovat löytyneet yksityisistä palveluista, mutta ei juuri meillä. Suomi on itsepalveluyhteiskunta.
Miksi meillä ei ole kahviloissa tarjoilijoita eikä huoltoasemilla tankkaajia? Koska ahne asiakas ei halua maksaa. Jos tarjoilijoiden palkat olisivat pienempiä tai jos heidän työhönsä kohdistuisi pienempi verokiila, tarjoilijoita olisi enemmän.
Työmarkkinoiden huono-osaisten asemaa voi toki yrittää parantaa nostamalla alempia palkkoja, mutta siinä on se vika, että se lisää työttömien määrää. Siksi pitäisi antaa alimpien palkkojen laskea, verottaa niitä vähemmän ja tukea pienipalkkaisia täydentävillä tulonsiirroilla.
Kommentteja postin työehtosopimuskiistasta
Sodan ensimmäinen uhri on totuus. Sama koskee työmarkkinariitoja. Siksi tietoni asiasta ovat edelleen vajavaiset. Todellisista palkkatasoista on täysin mahdoton saada tietoa, koska ne piilotetaan muodollisen taulukkopalkan ja erilaisten palkan lisien muodostamaan sekasotkuun. Luulen, että tämä johtuu halusta estää eri alojen väliset palkkavertailut. Syynä lienee suomalaisen sananlaskun viisaus: kateus vie kalatkin vedestä.
Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan ulkopuolisen on täysin mahdoton tietää, paljonko pakettilajittelijoiden palkkojen oli tarkoitus alentua ja mikä on palkkataso verrattuna kilpailijoiden käyttämään AKT:n sopimukseen. Rahanarvoinen asia on myös, millaiset työajan joustot kummassakin sopimuksessa on. Ilmeisesti kuitenkin Posti ei pysynyt täysin totuudessa väittäessään, että se pyrkii palkkakustannuksissa kilpailijoiden tasolle Taisi yrittää vähän alle.
Aina voi yrittää. Helsingissä se ei ainakaan olisi onnistunut, koska työntekijät olisivat äänestäneet jaloillaan. Muualla, jossa työtilaisuuksia on vähemmän, olisi ehkä onnistunutkin.
En pidä kuitenkaan suotavana, että Posti ryhtyy hankkimaan kilpailuetua kilpailijoita huonommilla työehdoilla, vaikka en pidä perusteltuna sitäkään, että postin pitäisi maksaa muita parempia palkkoja vain, koska veronmaksajat rahoittavat.
Kuinka huonoista palkoista oli siis kyse?
Olisi pitänyt kirjoittaa tämä osa aiemmin, koska olen hukannut lähteen. Jossain iltapäivälehdessä näytettiin palkkakuittia sitä, kuinka alas tämä uusi jo voimaan astunut työehtosopimus oli palkat vienyt. Entisen luottamusmiehen palkkakuitissa luki noin 1600 €/kk, mikä onkin vähän. Kävi kuitenkin ilmi, että hän teki lyhennettyä työviikko, 25 tuntia/viikko (osaeläke?). Kokoaikaisen työn palkka olisi siis noin 2600 euroa. Se on selvästi alle mediaanipalkan, mutta merkittävästi enemmän kuin olisi luullut niistä julkisuudessa olevista varhaisjakelijoiden tuntipalkoista.
(Huomattakoon kuitenkin, että tieto on peräisin iltapäivälehdestä, eikä sen totuudellisuuteen voi täysin luottaa.)
Perushoitajilla on paljon pidempi koulutus, mutta palkka on noin 500 €/kk heikompi.
Paitsi, että pienet palkat ovat pieniä, ne ovat suhteessa toisiinsa pahasti vääristyneitä. Jotenkin tämä ammattiyhdistysten edunvalvonta on johtanut naisten palkkojen polkemiseen.
Strategia kokonaan uusiksi
Mitä haluan sanoa on, että tämä työmarkkinoiden polarisoituminen on viheliäinen ongelma, joka uhkaa koko liberaalia demokratiaa. Se nähtiin torstaina Britanniassa, jossa alemman keskiluokan äänestäjät äänestivät epätoivoissaan omaa etuaan vastaan.
Tälle asialle pitää tehdä jotain ja isosti. Ay-liikkeen keinot eivät tässä kuitenkaan auta vaan johtavat pitkällä aikavälillä vain huonompaan suuntaan.
Tarvitaan vapaampia työmarkkinoita JA todella massiivista panostusta pienipalkkaisten verojen alentamiseen ja täydentäviin tulonsiirtoihin.
Yhdessä nämä kaksi vievät paljon parempaan suuntaan kuin kumpikaan erikseen. Pelkät vapaammin toimivat työmarkkinat köyhdyttävät pienipalkkaisia, joten on loogista niitä vastustaa. Pelkästään pienipalkkaisia tukevat täydentävät tulonsiirrot auttavat köyhyyteen, mutta eivät yllä olevan kuvan osoittamaan ongelmaa, työttömyyteen.
Se pienipalkkaisten tukeminen, jota maa kipeästi tarvitsee, ei ole aivan halpa juttu. Puhutaan ainakin miljardista. Siksi lompakkoaan rakastavat kokoomuslaiset eivät sitä halua. Demarit taas eivät halua siksi, että tämä strategia, vaikka olisi pienipalkkaisille parempi, pienentää ay-liikkeen roolia.
= = = =
Vuoden 2014 budjettineuvotteluissa tehtiin vähän niin kuin tässä esitän. Soviteltua päivärahaa saavat saivat 300 euron suojaosuuden ja niin saivat myös asumistukea saavat pienipalkkaiset. Yhdessä nämä toimet paransivat osa-aikaisten kaupan työntekijöiden nettoansioita yli 200 €/kk eli yli 20 %. Kysyin Maj-Len Remahlilta, koska hän on saanut tupo-pöydässä aikaan jotain vastaavaa, mutta hän ei vastannut.