Työllisyys ja kokoomuksen halu leikata asumistukea

Suo­ma­laisen hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan peru­songel­ma on ikä­jakau­ma, jon­ka seu­rauk­se­na net­tosaa­jia on aina vain enem­män ja net­tomak­sajia, työssä käyviä, aina vain vähemmän.

Kos­ka ikä­jakau­maa ei noin vain muute­ta, on nos­tet­ta­va työl­lisyyt­tä. Työperäi­nen maa­han­muut­to olisi hyväk­si, mut­ta Suo­mi ei ole muut­ta­jille san­ot­ta­van houkut­tel­e­va, kos­ka mar­raskuu, kum­malli­nen kieli — tai oikeas­t­aan kak­si — ja muukalais­vas­tainen ilmapiiri.

Työl­lisyyt­tä pitäisi nos­taa paljon, mielu­um­min jon­nekin noin 80 pros­ent­ti­in. Tämä taas tarkoit­taa, että on työl­lis­tet­tävä myös niitä, joiden osaamises­sa, työkyvyssä tai muis­sa omi­naisuuk­sis­sa on puutteita.

Hei­dän osaltaan taas haaveet kol­men ton­nin palka­s­ta ovat utopis­tisia. Jos työn on tuotet­ta­va niin paljon, että siitä voi kan­nat­tavasti mak­saa 3 000  €/kk, aika paljon töitä ja työn­tek­i­jöitä kar­si­u­tuu pois.

Julki­nen sek­tori voi tietysti mak­saa mitä vain tuot­tavu­ud­es­ta piit­taa­mat­ta, mut­ta siihen tarvi­taan iloisia veron­mak­sajia. Jos ongel­mana on julkisen talouden kestävyys­va­je, huono­tuot­toisen työvoiman palkkaami­nen kun­ti­in korkeal­la pal­ka­lla ei san­ot­tavasti auta.

Niin­pä tarvi­taan täy­den­täviä tulon­si­ir­to­ja. En tiedä, onko aja­tus huono­jen palkko­jen tukemis­es­ta täy­den­tävil­lä tulon­si­ir­roil­la oikeis­to­laista vai vasem­mis­to­laista poli­ti­ikkaa, mut­ta kokoomus­laista se ei ainakaan näytä ole­van. Jat­ka lukemista “Työl­lisyys ja kokoomuk­sen halu leika­ta asumistukea”

2020-luvun yhteiskuntapolitiikka 11: Työmarkkinat

(tämä menee nyt aika kur­soris­es­ti, kos­ka kir­jan luku on kovin pitkä)

Kehi­tys työ­markki­noil­la on merkit­tävänä syynä siihen, että elämä ei ole niin auvoista kuin Väinö (ja Keynes) ajat­teli. Taustal­la on tuot­tavu­useroista johtu­va eri­ar­voisu­u­den kasvu työmarkkinoilla.

Palk­ka on työn­tek­i­jälle tulo ja työ­nan­ta­jalle työvoiman hin­ta. Jot­ta työ­markki­nat toimi­si­vat kun­nol­la, pitäisi hin­nan työ­nan­ta­jien silmis­sä olla osa­puilleen työn mar­gin­aa­li­nen tuot­tavu­us. Se johtaisi kuitenkin hyvin epäoikeu­den­mukaiseen tulon­jakoon. Vielä 30 vuot­ta sit­ten oikeu­den­mukainen ja tehokas palkkarakenne eivät eron­neet toi­sis­taan lainkaan niin paljon kuin nyt.

Jotkut, kuten Jere­my Rifkin ovat pelotelleet työn lop­pumisel­la automaa­tion vuok­si. Työ ei lopu, mut­ta kas­vavalle osalle työvoimaa ei ole ilman sub­ven­tio­ta tar­jol­la sel­l­aista työtä, jos­ta saata­va palk­ka riit­tää kun­nol­liseen elämään. Jat­ka lukemista “2020-luvun yhteiskun­tapoli­ti­ik­ka 11: Työmarkkinat”

2020-luvun yhteiskuntapolitiikka (10) Hallittu kaupungistuminen

Teol­lisu­us­mais­sa viimeaikainen kehi­tys on ollut kiihtyvää kaupungis­tu­misen aikaa. Se ei tarkoi­ta enää niinkään muut­toa maal­ta kaupunkei­hin, kos­ka maaseudun työvoimare­servi on liki tyhji­in ammen­net­tu. Niin Suomes­sa kuin muual­lakin se tarkoit­taa ennen kaikkea muut­toa pienistä kaupungeista suuri­in ja teol­lisu­uskaupungeista yliopis­tokaupunkei­hin. Muu­tok­sen taustal­la on elinkeino­rak­en­teen muu­tos, joka vie työvoimaa teol­lisu­ud­es­ta luovien alo­jen toimis­to­työhön. Sosi­olo­gi Mat­ti Vir­ta­nen kir­joit­ti tästä ennakoivasti jo vuon­na 1987 kir­jas­saan Tehtaas­ta studioon.

Osaamisalat men­estyvät siel­lä, mis­sä on paljon mui­ta osaa­jia. Sik­si muut­toli­ik­keen voit­ta­ji­in kuu­luu pieni määrä men­estyviä kaupunke­ja samal­la kun val­taosa paikkakun­nista kuu­luu väestöä menettäviin.

Suomen kannal­ta on vähän ikävä asia, että taloudel­lisen kehi­tyk­sen kär­jessä ole­vat elinkeinoalat viihtyvät parhait­en suuris­sa kaupungeis­sa. Suomes­sa ei ole yhtään suur­ta kaupunkia, on vain yksi keskisu­uri kaupun­ki, jol­la on hädin tuskin miljoona asukas­ta ja muu­ta­ma men­estyvä pieni yliopis­tokaupun­ki. Jat­ka lukemista “2020-luvun yhteiskun­tapoli­ti­ik­ka (10) Hal­lit­tu kaupungistuminen”

Mitä kirjoitin pienipalkkaisista

 

Sitaat­ti kir­jas­tani 2020-luvun yhteiskun­tapoli­ti­ik­ka:

Kun työväen­li­ike suo­jau­tui teol­lisen val­lanku­mouk­sen alkuaikoina joukkovoimal­la tehtaan portin ulkop­uolel­la odot­tavien työt­tömien kil­pailul­ta, nämä myös jäivät portin ulkop­uolelle köy­hyy­teen. Nyt ansio­ta­son tur­vaamisek­si pitäisi sysiä uud­estaan kas­va­va osa työvoimas­ta takaisin port­tien ulkop­uolelle niukan perus­tur­van varaan. Näin on myös tapah­tunut. Sitähän tas­apain­o­työt­tömyy­den yli kaksinker­tais­tu­mi­nen tarkoit­taa. Se ei vähen­nä köy­hyyt­tä, mut­ta suo­jaa työ­paikkansa säi­lyt­täneet siltä tois­taisek­si. Tämä strate­gia ei toi­mi, jos väki port­tien ulkop­uolel­la kas­vaa kasvamistaan.

Tarvi­taan yhteiskun­nalli­nen ja taloudelli­nen uud­is­tus, joka on yhtä suuri kuin oli hyv­in­voin­ti­val­tioiden luomi­nen toisen maail­man­so­dan jäl­keen. On kohen­net­ta­va pieni­palkkaisten ase­maa – ei vähän vaan paljon. Se ei ole hal­paa, mut­ta sen vai­h­toe­hto ei ole hyvä sekään.

Ammat­tiy­hdis­tys­li­ike on pystynyt hyvin puo­lus­ta­maan huono-osaisimpi­en palkkata­soa, mitä osoit­taa, että alimpiakin palkko­ja on nos­tet­tu 30 vuodessa noin 50 pros­en­til­la huoli­mat­ta työväen­lu­okkaisen työn kysyn­nän nopeas­ta vähen­e­mis­es­tä. Tässä ay-liike jatkaa kun­ni­akkai­ta per­in­teitään teol­lisu­u­den alku­vai­heen ajoil­ta. Vaik­ka se toi­mi sil­loin, nykyti­lanteessa se pahen­taa rak­en­teel­lista työt­tömyyt­tä ja heiken­tää huono-osaisimpi­en ase­maa. Tämä on toiv­ot­toman viivy­tys­tais­telun tie, joka pää­tyy lop­ul­ta vääjäämät­tömään tap­pi­oon. Jat­ka lukemista “Mitä kir­joitin pienipalkkaisista”

Mitä kirjassani sanotaan palkoista ja miksi

Eili­nen Hesarin jut­tu kir­jas­tani 2020-luvun yhteiskun­tapoli­ti­ik­ka on herät­tänyt hur­jan keskustelun twit­teris­sä. Tästä olen toki kiitolli­nen ja eri­tyis­es­ti kus­tan­ta­jani var­maankin on, kos­ka kir­jan myyn­ti on pom­pan­nut niin, että ainakin eilen se oli lop­pu Helsin­gin keskus­tan kir­jakaupoista.  Ymmär­rän, että lehtien tehtävä on etsiä kär­jistyk­siä. En kuitenkaan kir­joit­tanut 400 sivua tölviäk­seni ammat­tiy­hdis­tys­li­iket­tä. Jat­ka lukemista “Mitä kir­jas­sani san­o­taan palkoista ja miksi”

Kummallinen kehysriihi

Kom­men­toin Verde-lehdessä kehysriihtä.

Ei ole eri­tyisen edis­tyk­sel­listä lykätä aina vain toimen­piteitä työl­lisyy­den nos­tamisek­si. Jos rakas­taa hyv­in­voin­ti­val­tio­ta, pitäisi huole­htia myös työl­lisyy­destä. Pitää tehdä kan­nat­tavak­si ottaa vas­taan mylös mata­la­palkkaista työtä. Kepin sijaan voi käyt­tää myös porkkanaa.

En kuu­lu niihin, jot­ka pitäi­sivät inflaa­tio­ta pahana peiko­ja, mut­ta nyt suh­dan­teet voivat yliku­umen­tua. Näin kävi vuon­na 2007 ja siitä kär­sit­tin kymme­nen vuot­ta, kos­ka kus­tan­nus­ta­so nousi eikä sit­ten laskenut. Hin­nat ja palkat ovat jäykkiä alaspäin, eikä enää voi devalvoi­da. En olisi jatkanut elvy­tys­tä tätä vuot­ta kauem­mak­si. Ennen kaikkea pitäisi varautua nopeaan­jar­ru­tuk­seen, jos keitos uhkaa kiehua yli.

Käy luke­mas­sa, siihen pääsee tästä.

Pienipalkaisten heikko asema on työttömyysongelman ydinkysymys

Kansalainen Jouni Siren kir­joit­ti sun­nun­tain Hesaris­sa, ettei työt­tömien taloudelli­nen ahdinko luo työ­paikko­ja. Hän sanoi, että kos­ka työ- ja elinkeino­toimis­tois­sa on 327 000 työtön­tä työn­hak­i­jaa ja vain 160 600 avoin­ta työ­paikkaa, kaikille työt­tömille ei voi löy­tyä työpaikkaa.

Jos noista työt­tömistä vaikka­pa vain satatuhat­ta onnis­tu­isi työl­listymään johonkin noista 160 000 avoimes­ta työ­paikkas­ta, hal­li­tuk­sen työl­lisyys­tavoite olisi täysi ja kehys­ri­ihi voitaisi­in päät­tää skumppatarjoiluun.

Oletin, että Sirén olisi seu­raavak­si kir­joit­tanut seu­raavak­si kohtaan­to-ongel­mas­ta, eli siitä, että noi­hin avoimi­in työ­paikkoi­hin vaa­di­taan kak­si lop­pututk­in­toa, seit­semän kie­len suju­va osaamista, alle 30-vuo­den ikää ja pitkää työkoke­mus­ta, mut­ta hän kir­joit­tikin, että moni niistä tuot­taa niin huonon ansio­ta­son, ettei sil­lä tule toimeen.

Kir­joit­ta­ja puhui itsen­sä pus­si­in, kos­ka työt­tömyys­tur­van por­ras­tus­ta vaa­ti­vat esit­tävät juuri sitä, etteivät työt­tömät hakeudu mata­la­palkkaisi­in töi­hin, kos­ka työt­tömyys­tur­va takaa saman ansio­ta­son helpommin.

Silti Sirén on oike­as­sa. On jok­seenkin kohtu­u­ton­ta vaa­tia ihmisiä tekemään töitä, jos palkan päälle joutuu hake­maan rahaa toimeen­tu­lotues­ta, jot­ta rahat riit­täi­sivät ruokaan.

Tähän aikaan ei sovi aja­tus heiken­tää työt­tömien etuuk­sia niin paljon, että näi­den on henken­sä pitimik­si otet­ta­va vas­taan aivan mitä työtä hyvänsä.

Karu tosi­a­sia on, että nois­sa yli 300 000 työt­tömässä on paljon niitä, joiden ammat­ti­taito tai ter­vey­den­ti­la eivät tee real­is­tis­es­ti tavoitel­la vaa­tivia ja hyvä­palkkaisia töitä. Suo­mi on eri­tyisen huono työl­listämään vajaakun­toisia, ulko­maalaisia tai huonos­ti koulutet­tu­ja. Oikea ratkaisu asi­aan ei ole työt­tömien kas­va­va määrä, vaan pieni­palkkaisten ase­man kohentaminen.

On vähän höh­lää aset­taa työt­tömyys yhteiskun­nan mak­saman tulon­si­ir­ron ehdok­si. On tuet­ta­va myös pieni­palkkaisia ja niin paljon, että työn vas­taan­ot­ta­mi­nen on aina selkeästi kan­nat­tavam­paa kuin työt­tömänä olem­i­nen. Tämä mak­saa, mut­ta on halvem­paa mak­saa pieni­palkkaisen elinkus­tan­nuk­sista osa kuin työt­tömän elinkus­tan­nuk­set kokonaan.

Tämä kysymys on rak­en­teel­lisen työt­tömyy­den ydinkysymys.

= = =

Sirén kir­joit­ti, että työ­paikat tuot­ta­vat huonon ansio­ta­son, kos­ka ne ovat osa-aikaisia. Osa-aikainen työ kan­nat­taa kyl­lä ottaa vas­taan, sil­lä sovitel­tu päivära­ha tukee osa-aikatyötä jopa vähän liiankin avokä­tis­es­ti tar­joa­mal­la mon­elle 20-tun­tis­es­ta työvi­ikos­ta samat kokon­aisan­siot kuin kokopäivätyöstä.

Ongel­ma on pieni­palkkaises­sa kokopäivä­työssä ja etenkin sel­l­aises­sa työssä, jos­sa ei ole työaikaa lainkaan, kos­ka siihen ei saa sovitel­tua päivärahaa.

 

 

Työssäkäyviä köyhiä tuettava täydentävillä tulonsiirroilla.

Maanvil­jeli­jät eivät vas­tus­ta maat­alous­tukia. Mik­si palka­nsaa­ja­jär­jestöt kuitenkin vas­tus­ta­vat palkan päl­lle mak­set­tavia tulonsiirtoja?

Yle uuti­soi alku­vi­ikos­ta, että yhä use­ampi palka­nsaa­ja ei tule toimeen pal­ka­llaan. Tilanne on seu­raus­ta vas­ten­tah­tois­es­ta lähin­nä osa-aikatyöstä.

Niin san­otun perustyön määrä vähe­nee koko ajan – siis työn, johon ei vaa­di­ta mitään eri­ty­isosaamista, vaan perusk­oulu riit­tää. Sik­si meil­lä on todel­la korkea työt­tömyys pelkän perusk­oulun suorit­tanei­den kesku­udessa – noin 25 %.

Uusia perus­ta­son työ­paikko­ja syn­tyy lähin­nä palvelu­am­mat­tei­hin. Ne ovat taloudel­lis­es­ti huonos­ti tuot­tavia, joten niistä voidaan mak­saa vain huonoa palkkaa. Jos palkan pitäisi olla korkeampi, työ­paikkaa ei ole. Palvelu­am­mateis­sa lop­ullise­na mak­sa­jana ovat asi­akkaat, eivätkä he suos­tu mak­samaan palvelus­ta enem­pää. Sik­si meil­lä suurin osa kahviloista esimerkik­si on sel­l­aisia, jois­sa ostos­ta jonote­taan kas­sal­la sen sijaan, että tar­joil­i­ja kiertäisi otta­mas­sa tilauksia.

Palvelu­alo­jen ALV:n mak­sa­vat pieni­palkkaiset työntekijät

Jos hyväksymme väit­teen, että mak­simin palvelu­am­mateis­sa mak­set­tavalle pal­ka­lle muo­dostaa hin­ta, jon­ka asi­akas suos­tuu mak­samaan palvelus­ta, huo­maamme, että palvelu­jen arvon­lisäveron todel­liset mak­sa­jat ovat mata­la­palkkatyötä tekevät palvelu­alo­jen työn­tek­i­jät. Jos tuo­hon asi­akkaan mak­samaan mak­sim­i­hin­taan ei sisäl­ty­isi arvon­lisäveroa, työn­tek­i­jälle mak­set­taisi­in enemmän.

Palvelu­ja ei voi tehdä varastoon

Teol­lisu­ustyö voidaan jär­jestää kahdek­sas­ta neljään työnä, kos­ka tuot­tei­ta voidaan valmis­taa varas­toon. Palvelua ei voi tehdä varas­toon. Myyjän ja tar­joil­i­jan on olta­va töis­sä sil­loin ja vain sil­loin, kun asi­akas halu­aa olla asi­akkaana. Se johtaa ilta- ja viikon­lop­putyöhön ja osa-aikaisi­in töi­hin. Taita­va työ­nan­ta­ja voi toki jär­jestää työt niin, että valmis­tele­via töitä tehdään sil­loin, kun asi­akkai­ta on vähem­män, mut­ta täl­läkin on rajansa.

Asum­is­tuki­meno­jen kasvu johtuu Juhana Var­ti­ais­es­ta ja minusta

Pamin edus­ta­ja sanoi, että osoituk­se­na palkko­jen huonone­mis­es­ta on, että yhä use­ampi saa palkan täy­den­nyk­sek­si asum­is­tukea. Ei se siitä johdu. Se johtuu Juhana Var­ti­ais­es­ta ja minus­ta. Me esitimme yhdessä, että pieni­palkkaisia työn­tek­i­jöitä tuet­taisi­in lisäämäl­lä myös asum­is­tu­keen palka­nsaa­jille suo­jao­su­us.[1] Tuo 300 euron suo­jao­su­us todel­la toteutet­ti­in. Se lisäsi pieni­palkkaisten, lähin­nä siis osa-aikaisten käteen jääviä tulo­ja noin sadal­la eurol­la. Mil­loin PAM on viimek­si onnis­tunut nos­ta­maan net­topalkko­ja yhtä paljon?

Täy­den­tävät tulon­si­ir­rot ovat ain­oa ratkaisu palvelu­alan huonoi­hin ansioi­hin, kos­ka emme voi määrätä asi­akkai­ta ole­maan hin­to­jen suh­teen suurpi­irteisem­piä. Tätä palka­nsaa­ja­jär­jestöt vas­tus­ta­vat jotenkin peri­aat­teel­lis­es­ti. ”Kyl­lä pal­ka­lla pitää tul­la toimeen”. Maanvil­jeli­jöi­den kan­ta maat­alous­tu­keen on aivan toinen. He eivät vaa­di, että vil­jeli­jän on tul­ta­va toimeen tuot­tei­den­sa hin­nal­la. En näe tässä peri­aat­teel­lista eroa.

Sovitel­lun päivära­han huonot säännöt

Osa-aikatyötä tue­taan myös työt­tömyys­tur­van sovitel­lul­la päivära­hal­la. Tämä on huono tukimuo­to mon­es­takin syys­tä. Ensik­sikin kahdes­ta viereisel­lä kas­sal­la samaa työtä samal­la työa­jal­la tekevää pääsee aivan eri tulota­solle siitä riip­puen, onko saanut joskus tehdä työtä kokoaikaises­ti vai ei. Minus­ta se on väärin. Lisäk­si siihen liit­tyy paho­ja kannustinongelmia.

Sovitel­lun päivära­han saamisen ehtona on, ettei tee yli 80-pros­ent­tista työaikaa. Niin­pä on mah­dol­lista, että nelipäiväis­es­tä työvi­ikos­ta koituu parem­pi ansio­ta­so kuin viisipäiväis­es­tä. Tämä kat­to­työa­jan voisi hyvin pois­taa työ­markki­nat­ues­ta, jol­loin se tuk­isi pieniä ansio­tu­lo­ja ihan siitä riip­pumat­ta, mis­tä ne johtu­vat. Esitin tätä aikanaan Sata-komite­as­sa ja esimerkik­si Kelan edus­ta­ja tuki aja­tus­ta voimakkaasti, mut­ta työ­markki­na­jär­jestöt kaa­toi­vat ajatuk­sen. Nyt tiet­tävästi SAK on vai­h­tanut asi­as­sa kan­taa ja on valmis muut­ta­maan työ­markki­nat­uen täl­laisek­si matalapalkkatueksi.

Toinen kat­to tulee siitä sinän­sä ymmär­ret­tävästä ehdos­ta, ettei palk­ka ja sovitel­tu päivära­ha saa olla yhteen­sä enem­pää kuin päivära­han perus­teena ole­va palk­ka. Tämä raja tulee mata­la­palkkaisil­la aloil­la vas­taan jopa alle 20 tun­nin viikko­työa­jal­la, eri­tyis­es­ti, jos päivära­has­sa on lapsikorotuksia.

Puolipäivä­työl­lä saa siis kokoaikatyön palkan. Tämä jär­jeste­ly var­maankin sopii sekä kaup­pi­aalle että kau­pan myyjälle. Viral­lis­es­ti myyjän on kuitenkin san­ot­ta­va halu­a­vansa kokoaikatyötä, kos­ka jos hän muu­ta sanoisi, hän menet­täisi sovitel­lun päivärahan.

Tarken­netaan kuitenkin: ei osa-aikatyöstä ihan samo­ja tulo­ja todel­lisu­udessa saa kuin kokoaikatyöstä. Käteen tulee vähän vähem­män, kos­ka palkkatuo­ja verote­taan lievem­min kuin tulon­si­ir­to­ja. Lisäk­si aikanaan tulee saa­maan huonom­paa eläkettä.

Jos eläisimme yhä aikaa, jol­loin työ­markki­na­jär­jestöt pystyivät järke­vi­in sopimuk­si­in, sovitel­lun päivära­han säätöjän olisi kor­jat­tu ajat sitten

Täy­den­täviä tulon­si­ir­to­ja tarvi­taan jatkos­sa lisää

Olen hyvin pes­simisti­nen tämän niin san­otun perustyön tule­vaisu­ud­es­ta. Sen määrä on vähen­tynyt nopeasti ja tulee jatkos­sakin vähen­tymään. Automaa­tio ja tekoä­ly kar­sii hyvä­palkkaisia töitä teol­lisu­udessa ja tilalle tulee huono­tuot­toista työtä palvelu­aloil­la. Eri­ar­voisu­ud­cen kasvua työ­markki­noil­la on vaikea torjua.

Sik­si minus­ta on järkevää varautua mak­samaan täy­den­täviä tulon­si­ir­to­ja palkan päälle jatkos­sa yhä enem­män. Voidaan tietysti kieltää pienet palkat, mut­ta se tekee työssäkäyvästä köy­hästä vielä köy­hem­män työttömän.

Ei liene salaisu­us, että minus­ta paras tapa tukea pieni­palkkaisia olisi perus­tu­lo. Aluk­si voisi aloit­taa pienel­lä negatisi­ivisel­la tuloverol­la, joka jatkaisi veroast­eikkoa vähän nol­lan ala­puolelle. Olen kir­joit­tanut tästä nimel­lä Ylhäältä aloitet­tu perus­tu­lo.  Tulevas­sa kir­jas­sani kut­sun tätä katkaistuk­si negati­ivisek­si tuloveroksi.

***

[1] Teimme val­tioneu­vos­ton kanslialle raportin ”Lisää mata­la­palkkatyötä!” Siinä hah­mot­te­limme keino­ja paran­taa pieni­palkkaisten palka­nsaa­jien taloudel­lista ase­maa. Tämä vähän pro­voka­tori­nen nimi halusi ker­toa, että työt­tömyy­den suuri bulk­ki on vähän koulute­tuis­sa, joil­la on saata­va lisää sel­l­aisia työ­paikko­ja, jois­sa ei vaa­di­ta eri­ty­isosaamista – siis mata­la­palkkaisia töitä. Nimi oli Juhanan keksimä.

Miten auttaa perusduunaria ahdingossa?

Olin vähäl­lä kir­joit­taa poikkipuolisia ajatuk­sia Postin palkoista, kun asia oli kuumim­mil­laan, mut­ta mal­toin mie­leni ja päätin kir­joit­taa, kun tilanne on rauhoit­tunut. Koko keskustelu ja sen saa­ma suun­ta häir­it­sivät min­ua suuresti, kos­ka vakavaa ongel­maa kor­jat­ti­in mielestäni taval­la, joka ei toi­mi – tai ei skaalaudu, kuten nyky­isin on muodikas­ta sanoa.

Postis­sa olti­in kiis­tat­ta heiken­tämässä työe­htosopimuk­sia. Se liit­tyy ongel­maan, jota kut­su­taan nimel­lä työ­markki­noiden polar­isoi­tu­mi­nen. Sel­l­ais­ten hyvien työ­paikko­jen määrä on vähen­emässä, joi­hin ei tarvi­ta mitään eri­ty­istä osaamista tai koulutusta.

Ilmiö näkyy parhait­en mielestäni yllä olevas­sa kuvas­sa. Korkeampi koulu­tus on aina johtanut parem­paan työl­lisyy­teen, mut­ta 1980-luvun lop­ulle työt­tömyy­den tasot pysyivät jotenkin nipus­sa. Sen jäl­keen pelkän perus- tai kansak­oulun varas­sa ole­vien työt­tömyys on räjähtänyt.

Tästä esitetään paljon radikaalimpiakin luku­ja. Pelkän perusk­oulun suorit­tanei­den työl­lisyysaste on vain 42 pros­ent­tia, mut­ta tämä on tilas­toil­la vale­htelemista. Ei-työl­lisi­in kuu­luu esimerkik­si 18 vuot­ta täyt­täneet luki­o­laiset. Työ­markki­noiden heit­to­pus­sei­hin eivät kuu­lu vain pelkän perusk­oulun suorit­ta­neet, vaan myös merkit­tävä osa toisen asteen tutkin­non suorit­taneista. Onhan hei­dänkin työt­tömyysas­teen­sa 15 %

Olen­naista on, että työ­markki­na-ase­ma on heiken­tänyt nopeasti ja vakavasti työn­tek­i­jöil­lä, joil­la ei ole tar­jo­ta työ­nan­ta­jalle muu­ta kuin kak­si kät­tä. Näi­den kysyn­tä on vähen­tynyt ja määrä lisään­tynyt. Määrä on lisään­tynyt, vaik­ka koulu­tusaste on nous­sut, kos­ka moni aiem­min arvokas osaami­nen on menet­tänyt merk­i­tyk­sen­sä automaa­tion, dig­i­tal­isaa­tion ja glob­al­isaa­tion seurauksena.

Se mikä min­ua tässä asi­as­sa häir­it­si, oli että huomio kiin­nitet­ti­in 700 paket­ti­la­jit­teli­jaan, jot­ka aiot­ti­in pan­na samaan surkeaan työe­htosopimuk­seen varhais­jake­li­joiden kanssa. Varhais­jake­li­joi­ta on yli kymme­nen ker­taa enem­män. Onko kukaan kiin­nos­tunut hei­dän tilanteestaan?

Yksit­täis­ten työ­paikko­jen puo­lus­t­a­mi­nen kohta­laisen mas­si­ivisil­la tuk­i­lakoil­la pelas­taa joitakin onnekkai­ta, mut­ta jät­tää suuren enem­mistön heit­teille – niin kuin nyt ne varhais­jake­li­jat. Tämä ei ole voit­ta­va strategia

Puhu­mat­takaan niistä vielä huono-osaisem­mista, joiden työ­panok­ses­ta ei mak­se­ta euroakaan – siis työttömistä.

Pidän aika arve­lut­ta­vana yhteiskun­nal­lisen oikeu­den­mukaisu­u­den kannal­ta, jos val­tio (tai kun­nat) ryhty­isi mak­samaan olen­nais­es­ti parem­paa palkkaa kuin mitä saman­laisille työn­tek­i­jöille mak­se­taan yksi­tyisel­lä puolel­la. Pitäisi paran­taa kaikkien asemaa.

Minä halu­aisin etsiä ratkaisua, joka aut­taa kaikkia yleis­es­ti eikä joitain onnekkai­ta erityisesti.

Olen­nainen kysymys on, mis­tä voisi löy­tyä töitä kor­va­maan entisiä hyviä duu­nar­i­työ­paikko­ja. Muual­la ne ovat löy­tyneet yksi­ty­i­sistä palveluista, mut­ta ei juuri meil­lä. Suo­mi on itsepalveluyhteiskunta.

Mik­si meil­lä ei ole kahvilois­sa tar­joil­i­joi­ta eikä huoltoasemil­la tankkaa­jia? Kos­ka ahne asi­akas ei halua mak­saa. Jos tar­joil­i­joiden palkat oli­si­vat pienem­piä tai jos hei­dän työhön­sä kohdis­tu­isi pienem­pi veroki­ila, tar­joil­i­joi­ta olisi enemmän.

Työ­markki­noiden huono-osais­ten ase­maa voi toki yrit­tää paran­taa nos­ta­mal­la alem­pia palkko­ja, mut­ta siinä on se vika, että se lisää työt­tömien määrää. Sik­si pitäisi antaa alimpi­en palkko­jen laskea, verot­taa niitä vähem­män ja tukea pieni­palkkaisia täy­den­tävil­lä tulonsiirroilla.

Kom­ment­te­ja postin työehtosopimuskiistasta

Sodan ensim­mäi­nen uhri on totu­us. Sama kos­kee työ­markki­nari­ito­ja. Sik­si tietoni asi­as­ta ovat edelleen vajavaiset. Todel­li­sista palkkata­soista on täysin mah­do­ton saa­da tietoa, kos­ka ne  piilote­taan muodol­lisen taulukkopalkan ja eri­lais­ten palkan lisien muo­dosta­maan seka­sotku­un. Luulen, että tämä johtuu halus­ta estää eri alo­jen väliset palkkaver­tailut. Syynä lie­nee suo­ma­laisen sanan­laskun viisaus: kateus vie kalatkin vedestä.

Julk­isu­udessa ollei­den tieto­jen mukaan ulkop­uolisen on täysin mah­do­ton tietää, paljonko paket­ti­la­jit­telijoiden palkko­jen oli tarkoi­tus alen­tua ja mikä on palkkata­so ver­rat­tuna kil­pail­i­joiden käyt­tämään AKT:n sopimuk­seen. Raha­nar­voinen asia on myös, mil­laiset työa­jan jous­tot kum­mas­sakin sopimuk­ses­sa on. Ilmeis­es­ti kuitenkin Posti ei pysynyt täysin totu­udessa väit­täessään, että se pyrkii palkkakus­tan­nuk­sis­sa kil­pail­i­joiden tasolle Taisi yrit­tää vähän alle.

Aina voi yrit­tää. Helsingis­sä se ei ainakaan olisi onnis­tunut, kos­ka työn­tek­i­jät oli­si­vat äänestäneet jaloil­laan. Muual­la, jos­sa työti­laisuuk­sia on vähem­män, olisi ehkä onnistunutkin.

En pidä kuitenkaan suo­ta­vana, että Posti ryhtyy han­kki­maan kil­pailue­t­ua kil­pail­i­joi­ta huonom­mil­la työe­hdoil­la, vaik­ka en pidä perustel­tuna sitäkään, että postin pitäisi mak­saa mui­ta parem­pia palkko­ja vain, kos­ka veron­mak­sa­jat rahoittavat.

Kuin­ka huonoista palkoista oli siis kyse?

Olisi pitänyt kir­joit­taa tämä osa aiem­min, kos­ka olen hukan­nut läh­teen. Jos­sain iltapäiväle­hdessä näytet­ti­in palkkakuit­tia sitä, kuin­ka alas tämä uusi jo voimaan astunut työe­htosopimus oli palkat vienyt. Entisen luot­ta­mus­miehen palkkakuitis­sa luki noin 1600 €/kk, mikä onkin vähän. Kävi kuitenkin ilmi, että hän teki lyhen­net­tyä työvi­ikko, 25 tuntia/viikko (osaeläke?). Kokoaikaisen työn palk­ka olisi siis noin 2600 euroa. Se on selvästi alle medi­aa­ni­palkan, mut­ta merkit­tävästi enem­män kuin olisi luul­lut niistä julk­isu­udessa ole­vista varhais­jake­li­joiden tuntipalkoista.

(Huo­mat­takoon kuitenkin, että tieto on peräisin iltapäiväle­hdestä, eikä sen totu­udel­lisu­u­teen voi täysin luottaa.)

Perushoita­jil­la on paljon pidem­pi koulu­tus, mut­ta palk­ka on noin 500 €/kk heikompi.

Pait­si, että pienet palkat ovat pieniä, ne ovat suh­teessa toisi­in­sa pahasti vääristyneitä. Jotenkin tämä ammat­tiy­hdis­tys­ten edun­valvon­ta on johtanut nais­ten palkko­jen polkemiseen.

Strate­gia kokon­aan uusiksi

Mitä halu­an sanoa on, että tämä työ­markki­noiden polar­isoi­tu­mi­nen on vihe­liäi­nen ongel­ma, joka uhkaa koko lib­er­aalia demokra­ti­aa. Se nähti­in torstaina Bri­tan­ni­as­sa, jos­sa alem­man keskilu­okan äänestäjät äänes­tivät epä­toivois­saan omaa etu­aan vastaan.

Tälle asialle pitää tehdä jotain ja isosti. Ay-liik­keen keinot eivät tässä kuitenkaan auta vaan johta­vat pitkäl­lä aikavälil­lä vain huonom­paan suuntaan.

Tarvi­taan vapaampia työ­markki­noi­ta JA todel­la mas­si­ivista panos­tus­ta pieni­palkkaisten vero­jen alen­tamiseen ja täy­den­tävi­in tulonsiirtoihin.

Yhdessä nämä kak­si vievät paljon parem­paan suun­taan kuin kumpikaan erik­seen. Pelkät vapaam­min toimi­vat työ­markki­nat köy­hdyt­tävät pieni­palkkaisia, joten on loogista niitä vas­tus­taa. Pelkästään pieni­palkkaisia tuke­vat täy­den­tävät tulon­si­ir­rot aut­ta­vat köy­hyy­teen, mut­ta eivät yllä ole­van kuvan osoit­ta­maan ongel­maa, työttömyyteen.

Se pieni­palkkaisten tukem­i­nen, jota maa kipeästi tarvit­see, ei ole aivan hal­pa jut­tu. Puhutaan ainakin mil­jardista. Sik­si lom­pakkoaan rakas­ta­vat kokoomus­laiset eivät sitä halua. Demar­it taas eivät halua sik­si, että tämä strate­gia, vaik­ka olisi pieni­palkkaisille parem­pi, pienen­tää ay-liik­keen roolia.

= = = =

Vuo­den 2014 bud­jet­tineu­vot­teluis­sa tehti­in vähän niin kuin tässä esitän. Sovitel­tua päivära­haa saa­vat sai­vat 300 euron suo­jao­su­u­den ja niin sai­vat myös asum­is­tukea saa­vat pieni­palkkaiset. Yhdessä nämä toimet paran­si­vat osa-aikaisten kau­pan työn­tek­i­jöi­den net­toan­sioi­ta yli 200 €/kk eli yli 20 %.  Kysyin Maj-Len Remahlil­ta, kos­ka hän on saanut tupo-pöy­dässä aikaan jotain vas­taavaa, mut­ta hän ei vastannut.

 

Vasemmistolaista markkinaliberalismia

Markki­na­t­alous näyt­ti toisen maail­man­so­dan jäl­keen lem­peät kasvon­sa teol­lisu­us­mais­sa. Jok­seenkin kaik­ki pää­sivät osal­lisik­si kulu­tus­ta­son nousus­ta. Ay-liike avit­ti kas­va­van kakun jakamises­sa, mut­ta pääsään­töis­es­ti siitä on kiit­tämi­nen hyvää tas­apain­oa työ­markki­noil­la. Läh­es kaik­ki kel­paisi­vat töi­hin eikä huonol­la pal­ka­lla saanut töi­hin ketään.

Sit­ten kaik­ki muut­tui. Muu­tos alkoi Yhdys­val­loista, jos­sa palk­ka-asteikon alim­man puoliskon reaali­palkat eivät ole kohon­neet 1970-luvun jäl­keen. Vähän koulutet­tu­ja tarvi­taan vähemmän.

Pres­i­dent­ti Trump syyt­tää glob­al­isaa­tio­ta. Valmis­tavaa teol­lisu­ut­ta on men­nyt Kiinaan, mut­ta val­taosa työ­paikkaka­dos­ta johtuu automaa­tios­ta, dig­i­tal­isaa­tios­ta ja kaupungistumisesta.

Suomes­sakin palkka­jakau­ma on polar­isoin­ut. Keskeltä on pois­tunut sato­jatuhan­sia hyviä ammat­tidu­u­nar­in töitä. Tilalle on tul­lut korkea­palkkaisia asiantun­ti­jate­htäviä ja mata­la­palkkaista palve­lu­työtä. Kasvu keskit­tyy viiden yliopis­tokaupun­gin ympärille.

Suomes­sa hyv­in­voin­tiy­hteiskun­ta on saanut hyvin kopin kehi­tyk­ses­tä. Eri­ar­voisu­us­mittareis­sa ei näy juuri muu­tos­ta vuo­den 2000 jäl­keen. Tulon­jakoa mit­taa­va gini-ker­roin esimerkik­si ei ole noussut.

Taidamme mita­ta eri­ar­voisu­ut­ta puut­teel­lis­es­ti. Jos menet­tää tule­vaisu­u­de­nuskon­sa, menet­tää läh­es kaiken. On ikävää, jos yksilö menet­tää tule­vaisu­u­de­nuskon­sa, mut­ta yhteiskun­ta­rauha vaaran­tuu, jos kokon­aiset alueet menettävät.

Vaik­ka Ran­skan keltali­ivimel­lakat alkoi­vat dieselöljyn hin­nas­ta, pon­ti­me­na oli tunne, että hal­li­tus tukee vain pari­isi­laista eli­it­tiä ja antaa suurim­man osan maas­ta taantua.

Lib­er­aali demokra­tia on hävin­nyt demokraat­ti­sis­sa vaalit toisen­sa jäl­keen pop­ulis­mille ja autoritääristä hallinto kaipaav­ille: Yhdys­val­lat, Bri­tan­nia, Puo­la, Unkari, Italia, Turk­ki ja Venäjä.

Ellemme halua joukon jatkok­si, poli­ti­ikas­sa tarvi­taan kun­non käänne vasempaan.

Käänne vasem­paan, mut­ta vasem­mistop­uoluei­den lääk­keet eivät tässä toi­mi. Kaipuu men­neisyy­teen ei kel­paa ohjeeksi.

Ay-liik­keen lääke eri­ar­voisu­ut­ta vas­taan on nos­taa alimpia palkko­ja. Se kuu­lostaa mukaval­ta, mut­ta siitä seu­raa kas­va­va työt­tömyys. Pelkän perusk­oulun suorit­ta­neet saa­vat keskimäärin samaa palkkaa kuin keski­as­teen suorit­ta­neet, mut­ta niin­pä hei­dän työt­tömyysas­teen­sa onkin 23 %.

Kun poli­ti­ik­ka tuot­taa työt­tömyyt­tä, kor­jataan ongel­ma lisäämäl­lä tulon­si­ir­to­ja. Tämän tien päässä ei siin­nä onnelaa, vaan hyv­in­voin­ti­val­tion hidas rapistuminen.

Ei pidä hin­noitel­la ihmisiä pois työ­markki­noil­ta, ellemme halua jakau­tunut­ta yhteiskun­taa, mut­ta työssä käyvien köy­hyyt­täkään emme tarvitse.

Tarvit­semme vapaam­min määräy­tyviä palkko­ja työl­lisyy­den vuok­si ja täy­den­täviä tulon­si­ir­to­ja tulo­ero­jen vuok­si. Kokon­aisu­us on sosi­aalis­es­ti tasa-arvoisem­pi kuin pien­ten palkkaero­jen ja korkean työt­tömyy­den vaihtoehto.

Täy­den­täviä tulon­si­ir­to­ja mak­se­taan vuosi vuodelta enem­män asum­istuen nimel­lä. Niiden huono puoli on tuen sit­o­mi­nen asumiseen, mikä häir­it­see asuntomarkkinoita.

Kan­natan niukkaa perus­tu­loa, mut­ta en kos­ka se yksinker­tais­taisi sosi­aal­i­tur­vaa vaan kos­ka se ratkai­sisi ris­tiri­idan työl­lisyy­den ja tulo­ero­jen välillä.

Markki­na­t­alous on osoit­tanut val­ta­van voimansa – hyvässä ja pahas­sa. Se on alis­tet­ta­va hyvän palvelu­un sen sijaan, että sen voima tuhottaisiin.

Vasem­mis­to esit­tää ratkaisuk­si täy­den­tävien tulon­si­ir­to­jen sijas­ta laa­jaa palkkat­uen käyt­töä. Se on parem­pi kuin ei mitään, mut­ta rahan kier­rät­tämi­nen työ­nan­ta­jan kaut­ta sitoo työn­tek­i­jän työan­ta­jaan, oli tämä mil­lainen ääliö hyvän­sä. Mik­si työväen­li­ike täl­laista kan­nat­taa? Sen lisäk­si palkkatu­ki sovel­tuu vain vaki­in­tuneille työ­paikoille, jol­loin suuri osa poten­ti­aal­i­sista työ­paikoisa jää sivuun.

Tarvi­taan vasem­mis­to­laista markki­nal­ib­er­al­is­mia tuot­ta­maan samal­la korkea työl­lisyys että pienet tulo­erot! Mukaan tarvi­taan vah­va vihreä sävy tor­ju­maan hin­tao­h­jauk­sel­la pahan tekoa ympäristölle, mut­ta se on toisen tari­nan aihe. Sikäli se kuitenkin liit­tyy tähän aiheeseen, että paras keino ympäristö­tuho­ja vas­taan on hait­to­jen verot­ta­mi­nen – markki­namekanis­min käyt­tö on tehokas­ta myös ympäristöpoli­ti­ikas­sa. Se taas tuo kai­vat­tu­ja vero­tu­lo­ja ilman, että työn vero­tus­ta pitää nostaa.

Tässä on vain se han­kalu­us, että oikeal­la kan­nate­taan markki­nal­ib­er­al­is­mia mut­ta ei niin vah­vasti sosi­aal­ista tasa-arvoa ja vasem­mal­la sosi­aal­ista tasa-arvoa mut­ta ei markkinaliberalismia.

 

===

Kir­joi­tus on julka­istu vähän lyhyem­mässä muo­dos­sa Haas­ta­ja-pal­stal­la Nykypäivä-lehdessä.