Kategoria: Matalapalkkatyö

Matalapalkkatuki ja työn tuottavuus

Roope Uusi­ta­lo kom­men­toi kir­joi­tus­tani, jos­sa sanoin korkei­den palkanko­ro­tusten edis­tävän työn tuot­tavu­u­den nousua, kos­ka ne edis­tävät luo­vaa tuhoa. Hän huo­maut­ti, että enkö ole kir­jas­sani Täystyöl­lisyy­teen ilman köy­hyyt­tä esit­tänyt pien­ten palkko­jen sub­ven­toin­tia ja eikö tämä ole ris­tiri­idas­sa nyt esit­tämäni kanssa.

Uusi­talon kom­ment­ti tuli kuin tilauk­ses­ta, kos­ka olin harkin­nut tuon ris­tiri­idan käsit­telemistä itsekin, mut­ta laisku­ut­tani lykän­nyt sitä aina vain.

Itse asi­as­sa olen esit­tänyt mata­la­palkkatukea jok­seenkin kaikissa kir­jois­sani vuo­den 1986 jäl­keen, eri­tyisen pain­okkaasti kir­jas­sa Hyv­in­voin­ti­val­tion eloon­jäämisop­pi, jos­ta sain Pro Oecono­mia ‑palkin­non. Se on myös perus­teenani kan­nat­taa pien­tä perustuloa.

Sol­i­daari­nen palkkapoli­ti­ik­ka todel­lakin edis­tää tuot­tavu­u­den kasvua. Tästä saimme hyvää näyt­töä 1980-luvul­la, jol­loin palkanko­ro­tuk­set ajoi­vat Suomes­ta pois tek­sti­ili­te­ol­lisu­u­den tehden näin tilaa tuot­tavam­mille työpaikoille.

Tämä oli edullista kansan­taloudelle, mut­ta ei kaikille työ­paikansa menet­täneille. Moni jou­tui luop­umaan omakoti­talostaan ja muut­ta­maan Van­taalle vuokrakak­sioon. Parem­pi palk­ka ei riit­tänyt kus­tan­ta­maan ero­tus­ta. Mut­ta kansan­talous kiit­ti ja val­tio vero­tu­lo­jen saa­jana. Jat­ka lukemista “Mata­la­palkkatu­ki ja työn tuottavuus”

Kellä sakset, sillä valta

Poli­it­tisen urani aikana käytin eniten val­taa Sisko Sepän giljoti­in­i­työryh­mässä – elimessä, jon­ka kokoon­panoa ei löy­dy googlaamalla.

Neu­voteltaes­sa vuon­na 1995 Lip­posen hal­li­tuk­sen ohjel­mas­ta sovit­ti­in val­tion meno­ja leikat­ta­van 20 mil­jardil­la markalla. Mieliku­vi­tus lop­pui 15 mil­jardis­sa. Puut­tuvaa viit­tä mil­jar­dia etsimään perustet­ti­in Sisko Sepän giljoti­in­i­työryh­mä, johon jokainen hal­li­tus­ryh­mä aset­ti yhden edus­ta­jan. Olin ryh­mässä ain­oa vaaleil­la valittu.

Esit­tämämme säästöt tekivät kipeää, mut­ta olin tulok­seen tyy­tyväi­nen. Porukallamme arvot näkyivät siitä, mis­tä ei säästet­ty. Jotkut toiset oli­si­vat tehneet sen aivan toisin. Käy­timme paljon val­taa. Jat­ka lukemista “Kel­lä sak­set, sil­lä valta”

Uusi hyvinvointivaltio 12: pienipalkkaisten tukeminen, negatiivinen tulovero

Olen edel­li­sis­sä osis­sa esit­tänyt toimia, joil­la tor­ju­taan tulon­si­ir­to­jen väärinkäyt­töä tai ylikäyt­töä, miten sen vain halu­aa sanoa, ja esit­tänyt keino­ja lisätä julkisen val­lan vero­tu­lo­ja. Tässä osas­sa noi­ta raho­ja tarvitaan.

Suo­ma­laisen hyv­in­voin­ti­val­tion vahvu­us on ollut, että (jok­seenkin) kaik­ki ovat mukana. Tulo­erot ovat olleet pieniä ja työt­tömyys vähäistä, kos­ka jok­seenkin kaikkien työ­panok­selle on ollut käyt­töä. Vielä 1980-luvun lop­ul­la Suo­mi toi­mi kuin demarien unel­ma. Sit­ten kaik­ki kään­tyi huonom­mak­si. Ennen kaikkea työelämä muut­tui eri­ar­voisem­mak­si ja sen mukana kas­va­va eri­ar­voisu­us tunkeu­tui maa­hamme. Ahkeru­ut­ta enem­män ansio­ta­soon vaikut­ti osaami­nen ja sään­tö-Suomes­sa eri­tyis­es­ti muodolli­nen koulutus.

Kyse ei ole vain tulo­eroista vaan paikas­ta yhteiskun­nas­sa. Kysyt­täessä useim­mat usko­vat, että tulo­erot ovat Suomes­sa kas­va­neet. Nyt ne ovatkin kas­va­neet vähän, mut­ta ihmiset uskoi­vat niiden kas­va­neen sil­loinkin, kun ne eivät olleet kas­va­neet. Mikä oli lisään­tynyt, oli osattomuus.

Rak­en­teelli­nen työt­tömyys – tai tarkem­min määritel­tynä tas­apain­o­työt­tömys ­– on kas­vanut merkit­tävästi ja näyt­tää ole­van vain kasvussa.

Muutos on globaali

Muu­tos on ollut saman­lainen kaikkial­la maail­mas­sa, joten koti­maisia syitä ei oikein kan­na­ta tässä korostaa, vaik­ka on niil­läkin osuuten­sa. Yhdys­val­lois­sa koko taloudelli­nen kasvu on men­nyt pääo­mat­u­lo­jen ja korkea­palkkaisimpi­en hyväk­si. Tavis­ten elin­ta­so ei ole nous­sut lainkaan. Ilmiö on suuresti Trumpin poli­it­tisen men­estyk­sen, Bri­tann­ian EU-eron ja euroop­palaisen anti-intellek­tu­aalin oikeis­ton men­estyk­sen takana. Jat­ka lukemista “Uusi hyv­in­voin­ti­val­tio 12: pieni­palkkaisten tukem­i­nen, negati­ivi­nen tulovero”

Uusi hyvinvointivaltio 7: markkinaehtoisempia palkkoja

Uskon työelämän kehit­tyvän siihen suun­taan, että vähän ammat­ti­taitoa vaa­ti­va perustyö vähe­nee, kos­ka se on hel­posti automa­ti­soitavis­sa, ja pysyvä kokoaikatyö saa tehdä tilaa osa-aikatyölle ja lyhy­ille työ­suhteille. Eri­tyis­es­ti palvelu­aloil­la asi­akkaat eivät suos­tu käyt­tämään palvelu­ja tasais­es­ti klo 8–16 eivätkä ylipäätään tasais­es­ti. Pro­jek­tilu­on­toiset työte­htävät lisään­tyvät suh­teessa tasaiseen tuotan­toon. Tehdaskin työl­listää eniten väkeä sen rakennusaikana.

Pääsään­töis­es­ti tuot­tavu­userot rahas­sa mitat­tuna kas­va­vat. Julkisel­la sek­to­ril­la työn tuot­tavu­us esimerkik­si hoitoaloil­la on vähän eri asia, mut­ta yksi­tyisel­lä sek­to­ril­la, eri­tyis­es­ti palveluis­sa, tuot­tavu­ut­ta mitataan sil­lä, paljonko asi­akas on valmis maksamaan.

On myös niin, että työu­ran aikana oman työ­panok­sen arvo työ­markki­noil­la voi muut­tua – sekä nous­ta että laskea.  Osaami­nen, joka oli ennen hyvinkin halut­tua, voi menet­tää merk­i­tyk­sen­sä teknolo­gian muuttues­sa tai vaik­ka kan­sain­välisen työn­jaon muu­tosten takia. Sosi­aa­li­nen liikku­vu­us lisään­tyy myös elinkaaren aikana.

Min­un silmis­säni tämä kaik­ki tarkoit­taa, että palkko­jen pitäisi määräy­tyä enem­män markki­noil­la ja vähem­män tuloe­hti­sopimuk­sil­la. Jat­ka lukemista “Uusi hyv­in­voin­ti­val­tio 7: markki­nae­htoisem­pia palkkoja”

Uusi hyvinvointivaltio 5: täydentävät tulonsiirrot

Kaik­ki maat pystyvät työl­listämään hyvin koulute­tut ja muuten halu­tut työn­tek­i­jät. Erot syn­tyvät siinä joukos­sa, joka ei ole työ­markki­noil­la yhtä halut­tua. Kaik­ki moder­nit teol­lisu­us­maat, jot­ka ovat onnis­tuneet saavut­ta­maan korkean työl­lisyy­den, sub­ven­toi­vat taval­la tai toisel­la pieni­palkkaisia työn­tek­i­jöitä, siis vähem­män halut­tua työvoimaa.

Tukimuodot ovat hyvin eri­laisia ja maid­en­sa näköisiä, ja niil­lä on usein myös mui­ta tavoitteita.

Yhdys­val­lois­sa on vero­hyvi­tysjär­jestelmä, Sak­sas­sa mini­jo­bit, Ruot­si käyt­tää paljon rahaa palkkatu­keen ja työl­listää työt­tömät nuoret kun­ti­in, Ran­skas­sa val­tio tulee työ­nan­ta­jia vas­taan sosi­aal­i­tur­va- ja eläke­mak­su­is­sa min­imi­palkan tasol­la ja niin edelleen.

Asumisen tukeminen

Hyvin yleinen pieni­palkkaisten tukimuo­to on sub­ven­toitu tai markki­nahin­noista irrotet­tu asum­i­nen. Siihen toisaal­ta liit­tyy vähä­varais­ten asut­ta­mi­nen omi­in asun­toi­hin­sa ja kaupungi­nosi­in­sa, mis­sä on ongelmia itsessään. Edulli­nen asum­i­nen toisaal­ta tekee työ­nan­ta­jille mah­dol­lisek­si mak­saa pienem­piä palkko­ja. Suomes­sa ARA-asum­i­nen on suun­nilleen ain­oa sosi­aa­li­nen tukimuo­to, jota työ­nan­ta­ja­jär­jestöt vil­pit­tömästi kan­nat­ta­vat. Jat­ka lukemista “Uusi hyv­in­voin­ti­val­tio 5: täy­den­tävät tulonsiirrot”

Uusi hyvinvointivaltio (4) Mitä tehdä huonosti koulutetulle työvoimalle

Miten työl­listää vähän koulutet­tu­ja ihmisiä?

Suo­mi on huono työl­listämään mata­lasti koulutet­tua työvoimaa ver­rat­tuna moni­in mui­hin mai­hin. Sik­si meil­lä on mata­la työl­lisyysaste ver­rat­tuna mui­hin Pohjo­is­mai­hin ja ylipään­sä mai­hin, jois­sa suh­taudu­taan myön­teis­es­ti nais­ten työssäkäyn­ti­in. Hyv­in­voin­ti­val­tiomais­sa työl­lisyy­den pitäisi olla parem­pi kuin mais­sa, jois­sa ajatuk­se­na on, että per­he ja suku huole­hti­vat omistaan.

Pienet palkkaerot ovat yksi syy ongel­maan. Jyrkästi yksinker­tais­taen, jos muu­rari ja tiilenkan­ta­ja saa­vat samaa palkkaa, on yksinker­taisem­paa, että muu­rari kan­taa tiilet itse. Pienistä palkkaeroista huoli­mat­ta pieni­palkkaiset eivät voi Suomes­sa eri­tyisen hyvin, kos­ka asum­i­nen on meil­lä kallista. Tämä pitää muis­taa kan­sain­väli­sis­sä vertailuissa.

Jos ajatel­laan asi­aa ekon­o­mistin silmin ja vain markki­naratkaisui­hin nojat­en, on peri­aat­teessa kolme tapaa suh­tau­tua tas­apain­o­työt­tömyy­den kasvuun.

  1. Annetaan pien­impi­en palkko­jen laskea samal­la kun kiris­tetään työt­tömyy­se­tu­ja. Lop­putu­lok­se­na on työssä käyvien köy­hien alalu­ok­ka, jos­sa mon­en on tehtävä kah­ta työtä selvitäk­seen päivit­täi­sistä menoista. Toimii monis­sa mais­sa. Tämä kyl­lä lisää työl­lisyyt­tä, mis­tä ovat osoituk­se­na vaikka­pa Wolt-kuskit. Helsingis­sä ei voi kävel­lä viit­tä min­u­ut­tia näkemät­tä sähkö­fil­lar­il­la suhaavaa Wolt-kuskia, joten paljon heitä on olta­va. Jos kuskeille pitäisi mak­saa kohtu­ullista tun­tipalkkaa, oli tilauk­sia tai ei, koko alaa ei olisi. Ei sik­si, että Woltin omis­ta­jat ovat niin ahnei­ta – fir­ma kai tuot­taa tap­pi­o­ta – vaan kos­ka asi­akkaat eivät suos­tu mak­samaan enempää.
  2.  Annetaan rak­en­teel­lisen työt­tömyy­den nous­ta. Uhrataan huono-osaisin työvoima, jot­ta muiden palkat pysyvät siedettävinä.
  3. Sub­ven­toidaan vaikeasti työl­listyvien työn­tekoa joko mak­samal­la työ­nan­ta­jalle palkkatukea tai täy­den­tävää tulon­si­ir­toa työn­tek­i­jälle itselleen.

Jat­ka lukemista “Uusi hyv­in­voin­ti­val­tio (4) Mitä tehdä huonos­ti koulute­tulle työvoimalle”

Uusi hyvinvointivaltio (3): Osaamisvinouma

Run­sas 60 vuot­ta sit­ten jotkut vas­tus­ti­vat perusk­oulu-uud­is­tus­ta kysyen, kuka tekee duu­nar­ien työt, jos kaik­ki koulute­taan her­roik­si. Mikään ei olisi voin­ut men­nä enem­män pieleen kuin tämä. Meil­lä on nyt työ­markki­noil­la vaka­va osaamisvi­nouma: työ­paikat pain­ot­tuvat osaamista vaa­tivi­in ammat­tei­hin ja pelkän perusk­oulun varas­sa ole­vien ase­ma työ­markki­noil­la on surkea.

Kaik­ki meni hyvin 1980-luvul­la. Jok­seenkin kaik­ki kel­pa­si­vat töi­hin ja niin san­ot­tu tas­apain­o­työt­tömyys oli mata­la ver­rat­tuna nykyaikaan.

Sit­ten tuli lama ja työt­tömyys nousi kaikissa koulu­tus­ryh­mis­sä, eniten kuitenkin vähän koulute­tuis­sa. Muiden osalta työt­tömyys lask­isi olo­jen kohentues­sa, mut­ta pelkän perusk­oulun varas­sa olevil­la se jäi yli 22 pros­en­tik­si ja aika korkea se on myös toisen asteen varas­sa olevil­la ilman korkea-asteen koulu­tus­ta olevilla.

Jat­ka lukemista “Uusi hyv­in­voin­ti­val­tio (3): Osaamisvinouma”

Hallituksen asuntopolitiikka muuttaa Suomea syvällisesti

 

Maan hal­li­tus on päät­tänyt vähen­tää olen­nais­es­ti tukea  pien­i­t­u­lois­t­en asumiseen kasvukeskuk­sis­sa ja eri­tyis­es­ti Helsingis­sä. Tarkoi­tus on sekä leika­ta asum­is­tukea että käytän­nössä lakkaut­taa kohtu­uhin­tais­ten asun­to­jen rak­en­t­a­mi­nen. Täl­lä on todel­la kauaskan­toiset vaiku­tuk­set maa­hamme. Yritän hah­mot­taa asi­aa seu­raavas­sa, mut­ta joudun tur­vau­tu­maan aika paljon mutu­ilu­un, kos­ka ainakaan min­un tiedos­sani ei kun­nol­lisia tutkimuk­sia asi­as­ta. Asia ei ole kuitenkaan täysin mustavalkoinen 

Asumistuki

Min­ul­la on henkilöko­htainen suhde asum­is­tu­keen. Teimme Juhana Var­ti­aisen kanssa kymme­nen vuot­ta sit­ten raportin siitä, miten vähän koulute­tu­ille tai muuten huono­tuot­toiselle työvoimalle saataisi­in työ­paikko­ja. Raport­ti julka­isti­in nimel­lä ”Lisää mata­la­palkkatyötä”.
Huono palk­ka ei tietenkään ollut tavoite vaan väistämätön seu­raus huonos­ta osaamis­es­ta ja/tai työkyvys­tä. Raportin toimen­pidesu­osi­tuk­sista on toteutet­tu varsin huo­mat­ta­va osa.

Esitimme rapor­tis­sa asum­is­tu­keen 400 euron suo­jaosaa palkkatuloille.
Otan vas­tu­un tuos­ta ehdo­tuk­ses­ta – varsinkinkin kun Juhana on kään­tänyt asi­as­sa kelkkansa.

Ajatuk­se­na oli tehdä asum­istues­ta köy­hän maan mata­la­palkkatu­ki. Kaik­ki ne teol­lisu­us­maat, jot­ka ovat onnis­tuneet paina­maan työt­tömyy­den alas, tuke­vat huono­tuot­toista työtä jotenkin. On parem­pi tukea huonoa palkkaa vähän kuin mak­saa henkilön koko ela­tus työt­tömyys­tur­vana tai muu­na tulon­si­ir­tona. Kun se sidot­ti­in asum­is­tu­keen, pois rajau­tu­i­v­at ne, joil­la asumiskus­tan­nuk­set oli­vat olemat­tomat – asu­vat van­hempi­en­sa luona tai elävät muut­to­tap­pioalueil­la – ja jot­ka tuli­vat sik­si toimeen huonol­la pal­ka­llaan. Val­tio­varain­min­is­ter­iö oli kanssamme samaa mieltä, mut­ta nap­saisi kuitenkin 400 eurosta satasen pois. Asum­istuen etuoikeutet­tu tulo on lisän­nyt asum­istuen kus­tan­nuk­sia, mikä oli sen tarkoi­tuskin. Se ei voin­ut yllät­tää ketään.

Mata­la­palkkaisen työn sub­ven­toin­ti on tul­lut tarpeel­lisek­si, kos­ka vuo­den 1990 jäl­keen reaalian­siot ovat nousseet 50 % ja tämä kos­kee myös alimpia palkko­ja. Se tarkoit­taa, että minim­i­tuot­to työlle on nous­sut myös 50 %, mikä kar­sii monia töitä kokon­aan pois. Tämän seu­rauk­se­na rak­en­teelli­nen työt­tömyys tai oikeam­min tas­apain­o­työt­tömyys on nous­sut merkittävästi.

Nyt tilanne on eri­lainen kuin kymme­nen vuot­ta sit­ten, kun tuo­ta suo­jaosaa esitimme. Sil­loin oli todel­la kyse siitä, että osa työt­tömistä pystyy työl­listymään tuet­tuna tai he eivät työl­listy lainkaan.  Nyt on toisin – tai oli ainakin puoli vuot­ta sit­ten ja niin ainakin hal­li­tus uskoo. Työvoima­pu­lan vuok­si tämä kohde­joukko pystyykin työl­listymään ilman tukea. Sen mukaan asum­istuen kaut­ta jaet­taval­ta mata­la­palkkat­uelta ja siten ainakin suo­jaos­alta olisi men­nyt perus­teet. En ole yhtä vaku­ut­tunut, että pitkäaikaistyöt­tömien ter­veys, osaami­nen ja rait­tius ovat paran­tuneet äkisti niin paljon, että työ­nan­ta­jien kan­nat­taa mak­saa heille sel­l­aista palkkaa, että he voivat mak­saa helsinkiläisiä vuokria. Jat­ka lukemista “Hal­li­tuk­sen asun­topoli­ti­ik­ka muut­taa Suomea syvällisesti”

Soviteltu ansiosidonnainen todella kaipaa uudistusta

Ansiosi­don­nainen työt­tömyys­tur­va tuot­taa sovitel­tuna päivära­hana ison kan­nusti­non­gel­man, kos­ka tulot — palk­ka ja työt­tömyys­tur­va yhteen­sä — tör­määvät kat­toon, sil­lä nämä eivät saa yhdessä tuot­taa korkeam­paa tulota­soa kuin päivära­han poh­jana ole­va palk­ka. Sen sään­nöt ovat todel­la huonot. 

Kuvitelka­amme, että edel­lisen esimerkin Annan kaltainen kau­pan työn­tek­i­jä Liisa, jol­la olisi kaik­ki muut asi­at samoin kuin Annal­la pait­si, että hän olisi oikeutet­tu ansiosi­don­naiseen työt­tömyys­tur­vaan perus­teena aiem­pi 2000 euron palk­ka kokoaikatyöstä. Hänel­lä olisi siis kak­si las­ta ja hän mak­saisi vuokraa asun­nos­taan Helsingis­sä 1100 euroa kuussa.

Liisan täysi työt­tömyysko­r­vaus lap­siko­ro­tuksi­neen olisi 1520€. Hän ei saa toimeen­tu­lo­tukea, joten jokainen euro, jon­ka hän ansait­see, lisää hänen net­to­tu­lo­jaan – aluk­si. Asum­is­tukea Liisa saa 818. Kun mukaan las­ke­taan ela­tus­tu­ki ja lap­sil­isät sekä päivära­has­ta mak­set­ta­va vero (300 euroa), Liisan net­toan­sioik­si tulee noin  2750 eli tur­val­lis­es­ti yli toimeen­tu­lotuen, joka siis takaisi hänelle 2400 € tulot kuus­sa kuten Annallekin.

Kun hänen ansion­sa nousi­si­vat 660 euroon, työt­tömyysko­r­vaus ja palk­ka yhteen­sä oli­si­vat täysi­aikaisen palkan suu­ru­inen. Sitä ne eivät voisi työt­tömyysko­r­vauk­sen sään­tö­jen mukaan ylit­tää – mitä voi sinän­sä pitää perustel­tuna. Siitä eteen­päin palk­ka leikkaisi työt­tömyysko­r­vaus­ta sat­apros­ent­tis­es­ti. Täysin hyödytön­tä työn­teko ei Annalle kuitenkaan olisi, sil­lä palkkaa verote­taan lievem­min kuin työt­tömyysko­r­vaus­ta, joten työ­tun­tien kas­vaes­sa vero­tus vähän lievenisi, mut­ta heikok­si jäisi Annan kor­vaus menete­tys­tä vapaa-ajas­ta. Liisan kan­nat­taisi tehdä työtä vain 13 tun­tia viikos­sa ja sehän kaup­pi­aalle sopii, kos­ka osa-aikaista työvoimaa tarvi­taan vain ruuhkatunneiksi.

Tässä asetel­mas­sa todel­lakin on kor­jat­tavaa. Ei hal­li­tus kaikessa ole väärässä. Jat­ka lukemista “Sovitel­tu ansiosi­don­nainen todel­la kaipaa uudistusta”

Työmarkkinatuella olevaa hallitus ei taida näillä keinoilla saada töihin.

Yritän hah­mot­taa esimerkki­laskelmil­la, mik­si hal­li­tuk­sen sosi­aalipoli­it­tiset aikeet eivät tee työn vas­taan­ot­tamis­es­ta kan­nat­tavam­paa, vaan pikem­minkin vähen­tävät sitä, kun on kyse työ­markki­natukea saavista.

Tässä kir­joituk­ses­sa käsit­te­len työ­markki­nat­uel­la ole­via. Joku voi pitää näitä mar­gin­aalise­na ryh­mänä, mut­ta eri maat eroa­vat työl­lisyy­dessä toi­sis­taan siinä, kuin­ka hyvin ne onnis­tu­vat työl­listämään syys­tä tai tois­es­ta huono­tuot­toista työvoimaa. Osaavien ja hyvin koulutet­tu­jen ja ter­vei­den työl­listämi­nen ei ole vaikeaa mil­läkään maalle.

Otan esimerkin pien­i­t­u­lois­es­ta yksin­huolta­jas­ta nimeltään Anna, jol­la on kolme las­ta, iältään kuusi ja 11 vuot­ta ja joka on töis­sä kau­pan kas­sal­la. Palk­ka on kokoaikatyöstä 2000 €/kk tai 12 €/h. Hänel­lä on hyvät suh­teet työ­nan­ta­jaansa niin, että hän voi tosi­asi­as­sa sopia tekemän­sä tun­timäärän halu­a­mak­seen. Tämä on tietysti lain­vas­taista, kos­ka tehdessään osa-aikatyötä hän saa sovitel­tua päivära­haa, vaik­ka sil­loin hänen oikeas­t­aan pitäisi halu­ta kokoaikatyötä.

Jos Annal­ta kysytään hänen halus­taan tehdä kokoaikatyötä, hän tietysti vas­taa, että halu­aa sitä, kos­ka muun­lainen vas­taus tulisi hänelle kalli­ik­si. Jat­ka lukemista “Työ­markki­nat­uel­la ole­vaa hal­li­tus ei tai­da näil­lä keinoil­la saa­da töihin.”