Kategoria: Matalapalkkatyö

Hallituksen asuntopolitiikka muuttaa Suomea syvällisesti

 

Maan hal­li­tus on päät­tänyt vähen­tää olen­nais­es­ti tukea  pien­i­t­u­lois­t­en asumiseen kasvukeskuk­sis­sa ja eri­tyis­es­ti Helsingis­sä. Tarkoi­tus on sekä leika­ta asum­is­tukea että käytän­nössä lakkaut­taa kohtu­uhin­tais­ten asun­to­jen rak­en­t­a­mi­nen. Täl­lä on todel­la kauaskan­toiset vaiku­tuk­set maa­hamme. Yritän hah­mot­taa asi­aa seu­raavas­sa, mut­ta joudun tur­vau­tu­maan aika paljon mutu­ilu­un, kos­ka ainakaan min­un tiedos­sani ei kun­nol­lisia tutkimuk­sia asi­as­ta. Asia ei ole kuitenkaan täysin mustavalkoinen 

Asumistuki

Min­ul­la on henkilöko­htainen suhde asum­is­tu­keen. Teimme Juhana Var­ti­aisen kanssa kymme­nen vuot­ta sit­ten raportin siitä, miten vähän koulute­tu­ille tai muuten huono­tuot­toiselle työvoimalle saataisi­in työ­paikko­ja. Raport­ti julka­isti­in nimel­lä ”Lisää mata­la­palkkatyötä”.
Huono palk­ka ei tietenkään ollut tavoite vaan väistämätön seu­raus huonos­ta osaamis­es­ta ja/tai työkyvys­tä. Raportin toimen­pidesu­osi­tuk­sista on toteutet­tu varsin huo­mat­ta­va osa.

Esitimme rapor­tis­sa asum­is­tu­keen 400 euron suo­jaosaa palkkatuloille.
Otan vas­tu­un tuos­ta ehdo­tuk­ses­ta – varsinkinkin kun Juhana on kään­tänyt asi­as­sa kelkkansa.

Ajatuk­se­na oli tehdä asum­istues­ta köy­hän maan mata­la­palkkatu­ki. Kaik­ki ne teol­lisu­us­maat, jot­ka ovat onnis­tuneet paina­maan työt­tömyy­den alas, tuke­vat huono­tuot­toista työtä jotenkin. On parem­pi tukea huonoa palkkaa vähän kuin mak­saa henkilön koko ela­tus työt­tömyys­tur­vana tai muu­na tulon­si­ir­tona. Kun se sidot­ti­in asum­is­tu­keen, pois rajau­tu­i­v­at ne, joil­la asumiskus­tan­nuk­set oli­vat olemat­tomat – asu­vat van­hempi­en­sa luona tai elävät muut­to­tap­pioalueil­la – ja jot­ka tuli­vat sik­si toimeen huonol­la pal­ka­llaan. Val­tio­varain­min­is­ter­iö oli kanssamme samaa mieltä, mut­ta nap­saisi kuitenkin 400 eurosta satasen pois. Asum­istuen etuoikeutet­tu tulo on lisän­nyt asum­istuen kus­tan­nuk­sia, mikä oli sen tarkoi­tuskin. Se ei voin­ut yllät­tää ketään.

Mata­la­palkkaisen työn sub­ven­toin­ti on tul­lut tarpeel­lisek­si, kos­ka vuo­den 1990 jäl­keen reaalian­siot ovat nousseet 50 % ja tämä kos­kee myös alimpia palkko­ja. Se tarkoit­taa, että minim­i­tuot­to työlle on nous­sut myös 50 %, mikä kar­sii monia töitä kokon­aan pois. Tämän seu­rauk­se­na rak­en­teelli­nen työt­tömyys tai oikeam­min tas­apain­o­työt­tömyys on nous­sut merkittävästi.

Nyt tilanne on eri­lainen kuin kymme­nen vuot­ta sit­ten, kun tuo­ta suo­jaosaa esitimme. Sil­loin oli todel­la kyse siitä, että osa työt­tömistä pystyy työl­listymään tuet­tuna tai he eivät työl­listy lainkaan.  Nyt on toisin – tai oli ainakin puoli vuot­ta sit­ten ja niin ainakin hal­li­tus uskoo. Työvoima­pu­lan vuok­si tämä kohde­joukko pystyykin työl­listymään ilman tukea. Sen mukaan asum­istuen kaut­ta jaet­taval­ta mata­la­palkkat­uelta ja siten ainakin suo­jaos­alta olisi men­nyt perus­teet. En ole yhtä vaku­ut­tunut, että pitkäaikaistyöt­tömien ter­veys, osaami­nen ja rait­tius ovat paran­tuneet äkisti niin paljon, että työ­nan­ta­jien kan­nat­taa mak­saa heille sel­l­aista palkkaa, että he voivat mak­saa helsinkiläisiä vuokria. Jat­ka lukemista “Hal­li­tuk­sen asun­topoli­ti­ik­ka muut­taa Suomea syvällisesti”

Soviteltu ansiosidonnainen todella kaipaa uudistusta

Ansiosi­don­nainen työt­tömyys­tur­va tuot­taa sovitel­tuna päivära­hana ison kan­nusti­non­gel­man, kos­ka tulot — palk­ka ja työt­tömyys­tur­va yhteen­sä — tör­määvät kat­toon, sil­lä nämä eivät saa yhdessä tuot­taa korkeam­paa tulota­soa kuin päivära­han poh­jana ole­va palk­ka. Sen sään­nöt ovat todel­la huonot. 

Kuvitelka­amme, että edel­lisen esimerkin Annan kaltainen kau­pan työn­tek­i­jä Liisa, jol­la olisi kaik­ki muut asi­at samoin kuin Annal­la pait­si, että hän olisi oikeutet­tu ansiosi­don­naiseen työt­tömyys­tur­vaan perus­teena aiem­pi 2000 euron palk­ka kokoaikatyöstä. Hänel­lä olisi siis kak­si las­ta ja hän mak­saisi vuokraa asun­nos­taan Helsingis­sä 1100 euroa kuussa.

Liisan täysi työt­tömyysko­r­vaus lap­siko­ro­tuksi­neen olisi 1520€. Hän ei saa toimeen­tu­lo­tukea, joten jokainen euro, jon­ka hän ansait­see, lisää hänen net­to­tu­lo­jaan – aluk­si. Asum­is­tukea Liisa saa 818. Kun mukaan las­ke­taan ela­tus­tu­ki ja lap­sil­isät sekä päivära­has­ta mak­set­ta­va vero (300 euroa), Liisan net­toan­sioik­si tulee noin  2750 eli tur­val­lis­es­ti yli toimeen­tu­lotuen, joka siis takaisi hänelle 2400 € tulot kuus­sa kuten Annallekin.

Kun hänen ansion­sa nousi­si­vat 660 euroon, työt­tömyysko­r­vaus ja palk­ka yhteen­sä oli­si­vat täysi­aikaisen palkan suu­ru­inen. Sitä ne eivät voisi työt­tömyysko­r­vauk­sen sään­tö­jen mukaan ylit­tää – mitä voi sinän­sä pitää perustel­tuna. Siitä eteen­päin palk­ka leikkaisi työt­tömyysko­r­vaus­ta sat­apros­ent­tis­es­ti. Täysin hyödytön­tä työn­teko ei Annalle kuitenkaan olisi, sil­lä palkkaa verote­taan lievem­min kuin työt­tömyysko­r­vaus­ta, joten työ­tun­tien kas­vaes­sa vero­tus vähän lievenisi, mut­ta heikok­si jäisi Annan kor­vaus menete­tys­tä vapaa-ajas­ta. Liisan kan­nat­taisi tehdä työtä vain 13 tun­tia viikos­sa ja sehän kaup­pi­aalle sopii, kos­ka osa-aikaista työvoimaa tarvi­taan vain ruuhkatunneiksi.

Tässä asetel­mas­sa todel­lakin on kor­jat­tavaa. Ei hal­li­tus kaikessa ole väärässä. Jat­ka lukemista “Sovitel­tu ansiosi­don­nainen todel­la kaipaa uudistusta”

Työmarkkinatuella olevaa hallitus ei taida näillä keinoilla saada töihin.

Yritän hah­mot­taa esimerkki­laskelmil­la, mik­si hal­li­tuk­sen sosi­aalipoli­it­tiset aikeet eivät tee työn vas­taan­ot­tamis­es­ta kan­nat­tavam­paa, vaan pikem­minkin vähen­tävät sitä, kun on kyse työ­markki­natukea saavista.

Tässä kir­joituk­ses­sa käsit­te­len työ­markki­nat­uel­la ole­via. Joku voi pitää näitä mar­gin­aalise­na ryh­mänä, mut­ta eri maat eroa­vat työl­lisyy­dessä toi­sis­taan siinä, kuin­ka hyvin ne onnis­tu­vat työl­listämään syys­tä tai tois­es­ta huono­tuot­toista työvoimaa. Osaavien ja hyvin koulutet­tu­jen ja ter­vei­den työl­listämi­nen ei ole vaikeaa mil­läkään maalle.

Otan esimerkin pien­i­t­u­lois­es­ta yksin­huolta­jas­ta nimeltään Anna, jol­la on kolme las­ta, iältään kuusi ja 11 vuot­ta ja joka on töis­sä kau­pan kas­sal­la. Palk­ka on kokoaikatyöstä 2000 €/kk tai 12 €/h. Hänel­lä on hyvät suh­teet työ­nan­ta­jaansa niin, että hän voi tosi­asi­as­sa sopia tekemän­sä tun­timäärän halu­a­mak­seen. Tämä on tietysti lain­vas­taista, kos­ka tehdessään osa-aikatyötä hän saa sovitel­tua päivära­haa, vaik­ka sil­loin hänen oikeas­t­aan pitäisi halu­ta kokoaikatyötä.

Jos Annal­ta kysytään hänen halus­taan tehdä kokoaikatyötä, hän tietysti vas­taa, että halu­aa sitä, kos­ka muun­lainen vas­taus tulisi hänelle kalli­ik­si. Jat­ka lukemista “Työ­markki­nat­uel­la ole­vaa hal­li­tus ei tai­da näil­lä keinoil­la saa­da töihin.”

Hallitus vie Suomea aivan eri suuntaan kuin pitäisi

Olen surulli­nen siitä suun­nas­ta, johon hal­li­tus on Suomea viemässä. En jak­saisi jäkät­tää hal­li­tu­so­hjel­man pöyristyt­tävistä yksi­tyisko­hdista, kos­ka ongel­mana on suun­ta eivätkä yksi­tyisko­h­dat. Enkä sitä pait­si usko, että osa-aikatyötä tekevältä yksin­huolta­jal­ta lop­ul­ta viedään 400 euroa kuus­sa, vaik­ka niin uhotaan.

Olen tavoitel­lut pien­ten tulo­ero­jen yhteiskun­taa, mut­ta aivan eri keinoin kuin poli­it­ti­nen vasem­mis­to on tavoitel­lut. Tarpeesta uud­is­taa työelämää olen samaa mieltä hal­li­tuk­sen kanssa. Se pitäisi tietysti tehdä yhdessä työ­markki­na­jär­jestö­jen kanssa, mut­ta jos palka­nsaa­ja­jär­jestöil­lä ei ole halua uud­is­taa mitään, se on tehtävä hei­dän neli­raa­ja­jar­ru­tuk­ses­taan huolimatta.

Olen näh­nyt jäykän työe­htosopimusjär­jestelmän pait­si köy­hdyt­tävän tätä maa­ta myös ole­van suure­na syynä esimerkik­si miesten ja nais­ten palkkaeroi­hin — sään­nöstelee­hän jär­jestelmä miesten palkko­ja ylöspäin ja nais­ten alaspäin. Mitenkään muuten veturinkul­jet­ta­jan  (koulu­tus 8 kk) palk­ka ei voisi olla kaksinker­tainen lähi­hoita­jan (koulu­tus 2–3 vuot­ta) palkkaan nähden.

Markkinaehtoiset palkat ja täydentävät tulonsiirrot

Min­un ajatuk­seni taloudel­lis­es­ta tasa-arvos­ta on ollut antaa työvoiman hin­nan määräy­tyä melko markki­nae­htois­es­ti ja tasa­ta tästä koitu­vat tulo­erot pieniä palkko­ja täy­den­tävil­lä tulon­si­ir­roil­la. Sel­l­aises­sa yhteiskun­nas­sa rak­en­teelli­nen työt­tömyys olisi paljon pienem­pää kuin säädel­ty­jen palkko­jen yhteiskun­nas­sa ja tulon­jako olisi oikeu­den­mukaisem­pi. Jat­ka lukemista “Hal­li­tus vie Suomea aivan eri suun­taan kuin pitäisi”

Miten ja miksi humanitäärisin perustein Suomeen tulleiden sosiaaliturva pitää eriyttää.

Kir­joituk­seni Maa­han­muu­ton vaikeat kysymyk­set sai vas­taan­oton, joka yllät­ti min­ut. Tek­stiä on luet­tu yli 25 000 ker­taa. Olen kuitenkin kir­joit­tanut samat asi­at mon­ta ker­taa aiem­minkin, viimek­si toukoku­us­sa. Kir­joituk­si­in pääsee tästä ja tästä. Jok­seenkin samaa olen kir­joit­tanut mon­ta ker­taa viimeisen 20 vuo­den aikana. Lai­ta blo­gin hakukent­tää ”maa­han­muut­to” niin saat run­saasti osumia.

Olen pöl­lämystynyt tästä keskustelus­ta, jos­sa puheen­vuoroi­hin asen­noidu­taan vain sen mukaan, onko kir­joit­ta­ja maa­han­muut­ta­jien puolel­la vai heitä vas­taan, eikä muul­la ole merk­i­tys­tä. Maa­han­muut­toon liit­tyvät kysymyk­set ovat vaikei­ta ja muut­tuvat koko ajan vaikeam­mik­si. Järkevät pelisään­nöt, ”yhteiskun­nalli­nen insinööriosaami­nen”, tulee koko ajan tärkeämmäksi.

Kir­joitin siitä, että sosi­aal­i­tur­van tulisi olla human­itäärisen maa­han­muut­ta­jien kohdal­la eri­lainen kuin se on maas­sa pitkään asu­vien kohdal­la. Tarkoi­tan täl­lä human­itäärisin perustein oleskelu­lu­van saa­jia, en vas­taan­ot­tokeskuk­sis­sa ole­via, joiden hake­mus­ta vas­ta käsitel­lään – heil­lähän on jo nyt eri­lainen sosi­aal­i­tur­va – enkä myöskään työperäistä maa­han­muut­toa. Jat­ka lukemista “Miten ja mik­si human­itäärisin perustein Suomeen tullei­den sosi­aal­i­tur­va pitää eriyttää.”

Mitä tehdä asumistuelle ja sovitellulle päivärahalle

Poli­ti­ikkamme tilaa käsit­televä sar­ja jatkuu…

Aikamme suuri talous- ja sosi­aalipoli­it­ti­nen ongel­ma on eri­ar­voisu­u­den kasvu työ­markki­noil­la. Tämän ongel­man ratkaisem­i­nen on vält­tämätön­tä, jos aiomme säi­lyt­tää Suomen ehyenä hyvinvointivaltiona.

Jos työvoima oli 1980-luvun lop­ul­la palkat­tu huu­tokau­pal­la ker­ran vuodessa jär­jeste­ty­il­lä pes­tu­umarkki­noil­la, tulon­jaolle ei olisi tapah­tunut juuri mitään — eräät mies­val­taiset palkat oli­si­vat tosin laske­neet ja nais­val­taiset nousseet.

Sen jäl­keen automaa­tio ja dig­i­tal­isaa­tio ovat iske­neet työ­markki­noille ja vähen­täneet huo­mat­tavasti suorit­ta­van työn kysyn­tään. Nyt työvoiman huu­tokaup­paami­nen johtaisi nopeasti kas­vavi­in palkkaeroihin.

Palkkaerot kas­va­vat väk­isin, kos­ka yläpäässä palkko­ja ei säädel­lä mil­lään sopimuk­sil­la. Bill Gates sanoi, että hyvä koodari tuot­taa kymme­nen tuhat­ta ker­taa sen mitä huono koodari, eikä hän var­maankaan tarkoit­tanut kood­iriv­ien määrää.

Asiantun­ti­ja-ammateis­sa parhaille mak­se­taan melkein mitä tahansa mut­ta suorit­tavas­sa työssä tek­i­jöistä on yli­tar­jon­taa ja palkat matavat.

Mata­lasti koulute­tu­ille on poten­ti­aal­isia työ­paikko­ja palvelu­aloil­la, mut­ta ne ovat Suomes­sa alike­hit­tyneitä. Suo­mi on itsepa­lveluy­hteiskun­ta. Liian pitkään oli val­lal­la käsi­tys, ettemme rikas­tu pesemäl­lä tois­temme paitoja.

Pien­ten palkko­jen ongel­maan voi yrit­tää etsiä ratkaisua tupo-pöy­dässä, mut­ta alimpi­en palkko­jen nos­t­a­mi­nen vähen­täisi kaikille sopivia työ­paikko­ja entis­es­tään ja nos­taisi tasapainotyöttömyyttä.

Parem­pi ratkaisu on tukea mata­la­palkkaisia täy­den­tävil­lä tulon­si­ir­roil­la ja antaa palkko­jen määräy­tyä nyky­istä markki­nae­htoisem­min. Tulon­si­ir­rot mak­sa­vat, mut­ta parem­pi työl­lisyys johtaa toisaal­ta korkeam­paan kansan­tu­loon. Kyl­lä sato­jen tuhan­sien työt­tömien elät­tämi­nenkin maksaa.

Maat, jot­ka ovat saavut­ta­neet hyvän työl­lisyysas­teen, tuke­vat huono-osaista työvoimaa täy­den­tävil­lä tulon­si­ir­roil­la tai työ­nan­ta­jille mak­set­taval­la palkkat­uel­la. Se siis kannattaa.

Suomes­sa ei ole mata­la­palkkatukea, mut­ta tehtävää täyt­tämään on kehit­tynyt kolme jär­jestelmää: asum­is­tu­ki, työt­tömyys­tur­van sovitel­tu päivära­ha ja työ­nan­ta­jille mak­set­ta­va palkkatu­ki. Näis­sä kaikissa on omat ongel­mansa. Suo­ra negati­ivi­nen tulovero olisi selkein ja toimivin. Sitä on kan­nat­tanut jopa Mil­ton Fried­man. Jat­ka lukemista “Mitä tehdä asum­istuelle ja sovitel­lulle päivärahalle”

Hallituksen asuntopolitiikan jyrkkä käännös ja Helsinki

Hal­li­tuk­sen asun­topoli­it­tiset päätök­set ovat herät­täneet keskustelun siitä, mik­si verora­hoin pitäisi tukea joidenkin asum­ista kalli­il­la alueil­la, joi­hin  itse mak­sav­il­la keski­t­u­loisil­la ei ole mitään asi­aa. Asia ei koske vain Helsinkiä. Samaa kysyi joku min­ul­ta Tam­pereel­la Koskipuistossa.

Jos ajat­telemme asi­aa vain yksilöi­den kannal­ta, vas­taus on, ettei minkään takia, mut­ta jos ajat­telemme yhteisö­ta­sol­la, vas­taus on seg­re­gaa­tion estämiseksi.

Seg­re­gaa­tio on suurten kaupunkien vihe­liäi­nen ongel­ma, joka tulee hyvin kalli­ik­si, jos se päästetään irti. Kat­sokaa vain, miten on käynyt Ruotsissa.

Perus­suo­ma­laiset menivät tähän kokoomuk­sen ansaan var­maan sik­si, että eivät näe mitään ulko­maalaisvi­hansa sokaisemil­la silmil­lä. Seg­re­gaa­tio liit­tyy maa­han­muut­toon, mut­ta kyl­lä aivan koti­maisin voimin on saatu aikaan vaar­al­lisel­la taval­la eriy­tyneitä asuinaluei­ta jo sil­loin, kun maa­han­muut­ta­jia ei juuri ollut.

Olen tehnyt pin­ta­puolisia tutus­tu­mis­matko­ja eräisi­in pääkaupunkiseudun slum­mi­u­tuneisi­in kaupungi­nosi­in. Omien havain­to­jeni mukaan huonovoin­tiu­us ei näy niinkään maa­han­muut­ta­jis­sa vaan hei­dän kan­ta­suo­ma­lai­sis­sa naa­pureis­saan. Jat­ka lukemista “Hal­li­tuk­sen asun­topoli­ti­ikan jyrkkä kään­nös ja Helsinki”

Hallitus vie markkinatalouden maineen

Oikeis­to­hal­li­tuk­sen ohjel­ma vie Suomea aivan eri suun­taan kuin mihin sitä min­un mielestäni pitäisi viedä, enkä tarkoi­ta täl­lä lainkaan samaa kuin Li Ander­s­son. Itse asi­as­sa hal­li­tus vie Suomen enem­män Li Ander­ssonin suun­taan kuin min­un suun­taani vahvis­ta­mal­la Ander­ssonin argumentteja.

Minä halu­aisin yhdis­tää taloudel­lisen oikeu­den­mukaisu­u­den hyvin toimi­vaan markki­na­t­alouteen, mut­ta nyt hal­li­tus tekee näistä kahdes­ta tavoit­teesta tois­t­en­sa vas­tako­hdan. Siinä lop­ul­ta markki­na­t­alous häviää.

Tulopoli­ti­ikas­sa halu­aisin enem­män markki­nae­htoisia palkko­ja ja niitä täy­den­täviä tulon­si­ir­to­ja kuin ay-toimin­nan tulok­se­na syn­tyviä palkanko­ro­tuk­sia pieni­palkkaisille ja siihen liit­tyvää rak­en­teel­lisen työt­tömyy­den kasvattamista.

Asun­topoli­ti­ikas­sa kan­natan enem­män asum­is­meno­ja tasaamista asum­istuel­la kuin Ara-asun­to­ja rakentamalla.

Hal­li­tuk­sen säästölin­ja ei osu rankim­min työt­tömi­in vaan pieni­palkkaisi­in ja eri­tyis­es­ti osa-aikatyöt­tömi­in, kuten osa-aikaisi­in kau­pan myyji­in. Tässä kar­si­taan niitä pieniä ansio­tu­lo­ja täy­den­täviä tulon­si­ir­to­ja, joi­hin minä taas halu­aisin panos­taa lisää. Jat­ka lukemista “Hal­li­tus vie markki­na­t­alouden maineen”

Suojaosan poisto työttömyysturvasta ymmärrettävä , mutta väärä ratkaisu

Hal­li­tus pois­taa työt­tömyys­tur­vas­ta 300 euron suo­jaosan. Tähän on perus­teen­sa, mut­ta ratkaisu on väärä.

Kun tuo 300 euron suo­jaosa tuli voimaan, työt­tömät alkoi­vat tehdä eri­laista keikkaa paljon innokkaam­min. Se tuot­ti pait­si tulo­ja ja vero­tu­lo­ja, myös piti hei­dän parem­min työ­markki­nakelpoise­na ja edesaut­toi siten työl­listymistä pysyvään työhön.

Siinä oli kuitenkin yksi paha vika. Sovitel­lus­sa päivära­has­sa on ymmär­ret­tävä kat­to, jon­ka mukaan päivära­ha ja palk­ka eivät saa yhteen­sä olla enem­män kuin päivära­han perus­teena ole­va palk­ka. Osa-aikatyö ei saa olla kan­nat­tavam­paa kuin kokoaikatyö. Kau­pan alal­la tämä kat­to tuli vas­taan jo alle 20 tun­nin viikko­työl­lä. Ei siis kan­na­ta ottaa vas­taan kokopäivä­työtä. Tämä sopii myös kaup­pi­aalle, jol­la osa-aikatyön teet­tämi­nen on kannattavaa.

Hal­li­tus näyt­tää pain­ot­ta­van kokoaikatyön vas­taan­ot­tamista, vaik­ka se tyre­hdyt­tääkin työt­tömien halun lyhy­isi­in työkeikkoi­hin tai vaikka­pa vapaa­palokun­nista saatavi­in lisäan­sioi­hin  ̶  niistä tämä suo­jaosa muuten alkoi.

Olisi pitänyt kat­sel­la asi­aa vähän box­in ulkop­uolelta sormeile­mal­la yhteenso­vi­tus­pros­ent­tia. Opti­maal­ista olisi, että sovitel­tu päivära­ha lop­puu tasan sil­loin, kun palk­ka saavut­taa päivära­han perus­teena ole­van palkan. Tosin tämä peri­aate nos­taisi yhteenso­vi­tus­pros­entin varsin korkeak­si pieni­palkkaises­sa töis­sä. Oli miten oli, kan­nat­taisi ava­ta koko laki.

Hallitus leikkaa asumistukea

Hal­li­tus leikkaa asum­is­tukea monel­la tavalla.

Siitä pois­tuu 300 euron suo­jao­su­us ansio­tu­loille. Tämä alen­taa pieni­palkkaisen asum­is­tukea sadal­la eurol­la. Olen tästä vähän haikeana, kos­ka pidän tuo­ta omavas­tu­u­ta omana aikaansaan­nok­se­nani. Se oli tarkoitet­tu erään­laisek­si köy­hän miehen mata­la­palkkat­uek­si tuke­maan työl­lisyyt­tä. Se piti yllä työ­paikko­ja, joiden palka­n­mak­sukyky oli huono. Näin työl­lis­tet­ti­in niitä, joil­la ei ole mitään erityisosaamista.

Sit­tem­min työt­tömyys on muut­tunut työvoima­pu­lak­si.   Näis­sä olois­sa voi tietysti ajatel­la, ettei tehot­to­mia työ­paikko­ja ylläpitävää mata­la­palkkatukea enää tarvita.

Siirtämä­vai­he pitäisi kuitenkin jotenkin hoitaa sosi­aalis­es­ti hyväksyt­täväl­lä taval­la. Jat­ka lukemista “Hal­li­tus leikkaa asumistukea”