Jatkan kaupunkisuunnittelukysymysten seuraamista blogillani

Olin elä­mä­ni vii­mei­ses­sa kau­pun­kiym­pä­ris­tö­lau­ta­kun­nan kokouk­ses­sa pari viik­koa sit­ten. Tähän päät­tyi 12-vuo­ti­nen, oikeas­taan 16-vuo­ti­nen ura­ni kau­pun­ki­suun­nit­te­lus­ta vas­taa­vas­sa lau­ta­kun­nas­sa. Alka­va­na vaa­li­kau­te­na­ni teh­tä­vä­ni sel­väs­ti kevenevät.

Hel­sin­gin kehit­tä­mi­nen on edel­leen into­hi­mo­ni. Sik­si tulen täl­lä blo­gil­la seu­raa­maan kau­pun­kiym­pä­ris­tö­lau­ta­kun­nan asioi­ta — myös kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen asioi­ta ‑mut­ta en rapor­toi kai­kes­ta vaan vain mer­kit­tä­vim­mis­tä ja minua eni­ten kiin­nos­ta­vis­ta kysy­myk­sis­tä tukeu­tuen kai­kil­le avoi­miin esityslistoihin.

Ylen “uutinen” Sinnemäen rikosepäilystä oli likainen vaalitemppu

Ylen jul­kai­se­ma ”uuti­nen” Sin­ne­mäen ”riko­se­päi­lys­tä” oli mie­les­tä­ni tör­keä vaa­li­temp­pu, joka ei sovi Yleis­ra­diol­le. Kos­ka kyse on vii­si vuot­ta van­has­ta tapah­tu­mas­ta, on vai­kea pitää uuti­sen ajoit­ta­mis­ta jul­kais­ta­vak­si kak­si päi­vää ennen vaa­le­ja sat­tu­ma­na. Ajan­koh­ta oli niin aikai­nen, että se ehti vai­kut­taa vaa­lei­hin, mut­ta niin myö­häi­nen, ettei täy­sin tuu­les­ta tem­mat­tua uutis­ta ehdit­ty kumoa­maan. Kau­pun­ki­suun­nit­te­lu­lau­ta­kun­nan tuon aikai­se­na vara­pu­heen­joh­ta­ja­na tie­dän suun­nil­leen, miten asiat meni­vät. Jos Yle sai jut­tu­vih­jeen tai­ta­vas­ti ajoi­tet­tu­na, uuti­sen subs­tans­si oli­si pitä­nyt tes­ta­ta. Aihees­ta uuti­soi­mi­ses­sa ei ole mitään vikaa, mut­ta oli­si pitä­nyt käyt­tää aikaa fak­to­jen tar­kis­ta­mi­seen.  Se kuu­luu laa­tu­jour­na­lis­miin. Polii­tik­koi­hin koh­dis­te­taan riko­sil­moi­tuk­sia nykyi­sin yhte­nään ja polii­sin on ne kaik­ki tut­kit­ta­va. Toi­mit­ta­jan pitäi­si ymmär­tää, ettei ilmoi­tuk­sen koh­teek­si ole­mi­nen osoi­ta vie­lä syyl­lis­ty­mis­tä mihin­kään ja niin asia pitäi­si myös ylei­söl­le ker­toa. Jat­ka luke­mis­ta “Ylen “uuti­nen” Sin­ne­mäen riko­se­päi­lys­tä oli likai­nen vaalitemppu”

Oden vaaliohjelma (11) Yksityiset palvelut

Olen vaa­li­ko­neis­sa vas­tan­nut ole­va­ni osit­tain samaa miel­tä sii­tä, että sosi­aa­li- ja ter­veys­pal­ve­lu­ja tulee ulkois­taa enem­män yksi­tyis­ten tuot­ta­mik­si. Täs­sä poik­ke­sin jon­kin ver­ran puo­lu­ee­ni muis­ta ehdok­kai­ta. Täl­löin tar­koi­tin sosi­aa­li- ja ter­veys­pal­ve­lu­ja, en esi­mer­kik­si peruskoulua.

Asia on moni­mut­kai­nen ja sik­si tär­keä. Yri­tän ava­ta sitä lyhyes­ti. Jat­ka luke­mis­ta “Oden vaa­lioh­jel­ma (11) Yksi­tyi­set palvelut”

Mihin tarvitsemme maakuntaveroa?

Kuvi­tel­kaam­me, että hyvin­voin­tia­lu­eel­la kek­si­tään, että mei­dän asuk­kail­le­pa tar­jo­taan muka­va mut­ta aika kal­lis lisä­pal­ve­lu, jot­ta meil­lä oli­si kivaa ja päät­tä­jät suo­sit­tu­ja. Tar­kas­tel­kaam­me kah­ta jär­jes­tel­mää, kaa­vail­tua man­ku­mi­seen perus­tu­vaa rahoi­tus­jär­jes­tel­mää ja maa­kun­ta­ve­roon perus­tu­vaa rahoitusta.

  • Man­ku­mis­jär­jes­tel­mä. Syk­syä koh­den men­täes­sä on sel­vää, että rahat lop­pu­vat. Sii­tä vain kir­je val­tio­val­lal­le, että tilan­ne 0n kur­ja ja jou­dum­me sul­ke­maan syn­nys­tys­sai­raa­lat lop­pu­vuo­dek­si ja mää­rää­mään syn­nyt­tä­jät koti­syn­ny­tyk­seen, ellem­me saa lisää rahaa. Lisää rahaa tulee tie­tys­ti, kos­ka kuo­le­via äite­jä ja lap­sia val­tio ei voi ottaa vas­tuul­leen. Päät­tä­jät voi­vat elvis­tel­lä, että saa­tiin­pa tän­ne meil­le yli­mää­räis­tä val­tion rahaa ja kal­lis lisä­pal­ve­lu asuk­kail­lem­me.  Kan­sa hur­raa! Ensi vuon­na kek­si­tään jokin toi­nen rahareikä.

Jat­ka luke­mis­ta “Mihin tar­vit­sem­me maakuntaveroa?”

Oden vaaliohjelma (10) Helsinki tuottamaan markkinaehtoisia vuokra-asuntoja

Kun Jät­kä­saa­reen raken­ne­taan 1 500 ARA-asun­toa ja kun näi­den vuo­kra alit­taa mark­ki­na­vuo­kra­ta­son 500 eurol­la asun­toa koh­den, ARA-asuk­kai­den saa­ma hyö­ty on vuo­des­sa yhdek­sän mil­joo­naa euroa. Posi­tii­vi­seen dis­kri­mi­naa­tioon käy­tet­tä­vät rahat koh­den­tu­vat minus­ta itse ongel­maan tehokkaammin.

Näi­tä raho­ja ei voi kui­ten­kaan ver­ra­ta. Vaik­ka ARA-asuk­kaat hyö­ty­vät yhdek­sän mil­joo­naa, kau­pun­ki ei mene­tä tont­ti­tu­loi­na yhdek­sää mil­joo­naa vaan olen­nai­ses­ti vähemmän.

Tämä tar­koit­taa, että kau­pun­ki saa tont­ti­vuo­kria kovan rahan vuo­kra-asun­nois­ta lii­an vähän. Miten näin voi olla, vaik­ka vuo­krat kil­pai­lu­te­taan? Jat­ka luke­mis­ta “Oden vaa­lioh­jel­ma (10) Hel­sin­ki tuot­ta­maan mark­ki­naeh­toi­sia vuokra-asuntoja”

Oden vaaliohjelma (9) Tonttimaan kiinteistöveroa on korotettava rutkasti

Palk­kaan koh­dis­tu­vat verot ovat myrk­kyä kau­pun­geil­le, kos­ka kau­pun­kien idea on vaih­dan­ta ja erot jar­rut­ta­vat tätä. Verol­lis­ten pal­ve­lu­jen kil­pai­li­jat ovat verot­to­mat itse­pal­ve­lut tai itse tekeminen.

Tämä yksi syy sii­hen, että kiin­teis­tö­ve­ro on parem­pi tapa kerä­tä rahaa kau­pun­kien kassaan.

Toi­nen syy liit­tyy maa­poh­jan ansiot­to­maan arvon­nousuun. Se, että ran­ta­tont­ti Kata­ja­no­kal­la mak­saa 3 000€/m2 ja saman­lai­nen ran­ta­tont­ti Inkoos­sa vähem­män kuin sadas­osan täs­tä, joh­tuu tie­tys­ti sii­tä ympä­ril­lä ole­vas­ta kau­pun­gis­ta eikä mis­tään sen ton­tin omi­nai­suu­des­ta, joka oli­si ton­tin omis­ta­jan ansiota.

Anglo­sak­si­ses­sa maa­il­mas­sa pide­tään luon­nol­li­se­na verot­taa tont­ti­maan arvon­nousu kiin­teis­tö­ve­ron kaut­ta yhteis­kun­nal­le. Jos näin oli­si teh­ty aina, kukaan ei esit­täi­si sii­hen mitään muu­tos­ta.  Sil­loin tont­tien (ja asun­to­jen) hin­nat oli­si­vat hal­vem­pia ja vas­taa­vas­ti vuo­tui­nen asu­mis­kus­tan­nus kor­keam­pi. Asu­mis­kus­tan­nuk­set yhteen­sä asun­non osto­hin­ta mukaan luet­tu­na ei sii­tä nousi­si, jos­kaan ei myös­kään las­ki­si. Vuo­kril­le ei tapah­tui­si mitään. Jat­ka luke­mis­ta “Oden vaa­lioh­jel­ma (9) Tont­ti­maan kiin­teis­tö­ve­roa on koro­tet­ta­va rutkasti”

Oden vaaliohjelma (8) Miten uudistaa asumistukea?

Asu­mis­tuen raken­ne on peräi­sin ajal­ta, jol­loin maas­sa val­lit­si vuo­kra­sään­nös­te­ly. Sil­loin asun­toa ei valit­tu vaan se osoi­tet­tiin. Yksi­tyi­siä vuo­kra-asun­to­ja oli vähän ja nii­tä sai lähin­nä suhteilla.

Tar­peek­si pie­ni­tu­loi­sel­ta asu­mis­tu­ki kor­vaa vuo­kras­ta 80 % per­heen koos­ta ja asu­mis­kun­nas­ta riip­pu­vaan mak­si­mi­vuo­kraan saakka.

Täy­den asu­mis­tuen saa, jos brut­to­tu­lot tulot ovat kor­kein­taan työ­mark­ki­na­tuen suu­rui­set. Sitä suu­rem­mat tulot pie­nen­tä­vät asu­mis­tu­kea 33,6 %, mikä nos­taa efek­tii­vi­sen mar­gi­naa­li­ve­ron var­sin korkeaksi.

Jos siis halu­aa muut­taa parem­paan ja sata euroa kuus­sa kal­liim­paan asun­toon, asu­mis­tu­ki mak­saa ero­tuk­ses­ta 80 €. Tämä 80 % on aika pal­jon, mut­ta ennen asun­toa ei valit­tu, vaan otet­tiin se, mikä saa­tiin. Ei tar­vin­nut kan­nus­taa hal­paan asun­toon, kos­ka asun­toa ei saa­nut vali­ta. Mak­si­mi­vuo­kran aja­tuk­se­na oli estää ylel­li­sen asu­mi­sen tukeminen.

Tilan­ne on nyt vuo­kra­sään­nös­te­lyn loput­tua aivan toi­nen. Vuo­kra­ta­so on nous­sut jyr­käs­ti, mut­ta toi­saal­ta on mis­tä vali­ta. Oiko­tiel­lä oli tänään 4 400 asun­toa vuo­krat­ta­va­na Helsingissä.

Asu­mis­tuen hyväk­sy­mät enim­mäis­vuo­krat ovat Hel­sin­gis­sä niin pal­jon alle mark­ki­na­vuo­krien, että asu­mis­tu­ki aut­taa pie­ni­tu­lois­ta todel­li­suu­des­sa vain ARA-asun­nois­sa. Kun ker­ro­taan, mil­lä sum­mil­la asu­mis­tu­ki tukee yksi­tyi­siä vuo­kra­nan­ta­jia, unoh­de­taan, että huo­mat­ta­va osa asu­mis­tues­ta menee ARA-asu­nois­sa asuville.

Jos siis halu­aa muut­taa parem­paan ja kal­liim­paan asun­toon, jou­tuu käy­tän­nös­sä mak­sa­maan ero­tuk­sen koko­naan itse. Lähes koko­naan itse jou­tuu mak­sa­maan myös ARA-asun­non ja yksi­tyi­sen vuo­kra-asun­non välillä.

Tyy­pil­li­nen yksin asu­van vuo­kra ARA-asun­nos­ta on 450 €/kk. Se on koko­naan asu­mis­tu­keen oikeut­ta­va. Asu­mis­tu­ki kor­vaa 360 euroa ja itse mak­set­ta­vak­si jää 90 euroa.

Kor­kein asu­mis­tues­sa hyväk­syt­tä­vä vuo­kra yksi­näi­sel­le ihmi­sel­le Hel­sin­gis­sä on 521 €/kk ja asu­mis­tu­ki on työ­mark­ki­na­tuen saa­jal­la tai vähä­va­rai­sel­la opis­ke­li­jal­la täl­löin 416,80 €. Näin hal­po­ja asun­to­ja ei vapail­la mark­ki­noil­la ole kuin soluasunnoissa.

Vapail­ta mark­ki­noil­ta on vai­kea löy­tää yksiö­tä alle 700 eurol­la kuus­sa. (Nyt se tosin onnis­tuu, kun koro­na on kar­kot­ta­nut opis­ke­li­jat Hel­sin­gis­tä, mut­ta tilan­ne ei ole pysyvä.)

Jos vuo­kra on 700 €, asu­mis­tu­ki on 416,80 euroa, joten itse pitää mak­saa 283,20 euroa. Se vei­si puo­let työ­mark­ki­na­tu­kea saa­van tulois­ta, eikä riit­tä­väs­ti rahaa jäi­si edes ruokaan.

Jot­ta työ­mark­ki­na­tuen varas­sa ole­val­la oli­si varaa asun­toon, hän tar­vit­see sekä ARA-asu­non että asu­mis­tuen. Pel­käs­tään toi­nen ei riitä.

Nyky­maa­il­mas­sa tuo 80 % hyväk­syt­tä­vään vuo­kraan saak­ka on ihan pöh­kö ja nol­la pro­sent­tia sen yli mene­väl­tä osal­ta on kohtuuton.

Kun opis­ke­li­jat siir­ret­tiin ylei­sen asu­mis­tuen pii­riin, solua­sun­to­jen suo­sio romah­ti. Solua­sun­to on hal­vem­pi kuin oma yksiö, mut­ta väliä­kös sil­lä, kun asu­mis­tu­ki mak­saa ero­tuk­ses­ta 80 %.

Pie­nel­lä pal­kal­la ei pys­ty mark­ki­na­vuo­kraa Hel­sin­gis­sä mak­sa­maan, sil­lä vähän­kin isom­pi palk­ka pie­nen­tää asumistukea.

Voi­dak­seen asua Hel­sin­gis­sä on pie­ni­tu­loi­sen joko saa­ta­va ARA-asun­to tai täy­den­net­tä­vä asu­mis­tu­kea toi­meen­tu­lo­tues­ta. Kos­ka asu­mis­tu­ki kor­vaa niin huo­nos­ti, lop­pu tulee toi­meen­tu­lo­tues­ta. Kun yksi­näi­sel­lä hen­ki­löl­lä asu­mis­tu­ki on kor­kein­taan 416,80 euroa, toi­meen­tu­lo­tues­sa ote­taan täy­si­mää­räi­ses­ti huo­mioon vuo­krat aina 694 euroon saak­ka. Itse asias­sa erit­täin yleis­tä on kor­va­ta tätä suu­rem­pia­kin vuo­kria, kos­ka hal­paa vuo­kra-asun­toa ei pys­ty saa­maan. Tämä on aivan vihon­vii­mei­nen asia, sil­lä toi­meen­tu­lo­tu­ki on tuki­muo­to­na tur­miol­li­nen. Jos jou­tuu sii­hen tur­vau­tu­maan, ei kan­na­ta teh­dä työ­tä, kos­ka yli 80 % ansiois­ta leik­kau­tuu pois. Kym­me­nen euron tun­ti­pal­kas­ta jää siis käteen alle kak­si euroa.

Tilan­ne on pie­ni­palk­kai­sen osal­ta huo­no, mut­ta ei aivan näin huo­no. Pal­kas­ta jäte­tään otta­mat­ta huo­mioon 300 euroa, joten asu­mis­tu­ki alkaa pie­nen­tua, kun palk­ka ylit­tää 1030 euroa. Se on hel­pot­ta­nut pie­ni­palk­kais­ten tilan­net­ta olen­nai­ses­ti, tai siis korot­ti hei­dän asu­mis­tu­ke­aan sadal­la eurol­la. Pidän tätä hie­man oma­na ansio­na­ni. Esi­tim­me suo­jao­saa Juha­na Var­tiai­sen kans­sa sel­vi­tyk­ses­säm­me, jol­la poh­dit­tiin kei­no­ja paran­taa pie­ni­palk­kais­ten tilan­net­ta. (Lisää matalapalkkatyötä!)

Nyt kun vuo­kra­sään­nös­te­lyn päät­ty­mi­ses­tä on kulu­nut nel­jän­nes­vuo­si­sa­ta, oli­si aika ottaa asia huo­mioon myös asu­mus­tuen rakenteessa.

Mitä siis pitäi­si tehdä?

  • Asu­mis­tuen hyväk­sy­miä mak­si­mi­vuo­kria on koro­tet­ta­va olen­nai­ses­ti, kos­ka ei ole jär­ke­vää, että toi­meen­tu­lo­tues­ta tulee lähes rutii­nin­omai­nen lisä sosi­aa­lie­tuuk­siin ja kos­ka asu­mis­tu­ki ei vas­taa tuke­na sitä, että onnis­tuu saa­maan itsel­leen ARA-asun­non. Asu­mis­tuen mak­si­mi­vuo­krat tulee nos­taa samal­le tasol­le toi­meen­tu­lo­tuen kans­sa. Se on siis yksin asu­val­la nyt 694 €/kk.
  • Asu­mis­tu­ki voi­si kor­va­ta johon­kin jär­ke­vään rajaan saak­ka vuo­kran koko­naan (tulois­ta riip­pu­val­la oma­vas­tuu­osuu­del­la vähen­net­ty­nä tie­tys­ti) ja sen yli mene­väl­tä osal­ta esi­mer­kik­si 50 % ja jon­kin kor­keam­man rajan jäl­keen vaik­ka­pa vain 30 %
  • Hyväk­syt­tä­vä mak­si­mi­vuo­kra voi­si olla kal­liil­la alu­eel­la kor­keam­pi kuin muu­al­la, kos­ka yksi asu­mis­po­li­tii­kan tavoi­te on edis­tää sosi­aa­lis­ta sekoit­tu­mis­ta. Tämä voi herät­tää vas­ta­lausei­ta, mut­ta ei se sen kum­mal­li­sem­paa ole kuin ARA-asun­to­jen raken­ta­mi­nen kal­lii­siin kaupunginosiin.
  • Asu­mis­tuen suo­jao­suut­ta voi­si korot­taa 300 euros­ta. Täl­lä tuet­tai­siin pie­ni­palk­kai­sia. On vähän outo tilan­ne, että työt­tö­mät pää­se­vät asu­maan Hel­sin­kiin hel­pom­min kuin pie­ni­palk­kai­set. Tämä on vaih­toe­hoi­nen toi­men­pi­de mak­si­mi­vuo­krien korot­ta­mi­sel­le. Jos suo­jao­suut­ta koro­te­taan, voi­daan mak­sa­mi­vuo­kria korot­taa vas­taa­vas­ti vähemmän.
  • Asu­mis­tuen mak­sa­tuk­ses­sa pitäi­si ehkä muut­taa vas­tui­ta val­tion ja kun­nan välillä.

Oden vaaliohjelma (7) Tuki seinille vai asukkaille?

Huo­mau­tus: seu­raa­va teks­ti ei vas­taa Hel­sin­gin vih­rei­den kan­taa asun­to­po­li­tii­kas­sa. Vih­reät kan­nat­ta­vat sosi­aa­li­sen asun­to­tuo­tan­non lisäämistä.

Jos val­lit­se­va vuo­kra­ta­so on kan­sa­lai­sen A tuloi­hin näh­den koh­tuu­ton, onko parem­pi mak­saa hänel­le 300 euroa kuus­sa asu­mis­tu­kea vai antaa kol­me­sa­taa euroa kuus­sa hal­vem­pi ARA-asun­to. Kan­nat­taa lukea jut­tu lop­puun, kos­ka lopus­sa ker­ron, mik­si kysy­myk­se­na­set­te­lu ei ole oikein.

Asumistuen puolesta

Pre­fe­rens­sien kun­nioi­tus. Asu­mis­tu­ki­vaih­toeh­dos­sa saa itse etsiä vuo­kra-asun­non mis­tä halu­aa. Jos halu­aa asun­non Meri­ka­dul­ta, asu­mis­tu­ki ei sii­hen rii­tä, mut­ta eipä Meri­ka­dul­la ole myös­kään yhtään ARA-asun­toa. ARA-asun­toi­hin on 23 000 haki­jaa ja nii­tä vapau­tuu vuo­sit­tain run­saat 3 000, joten on otet­ta­va se, mitä tarjotaan.

Luki­tus­vai­ku­tus. ARA-asun­nos­ta ei kan­na­ta läh­teä, vaik­ka työ­paik­ka siir­tyi­si kau­pun­gin toi­sel­le puo­lel­le, ei aina­kaan, jos on onnis­tu­nut saa­maan asun­non hyväl­tä asuinalueelta.

Tuen osu­mi­nen oikein Asu­mis­tu­ki on tulos­i­don­nai­nen, joten suu­ri­tu­loi­set eivät voi sitä saa­da kuin lyhyen aikaa. Ara-asuk­kais­ta suu­ri­tu­loi­sem­paan puo­lis­koon kuu­lu­via on yli vii­den­nes. Vaik­ka alun perin ARA-asun­to­ja jae­taan koros­te­tun sosi­aa­li­sin perus­tein, niis­tä ei tar­vit­se muut­taa pois, vaik­ka tulot nouse­vat. Laki­py­kä­lät tun­te­va voi siir­tää asun­non myös las­ten­sa nimiin, mitä kaut­ta myös asun­to­ja valuu yli­tu­loi­sil­le. Jos ARA-asun­not oli­si suun­ni­tel­tu aut­ta­maan pie­ni­tu­loi­sia, nii­den vuo­kra riip­pui­si tuloista.

Asu­mis­tu­ki koh­dis­tuu parem­min pie­ni­tu­loi­sil­le kuin ARA-Asun­to­jen tuot­ta­ma vuo­kra­sääs­tö. Läh­de: Essi Eero­la ja Tuuk­ka Saa­ri­maa: Who bene­fits from public housing?

Tas­a­puo­li­suus. Pel­kän onnen tur­vin kah­des­ta samas­sa ase­mas­sa ole­vas­ta toi­nen onnis­tuu saa­maan edul­li­sen ARA-asun­non ja toi­nen ei. Asu­mis­tuen sään­nöt ovat samat kaikille.

Segre­gaa­tion vält­tä­mi­nen. Ara-asun­not tuot­ta­vat talo­koh­tais­ta segre­gaa­tio­ta, kun pie­ni­tu­loi­sen asu­te­taan samoi­hin taloi­hin. Kau­pun­ki on pal­jon miel­lyt­tä­väm­pi, jos rik­kaat ja köy­hät asu­vat samois­sa rapuissa.

Jos eläi­sim­me kuin 1930-luvul­la rik­kaat ja köy­hät samois­sa talois­sa, ja pitäi­sim­me aivan tör­keä­nä, jos joku, kut­su­taan hän­tä vaik­ka Nal­lek­si, meni­si esit­tä­mään, että köy­hät pitää siir­tää pois her­ras­väen asut­ta­mis­ta talois­ta omiin kasar­mei­hin­sa. Kun tämä on val­lit­se­va asian­ti­la, emme näe sii­nä mitään ihmeellistä.

Hie­man yllät­täen ARA-poli­tik­ka jyr­ken­tää segre­gaa­tio­ta myös kau­pun­gi­no­sien välil­lä, vaik­ka ARA-poli­tiik­kaa on perus­tel­tu sil­lä, että Hekan asun­to­ja voi­daan raken­taa myös hyvä­osais­ten asui­na­lueil­le.  Palaan tähän alempana.

Ara-asuntojen puolesta

Asun­to­ja huo­no-osai­sim­mil­le. ARA-asun­toi­hin pää­see myös sel­lai­nen luot­to­tie­ton­sa menet­tä­nyt tai muu­ten yksi­tyi­sen vuo­kra­nan­ta­jan sil­mis­sä ris­kia­su­kas, joka ei saa asun­toa yksi­tyi­sil­tä vuo­kra­mark­ki­noil­ta mitenkään.

Ei kan­nus­tin­louk­kua. Ara-asun­to­jen huo­no koh­den­tu­mi­nen pie­ni­tu­loi­sil­le tar­koit­taa toi­saal­ta, ettei niis­sä ole saman­lais­ta kan­nus­tin­louk­kua kuin asu­mis­tues­sa, joka pie­ne­nee, kun tulot kasvavat.

Ei liho­ta välis­tä­ve­tä­jiä. Kun Jät­kä­saa­reen raken­ne­taan noin 1 500 ARA-asun­to­ja ja kun näi­den asun­to­jen vuo­krat ovat noin 500 euroa kuus­sa alem­mat, ARA-asuk­kai­den koke­ma hyö­ty on noin yhdek­sän mil­joo­naa euroa. Kau­pun­ki ei kui­ten­kaan mene­tä ton­tin­vuo­kris­sa yhdek­sää mil­joo­naa vaan pal­jon vähem­män. Mik­si kau­pun­ki saa kovan rahan ton­teis­ta lii­an vähän vuo­kraa lihot­taen näin väli­kä­siä, on oma lukun­sa. Tämän vuok­si esi­tän­kin myö­hem­mäs­sä pos­tauk­ses­sa, että kau­pun­ki ryh­tyy tar­joa­maan kovan rahan vuo­kra-asun­to­ja markkinoille.

ARA-asun­to­ja voi­daan raken­taa myös kal­liil­le asui­na­lueil­le. Moni pie­ni­palk­kai­nen ja kes­ki­tu­loi­nen on ihme­tel­lyt, mik­si köy­hä työ­tön pää­see ARA-asun­toon alu­eel­le, johon heil­lä ei ole mitään asi­aa. Idea­na on tor­jua asui­na­luei­den sosi­aa­lis­ta eristäytymistä.

Jos ajat­te­li­sim­me ARA-asuk­kai­ta vain yksi­löi­nä, täl­lai­nen onnek­kai­den suo­si­mi­nen oli­si yhtä type­rää kuin arpoa sosi­aa­li­tu­kia. Jos Lah­ti­sel­le tar­jo­taan edul­lis­ta ARA-asun­toa Jät­kä­saa­res­ta, oli­si­ko vää­rin, jos hän ottai­si tuon 500 euroa puh­taa­na käteen, ja tyy­tyi­si asu­maan jos­sain hal­vem­mal­la alu­eel­la? Jos tar­kas­te­lem­me vain hänen tilan­net­taan, se oli­si jär­ke­vä valin­ta ja hänel­lä pitäi­si olla sii­hen oikeus, mut­ta segre­gaa­tio­ta aja­tel­len se ei oli­si oikein.

On kui­ten­kin todet­ta­va, että myös kau­pun­gi­no­sien tasol­la ARA-asun­not lisää­vät eivät­kä vähen­nä segre­gaa­tio­ta. VATT:n tut­kioi­den (sii­hen aikaan) Essi Eero­lan ja Tuuk­ka Saa­ri­maan tut­ki­muk­ses­sa tode­taan, että pie­ni­tu­loi­set ovat ARA-kan­nas­sa kes­kit­ty­neet pal­jon jyr­kem­min pie­ni­tu­loi­sil­le alueil­le kuin pie­ni­tu­loi­set asu­mis­tuen tur­vin asu­vat, joi­ta on tasai­sem­min eri­lai­sis­sa kaupunginosissa.

Saa­ri­maan ja Essi Eero­lan tulos on jo 10 vuot­ta van­ha. Sik­si se ei vält­tä­mät­tä pidä enää paik­kaan­sa tai aina­kin ero­tus on pie­nen­ty­nyt, sil­lä aiem­min ARA-asun­not kes­ki­tet­tiin huo­no­tu­lois­ten asui­na­lueil­le. Nyt nii­tä yri­te­tään raken­taa yhtä pal­jon kaikkialle.

Ei kui­ten­kaan mikään estä sitä, että myös asu­mis­tu­ki aut­tai­si pie­ni­tu­loi­sia pää­se­mään kal­liil­le asui­na­lueil­le. Sil­loin hyväk­syt­tä­vien vuo­krien pitää vaih­del­la kau­pun­gi­no­sit­tain. Ei se sen kum­mal­li­sem­paa ole kuin ARA-asun­to­jen raken­ta­mi­nen kal­liil­le asui­na­lueil­le. Samas­ta asias­ta sii­nä on kyse.

ARA-asun­to­jen raken­ta­mi­nen kal­liil­le asui­na­lueil­le tor­juu yksi­puo­li­ses­ti rik­kai­den asui­na­luei­den syn­tyä, mut­ta ei yksi­puo­li­ses­ti köy­hien asui­na­luei­den syn­tyä. Sitä tor­juu toi­saal­ta meneil­lään ole­va esi­kau­pun­kia­luei­den renes­sans­si, erään­lai­nen kas­vo­jen koho­tus, omis­tusa­sun­to­jen kaa­voit­ta­mi­nen esi­mer­kik­si Meri-Ras­ti­laan (jota Vasem­mis­to­liit­to tosin yrit­tää estää) ja kou­lu­jen posi­tii­vi­nen dis­kri­mi­naa­tio eli pie­ni­tu­lois­ten asui­na­luei­den kou­luil­le anne­tut suu­rem­mat mää­rä­ra­hat.  Todet­ta­koon, että posi­tii­vi­sen dis­kri­mi­naa­tion mää­rä­ra­ha on 3,5 mil­joo­naa euroa eli pal­jon vähem­män kuin on Jät­kä­saa­ren ARA-asuk­kai­den saa­ma vuokraetu.

Olen poh­ti­nut tätä asi­aa nel­jä vuot­ta sit­ten täs­sä kirjoituksessa

Vuokrien nousu?

Asu­mis­tu­kea on syy­tet­ty vuo­krien nos­ta­mi­ses­ta. Täs­sä monen intui­tio pet­tää. Jos pie­ni­tu­loi­sil­le teh­dään tilaa asun­to­mark­ki­noil­la mil­lä tavoin tahan­sa, muil­le jää vähem­män asun­to­ja kil­pail­ta­vak­si ja vuo­kra­ta­so nousee. Ara-poli­tiik­ka ei nos­ta­si mui­ta vuo­kria, jos ne tuli­si­vat mui­den asun­to­jen lisäk­si, mut­ta nyt ne kil­pai­le­vat samois­ta ton­teis­ta mui­den kans­sa, eli ne syr­jäyt­tä­vät muu­ta asun­to­tuo­tan­toa. Itse asias­sa ARA-asun­not nos­ta­vat mui­ta vuo­kria vähän asu­mis­tu­kea enem­män, kos­ka ARA-asun­not raken­tu­vat hitaam­min ja kos­ka niis­sä asu­taan väljemmin.

Asumistuki ei kuitenkaan toimi oikein

Jos asu­mis­tu­ki oli­si sel­lai­nen kuin sen pitäi­si olla, sen käyt­tö joh­tai­si sel­väs­ti oikeu­den­mu­kai­sem­paan ja parem­paa asun­to­ti­lan­tee­seen kuin ARA-asun­to­jen rakentaminen.

Mut­ta se ei ole sel­lai­nen kuin sen pitäi­si. Asu­mis­tuen sään­nöt ovat peräi­sin ajal­ta, jol­loin vuo­kria sään­nös­tel­tiin. Se hyväk­syy sel­lai­sia vuo­kria, joi­ta on vain ARA-asun­nois­sa. Jos asuu ARA-asun­toa kal­liim­min, jou­tuu mak­sa­maan ero­tuk­sen itse. Tosin, jos asun­to on eri­tyi­sen pie­ni, sen hyväk­syt­tä­vä vuo­kra voi ylit­tää jon­kin ver­ran ARA-asun­to­jen vuo­kra­ta­son. Niin­pä asu­mi­nen asu­mis­tuen tur­vin vapail­la mark­ki­noil­la on lähes aina sel­väs­ti kal­liim­paa kuin asu­mi­nen ARA-asun­nois­sa – eri­tyi­ses­ti, kun mer­kit­tä­vä osa ARA-asun­nois­sa asu­vis­ta­kin saa asumistukea.

Pie­ni­tu­loi­nen ei pys­ty elä­mään yksi­tyi­ses­sa vuo­kra-asun­nos­sa asu­mis­tuen varas­sa, vaan hän tar­vit­see sen lisäk­si toi­meen­tu­lo­tu­kea. Se on aivan vihon­vii­mei­nen asian­ti­la, kos­ka toi­meen­tu­lo­tu­ki tekee työn teke­mi­sen kan­nat­ta­mat­to­mak­si ja sul­kee tuen koh­tee­na ole­van köyhyysansaan.

Kos­ka vuo­kra­sään­nös­te­lyn lop­pu­mi­ses­ta on kulu­nut jo yli nel­jän­nes­vuo­si­sa­ta, oli­si ehkä aika jus­tee­ra­ta asu­mis­tuen sään­nöt vuo­kra­sään­nös­te­lyn jäl­kei­seen aikaan.

Sil­loin sii­tä tuli­si sel­väs­ti jär­ke­väm­pi asun­to­po­li­tii­kan työ­ka­lu kuin ARA-asunnoista.

Nyky­sään­nöil­lä ARA-asun­not ovat tar­peel­li­sia, ellei­vät suo­ras­taan vält­tä­mät­tö­miä. Mut­ta huo­noa asun­to­po­li­tiik­kaa ne ovat.

Seu­raa­vas­sa pos­tauk­ses­sa asu­mis­tuen säännöistä.

Oden vaaliohjelma (6) Asuntopolitiikan kolme hiljaista tavoitetta

Ase­tan hyväl­le asun­to­po­li­tii­kal­le kol­me tavoi­tet­ta, jot­ka ohjaa­vat asun­to­po­liit­tis­ten kei­no­jen käyttöä.

  • Se kun­nioit­taa ihmis­ten asumispreferenssejä.
  • Se ei tuo­ta lukitusvaikutusta
  • Se vält­tää segre­gaa­tio­ta mut­ta ei estä oma­lei­mai­sia asuinalueita.

Pre­fe­rens­sit

Kuvi­tel­kaam­me, että asun­non jako perus­tui­si arvon­taan. Asuin­kun­nan saa vali­ta, mut­ta ei kau­pun­gin­osaa. Tämä on tar­koi­tet­tu sel­ven­tä­mään peri­aa­tet­ta. En sen­tään väi­tä, että kukaan oli­si arvon­taa esit­tä­nyt, vaik­ka oli­si­han se var­ma kei­no ehkäis­tä segre­gaa­tio­ta. Tosin on sitä arvon­taa­kin esiin­ty­nyt Hel­sin­gin asuntopolitiikassa.

Joi­den­kin koh­dal­la arpa­li­pus­sa luki­si Kal­lio. Jot­kut himoit­se­vat asun­nos­ta Kal­lios­sa ja toi­sil­le alue on inhok­ki. Arvon­ta joh­tai­si sii­hen, että moni jou­tui­si Kal­lioon vas­ten tah­to­aan ja jot­kut taas evät pää­si­si sin­ne, vaik­ka kiih­keäs­ti halua­vat. Syn­tyi­si val­ta­va hyvinvointitappio.

Hyvin­voin­ti­tap­pion suu­ruu­den voi­si pää­tel­lä sii­tä, mitä itse kukin oli­si val­mis mak­sa­maan asu­mi­ses­ta Kal­lios­sa. Jot­kut ovat val­mii­ta mak­sa­maan kak­sios­ta Kal­lios­ta enem­män kuin oma­ko­ti­ta­los­ta Paki­las­sa — hin­nois­ta pää­tel­len jopa aika moni.  Jos Vir­ta­nen on val­mis mak­sa­maan 300 000, mut­ta kak­sio menee­kin Kal­lio­ta inhoa­val­le Lah­ti­sel­le, joka mak­sai­si sii­tä kor­kein­taan 100 000 euroa, syn­tyy 200 000 euron hyvin­voin­ti­tap­pio. Tämä ei näy raha­na, mut­ta se on yhtä suu­ri hyvin­voin­nin mene­tys kuin oli­si 200 000 euron tur­ha meno.

Kal­lio on ehkä äärie­si­merk­ki, mut­ta kyl­lä näi­tä asu­mispre­fe­rens­sien ero­ja on mui­ta­kin. Osa niis­tä riip­puu kau­pun­gin­osan luon­tees­ta kuten Kal­lion tapauk­ses­sa, osa taas sijain­nis­ta. Mikä on toi­sen kan­nal­ta kau­ka­na kai­kes­ta, on toi­sen kan­nal­ta lähel­lä sitä, mikä hänen elä­mäs­sään on tärkeätä.

Hyvä asun­to­po­li­tik­ka kun­nioit­taa asu­mispre­fe­rens­se­jä. Sen tuot­ta­ma hyö­ty on rahas­sa mitat­tu­na todel­la suuri.

Luki­tus­vai­ku­tus

Luki­tus­vai­ku­tus tar­koit­taa sitä, että asu­kas on sidot­tu asun­toon, vaik­ka per­heen koko kas­vaa tai pie­ne­nee tai työ­paik­ka siir­tyy kau­pun­gin vas­tak­kai­sel­le lai­dal­le. Mitä her­kem­min asun­toa vaih­de­taan olo­suh­tei­den vaih­tues­sa sitä parempi.

Val­tio­val­ta pitää luki­tus­vai­ku­tuk­ses­ta. Se on sää­tä­nyt oikein asun­non vaih­ta­mis­ve­ron, jota kut­sut­tiin ennen lei­ma­ve­rok­si ja nyt varain­siir­to­ve­rok­si. Sen vai­ku­tus ei ole aivan vähäi­nen. Jos elä­ke­läis­pa­ris­kun­ta asuu lii­an suu­res­sa asun­nos­sa ja vaih­taa pie­nem­pään, joka on 20 % hal­vem­pi, hei­dän hyö­tyn­sä asun­non vaih­dos­ta on tuot­to tuol­le hin­nan erol­le. Jos arvioim­me tuo­ton vähän ylä­kant­tiin kah­dek­si pro­sen­tik­si, varain­siir­to­ve­ro vie vii­den vuo­den hyö­dyn. Ei siis kan­na­ta vaih­taa pie­nem­pään vaan asua yli­suu­res­sa ja antaa peril­lis­ten myö­hem­min myy­dä asun­non. Kun elä­ke­läi­set näin pako­te­taan pysy­mään per­hea­sun­nois­saan, lap­si­per­heet jou­tu­vat vas­taa­vas­ti sin­nit­te­le­mään pienasunnoissa.

Luki­tus­vai­ku­tuk­sel­la on mer­ki­tys­tä ARA-asun­to­jen ja Hitas-asun­to­jen kohdalla.

Oma­lei­mai­set asuinalueet

Jos asuk­kaat oli­si alun perin arvot­tu kau­pun­gi­no­siin ja joku Kal­lioon halun­nut oli­si jou­tu­nut Paki­laan, hän ei oli­si halun­nut enää Kal­lioon, kos­ka arvon­nan tulok­se­na Kal­lio ei oli­si enää se Kal­lio, johon hän oli­si halun­nut. Kal­lioon ei halu­ta sen ark­ki­teh­tuu­rin eikä edes sijain­nin vaan ennen kaik­kea sen takia, että siel­lä asuu saman­mie­li­siä ihmisiä.

Segre­gaa­tion tor­ju­mi­sen nimis­sä ei pidä estää oma­pe­räis­ten asui­na­luei­den syn­ty­mis­tä. Euroo­pas­sa asti ihail­tiin aika­naan Greenwich Vil­la­gea, eikä puhut­tu mitään segregaatiosta.

Ei ole aivan yksin­ker­tais­ta tor­jua segre­gaa­tio­ta ilman, että tul­laan samal­la tuhon­neek­si kau­pun­gi­no­sien hen­ki­nen oma­lei­mai­suus, mut­ta elä­mä on täyn­nä haasteita.

Ei ole hyvä sijoit­taa kaik­kia ulko­maa­lai­sia samoi­hin kau­pun­gi­no­siin niin, että siel­lä mis­sä on soma­lia­lai­sia, on myös ira­ki­lai­sia, mut­ta samas­ta maas­ta kotoi­sin ole­vien hakeu­tu­mi­nen tois­ten­sa lähei­syy­teen on luon­nol­lis­ta. Maa­il­ma on täyn­nä chi­na­tow­ne­ja ja hyvä niin.

Miten itse käyt­täy­tyi­sim­me? Kuvi­tel­kaam­me, että mei­tä oli­si tuhat suo­ma­lais­ta läh­dös­sä pako­lai­sik­si Nai­ro­biin, sen jäl­keen, kun Jus­si Hal­la-ahos­ta on tul­lut kokoo­muk­sen tuke­ma­na pää­mi­nis­te­ri. Miten aset­tui­sim­me asu­maan Nai­ro­bis­sa? Mah­dol­li­sim­man hajal­leen, ettei syn­tyi­si suo­ma­lais­ten ghet­toa vai tii­viis­ti tur­vaa ja seu­raa toi­sis­tam­me hakien? Ainoa huo­no puo­li lähek­käin asu­mi­ses­sa oli­si, että oppi­sim­me huo­nom­min swahilia.

Raha­nar­voi­sia vaan ei rahas­sa mitattavia

Nämä kol­me tavoi­tet­ta ovat ihmis­ten hyvin­voin­nin kan­nal­ta hyvin arvok­kai­ta – sato­jen mil­joo­nien euro­jen arvoi­sia, vaik­ka ne eivät näy­kään mis­sään menoi­na tai tuloi­na. Sik­si ne hel­pos­ti unoh­tu­vat syrjään.

Oden vaaliohjelma (5) Ketkä pääsevät asumaan Helsinkiin?

Hel­sin­gin Sano­mat on kir­joit­ta­nut vii­me aikoi­na asu­mi­sen kor­keas­ta hin­nas­ta ja kysy­nyt polii­ti­koil­ta, mitä sil­le pitäi­si teh­dä. Asial­le on vai­kea teh­dä mitään muu­ta kuin raken­taa lisää asun­to­ja ja paljon.

Asu­mi­sen kor­kea hin­ta joh­tuu sii­tä, että Hel­sin­kiin haluai­si pääs­tä asu­maan enem­män ihmi­siä kuin kau­pun­kiin mah­tuu. Vas­taa­vas­ti asu­mi­nen on hal­paa siel­lä, mis­tä ihmi­set pyr­ki­vät muut­ta­maan pois. Tämä on asia, jota on vai­kea muuk­si muuttaa.

On tie­tys­ti toi­nen­kin mah­dol­li­suus: teh­dä Hel­sin­gis­tä huo­nom­pi paik­ka asua, jot­ta niin moni ei tän­ne haluai­si ja asun­to­jen hin­nat las­ki­si­vat. Tämän mah­dol­li­suu­den kui­ten­kin sivuutan.

On kol­mas­kin tapa. Muut kun­nat, eri­tyi­ses­ti Espoo ja Van­taa, voi­si­vat teh­dä itses­tään hou­kut­te­le­vam­man pai­kan asua. Olen kui­ten­kin ehdol­la kun­nal­lis­vaa­leis­sa Hel­sin­gis­sä ja yri­tän antaa mah­dol­li­sim­man vähän neu­vo­ja naapureillemme.

Asun­to­po­li­tii­kal­la voi­daan vai­kut­taa jol­la­kin tavoin sii­hen, ket­kä pää­se­vät asu­maan, kun kaik­ki eivät mahdu.

Jos mitään asun­to­po­li­tiik­kaa ei oli­si, asuk­kaat kar­sit­tai­siin hin­nal­la. Köy­hil­lä ei siis asi­aa, ja tulo­ta­so Hel­sin­gis­sä nousi­si kohis­ten. Tämä on ylei­nen rat­kai­su maa­il­mal­la. Sen seu­rauk­se­na köy­hät ihmi­set ja maa­han­muut­ta­jat asu­vat esi­mer­kik­si Parii­sis­sa kau­ka­na radan­var­si­lä­hiöis­sä ja var­si­nai­nen Parii­si on öky­rik­kai­den aluet­ta. Ei hyvä.

Vasem­mis­to­puo­lu­eet ja työ­nan­ta­jat vaa­ti­vat lisää koh­tuu­hin­tai­sia asun­to­ja. Jos raken­net­tai­siin pel­käs­tään koh­tuu­hin­tai­sia asun­to­ja, se ei tar­koit­tai­si, että kaik­ki haluk­kaat pää­si­vät Hel­sin­kiin ja asu­mi­nen oli­si hal­paa. Päin vas­toin, jonot kas­vai­si­vat entis­tä pidem­mik­si. Tämän jäl­keen on olen­nais­ta, miten ne onnek­kaat vali­taan, jot­ka asun­toi­hin pääsevät.

Edul­li­sia asun­to­ja jaet­taes­sa voi­daan käyt­tää joko jono­tus­ta tai tar­ve­har­kin­taa tai näi­den yhdistelmää.

Jono­tus on vihon­vii­mei­nen vaih­toeh­to, kos­ka kau­pun­ki hal­vau­tuu, jos asun­toa tar­vit­se­va jou­tuu jonot­ta­maan sitä vuo­sia. Tuk­hol­mas­sa jono­tusai­ka on tois­ta­kym­men­tä vuot­ta. Tuk­hol­man pelas­tuk­se­na ovat pimeät mark­ki­nat, jos­sa ihmi­set vuo­kraa­vat suu­rel­la voi­tol­la eteen­päin edul­li­sia vuokra-asuntojaan.

Hyvä asun­to­po­li­tiik­ka edel­lyt­tää, että osa asun­nois­ta toteu­te­taan mark­ki­na­hin­tai­ses­ti ja nii­hin pää­se­vät ne, joil­la on nii­hin varaa, ja osa taval­la tai toi­sel­la koh­tuu­hin­tai­ses­ti niin, että nii­den jaka­mi­ses­sa suo­si­taan pienituloisia.

Miten pitäi­si pai­not­taa koh­tuu­hin­tai­suut­ta ja mark­ki­naeh­toi­suut­ta? Täl­lä valin­nal­la on mer­ki­tys­tä muu­hun­kin kuin asu­mi­seen. Se vai­kut­taa myös työ­paik­ko­jen sijoit­tu­mi­seen, kos­ka työ­pai­kat pyr­ki­vät sijoit­tu­maan niin, että hen­ki­lö­kun­nal­la on nii­hin help­po pääsy.

Ennen kaik­kea tuo valin­ta kui­ten­kin vai­kut­taa kun­nan tuloi­hin. Ole­mal­la asun­to­po­li­tii­kas­saan koros­te­tun sosi­aa­li­nen, kun­ta rau­nioit­taa oman talou­ten­sa. Lop­pu­tu­lok­se­na on isom­mat ope­tus­ryh­mät kou­luis­sa, huo­no ter­vey­den­huol­to, huo­not van­hus­ten pal­ve­lut ja niin edel­leen.  On ikä­vä asia, että kun­tia kan­nus­te­taan näin vali­koi­maan asukkaitaan.

Eri­tyi­sen kum­mal­li­se­na pidin sitä, että pää­mi­nis­te­ri San­na Marin esit­ti, että kun­tia pitäi­si pal­ki­ta entis­tä voi­mak­kaam­min hyvä­tu­lois­ten suo­si­mi­ses­ta asun­to­po­li­tii­kas­saan, mitä pää­oma­ve­ro­tu­lo­jen ohjaa­mi­nen kun­nil­le oli­si tar­koit­ta­nut samoin kuin kun­nal­lis­ve­ron muut­ta­mi­nen progres­sii­vi­sek­si. Voi olla sitä miel­tä, että vero­tuk­sen progres­sii­vi­suut­ta pitää lisä­tä, mut­ta en ymmär­rä lain­kaan pää­mi­nis­te­rin halua pal­ki­ta kun­tia entis­tä enem­män hyvä­tu­lois­ten suo­si­mi­ses­ta asuntopolitiikassaan.

Pää­kau­pun­ki­seu­dun kun­nat ovat har­joit­ta­neet ideo­lo­gi­ses­ti pai­not­tu­nut­ta asuk­kai­den vali­koin­tia pit­kään. Vuon­na 2018 vero­tu­lot asu­kas­ta koh­den olivat:

Espoo         25 678 €
Hel­sin­ki       23 631 €
Kau­niai­nen  38 973 €
Van­taa        20 614 €

Hel­sin­gin ei kan­na­ta olla täs­sä kil­pai­lus­sa ahne ja itse­käs, mut­ta ei myös­kään höl­mö. Sinän­sä Hel­sin­ki voi halu­tes­saan paran­taa suh­teel­lis­ta ase­maan­sa hel­pos­ti, joten naa­pu­ri­kun­tien ei kan­na­ta haas­taa sitä täs­sä asiassa.

Kovin tyy­ty­väi­nen ei voi olla nykyi­seen asun­to­po­li­tiik­kaan. Sen uhre­ja ovat ne pie­ni­palk­kai­set, jot­ka eivät ole tar­peek­si pie­ni­palk­kai­sia saa­dak­seen ARA-asun­toa mut­ta eivät tar­peek­si suu­ri­palk­kai­sia pär­jä­täk­seen vapail­la asun­to­mark­ki­noil­la. Hel­sin­gis­sä on tilaa rik­kail­le ja kai­kis­ta köy­him­mil­le, mut­ta ei pie­ni­palk­kai­sil­le, joi­ta työ­päi­vän päät­teek­si pak­kau­tuu suu­rin jou­koin lähi­lii­ken­teen juniin mat­ka­tak­seen kotiin­sa jos­sain juna­mat­kan päässä.

Mik­si työ­nan­ta­jat kan­na­ta­vat sosi­aa­lis­ta asun­to­tuo­tan­toa? Kos­ka tar­vit­se­vat työ­voi­maa eivät­kä halua mak­saa pie­ni­palk­kai­ses­ta työs­tä enem­pää. Sosi­aa­li­nen asun­to­tuo­tan­to voi­daan näh­dä myös sub­ven­tio­na huo­no­ja palk­ko­ja mak­sa­vil­le työnantajille.

Jat­koa seuraa.