Kun kirjoitin tällä blogilla, että palkankorotukset lisäisivät luovan tuhon kautta tuottavuuden kasvua, minulta kysyttiin, miksi tuottavuuden nousuun tarvitaan luovaa tuhoa, eikö riitä, että tuottavampi työpaikka maksaa korkeampaa palkkaa ja imuroi näin työvoiman huonotuottoisista työpakoista.
Jonkin täyden kilpailun kitkattomassa ideaalimallissa se riittää, mutta todellisessa maailmassa ei riitä.
Pääsyynä on kitka. Ihan pienet palkkaerot eivät riitä työpaikan vaihtoon. Tärkein syy Suomessa johtuu siitä, että työpaikan vaihtaminen edellyttää usein muuttoa työn perässä toiselle paikkakunnalle tai toiselle puolelle kaupunkia. Se maksaa ja on muutenkin vaivalloista. Joskus täytyy myös kouluttautua, ja se vasta maksaakin, mutta on pakko, jos vanha työpaikka menee alta pois. Eikä pidä väheksyä kotiseuturakkautta, lasten leikkitovereita ja mukavia naapureita.
Kun työpaikka menee alta, on pakko hankkia uusi työpaikka. Kun vanha työpaikka kaatuu, työpaikkaa on joka tapauksessa vaihdettava. Kun jäykillä työehtosopimuksilla ajetaan huonotuottoinen työpaikka nurin, sen työntekijät siirtyvät mieluummin hyvä- kuin huonopalkkaisiin hommiin. Näin luova tuho edesauttaa taloudellista kasvua. Joskus 15 vuotta sitten sosialidemokraattinen taloustieteilijä Juhana Vartiainen osoitti minulle eräässä keskustelutilaisuudessa, miksi työvoiman hinnan jäykkyys tukee talouskasvua.
Paikallinen sopiminen voi pelastaa työpaikkoja, mutta hidastaa juuri siksi tuottavuuden nousua.
Jostakin syystä meille on säädetty kohtalaisen iso rangaistusvero työpaikan perässä muuttamiselle. Kas kun vihreitä ei ole keksitty syyttää tästäkin katalana salajuonena taloudellisen kasvun torjumiseksi. Varainsiirtovero vie pienestä palkanlisästä monen vuoden hyödyn. Se heikentää selvästi työmarkkinoiden toimintaa, myös kaupunkien sisällä, koska uusi työpaikka voi olla toisella puolella kaupunkia.
Huomattakoon, että luova tuho ei ole sen kohteeksi joutuneille mikään kiva asia. Jos lopputulos olisi heidän kannaltaan parempi, he valitsisivat sen itsekin eikä luovaa tuhoa tarvittaisi. Muut sen sijaan voivat hyötyä siitä, koska uudessa paremmassa työpaikassa maksetaan enemmän veroja.
Yllä mainittu kitka on suurin pienellä paikkakunnalla, jossa siirtyminen paremmin palkattuun työpaikkaan edellyttää yleensä muuttoa toiselle paikkakunnalle, asunnon myyntiä halvalla ja uuden ostamista kalliilla. Ptkien etäisyyksien Suomessa tämä kitka on erityisen suuri.
Jos asunnon vaihto maksaa edes 100 000 euroa – yleensä se maksaa paljon enemmän – uuden työpaikan pitää maksaa 1 600 euroa suurempaa palkkaa, jotta tämä kannattaisi edes kymmenen vuoden aikajänteellä. Tietysti voi ajatella, että perilliset hyötyvät siitä, että uusi asunto on arvokkaampi. Marginaaliveroksi oletin tuossa 50 prosenttia.

Isossa kaupungissa on tietysti helpompaa. Uusi työpaikka merkitsee vain sitä, että pitää jäädä ratikasta pois seuraavalla pysäkillä. Tämän takia talous menestyy paremmin isoissa kaupungeissa ja tämän takia isoissa kaupungeissa saadaan parempaa palkkaa. Tämän vuoksi on myös hyväksi, että ison kaupungin sisällä saman alan työpaikat ovat keskittyneet lähelle toisiaan.
= = =
Luova tuho on hyväksi taloudelliselle kasvulle, mutta se ei tarkoita, että se olisi hyväksi ihmisille. Jos oletamme, että ihmiset käyttäytyvät rationaalisesti ja unohdamme verotuksen, vapaaehtoinen työpaikan vaihto paremman palkan perässä vastaisi varmaankin paremmin kokonaishyvinvoinnin maksimointia.
Mutta kumpi onkaan parempi ihmisten kannalta ja luo heille enemmän hyvinvointia? Onko talous ihmisiä varten va ovatko ihmiset taloutta varten?
Hyvinvointivaltiossa talous on kuitenkin ihmisiä varten, vaikka nykyään se tuntuukin monelta unohtuvan. Tai halutaan unohtaa.
https://stat.fi/artikkelit/2011/art_2011-03–07_004.html?s=1
Kysymyksesi on tietysti erittäin osuva! Tässä on kuitenkin hyvä huomata, että “talous” on olennaisesti sama asia kuin ne kaikki muut suomalaiset. Luovasta tuhosta hyötyvät (myös) ne, jotka eivät joudu sen kohteeksi. Tuhon kiihdyttämä talouskasvu ja tuottavuus vaurastuttaa kaikkia, helpottaa velkataakkaamme, eläkkeiden maksua ja julkisten palveluiden rahoitusta. Tämä ei tietysti paljon lohduta työpaikkansa menettäneitä.
Olisiko se luovaa tuhoa, jos Venäjän sotateollisuuteen osallistuminen kiellettäisiin Suomesta?
Jos junalla ei enää tuotaisi malmia Vainikkalsta. Jos valtion rautateillä ei kuljetettaisi venäjän hyökkäyssodan raaka-aineita. Jos niitä ei jalostettaisi putinin tehtaassa ja vietäisi takaisin Venäjälle tehtäväksi messingiksi ja tykin ammuksiksi. Jos yksinkertaisesti lopetettasiiin Venäjän puolella sotiminen.
Olisiko se meille luovaa tuhoa?
Tuo kuva on mielenkiintoinen mutta sen selitysarvo on varsin rajallinen. Sikäli kuin siinä on korrelaatiota, sitä ajaa kuvaan sijoitettu “Helsinki”, joka on maamme ainoa suurkaupunki. Toisaalta näyttäisi siltä, että kyseessä on vain Helsingin nimellä kulkeva kaupunginosien joukko, ja suurkaupunkiin elimellisesti kuuluvat Vantaa ja Espoo on tiputettu pois. Koska kyse on yhdestä talousalueesta, pitäisi ottaa keskiarvo koko alueesta. Tällöin piste siirtyisi enemmän oikealle ja alemmas ja korrelaatio heikkenisi entisestään. Jos puolestamme harrastamme fiktiota ja käsittelemme Vantaata ja Espoota kaupunkeina, nämä asettuisivat suoran molemmin puolin Oulun ja Tampereen tienoille ja heikentäisivät kuvan todistusvoimaa.
Sinänsä voi hyvin muuten kysyä, miksi kukaan vaihtaisi työpaikkaa “paremman palkan” perässä, jos on rationaalinen toimija. Oletettavasti tavoitteena ovat paremmat käytettävissä olevat tulot. Tällä hetkellä Helsingin palkkapreemio on sen verran huono, että rationaalinen toimija yrittää pysyä alueen ulkopuolella. Kuten itse totesit, pääkaupunkiseudulle muuttaminen merkitsee käytännössä elintason romahdusta — ja vastaavasti sieltä pois pääseminen nostaa tuntuvasti käytettävissä olevia tuloja. Rationaalinen toimija pyrkii pois pääkaupunkiseudulta ja on valmis jopa palkanalennukseen tämän vuoksi.
Uusitalo ehti ensin toteamaan, että eikö tämä tuore pyörittely ole noin 180 astetta vastakkaiseen suuntaan Osmon aiemmin (kiitettävän) johdonmukaisesti esillä pitämän julkisten varojen matalapalkkatuen argumenteista.
Itse tulkitsen tuoreimmat ulostulot siten, että kansantaloudelle olisi eduksi, jos jotkut ulkomaiset teknojätit tai pääomarahastot maksaisivat oikeasti uusia innovaatioita tekeville suomalaisille selvästi nykyistä korkeampia palkkoja. Tämä varmaankin pitää paikkansa kaikissa suhdannetilanteissa, kyllä kiitos. Ja ehkä ei tarvita ekonomistien malleja vaan kansakoulupohjaltakin pääsee tähän lopputulokseen että kättä alle vaan 😀
Mutta että meneekö signaali perille sillä, että kotimaisessa työmarkkinapöydässä korotetaan teollisuuden vuosikorotus 4,1:stä 5,3:een, onkin sitten toinen juttu. En nyt täysin tyrmää ajatusta, etteikö voisi jälkikäteen osoittautua, että palkankorotuksten kustannuspaine pakotti nostamaan tuottavuutta eli käytännössä automaatioastetta. Mutta pahaa pelkään että ne isoimmat vipuvaikutukset tulevat tai olevat tulematta sellaisilta työmarkkinoiden sektoreilla, joihin joku kollektiivinen palkkaratkaisu ei vaikuta yhtään mitenkään.
Ja Osmon (vai pitäisikö sanoa Osmo 1982–2024:n?) useasti esiin tuoma matalapalkka-alojen problematiikka ei poistu minnekään, kenties vain voimistuu jos automaatioaste kohoaa. Mainitaan vielä erikseen sama toisin eli mites tämä hoiva-alojen Baumolin tauti — niin päästäänkin siihen että ennen Gini-kertoimen nousu oli ikävä asia, mutta nytkö sitten onkin erittäin tavoiteltavaa että isot liksat ylös? Ei olekaan trickle down vaan luova tuho, joka sitten nostaa kaikkia veneitä?
Oma näppituntuma on, että näin se taitaa mennä. Kaikkein kovimpia tuote- ja prosessikehityspalkkoja olisi tosiaankin erinomaista saada roimasti ylöspäin. Mutta suorittavaan työhön isot palkankorotukset tuottavat edelleenkin isoa työttömyyttä. Ja tosiasiallisen hoitajamitoituksen pomppaamista ikävämpiin lukemiin.
PS. Erityisesti päätä raavitutti Uusitalon lause, jossa todettiin että tuottavuuserojen kasvusta ei olisi hirveästi näyttöä, ainoastaan työttömyysaste-erot ovat absoluuttisesti kasvaneet.
Ihmisten pituuskasvusta ei ole hirveästi näyttöä, senttimetrilukemat ovat vain absoluuttisesti kasvaneet?
Mikä Uusitalon lauseessa niin ihmetytti? Huomaa, että tuo analogiasi pituudesta ei oikein toimi. Kaikilla ihmisillä on jokin pituus (myös senttimetreinä ilmaistuna). Sen sijaan (täysin) työttömillä ei ole tuottavuutta. En tarkoita, että työttömien tuottavuus olisi 0 vaan että se ei ole määritelty. Tuottavuus on tuotanto per työtunti. Työttömillä molemmat ovat 0, joten tuottavuus on 0/0 eli ei määritelty. He eivät siksi myöskään vaikuta tuottavuustilastoihin sen koommin keskiarvon kuin erojenkaan osalta.
Toki voi väittää, että nuo työttömät ovat työttömiä, koska heidän tuottavuutensa olisi työnantajan mielestä liian alhainen, joten heitä ei kannata palkata. Tätä voisi käyttää argumenttina Uusitaloa vastaan, mutta se, mitä hän sanoi, pitäisi olla melko selvää. Tuollainen hypoteettinen tuottavuus ei voi suoraan näkyä tilastoissa. Sitä pitäisi arvioida jollakin mallilla, jos sitä haluaisi selvittää.
Jenkit on keksineet paljon yksinkertaisemman tavan toimia: siellä irtisanotaan porukka muitta mutkitta ilman mitään pelleilyä palkankorotusten kanssa. Ja sitten vielä ihmetellään miksi vahvan AY-liikkeen Eurooppa laahaa aina jenkkien jäljessä kaikilla taloudellisilla mittareilla…
Suomessa on muuten turha haikailla enää mitään korkean tuottavuuden työpaikkoja. Kun porukka joka valmistuu koulusta ei osaa lukea eikä kirjoittaa niin ei niistä mitään tekoälyn koodaajia tule.
Tarttisko Suomen siis alkaa taas panostamaan koulutukseen?
Jenkeissä on toisaalta erittäin ammattiliittovetoisia aloja ja sitten toisia, missä ei ole mitään.
Miksi keskiarvo ei tälläkään kertaa johda oikeastaan yhtään mihinkään?
Luova tuho teki selvää työpaikastani. Koska en ole superkorkean tuottavuuden ihminen eli superosaaja, vaan tavallinen pieni ihminen, joudun odottamaan julkista taloutta rasittaen, että uusia töitä syntyy. Otan vastaan mitä tahansa työtä mutta en mistä tahansa, koska en voi mihinkään tästä Helsingistä
lähteä. Se ei ole valinta vaan pakko. Nyt olen jonkinlainen harmaan sektorin yrittäjä. Osaan luovaa kirjanpitoa. En hyödy mitään muuta kuin että saan pidettyä luottotietoni ja lapselle
ruokaa. Olen onnekas, että kykenen tähän — minullahan on henkistä
pääomaa (ei pääomaa) ja kyky luovia. En syytä ketään. Ajattelen vain, että luovan tuhon tuhotessa ihmisiä oikealta ja vasemmalta kaikkien kannattaisi tehdä näin. Tämä on talouden koijärvi, muutakaan ei voi. Makrotasolla tällainen luovinta
lienee parempi kuin jämähtää
lopullisesti.
Minut on opetettu uskomaan että “kyllä tekevälle työtä löytyy”, mutta olen viime aikoina, erityisesti tekoälynkin astuttua vahvemmin kehiin, alkanut kyseenalaistamaan että millaista työtä sitten oikeasti löytyy? Onko triviaalia perustaa uusi yritys joka voi maksaa omistajalleen ja työntekijöilleen korkeata palkkaa pärjäten edelleen markkinoiden kilpailussa? Ja jos ei ole, niin mistä meillä nousisi tae sille että tällaisia korkean jalostusarvon kiperiä markkinatarpeita, ja sitä kautta niitä korkeammin palkattuja töitä, on oikeasti tarjolla?
Millaisilla reunaehdoilla tuo tuho siis lopulta päätyy olemaan luovaa? Onko ikuinen optimismi tämän äärellä oikeasti perusteltua?
Juuri AI:n ja robotisaation takia Musk rummuttaa sitä kansalaispalkkaa, koska muuta vaihtoehtoa pitkällä aikavälillä ei ole. Jostain syystä Muskia ei haukuta kommunistiksi tuon vaatimuksen takia. Joka on poikkeuksellisen eriskummallista.
Suomessahan varsinkin asumistuki ja osin työttömyysturvan suojaosat olivat jo tälläistä pseudo-kansalaispalkkaa, mutta Orpon erinomainen hallitus näki, että pienituloisten tukeminen on väärin ja laskee työntekijöiden moraalia tehdä paljon töitä.
Oikeastaan koko hallituksen talouspolitiikka on melko tunkkainen tuulahdus 1900-luvun teollisuuskapitalismia tai vientitaloutta, tai jos haluaa modernimpaa vertauskuvaa niin Kiinan talouspolitiikkaa. Mutta mitäpä muuta sitä konservatiiveilta odottaisi. Tosin eivätpä sitä liberaalitkaan paljoa edusta, ovat kilvan konservatiivien kanssa laittamassa esteitä ihmisten kouluttautumiselle ja koulutuksen laadulle, koska henkilökohtainen vastuu ja kilpailu on liberaalille niin tärkeää, paitsi silloin kun puhutaan eläkeläisistä. Duunareita ei nyt varsinkaan tarvitse kouluttaa, niitä saa ulkomailta koulutettuina, ajattelee liberaali, jolle kaikki, ihmisetkin, ovat vain vaihdettavia hyödykkeitä markkinoilla.
Jyrki Katainen huuteli PMnä luovaa tuhos ja sen siunauksellisuutta. Toteutui vain tuho. Epäilen, että noin käy Suomessa jatkossakin.
Kyseinen hallitus antoi mm. luvan Fortumin siirtoverkkoasiakkaiden kuppaukseen Carunan nimissä ulkomaiden hyväksi. Fortum sitten tuhlasi rahat Ryssälään ja Saksaan. Sitä on suomalainen luova tuho.