Matalapalkkatuki ja työn tuottavuus

Roope Uusi­ta­lo kom­men­toi kir­joi­tus­tani, jos­sa sanoin korkei­den palkanko­ro­tusten edis­tävän työn tuot­tavu­u­den nousua, kos­ka ne edis­tävät luo­vaa tuhoa. Hän huo­maut­ti, että enkö ole kir­jas­sani Täystyöl­lisyy­teen ilman köy­hyyt­tä esit­tänyt pien­ten palkko­jen sub­ven­toin­tia ja eikö tämä ole ris­tiri­idas­sa nyt esit­tämäni kanssa.

Uusi­talon kom­ment­ti tuli kuin tilauk­ses­ta, kos­ka olin harkin­nut tuon ris­tiri­idan käsit­telemistä itsekin, mut­ta laisku­ut­tani lykän­nyt sitä aina vain.

Itse asi­as­sa olen esit­tänyt mata­la­palkkatukea jok­seenkin kaikissa kir­jois­sani vuo­den 1986 jäl­keen, eri­tyisen pain­okkaasti kir­jas­sa Hyv­in­voin­ti­val­tion eloon­jäämisop­pi, jos­ta sain Pro Oecono­mia ‑palkin­non. Se on myös perus­teenani kan­nat­taa pien­tä perustuloa.

Sol­i­daari­nen palkkapoli­ti­ik­ka todel­lakin edis­tää tuot­tavu­u­den kasvua. Tästä saimme hyvää näyt­töä 1980-luvul­la, jol­loin palkanko­ro­tuk­set ajoi­vat Suomes­ta pois tek­sti­ili­te­ol­lisu­u­den tehden näin tilaa tuot­tavam­mille työpaikoille.

Tämä oli edullista kansan­taloudelle, mut­ta ei kaikille työ­paikansa menet­täneille. Moni jou­tui luop­umaan omakoti­talostaan ja muut­ta­maan Van­taalle vuokrakak­sioon. Parem­pi palk­ka ei riit­tänyt kus­tan­ta­maan ero­tus­ta. Mut­ta kansan­talous kiit­ti ja val­tio vero­tu­lo­jen saajana.

Siihen aikaan sol­i­daari­nen palkkapoli­ti­ik­ka se ei nos­tanut työt­tömyyt­tä. Palkkaerot oli­vat pieniä ja tulo­erot his­to­ri­al­lisen alhaal­la, mut­ta tämä ei hin­noitel­lut ihmisiä työ­markki­noiden ulkop­uolelle.  Vuon­na 1989, viimeisenä vuon­na ennen 1990-luvun lamaa, työt­tömyysaste oli run­saat kolme pros­ent­tia, kun se nyt on run­saat yhdek­sän pros­ent­tia. Se oli hyvä saavu­tus maal­ta, jos­sa alueelli­nen tas­apano oli pahasti vinksallaan.

Jos tuol­loin työvoima olisi huu­tokau­pat­tu ilman mitään työe­htosopimuk­sia, palkkaerot oli­si­vat jääneet kohtu­ullisen pieniksi, kos­ka kaikkien työ­panos­ta tarvittiin.

Sen jäl­keen taloudessa tapah­tui muu­tos, joka lisäsi eri­ar­voisu­ut­ta työ­markki­noille. Automaa­tio ja alka­va dig­i­tal­isaa­tio kar­si suorit­tavaa työtä, niin san­ot­tua perustyötä, joka ei edel­lyt­tänyt huikeaa osaamista. Pelkän perusk­oulun varas­sa ole­vien työl­lisyys rom­ahti ja on nyt kan­ta­suo­ma­laisil­la jotain vain noin 41 %, maa­han­muut­ta­jil­la vähän parem­pi. Muu­tos jäi meil­lä pahasti laman alle ja sik­si sitä ei oikein havait­tu. Sama muu­tos tapah­tui muual­la ilman lamaa.

Työt­tömyys 1960–2023. Olen piirtänyt siihen käsi­varaisen trendin ilman 1990-luvun lamaa. Aikasar­ja on yhdis­tet­ty use­asta tilas­tos­ta. Kos­ka määritelmät ovat muut­tuneet, tiedot eivät ole täysin vertailukelpoisia.

Jos 2000-luvun alus­sa työvoima olisi huu­tokau­pat­tu, tulok­se­na olisi ollut paljon suurem­mat palkkaerot kuin ennen lamaa. Nyt erot oli­si­vat var­maan vielä suuremmat.

Osa työvoimas­ta on hin­noitel­tu ulos työ­markki­noil­ta ja se näkyy tas­apain­o­työt­tömyy­den liki kolminker­tais­tu­mise­na 1980-luvun lopulta.

Huo­mat­takoon, että kun palkat ovat reaal­i­ta­soltaan puoli­tois­tak­er­tais­tuneet – myös alim­mat palkat ovat–työn taloudel­lisen tuot­tavu­u­den minim­i­ta­so on myös nous­sut puoli­tois­tak­er­taisek­si. Sitä tuot­ta­mat­tomam­paan työhön ei ketään kan­na­ta palkata. Se näkyy työttömyytenä.

Täl­laiseen tilanteeseen voi suh­tau­tua kolmel­la tavalla.

  1. Pyritään pitämään palkkaerot pien­inä sol­i­daarisel­la palkkapoli­ti­ikalla. Tämän hin­tana on kas­va­va työttömyys.
  2. Hyväksytään kas­va­vat palkkaerot, jot­ta ketään ei hin­noiteltaisi ulos työ­markki­noil­ta. Tämän hin­tana on työssä käyvien köy­hien määrän kasvu.
  3. Hyväksytään palkkaero­jen kasvu työ­nan­ta­jan silmis­sä, mut­ta tue­taan mata­la­palkkatyötä joko tuke­mal­la sitä teet­täviä työ­nan­ta­jia (palkkatu­ki) tai suo­raan työn­tek­i­jöitä (täy­den­tävät tulonsiirrot)

Kan­natan tuo­ta kol­mat­ta vai­h­toe­htoa, kos­ka se johtaa parhaaseen työl­lisyysas­teeseen, mut­ta sen hin­tana todel­lakin on tuot­tavu­u­den kasvun hidas­tu­mi­nen niistä samoista syistä kuin kir­joitin palka­nsaa­ja­jär­jestö­jen vaa­timien korkei­den palkanko­ro­tusten hyvänä puole­na ole­van, että ne nos­ta­vat tuot­tavu­ut­ta luo­van tuhon kautta.

Lyhyel­lä aikavälil­lä vai­h­toe­hto 3 johta­nee korkeam­paan kokon­ais­tuotan­toon korkeam­man työl­lisyy­den kaut­ta, mut­ta pitkäl­lä aikavälil­lä tuot­tavu­u­den kasvun hidas­tu­mi­nen domi­noi kehi­tys­tä. Tuot­tavu­us voi nous­ta ekspo­nen­ti­aalis­es­ti, mut­ta työl­lisyysaste ei voi.

Vaik­ka mata­la­palkkatu­ki nos­taisi työl­lisyysastet­ta, sen vaiku­tus kokon­ais­tuotan­toon ei olisi kum­moinenkaan, kos­ka näin syn­tyvät työ­paikat oli­si­vat alhaisen tuot­tavu­u­den työ­paikko­ja. Jos työl­lisyys olisi kolme pros­ent­tia parem­pi, mut­ta syn­tyvien työ­pakko­jen tuot­tavu­us kol­mannes keskiar­vos­ta, kokon­ais­tuotan­toon se vaikut­taisi vain yhden pros­entin. Tämä var­maankin on se syy, mik­si Suomes­sa on hyväksyt­ty työt­tömyy­den nousu toisin kuin ennen. Run­noi­han Kekko­nen Suomeen oikein hätäti­la­hal­li­tuk­sen, kun työt­tömien määrä nousu sataan­tuhanteen. Nyt oltaisi­in tyy­tyväisiä, jos se lask­isi alle 300 000:een.

Mik­si sit­ten kan­natan mata­la­palkkatukea? Sik­si, että en pidä talouskasvua kaiken muun ylit­tävänä tavoit­teena. Sosi­aalis­es­ti ehjä yhteiskun­ta on min­ulle tätä tärkeämpi tavoite. Sik­si halu­an pitää kaik­ki mukana, vaik­ka se vähän mak­saisikin menetet­tynä tehokkuutena.

Piti kir­joit­ta­mani siitä, mik­si ihmiset eivät siir­ry tuot­tavampi­in työ­paikkoi­hin ilman luo­vaa tuhoa, mut­ta siitä toisel­la kertaa.

 

 

 

14 vastausta artikkeliin “Matalapalkkatuki ja työn tuottavuus”

  1. Kiitos vas­tauk­ses­ta,

    En varsi­nais­es­ti ole eri mieltä ja kir­jasikin taitaa olla hyllyssä. Pari huo­mau­tus­ta kuitenkin:

    Tulk­in­tasi perus­tuu aika vah­vasti sille että tuot­tavu­userot on voimakkaasti kas­va­neet. Tämä voi pitää paikkaansa, mut­ta ei siitä niin hirveästi näyt­töä ole (Suomes­sa). Esim koulu­tuk­sen vaiku­tus palkkaan on ollut aika vakio yli 30 vuot­ta, työt­tömyysaste-erot toki kas­va­neet ainakin absolu­ut­tis­es­ti, ehkä suh­teel­lis­es­tikin. Kehi­tys ei vält­tämät­tä jatku, tekoä­ly saat­taa kor­va­ta eri­laisia työ­paikko­ja kuin teol­lisu­us­ro­bot­it aikanaan.

    Sak­san koke­muk­set min­imi­palkan nos­tos­ta on jok­seenkin yllät­täviä mut­ta jotenkin lin­jas­sa edel­lisen kolum­nisi kanssa ainakin jos usko­taan Dust­mann et co tutkimuk­seen https://academic.oup.com/qje/article/137/1/267/6355463. Palkkata­son nousu tuhosi työ­paikko­ja, mut­ta yllät­täen ei kas­vat­tanut työttömyyttä.

    Main­os­ta­maani Rehn-Mei­d­ner malli­in liit­tyy oleel­lise­na osana työt­tömäk­siä jäänei­den koulut­ta­mi­nen uusi­in työ­paikkoi­hin. Ruot­sis­sa akti­ivi­nen työvoimapoli­ti­ik­ka taisikin olla maail­man akti­ivis­in­ta kunnes usko siihen hiukan hiipui joskus vuo­den 2000-paikkeil­la. Mut­ta tämä oli siis van­ha ruot­salais­ratkaisu, jol­la ylläpi­det­ti­in samaan aikaan pieniä palkkaero­ja ja alhaista työttömyyttä.

    ja hiukan aiheen vierestä:

    Minus­ta hiukan vaar­al­lista arvioi­da työ­markki­noiden ilmiöitä lähtöko­htana kil­pailulliset markki­nat. Real­is­tisem­pi lähtöko­h­ta on monop­o­li vs. monop­son­i­markki­na jos­sa on kaiken­laisia jäykkyyk­siä. Itsel­leni tätä opetin viimek­si kiky-sopimuk­sen jäl­keen kun sen vaiku­tuk­set palkkoi­hin ja työvoimakus­tan­nuk­si­in oli ihan jotain muu­ta kuin mitä sil­loin talous­poli­ti­ikan arvioin­tineu­vos­ton rapor­tis­sa ennakoimme.

    1. Veikkaisin, että Suomes­sa jatkos­sa koulu­tus­ta­son merk­i­tys palkkata­soon las­kee. Syyk­si näen sen, että yhteiskun­nan ja kulut­ta­jien käyt­tämien tuot­tei­den muuttues­sa älykkäämik­si ja mon­imutkaisem­mak­si tekni­ikaltaan tarve niiden ylläpi­toon kas­vaa. Käytän­nössä tarvi­taan siis ihmisiä, jot­ka eivät pelkää näp­pi­en­sä ras­vaan­tu­mista, mut­ta ymmärtävät myös uusia tekni­ikoi­ta. Koulu­tusjär­jestelmämme, näkyvim­pänä esimerkkinä AMK-insinöörik­oulu­tus, opet­taa korkeam­man koulu­tus­ta­son tarkoit­ta­van sitä, että saa tehdä siis­te­jä sisätöitä.

      Pari konkreet­tista ensi käden esimerkkiä. Raken­nutin pari vuot­ta sit­ten uuden kesämökin. Nykyään eri­lais­ten raken­nus­ma­te­ri­aalien kir­jo on val­ta­va ja etenkin LVIS-tekni­ik­ka on muut­tunut älykkääm­mäk­si. Sain mon­ta kum­mas­tel­e­vaa kom­ment­tia, kun palkkasin mit­takirvesmiehen (ammat­tik­oulu­tutk­in­to 30 vuo­den takaa) 50 €/tehdyltä tun­nil­ta eli noin kolme ker­taa se, mitä alan työe­htosopimus ker­too palkak­si. Perustelin tämän sil­lä, että kaveri tekee ker­ral­la valmista, kun tumpe­lo tekee ensin, purkaa sit­ten ja tekee uud­estaan sekä tuhoaa ensiyri­tyk­sen mate­ri­aalit. Eri­lais­ten mate­ri­aalien oikea käyt­tö vaatii koke­mus­ta ja myöskin ymmär­rystä. Hauskin tapaus oli, kun kirvesmies opet­ti kädestä pitäen sähkömiehel­leni (AMK-insinööri), kuin­ka johdot vede­tään lat­ti­aan upotet­tui­hin pistorasioihin.

      Toinen esimerk­ki on auto­huolto. En ole löytänyt syytä vai­h­taa kahdek­san vuot­ta van­haa pre­mi­um-plu­gar­i­ani. Se on jo täyn­nä kaiken­laista älykästä laitet­ta. Autoon alkoi pari kuukaut­ta sit­ten ilmaan­tua vai­htele­via vikail­moituk­sia. Merkki­huol­lon mar­mori­tiskin takana sijait­se­va huolta­mo kuvit­teli kor­jan­neen­sa läh­es kah­den viikon tutkiskelun jäl­keen vian, mut­ta se ilmeni uudelleen. Vein sit­ten viron­venäläis­ten pajalle ihme­teltäväk­si, ja pienen tutkiskelun jäl­keen löy­sivät melko tavanomaisen vian: tuon ikäi­sis­sä autois­sa maado­tusjo­htimien kiin­ni­tyk­set tah­to­vat syöpyä. Olisi vaat­in­ut merkki­huol­los­sa hie­man jär­jen käyt­töä sen lisäk­si, että luke­vat valmis­ta­jan vikakoo­d­i­en korjausohjeita.

      Täl­lais­ten käytän­nön osaa­jien tarve kas­vaa jatku­vasti. Mis­tä heitä sit­ten saadaan, kun koulu­tusjär­jestelmämme ohjaa kaik­ki lah­jakkaat her­ran hom­mi­in? Silmämääräisen havain­toni perus­teel­la lähteitä on kolme: 1) tei­ni-iässä eri­lais­ten päi­htei­den käytön vuok­si väärille urille ajau­tuneet, jot­ka aikuis­tut­tuaan siir­tyvät käytän­nön hom­mi­in, 2) mamut, nykyään ammat­ti­taitoisen autoko­r­jaa­jan tun­nistaa joko viro­lais­es­ta koros­tuk­ses­ta puheessa tai Lähi-Idästä muut­ta­neen ulko­muo­dos­ta ja 3) tiet­ty joukko insinööre­jä (sekä D- että AMK), jot­ka ovat hakeu­tuneet opet­tele­maan sitä tekni­ikan alaa, jos­ta ovat laps­es­ta saak­ka olleet kiin­nos­tunei­ta eivätkä pelkää käsien­sä likaan­tu­mista. Isom­mas­sa kuvas­sa näi­den ammat­ti­lais­ten koulut­ta­mi­nen on nykyisen koulu­tusjär­jestelmämme suurin haaste.

  2. Nyt pitää päivit­tää nämä rahakeskuste­lut vuo­teen 2025. Tämä ”Minkälainen palkanko­ro­tus min­ulle sopisi?” ‑tyyp­pinen keskustelure­tori­ik­ka tässä Suo­nen tilanteessa on täysin absur­di. Maan tuot­tavu­uske­hi­tys on pysähtynyt täysin jo aikaa sit­ten kun Nokia lakkasi ole­mas­ta. Velkaa ote­taan ihan hirveästi ja elel­lään yhteiskun­nan tuke­m­ana kuin jos­sain lanka­puhe­lin­ten maail­mas­sa. Eläkkeitä ei ole kovin mon­taa mak­samas­sa eikä uusia lap­sia enää tehdä. Ja kaiken kukku­rak­si, met­sät kaade­taan ja ilo revitään jostain puhe­linkuori­in liimat­tavas­ta muovisälästä.

    Mitään muu­ta kon­s­tia ei tässä pienessä maas­sa ole nous­ta, kuin saa­da vien­ti kun­toon. Pitää tehdä kaik­ki sen eteen, että Suomes­sa kek­sitään, investoidaan ja uskalletaan omis­taa. Voi olla että tämä kaik­ki vaatii iso­ja muu­tok­sia vero­tuk­seen ja tuk­i­him­melei­hin. Kuka uskaltaisi ajatel­la ääneen ja toimia?

    1. Saat­taa­pa olla, ettei vero­tus ja tuk­i­him­melit ole inno­vati­ivi­su­u­den isoimpia esteitä.

      Voinee olla , että se on luo­van ja osaa­van työvoiman poissaolo.

      Voisko koulu­tuk­sel­la ja siitä 30 kuris­te­tul­la laadul­la olla jotain tekemistä asian kanssa?

    2. Kuvit­teelli­nen alik­er­sant­ti Antti Rok­ka opet­ti, että älä sinä lähde pak­en­e­maan, sil­lä sil­lä tiel­lä ei ole lop­pua ennen kuin Poh­jan­lah­den ranta on saavutet­tu. Palkkak­il­pailul­lakaan ei ole lop­pua ennen kuin olemme 3–4 euron päiväpalkkatasolla.

  3. Rak­en­teel­lista työt­tömyyt­tä on jatkunut yli 30 vuot­ta eikä siihen ole ilmeis­es­ti ratkaisua. Hom­maa on hoidet­tu tilastokikkailulla.

  4. Roope Uusi­talon asiantun­te­van kom­mentin jäl­keen kir­joi­tan ehkä asian vier­estä, mut­ta näin mum­mi­na olen iloin­nut muu­ta­man Suomes­sa las­ten­vaat­tei­ta valmis­ta­van yri­tyk­sen ole­mas­sa olosta ja sur­rut varkaute­laisen pienen valmis­ta­jan (sai pari­na vuon­na tuot­teen­sa Kelan äitiys­pakkauk­seen) surullista kohtaloa. Näen näis­sä yri­tyk­sis­sä aika paljon inno­vaa­tio­ta ja syvem­pääkin merkitystä.

  5. Osmo: “Sol­i­daari­nen palkkapoli­ti­ik­ka todel­lakin edis­tää tuot­tavu­u­den kasvua. Tästä saimme hyvää näyt­töä 1980-luvul­la, jol­loin palkanko­ro­tuk­set ajoi­vat Suomes­ta pois tek­sti­ili­te­ol­lisu­u­den tehden näin tilaa tuot­tavam­mille työpaikoille.”

    Onko näyt­töä, että tuo vaati palkkapoli­ti­ikkaa? Eikö tek­sti­ili­te­ol­lisu­us ole joka tapauk­ses­sa hävin­nyt kaik­ista rikkaista maista riip­pumat­ta politiikasta?

      1. Osmo: “Ei lop­punut 1980-luvulla.”

        Entä sit­ten? Olisiko sil­lä ollut suur­ta merk­i­tys­tä tuot­tavu­u­den kasvulle, jos tek­sti­ili­te­ol­lisu­us olisi paen­nut vas­ta vaik­ka 10 vuot­ta myöhem­min? Ei vaiku­ta suurelta viiveeltä. Se lop­putu­los oli joka tapauk­ses­sa väistämätön.

    1. Ossi Sare­so­jalle kom­ment­ti­na että tek­sti­ili­te­ol­lisu­us siir­tyi Suomeen 1970-luvun lop­ul­la Ruot­sista. Ruotsin tek­sti­ili­te­ol­lisu­us perusti Suomeen ali­hank­in­taa. 1980-luvun lop­pu­un men­nessä tek­sti­ili­te­ol­lisu­us oli siir­tynyt mai­hin kuten Por­tu­gali­in jos­ta se siir­tyi taas Kiinaan jos­ta se on siir­tynyt mai­hin kuten Viet­nami­in ja eräisi­in Afrikan mai­hin. Myös Bangladesh on kas­vat­tanut talout­ta huo­mat­tavasti tekstiiliteollisuudella.

      1. Kyl­lä Suomes­sa oli pitkät per­in­teet oma­lle kankaan­valmis­tuk­selle, valmis­vaate- ja kenkä­te­ol­lisu­udelle. Ne kaa­tu­i­v­at idänkau­pan loppumiseen.

      2. JH,
        Per­in­teet eivät tai­da aut­taa siihen, onko teol­lisu­us kannnat­tavaa vai ei?
        Miten höyrykoneen per­in­teet aut­ta­vat kannattavuuteen?

  6. Kom­ment­ti­ni oli siihen, että Suomen tek­sti­ili­te­ol­lisu­us olisi ollut ali­hank­in­taa ruot­salaisille tehtaille. Pitkä perinne on sanon­ta, ei liity kan­nat­tavu­u­teen sellaisenaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.