Olen yleensä ollut ammattiyhdistysliikkeen kanssa eri mieltä talouspoliittisista linjauksista. Minulle he näyttäytyvät lyhytnäköisesti ahneena porukkana, joka haluaa syödä viimeisetkin siemenperunat. Urho Kekkosen kysymykseen ”Onko maallamme malttia vaurastua” he vastaisivat olankohautuksella.
Nyt olen yllättäen kallistumassa palkkakysymyksessä ay-liikkeen kannalle. Voisi olla maamme talouden kannalta viisasta nostaa palkkoja tuntuvasti inflaatiota nopeammin – ja inflaatiolle tarkoitan tässä euroalueen inflaatiota, koska se on oikea mittari kilpailukyvyn kannalta. Eri asia on, onko se läheskään kaikkien palkansaajien lyhyen aikavälin edun mukaista, mutta tästä lopuksi.
Kun ihmetellään, miksi tuotavuuden kasvu on Suomessa loppunut, kuulun niihin, joiden mielestä ongelma on luovan tuhon puutteessa. Kun huonotuottoiset työpaikat eivät kaadu, uusia ja parempia ei voi nousta tilalle.
Valtio käyttää suuria summia yritystukiin torjuakseen luovaa tuhoa, siis tuottavuuden nousun estämiseen. Hyvä esimerkki tästä on tuki turkistarhoille, alalle, jonka taloudellinen kannattavuus on kovin heikkoa. Ehkä on puhuttu liikaa turkistarhauksen eettisistä ongelmista ja unohdettu sen taloudellinen mielettömyys. Työllistää 1300 henkeä ja nyt niiden säilyttämiseen kaadetaan taas 50 miljoonaa valtio rahoja.
Suurin tuki taloudelliselle tehottomuudelle ovat kuitenkin Suomen matalat palkat. Niiden turvin huonompikin yritys menestyy, mutta sen hintana on työn tuottavuuden heikko kehitys.
Nyt suomalaiset palkat ovat jääneet merkittävästi jälkeen euro-alueen palkoista, sillä muualla palkat nousivat hintojen noustua. Tämän turvin yritykset pysyvät pystyssä, mutta eipä tule myöskään luovaa tuhoa. Suomen kansantalous erikoistuu vauhdilla matalan tuottavuuden tuotantoon. Nettikaupassa työnjako on se, että ruotsalaiset tuottavat myydyn tavaran ja suomalaiset pakkauksen sen ympärille. Olisi pakko nostaa tuottavuutta, jos palkat olisivat lähempänä kilpailijamaiden palkkoja.
Jos palkkoja nyt nostettaisiin selvästi, palkkataso suhteessa vaikkapa Saksan palkkoihin palautuisi koronaa edeltäneelle tasolle. Se voisi olla vähän pidemmällä aikavälillä, sanotaan noin viiden vuoden tähtäyksellä, piristysruiske taloudelliselle kasvulle. En ota kantaa siihen, onko kymmenen prosenttia kahdessa vuodessa juuri se oikea.
Sanoin tuossa aikaisemmin, että tämä ei olisi läheskään kaikkien palkansaajien kannalta lyhyen aikavälin edun mukaista. Luova tuhoa tarkoittaa, että työpaikkoja katoaa. Ennen pitkää uusia ja parempia työpaikkoja tulee tilalle. Ei välttämättä samalle paikkakunnalle, mutta jonnekin Suomeen. Eivätkä kaikki työpaikkansa menettäneet tietenkään saa uutta työtä.
Monelle tämä ei ole kannattavaa edes pitkällä aikavälillä. Jos uusi työpaikka syntyy jonnekin muualle, vaivoin säästetty omakotitalo on pantava myyntiin tai muutettava kesämökiksi. Aika iso pitää palkankorotuksen olla, että saisi menettämänsä rahat takaisin.
Mutta koko kansantalous hyötyisi.
Ajatuskulku luovan tuhon edistämisestä palkankorotuksilla voi olla relevantti silloin, kun kansantalouden kaikki resurssit ovat täydessä käytössä ja työvoimapula estää uusien yritysten syntymistä. Mutta jos maassa on valmiiksi suuri työttömyys, työvoimapula tuskin on ollut estämässä uusien yritysten
syntymistä, vaan syyt ovat muualla. Silloin työttömyyden lisääminen ylisuurilla palkankorotuksilla merkitsee pikemminkin hävittävää tuhoa kuin luovaa tuhoa.
Suomen talous on itse-aiheutetussa pahassa häiriötilassa, kilpailukyvytön / menossa velkasaneeraukseen…
Perustelut:
1. Talouskasvun puute
Suomen talous on ollut stagnaatiossa parikymmentä vuotta. Keskeinen tekijä on ollut heikko investointitaso, sillä investoinnit ovat elintärkeitä talouskasvulle. Ne luovat uusia työpaikkoja ja tehostavat tuotantoa. Suomessa yritykset eivät ole investoineet riittävästi innovaatioihin ja uusiin teknologioihin.
Lisäksi globaalit taloudelliset olosuhteet, kuten kauppasodat ja geopoliittiset jännitteet, ovat vaikuttaneet Suomen vientiin. Suomi on vahvasti riippuvainen viennistä, erityisesti teknologiasektorilla. Jos kansainvälinen kysyntä tuotteillemme heikkenee, se vaikuttaa suoraan Suomen talouskasvuun.
2. Tuottavuuden puute
Tuottavuus tarkoittaa sitä, kuinka tehokkaasti tuotantopanoksia käytetään tuotannon lisäämiseksi. Suomessa tuottavuuden kasvu on ollut vaimeaa verrattuna moniin muihin maihin. Tämä voi johtua useista syistä:
Ikääntyvä työvoima: Suomalainen väestö ikääntyy nopeasti, mikä tarkoittaa sitä, että työvoiman määrä vähenee ja kokeneiden työntekijöiden poistuminen työmarkkinoilta ei välttämättä korvaudu nuoremmilla työntekijöillä.
Koulutus ja osaaminen: Vaikka Suomi tunnetaan korkeasta koulutustasostaan, se on nyt traagisella tavalla romahtanut. Työntekijöiden jatkuva koulutus ja uudelleenkoulutus ovat äärimmäisen tärkeitä tuottavuuden parantamiseksi.
Innovaatioiden puute: Innovaatioiden ja uusien liiketoimintamallien puute estää yrityksiä kasvamasta ja kehittymästä kilpailukykyisiksi.
3. Työttömyys
Rakenteellinen työttömyys: Tämä tarkoittaa tilannetta, jossa työnhakijat eivät löydä työtä sopivilla taidoilla tai koulutuksella varustettuna. Esimerkiksi teollisuuden ja kaupan muutokset johtavat siihen, että monet taidot eivät enää ole kysyttyjä.
4. Ikäpyramidi
Suomen koko ajan heikkenevä ikäpyramidi on muuttunut kriittiseksi. Ikääntyvän väestön osuus kasvaa nopeasti samalla kun syntyvyys laskee. Tämä aiheuttaa suuren lisäpaineen sosiaaliturvajärjestelmälle sekä terveydenhuollolle.
Työvoimapula: Ikääntyminen johtaa työvoimapulaan monilla aloilla, mikä puolestaan hidastaa talouskasvua entisestään. Tilanteen korjaaminen edellyttää noin 50 000 ulkomaisen työvoiman vuosittaista maahantuloa.
5. Kansainvälinen kilpailukyvyttömyys
Kilpailukyky perustuu moniin tekijöihin kuten kustannustehokkuuteen, innovaatioihin ja markkinoille pääsyyn. Suomen korkeat työvoimakustannukset yhdistettynä heikentyneeseen kilpailukykyyn ja lakkoherkkyyteen tekevät suomalaisista tuotteista vähemmän houkuttelevia kansainvälisillä markkinoilla.
Verotus: Korkea verotus rajoittaa yritysten kykyä investoida kasvuun tai palkata uusia työntekijöitä.
“Kaiken tappava” sääntely: Varsinkin EU:n taloustodellisuudesta irtaantuneet 2000 direktiiviä, yhdessä kunkin 27 EU-maan oma sääntelyn kanssa, käytännössä estävät uusien liiketoimintamallien syntymistä ja innovaatiota. EU:n sisäinen “vapaa markkina-alue” ei toimi kun luparumba vaatii vuosikausien “sadalla luukulla” käyntiä! Nykyinen taloussota suosii varsinkin USA:ta, jossa luvat saa nopeasti “yhdeltä luukulta”…
Se on totta, että matalat palkat ohjaavat ennemminkin matalapalkkaisiin heikomman tuottavuuden työpaikkoihin kuin tuottavuuden kasvattamiseen. Tuottavuuden kasvua ei tue sekään, että matalapalkka-aloja kuten turkistarhausta ja muuta vastaavaa ylläpidetään 1600€/kk työperäisellä maahanmuutolla.
Palkkojen riittävä nousu on tärkeää myös verotulojen kannalta ja koko kansantalouden kannalta, vaikka moni näkee ne vain kustannuksina yrityksille ja kilpailukykyä heikentävinä. Esimerkiksi 10% palkankorotukset tarkoittavat myös n.10% lisää ansiotuloveroja joka sitten osaltaan auttaa tasapainottamaan Suomen taloutta. Nyt kun työntekijöiden ostovoima on kehittynyt negatiivisesti, eikä sitä ole kyetty korjaamaan niin se vaikuttaa koko Suomen talouteen vieden siltä kasvun. Ainoastaan työttömyys ja konkurssien määrä kasvaa ja Suomi ajautuu yhä syvemmälle velkakierteeseen. Orpo/Purra/EK:n leikkauspolitiikalla ja työntekijöiden kurjistamispolitiikalla, jossa palkat eivät nouse eikä tuottavuus kasva, ei Suomikaan tule nousemaan.
Verkkokaupassa Suomi tekee vain pakkaukset, koska ALV:mme on maailman korkeimpia. Alle tietyn eurorajan myynti verotetaan lähettäjämaan mukaan EU:ssa, joten ulkomaille myyvien verkkokauppojen ei kannata sijoittua Suomeen, vaan halvemman ALVin maihin. Tai sitten useaan, kuten Amazon, joka lähettää paketit sieltä, mistä milloinkin verotus ja postituskulut huomioiden eniten kannattaa. Amazon on täynnä pieniä verkkokauppoja, joista kullakin on oma ALV-raja osalta joka toimipisteelle, josta toimivat.
Mitä palkankorotuksiin tulee, ne tosiaan nostaisivat tuottavuutta. Suorimmin julkisella sektorilla, koska tilastoissa julkisen sektorin tuotos BKT:ssa on Tilastokeskuksen mukaan käytännössä julkisen sektorin palkkamenojen määrä sivukuluineen. Mitä alemmat palkankorotukset, sitä huonompi BKT:n kasvu siltäkin osin.
“Verkkokaupassa Suomi tekee vain pakkaukset, koska ALV:mme on maailman korkeimpia”
no, Soininvaara kirjoitti Ruotsista, jossa ALV on sama 25% kuin Suomessa.
Matti Kinnen kirjoitti:
“no, Soininvaara kirjoitti Ruotsista, jossa ALV on sama 25% kuin Suomessa.”
Ruotsissa yleinen ALV on hiukan alempi kuin Suomessa, mutta melkein sama. Muut alvit sen sijaan eroavat merkittävämmin.
Ruotsin liikevaihdoltaan suurin verkkokauppa on Statistan mukaan Apotea. Se on verkkoapteekki. Suomessa reseptilääkkeiden ALV on 14 %, Ruotsissa 0 %. Itsehoitolääkkeissä Ruotsin ALV on 25 %. Ruotsin toiseksi suurin verkkokauppa on H&M, kolmanneksi elektroniikkaliike Elgiganten, neljänneksi Apple ja viidenneksi Zalando. Ikea on kokolistalla kuudes.
Amazon on tilastoissa huomattavasti pieni toimija Ruotsissa liikevaihdolla mitattuna. Johtuu kai siitä, että sillä on tapana kirjauttaa liikevaihtoja etenkin alemman verotuksen maihin. Amazonhan itse päättää, minkä maan liikevaihdoksi sen verkkoalustalta tehty kauppa laitetaan. Ruotsin Amazonin verkkokauppa-alustalta tehty kauppakin saatetaan kirjata sopimukseksi ihan muuhun maahan ja postittaakin muusta maasta.
Ruotsin verkkokaupat ovat pärjänneet suomalaisia huomattavasti paremmin mm. kirjakaupassa (mukaan lukien e‑kirjat ja kuunneltavat kirjat) suomalaisiin nähden. Ruotsissa sekä fyysisten että sähköisten kirjojen ja lehtien ALV on 6 %, josta poikkeuksena mm. poliittiset lehdet ja henkilöstöjulkaisut on vapautettu ALVista kokonaan. Suomessa ei kirjakauppoja ole enää montaa jäljellä kivijalassakaan, ja kirjojen ALV-kanta on 14 %.
Verkkokaupan ulkopuolisena asiana voisi nostaa yhden järkevän vedon Ruotsilta. Heillä on alennettu ALV mm. vaatteiden, kenkien, polkupyörien yms. korjaukseen ja huoltoon. Erinomainen asia kiertotalouden kannalta. Suomessa on yli kaksinkertainen ALV niissä asioissa Ruotsiin nähden.
Hauskaa pohdintaa, mutta. Tuntuu aina niin merkilliseltä, että jossain viineripöydissä pitäisi päättää työntekijän ja työnantajan välisestä asiasta. Ainakin luovalla puolella kaikki tekijät, projektit ja firmat ovat erilaisia, ja toimiva kontrahti on vain sellainen, että se tuo lisäarvoa kaikille.
Julkipuoli on jo hajalla ja hajoaa vain lisää näistä. Nyt kun seuraa sotesektorin tapahtumia, ei voi välttyä ajatukselta, että luova tuho on jo käynnistetty:
‑palkat nousevat (palkkaharmonisointi)
‑alueilta poistuu palveluja
‑tehostus ja sekoilu ajaa ihmisiä yksityispuolelle
Yleisradiossa kun yritetään saada aikaan pientä luovaa tuhoa niin se onkin hallituksen suurista virheistä kaikkein tuhoisin vai miten se nyt olikaan? Miten voi poliitikko muuttaa näkemyksensä 180 astetta yhdessä vuorokaudessa? Oikeastaan voisit sitten kehua tänään miten Ylen indeksileikkaus on hallituksen suurista aikaansaannoksista kaikkein paras! Taikka edes vähän oikeaan suuntaan mutta aivan riittämätön!
Tiesithän varmasti että ehdotuksesi on koko lailla tarkkaan ruotsalainen Rehn-Meidner malli (esim https://www.jstor.org/stable/pdf/20778709.pdf). Lisänä alkuperäisessä vielä solidaarinen palkkapolitiikka, jonka ansiosta hyvin tuottavat yritykset saa työvoimaa halvalla ja niiden kannattaa laajentua sekä aktiivinen työvoimapolitiikka jossa matalan tuottavuuden firmoista työpaikkansa menettäneet koulutetaan ja ohjataan paremmin tuottaviin firmoihin.
Idea on muuten suunnilleen päinvastainen kuin mm. Osmo Soininvaaran kirjassaan “Täystyöllisyyteen ilman köyhyyttä” (muistinko oikein) esittämä matalapalkkaisen työn tukeminen 🙂
Olet oikeassa, että esittämäni matalapalkkatyön tuki voi hidastaa tuottavuuden kasvua, jos optimistisesti oletamme, että kaikki ovat koulutettavissa tuottavaan työhön ja että tämä koulutusinvestointi on kannattava ottaen huomioon jäljellä olevat työvuodet. Pessimistisemmät oletukset taas tekevät matalapakkatyön tukemisesta järkevää.
Solidaarinen palkkapolitiikka toimi erinomaisesti 1980-luvulla ajaessaan alas heikkotuottoisen tekstiiliteollisuuden, mutta 1990-luvulla ei mennyt yhtä hyvin teollisuusautomaation johdosta ja niinpä meillä on nyt lähes kolminkertainen tasapainotyöttömyys.
Soininvaaralle kommenttina että ei tietenkään Marinin hallitus aloittanut Ukrainan sotaa mutta luonnollisesti Suomen talouden ongelmat ovat Ukrainan syyn ja myös pandemian seurauksia. Esimerkiksi valtion velan koron nousu oli yksi tekijä miksi Suomen velkaantuminen on taloudellinen riski. Kun Suomella ei ole omaa valuuttaa on ainoa tapa sopeuttaa talouttaa budjetin kautta. Euroalueen inflaatio johtuu Saksan energia politiikasta jonka maksu mieheksi Suomi joutui. Tätä ei kukaan pääse karkuun
Kysymys Roope Uusitalolle. Eikös Ruotsissa myöhemmin luovuttiin Rehn-Meidner mallista 1990-luvun alussa kun Ruotsin porvariillinen hallitus lakkatti kiistellyt palkansaajarahastot joista tehtiin holdingrahastot (Atle ja Bure) jotka listattiin pörssiin. Kun sosiaalidemokraatit voittivat vuoden 1994 Ruotsin parlamenttivaalit ei puolue enään ajanut uudelleen palkansaajarahastoja. Ruotsin työmarkkinoille tuli uusi malli nimeltään Industriavtalet joka korvasi vanhan Saltsjöbadenin tupomallin. Suomeen tälläistä Industriavtaletia on yritetty jo 20 vuotta.Kun SAK ei suostunut neuvottelemaan 2023 ‑2024 vuoden vaihteessa uudesta Industriavtaletista jouduttiin se säätämään eduskunnan toimesta lakina.
Soininvaaralle kysymys että onko euroalueen inflaatio loppujen lopuksi oikea mittari vai onko oikea mittari kunkin euroalueen jäsenvaltion paikallinen inflaatio? Kun euroalueella ei ole yhteistä budjettia, verotusta ja valtiovarainministeriötä jonka kautta kustannuksia hoidattaisiin juuri tämän takia yksittäisen jäsenvaltion oma inflaatio ja verotus on oikea järkevä mittari jolla mitataan ostovoimaa ja palkkoja. Esimerkiksi Saksan korkea inflaatio johtuu pääasiassa energian korkeasta hinnasta kun Saksa sitoi itsensä venäläiseen maakaasuun joka oli jopa 90% Saksan energian tuotannosta. Itse lähti vertailemaan Euroalueen inflaatiota kokonaisuudessaan ennen kuin euroalueen valuviat on korjattu.
Sanotaan että hätä on keksintöjen äiti, ts silloin kun on niukkutta syntyvät parhaimmat innovaatiot. Siksi palkkojen pitäisi olla sidottuja tuottavuuteen niin että jos tuottavuus nousee maksetaan bonus koko ryhmälle. Jos ei nouse, ei makseta. Palkankorotusten maksaminen ennakkoon ennenkuin tuottavuus nousee on narulla työntämistä.
SAK:n palkkavaatimukset ovat nykytilanteessa liian kovia. Suomen kilpailukyky ei nouse nostamalla palkkoja mutta ei myöskään laskemalla niitä. Jokaisen jolla vielä on varma työpaikka kannattaa nyt hyödyntää omia kapasiteettiaan ja yrittää yhdessä johdon kanssa saada aikaan innovaatioita tai muita keinoja parantaa tuottavuutta. Kun selvä tulosta alkaa näkyä on palkankorotusten aika.
Olen tässä asiassa Silfverbergin kansa samaa mieltä että suuret 10% palkan korotukset joita SAK ajaa ovat liian korkeat. SAK vetoaa Saksan palkkakehitykseen mutta unohtaa mainita että Saksan ostovoiman suurin ongelma on korkea energianhinta kun Saksa sitoi itsensä venäläiseen maakaasuun. Korkea inflaatio on aina perustunut kahdesta tekijästä raaka-aineiden hintojan jyrkästä noususta tai sitten keskuspankin rahapolitiikasta.
joo‑o
No mutta nythän ne kasvun avaimet löytyivät. Viisinkertaistetaan palkkataso, niin eikös ne huonot yritykset sieltä katoa pois, ja tuottavuuskin viisinkertaistu.
Helppoa kun sen osaa.
Olen periaatteesilla tasolla samaa mieltä blogistin kanssa. Luova tuho edistyy, kun halpatyövoima ei sitä estä. Joka tapauksessa Suomessa on varaa parissa vuodessa keskimäärin 10 prosentin palkankorotuksiin ilman, että kilpailukyky vaarantuu.
Mutta palkkojen korottaminen mallilla, jossa luovan tuhon syrjäyttämien toimeentulosta ei huolehdita ei johda kaikkien kannalta parhaaseen ratkaisuun.
Jos katsoo luovan tuhon suunnannäyttäjämaata (hyvässä ja pahassa) eli Yhdysvaltoja, kehitys on siellä johtanut mielenkiintoiseen tulonjakokäyrään: siellä kotitalouden netto mediaantulo on 69 250 dollaria, kun se Suomessa auntokunnan käytettävissä oleva mediaanitulo oli 36 405 euroa. Toki asuntokunnat ovat keskimäärin isompia Yhdysvalloissa, mutta silti ero mediaatulossa on isompi kuin BKT per capitassa. Yhdysvalloissa reilu puolet kotitalouksista tienaa hyvin ja lopuilla menee huonosti. Luova tuho on sysännyt monet elämään köyhyydessä. Jokainen joka kulkee varsinkin etelävaltioissa silmät auki, näkee tämän itse.
Eli paras tasapaino luovan tuhon edistämisen ja koko väestön hyvinvoinnin välillä on sielläkin löytämättä.
Yhdysvaltojen luovaa tuhoa ja markkinataloutta ja tietynlaista luonnonvalintaa [=liberalismia] painottava järjestelmä on myös nostanut Trumpin valtaan ja kaikenlainen vastakkain asettelu on lisääntynyt voimakkaasti. Fasismihan myös painottaa kovasti tietynlaista kollektivismin ideaalia, me vastaan he, onko sattumaa, että Yhdysvalloissa nousee kurjuuden lisääntyessä kaikenlainen viha muita maita ja ihmisiä kohtaan ja valtio kääntyy ikään kuin sisäänpäin?
Liberaalit eivät tietenkään ota yhtään vastuuta oman politiikkansa ja ideologiansa tuloksista, kuten nähdään tässä Yhdysvaltojen ja Trumpin tapauksessa jälleen kerran mainiosti. Liberaalit usein muistuttavatkin fasisteja, korostaen kuinka liberalismin vastustajat estävät liberalismin toiminnan, ja lisäksi liberaalit usein kummasti pitävät ihan luonnollisena sitä, että paremmat ihmiset nyt vain saavat enemmän ja huonommat kuolevat pois eivätkä lisäänny. Onko nyt siis mikään ihme, että liberalismi johtaakin fasismin nousuun? Fasismissahan on myös kovasti tätä ‘vahvimman ja älykkäämmän pyhä oikeus’ siihen tähän ja tuohon, mitä moni liberaalikin usein ajattelee sisimmässään samalla kun kokee pyhää vihaa kohti yhteiskuntaa, valtiota ja velvollisuuksia kohtaan, jotka rajoittavat yksilöä ja vapaata kilpailua, luonnonvalintaa.
Monet periferian työpaikoista lienee aikojen saatossa pelastettu valtion tuella luovalta tuholta jo monta kertaa. Jos palkkojen nousu näitä rupeaisi seuraavaksi uhkaamaan, niin miksipä tällä kertaa asia olisi toisin?
Niin kauan kun meillä rakastetaan yritysten ja alueiden tukemista, en näe oikein tällaisessa köydenvedossa mieltä. Lopputuloksena voi olla, että yritysten palkankorotukset rahoitetaan verovaroista, joko suoraan tai yritysten verotusta keventämällä.
En ole tästä logiikasta vakuuttunut. Jos korkeamman tuottavuuden työpaikat olisivat mahdollisia, pitäisi niiden voida houkutella työvoima paremmilla palkoilla. Luulen, että tämä idea vain kasvattaisi työttömyyttä eikä toisi tilalle tuottavampia työpaikkoja. Toki keskimääräinen tuottavuus voisi nousta, kun vähiten tuottavat työntekijät siirretään kortistoon tuottavuustilastoja rumentamasta, mutta keskimäärin maa köyhtyisi. Ja kuten Uusitalo ylempänä sanoikin, tämä idea on aivan päinvastainen kuin Soininvaaran aiemmin ajama matalapalkkatyön tukeminen (mikä minulle vaikuttaa paremmalta idealta).
Rohkea avaus.
Kuka osaisi laskea millaisen loven meidän julkiseen talouteen tekisi tämä murrosvaihe? Lisääntynyt työttömyys nopeasti nousevien julkisen sektorien palkkamenojen kanssa voisi olla aika fataali kehityspolku julkiselle taloudelle.
Ja miten varmistaisimme, että luova tuho koskettaa myös julkista sektoria tilanteessa, jossa keskustelua dominoivat henkilöstömitoituksen kaltaiset konseptit?
Osmo: “Kun ihmetellään, miksi tuotavuuden kasvu on Suomessa loppunut, kuulun niihin, joiden mielestä ongelma on luovan tuhon puutteessa. Kun huonotuottoiset työpaikat eivät kaadu, uusia ja parempia ei voi nousta tilalle.”
Mutta pitääkö paikkansa edes se, etteivät huonotuottoiset työpaikat kaatuisi. Eikö nimenomaan nyt pandemian ja Ukrainan sodan aikana ole ollut konkursseja tavallista enemmän?
Pandemia, energiakriisi ja Ukrainan sota oli vielä pientä jos vertaa Suomen talouden suurimpaan vitsaukseen eli Orpon hallitukseen. Isoimmat konkurssiluvut sitten 90-luvun olivat 2024, kun Orpon hallitus ajoi talouskuripolitiikallaan Suomen sisämarkkinat ja julkisen sektorin totaaliseen kurimukseen.
Nimimerkki Kilgorelle kommenttina että nimenomaan pandemia, energiakriisi ja Ukrainan sota olivat syitä a Suomen talouden ongelmiin. Orpon hallitus yksinkertaisesti peri nämä ongelmat Marinin hallitukselta. Jos nimimerkki Kilgore uskoo että Suomi nousisi vain kehittämällä 5,5 miljoonan asukkaan sisämarkkinoita niin kyllä siinä on aika epärealistinen näkemys Suomen talouden koosta. Tällä hetkellä suurimmat ongelmat Suomen talouteen tulee ulkomailta jotka ovat Saksan, Kiinan ja Yhdysvaltain talouden kehitykset jotka ovat Suomen suurimpia vientimaita.
Tarvii myös muistaa, että kaikessa on viivettä.
Pandemian ja orponomicsin ongelmat näkyvät viiveellä.
Varsinkin kun tukiaisilla venytetään sitä tapahtumaa.
En usko.
Toki, mutta Suomen tämän hetken taantuma on EU-alueen pahimpia, ellei jopa pahin. Ukrainan sota ja pandemiakin iski paljon pahemmin moneen muuhun EU-maahan niiden ollessa paljon riippuvaisempia eritoten Venäjän maakaasusta, mutta silti talous matelee nyt nimenomaisesti Suomessa.
Nimimerkki Kilgorelle kommenttina että kyllä Saksassa on pahempi taantuma kuin Suomessa joka iskee Suomeen koska Saksa on Suomen tärkein kauppakumppani.
Disruptio kai sisältää idean, että jotain parempaa tulee tilalle?
Miksi Suomessa ei tule?
Kommentti Tokelle. Pandemian aiheuttamat vaikutukset näkyvät tällä esim Itä-Suomen taloudellisesta tilanteesta. Ukrainan sodan vaikutukset ovat paljon suuremmat. Ukrainan sota näkyy tällä hetkellä korkeissa koroissa ja euroalueen inflaatiossa etenkin Saksassa joka on Suomen tärkein kauppakumppani Euroopassa. Nämä ongelmat Orpon hallitus peri Marinin hallitukselta. Orpon hallitus nimenomaan korjaa tällä hetkellä rakenteet jotka olisivat pitäneet korjata jo 15 vuotta sitten. Sipilän hallitus aloitti kikyllä mutta Marinin hallitus muutti kaiken. Suurin valtion budjetin alijäämän paisuttaja on Sote.
Tarkoitatko, että Marinin hallitus aloitti Ukrainan sodan?
Rahul: “Orpon hallitus nimenomaan korjaa tällä hetkellä rakenteet jotka olisivat pitäneet korjata jo 15 vuotta sitten. Sipilän hallitus aloitti kikyllä mutta Marinin hallitus muutti kaiken. Suurin valtion budjetin alijäämän paisuttaja on Sote.”
Toistaiseksi mitään korjausta ei näy ja velka kasvaa.
Kokoomus lienee keksinyt ikiliikkujan: se itse aiheuttaa veronalennuksilla valtionvelkaa ja sitten 4 vuoden välein julistaa, että nyt on aika lopettaa velkaantuminen.
Kuten Syltty toteaa, niin tätä “kurjuuden kautta menestykseen” konseptia on testattu vuodesta 2007 lähtien. Miksi kansa ei tajua, että kun se ei toimi, pitäisi vaihtaa ideaa?
Mun mielestä Suomessa on koulutus rapautunut n. vuodesta 1993 eteenpäin ja kun muissa maissa mennään vastakkaiseen suuntaan, niin Suomi ei voi pärjätä isolla vaihteella.
Kokoomus on salaa päättänyt, että tuolle ei voi mitään ja siksi Suomesta pitää tehdä banaanivaltio.
Homma toimii hyvin: nyt kun on puolustuskalustobuumi, niin Suomi ryhtyy lisäämään pienimmän jalostusasteen tuotantoa: TNT.
Jäämme odottamaan, koska tekstiiliteollisuus palaa Suomeen.
Luultavasti samoihin aikoihin, kun lukio tulee jälleen maksulliseksi.
Samaan aikaan Suomi pudottaa ostovoimakorjatun kansalaispalkkansa neljäsosaan USA:n vastaavasta. Hurraa, lisää säästöä!
Tokelle kommenttina että sote on vielä kesken.Suomen velkaantuminen kasvaa nimenomaan soteen takia. Tämän on Talouspolitiikan arviointineuvoston todennut. Kokoomus ei ole sanonut että velkaantuminen pitäisi lopettaa vaan velaantumisen taittuminen on päämäärä. Tuohon nimimerkki Sylttyn kommenttiin voin todeta että vuonna 2007 Suomen valtionvelka oli vain 30,0 % BKT:sta ja se laski 28,0 %:iin vuonna 2008.Todellisuudessa velkaantuminen nousi vasta vuonna 2020 52,5 %:iin.Tämäkin ei ollut pandemian aiheuttama velkanatuminen koska vuoden 2020 budjetissa ei ollut vielä pandemian aiheuttamia menoja. Ne tulivat vasta 2021 budjetissa. Velkaantuminen ei ole sinänsä ongelma vaan korkeat korot. Esim vuonna 2020 3 kuukauden korkojakson valtionkorko oli ‑0,2 % 10 vuoden korkojaksolle 0,8 %. Vuodesta 2023 valtionkorko menot ovat olleet 2,6 miljardia euroa. Tokelle ja Syltylle kommenttina että vuoden 2023 budjetti oli vielä Marinin hallituksen budjetti ja syksyn 2023 budjetti riihessä, jonka Orpon hallitus teki, astui voimaan vasta vuoden vaihteessa 2024. Oikeastaan koko vuosi 2023 oli Marinin hallituksen budjettia. Tokelle voin todeta että Suomen ulkomaankaupan kehitys seuraaa muun muassa Kiinan, Saksan ja Yhdysvaltain talouspäätöksiä. Kotimaisella ostovoiman nopealla nousulla ei Suomen taloutta saada ylös. Paitsi jos mennään tietenkin Soininvaaran ehdottamaan luovan tuhon tielle jossa jotkut työpaikat säilyisivät ja jotkut katoaisivat. Tämä on yksi vaihtoehto mutta viimeksi Suomen taloudessa tapahtui luova tuho oli 1991 kun idänkauppa romahti.
Miksei tämä luova tuho toiminutkaan välillä 2008–2015, vaan tuottavuus junnasi paikoillaan, vaikka palkat nousivat ja työttömyyttä riitti?
Jos nyt kokeiltaisiin samaa, mikä takaa lopputuleman olevan eri?
Nimimerkki Syltylle kommenttina että ei vuonna 2008 ollut Suomen taloudessa kovinkaan huono tilanne. Huono tilanne alkoi 2011 Nokian ongelmian takia. Tulloin tapahtui kyllä luovaa tuhoa. Palkat Suomessa ovat nousseet vuodesta 2008 vuoteen 2020 pandemiaan asti jolloin inflaatio kiihtyi jopa 6%:iin mutta tällä hetkellä inflaatio Suomessa on 1%. Jopa Virossa on korkeampi inflaatio kuin Suomessa.
Rahul
” Nimimerkki Syltylle kommenttina että ei vuonna 2008 ollut Suomen taloudessa kovinkaan huono tilanne.”
Nyt muistat täysin väärin. 2008 oli kyllä todellakin huono ihan maailmanlaajuisesti finanssikriisin takia. Alkuvuosi oli vielä ok, mutta loppuvuosi olikin laskettelua huono ja 2009 tuli ‑8% BKT:hen. Samaan aikaan vuonna 2007 sovitut kovat palkankorotukset astuivat voimaan.
Nimimerkki Sylttylle kommenttina että olet oikeassa että vuoden 2009 finanssikriisin aikana Suomen BKT laski 8 prosenttia mutta valtionvelka oli vain 28,0 % BKT:sta. Tätä tarkoitin kun totesin ettei Suomen taloudessa ollut kovinkaan huonoa tilannetta.