Avainsana: Kokoomus

Kirsi Pihan ylläri

Suu­tutin lauan­taina demar­it täl­lä twiitilläni:

Kun kuulin, että @kirsipiha luop­uu ehdokku­ud­es­ta, oli sekun­nin ajan iloinen vihrei­den vaalivoitos­ta, mut­ta sen jäl­keen kauhuis­sani. Voita­mme var­maankin vaalit, mut­ta voimme hävitä Helsin­gin mah­dol­liselle sinipunaniskar­in­ta­malle. (pers+kok+sdp)

Olin muo­toil­lut sen perin huonos­ti, kos­ka demar­it tulk­it­si­vat sen niin kuin tulkitsivat.

Halusin ker­toa vihreille, ettei Helsin­gin kokoomuk­sen per­su­un­tu­mis­es­ta kan­na­ta riemui­ta, vaik­ka se vähän paran­taakin mei­dän vaal­inäkymiämme. Se myös merk­it­see, että vihrei­den yhteistyömah­dol­lisu­udet kokoomuk­sen kanssa heikkeni­sivät radikaalisti.

Pelkäsin myös, että tämä voi johtaa van­han aseveli­ak­selin palu­useen. Sil­lä on niin pitkät per­in­teet Helsin­gin kun­nal­lispoli­ti­ikas­sa, ettei pelko ole tuules­ta tem­mat­tu. Min­un silmis­säni vihrei­den kun­nal­lispoli­ti­ikan ydin on pitää kokoomus ja demar­it kaukana toi­sis­taan. Ne ovat molem­mat yksinään ihan mukavia, mut­ta ovat heti pahanteossa, kun pää­sevät leikkimään keskenään.

Vähään aikaan aseveli­ak­selin kon­nuuk­sista ei ole ollut pelkoa, kos­ka noil­la kahdel­la puolueel­la ei ole ollut enem­mistöä keskenään, mut­ta enem­mistö syn­tyy, jos kokoomus han­kki­u­tuu nyky­istä tiivi­im­pään yhteistyöhön perus­suo­ma­lais­ten kanssa. En kuvit­tele mitään pysyvää kol­men puolueen liit­to­suhdet­ta, kos­ka sel­l­ainen olisi mah­do­ton, mut­ta yksit­täi­sis­sä asi­akysymyk­sis­sä voi käy­dä niin, että vihreät löytävät itsen­sä vähem­mistöstä. Eri­tyis­es­ti ajat­te­len liiken­nepoli­ti­ikkaa, jos­sa on men­ty kokoomuk­sen kauhuk­si paljon jalankulku‑, joukkoli­ikenne- ja fil­lariys­täväl­lisem­pään suun­taan. Ei se ole kaikkia demare­itakaan miel­lyt­tänyt. Voi hyvinkin olla, että syn­tyy enem­mistö häätämään jalankulk­i­joi­ta ja etenkin fil­lare­i­ta pois auto­jen tieltä.

Tämä ei kuitenkaan ollut pääske­naar­i­oni vaan se oli val­tu­us­to­työsken­te­lyn polar­isoi­tu­mi­nen akselille oikeis­to vas­taan vihreät ja vasem­mis­to. Mikäs hätä meil­lä siinä olisi; mehän olisimme osa tur­val­lista enemmistöä?

Hätä olisi Helsingillä.

Vihreät ovat tämän vaa­likau­den aikana tehneet tapausko­htais­es­ti yhteistyötä sekä vasem­mistop­uoluei­den että kokoomuk­sen kanssa – lukumääräis­es­ti olemme var­maankin äänestäneet use­am­min kokoomus­ta kuin vasem­mistop­uoluei­ta vas­taan. Kokoomuk­sen kanssa olemme saa­neet voit­to­ja ja vasem­mistop­uoluei­den kanssa tor­jun­tavoit­to­ja. Tor­jun­tavoitotkin ovat tärkeitä, mut­ta vain voitot vievät kaupunkia eteenpäin.

Anni Sin­nemäen suuri saavu­tus on ollut Helsin­gin asun­to­tuotan­non liki tuplaami­nen. Tähän on tul­lut paljon enem­män tukea kokoomuk­selta kuin vasem­mistop­uolueil­ta, mut­ta ei täyt­tä tukea kokoomukseltakaan.

Ilmeis­es­ti tulk­itsin kokoomuk­sen säh­lin­gin väärin

Pekka Sauri kom­men­toi twi­it­tiäni, että kan­nat­taisi nukkua yön yli. Hän oli oike­as­sa jo sikä­likin, että olin ilmeis­es­ti tulkin­nut kokoomuk­sen tapah­tu­mat väärin. Luulin, että kokoomuk­ses­sa oli tapah­tunut jokin kon­ser­vati­ivisi­iv­en val­lankaap­paus, jon­ka takia Kir­si Piha ja Han­na Gul­lich­sen vetäy­tyivät ehdokkuudesta.

Seu­raa­vana päivänä kokoomuk­sen val­tu­us­to­ryh­män puheen­jo­hta­ja Daniel Sazonov luet­teli, kei­den hän toivoisi hark­it­se­van pormes­tariehdokku­ut­ta, eikä hän edes main­in­nut Wille Ryd­ma­nia, joka oli sen­tään saanut piirikok­ouk­ses­sa kol­man­nek­sen äänistä.

Kyse oli siis muus­ta. En usko, että somen öyhöt­täjät oli­vat sitä saa­neet aikaan, kos­ka piti Pihan tietää, mil­laista somes­sa nyky­isin on. Uskot­tavin seli­tys on, että merkit­tävä osa kokoomuk­sen ehdokkaista oli ilmais­sut, ettei aio tanssia Pihan pillin mukaan ja tämä oli toden­nut, ettei voisi onnis­tua pormestarina.

Mut­ta en voi tietää.

Kokoomuk­sen lib­er­aale­ja ja kon­ser­vati­ive­ja on vaikea yhdis­tää, mut­ta nyt yhdis­täväk­si tek­i­jäk­si on löy­tynyt raha. Kokoomuk­sen pelas­ta­jak­si on nyt nos­tet­tu Eli­na Lep­omä­ki ja Juhana Var­ti­ainen, molem­mat var­teen otet­tavia taloudenasiantuntijoita.

Olen hyvin iloinen, jos molem­mat otta­vat vah­van roolin kokoomuk­sen val­tu­us­to­ryh­mässä, kun­han Sin­nemäestä kuitenkin tulee pormes­tari. Molem­mat ajat­tel­e­vat loogis­es­ti. Uskon, että vihrei­den kaupunkipoli­it­tiset lin­jauk­set saa­vat heiltä usein tukea. He oli­si­vat iso täy­den­nys kokoomuk­sen perin heiveröiseen pro mar­ket ‑siipeen. Muuten­han kokoomuk­ses­sa on enem­män pro busi­ness-ajat­telua, joka on läh­es vas­tako­h­ta pro mar­ket ‑ajat­telulle. Aika heiveröi­nen kun­nal­lispoli­it­ti­nen koke­mus heil­lä kum­mal­lakin kuitenkin on. Juhana on istunut neljä vuot­ta val­tu­us­to­ryh­mässä, mut­ta val­tu­us­tossa ei kun­nal­lispoli­ti­ikan todel­lisu­u­teen perehdytä.

Kokoomuk­ses­sa on syytet­ty Kir­si Pihaa puolueen vahin­goit­tamis­es­ta. Jokin vas­tuu tapah­tuneesta kai on niil­läkin, jot­ka savus­ti­vat hänet pois.

Kokoomusäänestäjien pitäisi pere­htyä vaalijärjestelmäämme

Kokoomus on ollut tämän vaa­likau­den suuris­sa vaikeuk­sis­sa oman val­tu­us­to­ryh­män­sä kanssa, jos­sa on jos minkälaista vipeltäjää. Syynä on Jan Vapaavuoren saa­ma jät­tämäi­nen ään­imäärä. Melkein kaik­ki kokoomuk­sen val­tavir­ran äänet menivät Vapaavuorelle. Hänen äänil­lään tuli val­i­tuk­si suuri määrä ”sivu­vir­to­jen” val­tu­utet­tu­ja samal­la, kun moni keskeinen pelin­rak­en­ta­ja putosi, alka­en kaupung­in­hal­li­tuk­sen puheen­jo­hta­jas­ta Tatu Rauhamäestä. Ja moni muu.

Kos­ka kokoomuk­sen heikko ryh­mä on ongel­ma myös muille ryh­mille, annan kokoomuk­sen äänestäjille tak­tisen neu­von. Pormes­tarik­si ei vali­ta eniten ääniä saanut­ta ehdokas­ta vaan on sovit­tu, että val­i­tuk­si tulee eniten ääniä saa­neen puolueen pormes­tariehdokas. Tälle riit­tää, että pääsee valtuutetuksi.

Täl­laisia ongelmia kokoomuk­sel­la on ollut ennenkin. Esimerkik­si sil­loin, kun Sauli Niin­istö sai eduskun­tavaaleis­sa 60 000 ääntä.

Ajatel­laan, että puolueen väki jakau­tuu ruskea­tukkaisi­in ja tum­matukkaisi­in. Ruskea­tukkaisil­la on enem­mistö ja nämä saa­vat pormes­tariehdokkaak­si ruskea­tukkaisen. Val­taosa ruskea­tukkai­sista äänestää pormes­tariehdokas­ta, joka tuleekin val­i­tuk­si suurel­la ään­imääräl­lä, mut­ta koko muu val­tu­us­to­ryh­mä koos­t­uu tum­matukkai­sista. Tämä on pysyvä ongel­ma vaal­i­jär­jestelmässämme. Sik­si kan­natankin siir­toääni­jär­jestelmää. Se ei kuitenkaan ehdi näi­hin vaalei­hin, tuskin seuraaviinkaan.

= = =

Muuten olen sitä mieltä, että tässä hässäkässä Eli­na Lep­omä­ki kohen­si osakkeitaan roimasti kokoomuk­sen puheenjohtajapelissä.

Vastaus Juhana Vartiaiselle: minä ja kokoomus

Juhana Var­ti­ainen vas­tasi min­ulle twit­teris­sä: Elän Osmo toivos­sa, että kuulen sin­ul­ta elämäni aikana vielä yhden myön­teisen kom­mentin Kokoomuksesta!

Min­ua on syytet­ty myös siitä, että suh­taudun kokoomuk­seen liian suopeasti.

Minäkin toivoisin, että kokoomus antaisi vai­h­teek­si aihet­ta myön­teiseen kom­ment­ti­in. Kovin on puolue men­nyt ikävään suun­taan alet­tuaan flirt­tail­la yhteistyöstä perus­suo­ma­lais­ten kanssa. On aika luon­nol­lista, että vihreät älähtävät sellaisesta.

Sor­ry, Juhana! Sin­ul­ta on ehkä men­emässä jo toiseen ker­taan puolue alta. Tätä kuitenkaan en todel­lakaan toivo.

Sivistys­porvarei­den lop­ulli­nen tap­pio kokoomuk­sen sisäl­lä olisi tietysti hyvä asia Vihrei­den kan­natuk­selle, mut­ta huono asia Suomelle ja vihrei­den tavoitteille.

Olisi kuitenkin vält­tämätön­tä, että kokoomus ja vihreät pysty­i­sivät tarvit­taes­sa yhteistyöhön keskenään. Suomes­sa ei käytän­nössä voi muo­dostaa hal­li­tus­ta ilman, että jom­pikumpi, vihreät tai perus­suo­ma­laiset, ovat siinä mukana. Jos vihreät eivät mah­tu­isi samaan hal­li­tuk­seen kokoomuk­sen kanssa, kokoomuk­sen ain­oa vai­h­toe­hto olisi yhteistyö perus­suo­ma­lais­ten kanssa.

Olisi todel­la type­r­ää vihreiltä pakot­taa kokoomus tähän.

Vihrei­den ja kokoomuk­sen olisi muutenkin hyvä opetel­la sietämään toisi­aan, sil­lä näitä puoluei­ta – ainakin merkit­tävää osaa kum­mas­takin – yhdis­tää eteen­päin katso­va urbaani aja­tus­maail­ma. Keskus­ta ja demar­it ovat molem­mat ”ennen kaik­ki oli parem­min” ‑puoluei­ta. Ne edus­ta­vat taan­tu­via aluei­ta ja väistyviä ammat­tiryh­miä, mikä tekee niistä kaiken uuden vas­tus­ta­jia, kun taas val­taosa vihreistä on eteen­päin katso­via uud­is­ta­jia. Keskusta­lais­ten ja demarien kanssa on hyvä vas­tus­taa ikäviä asioi­ta, mut­ta vaikea edis­tää hyviä asioita.

Helsinkiä on johdet­tu pitkään kokoomuk­sen ja vihrei­den yhteistyöl­lä. Se on Helsingis­sä varsin tulok­sel­lista. Isom­pia ja pienem­piä erim­ielisyyk­siä on toki ollut. Ne ovat yleen­sä pää­tyneet vihrei­den voit­toon, joten älkäämme mure­htiko niistäkään. Aika usein on kuitenkin voitet­tu yhdessä. Merkit­tävin yhteistyön hedelmä on ollut Helsin­gin asun­to­tuotan­non voimakas lisäämi­nen ja kaavoituk­sen kään­tämi­nen yhdyskun­taraken­net­ta eheyt­tävään suun­taan. Muis­sa puolueis­sa on enem­män niitä, joiden mielestä asun­to­ja pitää kyl­lä rak­en­taa, mut­ta ne pitää sijoit­taa muualle.

Syvä ryp­py rakkau­teen tuli kuitenkin, kun kokoomus halusi kaataa kaupunki­lais­ten raho­ja 1,4 mil­jar­dia euroa autoilun edis­tämiseen. Sum­ma on val­ta­va. Sen eteen jokaisen helsinkiläisen pitäisi olla valmis uhraa­maan yhden kuukau­den brut­topalkkansa, vähän enem­män jopa. Tästäkin on nyt päästy yli, ainakin toivon niin.

Hal­li­tus­po­h­ja voi vai­h­tua nopeastikin

Voi olla, että aivan lähi­t­ule­vaisu­udessa keskustal­ta menee her­mot, jos kan­natuk­sen syöksymi­nen alaspäin jatkuu. Viikon sisäl­lä tulee taas yksi kan­nus­tus­mit­taus. Keskus­ta on neu­vot­tomas­sa ja hätään­tyneessä tilanteessa, mikä tekee siitä todel­la harmil­lisen hallituskumppanin.

Jos keskus­ta näkee parhaak­si vetäy­tyä hal­li­tuk­ses­ta, tai muut kyl­lästyvät sen panikoin­ti­in, jäl­jel­lä on toinen tois­taan huonom­pia vai­h­toe­hto­ja. Niistä ehkä vähiten huono olisi keskus­tan vai­h­t­a­mi­nen kokoomuk­seen hal­li­tuk­ses­sa. Jos keskus­ta sin­nit­telee hal­li­tuk­ses­sa niin kauan, että ehtivät vai­h­taa puheen­jo­hta­jak­seen Annikka Saarikon, puolueen tilanne ja työsken­te­ly­ta­pa voi tietysti olla kokon­aan toinen.

Tai san­o­taan se vähän suorem­min. Jos keskus­ta läh­tee hal­li­tuk­ses­ta, kokoomus on seu­raavas­sa hal­li­tuk­ses­sa. Jos se ei ole siel­lä vihrei­den kanssa, se on siel­lä perus­suo­ma­lais­ten kanssa. Kum­man haluatte?

Helsinkiläiset vihreät voisi­vat ker­toa, miten kokoomuk­sen kanssa tulee toimia.

= = = =

Tämä kir­joi­tus perus­tuu vain omi­in ajatuk­si­i­ni, enkä ole keskustel­lut siitä kenenkään toisen kanssa.

Suomen puolueiden tila (1) Kokoomus

Kir­joi­tan sar­jan Suomen suurim­mista puolueista, niiden heikkouk­sista ja vahvuuk­sista. Ydi­na­jatuk­se­nani on, että demokra­tia voi sitä parem­min, mitä parem­mas­sa kun­nos­sa ovat puolueet. Vaik­ka kuu­lun vihreisi­in, min­un silmis­säni ei ole ole­mas­sa objek­ti­ivis­es­ti oikeaa poli­ti­ikkaa. Paras tulos saavute­taan sil­lä, että eri näke­myk­siä edus­ta­vat puolueet ovat jonkin­laises­sa tas­apain­os­sa keskenään ja hoita­vat oman tont­tin­sa. Se on vähän sama asia kuin, että oikeudessa syyt­täjä ja puo­lus­tusasiana­ja­ja panevat molem­mat paras­taan edus­taak­seen omaa näkemystään. 

Se, että meil­lä menee mon­es­sa asi­as­sa huonom­min kuin Ruot­sis­sa, johtuu paljolti siitä, että päätök­sen­tekokyky ei ole meil­lä yhtä hyvä kuin Ruot­sis­sa. Suure­na syynä tähän on, että puolueet toimi­vat meil­lä huonosti.

Kokoomus

Olen sanonut aikaisem­minkin, että kokoomus on Suomes­sa paha alisuo­ri­u­tu­ja. (Kat­so tästä) Jos se hoitaisi asiansa kun­nol­la, sen kan­na­tus alka­isi kol­mosel­la. Onhan jotenkin outoa, että suurin por­var­illi­nen puolue on pitkään ollut enti­nen maalaisliitto.

Kokoomuk­sen vaikeuk­sien syyt juon­ta­vat Kekkosen aikaan. Kekko­nen oli päät­tänyt pitää kokoomuk­sen oppo­si­tios­sa. Pitkä oppo­si­tiokausi rapaut­ti puolueen sisäisen koneis­ton. Hal­li­tuk­sen ulkop­uolel­la valmis­telukoneis­tolle ei ollut käyt­töä, ja sik­si se pääsi hiipumaan. Sen rak­en­t­a­mi­nen uud­estaan kesti pitkään, jos on valmis vieläkään.

Joku toinen sanoi tämän parikym­men­tä vuot­ta sit­ten, ettei kokoomus ole puolue, se on vaalior­gan­isaa­tio. Vas­ta puolue­si­h­teeri Taru Tujunen rak­en­si kokoomuk­ses­ta jotenkin puoluet­ta muis­tut­ta­van organ­isaa­tion. Jat­ka lukemista “Suomen puoluei­den tila (1) Kokoomus”