Kategoria: Vaalipuheiden arviointia

Yksityinen vai julkinen (3) ostamisen pitäisi perustua marginaalikustannuksiin

Mil­loin kan­nat­taa ostaa yksityisiltä?

Mil­loin julkisen ter­vey­den­hoidon kan­nat­taa ostaa yksi­ty­isiltä esimerkik­si lonkkaleikkauk­sia? Aiem­mas­sa postauk­ses­sa sanoin, että tämä pitäisi tapah­tua palvelusetelil­lä sen jäl­keen, kun mak­sa­ja, siis julki­nen ter­vey­den­hoito, on toden­nut toimen­piteen tarpeel­lisek­si. Kalli­ik­si tulisi, jos yksi­tyiset sairaalat saisi­vat haalia toimen­piteisi­in oman kri­teeristön­sä mukaan, kos­ka niiden kannal­ta kaik­ki hoito on kan­nat­tavaa, jos vain joku sen maksaa.

Kokoomus on vaat­in­ut, että julki­nen ter­vey­den­hoito julk­istaa hoito­toimen­pitei­den kus­tan­nuk­set, jot­ta yksi­tyiset voisi­vat tar­jo­ta samaan hin­taan. En ole näh­nyt selkeätä määritelmää, mil­lai­sista kus­tan­nuk­sista on kyse, mut­ta pelkään pahoin, että kokoomus tarkoit­taa appa­raatin kaikkien kus­tan­nusten jakamista jol­lain peri­aat­teil­la eri tuot­teille. Jos yksi­tyi­nen pystyy alit­ta­maan tämän kus­tan­nuk­sen, julkisen on oman tuot­tamisen sijas­ta ostet­ta­va yksityisiltä.

Jos tätä todel­la tarkoite­taan, aja­tus on type­rä ja kallis. Jat­ka lukemista “Yksi­tyi­nen vai julki­nen (3) ostamisen pitäisi perus­tua marginaalikustannuksiin”

Mitä jäi sanomatta Ruben Stillerille?

Olin eilen Ruben Stil­lerin haas­tat­telus­sa. Ruben on ehdo­ton suosikki­toimit­ta­jani. Hänen rempseä tyylin­sä saa porautu­maan asioi­hin parem­min kuin tois­t­en kor­rek­timpi puheta­pa. Ruben oli lähet­tänyt min­ulle kysymys­run­gon. Val­taosa jäi sanomat­ta. Sik­si julkaisen lunttilappuni.

Ennuste­taan ensin neljä vuot­ta eteen­päin. Osmo, mitä odotat tältä hallituskaudelta?

On aika vaikea sanoa vielä. Voisin tuomi­ta hal­li­tuk­sen pelkkien ennakkolu­u­lo­jen poh­jal­ta, mut­ta kat­so­taan nyt ensin mitä ne tekevät. En ole mikään Arhinmäki.

Kun sekä MTK että SAK ovat oppo­si­tios­sa, pelkään pahoin, että nämä tule­vat tais­tele­maan yhteiskun­nal­lis­es­ta val­las­ta ja se näkyy lev­ot­to­muuksi­na työ­markki­noil­la.  Tämä on epädemokraat­tista, enkä siitä oikein pidä, kos­ka kan­natan demokra­ti­aa enkä kor­po­ra­tivis­mia, mut­ta kor­po­ra­tivis­min juuret ovat syväl­lä suo­ma­laises­sa yhteiskun­nas­sa. Jat­ka lukemista “Mitä jäi sanomat­ta Ruben Stillerille?”

Ei taida kuusi miljardia riittää Petterin lupausten lunastamiseksi

Ajat­telin ensin kir­joit­taa julkisen talouden sopeu­tuk­ses­ta perus­teel­lisen selvit­tämisen jäl­keen, mut­ta se ei valmis­tu­isi koskaan. Sik­si kir­joi­ta vähän lonkalta, mitä siitä ajat­te­len nyt.

Sopeuttaa pitäisi, mutta ei ole paniikin kaltaista kiirettä

Aku­ut­tia hätää meil­lä ei ole val­tion velka­an­tu­misen kanssa. En muista kos­ka val­tion lainan reaa­liko­rko on ollut näin paljon miinuk­sel­la. Kun korko on alle inflaa­tion, rahan arvon heikken­e­m­i­nen on velal­lisen ystävä.

Voi olla, että inflaa­tion las­ket­tua taas nor­maali­in lukemi­in­sa — mikä voi viedä vuosia, kos­ka palka­nsaa­jien ymmär­ret­tävät palkkavaa­timuk­set ruokki­vat sitä – nimel­lisko­rko pysyy jonkin aikaa korkeahkona, jol­loin val­tion lainan reaa­liko­rko nousee positiiviseksi.

Ei ole hyvä aja­tus pitää val­tion­talout­ta ali­jäämäisenä nor­maal­isuh­dan­tei­den aikana. Nyt työl­lisyys on niin hyvä kuin se näil­lä sään­nöil­lä voi ylipään­sä olla. Täl­laise­na aikana ei val­tion­talouden pitäisi olla ali­jäämäi­nen. Ali­jäämä kuu­luu työt­tömyyskausien ajalle.

Meil­lä on ollut neljä vuot­ta käytän­tö, että demari-ikäiset elävät kat­teet­toma­l­la elin­ta­sol­la velak­si ja jät­tävät velat vihrei­den kohort­tien taakak­si. En oikein ymmär­rä, miten vihreät ovat tämän hyväksyneet.

Työllisyyden nostamien vaatii uusia toimia

Jat­ka lukemista “Ei tai­da kuusi mil­jar­dia riit­tää Pet­terin lupausten lunastamiseksi”

Ohisalo teki oikean valinnan

Maria Ohisa­lo teki oikean ratkaisun luop­umal­la Vihrei­den puheen­jo­hta­ju­ud­es­ta ensi puoluekok­ouk­ses­sa. Samal­la olen tästä surullinen.

Totesin itse yli kymme­nen vuot­ta sit­ten, että en ole enää oikean­lainen ihmi­nen poli­ti­ikkaan ja siir­ryin pois. Ohisa­lon tilanteessa oli jotain hyvin samaa.

Suomel­la menisi paljon parem­min, jos poli­itikot oli­si­vat enem­män Ohisa­lon kaltaisia: asiansa osaavia ja tietoa hyö­dyn­täviä. Kah­denkeski­sis­sä keskusteluis­sa hän ottaa vas­taan argu­ment­te­ja ja on selvästi valmis muut­ta­maan kan­taansa, jos tosi­asi­at sitä tuke­vat. Siis niin kuin oikea tutk­i­ja tekee.

Kuten olen sanonut ennenkin, mikään kaata­japap­pi hän ei esi­in­tyjänä ole. Nyky­poli­ti­ikas­sa sel­l­aiset men­estyvät asiaosaa­jia parem­min. Valitettavasti.

Mitä ajattelen vihreiden rökäletappiosta

Vihrei­den rökäle­tap­pio osui pahim­min puolueemme vahvoille alueille eli suuri­in kaupunkei­hin. Helsingis­sä vihreät menet­tivät 35 pros­ent­tia vuo­den 2019 äänistä. Karku­un pääsi vieläkin isom­pi kala, sil­lä jo ennen vuo­den 2019 eduskun­tavaale­ja vihrei­den kan­na­tus oli laskenut merkittävästi.

Viime metreil­lä vihreät menet­tivät liki kak­si pros­ent­tiyk­sikköä tak­tiselle äänestämiselle. Tässä ei ole muu­ta uut­ta kuin suu­ru­us. Lop­pume­trien kisa päämin­is­terin paikas­ta on mak­sanut meille aina ennenkin ja paljon.

Ääniä ei men­nyt vain demareille eikä vain vihreiltä ja vasem­mis­toli­itol­ta. RKP:ltä siir­tyi lop­pume­treil­lä ääniä kokoomuk­selle ja meni niitä paljon kokoomuk­selle vihreiltäkin.

Keski­tyn tässä kir­joituk­ses­sa Helsinki­in, kos­ka en ole ehtinyt analysoi­da mui­ta alueita.

Helsingis­sä vihreät oli­vat suurin puolue liki joka toisel­la äänestysalueelle. Korkean koulu­tuk­sen alueil­la suurim­man puolueen paik­ka siir­tyi vihreiltä kokoomuk­selle, lähiöis­sä demareille ja Kallios­sa Vasem­mis­toli­itolle. Kallios­sakin siir­tyi ääniä vasem­mis­toli­itolle vain vähän, mut­ta siir­tyi kuitenkin. Pääasi­as­sa vuo­to Kallios­sakin oli demarei­hin. Kun vihre­itä meni enem­män kuin Vasem­mis­toli­itol­ta, Vasem­mis­toli­it­to nousi suurimmaksi.

Menetämme koulutettua väkeä

Vihrei­den tap­pi­ot oli­vat suurimpia korkean koulu­tus­ta­son alueil­la. Niil­läkin vuo­toa näyt­tää olleen enem­män demarei­hin kuin kokoomuk­seen, mut­ta kokoomuk­seenkin on siir­tynyt merkit­tävästi. Eivät ne kokoomuk­sen lisä-äänet ole demareil­takaan tulleet. Jat­ka lukemista “Mitä ajat­te­len vihrei­den rökäletappiosta”

Näillä ajatuksilla vaalivalvojaisiin

Kir­joi­tan tun­nelmi­ani vaal­i­tais­tos­ta nyt, kun vaal­i­t­u­los ei ole tiedos­sa, eikä min­ua voi­da syyt­tää jälkiviisaudesta.

Min­ul­la vaal­i­tais­ton seu­raami­nen oli yhtä tuskaa. Olen todel­la kiin­nos­tunut poli­ti­ikan sisäl­löstä. Vaal­i­tais­telun seu­raami­nen ei kuitenkaan kar­tut­tanut san­ot­tavasti tietoani asi­akysymyk­sistä. Ne sivu­utet­ti­in vaal­i­tais­ton aikana isku­lau­seil­la ja puoli­to­tuuk­sil­la. Isku­lau­sei­ta ja asian ohi puhu­mista on ollut ennenkin, mut­ta ei mitään tähän ver­rat­tavaa. Yhdenkään puolueen todel­li­sista tavoit­teista ei tul­lut selkoa.

Joskus kun olin min­is­ter­inä vas­taa­mas­sa kyse­ly­tun­nil­la, ymmärsin, kuin­ka vah­vas­sa ase­mas­sa on vas­taa­ja, kos­ka kysyjä ei saa toista kysymys­tä. Se sai jotkut vas­taa­maan aivan mitä vain. Tämä ei ole mah­dol­lista enää, kos­ka väärä vas­taus pan­naan palasik­si somessa.

Vaa­likeskusteluis­sa taas voidaan sanoa ihan mitä tahansa, kos­ka puoli­to­tuuk­sista tai täy­del­li­sistä epä­to­tuuk­sista ei jää kiin­ni. Näin myös tehdään. Rauhal­lisem­mas­sa keskustelus­sa näin ei voisi tehdä, kos­ka toiset voisi­vat osoit­taa val­heet val­heik­si. Jat­ka lukemista “Näil­lä ajatuk­sil­la vaalivalvojaisiin”

Terveydellisistä syistä en katso enää vaalikeskusteluja

Pakotin itseni kat­so­maan eilen vaali­tentin. Se oli virhe. Olin sen jäl­keen niin raivois­sani, että en saanut nuku­tuk­si ja pilalle meni tämäkin päivä.

Olen joskus ollut nois­sa keskusteluis­sa itsekin, mut­ta ei se tuol­laista ollut. Keskusteli­jat ovat huo­man­neet, että mil­laisia epä­to­tuuk­sia tai harhaan­jo­htavia väit­teitä tahansa voi esit­tää, kos­ka niistä ei tuos­sa keskustelu­for­maatis­sa jää kiinni.

Sel­l­aisia ei kukaan esit­täisi, jos tämän jäl­keen kokoon­tu­isi raati ja kävisi väit­teet yksi­tyisko­htais­es­ti läpi tai jos keskustelu olisi keskustelua, jos­sa voi esit­tää perustel­lun vastaväitteen.

Siihen ei aika riitä, kos­ka kymme­nessä sekun­nis­sa esite­tyn väärän väit­teen kumoamiseen menee aikaa paljon enem­män. Sik­si puhutaan tietois­es­ti vas­toin parem­paa tietoa.

Pahin ei täl­lä ker­taa ollut Riik­ka Purra. Hän vain puhui muuten kauheuksia.

Pahin oli Anni­ka Saarikko, mut­ta eivät Pet­teri Orpo ja San­na Marin paljonkaan jäl­keen jääneet. Jat­ka lukemista “Ter­vey­del­li­sistä syistä en kat­so enää vaalikeskusteluja”

Veroja voidaan tuskin alentaa

Suomen talouden haas­teet ovat niin vihe­liäisiä, ettei kukaan vaaleis­sa ehdol­la ole­va uskalla puhua niistä taval­la, johon uskoisi edes itse.

Akuutisti val­tion velan korko ei ole ongel­ma, kos­ka val­tion kannal­ta vain reaa­liko­rol­la on merk­i­tys­tä, eikä se ole ollut koskaan näin paljon miinuk­sel­la. Joskus ne kuitenkin nou­se­vat positiivisiksi.

Jotkut ovat valmi­ita leikkaa­maan julk­isia meno­ja par­il­la mil­jardil­la, toiset kuudel­la. Tilalle pus­kee kuitenkin mil­jardi­tolkul­la uusia vält­tämät­tömiä meno­ja. Sik­si en oikein usko, että julk­isia meno­ja voidaan leika­ta juuri lainkaan, mut­ta samal­la pidän vält­tämät­tömänä leika­ta nyky­isiä meno­ja isol­la kädel­lä, jot­ta tilaa tulisi uusille.

Mil­jar­di tai pari solah­taa puo­lus­tuk­seen syistä, jot­ka kaik­ki tuntevat.

Nykyisel­lä syn­tyvyy­del­lä jokainen sukupolvi tulee ole­maan kol­man­nek­sen edeltäjään­sä pienem­pi. Pieneville ikälu­okille kaatuu sekä eläke­pom­mi että hoivapommi.

Van­henevia ikälu­okkia on enem­män, he elävät kauem­min ja vaa­ti­vat pidem­pään kallista hoitoa, kos­ka nopeasti tap­pa­vat tau­dit väistyvät ja hitaasti tap­pa­va demen­tia jää.

Jat­ka lukemista “Vero­ja voidaan tuskin alentaa”

Purnausta vaalikoneista

Parin vuo­den välein har­mit­te­len vaa­likonei­ta. Ne ovat perin viih­teel­lisiä, mut­ta anta­vat käsiteltävistä asioista aivan väärän käsi­tyk­sen. Joskus yli kymme­nen vuot­ta sit­ten yksi vaa­likone luokit­teli min­ut eduskun­nan oikeis­to­laisim­mak­si kansane­dus­ta­jak­si ja toinen syvälle vasem­mis­toon kuu­lu­vak­si. Tuo oikeis­to­laisu­us joh­tui lähin­nä siitä, että kan­natin ympäristövero­ja ja vaa­likone kat­soi min­un kan­nat­ta­van vero­tuk­sen regres­si­ivisyyt­tä. Min­un kokon­aisu­u­teeni kuu­lui hait­tavero­jen väite­tyn regres­si­ivisyy­den kor­jaami­nen pienel­lä perus­tu­lol­la, mut­ta sitä ei voin­ut vas­tauk­sis­sa tietenkään antaa.

Näi­den kysymys­ten ongel­mana on, että ne tyh­men­tävät poli­ti­ikkaa ja supis­ta­vat mon­imutkaiset poli­it­tiset tavoit­teet korkein­taan kol­men sanan isku­lau­seisi­in, joiden perässä on huu­tomerk­ki. Maon Kiinas­sa puolue yrit­ti muut­taa kiinan kieltä yksinker­taisem­paan muo­toon, jol­loin sil­lä ei voin­ut esit­tää mitään mon­imutkaista. Jat­ka lukemista “Pur­naus­ta vaalikoneista”

Oikaisuja persujen energiakampanjointiin

Ilmeis­es­ti lähin­nä perus­suo­ma­laisia lähel­lä ole­vat tahot ovat käyn­nistäneet mas­si­ivisen hyökkäyk­sen vihre­itä vas­taan väit­täen, että sähkön kallis hin­ta johtuu vihreistä ja vain vihreistä. Tak­ti­ikkana on tois­taa paikkaansa pitämät­tömiä väit­teitä, vaik­ka ne on kumot­tu mon­een ker­taan, kos­ka vähem­män val­is­tuneet kansalaiset usko­vat tois­toa eivätkä niin mure­h­di väit­tei­den loogisuutta.

Kaikkial­la Euroopas­sa on meneil­lään samanaikaises­ti venäläis­ten infor­maa­tiokam­pan­ja, jon­ka tarkoituk­se­na on kalvaa tyy­tymät­tömyyt­tä venäjän vas­taisi­in pakot­teisi­in. En sano, että tämä perus­suo­ma­lais­ten kam­pan­ja olisi osa venäläis­ten kam­pan­jaa. Se vain tukee sitä.

1) Sähkön korkea hin­ta johtuu vihreästä siir­tymästä eli siitä, että venäläistä fos­si­ilista ener­giaa on kor­vat­tu uusi­u­tu­val­la energialla?

Tämä on väit­teenä aivan kum­malli­nen. Miten tästä kri­i­sistä olisi selvit­ty helpom­mal­la, jos olisimme olleet enem­män riip­pu­vaisia venäläis­es­tä ener­gias­ta? Sähkön korkea hin­ta kurit­taa nyt Suomea, mut­ta olemme selvin­neet tilanteesta paljon helpom­min kuin ne maat, jot­ka ovat olleet enem­män riip­pu­vaisia venäläis­es­tä fos­si­iliener­gias­ta. Suo­mi on kuu­lunut halvim­man sähkön mai­hin Euroopas­sa, jonkin väit­teen mukaan sähkö on ollut vuon­na 2022 Euroopan toisek­si halv­in­ta. Halu­taanko tässä sanoa, ettei Suomen pitäisi osal­lis­tua Venäjän vas­taisi­in boikotteihin?

2) Vihreät ovat estäneet ydin­voiman rak­en­tamista? Jat­ka lukemista “Oikaisu­ja per­su­jen energiakampanjointiin”