Kirsi Pihan ylläri

Suu­tutin lauan­taina demar­it täl­lä twiitilläni:

Kun kuulin, että @kirsipiha luop­uu ehdokku­ud­es­ta, oli sekun­nin ajan iloinen vihrei­den vaalivoitos­ta, mut­ta sen jäl­keen kauhuis­sani. Voita­mme var­maankin vaalit, mut­ta voimme hävitä Helsin­gin mah­dol­liselle sinipunaniskar­in­ta­malle. (pers+kok+sdp)

Olin muo­toil­lut sen perin huonos­ti, kos­ka demar­it tulk­it­si­vat sen niin kuin tulkitsivat.

Halusin ker­toa vihreille, ettei Helsin­gin kokoomuk­sen per­su­un­tu­mis­es­ta kan­na­ta riemui­ta, vaik­ka se vähän paran­taakin mei­dän vaal­inäkymiämme. Se myös merk­it­see, että vihrei­den yhteistyömah­dol­lisu­udet kokoomuk­sen kanssa heikkeni­sivät radikaalisti.

Pelkäsin myös, että tämä voi johtaa van­han aseveli­ak­selin palu­useen. Sil­lä on niin pitkät per­in­teet Helsin­gin kun­nal­lispoli­ti­ikas­sa, ettei pelko ole tuules­ta tem­mat­tu. Min­un silmis­säni vihrei­den kun­nal­lispoli­ti­ikan ydin on pitää kokoomus ja demar­it kaukana toi­sis­taan. Ne ovat molem­mat yksinään ihan mukavia, mut­ta ovat heti pahanteossa, kun pää­sevät leikkimään keskenään.

Vähään aikaan aseveli­ak­selin kon­nuuk­sista ei ole ollut pelkoa, kos­ka noil­la kahdel­la puolueel­la ei ole ollut enem­mistöä keskenään, mut­ta enem­mistö syn­tyy, jos kokoomus han­kki­u­tuu nyky­istä tiivi­im­pään yhteistyöhön perus­suo­ma­lais­ten kanssa. En kuvit­tele mitään pysyvää kol­men puolueen liit­to­suhdet­ta, kos­ka sel­l­ainen olisi mah­do­ton, mut­ta yksit­täi­sis­sä asi­akysymyk­sis­sä voi käy­dä niin, että vihreät löytävät itsen­sä vähem­mistöstä. Eri­tyis­es­ti ajat­te­len liiken­nepoli­ti­ikkaa, jos­sa on men­ty kokoomuk­sen kauhuk­si paljon jalankulku‑, joukkoli­ikenne- ja fil­lariys­täväl­lisem­pään suun­taan. Ei se ole kaikkia demare­itakaan miel­lyt­tänyt. Voi hyvinkin olla, että syn­tyy enem­mistö häätämään jalankulk­i­joi­ta ja etenkin fil­lare­i­ta pois auto­jen tieltä.

Tämä ei kuitenkaan ollut pääske­naar­i­oni vaan se oli val­tu­us­to­työsken­te­lyn polar­isoi­tu­mi­nen akselille oikeis­to vas­taan vihreät ja vasem­mis­to. Mikäs hätä meil­lä siinä olisi; mehän olisimme osa tur­val­lista enemmistöä?

Hätä olisi Helsingillä.

Vihreät ovat tämän vaa­likau­den aikana tehneet tapausko­htais­es­ti yhteistyötä sekä vasem­mistop­uoluei­den että kokoomuk­sen kanssa – lukumääräis­es­ti olemme var­maankin äänestäneet use­am­min kokoomus­ta kuin vasem­mistop­uoluei­ta vas­taan. Kokoomuk­sen kanssa olemme saa­neet voit­to­ja ja vasem­mistop­uoluei­den kanssa tor­jun­tavoit­to­ja. Tor­jun­tavoitotkin ovat tärkeitä, mut­ta vain voitot vievät kaupunkia eteenpäin.

Anni Sin­nemäen suuri saavu­tus on ollut Helsin­gin asun­to­tuotan­non liki tuplaami­nen. Tähän on tul­lut paljon enem­män tukea kokoomuk­selta kuin vasem­mistop­uolueil­ta, mut­ta ei täyt­tä tukea kokoomukseltakaan.

Ilmeis­es­ti tulk­itsin kokoomuk­sen säh­lin­gin väärin

Pekka Sauri kom­men­toi twi­it­tiäni, että kan­nat­taisi nukkua yön yli. Hän oli oike­as­sa jo sikä­likin, että olin ilmeis­es­ti tulkin­nut kokoomuk­sen tapah­tu­mat väärin. Luulin, että kokoomuk­ses­sa oli tapah­tunut jokin kon­ser­vati­ivisi­iv­en val­lankaap­paus, jon­ka takia Kir­si Piha ja Han­na Gul­lich­sen vetäy­tyivät ehdokkuudesta.

Seu­raa­vana päivänä kokoomuk­sen val­tu­us­to­ryh­män puheen­jo­hta­ja Daniel Sazonov luet­teli, kei­den hän toivoisi hark­it­se­van pormes­tariehdokku­ut­ta, eikä hän edes main­in­nut Wille Ryd­ma­nia, joka oli sen­tään saanut piirikok­ouk­ses­sa kol­man­nek­sen äänistä.

Kyse oli siis muus­ta. En usko, että somen öyhöt­täjät oli­vat sitä saa­neet aikaan, kos­ka piti Pihan tietää, mil­laista somes­sa nyky­isin on. Uskot­tavin seli­tys on, että merkit­tävä osa kokoomuk­sen ehdokkaista oli ilmais­sut, ettei aio tanssia Pihan pillin mukaan ja tämä oli toden­nut, ettei voisi onnis­tua pormestarina.

Mut­ta en voi tietää.

Kokoomuk­sen lib­er­aale­ja ja kon­ser­vati­ive­ja on vaikea yhdis­tää, mut­ta nyt yhdis­täväk­si tek­i­jäk­si on löy­tynyt raha. Kokoomuk­sen pelas­ta­jak­si on nyt nos­tet­tu Eli­na Lep­omä­ki ja Juhana Var­ti­ainen, molem­mat var­teen otet­tavia taloudenasiantuntijoita.

Olen hyvin iloinen, jos molem­mat otta­vat vah­van roolin kokoomuk­sen val­tu­us­to­ryh­mässä, kun­han Sin­nemäestä kuitenkin tulee pormes­tari. Molem­mat ajat­tel­e­vat loogis­es­ti. Uskon, että vihrei­den kaupunkipoli­it­tiset lin­jauk­set saa­vat heiltä usein tukea. He oli­si­vat iso täy­den­nys kokoomuk­sen perin heiveröiseen pro mar­ket ‑siipeen. Muuten­han kokoomuk­ses­sa on enem­män pro busi­ness-ajat­telua, joka on läh­es vas­tako­h­ta pro mar­ket ‑ajat­telulle. Aika heiveröi­nen kun­nal­lispoli­it­ti­nen koke­mus heil­lä kum­mal­lakin kuitenkin on. Juhana on istunut neljä vuot­ta val­tu­us­to­ryh­mässä, mut­ta val­tu­us­tossa ei kun­nal­lispoli­ti­ikan todel­lisu­u­teen perehdytä.

Kokoomuk­ses­sa on syytet­ty Kir­si Pihaa puolueen vahin­goit­tamis­es­ta. Jokin vas­tuu tapah­tuneesta kai on niil­läkin, jot­ka savus­ti­vat hänet pois.

Kokoomusäänestäjien pitäisi pere­htyä vaalijärjestelmäämme

Kokoomus on ollut tämän vaa­likau­den suuris­sa vaikeuk­sis­sa oman val­tu­us­to­ryh­män­sä kanssa, jos­sa on jos minkälaista vipeltäjää. Syynä on Jan Vapaavuoren saa­ma jät­tämäi­nen ään­imäärä. Melkein kaik­ki kokoomuk­sen val­tavir­ran äänet menivät Vapaavuorelle. Hänen äänil­lään tuli val­i­tuk­si suuri määrä ”sivu­vir­to­jen” val­tu­utet­tu­ja samal­la, kun moni keskeinen pelin­rak­en­ta­ja putosi, alka­en kaupung­in­hal­li­tuk­sen puheen­jo­hta­jas­ta Tatu Rauhamäestä. Ja moni muu.

Kos­ka kokoomuk­sen heikko ryh­mä on ongel­ma myös muille ryh­mille, annan kokoomuk­sen äänestäjille tak­tisen neu­von. Pormes­tarik­si ei vali­ta eniten ääniä saanut­ta ehdokas­ta vaan on sovit­tu, että val­i­tuk­si tulee eniten ääniä saa­neen puolueen pormes­tariehdokas. Tälle riit­tää, että pääsee valtuutetuksi.

Täl­laisia ongelmia kokoomuk­sel­la on ollut ennenkin. Esimerkik­si sil­loin, kun Sauli Niin­istö sai eduskun­tavaaleis­sa 60 000 ääntä.

Ajatel­laan, että puolueen väki jakau­tuu ruskea­tukkaisi­in ja tum­matukkaisi­in. Ruskea­tukkaisil­la on enem­mistö ja nämä saa­vat pormes­tariehdokkaak­si ruskea­tukkaisen. Val­taosa ruskea­tukkai­sista äänestää pormes­tariehdokas­ta, joka tuleekin val­i­tuk­si suurel­la ään­imääräl­lä, mut­ta koko muu val­tu­us­to­ryh­mä koos­t­uu tum­matukkai­sista. Tämä on pysyvä ongel­ma vaal­i­jär­jestelmässämme. Sik­si kan­natankin siir­toääni­jär­jestelmää. Se ei kuitenkaan ehdi näi­hin vaalei­hin, tuskin seuraaviinkaan.

= = =

Muuten olen sitä mieltä, että tässä hässäkässä Eli­na Lep­omä­ki kohen­si osakkeitaan roimasti kokoomuk­sen puheenjohtajapelissä.

Politiikka ja muotoilu

Olin Porin Suo­mi-areenal­la keskustele­mas­sa muo­toilus­ta. Tehtäväni oli mure­htia palve­lu­tuotan­non roo­lia politiikassa. 

Kun Panu Laturi min­ut tähän kut­sui, ensik­si tuli mieleen vaa­timus piirtää kart­ta Afrikas­ta 500-luvul­la. Lähin­nä pimeätä.

Mut­ta sit­ten alkoi seljetä.

Poli­ti­ikas­ta ja palvelu­muo­toilus­ta min­ul­la on san­ot­ta­va kak­si asiaa.

Län­si­mainen demokra­tia on suuris­sa vaikeuk­sis­sa  ­- voi jopa hävitä globaalin kil­pailun muil­la hallinto­muodoille – kos­ka some-maail­man  verkos­torakenne ei oikein istu yhtään puoluei­den hier­arkkisen hallinnon kanssa. Puolue­poli­ti­ikan maine on aika ala­mais­sa, eikä täysin aiheetta.

Meil­lä vaa­di­taan kak­si­ta­soista demokra­ti­aa. Kansalais­ten on saata­va vali­ta puoluei­den ja hei­dän aset­tamien­sa ehdokkaiden väliltä ja nuo puolueet on hal­lit­ta­va demokraat­tis­es­ti. Puolueisi­in kuu­luu alla viisi pros­ent­tia suo­ma­laista, joten koko kansaa ajatellen puoluei­den sisäi­nen demokraat­tisu­us ei ole kovin olen­nainen asia.

Muo­toilun val­ta­va vaiku­tus näkyi Suomen taloudessa  kymme­nen vuo­den lamana, kun Iphone teki selvää Nokian johtoase­mas­ta. Iphonea  ei ollut kehitet­ty mitenkään demokraat­tis­es­ti vaan erit­täin itse­val­tais­es­ti, mut­ta markki­noil­la asi­akkail­la oli vapaus vali­ta. Asi­akkaiden kannal­ta lop­putu­los ratkaisi, ei se, mil­laista yri­tys­demokra­ti­aa Applel­la harjoitettiin.

Voisiko ajatel­la, että demokra­ti­as­sakin riit­täisi yhden tason demokratia?

 Puolueet saisi­vat valmis­tel­la oman vai­h­toe­hton­sa niin epädemokraat­tis­es­ti (ja mer­i­tokraat­tis­es­ti) kuin halu­a­vat ja äänestäjät saisi­vat sit­ten vali­ta näistä vaihtoehdoista.

Kun vain neljä pros­ent­tia suo­ma­laista kuu­luu puolueisi­in, demokra­tia tuon neljän pros­entin sisäl­lä on vähem­män merk­i­tyk­sel­listä kuin sen 96 pros­entin oikeus vali­ta korkeata­soista vaihtoehdoista.

Epädemokraat­tis­es­ti luo­duista vai­h­toe­hdoista on myös koke­mus­ta. Ran­skan Macron loi itse oman vai­h­toe­hton­sa vail­la puoluedemokra­t­ian kahlei­ta. Samoin Kanadan Trudeau. Samaan joukkoon kuu­lu­vat valitet­tavasti myös Trump, Putin, Turkin Erdo­gan ja Unkarin Orban. 

Luulen, että poli­ti­ikan tule­vaisu­us on epädemokraat­tis­es­ti muo­doste­tuis­sa vai­h­toe­hdois­sa, joiden väliltä kansa saa vaaleis­sa vali­ta. Itse­val­tais­es­ti hal­lit­tu­ja noiden puoluei­den ei kan­na­ta olla, mut­ta mer­i­tokraat­tis­es­ti hal­lit­tu­ja kyl­läkin. Jos kaik­ki ajat­tel­e­vat niin kuin pomo, vain pomo ajattelee.

Uuden­laiset, korkean profi­ilin puolueet tarkoit­ta­vat myös, että maan suun­ta voi vai­h­tua vaaleis­sa radikaal­isti. Nykyjär­jestelmän ”hyvi­in” puoli­in kuu­luu, ettei sil­lä ole niin väliä, mitä vaaleis­sa äänestetään, kos­ka puolueet ovat muut­tuneet demokraat­tis­es­ti niin samanlaisiksi.

Toinen tapa tuo­da muo­toilun oppe­ja poli­ti­ikkaan on poli­itikko­jen brändäämi­nen. Pidän tätä yleistynyt­tä tapaa vas­ten­mielisenä. Sen mukana tul­lut epäaitous on merkit­tävänä syynä poli­ti­ikan huonoon maineeseen.

Muinoin hyvinkin akti­ivis­es­ti toimin­ut Benin tal­li kokoomuk­ses­sa on hyvä esimerk­ki tästä. Sen näkyvin tähti oli Kir­si Piha. Hänet brändät­ti­in yksioikoisek­si oikeis­tolib­er­aa­lik­si, jon­ka mielip­i­teet pystyi arvaa­maan aina ennal­ta. Se toi hänelle paljon ääniä, mut­ta vähän poli­it­tista vaiku­tus­val­taa. Vaikut­ti ”yhdel­lä kädel­lä nos­tet­taval­ta poli­itikol­ta”. Hän jät­täy­tyi pois eduskun­nas­ta. Sen jäl­keen hänestä kuo­ri­u­tui aivan toinen ihmi­nen, syvälli­nen ja moni­u­lot­teinen ja kult­tuuria ymmärtävä. Aito Kir­si Piha olisi päässyt poli­ti­ikas­sa pitkälle ja olisi ehkäpä myös viihtynyt siinä paremmin.

Poli­itikon kan­nat­taa olla sitä mitä on, eikä ottaa päälleen jotain muu­ta roolia.