Juhana Vartiainen vastasi minulle twitterissä: Elän Osmo toivossa, että kuulen sinulta elämäni aikana vielä yhden myönteisen kommentin Kokoomuksesta!
Minua on syytetty myös siitä, että suhtaudun kokoomukseen liian suopeasti.
Minäkin toivoisin, että kokoomus antaisi vaihteeksi aihetta myönteiseen kommenttiin. Kovin on puolue mennyt ikävään suuntaan alettuaan flirttailla yhteistyöstä perussuomalaisten kanssa. On aika luonnollista, että vihreät älähtävät sellaisesta.
Sorry, Juhana! Sinulta on ehkä menemässä jo toiseen kertaan puolue alta. Tätä kuitenkaan en todellakaan toivo.
Sivistysporvareiden lopullinen tappio kokoomuksen sisällä olisi tietysti hyvä asia Vihreiden kannatukselle, mutta huono asia Suomelle ja vihreiden tavoitteille.
Olisi kuitenkin välttämätöntä, että kokoomus ja vihreät pystyisivät tarvittaessa yhteistyöhön keskenään. Suomessa ei käytännössä voi muodostaa hallitusta ilman, että jompikumpi, vihreät tai perussuomalaiset, ovat siinä mukana. Jos vihreät eivät mahtuisi samaan hallitukseen kokoomuksen kanssa, kokoomuksen ainoa vaihtoehto olisi yhteistyö perussuomalaisten kanssa.
Olisi todella typerää vihreiltä pakottaa kokoomus tähän.
Vihreiden ja kokoomuksen olisi muutenkin hyvä opetella sietämään toisiaan, sillä näitä puolueita – ainakin merkittävää osaa kummastakin – yhdistää eteenpäin katsova urbaani ajatusmaailma. Keskusta ja demarit ovat molemmat ”ennen kaikki oli paremmin” -puolueita. Ne edustavat taantuvia alueita ja väistyviä ammattiryhmiä, mikä tekee niistä kaiken uuden vastustajia, kun taas valtaosa vihreistä on eteenpäin katsovia uudistajia. Keskustalaisten ja demarien kanssa on hyvä vastustaa ikäviä asioita, mutta vaikea edistää hyviä asioita.
Helsinkiä on johdettu pitkään kokoomuksen ja vihreiden yhteistyöllä. Se on Helsingissä varsin tuloksellista. Isompia ja pienempiä erimielisyyksiä on toki ollut. Ne ovat yleensä päätyneet vihreiden voittoon, joten älkäämme murehtiko niistäkään. Aika usein on kuitenkin voitettu yhdessä. Merkittävin yhteistyön hedelmä on ollut Helsingin asuntotuotannon voimakas lisääminen ja kaavoituksen kääntäminen yhdyskuntarakennetta eheyttävään suuntaan. Muissa puolueissa on enemmän niitä, joiden mielestä asuntoja pitää kyllä rakentaa, mutta ne pitää sijoittaa muualle.
Syvä ryppy rakkauteen tuli kuitenkin, kun kokoomus halusi kaataa kaupunkilaisten rahoja 1,4 miljardia euroa autoilun edistämiseen. Summa on valtava. Sen eteen jokaisen helsinkiläisen pitäisi olla valmis uhraamaan yhden kuukauden bruttopalkkansa, vähän enemmän jopa. Tästäkin on nyt päästy yli, ainakin toivon niin.
Hallituspohja voi vaihtua nopeastikin
Voi olla, että aivan lähitulevaisuudessa keskustalta menee hermot, jos kannatuksen syöksyminen alaspäin jatkuu. Viikon sisällä tulee taas yksi kannustusmittaus. Keskusta on neuvottomassa ja hätääntyneessä tilanteessa, mikä tekee siitä todella harmillisen hallituskumppanin.
Jos keskusta näkee parhaaksi vetäytyä hallituksesta, tai muut kyllästyvät sen panikointiin, jäljellä on toinen toistaan huonompia vaihtoehtoja. Niistä ehkä vähiten huono olisi keskustan vaihtaminen kokoomukseen hallituksessa. Jos keskusta sinnittelee hallituksessa niin kauan, että ehtivät vaihtaa puheenjohtajakseen Annikka Saarikon, puolueen tilanne ja työskentelytapa voi tietysti olla kokonaan toinen.
Tai sanotaan se vähän suoremmin. Jos keskusta lähtee hallituksesta, kokoomus on seuraavassa hallituksessa. Jos se ei ole siellä vihreiden kanssa, se on siellä perussuomalaisten kanssa. Kumman haluatte?
Helsinkiläiset vihreät voisivat kertoa, miten kokoomuksen kanssa tulee toimia.
= = = =
Tämä kirjoitus perustuu vain omiin ajatuksiini, enkä ole keskustellut siitä kenenkään toisen kanssa.
”Suomessa ei käytännössä voi muodostaa hallitusta ilman, että jompikumpi, vihreät tai perussuomalaiset, ovat siinä mukana.”
Pelottavan totta. Toivon Vihreille malttia ja taitoa pysyä mukana.
Kiitos – tämä kirjoitus kokoomuksen tilanteesta kiteytti pitkälti minunkin ajatuksiani. Huoli ei siis koske Juhana Vartiaista eikä muita fiksuja ja liberaaleja kokoomuslaisia, vaan sitä flirttailua perussuomalaisten suuntaan, jota puolueessa on viime aikoina harrastettu. Se on ehkä taktisesti perusteltua, mutta moraalisesti vastenmielistä.
Ymmärrän toki, etteivät Vartiainen & Co voi lojaalisuussyistä kovin näkyvästi vastustaa puolueen linjaa, mutta kannattaako sitä nyt kovin voimakkaasti puolustaakaan? Joku raja sille minkä hinnan puolue on valmis maksamaan kokoomuslaisesta talouspolitiikasta.
Miksi Suomessa pidetään huonona ja lyhytnäköisensä sitä että ruotsidemokraatit ovat Ruotsissa eristetty kokonaan eduskuntaryhmänä? Miksi kokoomuksen flirttailua perussuomalaisten suuntaan pidetään ongelmana jos taustalla on toinen agenda eli todennäköisesti puolueen pakottaminen hallitusvastuuseen.
Juhana Vartiaisen perustelut
kokoomuksen talouspolitiikalle on myös se että perinteinen työväenliike ei ole ainakin Suomessa hyväksynyt niitä toimenpiteitä joita Juhana Vartiainen on nostanut esiin.
Perussuomalaiset vastustavat monia välttämättömiä talouden reaaliteettejä
Työvoimapula ja työperäinen maahanmuutto on perussuomalaisille tabu vaikka se on tabu jota on hyvin vaikeaa kiistää kun reaaliteettejä on Vmvaihtoehtooina vähän.
Vaihtoehtoja kyllä perussuomalaiset voisivat esittää ja tämän heille pitäisi itse asiassa suoda miten he ratkaisevat työvoimapulan ilman että työperäinen maahanmuuttoa ei tarvitse lainkaan (sic) .
Mutta jos perussuomalaisten malli on pelkkä Lex Leppänen tyylinen moderoitu velvoite työllisyys niin se on utopia että työvoimapula esimerkiksi huippu asiantuntijoiden kysyntää ulkomailta voitaisiin korvata on kuolleena syntynyt ajatus
Perussuomalaisten kannatus on nimenomaan kuten Osmo Soininvaara totesi noiden SDP:n ja keskustan taantuvien alueiden ja väistyvien ammattiryhmien äänestäjien vaihtoehto.
Miten rakenne muutos etenkin uuden teknologian kohdalla ratkaistaan?
Uudelleen koulutus on yksi ratkaisu
Mutta haluaako ja onko 45 vuotiaasta peruskoulun käyneestä Paperiliiton miehestä enää koodariksi?
1960-luvun alun maatalouden rakennemuutos pienviljelijöiden kohdalla oli muutto Ruotsiin ja näin tapahtui. 200 000 pienviljelijää muutti Suomesta 1960-luvun lopussa Ruotsiin mutta Ruotsi tarjosi teollisuudessa työpaikkoja mutta entä nyt?
Vihreiden ja kokoomuksen liitto olisi sopiva mutta onko siitä pohjaksi yhteiseen hallitukseen jossa ei olisi keskustaa tai SDP:tä?
Siihen tarvitaan perussuomalaiset ja ihan senkin takia että heidän ohjelman toteuttaminen olisi puolueelle myös näytön paikka. Onko siitä yhteistyöhön ja vastuunkantoon.
Ylen Mauno Koivisto dokumentista on saa hyvän neuvon miten poliittisesti äärimmäisen toisella puolella oleva puolue (kommunistit) integroidaan hallitukseen jossa se pakotetaan vastuuseen ja yhteistyön ilman vallankumouksen päämäärää.
Perussuomalaisten muuttuminen yleispuolueeksi identiteettipuolueesta olisi hyvä koko Suomen kehitykselle
Perussuomalaiset ovat muuttuneet puheenjohtaja vaihdoksen jälkeen (2017) työväenpuolueesta ilman sosialismia identiteettipuolueeksi.
Syrjäseutujen keski-ikäiset ja nuoret vähän koulutetut miehet äänestävät perussuomalaisia kun heille isojen kaupunkien ulkomaalaistaustainen vähemmistö katukuvassa on jo nyt median välityksellä vierasta ja pelottavaa koska ovat alueilta joissa ulkomaalaisiin ei ole totuttu koska jokainen oudolla aksentilla puhuvaa ulkomaalaista pidetäään näiden alueiden paikallisen väestön keskuudessa pelkkinä rikollisina ja myös paikallisten asukkaiden suhtautuminen kaikkeen vieraaseen on sukupolvessa jo käytännössä henkistä perintöä
Suomessa oli 1910- ja 1930- luvulla identiteettipuolueita ja toisen maailmansodan jälkeen nämä identiteettipuolueet menetti poliittisen kannatuksen ja myös niiden idealogia koki haaksirikon
Nyt perussuomalaiset ovat uusi postmoderni suomalainen identiteettipuolue.
Syy on myös SDP:n ja keskustapuolueen haluttomuudesta keskustella maahanmuutosta myönteisesti ilman että perusäänestäjät älähtävät ja vihreiden kohdalla sama juttu keskustella maahanmuutosta kriittisesti ilman että perusäänestäjät älähtävät
Kokoomus on asiassa ratkaisevassa asemassa kun seuraava maahanmuutto poliittinen keskustelu tulee seuraavissa vaaleissa esiin.
Kokoomukselle identiteettipolitiikka ei ole enään välttämättömyys kun urbaanisaatio syö inflaation tavoin pohjaa radikaalilta identiteettipolitiikalta etenkin isoissa kaupungeissa
Maalaisliitto oli pitkään maaseudun identiteettipuolue mutta sen seuraaja nimellä toimiva nykyinen keskustapuolue ei ole onnistunut estämään kaupungistumista.
Keskustapuolueen uudistuminen kaupunkipuolueeksi on itse asiassa suurin politiikan ongelma siihen että vain kokoomus ja vihreät ovat aidosti kaupunkipuolueita
Keskustapuolueella olisi ollut mahdollisuus muuttua kaupunkipuolueeksi mutta perussuomalaisten kannatus olisi kuitenkin noussut koska maaseudulla asuvat äänestäjät eivät katso hyvällä kun keskustapuolue muuttuu kaupunkipuolueeksi vaikka maailman ja Suomen muutos on tässä välttämättömyys.
Megatrendejä vastaan ei keskustapuolue voi taistella
Kaupungistuminen on Suomessa uusi megatrendi kun toinen aalto on nyt kiihtynyt uudelleen 1970-luvun jälkeen. Sille ei Keskustapuolue voi mitään mutta kaupungeissa Keskustapuolueella olisi loistava tulevaisuus (vaihtoehto kokoomukselle) mikäli puolue ymmärtäisi vain muuttua kaupunkipuolueeksi.
Nykyisessä poliittisessa tilanteessa on vaikea nähdä Vihreiden ja Perussuomalaisten mahtuvan samaan hallitukseen.
2015 Keskusta ja Kokoomus yrittivät pehmittää Perussuomalaiset ottamalla heidät mukaan hallitukseen. Aluksi se onnistuikin hyvin, mutta sitten tuli Halla-aho ja puolueen jako. Nyt Sininen Tulevaisuus on enää muisto vain ja Halla-ahon Perussuomalaiset mielipidemittausten ylivoimaisessa kärjessä.
Uskon että Vihreillä olisi mahdollisuus lisätä kannatustaan maaseudulla mikäli he osaisivat paremmin markkinoida poliitiikkaansa maaseudun ihmisten arkea ymmärtäen. Tällä hetkellä tilanne on sellainen että monet maaseudun asukkaat muistavat lähinnä kettutytöt ja suorastaan vihaavat Vihreitä. Erilaiset kulutusverojen korotukset ovat sataneet suoraan Perussuomalaisten laariin. Täytyy antaa Osmolle kunniaa siitä että hän on osannut perustella erilaisia uudistusehdotuksia erittäin taitavasti ja ottanut huomioon myös heikompiosaisten tilanteen.
Kettutytöt ja eläinaktivistit eivät olleet 1990-luvulla Vihreissä ja eivät ole tänä päivänä. Animalia ja Oikeutta eläimille on poliittisesti yhden asian liike siinä on eläimet pääosassa kuin muu ympäristö. Luulen että maaseudulla Vihreisiin kohdistuva viha oli muisto lähinnä Natura 2000 hankkeesta jota ajoi silloinen ympäristöministeri Pekka Haavisto ja Vihreidtä on myös saanut maaseudulla sen kuvan että he ovat aina profiloitu kaupunkeihin. Maaseudulla ei kasvisruoka tai luomuviljely ole vielä kovinkaan nousussa vaikka se on nousussa Saksassa, Ruotsissa, Englannissa ja Tanskassa.
Tuo johtuu siitä että perussuomalaiset eivät esimerkiksi ole esittäneet mitään kestävää ratkaisua miten budjetti ja alijäämä tasapainotetaan ilman että välillisiä veroja ei nosteta. Yksi malli olisi palkkaveron laskeminen mutta samalla pitäisi myös nostaa välillisiä veroja. erikoisverojen alentaminen kuten Yle vero ja leikkaukset kehitysavusta ja maahanmuutosta on symbolinen ele mutta ei ratkaise mitään. Perussuomalaiset onnistuvat samaan välillisten verojen laskemisesta isonkin asian niin että elintaso nousisi jos ALV:tä lasketaan mutta näin ei tapahtunut esimerkiksi silloin kun ruuan arvonlisävero laskettiin 2009 nykyiseen 14 % :iin ja ruuan hinta on edelleen verrakki maita korkeampi Suomessa. Ei toimi. Kyllä arvonlisäveron nostaminen ja palkkaveron laskeminen on fiskaalinen devalvaatio joka olisi hyvä nyt kun ay-liike ei ymmärrä että Suomessa on huono kilpailukyvy tilanne etenkin teollisuudessa
Tämä on tärkeää keskustelua ja substanttisesti mieluista allekirjoittaneelle.
Miten ihmeessä saat sanan fiksu ja juhana vartiainen sopimaan samaan lauseeseen. Aktiivimalli, kiky
Juhana oli näitä ideoimassa
Osmon päähänpinttymänä on tehdä ihmisistä hibstereitä 1.
korkeintaan 2. Kaupunkiin, jotta hiilijalanjälkemme olis mahdollisimman pieni. Järjenköyhää
Aivan yhtä hyvin voimme antaa ilmaston muutoksen tulla, tiheeseen rakennetuissa utobioissanne ei viihdy sen enempää vanhastaan kaupunkilaiset ,kuin maaltamuuttajat.
Aika pitkään vielä on tehtaita teollisuustuotantoa ja työväkeä
Aika pitkään agraaria ja siitä käyttövoimansa saavaa väkeä
Osmo on kupla
Yleistäminen on aina – jos ei vaarallista – niin ainakin provosoivaa.
Onko ”vanha” synonyymi huonolle ja eliminoitavalle?
Onko ”uudistus” aina merkki positiivisesta muutoksesta joka enemmistön mielestä kasvattaa yhteistä hyvää?
Ja mikä Vihreät? Soininvaara lainen vai Alanko-Kahiluotolainen virtaus. Helsinkiläinen vai Eko-Vihreä? Onko Vihreässä kokonaisharkinnassa euroja vai vain kaiken ylittäviä itsemääriteltyjä perussarvoja?
Kummallinen usko vihreiden kasvuun, kun nykyinen johto ajaa toimintaa alas. Yhtälailla kummallinen uskottelu siitä, että Vartiainen on sivistynyt. Kukaan sivistynyt ei käy keskustelua siten, että vastustajan argumentit laitetaan sivuun ja haukutaan natsiksi, kommariksi ja juopoksi, kuten Vartiainen tekee. Soininvaarankin arvostus on laskenut kun kaverit ovat tuollaisia. Poliittisen keskustelun taso on vain laskenut kun Vartiainen tuli sitä sotkemaan ala-arvoisella toiminnallaan. Nyt kokoomustwitteri on täynnä näitä sontasuita, joita ei erota persuista.
Mitä vihreät ovat saavuttaneet sillä, että ovat jättäneet aina kokkarit rauhaan, kun he taas ovat aina valmiina vetämään vihreät kölin alta. Näytätte vain heikoilta takapenkkiläisiltä joita koulun pahin kiusaaja pistelee miten sattuu. Tässä on jo monta kokkaria tötöillyt mutta vihreät eivät ole sanoneet mitään, mutta kokkarit tapaus Haavistossakin ensin haukkuvat Haaviston tuovan terroristeja salaa Suomeen ja sitten kun onkin kaksi pikkuorpoa, niin kehtaavat ottaa kunnian heidän pelastamisesta ja syyttävät Haavistoa heidän pitämisestä vaarallisissa olosuhteissa. Miten tuollaisten kanssa pitäisi muka tulla toimeen? Persuilta kukaan ei odota minkäänlaista käytöstä, mutta turha uskotella että kokkarit olisivat jotenkin toista maata. He vain ovat osanneet peitellä törkeytensä persuja paremmin.
”Persuilta kukaan ei odota minkäänlaista käytöstä, mutta turha uskotella että kokkarit olisivat jotenkin toista maata.”
Eli mielestäsi keskusta on parempi liittolainen? Miten keskustan arvot sopii vihreisiin arvoihin? Kaikille maasturit ja omakotitalot?
Onkohan nykyinen puoluepolitiikka tullut (valtakunnan tasolla) tiensä päähän? Vaikuttaa siltä, että meillä on oikeastaan vain kolme puoluetta.
Vihreät ja perussuomalaiset, joilla molemmilla on asioihin yleensä aika selkeä kanta. Heitämmepä ilmoille minkä tahansa esimerkin, niin väitän, että keskivertosuomalaisella on käsitys siitä, miten nämä kaksi puoluetta asiaan suhtautuvat.
Ja se kolmas on sitten se suuri harmaa kokdemkepu-mössö, joka yrittää olla kaikille mieliksi ja joka samalla pyllistää kaikille, eikä ole oikein mistään mitään mieltä, ettei tänä joukkoloukkaantumisten aikakautena menettäisi äänestäjiä.
Jep. Molemmilla on selvä kanta sukupuolineutraaleihin vessoihin.
Mutta politiikan todelliseen substanssiin – hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseen kestävyysvajetta parantamalla tai ilmaston lämpenemisen hidastamiseen CO2-verolla ja sitä kautta kaikkia erilaisia CO2-vapaita teknologioita kuten aurinko- ja ydinvoimaa edistämällä – mielipiteitä ei tunnu aina olevan.
On hyvin selvää, että kokoomuksen oikealla laidalla on vetoa perussuomalaisiin ja yhtä selvää on, että kokoomuksessa on vahva liberaaliblokki, jolla vetoa siihen suuntaan ei ole. Kovin vahvasti tuntuvat vihreät reagoineet välikysymykseen, joka koski enemmänkin prosessia kuin näkemyksiä. Hallituksen päätös on lopulta käytännössä sama mitä ainakin kokoomuksen enemmistö ajaa. Koko näytelmää ei olisi tarvittu, jos Rinne olis hoitanut työnsä ja tehnyt linjaukset (olisiko keskusta estänyt?)
Valitettavaa tässä näytelmässä on se, että vihreät ja kokoomus tuntuvat olevan täysin sotajalalla. Tämä voi valitettavasti tarkoittaa kokoomuksen liikkumista kohti peruja ja vihreiden liikkumista kohti vasemmistoa (jos se enää sinne päin pääsee)
Ongelma tässä on se, että silloin maata hallitsevat ne taantumuksen voimat. Olisi koko maan etu jos kokoomuksessa valtaa pitäisivät liberaalit (Lepomäen ja Vartiainen johdolla) ja jos vihreisiin saataisiin vähän lisää markkinahenkisyyttä – se kun tuntuu sieltä täysin kadonneen.
Voisitko Osmo kirjoittaa siitä mihin markkinaliberalismi vihreistä katosi?
Tuo kokoomuksen oikea laita joka vetoa perussuomalaisiin pitää itseään hyvin arvokonservatiivisenä kristillisten arvojen edustajina jotka ovat äänestäneet kokoomusta vuosikymmenten ajan lähinnä tuon arvokonservatiivismin (koti, kirkko ja isänmaa) säilyttämisen puolesta.
Tämä kokoomuksen oikea laita vetoaa yleensä perussuomalaisten puheenjohtajaan siinä että hän muka edustaa heidän mielestä kristillistä arvokonservatiivismia ja kristillisiä arvoja mutta jollain oudolla tavalla tämä kokoomuksen oikean laidan arvokonservatiivit unohtavat että puheenjohtaja Halla-aho ei ole edes evlut.kirkon jäsen (eikä ei ole myöskään minkään pienen kristillisen yhteisön (herätysliikkeen) jäsen) ja uskonto on ollut hänelle aina jokseenkin punainen vaate.
Lisäksi maanpuolustus on näille kokoomuksen oikean laidan arvokonservatiiveille peruste perussuomalaisten veto voimalle vaikka Halla-aho on siviilipalvelusmies.
Näille kokoomuksen oikean laidan arvokonservatiiveille Timo Soinin roomalaiskatolinen arvokonservatiivismi ei käynyt vaikka siinä oli aineksia äänestää oikeaa miestä oikean aikaan mutta kirkkoon kuulumaton ja kristinuskon kanssa täysin kysymysmerkkinä oleva puheenjohtaja Halla-aho onkin jokin arvokonservatistinen veto voima vaikka kristillisyys on hänessä kaukana kun mies ei edes kuuluu evlut kirkkoon tai edes mihinkään muuhun pieneen kristilliseen yhteisöön.
Nämä kokoomuksen oikean laidan arvokonservatiivit ovat nyt jollain tavalla nähneet että arvokonservatismi ja kristillinen identiteettipolitiikka on perussuomalaisissa noussut entistä enemmän näkyviin vaikka edellinen puheenjohtaja joka oli täysin avoimesti arvokonservatiivi roomalaiskatolinen ei vedonnut mutta nyt Halla-ahossa nähdään se mitä Timo Soinissa ei nähnyt tai haluttu nähdä.
Kummallinen käännös ovat nämä kokoomuksen arvokonservatiivit tehneet kun valitsevat perussuomalaiset jonka puheenjohtajana toimii siviilipalvelusmies ja kirkkoon kuulumaton henkilö
Arvo poliittinen koti on näköjään kadonnut heiltä jotka aiemmin äänestivät kokoomusta arvokonservatismin ja koti, kirkko ja isänmaa periaatteen mukaisesti kun vaihtavat puolueen jonka puheenjohtaja on ihan päinvastainen kuin mitä he korostavat siinä että kokoomus olisi hylännyt kristilliset arvot ja koti kirkko ja isänmaa periaatteen.
Kokoomus on korvannut mielessään (kun ei voi ääneen sanoa osoittautuisi. Arvottomaksi) koti, kirkko ja isänmaa
Kartano, kartanovolvo ja markkinavoimat aatteeseen.
Useimmat vain tapauskovaisia
Hyvin moni markkina etenkin Pohjanmaalla on uskovainen. Rehellisesti voisi kysyä nykypäivän myös itseään pitäviltä uskovaisilta arvokonservatiiveiltä kuinka vilpitöntä heidän arvokonservatismi on. Monet arvokonservatiivit Euroopassa on huolissaan muslimien lisääntymisestä maahanmuuton seurauksena Eurooppaan koska näkevät islaminuskon hyvin huonosti naisia ja seksuaalivähemmistöjä kohtelevksi uskonnoksi. Mutta nämä arvokonservatiivit esimerkiksi Puolassa, Venäjällä, Unkarissa ja myös Suomessa eivät hyväksy kuitenkin seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ja ovat vastustaneet niiden lakien läpimenoa jotka turvaa seksuaalivähemmistöjen oikeuksia Euroopassa mutta ovat samalla muslimivastaisia koska pitävät islamia patriarkaallisena uskontona mutta nämä Euroopan arvokonservatiivit ovat itse myös hyvin patriarkkoja mitä tulee feminismiin, seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin ja naisten asemaan yhteiskunnassa etenkin työelämässä ja politiikassa. Joten luulen että kyseessä on muu kuin todellinen usko. Myös arvokonservatiivit ovat monessa suhteessa tapauskovaisia kuin antavat itsestään toisenlaisen kuvan. 2020-luvulla on vaikea olla todellinen patriarkkaallinen vanhoillinen arvokonservatiivi kuin 1900-luvun alussa.
”vihreiden liikkumista kohti vasemmistoa (jos se enää sinne päin pääsee)”
Näinpä. Taloudessa vihreät ovat niin eri maata. Lisää veroja, lisää julkisen puolen työpaikkoja, lisää tukia työttömille. Miten ihmeessä tämmöisellä taloudella voi kasvaa? Nykyinen Suomi houkuttelee lähinnä pienituloisia muuttamaan ulkomailta Suomeen, mm. verotus pienituloisilla on Euroopan alhaisinta.
Suomi on hävinnyt 10 vuodessa niin paljon, että pulassa ollaan tulevaisuudessa, jos ei käännetä suuntaa. Työllisyys pitää saada muiden pohjoismaiden tasolle, tukia leikata, julkista puolta tehostaa jne.
Eihän se ole kadonnut – sivuraiteelle se on kyllä ajatutunut, eikä puoluetta viime vaaleissa äänestäneiden isoa osaa se kiinnosta lainkaan.
Osmo on osuvasti kirjoittanut, että aikanaan analyysi kabineteissa oli, että Demareissa maan suuntaan voisi vaikuttaa isommalla vivulla kuin omana puolueena. Mutta riski, että ympäristöliberaalit jäisivät kirjoittamaan oman Etelä-Helsinkin Sosialiratit Ry:n eriäviä mielipiteitä emopuolueen pöytäkirjoihin oli niin suuri, että oma puolue oli parempi. Tähän asti johtopäätös on ollut, että päätös oli oikea mutta mikähän tulkinta mahtaa olla 15 vuoden päästä, jos mittari ei olekaan puoluekannatus vaan ympäristömyönteisen markkina- ja sosiaaliliberalismin edistäminen?
Nyt näen, että on hyvin selvä uhkia siinä, että esimerkiksi Viite Ry (Tieteen ja teknologian vihreät ry niille jotka eivät ole sisällä skenessä) ja yleinen markkinaliberalismi sulkeutuu puolueen sisällä samanlaiseen lokeroon, joka kirjaa eriäviä mielipiteitään ja joka kaivetaan vaaleja ennen vähän framille että katsokaa, Vihreät on myös tavallaan niinku tosi jees insinööritiedepuolue, jossa on mukana myös miesoletettuja! Mainoslausekin on valmiina: ”puolueista paras tiedeohjelmajulistus jo vuodesta 1992” Kumma kyllä äänestäjät eivät ymmärtäne innostua.
Itselleen tärkeitä asioita edistääkseen Vihreiden tulisikin nyt olla se puolue, joka tylsästi kääntää huomionsa kohinasta aina pöydällä olevien ehdotuksien konkreettiseen sisältöön. Se, joka vääntää lakien ja asetusten yksityiskohdista, sen sijaan että kiinnittää huomionsa siihen kuka tai minkälainen porukka ehdotusta tekee. Ja erityisesti Perussuomalaisten suhteen Vihreiden pitäisi kylmästi olla pöyristymättä (runsaista) vastenmielisyyksistä tai hölmöilyistä, vaan vaatia aina konkretiaa pöytään tyyliin ”laatikaa ehdotus niin katsotaan”.
Taitaa kuitenkin olla niin, että pöyristyneisyys, yritys profiloitua vasemmalla voimakkaimmin anti-Persuiksi joka ”vastustaa” myös Kokoomusta voi olla lyhyellä aikavälillä se tapa joka nostaa vaalikannatusta jokusen varman piirun, vieläpä ilman juurikaan vaivannäköä. Anti-Kokoomus -retoriikalla vasemmistolaarista voi ryöstää osan, ja osa tulee siitä että ekaa kertaa äänestävistä isoon osaan ”anti-persulainen” identiteetti vetoaa, eivätkä Demarit ole alle parikymppisille juurikaan olemassa. Puoluekannatus nousee, mutta asioiden edistäminen käy entistä vaikeammaksi.
Jos polarisoituminen jatkuu eikä Keskusta enää tällä kertaa saa kannatusta Persuista takaisin, tämä jättää jäljelle ainoaksi pakolliseksi hallituspuolueeksi Kokoomuksen – jolloin politiikkaan vaikutetaan tehokkaasti vaikuttamalla Kokoomukseen.
Poliittiset voimasuhteet eivät ole mitään luonnonlakeja, ja melkein kaikkiin hyviin pyrkimyksiin kannattaa vaikuttaa ja saada kannatusta useamman puolueen sisältä, jos aikoo jotain saada aikaan.
Puolueista varsinkin Perussuomalaisten mutta myös osin Vasemmistoliiton kannatuksesta jonkinmoinen osa lienee henkilöitynyt puheenjohtajaan. Demarit näkevät potentiaalia samaan, mutta siinä on se kääntöpuoli että mitäs sitten tehdään kun Suuri Johtaja väistyy tai kaatuu? Varsinkin Perussuomalaisissa on sellainen keitos ihmisiä ja mielipiteitä, että saapa nähdä. Erityisesti hajaannustilanteessa olisi eduksi, että kontakteja olisi.
Kiitos – mielenkiintoinen kirjoitus. Pidemmällä tähtäimellä yritys profiloitua anti-persuiksi (ja laskea kokoomus persuleiriin) ei välttämättä ole voittava strategia. Siitä Osmokin taitaa olla huolissaan.
Helsingissä kokoomuksen näköalattomuus näkyy osaamattomuutena kaupunkisuunnittelussa. Puolue sietää ihan liian montaa Malmi-aktiivia ja rasistia riveissään. Ihan liian moni kokoomuslainen katsoo kaupunkia myös pelkästää auton ratista. Siitä tulee kummallinen maailmankuva, missä korostuvat edessä olevan auton takavalot ja täyteen pysäköity kadunvarsi. Täydet ratiovaunut tai kadunylitystä odottavat tuhannet jäävät näkemättä.
Flirttailu persujen kanssa karkottaa kannattajat myös valtakunnan tasossa. On aivan käsittämätöntä, ettei Helsingin kokoomuksen johto saa tai pistä kaupunginvaltuutettujaan kuriin, vaan antaa näiden lietsoa rasismia ja vihreisiin kohdistuvaa halveksuntaa some-kanavissaan.
Omasta mielestäni suurin ongelma on se, että ylipäänsä ylläpidetään hallitus-oppositio vastakkainasettelua. Kun mielipiteitä nykymaailmassa nyt vaan on enemmän kuin vanha jako sosialisteihin ja ei-sosialisteihin antaa ymmärtää, on toimivan enemmistöhallituksen muodostaminen käytännössä mahdotonta. Lopputuloksena on lähes väistämättä sisäisten ristiriitojen repimä hallitus, kun taas oppositio voi vapaasti ja vastuutta tehdä kuinka populistista politiikkaa tahansa, ja tasapainottaa vaihtoehtobudjettinsa leikkaamalla imaginäärisiä miljardeja vastustamistaan asioista.
Itse toivoisin nykyisen pelleilyn sijaan aitoa parlamentarismia, jossa jokainen ministeri olisi yksin ja itsenäisesti vastuussa suoraan eduskunnalle, ja jokaista lakihanketta varten kerättäisiin erikseen eduskunnasta enemmistö milloin mistäkin puolueista. Tällöin voitaisiin luopua hallituksen sisäisestä yksimielisyysvaatimuksesta, ja kaikki puolueet pääsisivät/joutuisivat ottamaan vastuuta päätöstenteosta. Hallituksen sisäiset oppositiot menettäisivät kiristysvoimansa, ja enemmistödemokratia toteutuisi nykyistä paremmin.
Kunnallispolitiikassakin pärjätään ilman erillistä enemmistöhallitusta (eli kunnanhallituksessa on kaikki puolueet edustettuina ja asioista päätetään äänestämällä), ja hyvin toimii.
Kokoomus ei lähde vihervasemmiston pönkäpuolueeksi. Jos nykyhallitus hajoaa, niin edessä on uudet vaalit tai persuvetoinen porvarihallitus. Vaalit on todennäköisempi vaihtoehto. Persuilla oleellista on maahanmuuton laatu ja määrä. Nykylaatuinen maahanmuutto ei kelpaa.
Onpa mielenkiintoinen keskustelu. Olen varsinkin koettanut saada selvää vihreiden arvoista. Mitkä ne oikein ovat?
Itse uskon evoluutioon ja markkinatalouteen. Näistä seuraava ns. Tieteellinen metodi on se megatrendi, jota vastaan on turha taistella.
Vierastan poliittisia pseudo-tieteitä, josta esimerkkinä IPCCn ilmastomallit. Niitä on 108 kappaletta ja niiden väitetään edustavan tiedeyhteisön konsensusta.
Olen itsekin joskus tehnyt matemaattisia malleja ja siitä johtuen ymmärrän niitä jonkin verran. Kokemukseni mukaan melkeimpä minkä tahansa datapistejoukon kautta voi virittää malli, kun vaan lisää tarpeeksi monta yhtälöä ja kerrointa. Nuo IPCCn mallijoukko on juuri tuollainen.
Noiden mallien erilaisia keskiarvoja kutsutaan sitten tieteelliseksi konseksukseksi, mikä on abdurdi ajatus. Perustuvatko vihreitten arvot tuollaiseen?
IPCC itse viittaa Climate Research Unit at the University of East Anglia, Surface temperature record dataan, jota pitää luotettavana.
Kaikista parhaiten tuota dataa vastaa Russian model INM-CM5. Se on siis paras, joka ainoana osasi ennustaa oikein lämpötila paussin 2002 – 2014.
Kysymys vihreille? Olisiko kuitenkin parasta uskoa parhaaseen malliin, eikä konsensus-malliin?
Kannattaa muistaa, että poliittisen tieteen seuraukset ovat historian valossa karmeita.
Disclaimer: en ole tutustunut tähän nimenomaiseen aineistoon enkä ilmastotieteeseen yleisestikään.
Mutta pakko kommentoida tähän, että kuvaamasi ”konsensus-malli” on lähes varmasti parempi ennustaja kuin yksittäinen ”paras” malli, aivan erityisesti, kun puhutaan suuresta massasta eri malleja.
Esimerkkinä tästä teen vaikka kuusi kilpailevaa mallia, jotka ennustavat seuraavaa nopanheittoa.
a. Heitosta tulee 1
b. Heitosta tulee 2
c. Heitosta tulee 3
d. Heitosta tulee 4
e. Heitosta tulee 5
f. Heitosta tulee 6
Nopanheiton jälkeen voin riemuita, että joku malleistani osui täsmälleen oikeaan (ja näin ollen toki ennustaa parhaiten myös tulevaa). Kuitenkin ”konsensus-malli”, joka ennustaa keskimääräiseksi arvoksi 3,5 on vähemmän väärässä pitkässä juoksussa ja paljon hyödyllisempi tulevan ennustamisessa.
Mielenkiintoista, että persut koetaan kouluttamattomiksi, sivistymättömiksi maalaisjunteiksi. Vuosi sitten suurin osa siitä porukasta kannatti muita puolueita.
Muut miettikööt mistä persujen kannatus kumpuaa? Kaikki tietävät suurimman syyn, joka on hallitsematon maahanmuutto. Tästä ei saa asiallisesti keskustella saamatta rasistin leimaa. Olisiko tarvetta muutokselle.
Koulutus ei suojele perussuomalaisuudelta.
Sivistys suojelee.
Ei se vain tämä ”me-ja-muut”-akseli ole tärkeä, vaan lisätäänpä kuvaan ”suomalaisten vastuu ilmastomuutoksesta”, siis sitä on-tai-ei-ole-akseli. Sekä Vihreät että PS ovat tässä helpossa nelikentässä voittajia, molempien kannatus kipuaa kohti 20..30%.
Noilla teemoilla ei kuitenkaan suomalaisen hyvinvointivaltion tulevaisuutta ratkota. Tärkeämpiä teemoja ovat esim. ”pro markkina vai pro busisness” ja ”onko vastuu valtiolla vai yksilöllä”. PS ei ole ilmaissut minkäänlaista mielipidettä kumpaankaan asiaan , Vihreät sentään liputtavat selkeästi valtion vastuun puolesta.
Tähän nyt täytyy hieman kommentoida Kokoomuksen toisen sukupolven änkyräympäristösiiven edustajana. Kokoomuksen liberaalisiipi on noin kaksi kertaa suurempi kuin Keskustassa, minkä näkee esimerkiksi avioliittolain uudistamisäänestyksestä. Valitettavasti löytyvät Kokoomuksesta myös ne änkyräkonservatiivitkin, mutta olisiko parempi kokonaisuuden kannalta, että he olisivat vahvistamassa Perussuomalaisia entisestään?
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Perussuomalaisten kanssa ei voi tehdä hallitusyhteistyötä, ellei se puolue suostu ehdoitta hyväksymään muun puoluekentän liberaalit periaatteet. 80 % ei pidä ryhtyä kumartamaan 20 %:lle tärkeissä asioissa, kuten ympäristö ja ihmisoikeudet.
Autoilijaidentiteettipolitiikka ärsyttää minuakin. Siinäkin tullaan kysymykseen, onko viisasta työntää kaikki autoiluintoilijat Perussuomalaisiin, jossa he joutuisivat tukemaan muutenkin äärimmäistä politiikkaa?
Nykyhallituksen kohdalla olen toki oppositiossa, mutta toivon hallituksen saavan asiat hoidettua kunnolla, meillä ei ole vaalikausi toisensa jälkeen varaa kyvyttömiin hallituksiin. Keskustan tulevaisuuden kannalta hallituksen pitäisi kyetä auttamaan taantuvia seutuja, mihin keinot ovat valitettavan vähissä. Esimerkiksi päivän uutinen Helsingin lääkäreiden palkankorotuksesta tarkoittaa syrjäseuduille tarvetta ainakin vastaavaan palkankorotukseen.
Meillä ei sentään onneksi ole yhtä paha tilanne kuin Saksassa, jossa hallitukseen pitää kärjistetysti sanottuna ottaa joko puolue, joka ammutti maastapoistujia (SED/Die Linke) tai maahanmuuttaja- ja vähemmistövastainen puolue (AfD). Tai sitten kaikkien muiden puolueiden täytyy suostua keskinäiseen yhteistyöhön.
”Jos keskusta lähtee hallituksesta, kokoomus on seuraavassa hallituksessa. Jos se ei ole siellä vihreiden kanssa, se on siellä perussuomalaisten kanssa. Kumman haluatte?”
Jos vihreät haluaa mukaan demarit ja vasemmiston, niin siinä tapauksessa mieluummin perussuomalaisten kanssa.
On nähty jo monta näitä sillisalaattihallituksia (demarit + vasemmisto + vihreät + kokoomus/keskusta) , jotka eivät vaan osaa toimia yhdessä. Paljon paremmin tulee toimeen keskusta + kokoomus + perussuomalaiset.
Lipposen hallitukset olivat viime vuosien parhaiten toimivia.
Maailma on muuttunut Lipposeen hallitusten jälkeen. Samoin SDPn kannatus. Se aika ei enää palaa.
Kokoomus tuskin on niin tyhmä, että lähtisi parlamentaarisen äärivasemmiston tukipuolueeksi nykyiseen kokoonpanoon keskustan tilalle. Vähintään vasemmistoliitto pitäisi ulkoistaa, mutta SDP on myös verrattuna Lipposen aikoihin paljon enemmän vasemmistolaisen jakopolitiikan ja regulaation linjoilla sekä paljon vähemmän huolestunut talouskasvusta ja työssäkäyvän keskiluokan ostovoimasta.
Suomeen saattaa vihdoin tulla blockivaalit. Keskustan pitää nyt vaan päättää haluaako se kuulua keskusta-oikeistolaiseen blockiin PS, Kok ja Kd kanssa, vai vasemmistoblockiin. Mahdollisuus on varmaan myös yrittää joustavasti pelata siinä välissä ja mennä tarvittaessa kumman tahansa kanssa hallitukseen. Pelailu kyllä sementoi kannatuksen max 10% paikkeille , eikä asiaa suureksi puolueeksi enää hevin ole. Voi olla , että niin käy väistämättä muutenkin.
Tämä on kiehtävä ajatus: keskusta ja RKP muodostaisivat kahdestaan sen keskellä olevan blockin, joka olisi valmis hallitukseen kenen kanssa tahansa, kunhan saisivat hallitusohjelmaan joitain keskeisiä tavoitteitaan (keskustan osalta aluepolitiikkaa ja RKP:n osalta kielipolitiikkaa). Kepu ja RKP yhdessä muodostaisivat jo tarpeeksi ison ryhmittymän (tällä hetkellä 40 edustajaa, joskin kepun kannatuksen laskiessa ja vakiintuessa 10 prosentin hujakoille se tippunee jonnekin 30 edustajan hujakoille), että kyllä sillä saadaan oikeisto- tai vasemmistoblockin kanssa enemmistöhallitus aikaiseksi useimmissa tilanteissa ilman, että tarvittaisiin vetoapua vastablockin sisältä.
Lipposen I hallitus poikkesi siinä että molemmilla hallituspuolueilla oli enemmistö (SDP 63 ja Kok 39 eli yhteensä 102 ) siihen tuli mukaan vielä Vasemmistoliitto, Vihreät ja RKP. Lipposen I hallituksen salaisuus oli se että Paavo Lipponen tuli oikein hyvin toimeen valtiovarainministeri Sauli Niinistön kanssa vaikka se otti päähän eräitä demareita hallituksen sisällä ja eduskuntaryhmässä.
Lipposen II hallituksessa oli sitten vähän erilainen meininki vaikka Lipponen pääministerinä oli oikein hyvä mutta kyllä SDP:n sisällä oli häneen tyytymättömyyttä ja hänen sai 2002 haastajan puheenjohtajana vaikka jatkoi puheenjohtajana.
Eikös muuten Vihreät ja etenkin muun peruspalveluministeri Osmo Soininvaara ja eräs ministeri Satu Hassi ottivat hatkat koko Lipposen II hallituksesta jo 2002 keväällä? Hyvin Vihreät viihtyi Lipposen II hallituksessa kun sieltä lähdettiin pois kesken vaalikauden.
Mutta Vanhasen II hallituksesta ei lähdetty pois vaikka molemmissa hallituksissa päätettiin ydinvoimalan luvasta!
Mutta silti olen Osmon kanssa samaa mieltä että Lipposen 2 pääministeri kautta oli oikein hyvää aikaa Suomelle 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa
Kiitos siitä vielä
Minun kauteni peruspalveluministerinä oli loppunut ennen vihreiden eroamista Lipåposen hallituksesta. Kokouksessa, jossa eroamiseta pätettiin, äänestin halllitukseen jäämisen puolesta.
Silloin elettiin myös toistaiseksi viimeisintä yltäkylläisyyden aikaa, kun Sonerankin osakkeiden myynnistä saatavien rahojen käyttökohteesta pystyttiin kinastelemaan niin pitkään, että osakkeiden arvo ehti romahtaa. Voi hyvin olla, että Lipposen hallitukset olisivat pärjänneet myöhäisempinäkin aikoina paremmin kuin ne hallitukset mitkä meillä oli, mutta tätä kontekstia ei saa unohtaa. Suomalainen parlamentarismi on valitettavasti yskähdellyt aika pahasti, kun runsauden jakamisesta on siirrytty niukkuuden jakamiseen (joka valitettavasti jatkunee ainakin 20 vuotta huoltosuhteen ongelmien takia) ja nykyisen hallituskokoonpanon kompurointi taipaleensa ihan alkuvaiheilla lienee osa tätä samaa oirehtimista.
Lipponen oli hyvä, yrmy johtaja, mutta hän teki töitä vanhan perustuslain suomin valtuuksin.
Nalle Wahlroos esittää uusimmassa kirjassaan mielenkiintoisen mielipiteen, joka on raskaasti oikoen jotain seuraavaa: Kekkosesta säikähtäneessä 80…90-luvun poliittisesa ilmapiirissä presidentin ja hallituksen toimivaltaa kavennettiin uudessa perustuslaissa ratkaisevassa määrin, vaikka olisi riittänyt, että Ståhlbergin perustuslakiin olisi lisätty presidenttikausien määrä, max 2 ja poistettu pesidentin oikeus hajoittaa eduskunta. Lisäksi uuteen perustuslakiin tuotiin koko joukko tulkinnanvaraisia perusoikeuksia.
Näkökulma on huomion arvoinen. Presidentin, ja ennen kaikkea hallituksen toimeenpanovallan vähentäminen on johtanut siihen, että uudistukset ovat puuroutuneet. Ne tehdään nykyisin lainsäädäntö edellä, mikä on hidasta, ei olemassa olevan lainsäädännön sallimissa rajoissa. Hallituksen pitää joka risauksessa kysyä Eduskunnan mielipidettä.
Kaikki hallitukset ovat sillisalaattihallituksia. Tuo keskusta + kokoomus + perussuomalaiset vaihtoehto olisi ihan hyvä mutta silloin perussuomalaisille pitäisi antaa sellaiset salkut että ne olisi tarpeeksi haastavia ja sitouttaa perussuomalaiset hallitusohjelmaan ja siihen että hallitus istuu 4 vuotta. Siinä olisi perussuomalaisille haastetta ja vastuuta. Mutta en tiedä riittääkö keskusta + kokoomus + perussuomalaiset vaihtoehto eduskunnassa enemmistöön. Hallitus jolla on vähän yli 100 kansanedustajaa mutta alle 110 on riskitekijä. Sinne kokoomus haluaa ainakin RKP:n ja perussuomalaiset KD:n.
Persut pitänee jossain vaiheessa päästää hallitukseen vastaamaan pötypuheistaan. Lopputulos on ihan sama kuin viimeksi, kannatus tulee puolittumaan koska puolueen kannattajia on mahdotonta miellyttää yhtä aikaa.
HC-mamuvastaisia on ehkä se 9%-yksikköä, mutta lopuilla on muitakin intressejä kuin potkia pakolaisia. Ei-HC-sakista toinen puolisko katoaa sillä sekunnilla, kun hallituksen talouspoliittinen ohjelma julkaistaan.
Tuntuu että myös Halla-aho on tiedostanut tämän ja käyttäytyykin siten, ettei häntä kukaan hallitukseen tule huolimaan. Eduskuntavaalien kampanjahan oli sellainen, ettei semmoisen jälkeen kukaan täysijärkinen lähde jälkeen hallitukseen hymyilemään ja kehumaan Jussin yhteistyökykyä.
Onko muiden puolueiden järkevää pitää persut ulkona hallituksesta, se riippuu persujen kannatuksen kehityksestä. Jos kannatus hiipuu tai pysyy ennallaan, niin ulospelaaminen saattaa onnistua, oli siitä hyötyä tai ei. Mutta jos kannatus yhä nousee, niin sitten persut kuitenkin joskus tulevat hallitukseen, isolla kokemattomien ministerien määrällä, ja saavat hallitusohjelmaan enemmän omia tavoitteitaan.
Tulollaan olevan ison rysäyksen sijaan muut puolueet voisivat harkita aikaistettua pienempää rysäystä.
Kokoomuksen kanssa taas kukaan ei halua samaan hallitukseen, koska kokoomuslainen talouslinja ei muiden puolueiden äänestäjille kelpaa. Sen näkee siitä, miten Kokoomuksen hallituskumppanien kannatus putoaa aina täysin pohjamutiin. Puolue on myrkkyä muille eikä se johdu heidän ylivoimaisesta kyvystään parantaa yhteiskuntaa.
Keskustan kannattaisi nyt vain lopettaa se kipuilu ja antaa asioiden rauhoittua vähän aikaa. Sipiläläinen linja, jota siellä jostain syystä haikaillaan takaisin, oli pääsyy kannatuksen romahdukseen. Jos nyt tehdään täyskäännös pois tervehdyttävästä kurssinkorjauksesta, kannatus tuskin koskaan enää toipuu. Toki ongelma muodostuu siitä, että Sipilä häärii puoluejohdossa.
Persujen maahanmuuttokriittinen linja saattaisi olla hyväkin saada hallitukseen, mutta puolueen muu perseily on aivan käsittämätöntä ja, kun se yhdistetään tiede- ja faktadenialismiin, liittoutumiseen muiden maiden venäjärahoitteisten ”kansallismielisten” puolueiden kanssa sekä yleiseen vastuunpakoiluun, ei ole vaikeata nähdä, miksi hallituskumppaneita ei tahdo sille löytyä.
Jos näin, niin miten Kokoomus on sitten ollut niin paljon hallituksessa?
Kun katsotaan taaksepäin, Kokoomus on ollut hallituksessa kolme edellistä hallituskautta (Sipilä + Katainen/Stubb + Vanahnen II), oli yhden kauden Jäättenmäen/Vanhasen I-aikana oppositiossa ja sitä ennen neljässä edellisessä hallituksssa putkeen (Lipponen I & II, Aho, Holkeri).
Jos Kokoomuksen jättää pariksi kaudeksi oppositioon ja hallitus keskittyy sen aikaa lähinnä verojen ja tukien nosteluun, niin kyllähän siinä sitten ruiskukkapuolue tulee lopulta melkoisella rytinällä hallitukseen. Jos äänestäjät huolestuvat valtion taloudesta, niin se sataa Kokoomuksen laariin.
Enää. Puhuin nykytilanteesta, kuten kontekstista olisi selvinnyt. Nyt ovat (melkein) kaikki puolueet itse kokeneet, mitä tällöin tapahtuu ja mihin talouspolitiikkaan silloin jäävät omat sormenjäljet ja mitä kannattajat siitä pitävät.
Mä en pidä Vartiaiasta minään liberaalina sivistyskokoomuslaisena. Hänen aktiivimallin puolustelunsa on ollut raukkamaisinta mitä olen lähes 60 vuoden aikana kuullut. Kaikki työttömät eivät ole laiskoja vaan hyvin monella sairaus estää työnteon, joillakin jopa työpaikalle matkustamisen.
Vihreä sisäministeri taas voisi selittää miksi on sallittava tuhansien oleskella maassa laittomasti ja vielä maksaa ylläpito heille.
Eihän tuossa kunnossa oleva ihminen ole työtön. Hän on sairauslomalla tai -eläkkeellä.
Jos ei ole, niin järjestelmässä on joku vika, mutta ei se aktiivimallista johdu. Tienaako työttömänä paremmin kuin sairauslomalla/eläkkeellä? Jos, niin silloinhan työttömyyskortistossa on varmaan paljonkin ihmisiä, jotka eivät sinne kuulu.
Kaikki eivät noin vaan pääse sairaslomalle tai työkyvyttömyyseläkkeelle..
Järjestelmässä on ollut vikoja ja osa tippuu turvaverkkojen läpi. Jos ei ole työpaikkaa niin ei voi noin vaan päästä sairaslomalle. Vartiainen oli joka tapauksessa sitä mieltä että aktiivimallin pitää koskea sairaitakin, samaa mieltä oli Lepomäki ja Koskinen. Aktiivimalli II jota ei koskan toteutettu olisi vienyt kaikki päivärahat ja muun sosialiturvan näiltä (siinä tapauksessa että ovat perheellisiä).
Kun oppositio kaikin voimin yrittää horjuttaa hallituksen asemaa esittämällä milloin mitäkin arveluja ja heittoja, miksi ihmeessä hallituspuolueen jäsen blogissaan lisää vettä samaan myllyyn veikkailemalla hallituksen kaatumista???? Nyt sitten tuo veikkaus leviää otsikoissa ja heikentää luottamusta hallitukseen entisestään. Soisi, että edes puolueiden sisällä annettaisiin työrauha ja tuki hallitustoimijoille.
Surkeaa, että oikeasti fiksutkin kokoomuslaiset (Sara-Sofia Siren, Vartiainen, Lepomäki, Mykkänen…) ovat vimmatusti joutuneet perustelemaan esim. välikysymystään ”prosessilla” vaikka – fiksuja kun ovat – olisivat itsekin hoitaneet Al-holin jutun täsmälleen samoin: tapauskohtaisesti harkiten. Se, että asiassa edettiin aika sammutetuin lyhdyin johtui tietenkin siitä, että Kepu pelkää vuotoa persuihin. Eli Haavisto on urheasti puolustanut erityisesti Kepua hallituksessa.
Sinänsä on mielenkiintoista, että minä rupean löytämään kaikista puolueista ihan hemmetinmoisia inhokkeja ja toisaalta voisin äänestää joitakin henkilöitä lähes joka puolueesta – vain persuista ja kristillisistä en sellaista löydä. Kepusta toki vain muutama.
Mutta nyt vaikka Rydman ja Siren. Ihan eri planeetalta.
Touko Mettinen (nimimerkki)
Sen valossa mitä olen kokoomuslaisten kanssa yhteistyötä tehnyt, he ovat aina pitäneet lupauksensa. Joskin sen ja vain sen mistä on mustaa valkoisella sovittu. Se on kuitenkin valtavan paljon jos on edes samat pelisäännöt.
Antti Rinne vältteli kokoomusta siihen mittaan, että antoi keskustalle tilallisten kannalta avainministeriöt ja sitoi hallitusohjelmankin turpeeseen. Miksei kokoomus kelvannut Rinteelle? Jos kokoomus olisi viisas, se kelpaisi kumppaniksi sekä vihreille että demareille.
Reilu markkinaliberalismi käy koivistolaisille demareille ja soininvaaralaisille vihreille mutta ei keskustalle. Keskutan asenne huomattiin, kun Mauri Pekkarinen blokkasi yritystukityöryhmän toiminnan Antero Vartian ja Mika Malirannan pettymykseksi työryhmän pro business -jäsenten toiveiden mukaan. Kokoomus ei ole markkinaliberaali vaan pro business, kuten sote-veivauskin kertoi.
Itse asiassa sote osoitti, ettei kokoomuksella ole omaa näkemystä, vaan näkemys tilataan yhteistyökumppaneilta, joiksi tässä tapauksessa valikoituivat terveydenhoidon suuret yritykset.
Onko kokoomus ollut koskaan markkinaliberaali muuten kuin puheissaan? Puolueen ainoa kestävä ideologia on ollut koti, uskonto ja isänmaa, miltä pohjalta parkkeerataan lähemmäksi perussuomalaisia ja keskustaa kuin yhteiskunnan edistyksellisiä voimia.
Kokoomuksen al-Hol asenne oli ohjelmoitu jo Petteri Orpon eurovaalikeskustelupuheenvuoroon Ylen puheenjohtajatentissä toukokuussa, missä kotia ja isänmaata intohimoisesti puolustettiin vääräuskoisia vastaan humaani inhimillisyys unohtaen.
Eipä kokoomuksessa nyt tunnu olevan suuntaa paitsi autoilun suhteen. Siinä suhteessa vihreiden kannattaa säilyttää empaattisuutensa autoilevaa kansanosaa kohtaan vaikkia pitäisikin liikennepolitiikkansa linjan. Olen huomenaamulla lähdössä Kannelmäestä Roihuvuoreen hoitamaan tyttären lapsia siksi ajaksi kun hän poikkeaa Käpylään jeesaamaan kaverin muutossa. Jos tekisimme matkat julkisilla, kuluisi yhteen suuntaan yhteensä noin tunti enemmän aikaa kuin omalla bensa-autolla. Valitsen auton, siksikin, että se käy muutossa myös kuljetusavuksi ettei tarvitse työntökärryjä lainata. Onhan toki synti ajaa autolla, mutta kun yhteensä säästyy kaksi tuntia pyhäkorvauksen alaista aikaa niin valinta on selvä näillä parametreilla. – Vaihtoehtoina ehkä sähköauto (minulle vielä liian kallis) tai jonkinmoinen kutsukyyti?
Keskustahan sai äänestäjiltään selkeän viestin muuttaa linjaansa, Kokoomus sen sijaan ei. On johdonmukaista valita hallitukseen puolueita, jotka eivät olleet jatkamassa Sipilän hallituksen politiikkaa, kun äänestäjät haluavat muuta.
Kokoomuksen näkökulmasta perussuomalaisia lienee helpompi miellyttää kuin vihreitä. Kunhan suostutaan merkittäviin rajoituksiin humanitaarisen maahanmuuton, matalasti koulutettujen työperäisen maahanmuuton ja ns. monikulttuurisuuden suhteen, niin perussuomalaiset suostunevat mielellään lähes kaikkeen mitä kokoomus ehdottaa vaikkapa talouspolitiikan tai sote-politiikan osalta. Toisin sanoen molemmat saisivat läpi keskeisimmät tavoitteensa.
Kokoomus on Hesassa nöyrtynyt vihreiden edessä päätöksiin, joiden todella turmiolliset seuraukset toteutuvat pääosin vuoden 2030 jälkeen koko Suomen maksettaviksi.
Perussuomalaisten hallitusvastuulla spekuloiminen olisi rehellisempää, jos vasemmisto ja vihreät olisivat itse valmiita kärsimään kyseisen puolueen kumppanuudesta. Kokoomukselle tai keskustalle hallitusyhteistyö Perussuomalaisten kanssa olisi katastrofi, joutuisimme vastuuseen kaikista Perussuomalaisten hölmöilyistä ja lisäksi hyväksymään epäinhimillisiä lakiesityksiä hallituksen esityksinä.
Jos Perussuomalaiset on niin perin tärkeää nostaa joskus hallitukseen, ryhtyköön vasemmisto heidän kanssaan tällä kertaa. Kokoomus ja Keskusta ovat tehneet jo osuutensa 2015-2017, eikä heidän toista kertaa todellakaan kannata.
Nimimerkki ”ij” luonnollisesti haluaisi, että vihreät tai vasemmisto tahraisi itsensä persujen kanssa samassa hallituksessa – mutta kun samalla (rasistien ja populistien) äänipurkilla ovat vierailleet nimenomaan kokoomuslaiset – eivät vihreät tai vasemmistolaiset. Eivätkä rehellisyyden nimissä myöskään monet kokoomuslaiset. Paitsi pj. Orpo ja ääriesimerkkinä kokoomuksen hakkarainen: Rydman.
Sääli sivistysporvareita
Touko Mettinen (nimimerkki)
Kokoomuksessa on muutama oikean laidan kanssa flirttaileva kansanedustaja, mikä on valitettavaa. Toisaalta liberaalit ovat Kokoomuksessa enemmistönä: esimerkiksi avioliitto-oikeudesta homopareillekin käydyssä Eduskunnan äänestyksessä 2014 äänesti 28 kokoomuslaista lain puolesta ja 16 vastaan. Kokoomuslaisia äänesti tasa-arvoisen avioliittolain puolesta määrällisesti enemmän kuin Vihreitä ja Vasemmistolaisia yhteensä (22).
Itse ainakin vaadin puolueeltani äärimmäisen tiukkaa rajanvetoa äärilaidan suuntaan. Näin tehtiin myös 1990-luvun alussa, kun uusnatsit onnistuivat kaappaamaan pari Kokoomuksen nuorten liiton hiljaiseloa elänyttä paikallisosastoa (mikä on muuten tavattoman helppoa missä tahansa puolueessa, puolen tusinaa yllätyksellistä osallistujaa yhdistyksen vaalikokouksessa riittää yleensä mihin tahansa). KNL erotti kyseiset paikallisyhdistykset säädetyssä järjestyksessä, mikä vaati kaksi peräkkäistä liittokokousta.
Emeritusprofessori Heikki Paloheimo juuri tokaisi: ”Perussuomalaisten poliittinen profiili on omintakeinen, muista puolueista erottuva. Kun muut puolueet hädissään vähän lähentyvät Perussuomalaisten poliittisia kannanottoja, tästä lähentymisestä hyötyvät enemmän Perussuomalaiset kuin muut puolueet.”
Tarkoittaako tämä sitä, että Perussuomalaisten ”omintakeinen profiili” on lähempänä todellisuutta? Onko se niin, että ”kyllä kansa tietää” parhaiten mikä on Suomen etu?
Pitäisikö muitten puolueitten ”nollata mittarinsa” Suomen kansan kokemien faktojen mukaisiksi, eikä seurata kaikenkarvaisten maailmanparantajien hömpötyksiä?
Miksei puhuta siitä, että parhaat yritykset myydään ulkomaille ja että ulkomaiset veroparatiisiyritykset vievät suomalisfirmojen työpaikat? Miksei lopeteta ay-liikkeen pyörittämää laitonta työvoimakartellia / yleissitovuutta ja Hakaniemen veroparatiisia? Miksei tunnusteta sitä, että jos kansalaiselta veroilla otetaan yli 50%, se todellisuudessa on perustuslain 15 § / Omaisuuden suoja – vastaista pakkolunastusta. Miksei perusteta totuuskomissiota selvittämään 90-luvun Koviston konklaavin massakonkursseihin johtaneita laittomuuksia?
Hallituksen pitäisi saattaa sote-uudistus maaliin niin, että rahoitus tulee valtion veroista, ei maakuntaveroista.
Näin erot veroprosenteissa pienenevät eri puolilla maata. Se taas vähentää muuttoliikettä pienempien kuntaverojen perässä pääkaupunkiseudulle jne. Ja kun muuttoliike vähenee, asunnot käyvät taas kaupaksi pienemmillä paikkakunnilla ja myös niiden hintojen voi luottaa pitävän. Kaikki tämä -a vot- sataa ääniä pikku hiljaa Keskustan laariin..no, ainakaan sen vuoksi ei tarvitse äänestää persuja.
Jos tämäkään hallitus ei toimi, on turha jatkaa kokeilemista kolmannella.
Selkeintä on käydä uudet vaalit ja katsoa niiden jälkeen mitkä puolueet hallitustunnustelija Halla-Aho kelpuuttaa hallitukseensa.
Vaan tulisiko siitä sen helpompaa?
Onko käymässä niin, että meille on muodostumassa punavihreä blokki ja oikeistoblokki, joilla molemmilla on tasainen ja suunnilleen tasasuuri kannatus, eikä kummallakaan enemmistöä?
Keskustasta ei taida enää tämän hallituskauden jälkeen olla tuon blokkijaon paikkaajaksi, eikä rkp pienellä kannatuksellaan riitä.
Eivät uudet vaalit ole mikään instant-ratkaisu kaikkeen. Niihin mennään vain, jos maahan ei millään saada hallitusta ja kyseessä on pidempiaikainen pattitilanne. Edellisellä hallituskaudella uusien vaalien huutelusta tuli jonkinlainen uusi normaali, vaikka eduskunnan hajottaminen vaatii vähän enemmän kuin opposition harmituksen.
Ja kuka muuhaluaisi uusia vaaleja, paitsi persut? No ei kukaan. Niinpä, mikäli nykyinen hallitus kaatuisi, uusi saataisiin jollakin keinoilla kasaan. Ihan vain siksi, että se olisi muille puolueille lähes pikku pakko.
Pelkästään vilkaisu gallup-kannatukseen tekee mm. SDP:llekin helpommaksi mennä Kokoomuksen kanssa hallitukseen. Sama koskee Vihreitä, kyllä hekin tajuavat että jos uudet vaalit pidettäisiin nyt, PS räjäyttäisi pankin.
Suomalainen puoluekenttä on ollut vuodesta 1907 saakka samanlainen – no, Vihreät ovat tulleet Edistyspuolueen paikalle ja Persut ottaneet IKL-tyyppisen roolin. Vaalimatematiikka uosii suuria puolueita, jolloin m,atematiikka yhdistää keskenään riitaisia ryhmiäkin samaan kansanliikkeeseen.
Suurten ikäluokkien jälkeen tilanne muuttuu varmasti. Parin vaalikauden jälkeen äänestäjäkunta on nopeassa muutoksessa.
Politiikan teemat myös ovat muuttumassa. 30 vuotta Berliinin muurin murtumisenjälkeen kommunismilla peloittelu on lähinnä hupaisaa, sen sijaan Putinin kansalliskonervatismi on demokratrialle todellinen uhka. Nuoremmat sukupolvet myös ymmärtävät ilmastonmuutoksen ja eläke- ja hoivataakan merkityksen elämälleen ihan eri tavalla. Isovanhemmille halutaan antaa arvokas loppuelämä. Samalla yhä isompi osa äänestäjistä on opiskellut tai muuten viettänyt aikaa ulkomailla, mikä vaikuttaa suhtautumiseen kansainvälisyyteen ja ulkomaalaistaustaisiin ylipäätään.
Suurtern ikäluokkien puolueena SDP yritti muutosta ehkä vuosikymmen liian aikaisin. Nyt siihen alkaa olla valmiutta. Kepun esimerkki löytyy Ruotsista, jossa agraaripuolueelal on roolinsa mutta ei mitään mahtipuolueen paikkaa.
Ehkä se isoin jakolinja on kansalliskonervatismi vastaan globaali demokratia. Kokoomus ja Kepu joutuvat siinä vielä miettimään oman paikkansa.
Vihreät on aina ollu vasemmisto puolue ja arvon Blogisti sen oikeaa laitaa. Nyt vihreät ovat enemmän vasemmisto, kuin ympäristö puolue.
https://hs.mediadelivery.fi/img/658/f6bf54272542446fbbf098db9ac28e7b.png
ohessa hesarin vaalikonee nelikenttä josta näkyy että ei vasemmistoliittoa ja vihreitä enää eroita toisistaan
Tuosta on enää vaikea kehittää yhteistä agendaa muuten kuin että vihreät olisi hallituksessa selkeästi apu-puolueen asemassa.
JTSn ajatukset tuossa edellä kulkevat oikeaan suuntaan, kun sanoo, että tulevaisuudessa ”Ehkä se isoin jakolinja on kansalliskonervatismi vastaan globaali demokratia.”
JTSn ajatusta on kuitenkin syytä trimmata esimerkiksi seuraavasti:
1) Olemme kovaa vauhtia siirtymässä uuteen aikaan, johon Suomen puolueidenkin on pakko mukautua.
Tässä uudessa ajassa draiverina toimivat uudet teknologiat, varsinkin tekoäly, sekä maailman 100 suurinta globaalia firmaa. Eri maitten hallitukset ja puolueet jäävät pääosin sivustakatsojan rooliin.
2) Noitten 100 suurimman yhtiön toimintastrategiana on tehdä suuriakin voittoja näin: ”move fast and break things”. Siis käytetään nopealla tahdilla uutta teknologiaa, investoidaan vanhojen rakenteiden murtamiseen ja uusien rakentamiseen globaalilla tasolla.
Tässä armottomassa ja rajulla nopeudella etenevässä muutoksessa kaikkien maiden jäykistyneet yhteiskuntarakenteet ja taloudet ovat kohteina, eivätkä niiden puolueet ja lainsäädäntö ehdi muuttua tarpeeksi nopeasti.
Tässä ketjussa käydyn keskustelun perusteella Suomelle taitaa käydä tässä menossa huonosti, kun nuo globaalit firmat ottavat haltuunsa myös tiedonvälityksen?
3) Uuteen aikaan siirrytään totuuskriisin kautta. Kaikki aikaisemmat arvot ja tiedot kyseenalaistetaan. Tapahtuu ”truth decay” kun olemassa olevien uskomusten sijaan aletaan uskoa siihen, mikä on ”less wrong”, tai täysi vale.
4) Suuri osa ihmisistä on haavoittuvainen tässä tilanteessa. Ihmiseläin pelkää tulevansa laumansa hylkäämäksi; palkka ei riitä elämiseen, sairastuu, joutuu työttömäksi, asunto menee alta, ystävät jättävät, jne.
5) Tässä muutoksessa Internet ottaa keskeisen roolin, sillä siellä tekoälyn ohjaamat kansainväliset operaattorit manipuloivat suoraan ihmisen liskoaivoa.
Lopulta Internetissä toimii superintelligence, jolta ihminen saa melkeinpä kaiken tarvitsemansa tiedon ja ohjauksen elämälleen.
6) Netissä ihmiselle muodostetaan juuri hänelle sopiva synteettinen maailma, jossa hänen globaali heimonsa elää fiktiivistä, VR-elämäänsä. Ihmisestä tulee ”dataisti”, joka kuuluu uuteen kirkkoon, jonka nimi on ”The Turing Church”.
God-seeker kysyy siellä: ”Onko jumala olemassa?”, ja superintelligence vastaa: ”Nyt on”.
Minulla on ollut vaikeuksia ymmärtää Keskustan ja Kulmunin hötkyilyä, varmaankin koska en ole politiikan enkä varsinkaan Keskustan sisäpiiriläinen. Ei kai puolue voinut luulla hallitukseen lähtiessään, että kannatus lähtisi jotenkin välittömästi nousuun? Uusi puheenjohtajakin on ilmiselvästi sellainen hahmo, joka ei suoraan vetoa persuille menetettyihin äänestäjiin. Persujen kannatuksen nousustakin minusta on aika turha hermostua heti vaalien jälkeen, kun seuraaviin vaalikampanjoihin on aikaa kolme vuotta. Paljon ehtii tapahtua, ja kampanjoiden aikana kannatusluvut kuitenkin liikkuvat. Aivan hyvin olisi voinut keskittyä hallitusyhteistyöhön ja katsoa rauhassa, eikä ruveta kampeamaan pääministeriä pallilta. Ei sillä, että olisin jäänyt Antti Rinnettä henkilönä kaipaamaan.
Koko homma näyttää näin täysin ulkopuolisesta siltä, että Juha Sipilä vetelee edelleen naruja puolueen sisällä, ja että hänellä on vakavia vaikeuksia hyväksyä sitä, että hänen hallituksensa tekemiä päätöksiä perutaan.
Sivuseikka Kulmunista: olin tykönäni suorastaan pöyristynyt hänen postaamastaan Instagram-äänestyksestä koskien sitä, mitä al-Holin suomalaisille pitäisi tehdä. Juttu tuli ja meni uutisissa, ja tietysti hautautui Kulmunin onneksi yleiseen al-Hol-mölinään, mutta mun silmääni se edusti sellaista arvostelukyvyn puutetta, että sen takia olisi voinut vaatia puoluejohtajan eroa. Siis laittaa hallituksen ministerinä Suomen kansalaisten kohtalo Instagram-huutoäänestyksen kohteeksi, edes julkisuustemppuna. Kulmuni on some-sukupolvea ja ilmeisen tottunut ajamaan asioitaan somessa, mutta silti. Ei mahdu jakeluun.
”Kovin on puolue mennyt ikävään suuntaan alettuaan flirttailla yhteistyöstä perussuomalaisten kanssa”
Osmolle muistutuksena että Halla-ahon Perussuomalaiset on objektiivisesti Suomen suosituin puolue. Demokraattisessa valtiossa ei ole mitään vikaa yhteistyössä maan suosituimman puolueen kanssa. Päinvastoin, yhteistyöstä kategorisesti kieltäytyminen on demokratian periaatteiden vastaista ja kielii syvästä asennevammasta, jossa oma itse asetetaan kansan tahdon yläpuolelle. Vihreiden olisi syytä ymmärtää etteivät he ole yhtään älykkäämpiä tai moraalisesti tai eettisesti parempia ihmisiä kuin Perussuomalaisten äänestäjät, eikä heillä ole oikeutta sanella kansalle taivaallisella mandaatilla mitä heidän tulisi ajatella, vaan mukautua siihen niin että molempien primääriset tavoitteet toteutuvat. Vihreiden primäärinen tavoite oli muistaakseni luonnonsuojelu, joka ei ole mitenkään sisäänrakennetusti ristiriidassa globalisaation vastustamisen kanssa.
Suomessa ei saada aikaiseksi kuin tikkutäkkihallituksia. Oli hallituspohja mikä tahansa niin se kykenee tekemään vain huonoja kompromisseja ja politiikka on hyvin tempoilevaa