Kun kysymys pakkoruotsista näyttää olevan näiden vaalien keskeisiä kiistanaiheita, on kohtuullista että julkistan oman kantani. Minusta toisen kotimaisen pitäisi olla vapaaehtoinen peruskoulussa ja pakollinen lukiossa niin, että sen voi myös aloittaa lukiossa, jolloin mitään pussinperää ei tule. Kielen voi aloittaa myös lukiossa. Minun aikanani “lyhyt kieli” aloitettiin lukion ensimmäisellä.
Tämän esityksen mukaan palattaisiin siihen tilanteeseen, joka vallitsi 60-luvulla. Ruotsi oli pakollinen oppikoulussa, mutta ei kansakoulussa. (Kansakoulussa sitä ei edes voinut opiskella) Silti maan kaksikielisyys ei tuhoutunut. Nyt lukioon menee suunnilleen yhtä suuri osa ikäluokasta kuin meni oppikouluun 60-luvulla.
Ruotsi on kuitenkin eri asemassa kuin muut kielet. Muista minioppilasmäärävaatimuksista poiketen jokaisella on oltava oikeus opiskella ruotsia peruskoulussa ja jokaisella tulee olla oikeus aloittaa se lukiossa.
Niinpä:
Toisen kotimaisen kielen on oltava pakollinen lukiossa mutta vapaaehtoinen peruskouluissa.
Minulla on takanani yli 30 vuoden työura takanani Helsingissä. Jotta sain aikanaan vakiviran, jouduin suorittamaan ruotsin kielen kielitutkinnnon, minkä suoritin hyvin tiedoin. Minulla on myös yo-kirjoituksista laudatur ruotsin kielestä ja kiitettävä arvosana lukion päästötodistuksessa.
Siitä huolimatta en osaa ruotsia, en puhua enkä ilmaista enää edes kirjallisesti itseäni ruotsiksi. Miksi? Koska en ole ruotsia tarvinnut siten kielitutkinnon. Työpaikoissani ruotsinkielisten asioita hoitivat ruotsinkieliset.
Ruotsin opinnot ovat siis ihan hukkaan menneitä. Ruotsin opiskelun sijaan olisin voinut opiskella jotain valtakieltä.
Eniten minua kuitenkin häiritsee ruotsinkielisten etuoikeudet. Minulle on sama, mitä kieltä kukin puhuu, mutta ei etuoikeuksia sen perusteella.
Ensimmäisen kerran asia konkretisoitui minulle, kun aikanaan hain ja pääsin yliopistoon. Ruotsinkielinen pääsi tuolloin tiedekuntaan 6 pistettä alemmalla pistemäärällä kuin heikoin suomenkielinen. Minusta tuo ei ole oikein eikä oikeudenmukaista.
Eikä tuo ole ainut etuoikeus, mitä ruotsinkielisyys tuo mukanaan.
Ja miten paljon ruotsin kielen ylläpitäminen Suomelle maksaa? Ei varmasti puhuta ihan pikkusummista. Pienenä kuriositeettina: minua huvittaa melkoisesti plakaatit Kaisaniemen metroasemalla: Kaisaniemi, Kajsaniemi. Onko tuossa enää järjenhiventäkään?
Suomi on maan valtakieli ja aniharva on sellainen ruotsinkielinen, joka ei suomella tule toimeen. Ja sitä paitsi, meillähän alkaa olla kohta muunkielisiä, aidosti ummikkoja, yhtä paljon kuin ruotsinkielisiä. Ei hekään voi vaatia, että heitä joka paikassa palvellaan heidän äidinkielellään.
Ihan samaa mieltä. Av samma åsikt.
Voisi lisätä vielä yhden seikan. Maan hallitusmuodossa ja ja sitten perustuslaissa säädetty kaksikielisyys lähti juuri siitä periaatteesta, että kenenkään ei välttämättömien hallinnollisten asioidensa hoitamiseksi tarvitse opetella itselleen vierasta kieltä.
Pakkoruotsin häviäminen näyttää väistämättömältä, mutta se myös lisää koululaisten epätasa-arvoa. Toisaalta ruotsin pakollisuus, ihan samalla tavalla kuin matematiikan pakollisuus, laskee opetuksen tasoa, koska vastahankaista, heikompaa ainesta pitää väkisin raahata mukana eikä hylättyjen arvosanojen osuus saa nousta liian suureksi. Kumpaankin aineeseen pitäisi saada suppea jo peruskouluun pakollinen kurssi ja laajempi, nykyistä huomattavasti vaativampi pitkä kurssi.
Matematiikassahan on pitkä ja lyhyt kurssi lukiossa, mutta vahinko on tehty jo perusopetuksen puolella. Nykyisellään peruskoulun matematiikka ei tarjoa riittäviä eväitä lukion pitkää kurssia varten. Ruotsissa sama leikittely jatkuu vielä lukiossa, ellei ole mahdollista valita a‑ruotsia. Monesti ei ole.
Olisiko peruskoulun opetussuunnitelmassa kuitenkin sama määrä kieliä, eli jos ei ruotsia niin jotain muuta sen sijasta?
Ja minulla on ollut ajautus, että voisi olla pakollinen toinen kotimainen, mutta ei pakosti ruotsi vaan joku seuraavista: ruotsi, venäjä, saame ja suomi 2. äidinkielenä. Kun puhutaan, että joiltakin ruotsin opiskelemattomuus epää tulevaisuuden virkamiestyöpaikkoja, voisi jopa kyseenalaistaa ruotsinkielen aseman virallisena kielenä. Jos suomi olisi koko maan hallintokieli, ruotsinkielisissä kunnissa voidaan toki rekrytoida myös ruotsia puhuvia. Tuntuu hassulta, että eduskunnassa saa käyttää ruotsia, vaikkei kaikki muut sitä riittäväsi siellä osaakaan. Suomea kaikki osaa. (vai?)
Jättebra! Tämä viimeistään varmisti ääneni Vihreille. Vaikka persut todennäköisesti menevät hallitukseen ja hoitavat asian kuntoon.
Pakollinen yläaste-Ruotsi on saanut lähinnä maalaiskuntien pojat vihaamaan koulunkäyntiä ja Helsingin päättäjiä. Täällä sisämaassa ei kuule Ruotsia yhtään missään, en muista vuosiin kuulleeni Ruotsia puhuttavan kadulla. Töissä en ole koskaan tarvinnut virkamiesruotsin taitojani. Mutta Venäjää kyllä kuulee kaduilla ja kaupoissa lähes päivittäin.
Kun olin kuntajakoselvittäjänä, yksi nimeämiskriteeri ilmeisesti oli todistus Ruotsinkielen taidosta, jollainen minulla kyllä on. Sanaakaan en ruotsia sanonut tuon työn aikana, koska Päijät-Häme on yksikielisesti suomenkielinen.
Fiksu ja rakentava ehdotus, jonka monet rintamalinjojen molemmin puolin varmaan voisivat niellä.
TL sanoo:
Jättebra! Tämä viimeistään varmisti ääneni Vihreille.
Ennenkuin liikaa hihkut, ota huomioon, että puolueena kyllä vihreät on tiukasti pakkoruotsin kannalla peruskoulunkin puolella.
Osmo,
Kaikkiin valtion virkoihin tietysti tarvitsee todistuksen ruotsin kielen taidosta. Jos joku nyt Päijät-Hämeessä olisi keksinyt vaatia sinulta palvelua ruotsiksi, niin se olisi pitänyt sinulta sujua.
Ehdotus ei ole ihan huono, mutta mitenkäs ne, jotka menevät korkea-asteen opintoihin toisen asteen (esimerkiksi ammattikoulun) kautta käymättä lukiota? Sitten kyllä pitäisi ottaa huomioon se, että Suomessa on aidosti kaksikielisiä alueita, joiden kaksikielisyyden turvaamiseen pitäisi keskittyä. Olen asunut puolisen vuosikymmentä Jyväskylässä ja olen kuullut ruotsia kolme kertaa. Joka kerta puhelimessa, itse keskustelun toisena osapuolena. Erittäin suuri osa Suomesta on (valitettavasti tai ei) täysin yksikielistä, tai monikielistä (päivittäin kuulen kyllä ainakin venäjää ja englantia, myös arabikieliä kadulla puhuttavan…)
Hiukan pelottaa, miten Suomelle käy pohjoismaisena yhteiskuntana, jos ei enää pidetä yllä sitä sidettä, joka yhdistää meidät muiden Pohjoismaiden yhteyteen. Kieli on kulttuurin portti; jos ei ymmärrä skandinaavisia kieliä, ei ymmärrä pohjoismaisuutta eikä siis esimerkiksi Suomen historiaa.
Pakkoruotsikeskustelu on sinänsä turhaa vouhotusta, koska koulussa on muitakin pakollisia oppiaineita. Pakkomatematiikka on todennäköisesti koko yhteiskunnan kannalta vahingollisempi aine kuin ruotsi.
Meille ruotsia hyvin osaaville ruotsin kielen häviäminen takaa kuitenkin entistä vankemman etulyöntiaseman työelämässä.
Ksantippa: “Eniten minua kuitenkin häiritsee ruotsinkielisten etuoikeudet. Minulle on sama, mitä kieltä kukin puhuu, mutta ei etuoikeuksia sen perusteella. –
Suomi on maan valtakieli ja aniharva on sellainen ruotsinkielinen, joka ei suomella tule toimeen.”
Olet ihan oikeassa etta ruotsinkielisilla on joitakin etuoikeuksia, tuo yliopistoihin haku on ihan hyva esimerkki. Mutta kolikolla on kaantopuoli: monet ruotsinkieliset joutuvat tekemaan tyota ja hoitamaan asioitaan suomeksi, vaikka kielitaito ei ole taydellinen — toimeen ehka tulee, mutta selva haitta se on useimmille silti.
Ruotsinkielisissa kunnissa kasvaneiden suomen kielen taito ei ole automaattisesti mitenkaan hyva (toisin kuin paakaupunkiseudulla) mutta esim. tyoelamassa suomi on pakko osata hyvin. Monet joutuvat kayttamaan suomen opetteluun todella paljon aikaa ja vaivaa, ja silti suomenkieliset tyokaverit ovat etulyontiasemassa, koska voivat ilmaista itseaan aidinkielellaan.
Joten jos ruotsinkielisilla on jotain etuuksia, niin kylla kielivahemmistoon kuulumisessa on paljon haittapuoliakin — eika ruotsinkieliseen perheeseen syntyminen ole sellainen synti, etta siita kuuluisi ehdoin tahdoin rangaista. Minun mielestani edut ja haitat ovat nykyaan suunnilleen tasoissa.
PS. Osmon ehdotus on erittain hyva ja kannatettava.
Osmo, laittaisitko mukaan myös perustelut A) miksi nykymallista siirtyminen pakolliseen lukio-opetukseen on riittävä ja B) miksi ei voisi siirtyä täysimittaiseen vapaaehtoisuuteen?
Parempi toikin olis ku ei mitään, mut eniten haittaa pakkoruotsista on tietty just lukiossa. Yläasteella ruotsi oli viel sen verran alkeellista, et kokeista läpipääsemiseen ei kovin moni joutunu uhraamaan hirveesti resursseja. Sen sijaan lukiossa vaati jo kohtuullista vaivannäköä suoriutua niistä kursseista läpi, jos minkäänlaista motivaatiota tai kummosta kielipäätä ei ollu. Lisäks siellä harmitti äärettömästi se, ettei sitä samaa aikaa saanu vaihtoehtoisesti käyttää esim. espanjan opiskeluun, joka olis oikeesti kiinnostanu ja ollu myös paljon hyödyllisempi kieli.
Pakolliselle ruotsin opiskelulle lukiossa ei oo sen kummempia puoltavia perusteita ku peruskoulussakaan. Korkeintaan voidaan todeta, et se pakollisuus lukiossa ei koske kaikkia, koska kaikki eivät käy lukiota. Mut käytännössä valtaosa sen lukion käy tai opiskelee pakkoruotsia ammattikoulussa tms., joten tää hyöty jää aika pieneks. Edelleen järkevin systeemi olis, et ne opiskeltavat kielet saa valita vapaaehtoisesti muutamien potentiaalisesti hyödyllisten kielten joukosta, ruotsi muiden muassa.
Yliopistoissa pakollisesta ruotsista tulisi tietysti luopua kokonaan ja valtion virkamiehiltä tulisi poistaa vaatimus ruotsin osaamisesta. Sen sijaan virastoille voisi kyllä tarvittaessa asettaa velvoitteen, jonka mukaan esim. vähintään 5% työntekijöistä tulisi hallita ruotsinkieltä. Tämän hetkinen systeemi on yksinkertaisesti tehoton ja typerä. Valtaosa pakkoruotsitetuista virkamiehistä ei kaikesta resurssien tuhlauksesta huolimatta kykene palvelemaan asiakkaita ruotsiksi. Ja vaikka osa pystyisikin, kyse on silti järjettömästä tuhlauksesta ja ruotsinkieliset palvelut olisi mahdollista järjestää paljon tehokkaammallakin tavalla.
Entä virkamiesruotsi? Onko kaikilta virkamiehiltä jatkossakin vaadittava muodollista ruotsin taitoa riippumatta siitä, tarvitaanko sitä heidän työtehtävissään tahi ei?
Ja onko virkamiesruotsin suorittaminen syytä pitää pakollisena yliopistojen ja korkeakoulujen opiskelijoille jatkossakin?
Tuo ehdotus on yksi mahdollisuus. Samaa on ehdottanut Jyväskylän yliopiston emeritusprof. Bo Lönnqvist.
Jos johonkin kompromissiin pitää päästä niin ruotsin pakollisuudesta peruskouluisa voisi luopua, jos se säilytetään lukiossa, jonka suorittaminen vaaditaan noihin virkoihin pääsemiseksi joissa ruotsintaitoa vaaditaan.
Mutta miten sitten varmistetaan että Pohjanmaan täysruotsinkielisten seutujen koululaiset lukevat suomea, koska vapaaehtoine ruotsi merkitsisi silloin myös vapaaehtoista suomea ruotsinkielisissä kouluissa?
Sitten on joukko asiakaspalveluammatteja julkisella sektorilla joissa molempien kotimaisten osaamista olisi syytä parantaa, ainakin jos aikoo toimia kaksikielisellä Uudellamaalla, esim poliisit ja sairaanhoitajat, mutta miten se varmistetaan?
Osaan ruotsia oikein hyvin. En ole toisaalta koskaan sitä tarvinnut mihinkään lukuunottamatta kerran yhdessä rannikkokaupungissa myyjä ei suostunut myymään valkoista marlboroa eikä marlboro lightsiä, vasta vita marlboro meni kaaliin.
Olisin tietty pärjännyt ihan hyvin ilman tuota röökiaskiakin joten enpä oikeasti ole tarvinnut ruotsia mihinkään.
Miksi muuten Helsingin kaupungilla on täysin omat palvelut ruotsinkielisille rakennusvalvonnasta vanhustenhuoltoon ja silti kaikkien virkamiesten pitää osata ruotsia?
En ole oikein tuota koskaan ymmärtänyt.
Et mitenkään perustellut ruotsin pakollisuutta lukiossa, etkä myöskään vapaaehtoisuutta peruskoulussa. Historia ei ole perustelu.
Samaa mieltä Osmon kanssa.
Jos nuorella ei ole teoreettista lukupäätä ja hän jättää koulunkäynnin peruskouluun, ei häntä pidä rääkätä monessakin mielessä hyödyttömillä kieliopinnoilla — vapaaehtoisiin opintoihin tulee tietenkin suoda mahdollisuus. Englanti voisi olla ainoa pakollinen kieli peruskoulussa.
Tämä liittyy yleisemminkin koulutusfilosofiaan: meillä ei enää arvosteta ammattikoulutusta.
Mutta jos lukupäätä on, ei ole kohtuutonta nykyisten kielisäädösten voimassa ollessa vaatia toiseenkin viralliseen kieleen tutustumista. Hukkaanhan se kylläkin menee, koska ei pelkillä lukion kursseilla kukaan opi ruotsia käyttämään.
Kannatankin virkakielivaatimusten lieventämistä ja virkakohtaisiksi määrittelemistä. Tällöin voitaisiin valinnaistaa lukioon saksa, ruotsi ja venäjä, joista olisi valittava yksi (ja jonka tai jotka voi valita englannin lisäksi ohjelmaan jo peruskoulussa). Joku varmaan taas heittää tähän maailman puhutuimmat kielet, mutta minä ratkaisisin asian käytännön pohjalta: mitä kieliä englannin lisäksi todennäköisimmin Suomen kansalainen tarvitsee.
Virkaruotsivaatimusten lieventäminen niin, että ruotsin hallintaa vaadittaisiin suomen- ja kaksikielisillä suomienemmistöisillä alueilla vain tietyissä viroissa (toimissa), merkitsisi sitä, että ruotsinkielisen pitäisi etukäteen varmistaa palvelun saaminen ruotsiksi. Hän ei voisi enää milloin tahansa missä päin Suomea tahansa marssia verovirastoon ja vaatia palvelua ruotsiksi heti. Tätä yleensä nekin suomenruotsalaiset, jotka sanovat kannattavansa vapaaehtoista ruotsinopiskelua, kavahtavat. Ristiriita!
Uohdin lisätä yhden pikkuseikan
Vuonan 1963 Hämeenkylän kasankoulussa, silloisessa Helsingin pitäjässä, kunnan länsilaidalla aloitettiin 4. luokalla vapaaehtoinen ylimääräinen ruotsinopetus. Suunnillen puolet oppilaista, myös myöhemin kansalais- ja ammattikouluun meneviä, otti sen.
Sen verran opeista jäi mieleen, että kylän keskus Solbacka tarkoitti suomeksi Aurikonmäkeä. Kuntahan oli varsin suurelta osin ruosinkielinen.
Tämä varmaan johtaisi tilanteeseen jossa ruotsia osattaisiin niin huonosti, ettei yliopistoissakaan enää voisi vaatia nykyisenlaista ruotsin kielen taitoa.
(Nyt ollaan jo siinä tilanteessa esimerkiksi Jyväskylän yliopistossa, että on jouduttu järjestämään akateemista ruotsia varten valmentava kurssi. Vähän tämän jälkeen jouduttiin alkaa järjestämään valmentavalle kurssille valmentavaa kurssia. Nämä ovat suosittuja kursseja. Aina täynnä.)
Lukion on tarkoitus olla yleissivistävä koulu ja moni lukiossa opittu tieto menee “hukkaan”. Kyllä tässä maassa sen koulutetumman väestönosan on syytä jollain tasolla tuntea molemmat kansalliskielet siinä missä vaikka tuntea kotimaansa historiaa.
Eli kannatan!
Rainer S.
Mutta miten sitten varmistetaan että Pohjanmaan täysruotsinkielisten seutujen koululaiset lukevat suomea?
Miksi ihmeessä tuo pitäisi varmistaa? Jos suomenruotsalainen haluaa asua elämänsä täysin ruotsinkielisellä pohjanmaalla osaamatta sanaakaan suomea, minun mielestäni siihen pitää antaa mahdollisuus.
Tavallaan Soininvaaran ehdotus hyvin kiteyttää varsinaisen ongelman ja koululaitoksen kannalta peruskysymyksen. Onko järkeä, syytä yms. vaiko vain valtavaa opettajien ja oppilaiden resurssien tuhlausta opettaa koko ikäluokalle kahta vierasta kieltä. Suomi on isoimman osan itsenäisestä historiastaan ollut kaksikielinen ilman, että iso osa ikäluokasta oppi mitään vierasta kieltä (ainakaan koulussa).
Kuvitellaanko todella vaikkapa Kepussa ja itärajan kunnissa, että koululaiset yhtään innokkaammin opiskelisivat pakkovenäjää tai mitään muutakaan toista vierasta kieltä (pakolla),vaikka se kuinka nähtäisiin yhteiskunnan taholta hyödylliseksi. Iso osa yläasteikäisistä kokee varmasti lähes kaikki aineet pakkopullaksi ja motivaatio on osalla huono.
Jos taas lähdemme keventämään koko ikäluokan pakollisia oppimistavoitteitta, niin siinä kyllä astutaan monen kehuman ja monen vierastaman peruskoulun keskeisiin arvoihin. Mutta tästä pitäisi tosiasiassa puhua; onko järkevää opettaa koko ikäluokkaa niin paljon kuin nykyään opetetaan (kieliä ja ylipäätään teoriaineita) eikä puhua mistään pakkoruotsin opetuksesta. Tästä olisi mukava kuulla puolueiden näkömkannat. Itse pidän suurena resurssien haaskauksena kahden vieraan kielen opettamista kaikille. Mutta varmasti koululaitoksen ja oppilaiden nykyistä varhaisempi jako teorian opiskelijoihin ja käytännön ihmisiin johtaisi epätasa-arvon lisäänymiseen. Onko meillä yhtenäiskoulu vai tasoluokat?
Mielenkiintoinen ja vähän surullinen ilmiö, että samat tahot, joita voi ehkä luonnehtia arvokonservatiivisiksi ja “maan vanhoja tapoja” esille nostaviksi, ovat tätä osaa kulttuuriperintöämme, joka varmastikin on osa kansallista identideettiämme, romuttamassa. Uudistushenkeä siis löytyy valikoiden.
Varmaan sitten myös pakkosuomi pitäisi lopettaa.
Ajavatko ihmiset ihan tosissaan takaa perustuslainmuutosta,joka tekisi Suomesta yksikielisen maan. Ja mitä ajaa ehdokas Soininvaara?
Elina: “Ennenkuin liikaa hihkut, ota huomioon, että puolueena kyllä vihreät on tiukasti pakkoruotsin kannalla peruskoulunkin puolella.”
Liberaalina akateemisena miehenä vastustan hyvin paljon Vihreiden nykyisten naisministereiden linjaa, sitä feministisiipeä.
En kuitenkaan löydä puolueista lopulta parempaakaan vaihtoehtoa, enkä lopulta oikein keksi miksi äänestäisin Piraattejakaan kun menivät pilaamaan asialinjansa muutamalla hämärällä ehdokkaalla. Haluan vihreiden linjaan muutoksen, Vihreissä on nyt miespuheenjohtajan vuoro.
Suomessa tulisi ryhtyä opettamaan jo alaluokilta lähtien englantia siten, että suomalaisissa yliopistoissa luennot voitaisiin järjestää englannin kielellä. Vain näin kansalaisille taattaisiin mahdollisuus siirtyä konkurssi Suomesta ulkomaille töihin. Ruotsin kieltä taas puhuun pääkielenään n. 9.5 miljoonaa henkilöä (kuka mitenkin taitaen), että miksi tavallisen suomalaisen kansalaisen tulisi uhrata aikaansa noin pienelle työmarkkina-alueelle.
Käsittääkseni Hollannissa onkin noin, että taatakseen pienen maan kansalaisille mahdollisuuden työskennellä ulkomailla, jolla on pienet kotimarkkinat, Suomen kansalaisille on tarjottavat todellista englannin kielen opetusta jo varhaisesta lapsuudesta lähtien. Ja hollantilaisissa yliopistoissa luennoidaan englanniksi. Mutta hollantilaiset ovatkin olleet maailman kansalaisia iät ja ajat ja tekevät työtä usein muualla kuin Hollannissa.
Nokia-englannilla kun ei loppujen lopuksi ole paljoa käyttöä tulevaisuuden Suomessa.
Anna-Liisa:
“Virkaruotsivaatimusten lieventäminen niin, että ruotsin hallintaa vaadittaisiin suomen- ja kaksikielisillä suomienemmistöisillä alueilla vain tietyissä viroissa (toimissa), merkitsisi sitä, että ruotsinkielisen pitäisi etukäteen varmistaa palvelun saaminen ruotsiksi. Hän ei voisi enää milloin tahansa missä päin Suomea tahansa marssia verovirastoon ja vaatia palvelua ruotsiksi heti. Tätä yleensä nekin suomenruotsalaiset, jotka sanovat kannattavansa vapaaehtoista ruotsinopiskelua, kavahtavat. Ristiriita!”
Tossa nyt ei oo oikeen mitään järkeä, koska ei kukaan umpiruotsinkielinen voi tälläkään hetkellä olettaa saavansa palvelua ruotsiksi milloin vaan ja missä vaan. Olen itse valtion virkamies ja esimerkiksi meidän virastossamme ruotsinkielentaitoisia on noin 1/20. Ts. jos meille esim. soittaa joku ruotsinkielinen, häntä palvelemaan haetaan aina joku niistä harvoista ruotsinkielisistä joita täällä on töissä. Kaikille akateemisille pakollisten virkamiesruotsivaatimusten lieventäminen siis tuskin muuttaisi tilannetta juuri ollenkaan, jos virastoilta edellytettäisiin tietyn määrän oikeasti ruotsia osaavien palkkaamista. Ei ole mitään järkeä hukata resursseja ruotsin tuputtamiseen kaikille, kun nykyinen määrä ruotsinkielistä palvelua voidaan turvata valtavan paljon tehokkaammallakin tavalla.
Markus, kaksikielisyys ei ole osa yleistä suomalaista kulttuuriperintöä. Kuten Kataiseltakin lipsahti jossakin vaaliohjelmassa Suomessa on suomenkielinen kulttuuri ja ruotsinkielinen kulttuuri. Hyvin harvoissa tilanteissa tulee esille kaksikielinen kulttuuri, lähinnä kai perheissä joissa puhutaan sekä suomea että ruotsia.
Kaksikielistä kulttuuria ei ole edes olemassa. Kaksikielisyys ei ole osa suomalaista kulttuuriperintöä.
Tämähän ilmenee mm. joka kerta kun puuhataan ruotsinkielisen ja suomenkielisen koulun tai lastentarhan yhdistämistä. Ruotsinkielisille ei kaksikielisyys vaan sovi.
En näe mitään syytä, miksi siis suomenkielisten pitäisi opiskella ruotsia kulttuurisin perustein.
Ottaen huomioon, että yliopistoihin pääsee nykyään ilman ylioppilastutkintoa, ennustan Osmon ehdotuksen mahdollisesti toteutuessa innovatiivisten ammattikoulujen aloittavan marjanpoiminnan ammattitutkinnon tarjoamisen, joka sisällöltään muistuttaa yllättävän paljon lukion oppisisältöä, pieniä poikkeuksia lukuunottamatta. Saattaa jopa olla, että joillakin seuduilla marjanpoiminnan ammattitutkinnon kysyntä on niin suurta, että lukioita joudutaan muuttamaan ammattikouluiksi.
AM Kirjoitti:
“Hiukan pelottaa, miten Suomelle käy pohjoismaisena yhteiskuntana, jos ei enää pidetä yllä sitä sidettä, joka yhdistää meidät muiden Pohjoismaiden yhteyteen. Kieli on kulttuurin portti; jos ei ymmärrä skandinaavisia kieliä, ei ymmärrä pohjoismaisuutta eikä siis esimerkiksi Suomen historiaa.”
Pelottaa?
Mitä tarkoittaa käytännössä pohjoismaisuuden ymmärtäminen ja miksi sitä pitäisi ymmärtää juuri ruotsin kielestä käsin? Tarkoittaako tämä myös sitä, että suomeksi kirjoitettu Suomen historia on tasoltaan selkeästi heikompaa kuin skandinaavisilla kielillä kirjoitettu vastaava? Että terveiset vaan maamme historioitsijoille.
“Pakkoruotsikeskustelu on sinänsä turhaa vouhotusta, koska koulussa on muitakin pakollisia oppiaineita. Pakkomatematiikka on todennäköisesti koko yhteiskunnan kannalta vahingollisempi aine kuin ruotsi.”
Niin, kai tässä haetaan nimenomaan perusteita Ruotsin kielen pakollisuudelle.
Pakkomatematiikasta saatu hyöty suhteessa sen vapaaehtoisuudesta saatuun haittaan on suurempi kuin mitä tilanne näyttäisi olevan pakkoruotsin kanssa. Ainakin niiden perustelujen mukaan mitä tähän mennessä on lyöty tiskiin.
Ajatus on loistava.
Lisäksi pitäisi vaatia kuulantyöntö pakolliseksi kouluun, sillä onhan siellä muitakin pakollisia aineita. Kuten matematiikka.
Sitä paitsi, jos kuulantyöntö ei ole pakollista, ne jotka opettelevat sen vapaaehtoisesti saavat liian suuren edun suhteessa niihin, jotka pukata töksäyttävät toimitsijan varpaille siihen metrin päähän.
Ei pidä myöskään muistaa tai unohtaa, whatever, että ruotsalaiset pitävät meistä lähinnä kuulantyöntäjinä. Tanskalaisista puhumattakaan. Voimmeko ottaa riskin, että menetämme heidän rakkautensa ja joudumme nukkumaan yksin pohjolan pitkät yöt? Auttaisiko Ruotsi meitä yhtä päättäväisesti kuin tokassa maailmansodassa, jos jokaiselle kansalaiselle ei ole työnnetty kuula väkisin kurkusta alas?
Miten sitä paitsi käy, jos päätämme koko kansa matkustaa Islantiin, emmekä voi kaikki osallistua Reykjavikin kuulakarnevaaleihin nolaamatta itseämme?
Entäs perustuslaki, jossa kuulantyöntö määrätään arvovaltaisten tulkintojen mukaan pakolliseksi? Ei pidä unohtaa, että perustuslain hakkasi historian henki peruskiveen, eikä sitä niin vain kuolevaiset voi käydä muuttamaan, emme ainakaan me suomalaiset.
Kompromissina voin suostua siihen, että kuulantyöntö on pakollista vain lukiosta korkeakouluihin. Amikset sitten opiskelkoon Aleksis Kiven tuotannon ulkoa ja ne vielä pienemmät ihmiset joikaamisen.
Joka tapauksessa tärkeintä on varmistaa, että koulu tarjoaa rajallisen tuntimäärän puitteissa nuorisollemme mahdollisimman hyvät eväät kohdata kansainvälistyvän maailman haasteet. Siitähän me kaikki olemme yhtä mieltä!
(Tämä oli, Jyrki, Jutta, Anni, Thomas ja muut älypäät, satiiria. Älkää nyt, herran kiesus, oikeasti tehkö kuulantyönnöstä pakollista vaikka se teikäläisen järjenjuoksulla ja argumentaatiolla välttämättömältä tuntuukin.)
Kekkonen halusi
pakkoruotsin peruskouluun
poliittisista syistä
Oden kans samanikäisenä kuuskymppisenä Tölikas syntyneenä evakon kundina kävin ensin Taivallahden kansiksen , sit Ressuu, jos ekal luokal ranska, sit saksa, enkkuakin ja lyhyt ruotsi,jonka sijaan kaipailin latinaa ; jos oisin jatkanut kansakoululinjaa vaik ammattikouluun ruotti ei ois tullut vastaan.
x/Tieteessä tapahtuu ‑lehden (8/10) kirja-arviossa Koulumiehen muotokuva opetusneuvos Olli Salmela kertoo presidentti Urho Kekkosen siunanneen pakkoruotsin peruskouluun 70-luvulla vastoin asiantuntijaenemmistön kantaa poliittisista syistä varmistaakseen Rkp:n tukea presidenttiyydelleen. Opetusministeri Johannes Virolaisen peesatessa.( Kuriositeettina mainittakoon aktiivin, ruotsinkielisiä katukylttejäkin nuorena tervanneen suomalaismielisen Urkin ollessa Töölön autopataljoonassa varusmiehenä, hän joutui ruotsinkielisen esimiesupseerin silmätikuksi ja pakkosiirrettiin toiseen osastoon)
Nyt äänikynnyksettömän järjestelmämme takia eduskunnassa yhä oleva Rkp on vahtinut ja lobannut yhtämittaisesti jo 32 vuotta hallituksessa , (pitempään kuin yksikään muu puolue Suomeen historiassa hallituksessa yhtöjaksoisesti) sitä, että pakkoruotsilla,virkaruotsilla ja yliopistojen kielikiintiöillä muistutetaan yhä että kuuluimme Ruotsin kuningashuoneen sotaisaan imperiumiin historiassa.
Läksin viime viikolla varta vasten nykysijoiltani Valkeakosken Sääksmäeltä Vapaan kielivalinta ry:n kyydissä eduskuntatalolle pakkoruotsin vastaiseen mielenosoitukseen , jota rikkaan Kulturfondenin säätiöiden rahoilla kera puoluetuen toimivan Rkp:n iskuryhmä häiritsi kuin poliisi aikanaan Koijärvelle kahlittuja.
Oheisessa linkissä Vapaan kielivalinta ry:n puheenjohtaja, Tampereen yliopiston hyvinvointipalvelujen professori Ilmari Rostilan (on myös persujen ehdokas Pirkanmaalla) eduskunnan portailla pitämä puhe, joka hukkui valtamedialta mainitun Rkp:n iskuryhmän ja mielenosoittajien osan välisiin torauutisiin.
Päinvastoin kuin Ode nyt, vihreiden kansanedustaja eduskunnan portailla Outi Alanko-Kahiluoto jopa suositti ruotsinkielen opetuksen lisäämistä peruskoulussa alkaen alemmilta luokilta kuin nykyisin ?
Itse suosittelen Rostilan puheenvuoroa yli puoluereviirien. t. Esa Aallas Sääksmäki
http://www.vapaakielivalinta.fi/ajankohtaista.php?artikkeli=Pj+Ilmari+Rostilan+puhe+%C3%84%C3%A4nest%C3%A4+kielivapaus+-mielenosoituksessa+eduskuntatalon+edess%C3%A4+31.3.+2011.#artikkeli
Soininvaaran ehdotus on myös hyvä tapa sabotoida poikien koulumenestystä, joten mahtaako olla opetusministerin pesti kiikarissa?
Vanhojen asioitten ja tapahtumien merkityksestä nykyhetkellä ja asioitten tärkeydestä (niiden säilyttämisen tärkeydestä) tulevaisuuden (myönteisen) kehityksen kannalta voi toki olla monta mieltä, mutta eipä kai nyt oikein voi kieltää sitä, että Suomi on ollut koko itsenäisyytensä ajan virallisesti kaksikielinen ja tosiasiassa täällä on puhuttu useampaa kieltä liki tuhat vuotta. Eiköhän tämä jotakin ole vaikuttanut meidän kulttuuriperintöömme (jos ei nyt sitten suoraa jonkin yksittäisen kansalaisen omaan kulttuuriin). On tullut ainakin joitakin jännitteitä, jotka ovat taas sitten purkautuneet luovasti. Jos Suomi ei olisi ollut kaksikielinen, olisi se nyt varmasti aika lailla erilainen kuin on tällä hetkellä (ja voisi kyllä olla, että rajatkin oisivat eri paikoissa).
Jos jatkumoa halutaan muuttaa, niin täytyy ymmärtää, mihin kaikkiin muutoksiin se voi johtaa (vaikka eivät nyt varmaan enää rajat siirry oli kielipolitiikkamme mikä tahansa).
Siellä itärajan kuntien kouluissa voisi järjestää testiäänestyksen yläasteikäisille, haluvatko he pakkoruotsia, pakkovenäjää vai toisen vieraan kielen pakollisuuden pois kokonaan.
Mistähän mahtaa johtua käsitys, että kaikkien virkamiesten täytyy osata ruotsia? Minä ainkin toimin vuosia valtion virassa jossa ruotsinkieltä ei vaadittu.
juge: “Kaksikielistä kulttuuria ei ole edes olemassa. Kaksikielisyys ei ole osa suomalaista kulttuuriperintöä.
”
Kaksikielisyyttä on esiintynyt Suomessa siitä lähtien kun Suomi alkoi kuulua Ruotsin Kuningaskuntaan. Oli tavallista että oppineet ihmiset osasivat sekä suomea että ruotsia ja näin asian laita on ollut meidän päiviimme asti. Ja oppineilla ei tarkoitettu vain kartanonherroja tai tirehtöörejä vaan myös pikkuvirkamiehiä kirkon tai kunnan palkkalistoilla. Teollistumisen myötä kehittyi Helsingissä ja muissa tärkeissä rannikon kaupungeissa työväestön keskuudessa slangi joka sisälsi elementtejä sekä suomesta että ruotsista. Slangia pystyi puhumaan sekä suomen että ruotsin kielioppisääntöjä noudattaen mutta kaikki ymmärsivät sitä. Siitä oli helppo siirtyä lukemaan koulussa sitä toista kotimaista kun alkeet oli opittu slangin kautta. Se on harmi että tällaista pedagogiikkaa nykyinen koulujärjestelmä ei tunnista.
Vihreiden viime vuonna hyväksytyissä kielipoliittisissa linjauksissa muuten vaaditaan korkeakoulututkintojen pakollisista virkakielikokeista luopumista juuri niistä syistä, jotka täälläkin on tuotu esille — kaikille pakollisesta virkakielikokeesta ei ole vastaavaa hyötyä, se ei takaa todellista käyttökelpoista kielitaitoa, ja se on suurelta osin voimavarojen haaskausta. Julkinen palvelu voidaan järjestää paremminkin, ilman että kaikkien työntekijöiden tarvitsee “muka-osata” toista kotimaista.
Rainer, juu hallintokieli oli pakolla ruotsi, mutta luuletko ihan oikeasti että suomenkielisissä ruokapöydissä laulettiin että
Helan går, Sjung hopp faderallan lallan lej?
Markus
Kuvitellaanko todella vaikkapa Kepussa ja itärajan kunnissa, että koululaiset yhtään innokkaammin opiskelisivat pakkovenäjää tai mitään muutakaan toista vierasta kieltä (pakolla),vaikka se kuinka nähtäisiin yhteiskunnan taholta hyödylliseksi
Ei varmaan, mutta mitään muuta järjellinen perustelu ei mene läpi. Niinpä typeränä kompromissina pakkoruotsin tilalle on otettava pakkovenäjä. Kun muutaman vuoden kuluttua huomataan, ettei ruotsin opetuksen vähentäminen tuhonnutkaan Suomen läntisiä yhteyksiä eikä ruotsinkielisiä ole poltettu roviolla, voidaan ehkä alkaa keskustelemaan siitä, olisiko mahdollista muuttaa ruotsi ja venäjä oikeasti valinnaisiksi aineiksi.
Jäin tätä otsikkoa miettimään… eli kolmen vuoden lukiokurssit riittävät mihin? Sitä Osmo ei kerro.
Mutta minä kerron, mihin ne eivät riitä:
Eivät riitä nykyisen kaltaisen kaksikielisyyden ylläpitoon millään. Tilanne on julkisten palvelujen osalta aivan toinen kuin 60-luvulla.
Kaikissa viranomaispalveluissa lastensuojelusta lähtien erikoislääkärien kautta veroasioihin ja oikeusapuun tulee saada lain mukaan palvelua ruotsiksi. Ruotsin kielen opetuksen noin radikaali heikentäminen ei voi taata ruotsia hallitsevia ihmisiä sitä määrää, mikä tarvitaan tämän toteutumiseen.
Nytkin on vaikea saada vaatiessaan palvelua ruotsiksi eli mitä se sitten olisi?
Kaksikielisyyden alasajohan tässä mallissa edessä olisi.
Tätä AM:n kommenttia en ymmärrä yhtään:
Pakkomatematiikka on todennäköisesti koko yhteiskunnan kannalta vahingollisempi aine kuin ruotsi.
Matematiikan perustaidot ovat verrattavissa lukutaitoon. Miten täällä pärjää ihminen, joka ei selviä alennusmyynnissä, kun on hurja 30 prossan ale joka tuotteesta?
Vai mitä oikein tarkoitat?
TomiA:
Tähän ketjuun on tullut jo niin paljon kommentteja, että olen mahdollisesti pudonnut pahasti, mutta mitä tällä tarkoitat?
Millä mekanismilla poikien koulumenestys heikkenisi, jos ruotsin kieli muuttuisi valinnaiseksi aineeksi? Tytöthän ruotsissa paljon paremmin pärjäävät.
Mikkok,
On yksikielisiä yksiköitä. Muistaakseni esim. vankeinhoito kuuluu näihin.
esa aallas:
“.( Kuriositeettina mainittakoon aktiivin, ruotsinkielisiä katukylttejäkin nuorena tervanneen suomalaismielisen Urkin ollessa Töölön autopataljoonassa varusmiehenä, hän joutui ruotsinkielisen esimiesupseerin silmätikuksi ja pakkosiirrettiin toiseen osastoon)”
Minä olen lukenut taas eräästä Suomen Puolustusvoimia koskevasta luotettavan tahon julkaisemasta kirjasta että UKK ryhtyi puukkotappeluun erään ruotsinkielisen varusmiehen kanssa ja häneltä evättiin siksi pääsy RUK:iin. Tämän takia UKK vähitellen kääntyi “pasifistiksi”, kieltäytyi lähtemästä rintamalle talvisodan syttyessä koska olisi joutunut olemaan oman pikkuveljensä alainen (pikkuveli oli vänrikki ja käynyt RUK:in), vaan puljasi itselleen siviiliviran, ja jatkosodassa liittyi ns “rauhanoppositioon”. Kekkonen presidenttinä toimiessaan suhtautui penseästi ylimpään upseerikuntaan ilmeisesti juurui huonoista kokemuksistaan intissä josta saa toisaalta syyttää vain itseään. Eli näin maanpuolustushenkinen Kekkosemme oli kaiken kaikkiaan. Ruotsia hän opetteli vasta presidenttinä olessaan kunnolla erään ruotsinkielisen “ystävättärensä” avustuksella.
Rainer Silfverberg: “Teollistumisen myötä kehittyi Helsingissä ja muissa tärkeissä rannikon kaupungeissa työväestön keskuudessa slangi joka sisälsi elementtejä sekä suomesta että ruotsista. Slangia pystyi puhumaan sekä suomen että ruotsin kielioppisääntöjä noudattaen mutta kaikki ymmärsivät sitä. Siitä oli helppo siirtyä lukemaan koulussa sitä toista kotimaista kun alkeet oli opittu slangin kautta.”
Tämä on sivuraide, mutta olisiko tutkimustietoa siitä, että slangi helpotti ruotsin tai suomen oppimista?
Osmon ehdotus on mainio. Nykyinen virkamiesruotsi on jo onneksi kuollut kirjain (tutkinnon suorittamiseen ei tarvita mainittavaa ruotsin taitoa), peruskouluopetuksen lopettaminen helpottaisi koko pakkoruotsi-instituution purkamista.
Asia on itsestään selvä: Pakkoruotsille ei ole riittäviä perusteita millään koulutusasteella. Pakkoruotsin jossakin vaiheessa varmasti poistuessa kaikki tulevat ihmettelemään, miten tällainen keinotekoisen rakennelma saattoikaan jatkua niin pitkään. Parhaimmillaan pakollisuudesta luopuminen voi tarjota kielten opiskeluun todellisen renesanssin myös ruotsin osalta kuten tapahtui 90-luvulla esim. Turun Yliopistolla, kun resurssit latinan opetuksessa vapautuivat oikeasti motivoituneiden opiskelijoiden ohjaamiseen “pakkolatinasta” luopumisen seurauksena.
Suomen kielipolitiikka ei suostu tunnustamaan tosiasioita. Sen sijaan pakkoruotsia perustellaan kummallisella virkamiesruotsiin liittyvällä kehäpäätelmällä, kun voisimme aivan hyvin siirtyä virallisesti kaksikielisen Kanadan mallin mukaiseen rationaaliseen tarveharkintaan virkamiesten kieltenosaamisessa (Kanadan kaksikielisyys aiheuttaa muuten voimakasta närää kolmanneksi suurimmassa kieliryhmässä eli yli 10% väestöä edustavissa espanjankielisissä).
Minusta on outoa, että julkisuudessa nykyistä kielipolitiikkaa perustellaan vain 5% alueellisen vähemmistön tarpeista käsin ikäänkuin muunkielisten velvollisuus olisi palvella tätä “minulla on oikeus” ‑vähemmistöä. En nyt keksi oikeastaan muita maita, joissa on ollut vastaava järjestelmä kuin Neuvostoliiton edesmenneet satelliittivaltiot.
AM:
”Kieli on kulttuurin portti; jos ei ymmärrä skandinaavisia kieliä, ei ymmärrä pohjoismaisuutta eikä siis esimerkiksi Suomen historiaa.”
Ei tuo ole perustelu, se on uskomus. Kyllä minä ymmärrän vaikka Kiinan historiaa, vaikken osaa kiinaa.
AM:
”Pakkoruotsikeskustelu on sinänsä turhaa vouhotusta, koska koulussa on muitakin pakollisia oppiaineita. Pakkomatematiikka on todennäköisesti koko yhteiskunnan kannalta vahingollisempi aine kuin ruotsi.”
Meillä on oppivelvollisuus, joten koulunkäynti on pakollista. Kyse on siitä, miksi vieraista kielistä juuri ruotsin (ruotsinkielisillä suomen) pitää olla pakollinen?
Rogue:
”Pakolliselle ruotsin opiskelulle lukiossa ei oo sen kummempia puoltavia perusteita ku peruskoulussakaan. Korkeintaan voidaan todeta, et se pakollisuus lukiossa ei koske kaikkia, koska kaikki eivät käy lukiota.”
Virkamiesruotsin vaatimukset koskevat vain korkeakoulutettuja viranomaisia. Korkeakouluihin mennään lukion kautta, joten sikäli lukion pakkoruotsi puolustaisi paikkaansa, ainakin niin kauan kuin virkamiesruotsia vaaditaan. Sitä taas vaaditaan niin kauan kuin ruotsi on toinen kansalliskieli.
Eniten ihmisiä hiertää pakkoruotsi, joten siitä voidaan perusteettomana luopua. Sen sijaan ruotsi voi silti säilyä kansalliskielenä (tämä ei ole sidoksissa pakkoruotsiin), jolloin virkamiesruotsin vaatimuksen vuoksi lukiossa voisi olla pakkoruotsi. Sen sijaan peruskoulusta ja muista toisen asteen oppilaitoksista pakkoruotsin voisi poistaa.
Rogue kirjoitti:
Ei niin, mutta hänellä on oikeus vaatia sitä. Teoriassa on aina jonkun osattava ruotsia, vaikka käytännössä voikin tulla tilanne jossa tämä ei toteudu. Jos ruotsintaitovaatimus olisi virkakohtainen, olisi pakko hyväksyä myös periaatteessa se tilanne ettei hän olisi aina paikalla.
Rogue jatkaa:
Niinpä juuri, nimenomaan!
Ensimmäistä kertaa olen pettynyt blogaajan aloitukseen: pelkkä mielipide ilman pohdintaa ja perusteluja sekä rajoittuminen aiheessan vain koulutukseen, kun asian voi laajentaa mm. koskemaan hallintoa.
Jos yritän pohtia, mikä on muuttunut sillä välillä, kun vaihtoehdoton ruotsin opiskelu ja osaaminen on tuotu lainsäädäntöön, tulee lähinnä mieleen Suomen kansainvälistyminen ja yleisempi globalisaatio. Tämän pohjalta omasta mielestäni keskeisimmä perusteet pohtia kielikysymystä ovat:
— Kulttuuriperinnön vaaliminen ja yleissivistys
— Kansainvälisyys nykyisin
— Tulevaisuus, kun nykyiset ja tulevat oppilaat ovat (työ)elämässä.
— Koulu- ja opiskelumotivaatio ja sen myötä tulokset
— Kielten alueellinen jakautuminen
Ei Suomea tule irrottaa pohjoismaisesta kulttuuripiiristä. Pitäisikö meidän silti hävetä rinnastuvamme baltteihin, jos emme kykene tuottamaan kuin muutaman yksinkertaisen lauseen ruotsia. Lipponen on tästä ollut ilmeisen peloissaan. Seuraavaan Osmon kommenttiin voin yhtyä kulttuuriperinnön pohjalta: “Muista minioppilasmäärävaatimuksista poiketen jokaisella on oltava oikeus opiskella ruotsia peruskoulussa ja jokaisella tulee olla oikeus aloittaa se lukiossa” sen verran järkeä voisi silti olla, ettei kuitenkaan yhden oppilaan ryhmiä muodostettaisi, vaan silloin kunta voisi antaa pari lanttia yksityisopetuksen ostamiseen. Itse näkemäni perusteella ainakin seuraavat ryhmät ovat kärsineet kielivaatimuksista:
— Suomalaiset ulkomailla osan elämästään opiskelleet (esim. Yhdysvalloissa high schoolin käyneet)
— Suomeen lapsena muuttaneet, joissa perhe esim. englanninkielinen
— Akuismaahanmuuttajat, joiden tulee suorittaa virkamieskieli sekä suomeksi että ruotsiksi. Nämä ovat muuttoliikkeisiin liittyviä kansainvälistymisen seurauksia. Koen itse vihreiden linjan hieman ristiriitaiseksi, kun olen ymmärtänyt heidän ajavan monikulttuurisuutta, mutta siitä huolimatta tässä kysymyksessä selvästi puoltavan vaatimuksia, jotka luovat kitkaa työllistymiselle virkoihin tietyille vähemmistöille.
Edellisen lisäksi monet pohjoismaiset organisaatiot toimivat entistä monikulttuurisemmissa organisaatioissa, jolloin joukosta yleensä löytyy ainakin yksi henkilö, joka ei osaa pohjoismaista kieltä. Tällöin englanti jyrää. Ja vaikka taloudellista ajattelua ei saisi liikaa painottaa, missähän suunnassa maailmaa taloudellinen toimeliaisuus — ja tödennäköisesti uudet kulttuuriset virtaukset — kukkii seuraavan parin kymmenen vuoden aikana?
Itseäni kiinnostaisi kuulla kielitieteilijöiden ja pedagogien mielipiteitä sellaisesta tehokkaasta kielten oppimisesta niin, joka parhaiten turvaisi yksilön tulevaisuutta. Kuinka monen ruotsinkielen opiskelua on pilannut se, että 70% luokasta ei ole asiasta ollut lainkaan kiinnostunut ja häiriköinyt? Sekoittaisiko lukuisten intensiivikurssien läpikäyminen peruskouluiässä lasten päät, vai antaisiko se hyvän pohjan opiskella eri kieliä (espanja, kiina, unkari) hieman vanhempana, kun innostus tv-ohjelman tai työpaikan myötä herää. Tulisiko peruskoulussa järjestää perusopetusta kielistä, jotka poikkeavat täysin ruotsinkielestä ja sen sukulaisista (englanti ja saksa)? Tällaista keskustelua en ole julkisuudessa kertaakaan nähnyt.
Yleissivistyksen nimissä pitäisin ehdottomasti vapaavalintaisen kielipakon. Itku oli tulla eilen vaaliväittelyä katsoessa, kun ennen fiksuksi mieheksi olettamani Stefan Wallin veti pakkomatematiikka-kortin. On olemassa universaalia sivistystä ja kontekstisidonnaista sivistystä. Pisa-tutkimuksissa ei taida olla ruotsinkieltä yhtenä osa-alueena?
Mikähän mahtaa olla tällä hetkellä palvelutaso ruotsinkielellä vaikka Keuruulla Keski-Suomessa? Millä panostuksilla tähän on päästy? Mikä olisi panos-tuotos ‑suhde verrattuna nykyiseen, jos merkittävässä määrin paikalliseen palvelutarpeeseen vastattaisiin alueellisilla määräyksillä, jotka pohjautuisivat (virallisten)kielivähemmistöjen prosentiaalisiin ja absoluuttisiin määriin?
Omalta kohdaltani iso kysymys on, miksi olen asiasta näin kiinnostunut ja jaksoin käyttää tämän kirjoittamiseen aikaa? Tämä(kin) on todennäköisesti yksi esimerkki syistä, miksi perussuomalaiset saavat gallupkannatusta, kun yleinen mielipide jyrätään konsensushengessä ilman perusteluita.
T. Ruotsissa asuvan suomalaisen ruotsinkielisen kollegan kanssa englanniksi kommunikoiva, joka todennäköisesti valitsisi tehokkaan ruotsin opiskelun nykyisinkin, vaikka käyttää sitä vain kollegoiden salakuunteluun
Soininvaaran ehdotus ei ratkaise perusongelmaa ja aiheuttaa sen lisäksi uusia ongelmia, kuten sen, että virkamiesruotsin suorittaminen tulee entistä vaikeammaksi vähempien opiskeluvuosien takia, ja sen, että muuta kautta kuin lukiosta yliopistoon menevät eivät välttämättä osaa kieltä ollenkaan.
Pakkoruotsikysymyksessä ei päättäjien keskuudessa haluta lähteä liikkeelle siitä, mikä on pakkoruotsin yhteiskunnallinen funktio. Funktio ei kerta kaikkiaan voi olla “historialliset syyt”, “koska näin tehtiin ennenkin”. Samalla perusteella sääty-yhteiskunnasta, ruumiinrangaistuksista ja homoseksuaalisuuden kriminalisoinnista luopuminen oli suuri virhe. Muuten liberaaleista ihmisistä tulee pakkoruotsista keskusteltaessa änkyräkonservatiiveja, joille vanhojen instituutioiden säilyttäminen on itseisarvoista eikä vaadi rationaalisia perusteluja.
Mikä on pakkoruotsin funktio? Se on nähdäkseni sen takaaminen, että suomenruotsalaiset voivat toimia omalla äidinkielellään Suomessa. Kuitenkin on selvää, että virkamiesruotsin suorittaneistakin vain hyvin pieni prosentti pystyy todellisuudessa palvelemaan ruotsiksi. Pakkoruotsi ei siis toimi, joten miksi sitä pitäisi jatkaa edes Osmon esittämässä vesitetyssä muodossa? Miksi tavallisesti järkevä Osmo esittää tuollaista — onko puoluetoimistosta tullut ukaasi, että liberalismi ei ole sallittua vihreissä pakkoruotsin osalta?
Suomessa nähtävästi kuvitellaan, että historiallinen monikielisyys on jonkinlainen harvinaisuus ja että suomalainen virallinen pakkokaksikielisyys on normaali ratkaisu siihen. Tosiasiassa monikielisyys on tuikitavallista Euroopassa, kun taas täysin epätavallisia ovat Suomen sitä koskevat ratkaisut.
Apartheid-ajan Etelä-Afrikassa afrikaansilla oli vastaava asema.
Elina: “Millä mekanismilla poikien koulumenestys heikkenisi, jos ruotsin kieli muuttuisi valinnaiseksi aineeksi? Tytöthän ruotsissa paljon paremmin pärjäävät.”
S. kai ehdotti juuri pakollista ruotsin opiskelua lukioissa.
Onko ajatus, että poikien oppimistyylin tai minkä lie ohittelu on oikeutettua, kun se tapahtuu peruskoulun jälkeen?
JL: “Mikä on pakkoruotsin funktio? Se on nähdäkseni sen takaaminen, että suomenruotsalaiset voivat toimia omalla äidinkielellään Suomessa. Kuitenkin on selvää, että virkamiesruotsin suorittaneistakin vain hyvin pieni prosentti pystyy todellisuudessa palvelemaan ruotsiksi”
Kokkolan tapauksessahan tuli selväksi että perustuslakivaliokunta pitäää perustuslain vastaisena jos suomenkielinen antaa palvelua ruotsinkieliselle.
Että se siitäkin virkamiesruotsitarpeesta.
Katson kieltenopettajan lapsena olevani kohtuullisen lahjakas kielissä. Olen kirjoittanut ylioppilasruotsista 297/299 pistettä ja ällän. Päästötodistuksessa numero on 10. Olen ollut Ruotsissa kesätöissä. Luen ruotsinkielisiä kirjoja säännöllisesti ja jopa puhun (turisti)ruotsia ihan sujuvasti. Virkamiesruotsi on suoritettuna.
Mihin tällä kielitaidolla pääsee? Suomenruotsalaisille en kykene tuottamaan oman akateemisen alani palveluita niin hyvin, että se heille kelpaisi. Jos olisin vaikkapa tuomari, en todellakaan kelpaisi ruotsinkielisen oikeudenkäynnin puheenjohtajaksi. Kaikki vähänkin vaikeammat palvelut pitää kuitenkin jättää 99 %:sesti äidinkieleltään ruotsalaisen hoidettavaksi, vaikka pakkoruotsia olisi kuinka tarjolla. Tämähän nähtiin Kokkolan maakuntakiistan yhteydessä.
Oman alani pohjoismaisen yhteistyön hoidan englanniksi, koska paikalla on aina myös norjalaisia ja tanskalaisia, joiden kanssa ei kertakaikkiaan pärjää ruotsiksi. Muutenkin olen erinomaisen englannintaitoni avulla hyvässä asemassa muihin skandinaaveihin nähden; ruotsiksi olisin tyhmän ja hitaan oloinen.
NK:lla osaan asioida ruotsiksi ja ymmärrän ruotsinkieliset menut Tukholman ravintoloissa. Guillout on luettu alkuperäiskielellä. Jättebra.
Herää kysymys: kuka umpisuomenkielinen ylipäätään osaa ruotsia paremmin kuin minä? Tuskin kovin moni. Silti en kertakaikkiaan pärjää pakkoruotsiksi akateemisessa työelämässä — eikä pärjää oikeastaan kukaan muukaan. Toki voi heitellä jotakin sinne päin ‑kommentteja, mutta sillä ei pitkälle pötkitä.
Paljon mieluummin osaisin saman verran jotakin isompaa kieltä, kuten saksaa, ranskaa tai venäjää, mutta niitähän minulla ei ollut aikaa opiskella, kun pakkoruotsin ohella matemaattis-luonnontieteelliset aineet täyttivät lukujärjestyksen. Näillä kielillä pärjäisin turistina paljon laajemmalla alueella ja kirjallisuusvalikoimaakin olisi enemmän.
Minulla ei ole mitään suomenruotsalaisia vastaan, enkä ole tuhoamassa heidän kulttuuriaan tai palveluitaan, mutta heidän pitää pitää niistä itse huoli. Sitä vartenhan ruotsinkielisille on omat yliopistot ja kiintiöt olennaisiin tiedekuntiin.
Pakkoruotsin vaatiminen on kääntymässä suomenruotsalaisia vastaan. Heidän argumenttinsa ovat heppoisia ja herättävät epä-älyllisyydellään (esim. pakkomatematiikka) suoranaista inhoa ja vihaa. Olisi suomenruotsalaisten oma etu lopettaa suomenkielisten kyykyttäminen ennen kuin seuraa todellista vahinkoa. Moni valitsisi ruotsin vapaaehtoisestikin.
Virkamiesruotsin pakollisuutta lienee syytä pohtia? Tämän jälkeen virkamiesruotsia ei myöskään enää edellytettäisi valtion palveluksessa. Toisaalta pakollisuuden poisto tarkoittanee sitä, että ruotsinkielisille on taattava myös kiintiövirat valtion palveluksessa, jotta kielelliset oikeudet voidaan toteuttaa. Tämä edellyttää myös ruotsinkielisten nykyisten kiintiöiden säilyttämistä mm. yliopistojen oppilasvalinnassa.
Ei tämä edes muuttaisi mitään. Jo nykyisin valtion eri instansseihin joudutaan tosiasiassa palkkaamaan tietty määrä ruotsinkielisiä, koska äidinkielenään suomea puhuvat virkamiesruotsin suorittaneet eivät yksinkertaisesti pysty palvelemaan ruotsinkielisiä sillä tasolla, kuin mm. kielilain vaatimuksista seuraa.
Kyse olisi vain tosiasiallisen nykytilan vahvistamisesta. Mahdollisuus ja oikeus ruotsinkielen opiskeluun olisi säilytettävä kattavana. Kielitaito on kannatettava asia.
Suurin syy pakkoruotsin poistamiseen on sen yksipuolistava vaikutus suomalaisten kieliosaamiseen. Paljon fiksumpaa kansakunnalle olisi se, että meillä olisi myös saksan, ranskan, venäjän, kiinan, japanin, arabian, italian, espanjan jne. osaajia. Nyt näille sopivaa opiskeluaikaa menee pelkän pakkoruotsin studeeraamiseen, mikä ei kertakaikkiaan ole järkevää.
Itä-Suomessa kesälomaillessani suorastaan hävettää kun kauppojen myyjät eivät osaa sanaakaan venäjää (paitsi joku satunnainen mamu Pietarista). Pakkoruotsia on kyllä päntätty 3–6 vuotta. Asiakkaiden jakauma jossakin Imatran K‑raudassa on pikaisesti arvioituna kielen mukaan suomi 55 % — Venäjä 44 % — muu 1 %. Ei varmaan ole pakkoruotsi eduksi bisnekselle.
Mitään muuta argumenttia pakkoruotsia vastaan ei tarvita, kuin yksi rehellinen vilkaisu järjestelmästä syntyneisiin tuloksiin.
Itse kirjoitin lyhyestä ruotsista magnan vuonna 2003, enkä osaisi enää edes kauppahallissa asioida. Veljeni, jonka aikana ruotsi ei enää ollut pakollinen yo-aine, on tullut vielä tästäkin alaspäin. Kirjoitimme molemmat laudaturin englannista.
Onko tässä mitään järkeä kenenkään muun paitsi kulloinkin vallassa olevan hallituksen kannalta?
Jotain on tehtävä — ruotsin opiskelun aloittaminen 7. luokalla yläastella on ollut täysin kuollut ajatus — jopa minkään kielen aloittaminen n 13 v pojille on ylivoimaista.
loppupeleissä tarjolla olevat opettajavoimat ratkaisevat kuntien kielitarjonnan.
Luontevaa on, että peruskoulussa opiskellaan äidinkielen ja pitkän vieraan kielen lisäksi jotain kolmatta kieltä.
Venäjä lienee kielivalintana fiksu niille yhä useammalle alpselle, joilla on perheessä tai muuten jotain venäjänkielistä taustaa.
Nykyinen tilanne, jossa kaksikielisessä perheessä — vaikkapa suomalais-saksalaisessa — lapset oppivat kotikieliään (suomea, saksaa), pitkää vierasta kieltä (englantia) ja vielä ruotsia. Kaikissa pitäisi pärjätä.
kunnissa ruotsin opetustarjonta ei vähene eikä muiden kielten opetus lisäänny. Useimpien virkojen annalta ruotsi on jatkossa kieli siinä kuin muutkin, jolloin opinnot ulkomailla ovat helpommin hyödynnettävissä ilman kovin vaikeita erivapauksia tai muita virityksiä. Samalla kansalaisten tasa-arvoisuus lisääntyy.
Åbo Akademi ja hanken eivät tästä katoa mihinkään eikä niiden tarjoama opetus.
Yhteiskunnan resursseja säästyy, kun lapset eivät jousu päättämään etteivät tahdo oppia ruotsia siksi kun on vain pakko. Aikoinaan selkein syy jäädä luokalle olivat ehdot ruotsista.
Oppiminien ei vähenny — valinnanvara lisääntyy.
Osa lapsista toki valitsisi vapaaehtoisen yläasteen (eivätkä osallistuisi).
Pakkomatematiikasta pitäisi keskustella paljon enemmän kuin pakkoruotsista, koska kansakunnan tulevaisuuden kannalta se on paljon vahingollisempaa, joskin kummassakin on pohjimmiltaan kyse samasta asiasta. Kun heikkoa ainesta pitää väkisin raahata perässä, parhaat eivät saa tarpeeksi hyvää opetusta. Rima täytyy pitää matalalla, jotta kaikki suoriutuisivat. Ruotsissa se ei ole sikäli ongelma, että ruotsia voi helposti opetalla muuallakin kuin koulussa (niin tein itsekin, kun ei jaksanut leikkiä ruotsinopiskelua koulussa), mutta harva oppii matematiikkaa aivan yksikseen.
En ymmärrä, miksi pakkoruotsi pitäisi säilyttää lukioissa ja yliopistoissa, kun ihmiset eivät sitä todellisuudessa opi eivätkä tarvitse — itse asiassa he eivät opi sitä juuri siksi, että ruotsia tarvitsee työelämässä niin harva suomenkielinen. Virkamiesruotsin suorittanut ei osaa eikä edes kelpaa palvelemaan ruotsinkielisiä, joten virkamiesruotsillakin on vain jonkinlainen symbolinen, rituaalinen ja valtapoliittinen arvo, ei mitään käytännön arvoa. Minun on vaikeaa ymmärtää, mihin nyky-Suomessa tarvitaan sellaista.
Olipa harmillinen kanta. Ajattelin vanhojen kirjoitusten perusteella kannan olevan vapaan valinnan puolella. Luulisi, että OS osaisi katsoa eteenpäin, eikä jumittuisi vanhoihin “totuuksiin”. Miksi lukiolaisia pitäisi edelleen rankaista pakkoruotsilla. Juuri lukiolaisissa on keskimäärin niitä, jotka voisivat ja haluaisivat opiskella muita kieliä. Harmillista tosiaan, että liberaalit arvot eivät ole vihreissä kovassa huudossa. Ei persujakaan haluaisi äänestää pelkän pakkoruotsin takia. Mutta vihreiden kannat on ikäviä. Onneksi OS sentään lievimmästä päästä. Kannattaa OS:n jatkaa ajatustyötä tän suhteen edelleen. Pakkoruotsi on kuitenkin ohimenevää.
Elina: (lukiokurssit) Eivät riitä nykyisen kaltaisen kaksikielisyyden ylläpitoon millään.
Eihän kaksikielisyyttä ylläpidä nykyinen peruskoulun pakkoruotsikaan. Ja opiskelisihan ruotsia valinnaisenakin moni ja varmasti motivoituneemmin kuin nykyisin.
Moniin erinomaisiin täällä esitettyihin huomioihin eipä ole paljoa lisättävää. Imaisenpa vain , etten kannata Oden ajatusta pakollisesta ruotsista edes lukiossa.
Samoin virkamiesruotsista on luovuttava ja kuntien/valtion tulee palkata ruotsinkieliseen palveluun oikeasti ruotsia osaavia henkilöitä — ja maksaa vaikka kielilisää kuten muistakin erityistaidoista. Ei virkamiesruotsin tutkinnolla ketään palvella.
nimimerkki Totuuskomissio:
“Olen kirjoittanut ylioppilasruotsista 297/299 pistettä ja ällän. Päästötodistuksessa numero on 10. Olen ollut Ruotsissa kesätöissä. Luen ruotsinkielisiä kirjoja säännöllisesti…
…Silti en kertakaikkiaan pärjää pakkoruotsiksi akateemisessa työelämässä – eikä pärjää oikeastaan kukaan muukaan.”
Ihmeellistä oman ja muiden kielitaidon vähättelyä.
Kyllähän noilla mainituilla meriiteillä varmasti tulee ymmärretyksi, jos vain yrittää. Vai onko Totuuskomission työympäristössä 100% kielioppivaatimus puhutussa viestinnässä?
Monet muutkin kommentoijat ovat todenneet kuinka
ruotsin opiskelusta ei ole heille ollut mitään hyötyä, ja laventaneet tämän kaikkien ominaisuudeksi.
No, tässä sitten vastakkainen todistus:
Olin aikoinaan Ruotsissa 3 vuotta töissä ympäristössä, jossa varmaan kaikki osasivat englantia, mutta minä puhuin ensimmäisestä päivästä alkaen ruotsia, aluksi mongerrellen, myöhemmin sujuvammin. Käytin ruotsia sekä kolleegojen että asiakkaiden kanssa. Kaikki aivan varmasti kuulivat puheestani että olen Suomesta, mutta entä sitten? Sekä viralliset että epäviralliset keskustelut sujuivat paljon helpommin/mukavammin/tuottamuksellisemmin/yms kuin jos olisin puhunut englantia. Tämä siis pakkokouluruotsin pohjalta.
(Tarinan opetus: Olin viemässä suomalaista osaamista ulkomaille, joten pakkoruotsista oli hyötyä Suomen kansantaloudelle.)
Ruotsinkielen opiskelun pakollisuus on ihmeellinen asia.
Aiheesta kiivaillaan vaalien alla, sitten puolueet toteavat, yhtä lukuunottamatta, että niin on hyvä, kuten on tehty ennenkin, ja niin jatketaan.
Kielten opetus on yksi niistä tylsistä aiheista, mikä ei johda koskaan minnekään. Onneksi toinen samanlainen aihe, maataloustuet, ei ole ollut esillä tällä kertaa. Miksi muuten ei?
Hyvä kieliohjelma Suomen kouluihin:
Äidinkieli: 1. luokalta alkaen pakollinen kaikille (tai mamuille suomi)
Vieras kieli (mikä tahansa ei-äidinkieli): 3. luokalta alkaen pakollinen kaikille
Toinen vieras kieli (mikä tahansa muu ei-äidinkieli): 5.–7. luokalta alkaen vapaaehtoinen, mutta oltava valittuna jotta voisi päästä lukioon.
Lukiossa mahdollisuus valita lisää vapaaehtoisia vieraita kieliä.
Ylioppilaskirjoituksissa pakollisia aineita äidinkieli ja yksi vieras kieli (ei-äidinkieli). Kurssit läpäistävä myös vähintään yhdestä toisesta vieraasta kielestä.
AM,
Koulujärjestelmässämme tarjotaan tukiopetusta heikoille oppilaille matematiikassa. Ei ketään voi jättää ilman matematiikan opetusta sen perusteella, ettei opi sitä keskimääräisesti.
Mikäli tukitoimetkaan omassa koulussa eivät auta lapsi/nuori siirretään mukautetun opetussuunnitelman piiriin, jolloin siirtyy EMU-luokalle tai jatkaa integroituna tavallisella luokalla esim. kouluavustajan turvin.
Äidinkieli ja matematiikka muodostavat peruskoulutuksemme kovan ytimen.
Oletko nyt aivan tosissasi, että matematiikan pitäisi olla valinnainen aine? Ja mistä lähtien, kolmannelta luokaltako?
Saataisiinpa sitten vielä tehokkaammin kahden kerroksen väki tänne luotua kuin nyt. Lähes kaikissa ammattiopinnoissakin tarvitaan säällisesti läpäisty peruskoulun oppimäärä matikassa. Tätä hallitsematon kansanosa olisi aivan automaattisesti syrjäytnyttä.
On kuitenkin totta, että matemaattisesti lahjakkaat oppilaat eivät saa peruskoulussa matematiikanopetusta lainkaan. Jostakin syystä hyväksytään se, että urheilussa tai musiikissa lahjakkaat saavat erillistä opetusta, mutta matematiikkaa opetetaan vain keskitasoisille matemaattisesti suuntautuneiden viettäessä lähinnä vaan aikaa matematiikan tunnilla kuuntelemassa asioita, jotka osaavat jo. Tätä voisi minusta kyllä muuttaa ja aloittaa matematiikan opettamisen matemaattisesti lahjakkaille jo peruskoulussa.
Risto Rönnberg:
Aivan! Näin juuri sanoin eli Osmon aloituksessa on implisiittisesti koko kaksikielisyyden alasajon vaade.
Varmasti on totta, että valinnaisena ruotsia lukevat ovat toki siihen motivoituneita. Mutta on siihen pakkoruotsiinkin osa ihan motivoituneita.
Joukko pienenisi varmasti sen verran, että ruotsin kieltä lopulta hallitsevia olisi huomattavasti vähemmän. Ei kolmen vuoden lukiokursseilla millään saavuteta samaa tasoa kuin kuuden vuoden opiskelulla.
Elina, sillä, pakotetaanko tuleva autonasentaja Joensuussa olemaan lukevinaan ruotsia, ei ole mitään tekemistä kaksikielisyyden säilymisen kanssa.
Osmo,
Onhan noin kielissäkin. Poika vietti yläasteen ruotsin tunnit lukemalla lähinnä ruotsinkielisiä sarjakuvia (opettajan luvalla).
Meidän ala-asteella on nyt järjestetty matemaattisesti lahjakkaiden erityisryhmä ja aina on ollut lisätehtävämahdollisuudet vaativamman materiaalin parissa matemaattisesti orientoituneille.
Lisäksi voi pyrkiä yläasteelle matematiikkapainotteiselle luokalle. Ei tilanne nyt noin synkkä ole, ettei matematiikan opetusta saa.
Varmasti kuitenkin olet oikeassa, että liian moni jää erityisjärjestelyiden ulkopuolelle ja ikävystyy ja veltostuu matikan tunneilla.
Pitää myös vanhempana osata avata suunsa ja vaatia lapselle sen tasoista opetusta kuin hän tarvitsee. Se voi auttaa.
Tuo nyt on kyllä liioittelua. Meillä asuu matemaattisesti lahjakas viisivuotias, jolla ei kyllä tasan varmasti ole koko peruskoulun oppimäärä hallussa, kun hän vuoden päästä kouluun menee.
Osmo on luokkatietoinen:
En kauheasti pidä ajattelusta, että lapsi leimataan autonasentajaksi ennen kuin sillä linjalla opiskelee ja valmistuu.
Ei sillä, että automekaanikon työssä olisi mitään vähempiarvoista kuin tilastotieteilijän. Sitä en nyt tarkoita.
Vanhimmalla pojalla oli matikassa kutonen (vai vitonen, en muista enää) seiskalla ja ysillä sai aineesta stipendin.
Kaikki lapset eivät kehity ja käyttäydy monista eri syistä ihan samalla tavalla joka ikävaiheessa. Eli samat mahdollisuudet on oltava kaikilla perusopetuksen puolella.
Niin kauan kuin ruotsin kieltä vaaditaan siellä sun täällä, ei ole minusta oikein, että jotkut rajataan jo lapsina tiettyjen uravalintavaihtoehtojen ulkopuolelle.
AM
“Pakkomatematiikasta pitäisi keskustella paljon enemmän kuin pakkoruotsista, koska kansakunnan tulevaisuuden kannalta se on paljon vahingollisempaa,”
Eiköhän lakkauteta koko lapsillemme äärimmäisen vahingollinen oppivelvollisuus.
Tasokurssit pitäisi tuoda takaisin. Matikkaan fysiikkaan kemiaan kieliin, kaikkiin suppea keski ja laaja opintomäärä.
Minä väitän, että nykyinen malli syrjäyttää osan nuorista liian vaativana ja tylsistyttää osan nuoria liian helppona.
Hei te joilla on “pakkoruotsi” vähän hallussa. Lukekaapa tämän päivän HBL:stä sivulta 16 Ett föråldrat avlopps.….. siinä selvitetään kansantajuisesti, jätevedenpuhdistus Suomessa. Samasta jutusta aukenee hyvin myös tapa jolla meidän yhteiskunta toimii, eli samalla idealla kuin esim uskonlahkot.
Omasta kokemuksesta: Ruotsia ei opi peruskoulussa ja lukiossa riittävästi, jotta sitä voisi puhua, etenkään jos ei ole motivaatiota sitä opetella. Lukiossa opittava ruotsi riittäisi siihen että selviää ruotsalaisessa itsepalvelumyymälässä. (suomessa sillä ei mitään tekisi)
Virkamiesruotsin sillä pääsee läpi, mutta turha toivo kuvitella että se tarkoittaisi että virkamies osaa sitä ruotsia osaa vielä 5 vuoden päästä. Ja Ruotsissahan ei suomenruotsin alkeilla tee mitään.
Kieltä pitää käyttää jottei se unohdu. Ja se tarkoittaa sitä että kieltä pitää osata niin hyvin että sitä voi helposti ylläpitää. Harva viitsii päntätä vapaa-ajallaan koulukirjoja. Jos osaisin ruotsia kunnolla, niin voisin lukea ruotsinkielisiä lehtiä, kirjoja ja nettisivuja. Niinkuin luen englanninkielisiä.
Peruskoulun ongelma on että hyvät yksilöt kärsivät siitä, että kaikki on kaikille pakollista. Se pakottaa esimerkiksi peruskoulun ruotsin tason niin vähäiseksi ettei sillä tee juuri mitään. Ns. pitkä-ruotsi olisi ratkaisu, mutta tuskin missään tarjolla.
Kielet kun poikkeavat esimerkiksi matematiikasta siinä, että vähäisellä kielentaidolla ei tee juuri mitään, ja se unohtuu hyvin nopeasti. On huomattavan typerää oppia kaksi tai kolmekin vierasta kieltä huonosti, eikä yhtään kunnolla.
Niin kuitenkin hyvin monelle käy. Niistä kielistä ei ole aikuisena mitään hyötyä.
Mielestäni pakkoruotsi on ehkä merkittävin ruotsinkielen asemaa heikentävä tekijä suomessa. Se käytännössä tarkoittaa huonompia mahdollisuuksia oppia ruotsia niille jotka siihen pystyisivät 6 vuodessa.
Jos pakkoruotsi korvattaisiin valinnaisella ruotsilla, jota olisi pakko koulussa järjestää, niin ruotsin oppiminen koulussa kunnolla olisi mahdollista.
Valinnaisuudesta kun seuraisi paitsi oppilaiden parempi motivaatio, myös huomattavasti pienemmät ryhmäkoot.
TomiA:
Mikä on poikien oppimistyyli? Voisitko vähän konkretisoida sitä?
En tiedä, minkä lajin lapsia sinulla on kotona vai onko ollenkaan, mutta minulla on kumpaakin lajiketta ja ihan samaan tyyliin tuntuvat oppivan.
Eli kuuntelemalla tunnilla, tekemällä kotitehtävät ja lukemalla huolella kokeisiin.
Ongelman muodostaa yläasteella poikien myöhempi murrosikä, joka tytöillä on siinä vaiheessa jo menemässä ohi. Tytöillä ei myöskään esiinny saman kaltaista henkistä regressiota murrosiän yhteydessä kuin pojilla.
Tämän lisäksi poikien asennemaailmassa koulumenestys ei ole niin arvossaan. Kingimäiset huulenheittäjät ja kovat urheilijat ovat rankattuna korkeammalle kuin vähän reppanoina pidetyt “hiket”.
Mutta en minä oppimisprosessissa sinänsä mitään eroa ole huomannut.
Jaa… ja minä kun olen aina ajatellut tämän juurikin toisinpäin. Niissä töissä, missä matematiikan osaamista ihan oikeasti tarvitaan, on koko oppimäärän oltava ihan kunnolla hallussa. Sen sijaan alkeellinenkin kielitaito auttaa, jos joutuu tilanteeseen, missä muutakaan yhteistä kieltä ei ole. Lisäksi kielitaito on hyvin helppo herättää eloon, jos kieltä alkaa tarvita.
Miten niin “leimataan”? Eikös se menekään niin päin, että ne lapset pistetään kouluun ja opiskelemaan, joista ei oikeisiin töihin ole?
AM Kirjoitti:
“Pakkomatematiikasta pitäisi keskustella paljon enemmän kuin pakkoruotsista, koska kansakunnan tulevaisuuden kannalta se on paljon vahingollisempaa, joskin kummassakin on pohjimmiltaan kyse samasta asiasta. Kun heikkoa ainesta pitää väkisin raahata perässä, parhaat eivät saa tarpeeksi hyvää opetusta.”
Tai miks näitä kysymyksiä ei voitaisi pitää erillään? Mun mielestä voidaan vapaasti pohtia myös pakkomatematiikan hyödyllisyyttä ja haitallisuutta, mutta se, että nykymuotoinen pakollinen matematiikanopetus pitää sisällään ongelmia, ei voi olla perustelu pakkoruotsin säilyttämisen puolesta.
Mä näkisin niin, että perustelu tietyn kouluaineen pakollisuuden puolesta on se, että sillä turvataan heikompiosaisten asemaa ja tulevaisuudennäkymiä. Jos gettoperheen vesalle kaikki aineet olisivat vapaaehtoisia, niin hän todennäköisesti valitsisi aina sellaiset aineet, jolla pääsisisi kussakin tilanteessa helpoimmalla. Käytännössä edellisissä tapauksissa valittaisiin aina liikuntaa ja köksää tjms.
Tätä samaa ongelmaa ei ole olemassa samassa suhteessa sosioekonomisilta taustoiltaan parempiosaisten perheissä, joissa vanhemmat olisivat vapauden vallitessa räätälöimässä lapsensa opetuspalettia.
Tämä siis tarkoittaa sitä, että on järkevää pohtia tapauskohtaisesti sitä, minkä aineen pakollisuudesta on syytä pitää kiinni ja minkä ei. Äidinkieli, matematiikka jne. ovat minun vinkkelistäni ehdottomasti pakollisia aineita (toki opetuksen laadullisuutta voidaan parantaa ja varmasti pitäisikin parantaa), joilla saadaan taattua edes jonkinlaiset ponnistusmahdollisuudet myös vähäosaisten perheen kasvateille.
Pakollinen ruotsinkieli ei nyky-Suomessa ole mikään välttämättömyys, kuten sitä puolustavista perusteluista voidaan päätellä. Kielen jättäminen vapaaehtoiseksi ei heikennä betoniviidakon kasvatin tulevaisuudennäkymiä samalla tavalla kuin esim. matematiikan valinnaistaminen tekisi ja siksi sen pakollisuudesta voidaan perustellusti luopua.
Mielestäni matematiikassa — vai laskennoksiko sitä pitäisi mieluummin kutsua — pitäisi olla pakollinen suppea kurssi, jolla opetettaisiin yhteiskunnassa toimimisen kannalta keskeiset taidot ja tiedot. Oikeaa matematiikkaa voisi sitten opettaa niille, joita kiinnostaa ja joilla on siihen taipumusta. Luultavasti tällä saataisiin lisää hyviä opiskelijoita matemaattis-luonnontieteellisille aloille, kun lukion pitkä matematiikka ei olisi oppilaille aivan sellainen järkytys, kun se nykyään on yläasteen jälkeen.
Myös ruotsissa voisi olla kaikille pakollinen peruskurssi ihan siellä peruskoulussa. Asiasta kiinnostuneille voisi sitten opettaa enemmän ja sillä tavalla, että jotain oikeasti opittaisiinkin.
Onhan asiassa tietenkin se ongelma, että peruskoululaisena ei välttämättä voi vielä tietää, mitä kaikkea elämässä tarvitsee.
“Kielet kun poikkeavat esimerkiksi matematiikasta siinä, että vähäisellä kielentaidolla ei tee juuri mitään, ja se unohtuu hyvin nopeasti. On huomattavan typerää oppia kaksi tai kolmekin vierasta kieltä huonosti, eikä yhtään kunnolla.”
Itse kuutta vierasta kieltä osaavana sanoisin, että mitä useammasta kielestä osaa edes perusteet, sen helpompaa on tarvittaessa opiskella uusia kieliä. Ruotsin osaaminen ei ole pois muiden kielten osaamisesta, vaan pikemminkin siitä on on hyötyä.
Oikeastaan tämä Osmon ehdotus veisi vain ruotsin kielen aseman outoon välitilaan. Lienee jonkinlainen hätäinen kompromissi, kun ei vihreänä tohdi ihan täyttä vapaaehtoisuutta ehdottaa puolueen linjasta täysin poiketen.
Minusta on vain kaksi vaihtoehtoa:
1) Suomen kaksikielisyys turvataan ja ruotsinkielisten oikeudet jätetään ennalleen. Tämän toteutumiseksi pakollista ruotsin kielen opiskelua aikaistetaan esim. viidenneltä luokalta alkavaksi.
2)Kaksikielisyydestä nykymuodossa luovutaan ja ruotsin opiskelu on vapaaehtoista niin peruskoulun, lukion, ammatillisten oppilaitosten kuin korkeakoulutuksenkin piirissä.
Tuo Elinan ehdotus on hyvä. Ja koska kysymys on kansallisesti niin tärkeästä asiasta, siitä olisi syytä järjestää kansanäänestys vaihtoehdoin:
1) Pakollista ruotsin kielen opiskelua aikaistetaan esim. viidenneltä luokalta alkavaksi.
2)Ruotsin opiskelu on vapaaehtoista niin peruskoulun, lukion, ammatillisten oppilaitosten kuin korkeakoulutuksenkin piirissä
Ihmiset ovat nykyään tarpeeksi valistuneita ymmärtääkseen mikä on heille ja heidän jälkikasvulleen hyväksi. Jos pakkomatikka ei maistu eikä mikään muukaan niin hyvä, kyllä sitä lapiomiehiäkin tarvitaan. Tai jos haluaa lapioida ruotsiksi niin ottaa sitten vaikka vain pakkoruotsin. Ruokatunnilla tietysti myös pakkopullan. Muita pakkoja ei tarvitsisi ottaa pakosta.
Pakkruotsista luopumista (ruotsin opetuksen pakollisuuden poistamista) perustellaan mm. sillä, että ihminen ei ole tarvinnut ko. kieltä, ei ole sitä oppinut koulussa tai on myöhemmin koulussa oppimansa unohtanut. Onko näiden perustelujen takana ajatus siitä, että jokin muu kieli olisi helpompi oppia, sitä ei unohtaisi, jos sitä ei käytä, tai että ko. kieltä tarvittaisiin jatkuvasti ja aina. Jotenkin tuntuu, että päätelmät eivät ole täysin aukottomia. Mikähän voisi olla se kieli, jonka kaikki oppisivat, muistaisivat ja josta kaikille olisi hyötyä.
Käytännössähän osan oppilasainesta kohdalla on peruskoulussa (yläasteella) luovuttu oppimistavoitteista niin ruotsin kuin monen muunkin aineen kohdalla (tosiasiassa on menty tasokursseihin). Tässä mielessä Soininvaaran ehdotus on hyvä, ruotsia vasta lukiossa, koska se säästäisi koululaitoksen resursseja. Pitää vain ymmärtää, mitä tällainen merkitsee meidän koko koululaitoksemme perusidealle.
Toinen asia on sitten se, että tehdäänkö Suomesta tosiaan yksikielinen.
Ruotsinkielisiä vihataan Suomessa vielä aivan liian vähän.
Siksi ehdotankin että ruotsi aloitetaan 1. luokalta. Lisäksi voitaisiin lisätä yliopistoon ja AMK:hon ruotsinkielisiä ammattiopintoja.
Jotta pelkästään rahvas ei vihaisi suomenruotsalaisia, ja koska ruotsin kieli muutenkin tämä on niin tärkeä, määrätään lisäksi kaikki kansanedustajat pakolliselle ruotsinkursseille kielitaitoon katsomatta.
Ruotsia jo valmiiksi sujuvasti puhuvat henkilöt, Kimmo Sasi ja muut RKP:n edustajat voisivat tutustua ruotsinkieliseen kirjallisuuteen. Ruotsin historian ja kulttuurin tunteminen avaa portit myös Suomen, Venäjän ja Kreikan tilanteen ymmärtämiseen.
Muutama sana itse termistä ”pakkoruotsi”, jonka alkuperää monet eivät taida tuntea. Asiasta käydään kovaa keskustelua mutta siitä kaikki lienevät yhtä mieltä että termi on poliittisesti erittäin onnistunut veto sen keksijöiltä. Sen ovat lanseeranneet 80-luvun lopulla sellaiset kielipolitiikan hurmoshenkiset aktivistit (esim. Suomalaisuuden liitossa, jonka olivat tuolloin juuri äskettäin kaapanneet valtaansa) joilla on paljon pidemmälle meneviä päämääriä ruotsin kielen suhteen kuin sen poistaminen yleisten kouluaineiden rinnalta. He haluavat poistaa ruotsilta kansalliskielen aseman ja sen mahdollisimman pikaista näivettymistä. Todennäköisesti tuo porukka ei itsekkään tajunnut alussa kuinka menestyksekkäästi sana tulisi leviämään. Yleisempään käyttöön sen leviämistä taisi jonkin verran avittaa 90-luvun alussa Kokoomuksen Riitta Uosukainen.
Suomenkielisten parissa ne joilla on siinä mielessä vankka mielipide ruotsin kielen opetuksesta, joko puolesta tai vastaan, että pitävät sitä muiden yhteiskunnallisten asioiden joukossakin tärkeänä, ovat kummatkin pienessä vähemmistössä niiden rinnalla jotka ehkä ovat olleet kiukkuisia ruotsin läksyjensä parissa mutta kokevat aikuisiällä että on tärkeämpääkin tekemistä kuin muistella kouluaikojen turhautumia. Tämän pienen aktivistiporukan ongelma oli se että kuinka saada suomenkielisten valtaenemmistö vihaamaan ruotsin kieltä, vaikka näiden (aikuiselämän) arkitodellisuus ei enää juurikaan tarjonnut aihetta tälläiseen ?
Ainakin osittainen vastaus löytyi ”pakkoruotsi”-termistä. Pelkkä sana ”ruotsi” ei todellakaan ole ollut ”cool” (viileetä) mutta toisaalta ei sitä tervejärkinen ole erityisesti vihannutkaan teinivuosien jälkeen. Etuliitteellä ”pakko” on saatu herätettyä tässä kansan enemmistössä noita syvempiä tunteita painottamalla että ruotsin opiskelua on Pakko harrastaa. Se on saatu tuntumaan sorrolta. Viis siitä että yleismaailmallisesti sana sorto yhdistetään hyvin harvoin johonkin oppivelvollisuuteen (Toki uskon että ruotsin opetukseen liittyy ongelmia mutta kirveslinja ei ole oikea tapa ratkoa niitä).
Nyt näitä samoja henkilöitä jotka alunperin keksivät puhaltaa tuota pakkofanfaaria on perussuomalaisten ehdokaslistoilla ja eritoten Uudellamaalla näyttää siltä että menevät puheenjohtajansa imussa läpi. Osmo Soininvaara, vaikka olet tehnyt selväksi että et kuulu ruotsin kielen sydänystäviin, niin olisiko ajateltavissa että lopettaisit tuon “pakko”-etuliitteen käytön ruotsin kielestä puhuttaessa etkä pelaisi tämän perussuomalaisten kielipoliittisesti aktiivin falangin pussiin tässä asiassa ? Vaikka se olisi miten populistisesti korrektia.
AM:
“Itse kuutta vierasta kieltä osaavana sanoisin, että mitä useammasta kielestä osaa edes perusteet, sen helpompaa on tarvittaessa opiskella uusia kieliä. Ruotsin osaaminen ei ole pois muiden kielten osaamisesta, vaan pikemminkin siitä on on hyötyä”
Loistavaa järkeilyä. Väität siis, että jos tavoitteenani on oppia esim. englantia ja espanjaa, minulla kuluu niiden kahden oppimiseen täsmälleen sama aika tai jopa enemmän kuin ruotsin, espanjan ja englannin oppimiseen?
Noin järjettömään logiikkaan olis tietty turha edes vastata, ellei tota samaa shaissea käytettäisi pakkoruotsin perusteluna kansanedustajia myöten.
Eivät pakollinen toisen kotimaisen opiskelu kaikille ja maan kaksikielisyyden turvaaminen ole ollenkaan niin tiukassa yhteydessä toisiinsa kuin näkee esitettävän.
Aivan varmasti pystytään turvaamaan kaksikielinen hallinto ja muu julkinen palvelukyky kohtuullisessa laajuudessa myös kielellisille vähemmistöille, ilman että kaikkien on opiskeltava molempia kieliä. Voitaisiin vaikka tunnustaa se tosiasia, että näin on jo nyt, sillä erotuksella, että maan kaksikielisyys on käytännössä nyt turvattu alueellisesti siinä laajuudessa kuin on, ilman että kaikki oppivat molempia kieliä.
Jos julkiselle palvelulle asetetaan kielellisiä laatuvaatimuksia (ilman, että tarvitaan todelliseen kielitaitoon johtamattomia “muka-vaatimuksia” kaikille), edellytetään julkishallinnon yksiköiltä alueellisten olojen mukaan tarpeellista valmiutta palvella myös vähemmistön kielellä, käytetään esimerkiksi palkkauksessa kielilisää ja hyödynnetään muita käytännön kannusteita opiskella kieli työtä varten, niin on se kumma, jos ei enemmistöstä löydy vähemmistökielen opiskeluun kiinnostuneita sen vertaa, että asiat tällä rintamalla hoituvat — vähintäänkin yhtä hyvin kuin nyt, miksei paremminkin.
Se toisinaan hellitty kuvitelma, että perustuslain kirjaus maamme kansalliskielistä edellyttäisi, että kaikkien olisi näitä kieliä opiskeltava, on syytä hylätä.
Itse olen sitä mieltä, että maantieteelle emme mitään voi, ja suurten maailmankielten ohella meille tulee aina olemaan hyötyä myös naapurimaiden kielten osaamisesta. Siksi pitäisin itse hyvänä, jos peruskoulussa äidinkielen ja vapaavalintaisten vieraiden kielten ohella yhtenä kielenä opiskeltaisiin ainakin jotain naapurikieltä — suomea, ruotsia, venäjää, viroa, pohjoisessa kenties norjaa, ym. Sen sijaan on minusta tarpeetonta (ja hyödytöntä) maan viralliseen kaksikielisyyteen vedoten rajoittaa tätä valintaa vain perustuslain maamme rajojen sisäpuolella määrittämiin kansalliskieliin.
Xerxes: Eiks se nyt oo ihan hyvä kutsua kalaa kalaks, vaikka sen termin oliskin keksiny joku jonka aatemaailmaa ei jaa?
Pakkoruotsilla viitataan siis siihen, että yläasteella ja lukiossan on pakko opiskella ruotsia.
Olis jotenkin hyödyllisempää keskustella siitä onko pakkoruotsi hyvä idea kuin ainaisesti keskustella siitä onko oikein käyttää termiä pakko asiasta, joka on selkeesti pakko.
Keskustelussa on ainakin kolme erillistä tasoa: opetuksellinen, kunnallinen ja valtiollinen. Toisen kotimaisen kielen pakollisuuden poiston ei tarvitse automaattisesti vaikuttaa kuntien kielisyyteen tai ruotsin kielen asemaan toisen kansalliskielenä.
http://www.mv.helsinki.fi/home/jphakkin/Kielipoliittinen.pdf
“Ruotsin osaaminen ei ole pois muiden kielten osaamisesta, vaan pikemminkin siitä on on hyötyä.”
X tuntia istumista pakollisilla ruotsintunneilla on X tuntia pois muilta oppitunneilta. Ei tätä voi selvin päin kiistää, paitsi pakkoruotsittajat.
Jugen näkemys:
Eipä tarvita enää. Ne tulevat Virosta.
“Työ tekijäänsä kutsuu” sanottiin vielä lapsuudessani (joskus 1900-luvun alkupuolella).
Eipä kutsu enää kukaan lapion varteen… Karu totuus on tämä.
Juge: “juu hallintokieli oli pakolla ruotsi, mutta luuletko ihan oikeasti että suomenkielisissä ruokapöydissä laulettiin että
Helan går, Sjung hopp faderallan lallan lej?”
Minä olen ollut tuollaisissa ruokapöydissä. Kyllä ainakin rannikon kaupungeissa on aivan aidosti kaksikielisiä perheitä, sukuja ja tuttavapiirejä. Se, että sinä et tunne kaksikielistä kulttuuria ei tarkoita etteikö sitä olisi olemassa.
Osmon ehdotus on erittäin hyvä.
Minä olen kyllä kuvitellut että bussikuskit osaavat laskea vaihtorahan ilman osittaisdifferentiaaliyhtälöiden hallitsemista.
Soininvaaran ehdotus kuulostaa järkevältä.
Ruotsinkielen opetuksen yhdeksi perusteeksi esittäisin kuitenkin sen helppouden. Suomenkieliselle, jolle englanti on ensimmäinen vieras kieli, on helpompaa päästä ruotsintaidossa hyödylliselle tasolle kuin vaikkapa ranskassa tai venäjässä. Itse kielen hyödyllisyyteen en ota kantaa, mutta väittäisin että kielten vaikeusasteissa on huomattavia eroja.
Suomessa on erittäin vähän pelkästään ruotsia puhuvia ihmisiä, ja heistä hyvin suuri osa on keskittynyt vain muutamalle seudulle. Muutenkin kaikki tärkeät asiat voi hoitaa sujuvasti ruotsiksi missä päin Suomea tahansa.
Kulttuurishistoriallisesti olisi sama opiskella pakkovenäjää. Yleishyödyllisesti puhuen olisi hyödyllisempää opiskella (venäjän lisäksi) esimerkiksi englantia, espanjaa tai kiinaa ruotsin sijasta.
Argumentti siitä, että ruotsin kieli jotenkin yhdistää Suomea Skandinaviaan ja edistää kauppaa, on täysin naurettava. Eikö Suomi kävisi tasan yhtä paljon kauppaa Pohjoismaiden kanssa vaikka kaikki eivät olisikaan opiskelleet ruotsia?
En pysty kyllä mitenkään ymmärtämään edes tällaista Osmon kompromissikantaa pakkoruotsiin.
a_J. Kyllä minäkin tunnen tuollaisia perheitä mutta eivät ne ole syntyneet ryotsia koulussa opiskelemalla.
Ne on kaikki syntyperäisiä.
Ja niitä on vähän.
On turha väittää suomenkieliselle tai somaliankieliselle suomalaiselle että sun kulttuuriperintöön kuuluu ruotsi.
Ei kuulu. Ja sillä sipuli.
Jotkut osaavat, loput käyttävät laskinta…
Minä ainakin odotan, että saan ruotsinkielistä palvelua kaikkialla. ja olen aina saanutkin. Suomelaiset ovat hyvin sivistyneet. Olen itse syntynyt maailmalla ja äitini on hyvin vähän ruotsin kieli. hän pärää täällä oikein hyvin. vaikka me menne Kuusamoon hän sanoo siellä Hej, ja kaikki ymmärtää se. Sitten kun tulee että tilamme pitse, hän huute vain että pitse. Se tule. hyvin pieni ruotsinkieli tarvitse täsä maasa oikeasti.
“Ruotsin osaaminen ei ole pois muiden kielten osaamisesta, vaan pikemminkin siitä on on hyötyä.”
Tätä ei voi käyttää perusteena pakkoruotsin puolesta. Sama pätee mihin tahansa kieleen. Ranskan osaaminen ei ole pois muiden kielten osaamisesta, vaan pikemminkin siitä on hyötyä. Venäjän osaaminen ei ole pois muiden kielten osaamisesta, vaan pikemminkin siitä on hyötyä. Ruotsin opiskelu kyllä vie aikaa muiden kielten opiskelulta.
Piti antaa täysin ruotsinkiletä taitamatomalle sisävesilaivan kapteeni Mattilalle todistus ruotsinkielen taidosta. Niinpä kielitutkintotalutakunnan jäsen kirjoitti aivan totuudenmukaisesti: “Täten todistan, että kapteeni Juho Mattila halitsee ruotsinkielen siinä määrin kuin se on hänen virkansa kannalta välttämätöntä.”
Artturi B: ” Pakkoruotsilla viitataan siis siihen, että yläasteella ja lukiossa on pakko opiskella ruotsia.”
— Jees. Tämän kaikki tietävät ja oleellisesti se ilmeni kirjoituksestani.
”Olis jotenkin hyödyllisempää keskustella siitä onko pakkoruotsi hyvä idea kuin ainaisesti keskustella siitä onko oikein käyttää termiä pakko asiasta, joka on selkeesti pakko.”
— Ihmettelen logiikkaasi; Nimenomaan ylivoimaisesti suurimmassa osassa kirjoituksista keskustellaan siitä onko nykyinen ruotsin opetus, siis ”pakkoruotsi”, ”hyvä idea” vai ei ja varsin harvoin itse termistä.
Kirjoitukseni (8.4, 12:13) ydinsanomaan kuuluu siis se eittämätön tosiasia että ”pakkoruotsi”-sana on niiden keksintö ja riemuvoitto jotka ajavat Suomen yksikielisyyttä (ja –mielisyyttä). Ihan maalaisjärki jo sanoo että ”pakkoruotsi”-sana on jo itsessään jyrkkä ja kielteinen kannanotto nykyiseen koulujen ruotsin opetussuunnitelmaan. Näin ollen se on hyvin huono lähtökohta asialliselle keskustelulle.
JukkaA kirjoitti 7.4.2011 kello 23:23:
“Ihmeellistä oman ja muiden kielitaidon vähättelyä.
Kyllähän noilla mainituilla meriiteillä varmasti tulee ymmärretyksi, jos vain yrittää. Vai onko Totuuskomission työympäristössä 100% kielioppivaatimus puhutussa viestinnässä?”
Yritäpä toimia pakkoruotsin pohjalta asianajajana ruotsinkielisessä talousrikosoikeudenkäynnissä. Vastapuoli saa ylivertaisen edun, kun toisella puolella puhutaan kouluruotsia.
Yksikään ruotsinkielinen ei huoli ruotsinkieliseen oikeuden istuntoon asianajajakseen suomenkielistä, vaikka olisi millaiset pakkoruotsin arvosanat. Äidinkielisyys on kuitenkin eri juttu.
Pelkkä ymmärretyksi tuleminen ei riitä myöskään tiukassa bisnesneuvotelussa. Pitää pärjätä muille.
X tuntia istumista pakollisilla ruotsintunneilla on X tuntia pois muilta oppitunneilta. Ei tätä voi selvin päin kiistää, paitsi pakkoruotsittajat.
Onhan tässä mennyt jo tietysti aamupäiväkossu, mutta uskallan silti kiistää.
Kyllä ruotsin pohjalta oppii saksan, tanskan, norjasta puhumattakaan huomattavasti vähemmällä ajalla kuin suomen tai finglishen pohjalta.
Kertoimia en uskalla sanoa yleisesti, koska oppiminen on niin yksillöllistä, mutta omalta kohdaltani nyt sanoisin, että kolmasosa X.
Mutta ei tämä pakkoruotsia puolla tietenkään.
Teuvvo vaikuttaa huonolta provolta?
Eiköhän joka maailmankolkassa ja ihan millä kielellä tahansa — kuuromykkä elekielelläkin — saa pitsan tilattua? Mitä ihmettä tässä Teuvvon puheenvuorossa yritettiin todistella?
Mutta asiaan:
Jotenkin ihmetyttää tämä jankuttaminen “ei sitä [ruotsin kieltä] tarvii ja ei siitä ole mitään hyötyy…”
Kuinka paljon teillä on ollut tarvetta tietää Betonimyllärin kirjoittaja, mäyrän elintavat, pesäpallosäännöt, adjektiiviattribuutin ja predikaativin ero ynnä muuta, ynnä muuta.. loputtomiin, mitä peruskoulussa opetetaan.
Kai nyt hemmetti ruotsista on Suomessa hyötyä, jos sen vain niin ottaa.
Lopetetaan koko koululaitos hyödyttömänä, kuten Syltty totesi. Onki ja tulitikut käteen. Niistä lienee hyötyä.
Ärsyttää myös tämä vähä-älyiseksi heittäytyminen: olen opiskellut ruotsia kuusi vuotta ja en osaa tavata aikakauslehteä enkä asioida kauppahallissa.
Että voisiko katsoa siinä vaiheessa peiliin?
Miten muuten jokin toinen kieli sen paremmin sitten päähän menisi, ellei helpoista helpoin ruotsi? Mikähän logiikka tässäkin on?
Periaattellinen kantani on, että ruotsin pitäisi olla täysin vapaaehtoinen kieli kaikilla koulutusasteilla, mutta nämä keskustelut saavat minut pohtimaan pakkoruotsin mahdollisuutta jo päiväkodista lähtien.
Totuuskomissio kirjoitti:
“Yritäpä toimia pakkoruotsin pohjalta asianajajana ruotsinkielisessä talousrikosoikeudenkäynnissä. Vastapuoli saa ylivertaisen edun, kun toisella puolella puhutaan kouluruotsia.
Yksikään ruotsinkielinen ei huoli ruotsinkieliseen oikeuden istuntoon asianajajakseen suomenkielistä, vaikka olisi millaiset pakkoruotsin arvosanat. Äidinkielisyys on kuitenkin eri juttu.”
Ei kai ne hurrit noin yksioikoisia ole. Luulisi että asianajajaksi halutaan se joka osaa asiansa parhaiten, ja jonka avulla saadaan paras lopputulos huolimatta äidinkielestä.
Businessneuvotteluissa muuten sillä myyjällä, jonka kanssa ostaja voi puhua äidinkieltään, on etulyöntiasema.
“Ärsyttää myös tämä vähä-älyiseksi heittäytyminen: olen opiskellut ruotsia kuusi vuotta ja en osaa tavata aikakauslehteä enkä asioida kauppahallissa.”
Tämä on oikeata elämää, koska ruotsia ei oikeasti tarvitse missään.
“Kuinka paljon teillä on ollut tarvetta tietää Betonimyllärin kirjoittaja, mäyrän elintavat, pesäpallosäännöt, adjektiiviattribuutin ja predikaativin ero ynnä muuta, ynnä muuta.. loputtomiin, mitä peruskoulussa opetetaan.”
Eli koska peruskoulussa opiskellaan joitakin turhia asioita niin kielenkin opiskelu pitää olla mahdollisimman turhaa ja sen lisäksi kaikille pakollista.
“Periaattellinen kantani on — -”
Mielestäni juuri näistä periaatteellisista kannoista pitäisi päästä eroon ja myöntää se, että pakkoruotsille on parempia vaihtoehtoja.
Pedagogia ei ole vahvimpia alueitani, mutta olen antanut itseni ymmärtää että opiskelumotivaatiolla on merkittävä vaikutus opppimistulokseen. Jätetään harjoitustehtäväksi arvioida miten pakollisuus vaikuttaa opiskelumotivaatioon.
On aika vaikea olla mitään mieltä jos omaan mielipiteeseen vaikuttaa se, onko joku esittänyt asiasta seinähulluja argumentteja puolesta tai vastaan. Noita seinähulluja argumentteja kun on aivan jokaista asiaa vastaan ja puolesta.
“eittämätön tosiasia että ”pakkoruotsi”-sana on niiden keksintö ja riemuvoitto jotka ajavat Suomen yksikielisyyttä (ja –mielisyyttä). Ihan maalaisjärki jo sanoo että ”pakkoruotsi”-sana on jo itsessään jyrkkä ja kielteinen kannanotto nykyiseen koulujen ruotsin opetussuunnitelmaan. ”
Tuo termi ei ole mikään ihmeellinen keksintö tai riemuvoitto, vaan lyhyt ja osuva ilmaus keskusteltaessa ruotsin kielen pakollisuudesta. Muita pakollisia kieliähän ei olekaan.
Jos pakko-sana on sinun mielestäsi “jyrkkä ja kielteinen kannanotto” niin ehkä sisälläsi asuu pakkoruotsin vastustaja.
Jostain syystä minua suomenkielisenä ei lainkaan ärsytä pakkosuomi-sana.
Sille joka on seurannut tällä blogilla ruotsin kielestä käytyä keskustelua (valitettavasti ”keskustelu” on jopa tälläkin foorumilla ajoittain kaunisteleva termi) on muodostunut aika hyvä käsitys siitä mitkä asiallisesti ovat pääkysymykset eli mistä kenkä varsinaisesti puristaa ? Toivoa sopii että jos ruotsin kielen kysymys nousee valtakunnanpäättäjien pöydälle niin silloin vaa’assa painavat vain asialliset näkökohdat ja arvopohjalta joka kunnioittaa kumpaakin kansalliskieltä. Minun ymmärtääkseni valtaväestön keskuudessa se yksi painava argumentti reformin puolesta on se että nykyinen ruotsin kielen opetus on osittain hukkainvestointi viennistä elävän Suomen kansainvälistymistarpeiden kannalta. Joten tarkastellaanpa tätä argumenttia.
Englanti on erityisasemassa liki totaalisessa valta-asemassa, sen tietävät kaikki. Ilman englannin kielen taitoa nuorelta kansalaiselta useimmat urapolut umpeutuvat. Kielten opetuksen kannalta tilanne on se että vain englanti valuu itsestään sisään pääkoppaan ulkopuolisesta paineesta johtuen. Kaikkia muita vieraita kieliä joutuu pänttäämään hiki hatussa. Moni sanoo että ellei olisi tarvinnut uhrata tunteja ruotsin opiskeluun niin olisi saavuttanut sujuvan kielitaidon saksassa, tai espanjassa, tai…you name it. Minusta tuossa myydään karhun nahkaa ennen kuin karhu on kaadettu. Epäilen ettei meille tulisi kovinkaan paljon enempää muiden kuin englannin kielen maestroja vaikka ruotsia ei olisi opetussuunnitelmassa, johtuen siitä että tuota arkipäiväistä ulkopuolista painetta ei muiden kielten kohdalla ole.
Katsotaan empiiristä todistusaineistoa. Sanotaan että Suomessa uhrataan aikaa kahden ”marginaalikielen” opiskelun ja vasta sitten päästään asiaan eli maailman valtakielien opiskeluun. Verrataan Suomen tilannetta muihin länsimaihin. Muissa skandinaavisissa on vain yksi (oma) ”marginaalikieli”, minkä jälkeen ”pääsevät asiaan”, Saksassa, Ranskassa, Espanjassa ja Portugalissa saavat kakkosluokan valtakielen äidinkielensä myötä. Ja Iso-Britanniassa ja Irlannissa siis itse englannin, dominoivan valtakielen. Nyt jos tuo yleinen kielipoliittinen argumentti ”X tuntia ruotsin opiskelua on X tuntia pois tärkeämpien kielten opiskelusta” pitää täysillä kutinsa, niin sitten meillä pitäisi olla tilanne jossa yllämainittujen maiden kansalaiset esiintyvät kansainvälisillä areenoilla suunnilleen yllämainitussa järjestyksessä parempina kommunikoijina meihin härmäläisiin verrattuna. Mestarilliset britit ja pohjalla onnettomat suomalaiset. No ei se ihan noin taida mennä. Että se siitä ”pakkoruotsin” lamaannuttavasta vaikutuksesta Suomen kansainvälistymiseen.
Vaan ei savua ilman tulta. Uskon että ruotsin kouluopetuksessa on omat ongelmansa (joita ei pitäisi pahentaa typerällä ”pakko”-demagogialla). Jos ruotsin kieltä opiskelee täysillä, mallioppilaan lailla, niin monessa tapauksessa joutuu huomaamaan ettei siitä saatu hyöty ole kovin hyvässä suhteessa siihen laitettuun aikaan ja energiaan. Yhtenä syynä se että suomenruotsalaiset puhuvat usein täydellistä suomea ja riikinruotsalaisten kanssa kommunikointi sujuu englannilla. Mutta useimmat lienevät sitä mieltä että käsitettä ”hyöty” tulee tarkastella muustakin näkökohdasta kuin vientiteollisuuden, vaikka se onkin erinomaisen tärkeä. Ja tällöin ruotsin kieleen liittyy useita hyötynäkökohtia joiden ansiosta se on toinen kansalliskielemme (joita on käsitelty muualla). Niinpä ruotsin tulee ehdottomasti säilyä yleisessä kouluopetussuunnitelmassa (opetuksen täsmällisistä tavoitteista voi keskustella myös). Toinen argumentti on se täysin ymmärrettävä nuoren oppilaan vaatimus että jos hän laittaa niin paljon paukkuja jonkin muun valtakielen opiskeluun kuin englannin, että hän saavuttaa siinä taidon käyttää sitä vaativissa tositilanteissa, niin ruotsin kielen opinnot eivät saisi olla sen tiellä. Ja tämä siis ottaen huomioon ihmisen rajalliset kyvyt. Kielten oppiminen on monimutkainen psykologinen prosessi jossa ne eivät aritmeettisesti sulje toisiaan pois. Hyvällä tahdolla löytyisi kyllä sellainen ratkaisu joka ottaa huomioon sekä ruotsin että vieraiden kielten opetuksen ongelmat.
Xerxes:
Et oikein osannut vakuuttavasti esittää väitteitäsi ruotsin kielen puolesta. Tärkein syy suomalaisten turhautumiseen ruotsin kielen opintojen suhteen on se, että se ei ole enää väylä sosiaaliseen tai taloudelliseen menestykseen (kuten oli vaikka 50-luvulla). Suomessa ruotsia ei tarvitse, koska ruotsinkieliset yleensä haluavat puhua nimenomaan suomea, ja ruotsalaiset yleensä puhuvat erittäin hyvää englantia, joka taas on suomalaiselle vahvempi kuin ruotsi. Näinhän itsekin totesit. Suomalaiselle ruotsi on turha.
Ruotsin kielen opinnot ovat siis investointi.… niin mihin?? Vastaus on, että nykysuomessa ei mihinkään. Ruotsin kieli on suomessa eristynyt tilanteisiin, jossa äidinkielellään ruotsia puhuvat puhuvat keskenään.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että jos joku haluaa lukea ruotsia, niin siitä vaan sitten. Mutta jos venäjää puhuu ainakin 150 milj ihmistä, niin itse kyllä aion käyttää vähän ylimääräisen aikani venäjän opiskeluun kuin ruotsin opiskeluun. Suomen hallituskin käy tässä suomalaisia vastaan.…
Naurettavin ruotsin puolustajien väitös on, että venäjää opiskelevan kannattaisi ensin opiskella ruotsia. Nehän on molemmat indoeurooppalaisia kieliä.… Voi vain ihmetellä argumenttien heikkoutta.
xerxes: “Toivoa sopii että jos ruotsin kielen kysymys nousee valtakunnanpäättäjien pöydälle niin silloin vaa’assa painavat vain asialliset näkökohdat ja arvopohjalta joka kunnioittaa kumpaakin kansalliskieltä.”
Ei pakkoruotissa ole kyse kunnioituksesta vaan alistamisesta. Siksi sitä vastutetaan. Ruotsi ei ole Suomen kansalliskieli. Se on kieli, jota puhuvat valloittajat ja alistajat.
Lisäksi suomenruotsi on muinaiskieli.
Miksei Suomessa opeteta samalla muinaissuomea?
Ruotsissa puhutaan ihan eri kieltä kuin Suomessa suomenruotsalaiset puhuvat.
Suomenruotsin kielioppikin on täysin hapuilevasti tuulesta temmattu. Olin yhteen aikaan duunissa ohjelmistotoimittajalla, joka toimitti sovelluksia kuntasektorille. Se ruotsi, joka oli ok etelärannikolla ei ollut edes ruotsia Närpiön seudulla. Ja kyse siis virkamiehistä, joiden olettaisi osaavan kieltään kummassakin paikassa.
No mehän teimme sitten kolme erilaista ruotsinkielen versiota samasta softasta Suomeen.
Xerxes:
“Ja tällöin ruotsin kieleen liittyy useita hyötynäkökohtia joiden ansiosta se on toinen kansalliskielemme (joita on käsitelty muualla).”
Ruotsi kansalliskielenä ja pakkoruotsi eivät liity toisiinsa, toisin kuin on ymmärretty ja annettu ymmärtää; asiaa on käsitelty muualla (klikkaa nimimerkkiäni).
Minusta on lisäksi sangen asiaankuuluvaa puhua ainoasta pakollisesta vieraasta kielestä nimityksellä “pakko” + [kieli]. Vähemmän tilannetta kuvaavan nimityksen käyttö olisi lähinnä propagandaa…
Ei sitä tiedä mikä oppilaalle on hyödyllistä muuten kuin kokeilemalla, joku niistä mäyrän elintavoistakin innostuu uraksi saakka. Yleissivistävän koulutuksen tarkoitus on tuottaa oppimistraumoja, eli opettaa kasvavalle lapselle missä hän on hyvä ja missä vähemmän hyvä. Erityisen kasvattavaa on pistää puurtamaan jonkun kimpussa missä on huono, tuota kutsutaan työnteoksi. Mutta kieltämättä yhdeksän vuotta lukio mukaanlukien sen toteamiseen että ruotsin kieli ei ole mun juttu on vähän liioittelua.
ELÄKÖÖN “ALAS PAKKORUOTSI”
Emme me puhu siitä, pitääkö ruotsinkielen opetus lopettaa kouluissa. Aitosuomalaisat hihhulointia löytyy kyllä, mutta se on pieni ryhmä.- Emme myöskään keskustele siitä, onko ruotsisnkielen opiskelusta hyötyä, koska kaikesta uusiin näkökulmiiin pyrkivästä opiskelusta on hyötyä — silloinkin, kun sen näennäisesti vaikuttaa hyödyttömältä.(mm. funktioteorian harrastukseni; lukuteorian piti olla täysin hyödytöntä ja sitten myös vahinkoa aiheuttamatonta, mutta kyllä siitä vain on hyötyä.)
Keskustelemme vain siitä, pitääkö toisen kotimaisen kielen kuulua oppivelvollisuuskoulun eli peruskoulu pakolliseen oppimäärään. Ja se ole mielekästä jon senkin vuoksi, että tekemällä jonkun — sinänsä hyvänkin asian- pakolliseksi ex definitionem estät ihmistä tekemästä sitä vapaasti omasta tahdostaan.
Tvångsbulla är alltid tvångsbulla.
Xerxeksillä minusta oikein hyviä pointteja:
Missä tosiaan luuraavat nämä sujuvasti monia maailmankieliä puhuvat kosmopoliitit — eivät ainakaan Englannissa, Ranskassa tai Espanjassa.
Hyvä, jos yhtä kieltä osaavat auttavasti äidinkielensä lisäksi. Laajempi kielitaito suomalaisilla on ruotsin kielen opinnoista huolimatta. Tai ehkä juuri siksi, mistä tietää?
Valittaisiinko näitä vapaaehtoisia kieliä yhtään sen enempää kuin nytkään, vaikka ruotsi poistettaisiin? En minä ainakaan ole siitä varma.
Englantiahan vain “tarvitaan”, kuten täälläkin on monta kertaa kuultu.
Ihmettelen myös, millä perusteella ruotsia kuusi vuotta tankanneet sanaakaan sitä osaamattomat kuvittelevat, että mystisesti puhuisivat tänä päivänä sujuvaa ranskaa, mikäli eivät ruotsia olisi opiskelleet. Ei se tcrowninkaan mainitsema opiskelumotivaatio sentään ihmeitä tee.
Ranskan kielen kielioppi on kymmenen kertaa haastavampaa kuin ruotsin. Lisäksi jo ääntäminen on sen verran vaikeaa kankeakieliselle suomalaiselle, että ymmärretyksi tuleminen vaatii rutkasti enemmän töitä kuin huonollakin ruotsilla.
Silmälappuja ja kuulosuojaimia tuskin on saanut ruotsin tunneilla käyttää, joten aikamoisesta kovakalloisuudesta on kyse, jos ei perin yksinkertaista ruotsia ole oppinut säällisesti vain läsnäolopakon siunauksellisesta vaikutuksesta kuudessa vuodessa.
Tämä dbl:n “ei tartte” ‑argumentti on edelleen minusta aivan köyhä.
Ihminen tarvitsee mitä tarvitsee riippuen olosuhteista, joihin hakeutuu tai ajautuu. Luonnonsuojeluliiton leivissä hyvinkin voi tarvita tietoa eläinten ruokailutottumuksista, monissa muissa työpaikoissa hyvinkin tarvitsee ruotsia.
Ainoa relevantti argumentti ruotsin vapaaehtoisuudelle on, että viiden prosentin kielivähemmistön vuoksi meidän ei kannata pitää yllä kaksikielisyyttä tässä muodossa.
Koulu on täynnä aineita, joihin ei olla motivoituneita ja joita joku hölmö ei opi. Mitä siitä?
Hitsin hitsi. Ode onnistuu ihan selvästi hämärtämään vihreiden virallisen kannan tässä asiassa.
Vihreillä on tässä asiassa kohtalaisen suuria erimielisyyksiä.
AM:
Mjoo, ja minä kuutta vierasta kieltä osanneena voin kertoa sinulle, että osaisin varmaankin edelleen sekä saksaa että venäjää, jos ruotsin pakollisuus ei olisi aiheuttanut sitä, että jouduin käymään saksan ja venäjän kursseja päällekäin: siis joka toinen kerta saksaa ja joka toinen venäjää, jotka kummatkin aloitin vasta lukiossa. Saksaa osaan kyllä auttavasti edelleen, mutta vaikeamman venäjän oppiminen jäi liian heikoksi tällä harppomismenetelmällä.
Tilanne oli siis se, että lukujärjestyksessä ei kerta kaikkiaan ollut enempää tilaa. Suoritin näet muutakin kuin kieliopintoja, yhteensä 105 kurssia. Ihmettelen, miten kehtaatkin väittää, että täysin turha ruotsin tunneilla istuminen, joka oli ajallisesti suoraan pois saksan ja venäjän tunneista, muka edisti minun venäjän oppimistani.
Kutsun noita ruotsin tunteja turhiksi, koska opetus junnasi siinä määrin paikallaan ettei minulla ollut siitä juuri opittavaa. Tämä siis tasokkaassa, yli 9:n keskiarvorajan lukiossa. Keskityinkin sitten lähinnä äidinkielen aineiden kirjoitteluun, piirtämiseen ja haaveiluun. Lukulomalla totesin kirjojenkin olevan vielä uutuuttaan jäykkiä; en ollut niitä tuntien aikana avannut kuin pari kertaa. Kertasin huolimattomasti muutamia sanojen sukuja ja kirjoitin (uuden) laudaturin, mikä kertonee jotakin aika olennaista pakkoruotsia lukeneiden yleisestä oppimisen tasosta.
Elina
hmettelen myös, millä perusteella ruotsia kuusi vuotta tankanneet sanaakaan sitä osaamattomat kuvittelevat, että mystisesti puhuisivat tänä päivänä sujuvaa ranskaa, mikäli eivät ruotsia olisi opiskelleet. Ei se tcrowninkaan mainitsema opiskelumotivaatio sentään ihmeitä tee.
Älä nyt viitsi. Puhun täysin sujuvasti englantia, mutta surkeasti ruotsia. Kykenen lukemaan ja tuottamaan ruotsinkielistä tönkkötekstiä hitaahkosti Google-translaattorin tai vastaavan apuvälineen avulla. Ymmärrän myös joitakin yksinkertaisia lauseita.
Tämäkö on tavoitetaso? Mitä tämmöisellä kielitaidolla tekee? Minä sanon että ei mitään suhteessa siihen uhrattuun vaivaan.
Mutta onko ruotsi sitten olennaisesti englantia vaikeampi kieli, vaikka täällä hyvin väkevästi todistetaan toisin, vai olisiko opiskelumotivaatilla asian kanssa jotain tekemistä?
Myönnän että minä en puhuisi ranskaa, mutta luulen että puhuisin saksaa tai venäjää. Kumpaakin kieltä luin parisen vuotta, mutta lopetin kun oli muutakin opiskeltavaa (mm. se pakkoruotsi).
Silmälappuja ja kuulosuojaimia tuskin on saanut ruotsin tunneilla käyttää, joten aikamoisesta kovakalloisuudesta on kyse, jos ei perin yksinkertaista ruotsia ole oppinut säällisesti vain läsnäolopakon siunauksellisesta vaikutuksesta kuudessa vuodessa.
Mikä tässä on niin vaikeata ymmärtää? Aiheuttaako ruotsin opiskelu todellakin noin pahaa paksukalloisuutta?
Rautalankaa:
Tunnilla ei opi, jos
— ei ole paikalla
— ei halua oppia
— tekee kaikkea muuta kuin kuuntelee
— ei tee kotitehtäviä
— ei lue kokeisiin.
Pelkästään kotitehtävien tekemättä jättämisellä ja kuuntelemattomuudella pääsee hyvin pitkälle oppimattomuudessa.
Ei, sen lisäksi tarvitaan kielitaidon ylläpitoa sitä kieltä käyttämällä. Kumpaa luulet käytettävän enemmän, pakkoruotsia jota koskaan ei ole halunnut opiskella eikä ole kokenut tarvitsevansa vai kieltä, jonka on itse alunperin valinnut ja paremman motivaation myötä paremmin oppinut?
Olen opiskellut saksaa muistaakseni neljä tai viisi vuotta, mutta kun sillä ei lukion jälkeen ole ollut käyttöä kuin kaksi tai kolme kertaa, niin tällä hetkellä se on käytännössä yhtä käyttökelpoinen kuin espanjan taitoni. Eli pystyn tervehtimään ja saan oluen ravintolassa. Passiivisesti se on hieman parempi, joskus jopa ymmärrän yleisen aihealueen mitä keskustelu koskee.
Minun ymmärtääkseni on aika selvä tosiasia, että suurimmalle osalle ihmisistä jo kolmen kielen käyttökelpoinen osaaminen on todella kovan työn takana, ja vain poikkeuksellisen lahjakkaat voivat nauttia siitä ilosta, että jokin kieli auttaa seuraavan kielen oppimisessa. Ilmeisesti Elina kuulut kielellisesti poikkeuksellisen lahjakkaisiin yksilöihin, mutta olisiko liikaa vaadittu pieni ymmärrys ja armo tavallisia kuolevaisia kohtaan, että näitä ei pakotettaisi hakkaamaan päätään mahdotonta tehtävää vastaan. Minun mielestäni pitäisi olla oikeus opiskella vain yhtä vierasta (ruotsi on vieras suurimmalle osalle) kieltä jos sen ensimmäisenkin omaksuminen näyttää vaikealta. Lukioon voisin hyväksyä toisen pakollisen vieraan kielen.
Ei meillä vaan ole voimavaroja oppia niin montaa eri asiaa, emmehän osaa ilman vero-ohjausta itse edes päättää että ostaakko suklaata tai näkkileipää.
Mutta Anni Sinnemäen suusta kuulemme sen virallisen mielipiteen.
Elina,
Jos erotetaan toisistaan matematiikka ja laskento (laskentoa opetetaan nykyisin peruskoulussa, matematiikkaa pääosin vasta yliopistossa), niin heittäisin intuitiolla että sekä kielten että matematiikan oppimisessa motivaatio on hyvinkin keskeistä.
Kielitaitoonhan ei riitä se, että mekanistisesti opettelee sanastoa, kielioppisääntöjä ja ääntämissääntöjä, vaan ne täytyy sisäistää ayvällisemmin. Kielen käyttäminen kun vaatii näiden kaikkien yhtäaikaista hallintaa, ja jotta tämä onnistuisi, yksittäiseen osa-alueeseen ei voi tuhlata kovin paljon ajattelun kapasiteettia. Oikeasti kielitaitoisella ihmisellä ylivoimaisesti suurin osa kapasiteetista menee sen hahmottamiseen, mitä hän sanoo, eikä siihen, miten tuo asia nyt taas sanottiinkaan.
Sama ymmärtääkseni matematiikassa, jossa ei pärjää jos ei hallitse perusmetodeja ja tiettyjä loogisia rakenteita hyvin suvereenisti, koska matemaattis-looginen suoriutuminen edellyttää keskittymistä siihen, mitä tehdään eikä niinkään tekemisen välineeseen (= matemaattinen “kielitaito”).
Tämän tason oppimista ei ymmärtääkseni voi tapahtua ilman, että oppimistilanteeseen liittyy myönteistä tunnelatausta eli motivaatiota. En tiedä tarkkaa selitystä asialle, mutta jokainen voinee tarkkailla omaa mentaalista järjestelmäänsä opetellessaan asiaa, josta on syvästi kiinnostunut ja innostunut. Se tuntuu hyvin erilaiselta kuin pakkopullan opettelu. Ilmeisesti se voimakas tunne-elämys aktivoi aivotoimintaa jotenkin monitasoisemmin, mikä johtaa useampien, pysyvämpien ja monipuolisempien yhteyksien muodostumiseen aivoissa. Pinnallinen ulkoaopettelu on siis fysiologisestikin aivan eri asia.
Matematiikkaa olisi (nykyisen laskennon lisäksi) kyllä hyvä opettaa siihen suuntautuneille ihmisille jo peruskoulussa, mutta sen pakollinen opettaminen kaikille suuntautumisesta riippumatta olisi silkkaa kiusantekoa ja turhuutta. Samoin kuin se, että kaikki yritetään motivaatiosta riippumatta opettaa suvereeneiksi ruotsin taitajiksi. Kieliopinnoissa valinnan vapaus on keskeinen oppimista mahdollistava tekijä, joten pakottaminen toimii tätä asetettua tavoitetta vastaan.
Syltty kertoo ruotsin kielen taidostaan:
Sitten hän kertoo, miten tämä kielitaito on saavutettu:
Hän kysyy, onko tämä tavoitetila ja Elina vastaa.
Ei ole!
Mutta onko tämä ruotsin kielen vika?
Olisiko omassa asenteessasi ollut jotain korjaamisen varaa?
Kyllä minua mahtaisi vituttaa, jos joutuisin ruotsia kääntelemään jollain Google-ohjelmalla. Mutta satuin nyt joskus olemaan paikalla ruotsin tunnilla, niin ei tarvii…
Mihin muuten tarvitset ruotsia, jos sitä pitää käännellä? Sitähän ei mihinkään pitänyt tarvita tämän keskustelun perusteella.
Kymmenen vuotta runsaasti pohjoismaista yhteistyötä tehneenä kokemukseni on, ettei siinä työssä enää välttämättä tarvitse ruotsin taitoa. Oma taitoni on melko hyvä ja kelpaa hyvin höpöttelyyn illallisella, mutta ei niin hyvä, ettenkö olisi pahasti alakynnessä, jos neuvottelupöydässäkin puhuttaisiin ruotsia, ainakin jos oikeasti puhuttaisiin “skandinaaviskaa”, minkä norjalaiset ja tanskalaiset tulkitsevat luvaksi puhua omaa kieltään. Itse asiassa ruotsalaisetkin preferoivat usein englantia silloin jos vaihtoehtona ei ole ruotsi vaan “skandinaaviska”.
Pohjoismaisissa yrityksissä yhteistyön kieli on yhä useammin englanti, ei ruotsi. Näin ei ole niinkään siksi, etteivätkö suomalaiset ymmärtäisi ruotsia, vaan siksi, että (1) suomalaiset eivät ymmärrä norjaa eivätkä tanskaa ja (2) ruotsalaiset, jotka muutenkin tuppaavat puhumaan yhteispohjoismaisissa kokouksissa paljon, dominoivat asiantuntemuksesta riippumatta keskustelua kokonaan, jos se käydään heidän äidinkielellään. Yritysmaailmassa sellaiseen suomalaisen (tai ei-ruotsalaisen) asiantuntemuksen aliarvostukseen ei ole varaa.
Osaan pohjoismaisesta yhteistyöstä osallistuu tänä päivänä myös baltteja. Etenkin nuorempien balttien englannin taito tuppaa olemaan paljon ruotsin taitoa parempi. Sama pätee tietenkin vielä enemmän vielä kauempaa tuleviin yksittäisiin asiantuntijoihin, joita pohjoismaisissa palavereissa alkaa yhä useammin olla mukana. Monessa yhteispohjoismaisessa kuviossa yhteistyön laajentuminen perinteisten pohjoismaiden ulkopuolelle on ollut viimeinen niitti ruotsin kielen asemaan.
Kansainvälisessa yhteistyössä suomi on jokseenkin tarpeeton kieli ja ruotsi melkein yhtä tarpeeton. Englanti on ylivertaisesti tärkein ja hyvin usein ainoa, mitä oikeasti tarvitaan, mutta usein sitä pitäisi osata todella hyvin. Eniten suomalaisten suhteellista asemaa kansainvälisessä yhteistyössä heikentää kielten suhteen se, että englantia osataan vain hyvin, kun pitäisi osata erinomaisesti. Tärkeintä on siis erinomainen englanti ja jos sen lisäksi päätä ja peppua riittää muuhunkin, niin vähintäänkin ruotsin rinnalle ja usein ohikin, pitäisi asettaa jokin kansainvälisen kanssakäymisen kannalta hyödyllisempi kieli, kuten ranska, saksa, venäjä, kiina tai espanja.
Elina:
Valtio tuskin pystyy vaikuttamaan hirveesti ihmisten asenteisiin tässä asiassa. Parempiin tuloksiin päästäs luultavasti silleen, että jengi sais itte valita mitä kieliä (josko mitään kieliä) opiskelee.
Saara,
Varmasti myönteinen tunnelataus ja motivaatio vievät opin paremmin päähän. Ei erimielisyyttä tässä kohden.
Koulu ei kuitenkaan voi olla vain viihdyttävä elämystehdas, vaan yksi koulun perustehtävä on opettaa tekemään töitä — niitä vähemmänkin positiivisia virtauksia aiheuttavia.
Mutta kuten sanottu, kannatan ruotsin vapaaehtoisuutta. Tosin ehdottomasti sillä edellytyksellä, että jokainen opiskelee peruskoulussa kahta kieltä ja lukiossa on mahdollista vielä laajentaa kielivalikoimaansa.
Artturi,
Ei valtio välttämättä pystykään, mutta ihminen itse pystyy. Etenkin nyt lukioikäinen, mutta kyllä jo yläastelainenkin.
Jos minä olisin lintsannut matikan tunnit, en koskaan kirjaa avannutkaan jne., niin ei minulle tulisi mieleenkään mankua, että on se niin väärin, kun kauppareissustakaan ei selviä ilman taskulaskinta.
Tai kysellä kädet levällään ja silmät ymmyrkäisinä, että onko tämä nyt tavoitetila?
Niin kauan kuin koulussa on opiskeltava ruotsia, niin ihan omalla vastuulla on, oppiiko sitä vai eikö opi.
Elina:
Joo tottakai. Kun mietitään mitä politiikkaa valtion pitäs tehdä, niin ihmisten asenteet vois ottaa annettuna, eikä perustella jotain politiikkaa, että jos vaan ihmiset olis erilaisia, niin tämä politiikka toimis ihan hyvin.
Ihmiset sattuu olemaan sellasia, että en ei opi ruotsia ja ne sattuu olemaan sellasia, että vaikka ne oppis ruotsia, niin siitä taidosta ei oo niille juuri hyötyä.
Näiden reunaehtojen vallitessa ruotsin opettaminen koulussa pakollisena ei oo järkevää.
Ihmiset nyt sattuu olemaan sellasia, että ruotsin pakollinen opiskelu on resurssien hukkaa.
Jos jengi alkaa oppimaan ruotsia paremmin ja saavan hyötyä ruotsin osaamisesta ja jos ne ei itte tässä tapauksessa tajua opiskella ruotsia, niin sitten ruotsin opiskelu voidaan taas tehdä pakolliseks kouluissa.
Artturi:
Ihmiset sattuu olemaan sellasia, että en ei opi ruotsia ja ne sattuu olemaan sellasia, että vaikka ne oppis ruotsia, niin siitä taidosta ei oo niille juuri hyötyä.
Ihmiset?
Kaksi kolmasosaa abiturienteista kirjoittaa ruotsin yo-kokeessa, useimmat keskipitkänä eli kyllä sitä nyt jokunen mitä ilmeisimmin oppii.
Ja kun he tämän ihan vapaaehtoisesti valitsevat, niin kokevat siitä jotain hyötyä olevan. Eikö tämä ole ihan aatemaailmasi mukaista? Miksi ihminen tekisi jotain, vieläpä vaivaa nähden, jonka seurauksia pitää epäedullisina?
Tässä on sellainen nettiharha jälleen kyseessä, että kovaäänisimmät ovat ottaneet tilan haltuunsa väittämällä, että ruotsia ei opi ja sitä ei tarvitse. Ei todellisuus siltä näytä.
Mistä ihmeestä sitten on hyötyä? Jos kouluun jäisivät vain aineet, joista on jotain aivan konkreettista hyötyä, niin koulupäivät olisivat parin tunnin mittaisia ja kouluvuosi kolme kuukautta: matematiikkaa, luetun ymmärtämistä ja kirjoittamista äidinkielellä ja englanniksi. Ehkä liikunnan voisi vielä lisätä opetussuunnitelmaan.
Kuinka moni nyt “tarvitsee” esim. maailmanhistorian merkkipaalujen tietämistä: Ranskan vallankumouksen vuosilukua, Aristoteleen kuolinvuotta jne.? Mitä ihmettä tekee nokkahuilun soittotaidolla ja nuottien tuntemuksella, jos ei koskaan musiikkia tule harrastamaan?
Eiköhän nyt kieliä tarvitse, jos jotain ylipäänsä tarvitsee?
Vielä eräs huomio: ihan kuin koko elämä olisi yhtä yritysmaailmaa ja bisnesneuvottelua. Kyllä niitä kieliä voi ihan muissakin yhteyksissä käyttää. Jos esim. olen joutunut työssä tiedustelemaan jotain (vaikkapa tutkimustietoa) Ruotsin puolelta, käytän ruotsia — saa paljon monipuolisempia vastauksia.
Ihmiset kun tapaavat olla vuolaampia puheenparressaan ja nyansseissaan rikkaampia omalla äidinkielellään. Jopa erittäin hyvin englantia puhuvat ruotsalaiset.
Elina:
Vapaaehtoinen kirjoittaminen on, pakollinen opiskelu ei.
Tuskinpa yhtään mitään. Ruotsin kirjoittamisesta on varmaankin usein hyötyä, jos sitä on ollut pakko ekana opiskella.
Esim. siitä, että saa opiskella sitä mitä haluaa.
Koulussa voi opettaa muutakin kuin kaikille pakollisia asioita.
Jos ruotsi ei olisi koulussa pakollisten aineiden joukossa niin tuloksena olisi että merkittävä, mahdollisesti suurin osa, kansasta ei ymmärtäisi ruotsin kielestä yhtään mitään. Jos katsoo opintiellä pidemmälle menevää osaa kansasta niin voidaan todeta että tällaista tilannetta ei ole koskaan ollut Suomessa. Soininvaaran otsikossa oleva ehdotus että pakollinen ruotsi lukiossa riittää, tietysti oleellisesti estäisi tuon jälkimmäisen skenaarion.
Kirjailija Juhani Aho (ei aikanaan mikään ruotsin kielen ystävä) laittoi kirjoihinsa muutaman ruotsinkielisen lauseen, selvästi olettaen että lukija osaa jonkin verran ruotsia. Ote kirjasta Rautatie, luku 1:
”- En oo käyny..onko se missä kaukana ?
— Ei se ole kaukana täältä. Me kun lähdimme aamiaisilta niin oltiin puolen päivän aikana rautatiellä..huru långt ä de nu heller, pappa, ti järnvägen ?
— Tietäähän Matti Lapinlahden kirkon ? sanoi rovasti.”
Ahoa pidetään vahvana ehdokkaana suomalaisen kirjallisuuden kaanoniin (btw, kelpaisi myös persuille, mutta ehkä he määräisivät uusintapainoksen otettavaksi… 😉 ). Yksinään tuo on hyvin pieni peruste sille että ruotsi on asiallinen osa suomalaista yleissivistystä, mutta muitakin esimerkkejä suomalaisesta kulttuurista löytyy. Semmonen about ziljoona.
Ruotsi on toinen kotimainen kieli ja siksi tavoitteita sen opetuksen suhteen ei tule yksioikoisesti verrata vieraisiin kieliin. Tärkeä näkökohta on se että kansakunnan kannalta on tärkeää että jokainen ymmärtää ainakin alkeiden alkeet ruotsin kielestä. Sen tavoitteen ei tarvitse olla ristiriidassa suositumpien kieliopintotavoitteiden kanssa.
Ja lopuksi (ja tämä vain sivuhuomautuksena), jos oppii en, två, tre…
Niin kyllä se on niin että se jonkin verran helpottaa seuraavan oppimista:
One, two, three,
Ein, zwei, drei,
Odin, dva, tri,…
Xerxes:
No sinusta on tärkeetä ja monesta muusta ei oo tärkeetä. Ei se oo mikään argumentti, että “mutta ku minä haluun!”
Elisabeth Rehnin peruste pakkoruotsille:
http://www.youtube.com/watch?v=tJad_j6THY4&feature=related
Miksi ruotsia ei muka voi opiskella alkeista AIKUISiällä ? Nythän korkeakouluista valmistuu valeruotsintaitoisia.
Jopa 20 %:lla on “väärennetyt paperit”.
Google Hannu Niemi virkamiesruotsi Oulun yliopisto.
Niemi suosittelee korkeakoulujen ruotsin poistamista. Kun korkeakouluista ruotsi on poistettu, valtio saa järjestää ruotsia osaavan henkilöstökoulutuksen, ellei ruotsia äidinkielenään puhuvia kiintiökoulutettuja ole tarjolla tarpeeksi.
Soininvaara puolusti vapaaehtoisuutta kirjoituksessaan “Minä ja pakkoruotsi” silloin, kun hän ei ollut mukana politiikassa, mutta nyt kun hän on taas mukana politiikassa, hän käänsi takkinsa ja alkoi mielistellä suomenruotsalaisia ja muita vihreitä. Säälittävää selkärangattomuutta.
Olen kyllä ollut sillä kannalla, että ruotsin pitäisi olla vapaaehtoista peruskoulussa ja pakollista lukiossa aika pitkään.
Tunevatko pakkoruotsi.netin kiihkoilijat tännekin? Muut nettipalstat onkin jo spämmätty tukkoon.
Pakollisesta ruotsinkielestä varmaan valmistauduttaisiin äänestämään eduskunnassa, jos yksi tietty puolue ei olisi jättäytynyt oppositioon. Mikä on jytky ruotsiksi; smäll, brak, dån?
Mutta mitä järkeä on vedota 1960-luvun tilanteeseen, kun maailma on mennyt täysin eri asentoon 50 vuodessa ? Me elämme nyt 2010-lukua, YYA on ohi ja olemme osa EUta, uutta kotimaatamme, joten kotimaisia kieliä on huomattavasti enemmän kuin 1960-luvulla. Ja korostan edelleen, että ruotsia voi tarvittaessa opiskella aikuisena, Jo nyt suuri osa korkeakoulujen kieltenopiskelun resursseista menee lukion pakko-opetuksesta huolimatta ruotsin kertaamiseen, joten korkeakoulujen ruotsintunnit ne vasta ovatkin hukkaan heitettyä aikaa.. Samaan aikaan RKP suunnittelee aivan uutta kielikarttaa..
http://www.opettaja.fi/pls/portal/docs/PAGE/OPETTAJALEHTI_EPAPER_PG/2008_21/120456.htm
RKP:n vaatimukset alkavat olla jo kielipoliittista mielisairautta: pakkoruotsi jo esikouluun, peruskoulun ruotsintunteja lisättävä, pakkoruotsi takaisin YO-kirjoituksiin, ruotsinkielisiltä virkamiehiltä pois vaatimus puhua kunnolla suomea, Suomen ruotsinkielisiin oppilaitoksiin houkuteltava opiskelijoita ruotsista, muista maista kuin Ruotsista tulevista maahanmuuttajista neljäsosa ruotsinkielisille seuduille, korotettava toisen kotimaisen kielen merkitystä korkeakouluihin pääsyssä
Ja puheenjohtajan mukaan hänen isä taisteli sodassa sen puolesta, että Suomessa voidaan opettaa ruotsia pakollisena aineena
Tämä on hyvä sikäli, että mahdollistaa sen, että hermot menevät jo muiltakin puolueilta kuin Persuilta
Lukion velvoittava ruotsi on vanhempaa perua ja tarkoitukseltaan paljon pedagogisempi.
Lukiossa ruotsin tunteja voisi minun puolestani vaikka lisätä.
Lähes joka ikinen klassinen pakkoruotsiperuste kelpaisi pakkovenäjäperusteeksi.
Suunnitelmissa peruskoulusta lähdettiin siitä, että pakollinen on äidinkielen lisäksi suomenkielisille englanti ja ruotsinkielisille suomi, mutta koska lukioon olisi vaadittu kaikkien näiden kolmen hallintaa, olisi alustava päätös tulevista keskiasteen opinnoista tehdä vuosia etukäteen.
Jos ruotsin opetus alkaisi vasta lukiossa, paljonko viikkotunteja pitäisi olla? 4?
Ahvenanmaalla suomi ei enää ole pakollinen lukiossakaan. Peruskoulussa se ei koskaan ole ollut pakollinen. Miksei vastaavasti suomienemmistöisillä alueilla voisi olla juuri noin kuin Ode ehdottaa, kun kerran Ahvenanmaalla oli noin kuin mainitsin?
Kuinka suuri osuus Osmankäämin ikäluokasta on ruotsia lukeneita?
Nykyään ruotsi on pakollinen ammattikoulussakin, joten Oden esittämälläkin vaihtoehdolla lähes kaikki opettelisivat ruotsia. Mutta itse kannatan pakkoruotsin poistoa ammattikoulustakin.