Ongelmalliset lääkepatentit

Tanja Saxell (VATT/Aalto-yliopisto) piti VATT-päivillä oivaltavan esityksen lääkepatenteista. Hänen päätuloksensa oli, että lääkkeiden kehitystyötä stimuloi paremmin patenttisuojan laajuus – kielletään sen kiertäminen melkein samanlaisella molekyylillä – sen sijaan, että patenttisuojaa venytetään. Venyttäminen  lisää houkutusta kiertää patentti.

Metodologia on kehittynyt taloustieteissä kohti kausaliteetin selvittämistä erilaisilla pseudosatunnaistamisilla. Entisenä hyvänä tilastotietelijänä en pystyisi enää pitämään metodikurssia taloustieteilijöille. Niin paljon metodit ovat kehittyneet. Yhteiskuntatieteilijöiden kohdalla minulla ei olisi mitään vaikeuksia. Niinpä taloustieteilijät ovat tunkeutuneet syvälle yhteiskuntatieteiden alueelle omalla osaamisellaan.

Innostuksessa uusiin tehokkaisiin metodeihin on se vika, että kysymyksenasettelu asetetaan väkisin sellaiseksi, että metodi sopii siihen. Joskus myös unohdetaan, että ei todista vaikutuksen olemattomuutta, ettei tutkijan kykene vaikutusta mittaamaan. Tämä on yleinen huomautus ilman mitään yhteyttä Tanja Saxellin paperiin.

Tässä tutkimuksessa minua kuitenkin häiritsi kysymyksenasettelu. Tavoitteena oli kannustaa mahdollisimman tehokkaasti lääkeyhtiöitä tuottamaan mahdollisimman paljon uusia lääkkeitä. Saxell vastaa hyvin asettamaansa kysymykseen, mutta minä haluaisin muuttaa kysymystä. Entisenä peruspalveluministerinä asettaisin itse kysymyksen niin, että pitäisi tuottaa mahdollisimman paljon terveyttä, ja se on usein vähän eri asia. Jatka lukemista ”Ongelmalliset lääkepatentit”