Lääkepatenttien ongelmat (1)

Olen kir­joit­tanut lääkepaten­teista mon­ta ker­taa, esimerkik­si viimek­si tässä. Kir­joi­tan uud­estaan, kos­ka äskeinen kir­joituk­seni syöpähoidoista tuot­ti palautet­ta, joka min­un mielestäni perus­tuu väärin ymmärtämiseen. Moni näyt­tää ymmärtäneek­si asian niin, että halu­an rahat pois ahneil­ta lääkey­htiöiltä. En halua.

Halu­an taloudel­lis­es­ti tehokkai­ta pelisään­töjä, jot­ka mak­si­moi­vat yhteisen hyvän.  Todet­takoon, että ala on kaukana markki­na­t­aloud­es­ta, kos­ka kalli­in lääk­keen osta­ja ei mak­sa sitä itse vaan sen mak­saa jokin OECD-maid­en hal­li­tus tai pakolli­nen ter­veysvaku­u­tus. Tämä tilanne on altis markki­navirheille. Se tuot­taa pelin, jos­sa haaskau­tuu paljon yhteistä hyvää.

Hyvät lääkkeet ovat alikäytössä

Ongel­mana on, että markki­navirheen vuok­si hyvät lääk­keet ovat selvästi alikäytössä, jä tämä on täysin turhaa. Ratkaisu on, että oste­taan lääkepaten­tit vapaik­si hin­nal­la, joka vas­taa suun­nilleen sitä tuot­toa, jon­ka lääkey­htiö voi lääk­keestään nyt saa­da. Peri­aate on yksinker­tainen, mut­ta käytän­nön toteu­tus on han­kala. Jat­ka lukemista “Lääkepatent­tien ongel­mat (1)”