Päätin joukkoistaa kehitteillä olevan kirjani Talous ja kaupunki ja julkaista sen luku kerrallaan kommentoitavaksi. Sekä kriittiset että kannustavat kommentit ovat hyvin tervetulleita.
===
Älykäs liikenteen hinnoittelu edellyttäisi väistämättä satelliittipaikannusta. Kiinteisiin tullirajoihin verrattuna tämä on olennaisesti parempi, mutta onko se niin paljon parempi, että sen edellyttämä kallis investointi kannattaa tehdä? Pelkästään Suomea ajatellen järjestelmää tuskin kannattaa suunnitella. Tämän tulisi olla EU-tasoinen hanke. EU vaatii jo nyt autoihin järjestelmän, joka ilmoittaa sen sijainnin onnettomuuden sattuessa, vaikka kuljettajasta ei tähän olisikaan.
Moni kavahtaa tätä mahdollisuutta peläten kiinalaistyyppistä valvontayhteiskuntaa. Samat ihmiset pitävät kuitenkin taskussaan älypuhelinta, joka raportoi sijainnin tunnollisesti eteenpäin. Vaikka säädettäisiin, ettei kerättyä tietoa saa käyttää muuhun, moni epäilee, että kuitenkin käytettäisiin. Varmaankin todella olisi houkutus käyttää dataa vaikkapa sen selvittämiseen, kuka ajoi lapsen kuoliaaksi suojatiellä ja pakeni paikalta.
Laskutusdatan väärinkäyttö olisi yksinkertaisinta estää niin, että koko laskutus perustuisi autossa olevaan laitteeseen, joka ei lähetä eteenpäin muuta kuin euromäärän. Maksajan oikeusturvan takaamiseksi tiedot voitaisiin avata, jos maksaja haluaa tarkistaa lasku oikeellisuuden, mutta jos tätäkään ei haluta, laite tallettaisi vain euromäärät.
Myyrmannin kauppakeskuksessa vuonna 2002 tapahtuneen pommiräjähdyksen jälkeen syylliseksi todetun nuoren miehen liikkuminen edeltäneinä tunteina selvitettiin HSL:n tiedoista hänen matkakorttinsa käytön perusteella. Tietosuojaviranomaiset reagoivat tähän kieltämällä näiden tietojen kaiken hyväksikäytön. Tämä on vaikeuttanut huomattavasti aikataulu- ja reittisuunnittelua, mutta siihen on tyytyminen. Tyytyä saavat toisaalta myös joukkoliikenteen matkustajat siihen, että tietojen hyväksikäyttö on kiellettyä mutta ei mahdotonta. Miksi joukkoliikenteen käyttäjien yksityisyys on vähemmän arvokas asia kuin autoilijoiden yksityisyys?
Moni taitaa kavahtaa satelliittipaikannusta tosiasiassa siksi, etteivät ylipäänsä pidä autoilijoiden laskuttamisesta. Tämän uudistuksen ei tarvitsisi lisätä autoilijoiden keskimääräisiä menoja lainkaan, vaan kohdistaa ne vain toisin.
Seuraava luku tästä
Kirjan alkuun tästä.
Autoon sijoitettava laite poistaisi yksityisyydensuojan ongelmat. Tilalle voisi tulla oikeudenmukaisuuden ongelma. Kenen vastuulla autossa olevan laitteen toiminta on?
https://yle.fi/a/74–20068305
Paikannuksen avulla voisi myös yksinkertaisesti estää nykyisin niin yleisen autojen liikkumisen vääriin paikkoihin. Jos yrität ajaa kieltoalueelle, kevyen likenteen väylälle tai jalkakäytävälle, autosi sanoo EI. Tämä olisi oikeasti kaupunkilaisten turvallisuutta ja mukavuutta parantava uudistus.
Kyse ei ole mistään kallista asiasta. Sama tekniikka on esimerkiksi sähköpotkulautaoperaattorien käytössä jo nyt mutta ne eivät halua ottaa sitä käyttöön yrittäessään kiristää kaupungilta monopolisopimuksia.
Kyllä uusissa autoissa on paikannus mahdollisuus,mutta miten toimitaan vanhojen autojen kanssa, jotka ovat liikenteessä vielä vuosikymmeniä. Mitä jos omistaa useamman vanhemman auton?
Ymmärrän hyvin, että siinä tapauksessa ei hypitä riemusta, jos EU-lainsäädännöllä pakotetaan asentamaan kaikkiin vanhoihin linttoihin jälkiasenteinen EU-rahastusboksi. Perussuomalaisten kannatus ainakin nousisi tuossa.
Ei GPS-paikannuksen ja laskuttamisen mahdollistava mokkula mikään mahdoton jälkiasennettava olisi, ja massatuotettuna hintakin olisi korkeintaan kymppejä. Sähköt auton akusta, antenni tuulilasin sisäpintaan sopivalla liimalla kiinni.
Toki voidaan minun puolestani antaa myös mahdollisuus maksaa kilometreistä katsastuksen yhteydessä matkamittarin mukaan. Hinta lasketaan kilometrihinnoittelun maksimitaksan mukaan, ei tarvitse asentaa minkäänlaista valvontalaitetta.
Niin anna sille nyt peukalokin ja vasen jalka sekä yhdenvertaisuuden vuoksi vähemmistövaltuutetulle ja kaikenmaailman tasa-arvo duumille lisää valtaa jotta pakolaisiksi ei varmasti tule kuin uskonnolista globaalia enemmistöä olevia miehiä eikä niitä vainottuja vaan nimenomaan niitä vainoajia: https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000010845599.html
“Those who would give up essential Liberty, to purchase a little temporary Safety, deserve neither Liberty nor Safety.”
Suomessa kaltevapinta tähän mennessä on toteutunut aina lähes joka asiassa..
Niitä joiden mielestä väkivalta on aliarvostettu ongelmanratkaisukeino löytyy valitettavasti Suomestakin ja ihan valtahierarkian huipulta eli eduskunnan puhemiehestä lähtien.Nuorten miesten asenteet väkivaltaa kohtaan ovat valitettavasti käyneet myös yhä hyväksyvimmiksi ja siitä osoituksena on se kuinka moni heistä hyväksyy väkivallan myös naisia kohtaan.
Mutta tuskinpa se johtuu liikenteen seurannasta vaan aivan muista syistä. Sanotaanko vaikka että somessa tyhmyys on päässyt tiivistymään ja fasistiset aatteet lumoamaan. Siitä olen samaa mieltä ettei noille väkivaltaa ihannoiville pidä antaa tilaa jos halutaan elää turvassa ja kuitenkin vapaina.
Se ei ole väkivaltaa, ettei oteta väkivaltaisia fundalisteja maahan. Ja tuo sun kirjoituksesi oli niin hienoa sivuraiteelle vetoa, että vr:ltä voisi löytyä työpaikka. Neuvostopropagandan aikaanhan tuo omaksuttiin suomen politiikkaan, että aina ohjattiin keskustelu muuhun ikävä kyllä se jäi moniin puolueisiin elämään.
Jo monta vuotta sitten Jorma Ollilan johtama työryhmä ehdotti muistaakseni autoverotuksen järjestämistä autojen seurannan avulla. Siihen reagoitiin julkisuudessa myönteisesti: hienoa tekniikan hyötykäyttöä. Mutta ei siitä mitään ole seurannut. Ei kai syy ole siinä, että samoilla tiedoilla voitaisiin saada joku rikollinen kiinni. Valvontakameroita on kaikkialla eikä sitä paheksuta. Enintää paheksutaan, jos kameraa ei ole ollut paikassa, josta kaivattaisiin kuvaa. Yksityisyyttä suojellaan kovin epäjohdonmukaisesti.
Miten se onkin niin, että tässä maassa asiat lipsahtavat helposti nurin niskoin. Otetaanpa esimerkiksi tuo väestörekisteri. Sieltä luovutetaan sujuvasti henkilöä koskevia tietoja, ellei itse aseta luovutuskieltoa omiin tietoihinsa! Tämähän on päin persettä. Luovutuskiellon tulisi olla rekisterin oletusasetus, ja jos olet jostain syystä halukas tietojesi jakamiseen, voisit antaa toimelle nimenomaisen suostumuksesi. Vaan eipä ole vaikea arvata, kenen tai paremminkin keiden taloudellisia etuja tällä järjestelmällä ajetaan. Niiden kansalaisten lukumäärä, jotka suostumuksensa antaisivat, olisi epäilemättä pieni murto-osa siitä massiivisesta enemmistöstä, joka ei edes tiedä tietojensa olevan arvokasta kauppatavaraa.
Pelko, että viranomaiset käyttävät kerättyjä tietoja muuhun kuin oli alunperin tarkoitus, perustuu kokemukseen. Jos lupa annetaan, niin viranomaiset vetävät lopulta käytön luvallisuuden äärilaitaan ja yleensä ainakin harmaalle alueelle.
Kun reilu kolmekymmentä vuotta sitten mahdollistettiin viranomaisille pankkitilin tietojen saaminen, tätä perusteltiin vakavien talousrikosten torjunnalla ja annettiin ymmärtää tietoja haettavan vain poikkeustapauksissa. Mikä on tulos: Kela on jo vuosia hakenut rutiininomaisesti tuenhakijoiden pankkitilitiedot edes ilman mitään epäilyperustetta. Muutama vuosi sitten verottaja keräsi kaikki suomalaisten rahoituslaitosten ulkomaille suuntautuneet maksutapahtumat luottokorttimaksuja myöten. Asia ei olisi edes tullut yleiseen tietoon, elleivät pankit olisi valittaneet asiasta tehtävän aiheuttamien kustannusten vuoksi.
Lisäksi useilla viranomaisilla tuntuu olevan asenteena käyttää tietoja luvista piittamatta, vaikka edes lupaa ei olisi. Konkreettinen esimerkki on Mika Myllylän kuolinsyy:
https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2014032718161680
En ihan purematta niele tuota näkemystä satelliittipaikannuksen välttämättömyydestä liikenteen älykkäässä hinnoittelussa.
Erilaiset ohjelmisto- ja logistiikkayritykset ovat kehittäneet algoritmeja reittien suunnitteluun ja ajoneuvon tai ihmisen liikkumisen seurantaan. Näissä yksi oleellinen havainto on, että autoliikenteessä mahdollisten reittien määrä on rajallinen. Jos auto ajaa tietyn reittipisteen (joita monesti kutsutaan reimareiksi) kautta, sillä on käytössään vain rajallinen määrä reittejä, usein vain yksi, seuraavalle reimarille. Reimaripisteisiin vain rekisterikilven tunnistus, niin ajetut matkat saadaan rekisteröityä tähän tarkoitukseen riittävällä tarkkuudella. Tarvittavat kamerat maksavat satasia kappale, joten niitä saadaan sijoitettua Helsinkiin tuhansia satelliittijärjestelmän Helsingin alueelle jyvitettävillä kehityskustannuksilla.
Toki jotkut autoilijat voivat jäädä reimareiden väliin pyörimään ympyrää parkkipaikkaa tms. etsiessään, mutta tällöin on yleensä kysymys maalaisserkusta, joka ei osaa ajaa pysäköintiluolaan.
Tietenkin rekisterikilpitiedot rekisteröivän järjestelmän tieto on huomattavasti enemmän yksityisyyttä loukkaavaa kuin blogistin ehdottama vain eurotiedon välittävä satelliittiboksi. Psykologisesti kamerapohjainen järjestelmä saattaa kuitenkin olla helpommin hyväksyttävissä.
Poliisi tulisi 100 % varmuudella vaatimaan pääsyä ko. tietoihin, eikä todellakaan vain oikeasti vakavien rikosten tutkinnassa.
Kysyin Microsoftin Copilot tekoälyltä tätä:
“Nykyisin ihmisten toimintaa seuraa moni eri järjestelmiä, jotka keräävät ja analysoivat suuria määriä dataa meistä. Tämä kehitys tuo mukanaan useita riskejä sekä yksilöille että yhteiskunnalle laajemminkin. Kerro näistä riskeistä tarkemmin.”
Tekoäly vastasi näin:
1. Yksityisyyden menetys
Yksi merkittävimmistä riskeistä on yksityisyyden menetys. Kun kamerat, puhelimet ja muut laitteet keräävät jatkuvasti tietoa käyttäjistään, yksityisyys voi vaarantua. Ihmiset eivät aina ole tietoisia siitä, mitä tietoja heistä kerätään ja mihin niitä käytetään. Tämä voi johtaa tilanteisiin, joissa henkilökohtaiset tiedot vuotavat tai niitä käytetään ilman suostumusta.
2. Tietoturvariskit
Datankeruujärjestelmät ovat alttiita kyberhyökkäyksille. Jos kerätty tieto päätyy vääriin käsiin, se voi aiheuttaa vakavia seurauksia, kuten identiteettivarkauksia tai taloudellisia menetyksiä. Tietovuodot voivat myös vahingoittaa organisaatioiden mainetta ja luottamusta asiakkaitaan kohtaan.
3. Diskriminaatio ja syrjintä
Kerätty data voi johtaa syrjiviin käytäntöihin, erityisesti jos algoritmeja käytetään päätöksenteossa ilman riittävää valvontaa. Esimerkiksi työnhaussa tai lainan myöntämisessä käytettävät algoritmit voivat perustua ennakkoluuloihin tai vääristyneisiin tietoihin, mikä voi johtaa epäoikeudenmukaiseen kohteluun tietyissä ryhmissä.
4. Sosiaalinen kontrolli
Laaja datan keruu mahdollistaa sosiaalisen kontrollin lisääntymisen. Hallitukset tai yritykset voivat käyttää kerättyä tietoa valvoakseen kansalaisten käyttäytymistä ja rajoittaakseen heidän vapauttaan. Tämä voi johtaa autoritaarisiin käytäntöihin, joissa kansalaisten oikeuksia poljetaan.
5. Psykologiset vaikutukset
Jatkuva valvonta voi vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen ja psykologiseen hyvinvointiin. Kun ihmiset tietävät olevansa jatkuvasti tarkkailtavina, he saattavat muuttaa käyttäytymistään tai kokea ahdistusta ja stressiä. Tämä “valvontakulttuuri” voi vähentää luovuutta ja avoimuutta yhteiskunnassa.
6. Aivopesu ja väärän informaation jakelu
Kerättyjä tietoja voidaan käyttää myös sosiaalisessa mediassa ja muilla alustoilla aivopesuun sekä väärän informaation jakeluun. Algoritmit voivat manipuloida ihmisten näkemyksiä ja uskomuksia esittämällä heille valikoituja sisältöjä, jotka vahvistavat heidän ennakkokäsityksiään tai harhaanjohtavat heitä todellisuuden ymmärtämisessä. Tämä ilmiö voi vaarantaa ihmisten kyvyn erottaa tosiasiat fiktiosta sekä heikentää demokraattista keskustelua yhteiskunnassa.
7. Eettiset kysymykset
Datan keruu herättää myös eettisiä kysymyksiä siitä, kuka saa käyttää tätä tietoa ja mihin tarkoituksiin sitä voidaan hyödyntää. Eri tahojen intressit voivat olla ristiriidassa keskenään, mikä tekee datan hallinnasta monimutkaista.
“joka ei lähetä eteenpäin muuta kuin euromäärän..”
Ei tarvita edes tätä. Riittää että autoilija lataa kortille rahaa, laittaa kortin autossa olevaan laitteseen. Laite ei lähetä mitään.
Kun auto menee katsastukseen, tai poliisi pysäyttää sen, tai liikenteenvalvnta lähietäisyydeltä lähettää kyselyn laitteelle, voidaan varmistaa että kaikki liikkeet on laskutettu oikein, eikä laitetta ole käpelöity.
Jos korttiin ei liitä käyttäjän nimeä, myös matkatietoja voi kerätä aina kun korttiin ladataan lisää rahaa ja tiedot ovat anonyymeja.
>Samat ihmiset pitävät kuitenkin taskussaan älypuhelinta, joka raportoi sijainnin tunnollisesti eteenpäin.
Tämä ei ole mikään kaksinen peruste: tuotakaan ei saisi tapahtua ja itse asiassa voimassa oleva EU-sääntely kieltää paikkatiedon käytön ilman nimenomaista, erikseen annettua ja oikeasti vapaaehtoista suostumusta, missä viimeinen kohta tarkoittaa sitä, ettei tuollaista suostumusta saa asettaa palvelun t. muun tuotteen toimittamisen ehdoksi. Eri asia tietenkin on, että Meta ym. amerikkalaiset firmat eivät suvaitse EU-sääntelyä noudattaa ja Irlannin tietosuojaviranomainen (jolle asia kuuluu, koska EU-alueen pääkonttorit ovat siellä) ei pelkästään katso tuota läpi sormien, vaan avustaa aktiivisesti (varmaankin, koska EU-alueen pääkonttorit on muuten uhattu siirtää muualle). (lähde: http://www.noyb.eu)
Eipä ole syytä luottaa etteikö tietoja käytettäisi muuhun kuin alkuperäiseen tarkoitukseen, kun Poliisi sitkeästi ajaa passien sormenjälkien käyttöä rikostutkintaan, vaikka alun perin on pyhästi luvattu, ettei niitä käytetä muuten kuin passin biometrisenä tunnisteena. Tosin, jos saisivat tahtonsa läpi, niin tulisi pettymys, kun EU-tason tietosuojan keskeinen periaate on juuri tuo, ettei tietoja saa käyttää muuhun kuin alkuperäiseen käyttötarkoitukseen ja onpa EU-tuomioistuimen päätös siitäkin, ettei massavalvonta ole sallittua.
Itse en sivumennen sanoen usko, että tähän autonseuranta-asiaan tulee ikinä mitään EU:n tasoista ratkaisua, ainakaan niin kauan kuin Saksa on EU:n jäsen. Olen yksityisyydensuojan sääntelyä koskevaa vertailevan oikeustieteen kirjallisuutta lukemalla saanut kuvan, että Saksassa on — kahdesta peräkkäisestä diktatuurista vedettyjen opetusten tuloksena — nykyään lähes häkellyttävän vahva yksityisyydensuoja, joka huitelee tiukkuudessaan kaukaa ohi vielä EU:n GDPR-tietosuoja-asetuksestakin. Ja tämä yksityisyydensuoja nauttii lisäksi hyvin vahvaa kansansuosiota ja politisoituu äärimmäisen herkästi, jos siihen koetaan kohdistuvan mitään uhkaa.
ensiksi, kannatan ruuhkamaksuja, ja ne pitää tulla tavalla tai toisella. pitäisi vain kinastella teknologiasta.
itse näen että autoilijoille kuuluu yksityisyys, mutta siihen kuuluu myös yksityiset toimijat, mikit ja kamerat sisällä, infotaulu ja ym, eikä vain pelkkä paikannus. yksityisiin toimijoihin kuuluu sekä teknologia yhtiöt kuin autovalmistajatkin. useimmiten yksityisten yhtiöiden motiivit ovat kammottavampia kuin valtioiden. merkittävänä poikkeuksena venäjä. pitäisikö ensiksi korjata yritysten motiivit ja sitten vasta vaktiovallan tietojen keräily.
itse olen mennyt enemmän sille linjalle että tietoja ei pitäisi tallentaa jonnekin tai lähettää ollenkaan pilveen. jos tiedot menee jonnekin pilveen niin enemmin tai myöhemmin joku väärinkäyttäjä käyttää niitä, ja pahimmat eivät usein ole valtiovalta.
jos ajatellaan kiinalaista valvonta yhteiskuntaa. niin teknologia on jo täällä, siis länsimaissa. ja se tapahtuu lähinnä tavallisten älypuhelimien kautta. jos älypuhelinten käyttöjärjestelmät korruptoituu niin meillä on jo valvonta yhteiskunta.
mitä tulee mahdollisiin poliisi tutkintoihin, niin poliisilla pitäisi olla mahdollisuus hakea oikeuden päätös ja silloin tiedot kuuluu mahdollisiin rikostutkintoihin.
lentokoneille ei kuulu yksityisyyttä, perusjärjellisen lentoturvallisuuden nimissä. huom, tämä koskee lentokoneita, ei välttämättä matkustajia. mark zuckerberg facebook:ssa ja elon musk x.com:ssa on estänyt lentokoneiden paikannustietojen levittämisen. siltikin saatavilla esim flightradar24.com sivulla. onkohan kyse vain että miljardöörien yksityisyys on vain jotenkin tärkeämpää kuin tavallisen kansalaisten. vastaavaa ei voi vielä verrata autoihin, mutta voi tulla joskus tulevaisuudessa.
satelliitti paikannus ei taida olla kaikkein luotettavin, voihan sitä käyttäjätkin häiritä, mutta uutisissa on ollut gps häirintä tapauksia. ei tiedetä kuka on ollut asialla, mutta monet epäilee venäjää. satelliitti paikannus toimii huonosti tunneleissa ja vastaavissa. niin tai näin, se tarkoittaa että satelliitti paikannukseen ei voida luottaa satavarmasti.
voisiko yksi vaihtoehto olla erillinen radioverkko, joka toimisi noin 10–80 MHz taajuus alueella, esim 20 MHz. nämä mastot lähettäisi pieniä yksi-suuntaisia signaaleja hinnasta ja kellosta. autossa oleva laite kerää nämä ja tekee laskelmat. mastot olisi sopivasti isoja että tarkkoja tietoja ei olisi, mutta riittävän tarkkoja että ruuhka alueet saataisiin. matalammat taajuudet läpäisee paremmin esteitä muutenkin. mastoja voi olla myös esim tunneleiden sisällä.
yksityisyyttä ei ole tarkoitettu tekosyynä verojen kiertoon.
toistaen taas, kannatan ruuhkamaksuja, ja ne pitää tulla tavalla tai toisella.
Herättää tunteita ja samalla kuitenkin unohdetaan, että eCall ‑järjestelmä on ollut totta jo viime vuosikymmeneltä. Suomen autokanta toki laahaa perässä.
ECall aktivoituu vain, kun autoilija tai auto ottaa yhteyden hätäkeskukseen. Se ei toimi jatkuvasti. Toki jotkut autovalmistajat ovat voineet implementoida sen niin, että se perustuu järjestelmään, josta yhteyksiä otetaan muutenkin.
Ongelma on, että tuon laskutushärvelin pitäisi olla viranomaisen sinetöimä musta laatikko, jonka toiminnasta kuitenkin olisi auton kuljettaja vastuussa. Vastuukysymys on tässä hemmetin hankala juridisesti, jos mitään toissijaista järjestelmää ei ole. Suoraan 50 000 euron lasku kuskille, jonka autossa ei toimi kilometriverolaatikko, jonka oikeaa toimintaa ei pysty varmistamaan kuin viranomainen?
Kiinteät tullirajat toissijaisena järjestelmänä olisi hyvä “siirtymävaihe” tuollaiselle paikannuslaskutusjärjestelmälle. Olen jokseenkin vakuuttunut, että sitä satelliittipaikannukseen perustuvaa laskutusta ei saada niin kattavaksi, toimintavarmaksi jne, että kiinteistä tullirajoista koskaan luovuttaisiin.
Siinä Sipilän hallituksen ehdotuksena oli kilometrivero vapaaehtoisena, jos paikanninta ei halua, laskutetaan tasasumma vuosittain joka vastaisi n 20.000 km ajoa.
“Samat ihmiset pitävät kuitenkin taskussaan älypuhelinta, joka raportoi sijainnin tunnollisesti eteenpäin”
Vain, jos pitää GPS:n aina päällä.
Ei kannata pitää.
Käyttöjärjestelmätasolla Android sekä iOS jo kysyvät uutta softaa asentaessa että saako GPS:n pääsy sille olla päällä aina/vain ohjelmaa käytettäessä/ei lainkaan.
Samaten Bluetooth ja Wifi kannattaa olla aina pois päältä, ellei juuri sillä hetkellä tarvitse.
Kun poliisi haluaa selvittää, olitko lähellä murhapaikkaa, he kysyvät teletietosi ja näkevät siitä, minkä antennien lähellä olit. Ei yhtä tarkkaa kuin GPS mutta jos väitit olleesi aivan muualla, se pystytään kumoamaan. Kaupungille taas olet koo ajan jonkin nauhoittavan turvakameran näköpiirissä’.
voi hyvää päivää. nyt puhutaan aivan eri luokan asioista. jos opsec on millään tasolla tuollaista tekevällä, hänellä ei ole ainakaan se oma vakioluurinsa mukana.
>“Vain, jos pitää GPS:n aina päällä.
Ei kannata pitää.
Käyttöjärjestelmätasolla Android sekä iOS jo kysyvät uutta softaa asentaessa että saako GPS:n pääsy sille olla päällä aina/vain ohjelmaa käytettäessä/ei lainkaan.
Samaten Bluetooth ja Wifi kannattaa olla aina pois päältä, ellei juuri sillä hetkellä tarvitse.”
vähän yksinkertaistaen, nuo valinnat ovat silmänlumetta ja eikä toimi halutusti. toimii jotenkin kolmannen osapuolen ohjelmille ja app:eille.
käyttöjärjestelmällä on aina täydet oikeudet itsellään. sitten niitä oikeuksia jaellaan käyttäjälle ja app:eille. jotkin app:it asentuu järjestelmä oikeuksilla, joten epäsuorasti niillä on täydet oikeudet, mm “google play services”. joten se päätyy, että kuka valvoo portinvartijoita, eli käyttistä itsessään, mm ios ja android.
android:sta löytyy myös aosp (android open source project), tai google:n componenteista vapaa oleva versio, esim lineageos. joilla voi vähentää tietojen keräilyä rajusti, mutta tästä joskus toiste.
ja on myös keinoja pitää ne pois päältä, vaikka kuinka “lumetta” mielestäsi olisivat..
Mietin semmoista, että kun kirjoitussarjan keskeisenä ajatuksena on käsitellä autoiluun perustuvan elämäntavan ongelmia isoissa kaupungeissa, tuntuu samanaikaisesti oudolta, että satelliittipaikannus olisi tarpeen kaiken autoilun seuraamisessa. Eli esimerkiksi onko se tarpeen kyetä seuraamaan satelliitilla missä päin syrjäseutua nyt joku sillä autolla kurvailee, kun ongelma on kaupungeissa jotka tukehtuvat niihin autoihin. On oikeasti paradoksaalista, että autoilua puolustetaan ylevällä vapauden arvolla, tässä tapauksessa liikkumisen vapaudella, mutta kun kaikki sitä vapauttaan yhtäaikaisesti käyttävät, saadaankin ruuhka, jonka vankeina ovat kaikki.
Olen sen sortin vihreä että kiinnittäisin liikkeen huomion maakuntien metsiin, soihin, lajikatoon ja sen sellaiseen. Helsingin ruuhkista on tehty myrsky vesilasissa. Kun asuin Pariisissa 90-luvun alussa, osui silmiin uutinen, että kaupungissa on joka hetki (päiväsaikaan) 400 000 autoa etsimässä parkkipaikkaa. Madame Hidalgo varmaan onnistunut pienentämään tuota lukua, mutta Helsinki on Pariisiin verrattuna pikkupaikka.
Kukaan ei ajele huvikseen työmatkaruuhkissa. Kantakaupungissa käydään töissä niin laajalta alueelta, etteivät minkään valtakunnan varat riitä rakentamaan joukkoliikennettä korvaamaan yksityisautoilua. Autoilu kyllä vähenee vihreällä kaupunkipolitiikalla. Ajoreittien ja parkkipaikkojen karsiminen vähentää sitä tasaisesti, kun yritykset siirtyvät keskustasta muualle. Ilmiö näkyy jo Espoossa ja kehäkolmosella.
Kaupunki-sana tulee kauppa-sanasta. Verotulot voivat kummasti vähentyä, kun bisnestä vaikeutetaan. Skuutit, bussit ja kivat kahvilat eivät täytä suurten työnantajien jättämää aukkoa. Joten – jättäkää Helsinki rauhaan, antakaa sen olla kaupunki.
Jos itseajavat autot tulevat joskus tännekin, niitä voidaan varmaan velvoittaa antamaan paikannustieto valtiolle/kaupungille. Niissähän varmaan pitää olla paikannus joka tapauksessa.
Myönnetteköön, että ymmärrykseni GPS-softista on hyvin rajallinen, mutta mietin että onko edes teknisesti mahdollista toteuttaa laitetta, joka seuraa vain euromääriä.
Ensinnäkin, euromäärien ilmoittaminen ulos laitteesta olettavasti tapahtuisi matkapuhelinverkon kautta tai vastaavalla. Näin ollen auton sijainti olisi seurattavissa samaan tapaan kuin kännykän, eli kohtalaisella tarkkuudella.
Toiseksi ja astetta tärkeämpi ongelma on kansalaisen oikeusturva. Sitä ajatellen kannalta kuulostaa riskaabelilta toteuttaa softa joka laskee / tallentaa vain maksettavia euromääriä. Entä jos (kun) softassa on bugi? (Bugitonta softaa ei ole kehitetty, ja esim brittien postitoimistoskandaali on osoittanut että julkisella vallalla ei ole aina motiivia selvittää tietojärjestelmiensä bugeja kun rahasta on kyse). Lähtökohtaisesti kansalaisella tulee olla oikeus valittaa virheellisestä päätöksestä. Loogisesti siis seurantalastikonsoftan pitää kerätä tarpeeksi lokitietoja jotta seurantatiedot ja niihin perustuvat euromääräiset laskut voidaan kiistatilanteessa osoittaa oikeudessa oikeellisiksi tai virheelliseksi.
K
oko ongelmalta vältytään jos laskutusysteemi ei perustu auton tarkkaan sijaintitietoon, vaan yksinkertaisempaan järjestelmään, kuten esimerkiksi perinteiseen tietulliin (autoilija maksaa kun kulkee portista läpi; viranomaisella on yksinkertainen tehtävä pitää portti toiminnassa ja kerätä esimerkiksi valvontakameratietoa jolla osoittaa onko yksittäinen auto kulkenut portista läpi vai ei.)
Ei sitä eurotietoa reaaliaikaisesti ilmoittaisi vaan esimerkiksi kerran kuussa.