46. Singaporen liikennepolitiikka on lähellä täydellistä

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

===

Sin­ga­pore on tiivi­isti asut­tu kaupun­ki, jos­sa liikenne sujuu kuin insinöörin unel­ma. Autoli­iken­teen väyli­in on panos­tet­tu paljon, eli mikään autovi­hamieli­nen kaupun­ki se ei ole. Onnis­tu­misen takana on teo­reet­tis­es­ti läh­es opti­maa­li­nen autoli­iken­teen hinnoittelu.

Sin­ga­pore on kaupunki­val­tio, jos­sa pääkaupunkiseu­tua vähän pienem­mäl­lä alueel­la (734 km2) asuu noin 5.9 miljoon­aa asukas­ta.  Autot eivät mah­tu­isi katu­verkkoon mitenkään, jos auto­ja olisi sin­ga­pore­laisil­la yhtä paljon kuin vaikka­pa suo­ma­laisil­la. Sik­si kaikkien on kannal­ta järkevää, että auto­jen määrää rajoite­taan. Niin­pä on päätet­ty rajoit­taa auto­jen määrä sel­l­aisek­si, että ne mah­tu­vat katuverkkoon.

Auton omis­tamiseen tarvi­taan Sin­ga­pores­sa lisenssi. Lisenssi on jälki­markki­nakelpoinen eli sen voi myy­dä, jos sitä ei enää tarvitse. Hin­ta määräy­tyy markki­noil­la. Vuon­na 2022 kymme­nen vuot­ta voimas­sa ole­va lisenssi mak­soi noin 100 000 euroa, eli vuo­den auton käytöstä jou­tui pulit­ta­maan noin kymme­nen tuhat­ta euroa ja sen päälle korot. Tämän lisäk­si on käytössä ruuhka­mak­sut, ja polt­toainet­ta verote­taan niin paljon, että ben­si­i­ni on selvästi kalli­im­paa kuin Suomes­sa. Auto­ja sin­ga­pore­laisil­la on noin miljoona eli 170 autoa tuhat­ta asukas­ta kohden. Suomes­sa vas­taa­va luku on noin 500.

Mik­si kol­menker­tainen ohjaus? Eikö pelkkä autonkäyt­tölisenssi riit­täisi? Ben­si­iniveron tarkoi­tus on kan­nus­taa auton omis­ta­jia aja­maan vähän ja ruuhka­mak­sun tarkoi­tus on saa­da hei­dän vält­tämään ruuh­ka-aikoina ajamista. Pelkäl­lä auton omis­tamisen lisen­sioin­nil­la päästäis­ti­in samaan tulok­seen, mut­ta sil­loin auto­jen kokon­ais­määrä pitäisi säädel­lä selvästi alem­mas eli auton omis­tamiseen vaa­dit­ta­van lisenssin pitäisi olla vielä kalli­impi. Auto­ja voi olla enem­män, jos niitä käytetään vähem­män. Tätä on ajatel­tu Sin­ga­pores­sa hyvin teknokraattisesti.

Itse asi­as­sa Sin­ga­pores­sa suun­nitel­laan auto­jen lukumäärän sään­telystä luop­umista ja sen kor­vaamisel­la pelkäl­lä matkan käytön verot­tamisel­la, kos­ka omas­sa auto­tallis­sa seiso­va auto ei aiheuta ruuhkaa ja auto­tallinsa jokainen mak­saa itse. Matkan pitu­u­teen perus­tu­va lasku­tus edel­lyt­tää satelliittipaikannusta.

Kuriosi­teet­ti­na mainit­takoon, että Sin­ga­pores­ta voi ajaa autol­la Male­si­aan, jos­sa polt­toaine on hal­paa. Jot­ta auto­ja ei käytäisi tankkaa­mas­sa Male­si­as­sa, niin kuin Suomen itära­jal­la tehdään, tankin täy­tyy olla läh­es täysi Sin­ga­pores­ta lähdettäessä.

Toisen­laiseen liiken­nepoli­ti­ikkaan voi tutus­tua Bangkokissa, joka on suun­nilleen yhtä tiivisti asut­tu miljoon­akaupun­ki kuin Sin­ga­pore.  Siel­lä autoilu on hal­paa, mut­ta auto on ruuhkien vuok­si liiken­nevä­li­neenä läh­es käyt­tökelvo­ton. Kävel­lenkin pääsee nopeam­min. Ilma tosin on hyvin saas­tunut­ta. Ruuhkat ovat luoneet kaupun­gin toimis­toraken­nuk­si­in erikoisen käytän­nön. Alak­er­ras­sa on yleen­sä kahvi­la. Jos on menos­sa kok­ouk­seen ja on varan­nut muu­ta­man kilo­metrin matkaan pari tun­tia ja tuleekin per­ille tun­nin etu­a­jas­sa, voi odot­taa kok­ous­ta kahvi­las­sa. Sin­ga­pore­lainen autoil­i­ja tuskin halu­aisi vai­h­taa osaansa bangkok­i­laisen autoil­i­jan kanssa.

Seu­raa­va luku tästä

Kir­jan alku­un tästä.

22 vastausta artikkeliin “46. Singaporen liikennepolitiikka on lähellä täydellistä”

  1. Soin­in­vaara uno­h­tui maini­ta että Sin­ga­pore on yhden puolueen johta­ma val­tio jon­ka seu­rauk­se­na val­tio pystyy säätelemään esimerkik­si autoilua sekä ylläpitää puh­taut­ta ja järjestys­tä julk­i­sis­sa paikois­sa. Tästä hyvä esimerk­ki on se että puruku­mi on kiel­let­ty Sin­ga­pores­sa ja roskaamis­es­ta tulee kovat sakot. Tämä kokon­aisu­us johtuu siitä että Sin­ga­pore ei ole saman­lainen demokra­tia kuin Pohjoismaat.

    1. Olisikin mie­lenki­in­toista tietää miten nämä on otet­tu käyt­töön, mikä oli lähtöti­lanne ja mitä kansalaiset sanoi­vat asi­as­ta siinä vaiheessa.…

    2. Ehkä asian voi muo­toil­la toisinkin. Sin­ga­pore taitaa peri­aat­teessa olla demokra­tia siinä mielessä, että teo­ri­as­sa val­ta­puolue vois hävitä vaalit, jot­ka ovat muodol­lis­es­ti vapaat. Eli ei Sin­ga­pore tässä mielessä ole sen vähempää kansan­val­ta kuin vaik­ka 1970-luvun Suo­mi, jos­sa Keskus­ta oli aina hal­li­tuk­ses­sa ja Kekko­nen pres­i­dent­tinä, mut­ta kansan vapais­sa vaaleis­sa ilmaise­man tah­don mukaisesti. 

      Sen sijaan Sin­ga­pore ei ole lib­er­aali demokra­tia. Tässä suh­teessa se muis­tut­taa pitkälti vaik­ka sotien välisen ajan Suomea tai Irlan­tia, jois­sa kum­mas­sakin oli val­lal­la varsin tiukasti kon­ser­vati­ivi­nen, kansan suur­ta suo­sio­ta naut­tin­ut kult­tuuri- ja kuripolitiikka.

      Tosi­asi­as­sa Suomen kohdal­la mei­dän demokra­ti­amme lib­er­aal­ius on aina riip­punut viiteryh­mistämme. Emme me olleet sotien välil­lä mitenkään poikkeuk­sel­lisen kon­ser­vati­ivi­nen maa, tai 1970-luvul­la poikkeuk­sel­lisen pres­i­dent­ti­val­tainen demokra­tia. 1970-luvul­ta 2000-luvulle jatkunut yhteiskun­nan lib­er­al­isaa­tiokin oli osa yleiseu­roop­palaista kehi­tys­tä. Nyt kun yleis­es­ti maail­mal­la tun­tuu ilmapi­iri tiukkenevan, taitaa mei­dänkin kansan­val­tamme hil­jalleen muut­tua vähem­män lib­er­aa­lik­si, vaik­ka jotkin nykyisen perus­tus­lain laati­joina olleet lain­tun­ti­jat käyvätkin viivy­tys­tais­telua tätä vas­taan. Ilmapi­irin muu­tok­sen oire­i­ta on paljon myös koti­maan poli­ti­ikas­sa, eivätkä kaik­ki ole pelkästään per­su­jen ideoita. Esimerkik­si Osmon tässä blo­gis­sa kuvaa­mat liiken­nepoli­it­tiset ideat ovat osa samaa suur­ta kehi­tyskaar­ta kuin hal­li­tuk­sen rajalaki.

      1. Eras­totenes alek­san­dri­alaiselle kom­ment­ti­na että kär­jistät hiukan totea­mal­la että Keskus­ta olisi ollut 1970-luvun Suomes­sa joku val­ta­puolue. Itse asi­as­sa SDP oli val­ta­puolue hyvin pitkään ja hal­li­tuk­sen muo­dostamises­sa tarvi­ti­in Kepun lisäk­si SKDL:llää.Tämä akseli mur­tu­is jos­sain 1987 tien­noil­la ja viimeistään 1991. Sin­ga­pores­sa PAP on taas hallinnut 1960-luvul­ta asti.

      2. 1970-luvun aikana Suomes­sa oli val­las­sa 11 hal­li­tus­ta, joista kolme oli lyhytikäisiä virkamieshal­li­tuk­sia. Lopuista kahdek­sas­ta keskus­ta oli mukana kaikissa pait­si yhdessä, joka istui vähän yli kuusi kuukaut­ta, ja SDP kaikissa pait­si yhdessä, joka istui seit­semän ja puoli kuukaut­ta. Aika revi­sion­is­tista his­to­ri­ankir­joi­tus­ta tarvi­taan, jot­ta jom­mallekum­malle näistä saadaan jokin “val­ta­puolueen” sta­tus, joka toiselta niistä jää puuttumaan.

        Myöskään väite “hal­li­tuk­sen muo­dostamises­sa tarvi­ti­in Kepun lisäk­si SKDL:llää” ei pidä paikkaansa. SKDL oli pois­sa eri hal­li­tuk­sista yhtä­jak­sois­es­ti yli neljä vuot­ta lokaku­us­ta 1971 mar­rasku­uhun 1975, ja vielä uud­estaan Mart­ti Miet­tusen (kesk) III hal­li­tuk­ses­ta 1976–77, joka oli se ain­oa jos­ta myös SDP jäi pois. SKDL:llä oli min­is­tere­itä 1970-luvul­la vain noin puo­let ajasta.

      3. Tyyp­illi­nen hal­li­tuskokooon­pano Kekkosen aikana oli puna­mul­ta SDP + Kesk, ja apupuolueet joi­ta tarvit­ti­in enem­mistön saamisek­si oli­vat yleen­sä RKP, LKP, SKDL ja jos­sain tapauk­sis­sa aikoinaan demareista irtaan­tunut TPSL. SKDL:kin, vaik­ka oli iso puolue oli jakau­tunut kolmeen eri “lahkoon” ja yleen­sä väl­tet­ti­in min­is­tere­itä valites­sa ne pahim­mat riidankylväjäät.

      4. Tyyp­illi­nen hal­li­tuskokooon­pano Kekkosen aikana oli puna­mul­ta SDP + Kesk,

        Tosin tässä leikkau­tuu pois ensim­mäiset 40 % Kekkosen ajas­ta, Tan­ner­in puheen­jo­hta­ju­u­den ja Hon­ka-liiton aikai­sine SDP:eineen, jos­ta mainit­tu TPSL lohke­si irti ja joka välil­lä jo näyt­ti ikuiseen oppo­si­tioon tuomi­t­ul­ta. Fager­holmin yöpakkashal­li­tus oli kaikkea muu­ta kuin kekkoslainen viritelmä, vaik­ka siinä oli SDP + Kesk.

    3. Sin­ga­pore osoit­taa mon­es­sa mielessä lib­er­aalin ide­olo­gian toim­i­mat­tomak­si. Tosin moni lib­er­aali jostain syys­tä usein pää­tyy ihaile­maan Sin­ga­porea. No, tähän ikään men­nessä olen oppin­ut, ettei lib­er­aaleil­ta kan­na­ta odot­taa mitään loogis­es­ti koher­ent­tia, sen sijaan saa kuul­la paljon pis­aroit­tain sovel­let­tua dog­maat­tista abso­lutismia. Nyt en puhu tai tarkoi­ta mil­lään muo­toa arvon blogistia.

      Tässä on tul­lut jo mon­es­sa kohtaa ilmi, että toimi­va yhteiskun­ta edel­lyt­tää hyvää tas­apain­ot­telua vapauk­sien [=lib­er­al­is­min ] ja sääte­lyn välil­lä. Sen sijaan dog­maat­ti­nen tai ide­ologi­nen lib­er­al­is­mi, jos­sa vapaus on korkein päämäärä, sivu­ut­taen kaiken muun, on toim­i­ma­ton läh­estymistapa yhteiskun­nan jär­jestämiseen. Tämän ‘fak­tan’ ovat jo his­to­ria ja tosielämän esimerk­it osoit­ta­neet mon­een ker­taan [todel­lisia lib­er­aale­ja yhteiskun­tia ei vain ole, kos­ka ne eivät toi­mi]. Sama fak­ta tulee kyl­lä riv­ien välistä esille myös blo­gistin tässäkin kir­joi­tus­sar­jas­sa. Dog­maat­ti­nen lib­er­al­is­mi on varsinkin hyväo­saisi­in (sekä “väli­aikaises­ti” ja “sääte­ly-yhteiskun­nas­ta johtuen” köy­hi­in [tiedät, mitä tässä tarkoite­taan, jos olet seu­ran­nut USA:n keskustelua syväl­lisem­min pidem­män aikaa]) vetoa­va aate, kos­ka se lupaa heille vapau­tus­ta yhteiskun­nan “kahleista”, vähän kuten kristi­nusko lupaa huono-osaisille ja nuh­teet­tomille parem­paa elämää kuole­man jälkeen.

  2. Matkan pitu­us voidaan voidaan mita­ta myös auton matkamit­tar­il­la ja laskut­taa ilman satel­li­it­ti­paikan­nus­ta. Ja se voidaan tehdä sil­loin vähin­täänkin yhtä luotet­tavasti ilman että tarvit­see seu­ra­ta jatku­vasti auton sijaintia.

    “Matkan pitu­u­teen perus­tu­va lasku­tus edel­lyt­tää satelliittipaikannusta”

      1. Sen päät­te­lyyn, onko auto Espal­la vai Kuusamossa ei tarvi­ta satel­li­it­ti­paikan­nus­ta. Tämä onnis­tuu jo uusien auto­jen muutenkin mus­taan laatikkoon­sa muutenkin keräämän datavir­ran analysoinnilla.

        Kos­ka lähtöko­htais­es­ti kyse on ruuhka­mak­sus­ta, niin tärkein kri­teeri las­ke­taanko kilo­metrit laskutet­tavi­in on auton nopeus. Jos auto kul­kee yli 60 km/h tai sen nopeus ei ali­ta nopeusra­joi­tus­ta enem­pää kuin 20 km/h, niin tuskin on ruuhkaa. Sil­lä Kuusa­mon mökki­tiel­lä, jol­la aje­taan 20 km/h ei toden­näköis­es­ti ole auton tun­nista­maa nopeusra­joi­tus­ta, vain 80 km/perusnopeus. Mökki­tiel­lä rat­tia kään­nel­lään jatku­vasti oikealle ja vasem­malle, kun taas ruuhkas­sa se on joko suo­ras­sa, pidem­pään kään­tyneenä jom­paan kumpaan suun­taan tai kään­netään ker­ran nopeasti yhteen suun­taan ja sit­ten takaisin toiseen suuntaan.

    1. Matkan pitu­u­teen perus­tu­van mak­sun ei tarvitse olla muu­ta kuin perus­mak­su kaik­il­ta, jol­la hoide­taan yksinker­tais­es­ti vähitellen pois­tu­va “polt­toain­evero”. Sen päälle löy­tyy jo nyt varsi­naisia ruuhka­mak­sukäytän­töjä jot­ka perus­tu­vat rek­ister­inu­meron tun­nis­tuk­seen. Mallia voi ottaa vaik­ka Tukhol­mas­ta jos­sa ruuhka­mak­sut ovat olleet käytössä jo yli 15 vuot­ta. Sama sys­tee­mi toimisi kylä Espal­lakin ja mis­sä vaan Suomes­sa mis­sä ruuhkia halu­taan välttää.

  3. Sin­ga­pores­sa korkea autovero nos­taa vielä auton han­k­in­nan kulua. Auton oston lisenssi ja autovero yhdessä pitävät huolen siitä, että auton omis­t­a­mi­nen on vain rikkaiden etuoikeus. Tosin tätäkin sään­nöste­lyä kier­retään sil­lä, että tak­sit saa­vat helpo­tuk­sia näistä. Sik­si kaupungis­sa on val­tavasti ns. viikon­lop­putak­se­ja, jot­ka eivät oikeasti ole tak­sikuske­ja, mut­ta aja­vat viikon­lop­puna tak­sikeikkaa saadak­seen ostaa auton halvem­mal­la. Nämä viikon­lop­putak­sit ovat myös pahem­min eksyk­sis­sä, kuin Helsin­gin tak­sit nykyään ja olen itsekin opas­tanut tur­is­tikar­tal­la tak­sia oikeaan osoit­teeseen. Jokainen korkea mak­su tuo mukanaan mak­sun kiertotapoja.

    1. Jokainen korkea mak­su ei vält­tämät­tä tuo kier­to­tapo­ja (joi­ta ei ole tarkoitet­tu). Tässä tapauk­ses­sa tak­sien helpo­tuk­set ovat poli­it­ti­nen val­in­ta. Tuon por­saan­reiän voisi halutes­sa pois­taa. Ihan saman­laisia ne tak­sien hai­tat ovat kuin yksi­ty­isauto­jenkin. Toki tak­sikuskit eivät siitä var­maan tykkäisi.

  4. Toimii isos­sa kaupungis­sa kuten Sin­ga­pores­sa johon nämä säädök­set ovat pakon sanelemia jot­ta liikenne toimii. Helsin­ki on Suomen suurin kaupun­ki, mut­ta ei niin suuri jot­ta samankaltaisia säädök­siä tarvi­taan. Muis­sa Suomen kaupungeis­sa ei ongel­maa olekaan. Helsinki­in toimii ruuhka­mak­suil­la ja korkeahkoil­la pysäköin­ti­mak­suil­la myös asukaspysäköin­nis­sä. Sin­nen­mäen tuore ehdo­tus sähköau­to­ja suo­si­val­la sääte­lyl­lä keskus­tan aluei­den osalta on mietinnän arvoinen, joskin se vaatii sähköau­to­jen hin­to­jen alen­tamista myös korkeimpi­en käyt­töku­lu­jen osalta. Onko mietit­ty miten sähköau­to­jen romut­ta­mi­nen aiheut­ta­mat­ta ympäristöhait­to­ja tapah­tuu sit­ten kun niitä on nyky­istä huo­mat­tavasti enem­män. Sähkön suo­sion autois­sa ohite­taan tule­vaisu­udessa vedyl­lä — oma ennusteeni.

  5. Sin­ga­poren julk­ista liiken­net­tä on kehut­tu paljon. Mielestäni siinä on yksi merkit­tävä ongel­ma, se on hidas. Esimerkkinä Jurong East ‑Raf­fles City väli, lin­nun­ti­etä 13 km. MRT Junal­la 23 min. Vas­taa­va mat­ka Helsin­gin alueel­la, Tikkuri­la — Rautatiease­ma. Matkaa lin­nun­ti­etä on 15 km ja mat­ka kestää 14 min­u­ut­tia. Matkat ja ajat Google Mapsista. 

    Julki­nen liikenne Sin­ga­pores­sa on hal­paa ja kat­tavaa, mut­ta hidas­ta. Autoilu taas ei useinkaan ole vai­h­toe­hto hin­nan takia.

    1. Jurong East — Raf­fles City ja 11 pysäkkiä. Helsin­ki — Tikkuri­la ja 1 pysäkki. 

      Jotenkin näi­den ver­taami­nen ei ole kovin mielekästä.

      1. On se mielekästä. Mik­seivät ole pystyneet tähän kehut­tuun MRT sys­teemi­in rak­en­ta­maan väliase­mat ohit­tavia expressvuoro­ja. Jurong East ja Tikkuri­la muutenkin samankaltaisia lähiöitä.

    2. Mat­ti, tuo kom­pen­soituu pitkälti vuorovälin kaut­ta. MRT kul­kee niin tiheästi, ettei odot­telua ase­mal­la juuri tule. Ja kom­pen­soitu­uhan se hin­nankin kaut­ta – Höselin pos­ket­toman kalli­it liput ovat ihan omas­sa luokas­saan. Esimerkki­matkasi Sin­ga­pores­sa mak­saa 1,33 € ja sen voi tietysti mak­saa ihan vaik­ka suo­ma­laisel­la Mas­ter­cardil­la siinä metro­por­tilla, ei tarvitse pohtia mitään sovel­luk­sia sun muu­ta rasit­tavaa ja poten­ti­aal­isia matkus­ta­jia karkoittavaa.

  6. Matko­jen hin­nat vai­htel­e­vat riip­puen matkan pitu­ud­es­ta ja vuorokau­de­na­jas­ta. Ruuh­ka-aikoina kuten kel­lo 7–9 aamul­la ja 15–17 iltapäiväl­lä matkat ovat kalli­impia, mut­ta HSL vaan halu­aa aina samaa hin­taa oli­pa täyt­tä tai ei. 

    Siel­lä asemil­la ei saa syödä tai juo­da mitään. Var­ti­jat ovat tarkko­ja ja pahas­ta rik­keestä saa sakot. Suomes­sa saa taas tehdä näil­lä paraati­paikoil­la huumekaup­paa — diil­ereille on oikein oma puis­tokin siinä keskustassa 

    Ps: Sin­ga­poren bkt on noin 20–30 tuhat­ta dol­lar­ia suomea parem­pi eli yri­tyk­setkin viihtyvät eikä savuste­ta pois. Sil­loin on varaa hyvään infraan. Sin­ga­pore on rikas maa.

  7. Lähel­lä täy­del­listä olisi myös jakaa kadun­var­si­paikat ilmaisik­si osakkeik­si [yksi] per asukas ja sit­ten antaa paik­ka jokaiselle, joka omis­taa N kap­palet­ta osakkei­ta, asuipa kaupungis­sa tai ei. — Vain täl­lä taval­la on mah­dol­lista saa­da selville asukaspysäköin­tipaikan käypä hinta.

    Jos uno­hde­taan tästä seu­raa­vat ongel­mat myyn­tivoiton vero­tuk­sen tai sosi­aal­i­tur­van heiken­nyk­sen kanssa, joil­la molem­mil­la pide­tään köy­hät kyykyssä,
    – niin suurin ongel­ma tulee ole­maan kaupun­gin ahneus, jon­ka seu­rauk­se­na se las­kee liiken­teeseen rajat­tomasti uusia osakkei­ta vain saadak­seen rahaa.
    – Tälle ahneusa­jat­telulle ei mah­da mitään tääl­lä län­si­maisen filosofi­an alueel­la. On tosi­aan men­tävä aivan toiselle puolen maa­pal­loa, että jär­jestelmä toimisi.

    Jos Helsin­ki alka­isi nou­dat­taa Sin­ga­poren mallia, niin ei menisi aikaakaan, kun auto-oikeuk­sien myyn­ti karkaisi poli­itikko­jen käsistä: «Hei! Me ollaan rikkai­ta!» ja lop­putu­lok­se­na olisi saman­lainen ruuhkati­lanne kuin kaupungis­sa on nytkin. — Täl­lä halu­an ker­toa, että kyse ei ole niinkään jostain teknis­es­tä menetelmästä, jär­jestelmästä tai kaavoituk­ses­ta vaan paikallis­es­ta poli­it­tis­es­ta kult­tuurista. — Saman­lainen poli­it­ti­nen kult­tuuri tuot­taa aina saman­laisen lop­putu­lok­sen riip­pumat­ta «jär­jestelmästä» tai puoluei­den voima­suhteista. — Eikä sille voi oikein mitään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.