Päätin joukkoistaa kehitteillä olevan kirjani Talous ja kaupunki ja julkaista sen luku kerrallaan kommentoitavaksi. Sekä kriittiset että kannustavat kommentit ovat hyvin tervetulleita.
===
Suomessa asuntoja ei saa rakentaa rakentamatta autopaikkoja asukkaiden autoille. Asemakaava velvoittaa toteuttamaan uusilla asuinalueilla autopaikat tontilla tai joissakin harvinaisissa tapauksissa ostamaan ne asukkaiden käyttöön kaupallisesta pysäköintilaitoksesta. Ennen autoistumista rakennetuilla vanhoilla alueilla ei tällaista velvoitetta ole. Niiden asukkaat saavat pysäköidä huomattavasti halvemmalla asukaspysäköintipaikoilla kadunvarsissa.
Ajatus autopaikkojen pakollisesta rakentamisesta tuli Suomeen Yhdysvalloista. Yhdysvalloissa on voimakas autoteollisuus, jonka etujen mukaista tietysti on ollut autopaikkojen toteuttaminen pakollisina. Onhan se eräänlaista subventiota autoilulle.
Myös Yhdysvalloissa pakollisten autopaikkojen järkevyyttä on alettu kyseenalaistaa ja esitetty, että autopaikkojen määrän tulisi perustua kysyntään – siihen kuinka moni haluaa ostaa tai vuokrata autopaikan kustannuksia vastaavalla hinnalla. Antaa siis markkinoiden hoitaa.
Autopaikkoja on myös kauppakeskusten ja työpaikkojen yhteydessä. Niitä ei tässä käsitellä, koska niiden rakentamien on vapaaehtoista. Yritys rakentaa niitä niin paljon kuin järkeväksi näkee. Siihen ei pidä yrityksiä pakottaa, mutta pysäköintipaikkojen rakentamista voi kyllä rajoittaa. Eräänlaisena liikenneruuhkia torjuvana second best ‑ratkaisuna Helsingin kantakaupungissa on viimeiset 50 vuotta rajoitettu työmatkaliikennettä palvelevien pysäköintipaikkojen määrää. Yleensä olisi parempi verottaa sitä, mitä halutaan rajoittaa, tässä tapauksessa ajamista ruuhkatunteina. Pysäköinnin rajoittaminen menee osittain ohi maalin, vaikka se onkin toiminut tehokkaasti – Helsingin niemelle tuleva autoliikenne ei ole kasvanut puoleen vuosisataan.
Lähiörakentamisen aikaan autopaikkojen vaatiminen vei tonttimaata, mutta ei tullut kovin kalliiksi. Ne sijoitettiin kustannussyistä pysäköintikentiksi maan pinnalle. Maata kyllä Suomessa riittää, ajateltiin vielä tuolloin. Nyt kun rakennetaan tiiviimpää eikä autopaikkoja voida sijoittaa pysäköintikentiksi maan päälle, ongelmaksi on muodostunut autopaikkojen korkea hinta ja se, kenen maksettavaksi se oikein kuuluu. Joku sen nimittäin maksaa.
Kysyntä, tarjonta, hinta ja kuluttajan ylijäämä
Suunnittelija puhuu autopaikkojen tarpeesta. Tarve lasketaan yhtälöstä, jossa on mukana muun muassa joukkoliikennepalvelujen taso alueella ja se, onko talo tarkoitettu opiskelijoille, vanhuksille vai ”tavallisille” ihmisille, mutta ei lainkaan autopaikan hintaa. Se, maksaako autopaikka tuhat vai satatuhatta euroa, ei käytetyn kaavan mukaan vaikuta paikkojen tarpeeseen lainkaan.
Ekonomisti taas puhuu autopaikkojen kysynnästä. Kaikkien hyödykkeiden kysyntä riippuu hinnasta, eikä autopaikka poikkea tästä mitenkään. Mitä kalliimpi on hinta, sitä pienempi on kysyntä.
Markkinatalouden keskeisiin periaatteisiin kuuluu, että hyödykkeen valmistaminen on järkevää, jos ostaja on halukas maksamaan siitä kustannuksia vastaavan hinnan. Jos hän voisi maksaa enemmänkin, hänen maksimihintansa ja käyvän hinnan erotus on hänen saamaansa kuluttajan ylijäämää. Hyvinvointitappiota syntyy, jos hyödyke päätyy kuluttajalle, vaikka tämä ei arvosta sitä niin paljon, että olisi valmis maksamaan siitä kustannuksia vastaavan hinnan. Hyvinvointitappiota syntyy sekä silloin, kun kuluttaja saa hyödykkeen lahjana että silloin, kun hänen on jostain syystä pakko ostaa hyödyke. On tuhlausta tuottaa kuluttajalle kallis hyödyke, joka ei ole tälle niin arvokas, että se peittää kustannukset. Hyvinvointitappiota syntyy myös, jos kuluttaja olisi valmis maksamaan tuotteesta jopa enemmän kuin sen tuottaminen maksaisi, mutta syystä tai toisesta se ei ole hänen ostatettavissaan.
Moni syntymäpäivälahja on saajalleen hyödytön, mutta emme murehdi turhiin lahjoihin haaskautuneita rahoja hyvinvointitappiona. Huomion kohteena ovat yhteiskunnan päätöksistä johtuvat suuret hyvinvointitappiot.
Poikkeuksena maksuhalukkuuden periaatteesta ovat niin sanotut meriittihyödykkeet, joiden kuluttamista on katsottu tarkoituksenmukaiseksi tukea. Esimerkkeinä tällaisesta ovat terveydenhuolto, koulutus ja kohtuullisen tasoinen asuminen ja kulttuuripalvelut.
Syntyy hyvinvointitappiota, jos autopakkojen määrä ei vastaa niiden kysyntää. Autopaikkoja voi olla liian vähän. Asukkaat olisivat valmiit maksamaan useammasta autopaikasta kuin on saatavilla eikä niitä voida rakentaa enää jälkeenpäin millään kohtuullisella hinnalla. Tästä syytetään herkästi kaavoittajaa, mutta kaava asettaa autopaikoille vain minimimäärän. Taloyhtiö saa rakentaa niitä niin paljon kuin haluaa. Syyllisellä ei ole kuitenkaan enää väliä. Hyvinvointitappio ei riipu siitä, kenen syy paikkojen vähäisyys on.
Tavallisempaa kuitenkin on, että autopaikkoja on rakennettu liikaa. Kalliille paikoille ei ole niin paljon kysyntää.
Tässä on kyse hyvin suurista taloudellisista tappioista. Helsinkiläisillä taloyhtiöllä on autopaikkoja usean miljardin euron edestä ja niitä rakennetaan lisää noin sadalla tai kahdellasadalla miljoonalla eurolla vuodessa. Autopaikkojen rakentaminen on erityisen kallista tiheästi rakennetussa kaupungissa.
Mauno Koivisto kiinnitti jo yli 60 vuotta sitten huomiota siihen, että pysäköintinormi tekee lähiöistä väljiä ilman, että niistä tulisi luonnonläheisiä. Autopaikat vievät lähiöissä maata enemmän kuin asuintalot. Asiointimatkoista kouluun, kauppaan, joukkoliikenteen äärelle ja harrastuksiin tulee pitkiä, mikä tekee autosta monelle välttämättömän. Jos aluetehokkuus puolittuu, keskimääräiset etäisyydet kasvavat 40 prosentilla. Helsingin rannoille rakennetaan nyt noin kahden tonttitehokkuudella, lähiöissä tehokkuus on noin 0,5. Se tarkoittaa noin kaksinkertaisia matkoja.
Parkkikentät syrjäyttävät rakennusoikeutta ja rakennusoikeudella on hintansa. Pysäköintikenttien alle menetetyn maan arvo ei kuitenkaan ole lähiöissä erityisen suuri, korkeintaan joitakin satoja euroja neliötä kohden. Autopaikka vie ajoramppeineen 30 neliötä, joten autopaikan suoraksi hinnaksi tulee yleensä alle 10 000 euroa. Tämän päälle tulee Koiviston mainitsema lähiöiden heikentynyt toimivuus, joka on periaatteessa arvioitavissa rahassa siitä miten se vaikuttaa asuntojen arvoon.
Autopaikkojen korkea hinta on kaupunkien ongelma. Haja-asutusalueilla ne eivät muodosta mainittavaa ongelmaa, joten se mitä tässä kirjoitetaan, ei koske niitä.
Tiiviissä kaupunkirakenteessa pysäköinnin kustannukset ovat aivan toista luokkaa kuin väljissä lähiöissä. Maanpäälliset pysäköintikentät eivät tule kyseeseen, koska ne syrjäyttäisivät arvokasta rakennusoikeutta. Jätkäsaaren kaltaisilla uusilla asuinalueilla tonttitehokkuus on noin kaksi, eli tuhannen neliön tontille voidaan rakentaa noin 2000 kerrosneliömetrin rakennus. Jos tilaa on varattava pysäköintikentille, maksimaalinen tehokkuus laskee 0,8:aan, eli menetettäisiin noin 60 % rakennusoikeudesta. Siksi pysäköinti on laitettava maan alle tai erillisiin pysäköintitaloihin.
Maan alle sijoitettu pysäköintipaikka maksaa maaperän laadusta riippuen noin 50 000 euroa ja pysäköintitaloissa noin 20 000 euroa. Pysäköintitalo kuitenkin syrjäyttää asuintalon. Riippumatta siitä, millä hinnalla pysäköintitalon tontti luovutetaan, sen vaihtoehtoisakustannus vastaa asuintalon rakennusoikeuden hintaa. Kun menetetty rakennusoikeus otetaan huomioon, pysäköintitalo on suunnilleen samahintainen kuin maanalainen pysäköintiluola. Tiiviissä kaupunkirakenteessa autopaikka maksaa siis yleensä selvästi enemmän kuin auto.
Uponneita kustannuksia ei kannata jäädä suremaan. Olisi tyhmää hinnoitella jo rakennetut autopaikat tyhjiksi. Ne ovat olleet virhe, mutta sille ei voi enää mitään. Huomio kannattaa keskittää siihen, paljonko uusille asuinalueille kannattaa rakentaa autopaikkoja. Tietysti joillakin vanhoilla asuinalueilla voidaan pysäköintikenttien paikalle rakentaa asuntoja.
Helsingissä rakennetaan vuosittain 7 000 asuntoa, mikä tarkoittaa noin 450 000 kerrosneliötä asuntoja. Jos autopaikkoja tulee rakentaa yksi jokaista 120 kerrosneliötä kohden, vuosittain rakennetaan kaavamääräysten mukaan noin 3 700 autopaikkaa. Se tarkoittaa noin 150 miljoonan euron investointia vuodessa tai enemmänkin, jos pysäköintitalon alle jäävä tontti arvostetaan vaihtoehtoiskustannusten mukaan, siis asuntotontin hinnalla. Toisen arvion saa rakennusliikkeiltä, joiden mukaan autopaikkanormi nostaa rakennuskustannuksia noin 500 eurolla neliötä kohden eli yli 200 miljoonalla eurolla vuodessa.
Pakollisten autopaikkojen ajatusta perustellaan sillä, että muuten ihmiset pysäköisivät mihin sattuu. Tämä voi olla totta, mutta asian voi ratkaista toisinkin. Tokiossa ei saa hankkia autoa, ellei ole hankkinut sille autopaikkaa. On loogisempaa sitoa autopaikkavaatimus autoon kuin asuntoon.
Talon alle rakennettavat autopaikat on toteutettava yhtä aikaa talon kanssa. Mistä voidaan tietää, paljonko pysäköintipaikkoja asukkaat tarvitsevat kymmenen vuoden kuluttua? Vaikeampiakin asioita rakennusliikkeet joutuvat ratkaisemaan. Onhan niiden ennustettava sekin, minkä kokoisissa asunnoissa ihmiset aikovat asua, sillä sinkut voivat solmia parisuhteita ja saada lapsia. Jos elämäntilanne muuttuu, joutuu usein etsimään itselleen sopivamman asunnon. Sekä uusi lapsi että uusi auto voivat yhtälailla synnyttää tarpeen vaihtaa asuntoa.
Pysäköintitalon hyvä puoli maanalaiseen pysäköintiin verrattuna on, että niissä autopaikkojen määrää on helpompi sopeuttaa jälkikäteen kysyntään. Pysäköintitaloksi kaavoitettu tontti voidaan kaavoittaa muuhun käyttöön, jos paikkojen kysyntä osoittautuu oletettua pienemmäksi. Maan alle tehtävien paikkojen menekki pitää arvata talon rakennusvaiheessa. Hyvä kompromissi on rakentaa osa sekä maan alle ja maan päälle, jolloin maan päälle kaavoitetut pysäköintitalot toimivat eräänlaisena paisuntasäiliönä.
Vallitseva politiikka voi johtaa siihen, että riippuen keneltä kysyy autopaikkoja on sekä liikaa että liian paljon. Helsingin Arabianrannassa vihaiset autoilijat valittivat, että ovat jääneet ilman taloyhtiön edullista autopaikkaa. Alueella on myös kaupallinen pysäköintiyhtiö, joka tarjoaa autopaikkoja selvästi alle sen hinnan, mitä lisäpaikkojen rakentaminen taloyhtiön tontille olisi maksanut. Ne eivät mene silti kaupaksi. Tämän mukaan autopaikoille ei siis ole kysyntää.
Omalta kannaltaan ilman taloyhtiön edullista autopaikkaa jääneet ovat kuitenkin oikeassa. He ovat maksaneet autopaikasta asuntonsa hinnassa, mutta jääneet silti ilman. On tapahtunut vääryys taloyhtiön sisällä, kun taloyhtiö on jakanut paikat muodollista korvausta vastaan ensiksi ehtineille. Jos autopaikkojen vuokra olisi vastannut niiden rakentamiskustannuksia, kaikki paikat eivät olisi menneet kaupaksi eli paikkoja olisi ollut liikaa. Eihän kaupallinen yhtiökään saanut tarjoamiaan halvempia paikkojaan kaupaksi. Taloyhtiön sisällä syntynyt käytäntö suosii toisia osakkaita toisten kustannuksella. Sen seurauksena ilman autopaikkaa jää sitä todella tarvitseva, koska joku toinen säilyttää siellä halpaa kesäautoaan talven yli muodollista korvausta vastaan. Osakkaiden tasapuolinen kohtelu edellyttäisi, että taloyhtiö määrää paikkojen vuokrat huutokaupalla. Ilman paikkaa jäävät hyötyvät autopaikoista alempana yhtiövastikkeena.
Seuraava luku todennäköisesti 23.11
Kirjan alkuun tästä.
Yksinään tai läheisten kanssa tapahtuvaa, seinien suojaamaa liikkumista voidaan pitää perusoikeutena länsimaissa. Nykyisellään sitä kutsutaan autoiluksi.
Teknologia harppaa sellaista vauhtia, että nykyisen kaltainen autoilu tulee vähenemään kahdessa vuosikymmenessä. Se vähentää myös parkkipaikkojen tarvetta merkittävästi.
Tilalle tulevat lähiliikenteeseen itseajavat taksit ja keskimatkoilla, n. 30 km alkaen — tulee sähköiset lentolaitteet jotka pystyvät nousemaan ja laskemaan pystysuoraan. Kumpikaan ei tarvitse parkkipaikkoja samalla tavalla mitä nykyautoilu. Samalla vähenee mm. moottoriteiden tarve. Tyhjänä ajavat bussit poistuvat jne.
Nuo sähköiset lentolaittaat. Jos niillä on tarkoitus olla merkitystä liikenteessä, niitä tarvitaan aika monta. Jos ruuhka-aikana Pääkasupunkiseudulla olisi ilmassa vasikkapa 200 000 lentolaitetta, miten ne välttäisivät törmäämästä toisiiinsa.
Ei tarvita niin paljoa. Arvioisin, että 1 laite tuo aamulla yhteensä ainakin kymmenen ihmistä. Nopeutensa ansiosta se ehtii tekemään monta 30 km edestakaista matkaa. Ja ilmassa on kyllä tilaa.
Sama koskee näitä söpöjä kaupparobotteja. Niillä ei ole volyymien määrän vuoksi mitään merkitystä. Enkä haluaisi elää sellaisessa dystopiassa, jossa niitä kulkisi kaupungilla tuhansittain.
Teknologian kehitys on sen verran arvaamatonta, että en jäisi noita lentolaitteiden varaan tekemään ratkaisuja. Itseajavista autoista on jo aika toimivia prototyyppejä olemassa, joten niiden saamiseen parissa vuosikymmenessä minulla on enemmän luottoa.
Muistaakseni innokkaimmat arvioivat, että lentäviä autoja saataisiin jo vuodeksi 2000. Vielä eivät kuitenkaan ole tulleet.
New Yorkissa aloitetaan ensi vuonna:
https://www.youtube.com/watch?v=QPCn_RC1AUQ
Sen verran kallista kuitenkin että jokapojan matkustelua tämä ei vielä ole. Robotaksi käy kaikille vaikka onkin hitaampi.
Vastauksena Jori A. Puskalle:
Hienoa, että tuota teknologiaa kehitetään. Toivottavasti saavat sen toimimaan.
Olen eniten huolissani siitä, mihin tuolla laitteella voi laskeutua. Tuo videolla näkyvä laskeutumisalusta vie aika paljon tilaa, joten niitä ei ihan joka kadunkulmaan voi laittaa. Jos ajatellaan tilannetta, jossa tavallinen ihminen tekisi työmatkansa tuollaisella, täytyisi laskeutumisalustakapasiteettia olla melkoisesti.
Työmatkaliikennettä varten tuskin voidaan tehdä lennonjohtoa kuten lentokentillä, joten pitäisi myös laatia jokin muu systeemi laskeutumisten ja nousujen ohjaamiseen. Jos tätä ei saada toimimaan järkevästi, voi käydä niin, että pullonkaula syntyy laskeutumisalustalle, ja ruuhkat siirtyvät ilmaan laskeutumisalustojen läheisyyteen.
Lisätään vielä, että tuota laitetta mainostetaan lentävänä taksina, eli sitä lentää varmaankin firman palkkalistoilla oleva kuljettaja. Luultavasti se olisi siis samassa hintaluokassa taksien kanssa, vaikka itse teknologia saataisiinkin hyvin edulliseksi. Kovin matalapalkkaiselle se ei siis soveltuisi jokapäiväiseen käyttöön.
Perusoikeutena? No eipä sitä kukaan ole kieltämässä. Lentävät välineet vaativat lennonjohdon ja riittävästi ilmatilaa. Sekä tietysti lentolupakirjan. Kun kaupungissa halutaan autoilla hyvin lyhyitäkin matkoja, tarkoittaa tämä sitä että keskustassa tulee olemaan pulaa ilmatilasta.
Nämä lentotaksit on kyllä suunniteltu niin että ne lentävät ilman pilottia autonomisesti. Tämähän ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, tavalliset lentokoneet lentävät autopilotilla jatkuvasti. Suurin vaara nykyään onkin se että ihmispilotti alkaa veivaamaan sauvoja itse.
Ilmatilaa riittää myös koska lentotaksit laitetaan lentämään usealla eri lentotasolla kuten lentokoneetkin. Maaliikenteellä on vain yksi taso mutta lentoliikenteellä niitä on kymmeniä joten välityskyky ilmassa on aivan toista luokkaa.
Lisäliikennettä tulee sitten siitä että tavarakuljetukset siirtyvät droonien avulla tehtäväksi. Tämähän olisi todellisuutta jo tänä päivänä jos vain kaupunkien infra sen sallisi.
Autolähiöistä ja parkkipaikkanormeista saa syyttää 1960–80 luvulla TKK:ssa opettaneita liikennetekniikan, yhdyskuntatekniikan ja arkkitehtuurin professoreita.
Mitä lentolaitteisiin tulee niin jopa Tapiolaan suunniteltiin 1960-luvulla naama vakavana parkkipaikkoja yksityisille helikoptereille.
No, haittaako ne joten kun be parkkipaikat? Jos ei ole kyse kaupungin rahoista.
Parkkilaitokset ei saa vuokrata läheskään aina yrityksille parkkipaikkaa. Mekin jätettiin Hekan tila vuokraamatta koska 0 parkkipaikkaa. Esittelijä sanoi että tossa on joutomaata kai siihen voi jättää. Meillä siis 75 henkeä olisi tarvinnut 3 parkkipaikkaa. No mentiin Vantaalle
“No, haittaako ne joten kun be parkkipaikat? Jos ei ole kyse kaupungin rahoista.”
Kyse on kaupungin rahoista. Helsingissä kaupunki omistaa maan. Kaupunki (=veronmaksajat) myy tai vuokraa tontit ja saa enemmän rahaa niistä, jos grynderiä ei pakoteta rakentamaan kannattamattomia parkkipaikkoja. Veronmaksajat siis viimekädessä maksavat pysäköinnin (rakennuskustannusten ja markkinahinnan välisen osan).
Muitakin haittoja on:
— heikentää kaupunkiympäristöä (esim pihakansilla ei kasva puita)
— vähentää asuntotuotantoa ja sitä kautta nostaa asuntojen hintoja
— “ylimääräiset” autot kiusaavat muita autoilijoita ruuhkauttamalla teitä
Minua ihmetyttää Osmon jutut autopaikoista. Taloudellisessa mielessä lienevät oikein. Epäilen kuitenkin, että kun otetaan inhimillisempi ote niin tilanne on toinen.
Suomi on muuttunut muutamassa vuosikymmenessä maatalousyhteiskunnasta kaupunkikeskeiseksi. Useat ovat joutuneet jättämään kotiseutunsa. Sinne jää kuitenkin paljon muuttajien lähipiiriä. Ja tyhjää asuintilaa. On luonnollista, että kaupunkiin muuttanut vierailee lähipiirinsä luona maalla. Autoa tarvitaan, kun usein nämä maaltamuuttaneet ovat nuoria ja lapsiakin on.
Minusta inhimilliseltä kantilta katsottuna autopaikat ovat tärkeämpi sijoitus kuin metro. Metroa tarvitsevat yritykset, että työntekijät pääsevät töihin. Autopaikkoja tarvitsevat yksityiset ihmiset.
Inhimillisesti ottaen autopaikkoja on varmasti riittävästi Helsingissä. Autopaikkoja tarvitsevat löytävät halutessaan varmasti asunnon ja autopaikan. Ja heille ketkä autopaikkaa ei tarvitse voisi lisätä mahdollisuuksia rakentaa asuintaloja ilman niihin koplattavia autopaikkoja, taikka rajallisten paikkojen jaossa tehdä jako huutokaupalla taikka maksuja korottamalla kunnes kipuraja tulee vastaan.
Eiköhän Osmon pointti ole, että autopaikkoja rakennetaan tarpeettoman paljon. Parin viikon välein Helsingin keskustassa autolla käyvänä olen samaa mieltä. Kallioluolissa on aina tilaa ja keskustassa kaikki kohteet ovat lyhyen matkan päässä jostakin luolasta.
Pysäköinnin hinta on sitten toinen juttu. Kun maksan parin viikon välein muutamasta tunnista, hinnalla ei ole todellisuudessa merkitystä. Sen sijaan Helsingissä asuvat lapseni valittavat pysäköinnin hinnasta. Jos heillä on auto lainassa, he palauttavat sen hyvin mielellään kehyskuntaan heti tarpeen päätyttyä.
Miksi lähipiirinsä luona maalla vierailevat tarvitsisi omaa autoa? Useimmissa tapauksissa he voivat mennä bussilla tai junalla paikkakunnalle ja joku lähipiiristä voi sitten hakea autollaan heidät kotiinsa.
Lisäksi täytyy huomioida, että myös asuntoja tarvitsevat yksityiset ihmiset. Autopaikat vievät tilaa asunnoilta. Ne, jotka autopaikkoja tarvitsevat, voivat maksaa niistä ilman kaavoittajan apua.
Ei se ole niin helppoa aina. Nuorena autottomana kun matkustin bussilla silloisen tyttöystävän, nykyisen vaimoni, vanhempien luokse itäiselle Uudellemaalle, piti kulkea hitaalla vakiovuorolla koska he eivät suostuneet tulla hakemaan läheisestä kaupungista jossa pikavuoro olisi pysähtynyt. Sama juttu heidän kesämökkinsä kanssa, lähin rautatieasema oli Mikkeli mutta kun jäin junasta pois kesti yli tunnin kunnes he viitsivät tulla pitkin hampain hakemaan. Oli lopulta pakko hankkia auto. Appiukko on sodan ajan sukupolvea jolle oma auto merkitsee edistystä kun taas julkiset ovat suosta, ja hän halusi tällä tavalla kaupunkilaisvävyehdokkaalle näyttää mistä kana kusee. Oman auton pitäminen ei ole minulla ollut parkkipaikkojen suhteen ongelma koska en ole koskaan asunut kantakaupungissa. Toki sitten kun muutimme yhteen asumaan niin toisesta autosta piti luopua kun sille ei ollut paikkaa taloyhtiön parkkipaikalla, ja se kävi muutenkin turhaksi.
Tämä tarina olkoot esimerkki millaisiin tilanteisiin voi joutua jos hankkii puolison jonka vanhemmat ovat aitoja landepaukkuja jotka eivät halua joustaa periaatteistaan.
Ossille huomauttaisin, että minä tarkoitan vierailulla useamman päivän visiittiä.
Minulla on kyllä kokemusta asiasta. Se tavaramäärä, mitä lapsiperhe tarvitsee mukaansa, on melkeimpä järjetön.
Sanoisin, että bussimatkoina hoidettuna nuo vierailut maalla supistuisivat minimiin, pari kertaa vuodessa ja silleen.
Auton voi tarvittaessa myös vuokrata. Joka tapauksessa, mitkään taloudelliset seikat eivät ole sen vähemmän inhimillisiä kuin perheen luona vierailu maaseudulla. Suunnilleen kaikki mikä maksaa, on jonkinlainen uhraus joltakulta ihmiseltä, sillä muuten siitä ei tarvitsisi maksaa kovin paljoa. Vastaavasti, suunnilleen kaikki, mistä olla valmiita maksamaan, on jollekin ihmiselle arvokasta, sillä muuten siitä ei kukaan olisi valmis maksamaan. Perheen luona vierailu ei ole mikään erikoistapaus. Jos autoa tarvitsee sitä (tai jotain muuta tarkoitusta) varten, niin sitten pitää olla valmis myös auton säilyttämisestä maksamaan markkinahintaa eikä pyytää kaavoittajaa pakottamaan sen hintaa alas. Sillä, että päivittäinen työmatka sujuu helposti esim metrolla on suuri inhimillinen merkitys monelle. Siksi en pidä noita autopaikkoja inhimilliseltä kannalta metroa tärkeämpänä.
R.Silfverberg
” hän halusi tällä tavalla kaupunkilaisvävyehdokkaalle näyttää mistä kana kusee.”
Muistat kai nämä tapahtumat joka kerta, kun he pyytävät apua?
Omat vanhempani eivät koskaan auttaneet mm. lastenhoidossa. Kun he iän takia nyt tarvitsevat apua ja seuraa, niin suhteellisen hiljaista on.
Yksi esimerkki muutoksesta: Tapiolan remontti metron saapumisen myötä, jossa mm. Ainoan ostoskeskus rakennettiin. Aikaisemman ‘keskusta-alueen’ reunalla ja myös parkkikentän kaistojen väleissä oli vaahterarivejä, jotka osaltaan loivat Tapiolan tunnelmaa puistokaupunkina.
Remontin yhteydessä vaahterat kaadettiin, eikä uusia ole istutettu, ilmeisesti siksi että vaahteroiden juurille ei ole tilaa nyt kun vanhan parkkikentän alle on rakennettu pysäköintilaitos. Eräänlainen maan alle haudattu pysäköintitalo, jonka ylimmän betonikannen päällä ei ilmeisesti ole riittävästi humusta.
En ota kantaa onko muutos hyvä vai huono; esimerkiksi metron tulo vaatii joka tapuksessa tiivistä asumista ympärilleen. Mutta tosiasia on että seutu on ankeutunut entisestä, eikä Tapiolassa enää näy ulkomaisia arkkitehtejä joita ennen aina ilmestyi bussilastillinen kerrallaan kameroineen tutustumaan paikkaan. Lasikahvilalle varatussa rakennuksessa eivät ole enää kahvilanpitäjät pärjänneet; paahtavan kuuma betonitasanko ei enää pärjää aikaisemmalle vaahteroiden varjostamalle terassille, vaan asiakkaat ovat siirtyneet Ainoan sisätiloihin.
En tiedä onko muutos ollut väistämätön osa kaupungin kehitystä, mutta tuonpa sen yhtenä rikkana tämän kaupunkisuunnitteluketjun rokkaan.
Lisää rikkoja tähän rokkaan ja kommentteja Mikolle: Minusta Tapiolan keskusta on kyllä kehittynyt parempaan suuntaan: Ankea parkkikkenttä (Ainoan itäpuolella siis), jossa aikaisemmin lähinnä parkkeeratut autot nauttivat vaahteroiden varjosta, on muuttunut viher‑, ja tapahtuma-alueeksi ja “paahtava betonitasanko” on oikein kivan lämmin jo aikaisin keväällä ja myöhään syksyllä. Ei meillä kovin montaa paivää ole “paahteista”, silloin voi hakeutua sinne sisäkahviloihin tai ympäristön niityille joista sitä varjoa kyllä löytyy. Ja istutuslaatikoilla yms. saadaan kyllä melko isokokoistakin vihreää sinne tasangoillekin, laatikot ovat myös helposti siirrettävissä ja hyvin muunneltavissa vuodenaikojen mukaan.
Mauno Koivisto myös ajatteli että lähiöt (joita pankkinsa rahoitti) ovat halvalla rakennettu väliaikaisratkaisu joka hoituu itsestään kun ne puretaan teknisen käyttöiän tultua umpeen noin 40 vuoden päästä. Näin ei käynyt vaan väljän kaavoituksen ja hajautetun omistuksen haitat ovat yhä seuranamme.
Alueella oleva pysäköintitalo on monessa mielessä hyvin erilainen kuin asuintalon alla oleva pysäköintiluola tai edes pihalla oleva autopaikka. Kulkeminen esim. ostosten kanssa tai sorttiasemalle tavaraa vietäessä on merkittävästi hankalampaa, ja työmatkoihin kuluu enemmän aikaa paitsi sen pienen lisäkävelyn takia, myös sen takia että ruuhka-aikoina pysäköintitalon sisään- ja ulosajoväylät ruuhkautuvat paljon nopeammin, ja erityisesti pysäköintitalon yläkerroksista (tai ison hallin alakerroksista) ulosajo kestää pidempään. Myös turvattomuuden tunne voi tulla helpommin parkkitalossa, vaikka kyseessä ei olisikaan Myyrmäen aseman tyylinen “piriparkki”.
Siksi pysäköintipaikan arvo asunnon yhteydessä ei ole sama, kuin pysäköintipaikan arvo autohallissa.
Hyvä kirjoitus. Tämä on yksi peruste lisää sille, miksi autopaikkojen määrää tai niiden sijaintia ei tulisi säädellä kaavalla. Myös paikkojen laadulla on merkitystä ja se näkyy hinnassa.
Rakennuttaja päättäköön onko fiksuinta tehdä (omilla rahoilla toki) iso kallioluola, parkkitalo, pieni kellarihalli vai muutama kadunvarsipaikka.
Markkinat voinevat hoitaa tuonkin.
Mitä ne haitat on ? Siellä lähiöissä asuu se maailman onnellisin kansa
Sen parempaa kasvupaikkaa lapsille ei ollutkaan, kun 60–80 luvulla nämä lähiöt. Kuten nyh vaikka Uittamo, joka sijaitsee 4 kilometrin päässä Turun ytimestä eli Kauppatorilta.
jooh, 70-luvulla rakennettu “city” uittamo, missä 6–12 vuotiaana asuin. Siellä oli parkkeeraus järjestetty siten, että oli maanpinnalla autohalli, jossa lukittava iso liukuovi autoille. Sen hallin päällä sitten oli kansitaso, joka myös oli autopaikoitettu.
Tuliks parkkipaikkoi vähän liikaa? Ei hätiä mitiä, lapset pelas ja leikki yhden hallin-osan kannella pallopelejä sekä vaikkapa juoksivat kilpaa. 4‑maalia usein siel pelattiin. Autoilijat eivät siittä osasta yleensä ittelleen autopaikka ottaneet, peläten niiden vaurioitumista. Mikäs sen koko oli, joku 20x60 metrii ehkä.
Olen koittanut vuokrata omistamaani autohallipaikka kantakaupungin liepeillä uudisalueella, mutta ei ole kysyntää edes pelkillä korkokuluilla 80e/kk. Näitä on naapureillakin tyhjänä. Olisi aika älyvapaata rakentaa viereiselle tontille tulevaan taloon myös liikaa autopaikkoja, koska sieltä pystyisi myös kävellä meidän halliin 20 metriä kadun yli vuokrapaikalle.
Toisaalta itsekin ostin paikan, koska se pitää vielä nykyään olla jos aikoo myydä asunnon hyvään hintaan — ostajat usein kun vaativat oman autopaikan eikä epävarma vuokrapaikka käy.
Pari kommenttia:
Tällaisissa suomalaisen kokoisissa kaupungeissa on tuskin mahdollista tehdä sellaista kaupunkirakennetta, jossa kaikki työmatka- ja asiointiliikenne olisi tehtävissä julkisilla kulkuneuvoilla. Sikäli velvoite rakentaa parkkipaikkoja voi olla tulkittavissa samanlaiseksi haitallisten ulkoisvaikutusten välttämiseksi kuin muuhunkin liikenneverkkoon varattava tila. Tai miksi ei?
Täydennysrakentamisen hankkeissa pysäköintipaikkojen määrän vaatimus saattaa tulla maan omistavalta yksityiseltä as oy:ltä, joka haluaa säilyttää autopaikkojen määrän. Hinta tulee uusien asukkaiden maksettavaksi.
Mitä haitallista ulkoisvaikutusta pysäköintipaikkojen rakentamispakolla mielestäsi torjutaan? Itse keksin ainoastaan väärinpysäköinnin, mutta sen torjumiseen on myös paljon paremmin kohdentuva ja tehokkaampi keino, eli pysäköinninvalvonta ja pysäköintivirhemaksu.
Pysäköinnistä ei ole ulkoishyötyä, vaan pysäköinnistä saatava hyöty kohdistuu kokonaan siihen auton haltijaan itseensä. Pysäköidystä autosta ei ole kenellekään ulkopuoliselle minkäänlaista hyötyä, ainoastaan haittaa.
Jos Mannerheimintie rakennetaan umpeen kolmekymmentäkerroksisia tornitaloja, tonteista saatavalla rahalla rakennettaisiin kevyesti moottoritie talojen alle.
– Maisemakaan ei pilaannu, koska se on pilattu jo muutenkin.
Miksi tehdä moottoritietä, kun sitä ei mihinkään tarvita. Mannerheimintie on ollu lähes suljettu jo pari vuotta, eikä kaupunki ole tuhoutunut. Päinvastoin, asukkaana on mukavaa kun liikennettä on vähemmän. Jatkossakin kaksi kaistaa voisi riittää, kunhan ratikat taas pääsevät kulkemaan. Ja tämä “pilattu maisema” on Helsingin haluttavimpia asuinpaikkoja.
t. Manskulainen
Manskulla on varaa pitâä siirtolapuutarhamökkejä
Ne ei taastusti maksa oikeaa vuokraa
Ne tontit korkeille taloille