Päätin joukkoistaa kehitteillä olevan kirjani Talous ja kaupunki ja julkaista sen luku kerrallaan kommentoitavaksi. Sekä kriittiset että kannustavat kommentit ovat hyvin tervetulleita.
===
Edellä sanottiin, että autoilun haittojen suitsiminen joukkoliikennettä subventoimalla on tosiasiassa tehoton second best ‑ratkaisu. Välttämätön, jos muutakaan ei voida tehdä, mutta se häviää autoilun ulkoisten kustannusten hinnoittelulle.
On sanottu, että joukkoliikenteen saattaminen ilmaiseksi ratkaisisi kaupunkien liikenneongelmat. Joukkoliikenteen suosio on kyllä kiinni enemmän palvelutasosta kuin hinnasta. Ilmainen joukkoliikenne maksaisi veronmaksajille pääkaupunkiseudulla noin 200 miljoonaa euroa. Jos käytössä olisi 200 miljoonaa euroa joukkoliikenteen hyväksi, se kannattaisi käyttää palvelutason parantamiseen.
Noin joka toisella helsinkiläisellä aikuisella on HSL:n näyttölippu. Lipun voimassaoloaikana matkat heille ovat ilmaisia. Eivät hekään silti pelkkään joukkoliikenteeseen tyydy, vaikka joukko on valikoitunutta – ovathan he näyttölipun ostaneet. Siitä puolikkaasta, joka ei ole ostanut näyttölippua, tuskin monikaan luopuisi auton käytöstä, vaikka matkat olisivat ilmaisia. Onhan kuukausilipun hinta keskimäärin noin 1/6 auton kustannuksista, joten sen viimeisen kuudenneksen poistaminen ei muuttaisi dramaattisesti asiaa – ainakin rationaalisesti ajatellen, psykologinen ajattelu saattaa olla eri asia.
Kiinteiden kustannusten kattaminen
Jatka lukemista “41. Joukkoliikenteen optimaalinen hinnoittelu”