Kaupunkielämä on yhtä ulkoisvaikutusten kaaosta, mutta sielläkin markkinatalous toimii vähän autettuna.
Kaupungeissa kaavoittaja päättää, käytetäänkö jotain aluetta teollisuuteen ja varastointiin, toimistoina, omakotitaloina vai kerrostaloina tai kenties puistoina. Markkinoiden kautta ajatellen alueesta on eniten hyötyä siinä käytössä, jossa se tuottaa parhaiten eli jossa siitä maksetaan eniten.
Kaavoitusta ei voi vapauttaa niin, että jokainen tekee omistamallaan tontilla mitä haluaa, koska se, mitä minä teen tontillani vaikuttaa muiden asemaan. Jos jokaisen tontin omistaja maksimoisi omat tulonsa, alue rakennettaisiin umpeen ja siitä tulisi slummi, koska yhtäkään tonttia ei varattaisi puistoksi tai toriksi. Tonttien yhteenlaskettu arvo laskisi. Jos taas yksi omistaja omistaisi koko alueen, kuten etelän lomakohteissa usein on, tämä varaisi kyllä tilat sekä toreille että puistoille tehdäkseen alueesta houkuttelevan ja maksimoidakseen alueen yhteen lasketun arvon.
Tällä rajoituksella alue pitäisi kaavoittaa siihen käyttöön, jossa siitä maksetaan eniten, pääsääntöisesti, mahdolliset ulkoisvaikutukset huomioiden.
40 vuotta sitten Helsingin keskustassa jahdattiin piilokonttoreita, koska toimistoista maksettiin enemmän kuin asunnoista. Monestakin syytä tilanne on kääntynyt ympäri. Nyt asumisesta maksettaisiin enemmän ja kaupunki yrittää estää toimistojen muuttamisen asunnoiksi syistä, joita en oikein ymmärrä. Ainakin nyt markkinat ovat oikeassa. Pääkaupunkiseudulla on yli miljoona neliötä toimitiloja tyhjillään ja keskustan tuntumassa asunnot ovat hyvin haluttuja.
Entä kerrostaloja vai omakotitaloja? Tässäkin pitäisi rahan ratkaista. Se tarkoitus on parempi, jossa tontista maksetaan enemmän siis suhteessa pinta-alaan ei rakennusoikeuteen.
Mutta silloinhan tulisi vain kerrostaloja? Ei tulisi. Alle promille Suomen pinta-alasta on sellaista, että tontinomistaja rakentaisi kerrostaloja mieluummin kuin omakotitaloja, jos saisi itse valita. Keskeisille sijainneille joukkoliikenteen varteen tulisi kerrostaloja, koska molempien asukkaat hyötyvät keskeisestä sijainnista ja kerrostaloissa hyötyjiä on enemmän. Kyllä omakotilalojakin tulisi, mutta vähän syrjemmälle,
Keskeisille sijainneille metron varrelle ei tietenkään kannata tehdä tilankäytöltään tehotonta teollisuutta tai varastointia.
Mutta mitä tekee markkinatalousmyönteiseksi itseään kutsuva kokoomus? Se haluaa markkinatalouden vastaisesti puolustaa kerrostaloja pientelojen tehotonta tilan käyttöä vastaan ja puolustaa kaiken maailman tehotonta toimintaa esimerkiksi Herttoniemen ja Siilitien metroasemien välillä Herttoniemen teollisuusalueella, joka siis pitäisi muuttaa asuinalueeksi. Autokaupat nyt ainakin ovat metroaseman läheisyyden väärin käyttöä, koska autokauppaan tullaan vanhalla autiolla ja lähdetään pois uudella.
Omakotiasunnoissa on kysymys varakkaista ihmisistä. Monelle kokoomuslaisille ”markkinatalous” tarkoittaakin vain rikkaiden puolustamista köyhiä vastaan. Se ei ole markkinataloutta.
Niinpä myös kaukolämmössä ja veden jakelussa kerrostaloasukkaat subventoivat ylihinnoilla omakotiasukkaita, mitä ei oikein voi perustella millään.
Kokoomuslaiset ovat nyt vähän myrtsejä siitä, ettei Stansvikin kallioille rakennetakaan mitään ja pitävät tätä petoksena, koska Kruunuratikan talouslaskelmissa olivat nämä tontit mukana. Osaltaan ymmärrän tätä kritiikkiä, mutta Vihdintien ratikan varrella kokoomuslaiset yrittivät estää huomattavasti suuremman asukasmäärän toteutumista puoltamalla väkisin Pitäjänmäen teollisuusalueella tyhjillään olevien teollisuustonttien säilymistä teollisuustontteina. Nyt siitä on päästy eteenpäin, kun tontin omistajat puhuivat kokoomukselle järkeä. Huomaa, että vasta omistajat saivat kokoomuksen pään kääntymään.
Kyse oli huomattavasti suuremmasta asiasta kuin Stansvikin kallioilla. Pelkästään Valion teollisuustonteille tulee Vihdintien ratikan varrelle 3700 asukasta, kun Stansvikista poistettiin suuren melun tiistaina 260 asukasta. Pitäjänmäen teollisuusalueella on edelleen suuri potentiaali asuntotuotannolle.
Kaiken kaikkiaan Stansvikista on kyllä poistettu 2000 asukasta, mutta sekin on siis vähemmän kuin se asukasmäärä, jonka toteutumista Pitäjänmäessä kokoomus yritti estää.
Konversiomaksu
Palaan vielä tuohon työpaikkoja vai asukkaita keskustaan. Voidaan perustella, että työpaikoilla on positiivisia ulkoisvaikutuksia, sillä keskustassa oleviin työpaikkoihin tullaan joukkoliikenteellä, Espoossa ja Vantaalla olevin autolla. Jos näin on, samalla alueella tuo ulkoisvaikutus on yhtä suuri. Silloin sen voisi hinnoitella kiinteällä konversiomaksulla, joka olisi sama kaikille, vaikkapa 1000 €/m2. Silloin asunnoiksi muutettaisiin suhteellisen edun periaatteen mukaan toimistot, jotka sijaintinsa ja muiden ominaisuuksiensa suhteen sopisivat muita paremmin asunnoiksi ja toimistoiksi parhaiten soveltuvat pysyisivät toimistoina. Minua vähän arveluttaa käytäntö, jossa jotkut saavat muuttaa toimistonsa asunnoiksi ja toiset eivät saa.
“Autokaupat nyt ainakin ovat metroaseman läheisyyden väärin käyttöä, koska autokauppaan tullaan vanhalla autiolla ja lähdetään pois uudella.”
Olen lukenut Osmolta tämän kommentin aiemminkin, ja se särähti korvaan jo silloin. Autoliikkeessä kävijöistä vähintään 90% on siellä tekemässä jotain muuta kuin ostamassa juuri sillä hetkellä autoa. Sinne esimerkiksi mennään aamulla autolla, joka jätetään huoltoon ja lähdetään vaikkapa metrolla päiväksi pois. Sitten iltapäivällä palataan taas metrolla paikalle ja lähdetään huolletulla autolla pois.
En ole eri mieltä siitä, että autokauppoja halleineen ja isoine pihoineen ei kannattaisi pitää metrojen tai juna-asemien liepeillä, mutta kannattaa silti perustella asiaa jotenkin reaalimaailmassa kiinni olevilla argumenteilla.
Kun kävin töissä Helsingin keskustassa, huollatin autoni Siilitien vieressä sijainneessa autoliikkeessä. Sieltä oli helppo ajaa töihin metrolla, toisin kuin kehien varsilla sijaitsevista saman merkin liikkeistä.
Chelsea Lontoossa on alue, jossa raha ja markkinat ovat päässeet ratkaisemaan, mitä alueella on. Kun kävelee alueella, jossa omakotitalot maksavat noin 10 miljoonaa, niin sielläkin on autoliikkeitä. Niiden myymissä autoissa toki lukee Ferrari tai Aston Martin, tai ainakin Mercedes. Alueella on myös lukuisia yksityisiä puistoja.
Näin on. Valitsen aina sellaisen huoltokorjaamon jonne pääsee julkisilla ettei tarvitse sijaisautosta maksaa, ja olen ostanut monta autoa niin että olen mennyt autokauppaan julkisilla esim työpäivän jälkeen, ensin koeajamaan, ja sitten kun sopiva auto on löytynyt niin olen tuonut vanhan auton kotoa sinne vaihtoon. Kolme autoa olen ostanut niin että olen mennyt junalla autokauppaan enkä ole antanut vanhaa autoa vaihdossa.
Helsingin kannattaisi nyt tehdä jotain sille Malmin lentokentälle koska oli niin kiire saada lentokoneet pois sieltä. Seuraava halllitus, jos on änkyräoikeistolainen, voi vielä pakkolunastaa kentän kaupungilta vedoten esim maanpuolustuksen tarpeisiin, ja aloittaa lentoliikenteen uudestaan. Pitäähän kepulaisten ja persujen pikkupomojen päästä yksityiskoneella maakunnista pääkaupunkiin, ohi Helsinki-Vantaan ruuhkien!
Kirjoitit vuonna 2014 “Jos luonto olisi neuvotteluissa osapuoli, se myisi nämä luontokohteet Helsingissä rakennusmaaksi ja ostaisi sillä rahalla satoja kertoja suurempia alueita muualta Suomesta.”
Nyt kun luen tätä kirjoitustasi Stansvikista, niin päättelen, että olet edelleen samaa mieltä kuin 2014. Siksi osoitat sormella muualle, kokoomuksen päätöksiin toiselta puolelta kaupunkia, koska omien sekoilua ei kukaan halua katsoa.
Tuo kohta jatkui niin, että luonto ei tarvitse viheralueita Helsinkiin, mutta ihmiset tarvitsedvat. Siksi kaupunkivihreä on olemassa ihmisiä varten. Olen myös kirjottanut, että hyvä kaupunkirakenne on tiivis mutta harva tarkoittaen että kannatan tiivistä kaupunkirakennetta mutta myös väliin jääviä kunnollisia viheralueita.
En ole tuota Stansvikin kiistaa seurannut, mutta aika tiivistä siihen viereen rakennetaan oli kuitenkin valmis kaavoittamaan Stansvikiin asutusta. Erityisen huonoja argumentteja ovat alueelta löytyvät harvinaiset lajit, koska niillä ei ole tulevaisuutta, ellei aluetta aidata ja suljeta ihmisiltä.
Kovasti minua ihmetyttää, miten noita harvinaisia eliöitä löytyy aina Helsingistä kun on tarkoitus kaavoittaa, mutta ei metsistä, jotka on tarkoitus kaataa.
Kommentti, jota ei tartte julkaista: “Silloin toimistoiksi muutettaisiin suhteellisen edun periaatteen”->pitäisi lukea “Silloin asunnoiksi muutettaisiin suhteellisen edun periaatteen”?
Missä määrin markkinatalous on myyvä termi tänä päivänä? Valtiotasolla sekä kansainvälisellä valtioiden välisellä tasolla näyttää meno olevan pois “meritokraattisesta” markkinataloudesta. Onko markkinatalous myyvänä terminä 90-luvun juttu?
Mitä jos hylättäisiin koko kulttuuripohjainen kaavoitusjaottelu ja nojataan raakoihin luonnontieteisiin? Niin kauan kun vaikka
1. arkena tontin rajoille viranomaisten salaa asentamat desibelimittarit eivät mittaa melulle liian korkeita määrättyjä integraaleja tunteina X‑Y-Z viikonpäivinä Å‑Ä-Ö,
2. pienhiukkaspitoisuudet X metriä korkeassa lieriössä jonka pohja täsmää tonttirajoihin ovat alle Y mikrogrammaa / kuutiometri tuulen nopeuden ollessa alle Z m/s ja
3. riippumatta mittaustuloksista jokaisella joka omistaa neliömetriäkään tonttia X metrin säteellä on oikeus haastaa haitalliseksi koetun tontin omistaja oikeuteen ilman juristikuluja,
jokainen tehköön tontillaan mitä haluaa? En kuvittele että toreja tai puistoja muotoutuisi silti markkinaehtoisesti, näin näemmä ajattelivat jo Carl Ludvig Engel sekä Johan Albrecht Ehrenström, joiden luomuksen arvostus on pitänyt pintansa läpi teollistumisen ja teollisuuden siirtymisen toiselle puolelle planeettaa.
Pienhiukkasista puheen ollen, kai tiedätte että nykyään tärkein syy on puunpoltto pientaloissa? Olen jo tuntenut sen nenässäni eräällä suomalaisella omakotitaloalueella. Aika mielenkiintoisesti olen haistanut tuollaista vain 4 vuoden takaisen energiakriisin jälkeen.