Avainsana: Stansvik

Kaupunkielämä on yhtä ulkois­vaiku­tusten kaaos­ta, mut­ta siel­läkin markki­na­t­alous toimii vähän autettuna.

Kaupungeis­sa kaavoit­ta­ja päät­tää, käytetäänkö jotain aluet­ta teol­lisu­u­teen ja varas­toin­ti­in, toimis­toina, omakoti­taloina vai ker­rostaloina tai ken­ties puis­toina. Markki­noiden kaut­ta ajatellen alueesta on eniten hyö­tyä siinä käytössä, jos­sa se tuot­taa parhait­en eli jos­sa siitä mak­se­taan eniten.

Kaavoitus­ta ei voi vapaut­taa niin, että jokainen tekee omis­ta­mal­laan ton­til­la mitä halu­aa, kos­ka se, mitä minä teen ton­til­lani vaikut­taa muiden ase­maan.  Jos jokaisen ton­tin omis­ta­ja mak­si­moisi omat tulon­sa, alue raken­net­taisi­in umpeen ja siitä tulisi slum­mi, kos­ka yhtäkään tont­tia ei varat­taisi puis­tok­si tai torik­si. Tont­tien yhteen­las­ket­tu arvo lask­isi. Jos taas yksi omis­ta­ja omis­taisi koko alueen, kuten etelän lomako­hteis­sa usein on, tämä varaisi kyl­lä tilat sekä tor­eille että puis­toille  tehdäk­seen alueesta houkut­tel­e­van ja mak­si­moidak­seen alueen yhteen las­ke­tun arvon. Jat­ka lukemista “Vihreät ja markki­na­t­alous (4)”