Lobbarit haluavat pakottaa kunnat epäedullisiin kilpailutuksiin

Aivan aluk­si halu­an sanoa, että kun­tien han­k­in­nois­sa on ongelmia ja että kil­pailu­tus voisi järkevästi toteutet­tuna ava­ta pitkäaikaisia sol­mu­ja ja tuot­taa suuria säästöjä. Helsingis­säkin eräi­den kun­nal­lis­ten yhtiöi­den yksi­ty­istäi­nen ja altist­a­mi­nen kil­pailulle on tuot­tanut suuria säästöjä. Niin on myös yksi­ty­isiltä yhtiöiltä neu­vot­tele­mal­la tehty­jen han­k­in­to­jen kil­pailut­ta­mi­nen on johtanut merkit­tävi­in hin­to­jen alen­e­misi­in. Mieleen tuli aikanaan bus­sili­iken­teen ost­a­mi­nen punaisil­ta bus­seil­ta. Se tehti­in aluk­si sopi­mal­la, Kun se lop­ul­ta kil­pailutet­ti­in, hin­nat lask­i­vat noin 30 %. Tästä tosin on yli 30 vuotta.

EU vaatii julk­isten han­k­in­to­jen kil­pailut­tamista lähin­nä syistä, jot­ka ovat räikeim­mil­lään Välimeren mais­sa. Niis­sä val­lit­se­vaan kult­tuuri­in voi tutus­tua vaik­ka luke­mal­la kir­jan Aster­ix Olympialaisissa.

Suuret transaktiokustannukset

Kil­pailu­tus on kuitenkin kankea ja kallis tapa han­kkia. San­o­taan yksinker­tais­taen, että kil­pailu­tuk­seen liit­tyy suuria transak­tiokus­tan­nuk­sia. Niiden vuok­si EU ei vaa­di kil­pailut­ta­maan pieniä han­k­in­to­ja. Esimerkik­si raken­nushankkeis­sa raja on 5,4 miljoon­aa euroa. Suomes­sa nou­date­taan kuitenkin itse määrät­tyä kansal­lista rajaa, joka on raken­nushankkeis­sa 150’000 euroa. Ovatko transak­tiokus­tan­nuk­set muual­la 36 ker­taa suurem­mat kuin Suomessa?

Aukot­toman kil­pailu­tusasi­akir­jan tekem­i­nen on todel­la vaa­ti­vaa, joten on höh­lää vaa­tia sel­l­aista ihan pienistä han­k­in­noista. Olen ollut ker­ran HYKS:in hal­li­tuk­ses­sa todis­ta­mas­sa, kuin­ka se hylkäsi selvästi edullisem­man tar­jouk­sen vain kos­ka se oli edullisem­pi oival­taval­la taval­la, jota ei osat­tu ottaa huomioon, kun kil­pailu­tuk­sen sään­töjä laadittiin.

Asi­akokon­aisu­us on vaikea. Ongel­maa pahen­taa se, että istu­va hal­li­tus kuun­telee ”asiantun­ti­joina” lähin­nä lob­bare­i­ta, joiden velvol­lisu­us en esit­tää työ­nan­ta­jien­sa kannal­ta suo­tu­isia ratkaisuja.

Ei toimi pienissä kunnissa

Kil­pailu­tus toimii jotenkuten suuris­sa kaupungeis­sa, joil­la on varaa palkata liu­ta han­k­in­ta­juris­te­ja, ja jois­sa poten­ti­aal­isia tar­joa­jia on usei­ta, mut­ta ei toi­mi pienis­sä kun­nis­sa, jois­sa ei ole han­k­in­taosaamista eikä yri­tys­ten välil­lä kilpailua.

Nyt käsit­telyssä on kysymys inhouse-yhtiöistä. Ne ovat kun­tien yksin tai yhdessä omis­tavia yhtiöitä, joil­ta omis­ta­jakun­nat voivat ostaa ilman kilpi­lu­tus­ta.  Jostain syys­tä hal­li­tus on päät­tänyt, että isot kun­nat voivat käyt­tää inhouse-yhtiöitä, mut­ta pien­ten on avat­ta­va han­k­in­nat yksi­ty­isille yri­tyk­sille ja kil­pailutet­ta­va. Minus­ta tämä menee väärin päin. Laki­in tämä on kir­joitet­tu niin, että kun­nan on omis­tet­ta­va inhouse-yhtiöstä vähin­tään 10 %.

Ymmär­rän lob­barin kan­taa. On todel­la houkut­tel­e­vaa pakot­taa pienet kun­nat osta­maan kalli­il­la vain kos­ka kun­nas­sa vaikut­taa vain yksi tai kak­si yhtiötä.

Peri­aat­teessa paras­takaan tar­jous­ta ei tarvitse hyväksyä, jos tar­joa­jia on vain yksi ja eikä tämä ole ymmärtänyt jät­tää bul­vaanin nimis­sä toista, selvästi kalli­im­paa tar­jous­ta. Jos poten­ti­aal­isia tar­joa­jia on vain muu­ta­ma, ne voivat nos­taa hin­taa yhteisym­mär­ryk­sessä. Jos yhteisym­mär­rys perus­tuu sopimuk­seen, se on peri­aat­teessa kiel­let­tyä (mut­ta ei rikos) mut­ta siinä ei ole mitään moitit­tavaa, jos se perus­tuu pelkkään ymmär­ryk­seen eikä kil­pailu­ti­lanteen puut­teel­lisu­u­den ymmärtämi­nen ole kovin vaativaa. .

Jos tämä kil­pailut­ta­mi­nen on kun­tien kannal­ta edullista, voimme olet­taa, että voit­toaan mak­si­moi­vat yri­tyk­set tekevät niin, vaik­ka ei ole pakko. Eivät tee, vaan osta­vat usein omis­tamil­taan tytäry­htiöitä tai tekevät itse tai neu­vot­tel­e­vat hinnasta.

Valitukset tulevat kalliiksi

Jos men­nään pakkok­il­pailu­tuk­seen, pitäisi tehdä jotain niihin liit­tyvi­in val­i­tuk­si­in. Sel­l­ais­takin on tapah­tunut. että yksi tar­joa­ja ilmoit­taa, että jos ette hyväksy min­un tar­jous­tani, minä val­i­tan siitä lop­pu­un asti ja tei­dän pro­jek­tinne viivästyy vuosia. Tätä ei tietenkään ole san­ot­tu kirjallisesti.

Kiu­san­teko­val­i­tuk­set tule­vat kun­nille kalli­ik­si, kos­ka han­kkeen viivästymine — joka on siis val­i­tuk­sen ain­oa tarkoi­tus — tule­vat niin kalli­ik­si.   Kuu­san­teko ei kohdis­tu vain kun­taan. Se voi kohdis­tua myös kil­pail­i­jaan, jon­ka liike­toim­intaa halu­taan vahingoittaa.

Oikeuslaitok­set elävät tässä aivan omas­sa maail­mas­saan. Niiden pitäisi ensin­näkin lajitel­la val­i­tuk­sen täysin aiheet­tomi­in ja hark­in­taa vaa­tivi­in ja hylätä ensim­mäiset viikos­sa. Toisek­si täytän­töön panoa ei pidä kieltää koskaan ratkaisua odoteltaes­sa vaan, jos val­i­tus on aiheelli­nen, määrätä kärsi­neelle osa­puolelle kor­vaus. Lisäk­si val­i­tuk­sen pitäisi mak­saa jotain joka vas­taa edes käsittelykustannuksia.

Vaik­ka itse val­i­tuk­ses­ta ei tarvitse mak­saa juuri mitään, ennen val­i­tuk­sen tekem­i­nen tuot­ti työtä ja mak­soi yri­tyk­selle sitä kaut­ta. Nyt tekoä­ly kir­joit­taa kelpo val­i­tuk­sen ilmaisek­si. Tein kokeek­si tekoä­lyl­lä val­i­tuk­sen eräästä Helsin­gin kaavapäätök­ses­tä ja ihan uskot­taval­ta lop­putu­los näyt­ti. En tietenkään käyt­tänyt tek­stiä mihinkään.

Tämä tulee kalliiksi

Nyt ollaan menos­sa kiilu­vasilmäis­es­ti kohti ratkaisua, joka tulee kun­nille todel­la kalli­ik­si. Nojataan markki­noi­hin, joi­ta ei ole.

Oliko meil­lä jio­tain ongelmia julk­isten meno­jen  kanssa?

9 vastausta artikkeliin “Lobbarit haluavat pakottaa kunnat epäedullisiin kilpailutuksiin”

  1. Kil­pailu­tus toimii parem­min tavaratyyp­pi­sis­sä tuot­teis­sa. Tavaran voi vaikka­pa tes­ta­ta ennen han­k­in­tapäätöstä. Palve­lu­tuot­teis­sa on kyse “tekemis­es­tä toiselle”. Tekemisen laat­ua on han­kala varmis­taa etukä­teen. Huonoa tekemistä ei voi palaut­taa. Toimin­nal­lisia tarpei­ta pitäisi kuva­ta mallintamisel­la, mikä vaatii ammat­ti­maista mallinnu­sosaamista samaan tapaan kuin raken­nusarkkite­hti mallintaa raken­nuk­sen. Kun mallint­a­mi­nen kor­vataan vaa­timusspe­si­fikaa­ti­ol­la eli luet­telol­la vaa­timuk­sia Excel-taulukos­sa, lop­putu­los on useim­miten kaikkea muu­ta kuin haluttiin.

    Vastaa

    1. Ohjelmis­to­tuotan­nos­sa kil­pailu­tuk­ses­sa on lisäk­si se ongel­ma, että ohjelmis­tossa on niin mon­ta liikku­vaa osaa, että ei ole kovin help­poa kir­joit­taa ylös täs­mälleen mitä halu­taan, eikä sitä yleen­stä tiede­täkään ennen kuin kokeil­laan ja kerätään palautet­ta. Tämän takia yksi­tyisel­lä puolel­la koodaustyötä ei juuri enää tilatakaan ulkop­uolisil­ta, vaan tehdään talon sisäl­lä. Toim­inta­mal­li­na on yleen­sä jonkin­lainen “MVP” ajat­telu (Min­i­mum Viable Prod­uct), eli tehdään vähän ker­ral­laan, kat­so­taan miltä näyt­tää ja kerätään käyt­täjien koke­muk­sia, ja sit­ten tehdään vähän lisää.

      Esimerkik­si finanssialal­la toim­i­jat ovat muut­tuneet käytän­nössä ohjelmis­toyri­tyk­sik­si, kos­ka sisäisen ohjelmis­ton tuotan­to on ain­oa asia, mitä ei voi­da järkevästi ulkois­taa. Tietysti jotain voidaan — sil­loin kun halu­taan tarpeek­si pieni palik­ka, jot­ta osa­taan hel­posti kuvail­la täs­mälleen mitä halutaan.

      Julkisel­la puolel­la sen sijaan ohjelmisto­pro­jek­tit edelleen ulkois­te­taan ja kil­pailute­taan, niihin kulute­taan mil­jarde­ja, ja ne silti epäonnistuvat.

      Huo­matkaa, että tämä ei päde valmi­iden ohjelmis­to­jen ostamiseen, vaan ain­oas­taan koodaustyön ostamiseen. Jos ohjelmis­to on jo valmi­ina, sitä voi yleen­sä tes­ta­ta ennen ostopäätöstä (ihan niinkuin fyy­sisiä tuotteitakin).

      Vastaa

    2. Ei kil­pailu­tus toi­mi kovin hyvin monis­sa tavarois­sakaan. Kat­selin joskus huonekalun kil­pailu­tuk­sen lop­putu­losta. Joku tar­joa­ja oli hylät­ty sil­lä perus­teel­la, että tar­jot­tu säkki­tuoli oli asi­akir­jo­jen mukaan 5 sent­tiä liian mata­la tai liian korkea. Ihan mah­do­ton­ta­han on eri valmis­ta­jien tuole­ja oikeasti laadullis­es­ti ver­tail­la. Toinen tar­joaa suo­ma­laisille tut­tua mallia, jos­ta on koke­mus­ta, ja toinen kiinalaisen valmis­ta­jan mil­tei samankokoisia tuot­tei­ta. Kivaa ajan­vi­etet­tä on sel­l­aisia pisteyt­tää ver­tailuis­sa. Kukaan ei itselleen ostaisi huonekalu­ja silti niin, että määrit­tää värin suur­in­pi­irtein ja mitat suur­in­pi­irtein, ja antaa jotain vaa­timuk­sia pin­ta­ma­te­ri­aaleista yms. ja sit­ten toivoo, ettei tule huonoa tuotet­ta lop­putu­lok­sek­si tai ettei vai­h­toe­htois­es­ti hin­ta karkaa käsistä, kun etukä­teen ei voi tietää, mitä kri­tee­rien jäl­keen saat­taa silti tul­la tar­jot­tavak­si. Jos on liian tiukat kri­teer­it, ja käytän­nössä vain yksi kelvolli­nen valmis­ta­ja niin että myyjäkin tilanteen tietää, hin­nat voivat nous­ta hyvinkin korkeiksi.

      Var­maa kil­pailu­tuk­sis­sa on vain se, että kil­pailu­tuk­sen jär­jestämi­nen on kallista. Pelkkiä liit­teitä voi olla kym­meniä tai jopa sato­ja tuotet­ta­vana yksit­täisessä han­k­in­nas­sa. Se voi olla järkevää, että pyytää tar­jouk­sen kolmelta. Mut­ta Hilma-han­k­in­nat ovat aivan älytön­tä byrokra­ti­aa mon­es­sa tapauk­ses­sa. Kukaan ei itselleen han­kkisi mitään sil­lä taval­la, jos halu­aisi saa­da hal­val­la laatua.

      Vastaa

      1. Sinän­sä han­k­in­ta­la­ki ei mitenkään kiel­lä jär­jestämästä kil­pailua myös niin, että han­k­in­tail­moituk­ses­sa ilmoite­taan hin­ta, ja ain­oa arvioin­tikri­teeri on laatu. Myöskään laat­ua ei ole pakko määrit­tää minään tiukkoina mitat­tavina omi­naisuuksi­na, vaan han­k­in­ta­la­ki mah­dol­lis­taa myös “aistin­varaisen” arvioin­nin. Sen “oikean” hin­nan arvioin­ti­in voi käyt­tää markki­navuorop­uhelua ennen varsi­naisen tar­jous­pyyn­nön julkaisemista.

        Ongel­ma on lähin­nä siinä, että kun­nil­la ei ole osaamista eikä mieliku­vi­tus­ta, ja tämän seu­rauk­se­na kil­pailu­tuk­sista tehdään aivan liian vaikei­ta aivan kaikille osapuolille.

  2. Han­k­in­taosaamisen voi jakaa “juridis­een” osaamiseen ja sub­stanssiosaamiseen. Usein pienem­mis­sä kun­nis­sa ei ole kumpaakaan. Juridis­es­ti han­k­in­nat menevät joten kuten läpi ja val­i­tuk­sia tulee harvem­min. Sub­stanssin puoles­ta varsinkin palveluhank­in­nat ovat usein tosi fiasko­ja, joko ref­er­ensse­jä pyy­de­tään liikaa tai ei ollenkaan. Miten henkilö, jol­la ei ole alan koulus­ta, tai muu­ta älliä, voi olla vas­tu­us­sa iso­jen julk­isten raho­jen käyt­tämis­es­tä jol­lain osa-alueella?

    Vastaa

    1. Pienis­sä kun­nis­sa han­k­in­noista pääosa on niin pieniä, ettei ketään kiin­nos­ta valit­taa niin pienistä han­k­in­noista. Val­i­tuk­sen tehnyt­tä ei usein val­i­tuk­sen jäl­keen ainakaan valita.

      Palveluhank­in­to­jen ref­er­enssi­vaa­timuk­set ovat usein ihan vit­se­jä. Joskus vaa­di­taan vahin­gos­sa sel­l­aista koke­mus­ta, jota ei ole liki kel­lään, ja joskus pisteytetään sel­l­ais­es­ta koke­muk­ses­ta, joka on alal­la liki kaikil­la sel­l­aista tehtävää tehneistä. Joskus pisteytetään henkilöko­htaisin pis­tein tek­i­jää, ja sit­ten kun pro­jek­ti alkaa, tek­i­jä vai­h­tuu. Joskus pisteytetään fir­maa. Vält­tämät­tä ne jot­ka fir­man pis­teet ovat ker­ryt­täneet, eivät ole silti mukana pro­jek­tis­sa. Pitäisi olla parem­mat oikeudet pakit­taa tar­jous­pyyn­nön vaa­timuk­sista vähin­tään kysymys­vai­heen jäl­keen, jos siinä ilme­nee uut­ta tietoa, jon­ka takia kri­teer­it kan­nat­taisi muuttaa.

      Vastaa

  3. Kil­pailu­tuk­sis­sa suurin ongel­ma on siinä, että Suomes­sa on yli 300 itsenäistä organ­isaa­tio­ta han­k­in­tak­il­pailu­ja jär­jestämässä, kukin yli 700 lak­isääteistä tehtävää varten. Ei ole edes teo­ri­as­sa mah­dol­lista, että Suomen kokois­es­ta maas­ta löy­ty­isi riit­tävästi osaavia ihmisiä jokaiseen organ­isaa­tioon tätä tehtävää hoita­maan, puhu­mat­takaan että hei­dät saisi rekryt­tyä kun­nall­ishallinnon työntekijöiksi.

    Ratkaisu olisi keskit­tää julkiset han­k­in­nat maakun­nal­liselle tai jopa val­takun­nal­liselle tasolle. Sil­loin olisi edes teo­reet­ti­nen mah­dol­lisu­us onnis­tua. Samal­la myös transak­tiokus­tan­nuk­set pieneni­sivät merkit­tävästi myös tar­joa­jien kannal­ta, kun jokaisen kun­nan han­k­in­to­ja varten ei olisi uni­ikkia laatukri­teeristöä pyy­hekumeille ja jalkapalloille.

    Vastaa

    1. Meil­lähän on koitet­tu keskit­tää han­k­in­to­jen tekemistä ja sen vaa­ti­maa osaamista val­tion puolel­la Hanseli­in. Myös kun­nat voivat käyt­tää sitä. Usein se jopa toimii kelvol­lis­es­ti näin eri puo­lil­la pöytää mon­ta ker­taa olleen näkökulmasta

      Vastaa

    2. Juuri näin!

      Jos pakote­taan joku kil­pailut­ta­maan, niin sil­loin pitä taa­ta kil­pailut­ta­jalle ase­ma jos­sa se kyke­neen hyö­tymään itse siitä mak­si­maalis­es­ti. Näis­sä Orpon hal­li­tuk­sen touhuis­sa on se paha vika, että niil­lä halu­aa sito­toa kil­pailut­ta­jan eli kun­tien, kädet ja vain ava­ta yksi­ty­is­ten pääsyn rahas­ta­maan parem­min verovaro­ja, sen sijaan että niil­lä ajateltaisi­in veron­mak­sajien kokonaisetua.

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.