Lobbarit haluavat pakottaa kunnat epäedullisiin kilpailutuksiin

Aivan aluk­si halu­an sanoa, että kun­tien han­k­in­nois­sa on ongelmia ja että kil­pailu­tus voisi järkevästi toteutet­tuna ava­ta pitkäaikaisia sol­mu­ja ja tuot­taa suuria säästöjä. Helsingis­säkin eräi­den kun­nal­lis­ten yhtiöi­den yksi­ty­istäi­nen ja altist­a­mi­nen kil­pailulle on tuot­tanut suuria säästöjä. Niin on myös yksi­ty­isiltä yhtiöiltä neu­vot­tele­mal­la tehty­jen han­k­in­to­jen kil­pailut­ta­mi­nen on johtanut merkit­tävi­in hin­to­jen alen­e­misi­in. Mieleen tuli aikanaan bus­sili­iken­teen ost­a­mi­nen punaisil­ta bus­seil­ta. Se tehti­in aluk­si sopi­mal­la, Kun se lop­ul­ta kil­pailutet­ti­in, hin­nat lask­i­vat noin 30 %. Tästä tosin on yli 30 vuotta.

EU vaatii julk­isten han­k­in­to­jen kil­pailut­tamista lähin­nä syistä, jot­ka ovat räikeim­mil­lään Välimeren mais­sa. Niis­sä val­lit­se­vaan kult­tuuri­in voi tutus­tua vaik­ka luke­mal­la kir­jan Aster­ix Olympialaisissa.

Suuret transaktiokustannukset

Kil­pailu­tus on kuitenkin kankea ja kallis tapa han­kkia. San­o­taan yksinker­tais­taen, että kil­pailu­tuk­seen liit­tyy suuria transak­tiokus­tan­nuk­sia. Niiden vuok­si EU ei vaa­di kil­pailut­ta­maan pieniä han­k­in­to­ja. Esimerkik­si raken­nushankkeis­sa raja on 5,4 miljoon­aa euroa. Suomes­sa nou­date­taan kuitenkin itse määrät­tyä kansal­lista rajaa, joka on raken­nushankkeis­sa 150’000 euroa. Ovatko transak­tiokus­tan­nuk­set muual­la 36 ker­taa suurem­mat kuin Suomessa?

Aukot­toman kil­pailu­tusasi­akir­jan tekem­i­nen on todel­la vaa­ti­vaa, joten on höh­lää vaa­tia sel­l­aista ihan pienistä han­k­in­noista. Olen ollut ker­ran HYKS:in hal­li­tuk­ses­sa todis­ta­mas­sa, kuin­ka se hylkäsi selvästi edullisem­man tar­jouk­sen vain kos­ka se oli edullisem­pi oival­taval­la taval­la, jota ei osat­tu ottaa huomioon, kun kil­pailu­tuk­sen sään­töjä laadittiin.

Asi­akokon­aisu­us on vaikea. Ongel­maa pahen­taa se, että istu­va hal­li­tus kuun­telee ”asiantun­ti­joina” lähin­nä lob­bare­i­ta, joiden velvol­lisu­us en esit­tää työ­nan­ta­jien­sa kannal­ta suo­tu­isia ratkaisuja.

Ei toimi pienissä kunnissa

Kil­pailu­tus toimii jotenkuten suuris­sa kaupungeis­sa, joil­la on varaa palkata liu­ta han­k­in­ta­juris­te­ja, ja jois­sa poten­ti­aal­isia tar­joa­jia on usei­ta, mut­ta ei toi­mi pienis­sä kun­nis­sa, jois­sa ei ole han­k­in­taosaamista eikä yri­tys­ten välil­lä kilpailua.

Nyt käsit­telyssä on kysymys inhouse-yhtiöistä. Ne ovat kun­tien yksin tai yhdessä omis­tavia yhtiöitä, joil­ta omis­ta­jakun­nat voivat ostaa ilman kilpi­lu­tus­ta.  Jostain syys­tä hal­li­tus on päät­tänyt, että isot kun­nat voivat käyt­tää inhouse-yhtiöitä, mut­ta pien­ten on avat­ta­va han­k­in­nat yksi­ty­isille yri­tyk­sille ja kil­pailutet­ta­va. Minus­ta tämä menee väärin päin. Laki­in tämä on kir­joitet­tu niin, että kun­nan on omis­tet­ta­va inhouse-yhtiöstä vähin­tään 10 %.

Ymmär­rän lob­barin kan­taa. On todel­la houkut­tel­e­vaa pakot­taa pienet kun­nat osta­maan kalli­il­la vain kos­ka kun­nas­sa vaikut­taa vain yksi tai kak­si yhtiötä.

Peri­aat­teessa paras­takaan tar­jous­ta ei tarvitse hyväksyä, jos tar­joa­jia on vain yksi ja eikä tämä ole ymmärtänyt jät­tää bul­vaanin nimis­sä toista, selvästi kalli­im­paa tar­jous­ta. Jos poten­ti­aal­isia tar­joa­jia on vain muu­ta­ma, ne voivat nos­taa hin­taa yhteisym­mär­ryk­sessä. Jos yhteisym­mär­rys perus­tuu sopimuk­seen, se on peri­aat­teessa kiel­let­tyä (mut­ta ei rikos) mut­ta siinä ei ole mitään moitit­tavaa, jos se perus­tuu pelkkään ymmär­ryk­seen eikä kil­pailu­ti­lanteen puut­teel­lisu­u­den ymmärtämi­nen ole kovin vaativaa. .

Jos tämä kil­pailut­ta­mi­nen on kun­tien kannal­ta edullista, voimme olet­taa, että voit­toaan mak­si­moi­vat yri­tyk­set tekevät niin, vaik­ka ei ole pakko. Eivät tee, vaan osta­vat usein omis­tamil­taan tytäry­htiöitä tai tekevät itse tai neu­vot­tel­e­vat hinnasta.

Valitukset tulevat kalliiksi

Jos men­nään pakkok­il­pailu­tuk­seen, pitäisi tehdä jotain niihin liit­tyvi­in val­i­tuk­si­in. Sel­l­ais­takin on tapah­tunut. että yksi tar­joa­ja ilmoit­taa, että jos ette hyväksy min­un tar­jous­tani, minä val­i­tan siitä lop­pu­un asti ja tei­dän pro­jek­tinne viivästyy vuosia. Tätä ei tietenkään ole san­ot­tu kirjallisesti.

Kiu­san­teko­val­i­tuk­set tule­vat kun­nille kalli­ik­si, kos­ka han­kkeen viivästymine — joka on siis val­i­tuk­sen ain­oa tarkoi­tus — tule­vat niin kalli­ik­si.   Kuu­san­teko ei kohdis­tu vain kun­taan. Se voi kohdis­tua myös kil­pail­i­jaan, jon­ka liike­toim­intaa halu­taan vahingoittaa.

Oikeuslaitok­set elävät tässä aivan omas­sa maail­mas­saan. Niiden pitäisi ensin­näkin lajitel­la val­i­tuk­sen täysin aiheet­tomi­in ja hark­in­taa vaa­tivi­in ja hylätä ensim­mäiset viikos­sa. Toisek­si täytän­töön panoa ei pidä kieltää koskaan ratkaisua odoteltaes­sa vaan, jos val­i­tus on aiheelli­nen, määrätä kärsi­neelle osa­puolelle kor­vaus. Lisäk­si val­i­tuk­sen pitäisi mak­saa jotain joka vas­taa edes käsittelykustannuksia.

Vaik­ka itse val­i­tuk­ses­ta ei tarvitse mak­saa juuri mitään, ennen val­i­tuk­sen tekem­i­nen tuot­ti työtä ja mak­soi yri­tyk­selle sitä kaut­ta. Nyt tekoä­ly kir­joit­taa kelpo val­i­tuk­sen ilmaisek­si. Tein kokeek­si tekoä­lyl­lä val­i­tuk­sen eräästä Helsin­gin kaavapäätök­ses­tä ja ihan uskot­taval­ta lop­putu­los näyt­ti. En tietenkään käyt­tänyt tek­stiä mihinkään.

Tämä tulee kalliiksi

Nyt ollaan menos­sa kiilu­vasilmäis­es­ti kohti ratkaisua, joka tulee kun­nille todel­la kalli­ik­si. Nojataan markki­noi­hin, joi­ta ei ole.

Oliko meil­lä jio­tain ongelmia julk­isten meno­jen  kanssa?