43. Ruuhkamaksut

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

===

Monis­sa kaupungeis­sa eri puo­lil­la maail­maa on otet­tu käyt­töön tietul­lit kaupunki­in tuleville. Tämä ei ole opti­maa­li­nen ratkaisu, mut­ta parem­pi kuin ei mitään – siis erään­lainen sec­ond best ‑ratkaisu sekin.

Lon­toos­sa kaupun­gin keskus­taan ajami­nen mak­saa 15 pun­taa eli noin 17 euroa päivässä. Tukhol­mas­sa per­itään ajanko­hdas­ta riip­puen eurosta neljään euroon kerta.

Kiin­teisi­in tul­li­ra­joi­hin perus­tu­vista ruuhka­mak­su­ista on help­po löytää viko­ja. On kohtu­u­ton­ta, että täysi mak­su menee muu­ta­man sadan metrin matkas­ta, joka vain sat­tuu alka­maan tul­li­ra­jan väärältä puolelta. Toinen ajaa samal­la mak­sul­la tul­li­ra­jan sisäl­lä usei­ta kilo­me­tre­jä. Mitään ei tarvitse mak­saa, jos mat­ka alkaa tul­li­ra­jan sisältä ja pysyy siel­lä. Kiin­teä tul­li­ra­ja syn­nyt­tää väk­isin ”rajan kirot” sen lähel­lä oleville toimin­noille. Pitäisi verot­taa tul­li­ra­jan sisäl­lä ajet­tu­ja kilo­me­tre­jä, mut­ta ne ovat ilmaisia, kun vain rajan ylit­tämien mak­saa. Jos tietul­lit per­itään vain pääteil­lä, syn­tyy houku­tus käyt­tää pikkuteitä, mikä vain lisää hait­to­ja. Jat­ka lukemista “43. Ruuhkamaksut”