Työllisyys ja kokoomuksen halu leikata asumistukea

Suo­ma­laisen hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan peru­songel­ma on ikä­jakau­ma, jon­ka seu­rauk­se­na net­tosaa­jia on aina vain enem­män ja net­tomak­sajia, työssä käyviä, aina vain vähemmän.

Kos­ka ikä­jakau­maa ei noin vain muute­ta, on nos­tet­ta­va työl­lisyyt­tä. Työperäi­nen maa­han­muut­to olisi hyväk­si, mut­ta Suo­mi ei ole muut­ta­jille san­ot­ta­van houkut­tel­e­va, kos­ka mar­raskuu, kum­malli­nen kieli — tai oikeas­t­aan kak­si — ja muukalais­vas­tainen ilmapiiri.

Työl­lisyyt­tä pitäisi nos­taa paljon, mielu­um­min jon­nekin noin 80 pros­ent­ti­in. Tämä taas tarkoit­taa, että on työl­lis­tet­tävä myös niitä, joiden osaamises­sa, työkyvyssä tai muis­sa omi­naisuuk­sis­sa on puutteita.

Hei­dän osaltaan taas haaveet kol­men ton­nin palka­s­ta ovat utopis­tisia. Jos työn on tuotet­ta­va niin paljon, että siitä voi kan­nat­tavasti mak­saa 3 000  €/kk, aika paljon töitä ja työn­tek­i­jöitä kar­si­u­tuu pois.

Julki­nen sek­tori voi tietysti mak­saa mitä vain tuot­tavu­ud­es­ta piit­taa­mat­ta, mut­ta siihen tarvi­taan iloisia veron­mak­sajia. Jos ongel­mana on julkisen talouden kestävyys­va­je, huono­tuot­toisen työvoiman palkkaami­nen kun­ti­in korkeal­la pal­ka­lla ei san­ot­tavasti auta.

Niin­pä tarvi­taan täy­den­täviä tulon­si­ir­to­ja. En tiedä, onko aja­tus huono­jen palkko­jen tukemis­es­ta täy­den­tävil­lä tulon­si­ir­roil­la oikeis­to­laista vai vasem­mis­to­laista poli­ti­ikkaa, mut­ta kokoomus­laista se ei ainakaan näytä ole­van. Jat­ka lukemista “Työl­lisyys ja kokoomuk­sen halu leika­ta asumistukea”

Minä ja Hitas

Minä ja Hitas

Olen kir­joit­ta­mas­sa muis­telmi­ani. Alun perin erään tun­netun kir­joit­ta­jan piti kir­joit­taa minus­ta elämäk­er­ta, mut­ta hän sai muu­ta duu­nia ja luopui pro­jek­tista. Sen jäl­keen päätin hylätä ajatuk­sen elämänker­ras­ta ja kir­joit­taa muis­tel­mani. Muis­tel­mat ovat aivan eri asia kuin elämänker­ta. Kir­jas­sa on myös tek­stiä Hitas-jär­jestelmästä. Julkaisen nyt tässä, kos­ka asia on toiv­ot­tavasti menet­tänyt jo ajanko­htaisuuten­sa, kun muis­tel­mani valmistuvat.

Kan­natin aikanaan Hitas-poli­ti­ikkaa, kos­ka Helsin­ki oli vah­vasti jakau­tu­mas­sa köy­hien (ARA-asun­not) ja rikkaiden (kovan rahan asun­not) kaupungik­si. Halusin puo­lus­taa keski­t­u­loisia, jot­ka oli­vat liian rikkai­ta saadak­seen ARA-asun­non ja liian köy­hiä ostaak­seen kovan rahan omis­tusasun­non. Asun­to­lainas­sa, jos sel­l­aisen ylipään­sä sai, oli kova korko ja lyhyt laina-aika, viisi tai kahdek­san vuot­ta. Vuokrasään­nöste­lyn vuok­si kovan rahan vuokra-asun­to­ja ei juuri ollut.[1]

Olen asunut peräti kolmes­sa Hitas-asun­nos­sa Kata­janokalla. Sat­tuma joh­dat­ti taas tässä elämääni. Olin päät­tänyt muut­taa pien­estä huoneen ja keit­tiön asun­nos­tani Län­si-Pasi­laan. Menin KOP:n kont­tori­in, jos­sa Hitas-asun­to­ja sil­loin jaet­ti­in. Tulin main­in­neek­si, että tietysti muut­taisin Kata­janokalle, mut­ta sinne nyt tietenkään ei pääse. ”On meil­lä asun­to­ja myös Kata­janokalla”. Niin­pä lähdin pankista tule­vana kata­janokkalaise­na. Ilman tuo­ta lausah­dus­ta minus­ta olisi tul­lut pasi­lalainen, olisin tuskin naimi­sis­sa puolisoni kanssa eikä kolmea las­tamme olisi. Jat­ka lukemista “Minä ja Hitas”

Lisää asuntoja Helsingin keskustaan

Toimis­toti­las­ta on tulos­sa pääkaupunkiseudul­la merkit­tävää yli­tar­jon­taa. Toisaal­ta osa etä­työstä on tul­lut jäädäk­seen ja toisaal­ta suun­taus vie kohden tiivi­impiä toimis­to­ja, jois­sa on vähem­män neliöitä henkeä kohden. Omaa työhuonet­ta ei enää tarvi­ta omia mappe­ja varten. Tietokoneenkaan ei tarvitse olla oma, kos­ka tiedot ovat pilvessä.

Mon­et yri­tyk­set tähtäävät jopa 50 pros­ent­tia pienem­pi­in toim­i­tiloi­hin, mut­ta arvioikaamme, että vähen­nys on lähivu­osi­na keskimäärin vaa­ti­mat­tomasti 20 %. Se on silti pari miljoon­aa toimi­s­toneliötä. Jos näi­den tilalle tulisi asun­to­ja, syn­ty­isi koti noin 50 000 asukkaalle.

Kaavoit­ta­ja hyväksyy toimis­to­jen muut­tamisen asun­noik­si kaupun­gin laidoil­la, mut­ta ei keskus­tas­sa. Työ­paikkamäärän pitäisi siis keskus­tas­sa kas­vaa samas­sa tahdis­sa toimis­to­jen tiivistymisen kanssa. Tätä perustel­laan sil­lä, että Helsin­gin keskus­ta tar­joaa maan parhaan sijain­nin toimis­toille. Siel­lä on toim­i­tilo­ja tyhjil­lään paljon vähem­män kuin muual­la pääkaupunkiseudul­la. Jat­ka lukemista “Lisää asun­to­ja Helsin­gin keskustaan”

Korkea tontin vuokra ei tee asumisesta kalliimpaa

Pormes­tari Juhana Var­ti­ainen poisti jokin aika sit­ten kaupung­in­hal­li­tuk­sen listal­ta ton­tin­lu­ovu­tuk­sen peri­aat­teet. Tiet­tävästi hän halu­aisi lisätä kil­pailut­tamista. Kan­natan jyrkästi. 

Asun­to­jonot ja asumisen korkea hin­ta ovat ikäviä asioi­ta, mut­ta ne ovat silti hyvä merk­ki. Men­estyvään kaupunki­in halu­taan muut­taa nopeam­min kuin asun­to­ja pystytään rakentamaan.

Kun asun­to­ja on liian vähän, niukku­ut­ta voidaan säädel­lä kolmel­la taval­la: Jat­ka lukemista “Korkea ton­tin vuokra ei tee asumis­es­ta kalliimpaa”

Vuokrat kääntynevät laskuun Helsingissä

Tar­jol­la ole­vien vuokra-asun­to­jen määrä osoit­taa, että markki­nat tas­apain­ot­ta­va vuokrata­so on kään­tynyt lasku­un Helsingis­sä. Vuokranan­ta­jille tosi­a­sioiden tun­nus­t­a­mi­nen näyt­tää vievän aikaa.

2010-luvul­la asun­to­jen vuokrat nousi­vat Helsingis­sä nopeam­min kuin niiden hin­nat. Korko­jen lask­ies­sa kohti nol­laa olisi luul­lut käyvän päinvastoin.

Nyt ollaan nor­maal­im­mas­sa tilanteessa. Keskus­pankin syn­nyt­tämä pääo­main­flaa­tio näkyy myös Helsin­gin asun­to­jen hin­to­jen nousuna. Vuokralais­ten mak­sukykyä se ei ole nos­tanut. Moni nuori aikuinen näyt­tää pak­enevan Helsin­gin kohtu­ut­to­mia vuokria naa­purikun­ti­in tai vielä kauem­mas. Jat­ka lukemista “Vuokrat kään­tynevät lasku­un Helsingissä”

Jatkan kaupunkisuunnittelukysymysten seuraamista blogillani

Olin elämäni viimeises­sa kaupunkiym­päristölau­takun­nan kok­ouk­ses­sa pari viikkoa sit­ten. Tähän päät­tyi 12-vuoti­nen, oikeas­t­aan 16-vuoti­nen urani kaupunkisu­un­nit­telus­ta vas­taavas­sa lau­takun­nas­sa. Alka­vana vaa­likau­t­e­nani tehtäväni selvästi kevenevät.

Helsin­gin kehit­tämi­nen on edelleen into­hi­moni. Sik­si tulen täl­lä blogilla seu­raa­maan kaupunkiym­päristölau­takun­nan asioi­ta — myös kaupung­in­hal­li­tuk­sen asioi­ta ‑mut­ta en rapor­toi kaikesta vaan vain merkit­tävim­mistä ja min­ua eniten kiin­nos­tavista kysymyk­sistä tukeutuen kaikille avoimi­in esityslistoihin.

Oden vaaliohjelma (10) Helsinki tuottamaan markkinaehtoisia vuokra-asuntoja

Kun Jätkäsaa­reen raken­netaan 1 500 ARA-asun­toa ja kun näi­den vuokra alit­taa markki­navuokrata­son 500 eurol­la asun­toa kohden, ARA-asukkaiden saa­ma hyö­ty on vuodessa yhdek­sän miljoon­aa euroa. Posi­ti­iviseen diskrim­i­naa­tioon käytet­tävät rahat kohden­tu­vat minus­ta itse ongel­maan tehokkaammin.

Näitä raho­ja ei voi kuitenkaan ver­ra­ta. Vaik­ka ARA-asukkaat hyö­tyvät yhdek­sän miljoon­aa, kaupun­ki ei menetä tont­ti­t­u­loina yhdek­sää miljoon­aa vaan olen­nais­es­ti vähemmän.

Tämä tarkoit­taa, että kaupun­ki saa tont­tivuokria kovan rahan vuokra-asun­noista liian vähän. Miten näin voi olla, vaik­ka vuokrat kil­pailute­taan? Jat­ka lukemista “Oden vaalio­hjel­ma (10) Helsin­ki tuot­ta­maan markki­nae­htoisia vuokra-asuntoja”