Ketkä pääsevät kaupunkiin?

Parikymmentä vuotta sitten Euroopan suuret kaupungit tempautuivat nopeaan kasvuun. Imuun tarttui myös Helsinki, jossa seudun väkiluku on kasvanut jo 330 000 asukkaalla. Monissa kasvavissa kaupungeissa asumisen hinta on noussut tuskallisesti.

Helsingissä asuminen on kallistunut vähemmän, koska asuntotuotantoa on pystytty lisäämään. Asukkaat tosin eivät ole tästä päättäjiä kiittäneet. Nyt asuntotuotanto jumittaa, vaikka väkiluku kasvaa entistä nopeammin. Pian rakentamatta jääneitä asuntoja tarvittaisiin. Rakentajat ovat palanneet kotimaihinsa ja saattavat jäädä sinne.

Suhdannevaihtelut ovat markkinatalouden vitsaus, jota vastaan viisas valtion toimii. Helsinki on jotain tehnytkin. Asuntotuotanto kyykkää Helsingissä paljon vähemmän kuin seudun muissa kunnissa.

Jos kaikki halukkaat eivät mahdu, miten valitaan ne onnekkaat, jotka pääsevät kaupunkiin? Jatka lukemista ”Ketkä pääsevät kaupunkiin?”

Asumisen hinta mittaa muuttopainetta

Asumisen korkea hinta on paha vitsaus, mutta toisaalta se kertoo kaupungin haluttavuudesta. Hyvin eivät ole asiat siellä, missä asunnot jatkuvasti halpenevat.

Paras mittari kaupungin haluttavuudelle asuinkaupunkina on asumisen hinta. Jos samanlaisen asunnon vuokra kaupungissa A on 1200 €/kk ja kaupungissa B 900 €/kk ja henkilö valitsee silti kaupungin A, hänellä on jokin syy pitää A:ta parempana. Ihmisten toiveet menevät tietysti ristiin, mutta hintaerot kertovat keskimääräisestä haluttavuudesta – muuttopaineesta vähän niin kuin veden pinta padon toisella ja toisella puolella kertoo, mihin suuntaan vesi virtaisi, ellei sitä kahlehdittaisi. Jos asuntoja voitaisiin siirtää kitkattomasti kaupungista toiseen niin, että niiden hinta asettuisi samaksi kaikkialla, syntyisi suuri muuttoaalto samaan tapaan kuin padon räjäytys vapauttaisi veden virtaamaan.

Koska ihmisten liikkumiseen liittyy kitkaa, tietysti myös asuntotuotannon määrä vaikuttaa asumisen hintaan sitä laskevasti.

Asuminen on selvästi kalliimpaa Helsingissä kuin Tampereella. Viime vuonna vapaarahoitteisen kaksion vuokra Helsingissä oli keskimäärin 20,73 euroa/m² ja Tampereella 15,29 €/m². Niinpä 50 neliön kaksiosta joutui maksamaan 250 €/kk enemmän. Se on hinta siitä, että päätyy Helsinkiin eikä Tampereelle. Jatka lukemista ”Asumisen hinta mittaa muuttopainetta”

Puheeni valtuustosta Valimon teollisuusalueesta

Valtuusto käsitteli Otso Kivekkään aloitetta asuntojen kaavoittamisesta teollisuusalueelle Valimon itäosassa tulevan Vihdintien ratikan äärelle.

Hyvät valtuutetut!

Joskus yli 40 vuotta sitten esitin, että Ruoholahdessa silloin ollut lautatarha pitäisi siirtää pois asuntojen tieltä. Se herätti valtavaa pahennusta kokoomuksessa: miten voit olla noin yritysvihamielinen, minulle huudettiin. Tuskin kukaan pitäisi enää lautatarhaa järkevänä maankäyttönä Ruoholahdessa.

Kaupungin kasvaessa sen maankäyttö muuttuu. Mikä oli ennen järkevää ei uudessa tilanteessa sitä enää ole. Tämä on vaikeaa kokoomukselle, mutta on se tietysti joskus vaikeaa meille vihreillekin.

Parhaillaan puretaan Hakaniemen siltahirvitystä. Siitä tuli aikanaan niin ruma, korkea ja kaupunkikuvaan huonosti sopiva, koska sen ali piti päästä laivalla Hakaniemessä olevalle elementtitehtaalle. Kun silta oli valmis, tehdas lopetti toimintansa.

Punavuori oli aikanaan paljolti teollisuusaluetta, mutta ei ole enää eikä kukaan teollisuutta sinne haikaile.

Kun me nyt rakennamme Vihdintien ratikkaa, teollisuusalue on sen varrella väärää maankäyttöä. Ratikalla ei lasteja tehtaalle kuljeteta. Teolliset työpaikatkin hyötyvät vain marginaalisesti ratikkayhteydestä, koska hehtaaria kohden teollisuusalueelle on todella vähän työpaikkoja. Jatka lukemista ”Puheeni valtuustosta Valimon teollisuusalueesta”

Lisää asuntoja keskustaan

Helsingin kaupunginvaltuusto käsitteli aloitettani asumisen merkittäväksi lisäämiseksi keskustassa ja sen välittömässä läheisyydessä. Tässä puheenvuoroni keskustelun alustukseksi:

Kaupunkimme keskustan vetovoima on viime vuosina heikentynyt. Pyrimme etsimään tähän syitä itsestämme tai ennen kaikkea toisistamme. Sama kehitys koskee kuitenkin jokseenkin kaikkia suuria kaupunkeja kaikkialla maailmassa. Erikoiskauppa on siirtynyt verkkoon, päivittäistavarakauppa automarketteihin ja toimistotyö paljolti etätyöksi, muun muassa.

Helsinki on myös yli miljoonan asukkaan kaupunkina kasvanut kokoluokkaan, jossa kaupungit yleensä muuttuvat yhden keskuksen kaupungeista monen keskuksen kaupungeiksi.

Erillisongelma Helsingissä on Venäjältä ja Aasiasta tulevien matkailijoiden katoaminen Putinista johtuvista syistä. Keskustan luksuskauppojen asiakkaat eivät ennenkään tulleet keskustaan metrolla, mutta eivät myöskään autolla, vaan Allegro-junalla ja Finnairin Aasian lennoilla. Jatka lukemista ”Lisää asuntoja keskustaan”

Toimeentulotuen vuokrarajoja ei voi toteuttaa kolmessa kuukaudessa

Näen suomalaiselle hyvinvointivaltiolle kaksi poliittista uhkaa.

Poliittinen vasemmisto ei halua pitää suitsia kireällä vaan jakaa rahaa sympatian perusteella. Silloin kun demarit rakensivat hyvinvointivaltiota, he olivat rahankäytössä tiukkoja ja johdonmukaisia. Säännöt olivat ankaria. Tämä ote on höltynyt pahasti viimeisen 20 vuoden aikana. Jos hyvinvointivaltion rahoja käytetään tehottomasti, kärsijöinä eivät ole rikkaat vaan köyhät. Jos joku saa perusteettomia tulonsiirtoja, rahaa riittää muille tarpeessa oleville vähemmän.

Toinen ongelma ovat oikeistolaiset. Heidän pahin ongelmansa ei ole se, että he haluavat kyykyttää köyhiä ja lisätä tuloeroja. Aina tulee uusia vaaleja ja tästä kansa kostaa vaaleissa. Jatka lukemista ”Toimeentulotuen vuokrarajoja ei voi toteuttaa kolmessa kuukaudessa”

Hallituksen asuntopolitiikka muuttaa Suomea syvällisesti

 

Maan hallitus on päättänyt vähentää olennaisesti tukea  pienituloisten asumiseen kasvukeskuksissa ja erityisesti Helsingissä. Tarkoitus on sekä leikata asumistukea että käytännössä lakkauttaa kohtuuhintaisten asuntojen rakentaminen. Tällä on todella kauaskantoiset vaikutukset maahamme. Yritän hahmottaa asiaa seuraavassa, mutta joudun turvautumaan aika paljon mutuiluun, koska ainakaan minun tiedossani ei kunnollisia tutkimuksia asiasta. Asia ei ole kuitenkaan täysin mustavalkoinen  

Asumistuki

Minulla on henkilökohtainen suhde asumistukeen. Teimme Juhana Vartiaisen kanssa kymmenen vuotta sitten raportin siitä, miten vähän koulutetuille tai muuten huonotuottoiselle työvoimalle saataisiin työpaikkoja. Raportti julkaistiin nimellä ”Lisää matalapalkkatyötä”.
Huono palkka ei tietenkään ollut tavoite vaan väistämätön seuraus huonosta osaamisesta ja/tai työkyvystä. Raportin toimenpidesuosituksista on toteutettu varsin huomattava osa.

Esitimme raportissa asumistukeen 400 euron suojaosaa palkkatuloille.
Otan vastuun tuosta ehdotuksesta – varsinkinkin kun Juhana on kääntänyt asiassa kelkkansa.

Ajatuksena oli tehdä asumistuesta köyhän maan matalapalkkatuki. Kaikki ne teollisuusmaat, jotka ovat onnistuneet painamaan työttömyyden alas, tukevat huonotuottoista työtä jotenkin. On parempi tukea huonoa palkkaa vähän kuin maksaa henkilön koko elatus työttömyysturvana tai muuna tulonsiirtona. Kun se sidottiin asumistukeen, pois rajautuivat ne, joilla asumiskustannukset olivat olemattomat – asuvat vanhempiensa luona tai elävät muuttotappioalueilla – ja jotka tulivat siksi toimeen huonolla palkallaan. Valtiovarainministeriö oli kanssamme samaa mieltä, mutta napsaisi kuitenkin 400 eurosta satasen pois. Asumistuen etuoikeutettu tulo on lisännyt asumistuen kustannuksia, mikä oli sen tarkoituskin. Se ei voinut yllättää ketään.

Matalapalkkaisen työn subventointi on tullut tarpeelliseksi, koska vuoden 1990 jälkeen reaaliansiot ovat nousseet 50 % ja tämä koskee myös alimpia palkkoja. Se tarkoittaa, että minimituotto työlle on noussut myös 50 %, mikä karsii monia töitä kokonaan pois. Tämän seurauksena rakenteellinen työttömyys tai oikeammin tasapainotyöttömyys on noussut merkittävästi.

Nyt tilanne on erilainen kuin kymmenen vuotta sitten, kun tuota suojaosaa esitimme. Silloin oli todella kyse siitä, että osa työttömistä pystyy työllistymään tuettuna tai he eivät työllisty lainkaan.  Nyt on toisin – tai oli ainakin puoli vuotta sitten ja niin ainakin hallitus uskoo. Työvoimapulan vuoksi tämä kohdejoukko pystyykin työllistymään ilman tukea. Sen mukaan asumistuen kautta jaettavalta matalapalkkatuelta ja siten ainakin suojaosalta olisi mennyt perusteet. En ole yhtä vakuuttunut, että pitkäaikaistyöttömien terveys, osaaminen ja raittius ovat parantuneet äkisti niin paljon, että työnantajien kannattaa maksaa heille sellaista palkkaa, että he voivat maksaa helsinkiläisiä vuokria. Jatka lukemista ”Hallituksen asuntopolitiikka muuttaa Suomea syvällisesti”

Miksi asuntolainojen korkojen verovähennysoikeutta ei tule palauttaa

Laitoin X:ään (Twitter) ketjun  asuntolainojen korkovähennyksistä, joita demarit esittävät palautettaviksi. Julkaisen sen yhtenäiseksi editoituna myös tässä.

Asuntolainojen korkojen verovähennysoikeuden palauttamista on perusteltu asuntotuotannon elvytyskeinona. Sellaisena se olisi tehoton ja menisi pääosin ohi maalin. Suora tuki tuotannolle olisi paljon tehokkaampaa ja Helsingin osalta tilapäinen tontinvuokrista tinkiminen uusien vuokrasopimusten osalta.

On kysytty, miksi sijoitusasunnon korot saa vähentää verotuksessa, mutta oman asunnon korkoja ei saa. Ero on siinä, että sijoitusasunnon vuokra on verotettavaa tuloa, jota omassa asunnossa asumisesta ei makseta. Ei siis ole tuloa, josta korko vähennetään. Jatka lukemista ”Miksi asuntolainojen korkojen verovähennysoikeutta ei tule palauttaa”

Asuntotuotanto ei saisi sakata

Asuntojen tuotanto on romahtanut korkojen noustua. On haaskausta pitää rakennuskapasiteettia käyttämättömänä.

EKP:n ratkaisuista tullaan vielä puhumaan. Keskuspankin tulee torjua suhdanteiden ylikuumenemisesta johtuvaa inflaatiota, mutta tämä inflaatio on Putin-peräistä.

Vaikuttaa kysyntä tietysti rakennuskustannuksiinkin. Alan ylikuumenemisen takia samanlaisen talon rakentaminen Helsinkiin on paljon kalliimpaa kuin muualle maahan. Kaikki tahot ovat kahmineet tästä osansa. Sikäli pieni hidastaminen on hyväkin, mutta nyt hidastuu aivan liikaa.

Asuntotuotanto on hankala asia markkinataloudelle, koska uustuotannon osuus asunnoista on pieni. Lyhyellä aikavälillä asuntojen tarjonta on jäykkää ja asunto välttämättömyys. Siksi pieni kysynnän vaihtelu synnyttää isoja vaihteluja hinnassa. Pitäisi katsoa kauemmaksi eikä antaa hintojen yliohjata tuotantoa. Jotenkin vain pitäisi asuntotuotanto rahoittaa matalien hintojen aikoina.

Jatka lukemista ”Asuntotuotanto ei saisi sakata”

Miten ja miksi humanitäärisin perustein Suomeen tulleiden sosiaaliturva pitää eriyttää.

Kirjoitukseni Maahanmuuton vaikeat kysymykset sai vastaanoton, joka yllätti minut. Tekstiä on luettu yli 25 000 kertaa. Olen kuitenkin kirjoittanut samat asiat monta kertaa aiemminkin, viimeksi toukokuussa. Kirjoituksiin pääsee tästä ja tästä. Jokseenkin samaa olen kirjoittanut monta kertaa viimeisen 20 vuoden aikana. Laita blogin hakukenttää ”maahanmuutto” niin saat runsaasti osumia.

Olen pöllämystynyt tästä keskustelusta, jossa puheenvuoroihin asennoidutaan vain sen mukaan, onko kirjoittaja maahanmuuttajien puolella vai heitä vastaan, eikä muulla ole merkitystä. Maahanmuuttoon liittyvät kysymykset ovat vaikeita ja muuttuvat koko ajan vaikeammiksi. Järkevät pelisäännöt, ”yhteiskunnallinen insinööriosaaminen”, tulee koko ajan tärkeämmäksi.

Kirjoitin siitä, että sosiaaliturvan tulisi olla humanitäärisen maahanmuuttajien kohdalla erilainen kuin se on maassa pitkään asuvien kohdalla. Tarkoitan tällä humanitäärisin perustein oleskeluluvan saajia, en vastaanottokeskuksissa olevia, joiden hakemusta vasta käsitellään – heillähän on jo nyt erilainen sosiaaliturva – enkä myöskään työperäistä maahanmuuttoa. Jatka lukemista ”Miten ja miksi humanitäärisin perustein Suomeen tulleiden sosiaaliturva pitää eriyttää.”

Perintöverosta luovutusvoittoveroon (3): Progressiivinen menovero?

Suomessa on siis tehty suurten sijoitusomaisuuksien kartuttaminen holdingyhtiöiden avulla verottomaksi. Omaisuustulosta on maksettava veroa vasta, jos sitä tuloutetaan kulutettavaksi. Tämä pätee kuitenkin vain niihin, jotka kartuttavat omaisuuttaan omaisuustuloilla. Se taas edellyttää, että on oltava valmiiksi varakas.

Palkansaaja, joka haluaa kartuttaa varallisuuttaan palkasta säästämällä, joutuu sen sijaan maksamaan veroa myös siitä osasta tuloa, jonka käyttää säästämiseen. Työtä tekemällä ei toisin sanoen voi rikastua.

Entä jos muutettaisiin tämäkin? Siirryttäisiin progressiivisesta tuloverosta progressiiviseen menoveroon. Tämä tarkoittaisi, että kaikki säästäminen olisi verotuksessa vähennyskelpoista ja vastaavasti säästöjen syömistä verotettaisiin kuin tuloa.

Asuntosäästäminen helpottuisi huomattavasti, mutta niin helpottuisi myös vaikkapa osakesäästäminen. Tämä olisi tie vauraaseen keskiluokkaan ja ainakin vähän nykyistä vauraampiin eri tuloluokkiin kuuluviin palkansaajiin. Jatka lukemista ”Perintöverosta luovutusvoittoveroon (3): Progressiivinen menovero?”