Kategoria: asuntopoltiikka

Valta siirtyy kaupungeille

Valta siirtyy kaupungeille

His­to­ri­an kir­joi­tus tulee ker­tomaan mei­dän elävän aikaa, jol­loin val­ta siir­tyy val­tioil­ta kaupungeille. Trumpin san­o­taan joudut­ta­neen tätä tah­tomat­taan vetäyt­tämäl­lä val­tion yhteiskun­nal­lis­es­ta vastuusta.

Olen ollut kansane­dus­ta­ja, min­is­teri ja puolueen puheen­jo­hta­ja, mut­ta selvästi suurin on vaiku­tuk­seni ollut Helsin­gin kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nas­sa. Kaupungeis­sa tehdään suuria ja kauaskan­toisia ratkaisuja.

Meneil­lään ole­va siir­tymä­vai­he on han­kala, kos­ka val­ta ja vas­tuu ovat eri paikois­sa. Taloudelli­nen kasvu tapah­tuu lähin­nä suuris­sa kaupungeis­sa tai se ei tapah­du lainkaan. Kaupunkien pitäisi voi­da vapaut­taa kasvu. Val­ta kaupunkien kehi­tyk­ses­tä pitäisi siirtää niille itselleen nopeasti eikä liukumalla.

Otan esimerk­it asun­topoli­ti­ikas­ta ja seg­re­gaa­tioista, joi­ta tun­nen parhait­en. Niiden osalta vas­tuu on jo kaupungeil­la, mut­ta keinot suurelta osin yhä ovat val­ti­ol­la. Jat­ka lukemista “Val­ta siir­tyy kaupungeille”

Mitä voimme oppia Wienistä?

Moni esit­tää Wieniä esimerkkinä ihanteel­lis­es­ta asun­topoli­ti­ikas­ta. Wienin asukkaista noin puo­let asuu taval­la, jota voisi luokitel­la sosi­aalisek­si asun­to­tuotan­nok­si. Tästä puoliskos­ta puo­let on kaupun­gin omis­tamia vuokra-asun­to­ja ja toinen puoli voit­toa tavoit­telemat­tomien yhteisö­jen asun­to­ja, joiden vuokria sään­nöstel­lään. Lop­ut asu­vat vapaara­hoit­tei­sis­sa vuokra-asun­nois­sa (33%). Omis­tusasun­nois­sa asuu vain 19 %. Asum­i­nen on tai ainakin on ollut edullista myös vapaasti määräy­tyvis­sä vuokra-asun­nois­sa, kos­ka kovin paljon enem­pää niistä ei voi (voin­ut) ottaa kuin kaikille tar­jol­la ole­vista kaupun­gin asunnoista.

Wienin ihmeeseen on vaikut­tanut kak­si asi­aa, jot­ka eivät ole suo­raan kopi­oitavis­sa Helsinkiin.

Wien sosialisoi maaomaisuuden

Jat­ka lukemista “Mitä voimme oppia Wienistä?”

Markkinaehtoinen asuntopolitiikka?

Pitäisikö mei­dän siir­tyä markki­nae­htoisem­paan asuntotuotantoon?

Asun­to­tuotan­non sisäl­lön suh­teen markki­na­t­alous toimii kohta­laisen hyvin: tuote­taan sitä, mitä asukkaat halu­a­vat joko ostaa tai vuokra­ta. Sen sijaan asun­to­tuotan­non volyymista päät­tämiseen markki­nat eivät sovel­lu juuri lainkaan. Markki­noiden tuot­ta­man vai­htelun sijaan asun­to­tuotan­non määrä kan­nat­taa pitää kasvukeskuk­sis­sa suun­nilleen vakiona val­tion ja kun­tien keinoin. Siel­lä mis­sä väki vähe­nee, ei uusia asun­to­ja tarvita.

Tosin ei tuotan­non laadunkaan ohjaami­nenkaan ei aina suju markki­noil­ta kun­nol­la, mis­tä kielii liialli­nen yksiöi­den rak­en­t­a­mi­nen esimerkik­si Espoon Suomeno­jal­la ja Van­taan Kivistössä. Kun tuotan­nos­ta päätet­ti­in, yksiöi­den markki­nahin­ta oli kova, mut­ta kun yksiöt oli­vat muu­ta­man vuo­den kulut­tua valmi­it, niitä olikin tuotet­tu liika. Ongel­ma tun­netaan nimel­lä cob­web-teo­ria tai sikasyk­li.  Yri­tyk­sis­sä tarvit­taisi­in viisaampia päät­täjiä. Jat­ka lukemista “Markki­nae­htoinen asuntopolitiikka?”

Pitäisikö ylituloiset häätää ARA-asunnoista?

Hal­li­tus kaavailee taas yli­t­u­lois­t­en häätämistä pien­i­t­u­loisille tarkoite­tu­ista ARA-asun­noista. Tämä on syn­nyt­tänyt suur­ta vas­tus­tus­ta noiden yli­t­u­lois­t­en ja myös HEKAn taholla.

Kär­keen on nous­sut kysymys tieto­suo­jan rikkomis­es­ta. Tulot ovat yksi­ty­isa­s­ia eikä tieto­suo­jaa saa täl­lais­es­ta syys­tä rikkoa. Tosin tiedot itse kunkin verotet­tavista tuloista ovat Suomes­sa julk­isia. Kuka hyvän­sä voi kat­soa kenen hyvän­sä verotiedot. Jokasyksyisenä veropäivänä niitä repostel­laan lehdis­sä yleisesti.

Näköjään tulot eivät ole yksi­ty­isa­s­ia, kun ARA-asun­toa haetaan tai vai­hde­taan. Sil­loin tulot kyl­lä tarkaste­taan. Jos saa asum­is­tukea – joka on siis ARA-asun­to­jen ohel­la toinen tapa tukea pien­i­t­u­lois­t­en asum­ista – tulot tarkaste­taan joka vuosi. Kelan tietokoneetkaan eivät ole  kärähtäneet ylikuor­mi­tuk­sen vuoksi.

Huo­mat­taakoon, etteivät nuo tulo­ra­jat ole eri­tyisen mata­lat. Suurin osa suo­ma­lai­sista mah­tuu niiden sisään. Esimerkik­si per­heessä, jos­sa on kak­si aikuista ja kak­si las­ten, tulo­ra­ja on 7 270 €/kk. Jat­ka lukemista “Pitäisikö yli­t­u­loiset häätää ARA-asunnoista?”

Miksi HOASin kimppakämpissä asuvat eivät saa valita kämppäkavereitaan?

Opiske­li­jat vieras­ta­vat  HOAS:n kimp­pakämp­piä. Kuitenkin yksi­ty­isil­lä vuokra­markki­noil­la opiske­li­joiden kimp­pakäm­pät ovat kovin suosit­tu­ja. Yksiön sijaan vuokrataan yli sadan neliön asun­to ja ote­taan siihen 3–5 opiske­li­jaa. Tulee paljon halvem­mak­si kuin yksiöt.

Mis­tä moinen ero?

Opiske­li­joiden itse muo­dostamis­sa kimp­pakämp­is­sä he voivat vali­ta kämp­pik­sen­sä. Kun joku läh­tee pois, poruk­ka sopii keskenään, kuka tulee tilalle. HOASil­la saat samaan kämp­pään asumaan kenet sat­tuu. Kauhuk­er­to­muk­set elämän­tapo­jen eroista – esimerkik­si nukku­ma-ajoista tai  keit­tiön siivos­ta –   kulke­vat suus­ta suuhun ja saa­vat varo­maan kimppakämppiä.

Asun­tore­formiy­hdis­tyk­sen sem­i­naaris­sa tiis­taina kysyin tästä HOAS:in edus­ta­jal­ta, joka oli ker­tomas­sa opiske­li­joiden asumis­es­ta. Mik­si kimp­pakämp­pään ei ote­ta toisen­sa valin­nut­ta porukkaa, kun avi­o­li­itossakin saa puolison­sa. Hän antoi vas­tauk­sen, joka var­maankin oli tot­ta hänen näkökul­mas­taan. Ei ole mah­dol­lista, kos­ka tämä sään­tö ja tuo sään­tö estävät sen ja kaiken kukku­rak­si Kela alkaa etsiä sieltä avoli­itossa ole­via voidak­seen alen­taa näi­den asumistukea.

Vain eduskun­ta voi ava­ta tämän Gor­dion­in sol­mun. Jos lakien nou­dat­ta­mi­nen pakot­taa toim­i­maan tyh­mästi, lake­ja pitää muut­taa. Onnek­si HOASin uudel­la toim­i­tusjo­hta­jal­la on koke­mus­ta lakien muuttamisesta.

Miten kasvava väestö mahtuu jämähtäneeseen asuntokantaan Helsingissä?

Helsingis­sä asun­to­jen rak­en­t­a­mi­nen on hidas­tunut merkit­tävästi. Silti kaupun­gin asukasluku kas­vaa 10 000 asukkaal­la vuodessa. Pitkään on odotet­tu, mil­loin asun­not lop­pu­vat, mut­ta tyhjien myytävien tai vuokrat­tavien asun­to­jen määrä ei ole edes vähentynyt.

Eilen Eero Hol­sti­lan ten­tates­sa min­ua uud­es­ta kir­jas­tani Talous ja kaupun­ki oivalsin mah­dol­lisen selityksen.

Tilas­tois­sa oli ennen yli 30  000 ”tyhjää” asun­toa Helsingis­sä. Val­taosa niistä ei ollut oikeasti tyhjiä, vaan niiden asukas ei ollut kir­joil­la Helsingis­sä. Merkit­tävä osa näistä oli viro­laisia tai mui­ta raken­nustyömiehiä. Nyt hei­dän asun­ton­sa on oikeasti tyhjänä ja tekee tilaa Helsinki­in muuttaville.

Tuloerojen mittaamisesta

Kun mitataan tulo­ero­ja, on ensin päätet­tävä, tutk­i­taanko suh­teel­lisia vai absolu­ut­tisia ero­ja.  Minus­ta kaik­ki syyt puolta­vat suh­teel­lisia ero­ja, vaik­ka se tuot­taakin jonkun mielestä väärän johtopäätök­sen siitä, että tulo­erot eivät ole juuri kasvaneet.

Jos alku­ti­lanteessa Pekan tulot ovat 100 euroa kuus­sa ja Matin 2 000 euroa kuus­sa ja lop­puti­lanteessa Pekan tulot ovat 8 000 euroa kuus­sa ja Matin 10 000 euroa kuus­sa, minus­ta hei­dän tilanteen­sa on tasoit­tunut, mut­ta jonkun toisen mielestä ero on kasvanut.

Jos tutk­i­taan suh­teel­lisia ero­ja, 1800-luvun sää­ty-yhteiskun­ta oli eri­ar­voisem­pi kuin mei­dän aikamme, mut­ta jos tutk­i­taan absolu­ut­tisia ero­ja, nykyti­lanne on eriarvoisempi.

Parhaana tulo­eromit­ta­ri­na pidän Gini-ker­roin­ta, mut­ta muut mit­tar­it täy­den­tävät sen anta­maa kuvaa. Onhan esimerkik­si hyvä tietää köy­hyy­dessä elävien määrästä ja tilanteesta. Jos tulo­erot kas­va­vat, on eri asia johtuuko se rikkaimpi­en rikas­tu­mis­es­ta vai köy­himpi­en köy­htymis­es­tä. Gini-ker­toimen määritelmä esitetään linkin mukaises­sa wikipedia-artikke­lis­sa. Jat­ka lukemista “Tulo­ero­jen mittaamisesta”

Tulotason muutos eri puolilla Helsingin seutua

 

Päätin tarkastel­la, miten muut­toli­ike köy­hdyt­tää ja vauras­tut­taa aluei­ta Helsin­gin seudul­la. Luulin, että Paa­vo-tietokan­nas­sa olisi jo vuo­den 2023 tiedot, kos­ka lehdil­lä ne ainakin ovat, mut­ta sieltä löy­tyikin vas­ta vuo­den 2022 tulotiedot postinu­meroalueit­tain. Tam­miku­us­sa uudestaan.

Otin muut­tu­jak­si 18 vuot­ta täyt­tänei­den keski­t­u­lo­jen muu­tok­sen vuon­na 2012 ja 2022. Yleen­sä tarkastel­laan medi­aa­nia, mut­ta kos­ka min­ua kiin­nos­ti kun­tien väli­nen kil­pailu vero­tu­loista, otin keski­t­u­lot. ”Defla­toin” keski­t­u­lot koko maan keski­t­u­loil­la, jol­loin ”deflaat­tori” otti huomioon sekä hin­tata­son että keskimääräisen tulota­son nousun. Selitetään tämä kaaval­la, kos­ka puhe on väk­isin epätäs­mäl­listä. Jat­ka lukemista “Tulota­son muu­tos eri puo­lil­la Helsin­gin seutua”

35. Wienin asuntopoliittinen ihme

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

===

Wieniä on pidet­ty esimerkkinä onnis­tuneesta asun­topoli­ti­ikas­ta. Asum­i­nen on kaupungis­sa edullista. Toimi­vaa kaupunkia on onnis­tut­tu levit­tämään laa­jem­malle sekä fyy­sis­es­ti että henkises­ti. Koko kaupun­ki on suo­ma­laisen silmin kan­takaupunkia. Ratikkakaupunkia se ainakin on. Asukasti­heys Wienis­sä on noin 4 800 asukas­ta neliök­ilo­metril­lä, kun se Helsingis­sä on noin 3 000 asukas­ta neliökilometrillä.

Wienin ihmeen taustal­la oli vasem­mis­to­lainen kaupung­in­hallinto, joka käytän­nössä sosial­isoi yksi­tyisen maao­maisu­u­den kaupun­gin hal­tu­un. Se tapah­tui aset­ta­mal­la maalle niin korkea kiin­teistövero, että maas­ta tuli omis­ta­jalleen rasite. Sen jäl­keen kaupun­ki ”armahti” köy­htyneet maan­omis­ta­jat osta­mal­la näi­den maan pilkkahin­nal­la.  Ei taitaisi onnis­tua Suomessa.

Kan­takaupunki­mainen kaavoitus taas johtuu siitä, että Wien on raken­net­tu pääos­altaan ennen kuin autot räjäyt­tivät kaupunkien mit­takaa­van. Sik­si se on vält­tynyt lähiörak­en­tamiselta. Jat­ka lukemista “35. Wienin asun­topoli­it­ti­nen ihme”

33. Entä jos asumista ei tuettaisi lainkaan?

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

===

Ei ole itses­tään­selvyys. että asum­ista tue­taan kas­vavis­sa kaupungeis­sa. Asum­i­nen on niis­sä nyt niin kallista, ettei pieni­palkkaisi­in töi­hin saataisi tek­i­jöitä, jos perushoita­jien ja tar­joil­i­joiden asum­ista ei tuet­taisi. Kos­ka yhteiskun­ta ei toi­mi ilman pieni­palkkaisten alo­jen työvoimaa, näille olisi sil­loin mak­set­ta­va parem­paa palkkaa. Niin­pä työ­nan­ta­ja­jär­jestöt, jot­ka yleen­sä suh­tau­tu­vat nuiv­asti sosi­aal­isi­in tulon­si­ir­toi­hin, suh­tau­tu­vat kohtu­uhin­taiseen asumiseen myön­teis­es­ti. Niin ne suh­tau­tu­vat myön­teis­es­ti myös edulliseen joukkoli­iken­teeseen, jot­ta vähän kauem­pana asu­vat pieni­palkkaiset pää­si­sivät hal­val­la työ­paikoilleen. On vaikea sanoa, ovatko hal­pa joukkoli­ikenne ja edulli­nen asum­i­nen voit­to työn­tek­i­jöille vai yri­tyk­sille. Jat­ka lukemista “33. Entä jos asum­ista ei tuet­taisi lainkaan?”