asuntopoltiikka

Puheenvuoroni AM-ohjelmasta

Helsingin kaupunginvaltuusto käsitteli eilen AM-ohjelmaa. Tässä puheenvoroni hieman stilisoituna ja täydennettynä.

***

Haluan kiittää AM-ohjelman tekijäitä hyvästä raportista. Se oli todella hyvin tehty ja informatiivinen.

Hurraa, asuntoja saa halvemmalla!

Helsingin Sanomista saimme tänään lukea, että asuntojen hintojen aleneminen on pysähtynyt, mutta pääkaupunkiseutu ja erityisesti Helsinki on ollut pettymys. En ole lainkaan pettynyt, pikemminkin iloinen ja ylpeä. Me olemme pyrkineet toimimaan kohtuuttomia asumismenoja vastaan. Siksi asuntoja on rakennettu niin paljon ja se on toiminut. Tämä on onnistuminen, ei mikään pettymys. Mitenkään liian halpaa ei asuminen edelleenkään ole.

Huolta tuottaa, että nyt asuntotuotanto kyykkää. Kaupungin tulee estää kyykkääminen. On tultava vastaan tonttien hinnoissa ja vuokrissa ehdolla, että rakentaminen aloitetaan määräajassa. Näin on ymmärtääkseni tehtykin. Tosin emme ole saaneet lukea Hesarin sivuilta tästä merkittävästä asuntopoliittisesta päätöksestä.

Vuokralta omaksi

Uutena asiana ollaan ottamassa käyttöön vuokrata omaksi -malli. Pidän tätä hyvänä, mutta näen pienen mörön, joka vaatinee vielä mallin hiomista. Jatka lukemista ”Puheenvuoroni AM-ohjelmasta”

Markkinaehtoinen pysäköinti säästäisi kymmeniä miljoonia vuodessa

Palaan vielä kerran pysäköintiin. Yritän seuraavassa kertoa, miksi markkinamekanismi tuottaisi pysäköintiin paljon järkevämmän ja ennen kaikkea halvemman ratkaisun kun nykyinen normiohjaus ja miksi se tekisi Helsingistä paremman paikan asua. Kysymys on huomattavasta rahamäärästä. Vuosittain voisi säästyä kymmeniä miljoonia euroja.

Helsingissä oli vuoden lopulla rekisteröitynä 339400 autoa, joista liikennekäytössä oli 253 000. Loput 76 400 autoa ovat poissa liikennekäytöstä, siis ”seisomassa”. Pysäköintitilaa ajoyhteyksineen tarvitaan autoa kohden noin 30 neliötä, joten nuo 340 000 autoa tarvitsevat parkkitilaa noin tuhat hehtaaria eli kymmenen neliökilometriä. Pelkästään nuo seisomassa olevat autot tarvitsevat pysäköintitilaa kaksisataa hehtaaria. Jos autoa käytetään työmatkoihin, se tarvitsee toisen pysäköintipaikan työpaikan luona. Kaupunkimaa on kallista ainakin vaihtoehtoiskustannusmielessä eli siis sitä ajatellen, mihin sitä maa-alaa voisi muuten käyttää.

Suuruusluokasta kertoo jotain se, että jos tuhat hehtaaria peitettäisiin kolmikerroksisilla rakennuksilla, niissä mahtuisi asumaan 750 000 henkeä. Tämä on tarkoitettu vain suuruusluokan kuvaamiseen. Pysäköintikentille ei voi rakentaa taloja niiden koko leveydeltä, ja osa autopaikoista on talojen alla ja pysäköintiluolissa. Jatka lukemista ”Markkinaehtoinen pysäköinti säästäisi kymmeniä miljoonia vuodessa”

Uusi hyvinvointivaltio 8: Asumisen tuki

Pitäisikö kasvukeskuksissa maksaa korkeampia palkkoja, koska asuminen on niissä huomattavasti kalliimpaa, vai pitäisikö tehdä niin kuin nyt tehdään, eli tukea asumisen hintaa ARA-politiikalla ja asumistuella, jotta pienemmälläkin palkalla tulisi toimeen?

Tietyssä mielessä asumistuki on työnantajien subventoimista kaupungeissa. Yhdysvalloissa, jossa asumistukea ei makseta, pienimmät palkat ovat selvästi korkeampia siellä, missä asuminen on kalliimpaa, esimerkiksi Kaliforniassa. Niinpä Eteläranta suhtautuu esimerkiksi ARA-asuntoihin huomattavan myönteisesti.

Yhden ihmisen muuttaminen Helsinkiin edellyttää noin 200 000 euron investointia. Yli puolet tästä johtuu asuntojen rakentamisesta, loput ovat kuntien ja yksityisten infrastruktuuri- ja palveluinvestointeja. Arvio on omani kymmenen vuoden takaa ja se perustui Helsingin budjetin analysointiin. Todennäköisesti summa on sen jälkeen noussut.

On eräänlainen markkinavääristymä, että tuota menoa tuetaan verovaroin. Jos ei tuettaisi, työn hinta olisi Helsingissä korkeampi ja moni yritys sijoittaisi työpaikkansa Helsingin ulkopuolella, joko muualle Suomeen tai vaikkapa Viroon. Jatka lukemista ”Uusi hyvinvointivaltio 8: Asumisen tuki”

Uusi hyvinvointivaltio 5: täydentävät tulonsiirrot

Kaikki maat pystyvät työllistämään hyvin koulutetut ja muuten halutut työntekijät. Erot syntyvät siinä joukossa, joka ei ole työmarkkinoilla yhtä haluttua. Kaikki modernit teollisuusmaat, jotka ovat onnistuneet saavuttamaan korkean työllisyyden, subventoivat tavalla tai toisella pienipalkkaisia työntekijöitä, siis vähemmän haluttua työvoimaa.

Tukimuodot ovat hyvin erilaisia ja maidensa näköisiä, ja niillä on usein myös muita tavoitteita.

Yhdysvalloissa on verohyvitysjärjestelmä, Saksassa minijobit, Ruotsi käyttää paljon rahaa palkkatukeen ja työllistää työttömät nuoret kuntiin, Ranskassa valtio tulee työnantajia vastaan sosiaaliturva- ja eläkemaksuissa minimipalkan tasolla ja niin edelleen.

Asumisen tukeminen

Hyvin yleinen pienipalkkaisten tukimuoto on subventoitu tai markkinahinnoista irrotettu asuminen. Siihen toisaalta liittyy vähävaraisten asuttaminen omiin asuntoihinsa ja kaupunginosiinsa, missä on ongelmia itsessään. Edullinen asuminen toisaalta tekee työnantajille mahdolliseksi maksaa pienempiä palkkoja. Suomessa ARA-asuminen on suunnilleen ainoa sosiaalinen tukimuoto, jota työnantajajärjestöt vilpittömästi kannattavat. Jatka lukemista ”Uusi hyvinvointivaltio 5: täydentävät tulonsiirrot”

Ketkä pääsevät kaupunkiin?

Parikymmentä vuotta sitten Euroopan suuret kaupungit tempautuivat nopeaan kasvuun. Imuun tarttui myös Helsinki, jossa seudun väkiluku on kasvanut jo 330 000 asukkaalla. Monissa kasvavissa kaupungeissa asumisen hinta on noussut tuskallisesti.

Helsingissä asuminen on kallistunut vähemmän, koska asuntotuotantoa on pystytty lisäämään. Asukkaat tosin eivät ole tästä päättäjiä kiittäneet. Nyt asuntotuotanto jumittaa, vaikka väkiluku kasvaa entistä nopeammin. Pian rakentamatta jääneitä asuntoja tarvittaisiin. Rakentajat ovat palanneet kotimaihinsa ja saattavat jäädä sinne.

Suhdannevaihtelut ovat markkinatalouden vitsaus, jota vastaan viisas valtion toimii. Helsinki on jotain tehnytkin. Asuntotuotanto kyykkää Helsingissä paljon vähemmän kuin seudun muissa kunnissa.

Jos kaikki halukkaat eivät mahdu, miten valitaan ne onnekkaat, jotka pääsevät kaupunkiin? Jatka lukemista ”Ketkä pääsevät kaupunkiin?”

Asumisen hinta mittaa muuttopainetta

Asumisen korkea hinta on paha vitsaus, mutta toisaalta se kertoo kaupungin haluttavuudesta. Hyvin eivät ole asiat siellä, missä asunnot jatkuvasti halpenevat.

Paras mittari kaupungin haluttavuudelle asuinkaupunkina on asumisen hinta. Jos samanlaisen asunnon vuokra kaupungissa A on 1200 €/kk ja kaupungissa B 900 €/kk ja henkilö valitsee silti kaupungin A, hänellä on jokin syy pitää A:ta parempana. Ihmisten toiveet menevät tietysti ristiin, mutta hintaerot kertovat keskimääräisestä haluttavuudesta – muuttopaineesta vähän niin kuin veden pinta padon toisella ja toisella puolella kertoo, mihin suuntaan vesi virtaisi, ellei sitä kahlehdittaisi. Jos asuntoja voitaisiin siirtää kitkattomasti kaupungista toiseen niin, että niiden hinta asettuisi samaksi kaikkialla, syntyisi suuri muuttoaalto samaan tapaan kuin padon räjäytys vapauttaisi veden virtaamaan.

Koska ihmisten liikkumiseen liittyy kitkaa, tietysti myös asuntotuotannon määrä vaikuttaa asumisen hintaan sitä laskevasti.

Asuminen on selvästi kalliimpaa Helsingissä kuin Tampereella. Viime vuonna vapaarahoitteisen kaksion vuokra Helsingissä oli keskimäärin 20,73 euroa/m² ja Tampereella 15,29 €/m². Niinpä 50 neliön kaksiosta joutui maksamaan 250 €/kk enemmän. Se on hinta siitä, että päätyy Helsinkiin eikä Tampereelle. Jatka lukemista ”Asumisen hinta mittaa muuttopainetta”

Puheeni valtuustosta Valimon teollisuusalueesta

Valtuusto käsitteli Otso Kivekkään aloitetta asuntojen kaavoittamisesta teollisuusalueelle Valimon itäosassa tulevan Vihdintien ratikan äärelle.

Hyvät valtuutetut!

Joskus yli 40 vuotta sitten esitin, että Ruoholahdessa silloin ollut lautatarha pitäisi siirtää pois asuntojen tieltä. Se herätti valtavaa pahennusta kokoomuksessa: miten voit olla noin yritysvihamielinen, minulle huudettiin. Tuskin kukaan pitäisi enää lautatarhaa järkevänä maankäyttönä Ruoholahdessa.

Kaupungin kasvaessa sen maankäyttö muuttuu. Mikä oli ennen järkevää ei uudessa tilanteessa sitä enää ole. Tämä on vaikeaa kokoomukselle, mutta on se tietysti joskus vaikeaa meille vihreillekin.

Parhaillaan puretaan Hakaniemen siltahirvitystä. Siitä tuli aikanaan niin ruma, korkea ja kaupunkikuvaan huonosti sopiva, koska sen ali piti päästä laivalla Hakaniemessä olevalle elementtitehtaalle. Kun silta oli valmis, tehdas lopetti toimintansa.

Punavuori oli aikanaan paljolti teollisuusaluetta, mutta ei ole enää eikä kukaan teollisuutta sinne haikaile.

Kun me nyt rakennamme Vihdintien ratikkaa, teollisuusalue on sen varrella väärää maankäyttöä. Ratikalla ei lasteja tehtaalle kuljeteta. Teolliset työpaikatkin hyötyvät vain marginaalisesti ratikkayhteydestä, koska hehtaaria kohden teollisuusalueelle on todella vähän työpaikkoja. Jatka lukemista ”Puheeni valtuustosta Valimon teollisuusalueesta”

Lisää asuntoja keskustaan

Helsingin kaupunginvaltuusto käsitteli aloitettani asumisen merkittäväksi lisäämiseksi keskustassa ja sen välittömässä läheisyydessä. Tässä puheenvuoroni keskustelun alustukseksi:

Kaupunkimme keskustan vetovoima on viime vuosina heikentynyt. Pyrimme etsimään tähän syitä itsestämme tai ennen kaikkea toisistamme. Sama kehitys koskee kuitenkin jokseenkin kaikkia suuria kaupunkeja kaikkialla maailmassa. Erikoiskauppa on siirtynyt verkkoon, päivittäistavarakauppa automarketteihin ja toimistotyö paljolti etätyöksi, muun muassa.

Helsinki on myös yli miljoonan asukkaan kaupunkina kasvanut kokoluokkaan, jossa kaupungit yleensä muuttuvat yhden keskuksen kaupungeista monen keskuksen kaupungeiksi.

Erillisongelma Helsingissä on Venäjältä ja Aasiasta tulevien matkailijoiden katoaminen Putinista johtuvista syistä. Keskustan luksuskauppojen asiakkaat eivät ennenkään tulleet keskustaan metrolla, mutta eivät myöskään autolla, vaan Allegro-junalla ja Finnairin Aasian lennoilla. Jatka lukemista ”Lisää asuntoja keskustaan”

Toimeentulotuen vuokrarajoja ei voi toteuttaa kolmessa kuukaudessa

Näen suomalaiselle hyvinvointivaltiolle kaksi poliittista uhkaa.

Poliittinen vasemmisto ei halua pitää suitsia kireällä vaan jakaa rahaa sympatian perusteella. Silloin kun demarit rakensivat hyvinvointivaltiota, he olivat rahankäytössä tiukkoja ja johdonmukaisia. Säännöt olivat ankaria. Tämä ote on höltynyt pahasti viimeisen 20 vuoden aikana. Jos hyvinvointivaltion rahoja käytetään tehottomasti, kärsijöinä eivät ole rikkaat vaan köyhät. Jos joku saa perusteettomia tulonsiirtoja, rahaa riittää muille tarpeessa oleville vähemmän.

Toinen ongelma ovat oikeistolaiset. Heidän pahin ongelmansa ei ole se, että he haluavat kyykyttää köyhiä ja lisätä tuloeroja. Aina tulee uusia vaaleja ja tästä kansa kostaa vaaleissa. Jatka lukemista ”Toimeentulotuen vuokrarajoja ei voi toteuttaa kolmessa kuukaudessa”

Hallituksen asuntopolitiikka muuttaa Suomea syvällisesti

Maan hallitus on päättänyt vähentää olennaisesti tukea pienituloisten asumiseen kasvukeskuksissa ja erityisesti Helsingissä. Tarkoitus on sekä leikata asumistukea että käytännössä lakkauttaa kohtuuhintaisten asuntojen rakentaminen. Tällä on todella kauaskantoiset vaikutukset maahamme. Yritän hahmottaa asiaa seuraavassa, mutta joudun turvautumaan aika paljon mutuiluun, koska ainakaan minun tiedossani ei kunnollisia tutkimuksia asiasta. Asia ei ole kuitenkaan täysin mustavalkoinen

Asumistuki

Minulla on henkilökohtainen suhde asumistukeen. Teimme Juhana Vartiaisen kanssa kymmenen vuotta sitten raportin siitä, miten vähän koulutetuille tai muuten huonotuottoiselle työvoimalle saataisiin työpaikkoja. Raportti julkaistiin nimellä ”Lisää matalapalkkatyötä”.
Huono palkka ei tietenkään ollut tavoite vaan väistämätön seuraus huonosta osaamisesta ja/tai työkyvystä. Raportin toimenpidesuosituksista on toteutettu varsin huomattava osa.

Esitimme raportissa asumistukeen 400 euron suojaosaa palkkatuloille.
Otan vastuun tuosta ehdotuksesta – varsinkinkin kun Juhana on kääntänyt asiassa kelkkansa.

Ajatuksena oli tehdä asumistuesta köyhän maan matalapalkkatuki. Kaikki ne teollisuusmaat, jotka ovat onnistuneet painamaan työttömyyden alas, tukevat huonotuottoista työtä jotenkin. On parempi tukea huonoa palkkaa vähän kuin maksaa henkilön koko elatus työttömyysturvana tai muuna tulonsiirtona. Kun se sidottiin asumistukeen, pois rajautuivat ne, joilla asumiskustannukset olivat olemattomat – asuvat vanhempiensa luona tai elävät muuttotappioalueilla – ja jotka tulivat siksi toimeen huonolla palkallaan. Valtiovarainministeriö oli kanssamme samaa mieltä, mutta napsaisi kuitenkin 400 eurosta satasen pois. Asumistuen etuoikeutettu tulo on lisännyt asumistuen kustannuksia, mikä oli sen tarkoituskin. Se ei voinut yllättää ketään.

Matalapalkkaisen työn subventointi on tullut tarpeelliseksi, koska vuoden 1990 jälkeen reaaliansiot ovat nousseet 50 % ja tämä koskee myös alimpia palkkoja. Se tarkoittaa, että minimituotto työlle on noussut myös 50 %, mikä karsii monia töitä kokonaan pois. Tämän seurauksena rakenteellinen työttömyys tai oikeammin tasapainotyöttömyys on noussut merkittävästi.

Nyt tilanne on erilainen kuin kymmenen vuotta sitten, kun tuota suojaosaa esitimme. Silloin oli todella kyse siitä, että osa työttömistä pystyy työllistymään tuettuna tai he eivät työllisty lainkaan. Nyt on toisin – tai oli ainakin puoli vuotta sitten ja niin ainakin hallitus uskoo. Työvoimapulan vuoksi tämä kohdejoukko pystyykin työllistymään ilman tukea. Sen mukaan asumistuen kautta jaettavalta matalapalkkatuelta ja siten ainakin suojaosalta olisi mennyt perusteet. En ole yhtä vakuuttunut, että pitkäaikaistyöttömien terveys, osaaminen ja raittius ovat parantuneet äkisti niin paljon, että työnantajien kannattaa maksaa heille sellaista palkkaa, että he voivat maksaa helsinkiläisiä vuokria. Jatka lukemista ”Hallituksen asuntopolitiikka muuttaa Suomea syvällisesti”