Kategoria: asuntopoltiikka

Tuloerojen mittaamisesta

Kun mitataan tulo­ero­ja, on ensin päätet­tävä, tutk­i­taanko suh­teel­lisia vai absolu­ut­tisia ero­ja.  Minus­ta kaik­ki syyt puolta­vat suh­teel­lisia ero­ja, vaik­ka se tuot­taakin jonkun mielestä väärän johtopäätök­sen siitä, että tulo­erot eivät ole juuri kasvaneet.

Jos alku­ti­lanteessa Pekan tulot ovat 100 euroa kuus­sa ja Matin 2 000 euroa kuus­sa ja lop­puti­lanteessa Pekan tulot ovat 8 000 euroa kuus­sa ja Matin 10 000 euroa kuus­sa, minus­ta hei­dän tilanteen­sa on tasoit­tunut, mut­ta jonkun toisen mielestä ero on kasvanut.

Jos tutk­i­taan suh­teel­lisia ero­ja, 1800-luvun sää­ty-yhteiskun­ta oli eri­ar­voisem­pi kuin mei­dän aikamme, mut­ta jos tutk­i­taan absolu­ut­tisia ero­ja, nykyti­lanne on eriarvoisempi.

Parhaana tulo­eromit­ta­ri­na pidän Gini-ker­roin­ta, mut­ta muut mit­tar­it täy­den­tävät sen anta­maa kuvaa. Onhan esimerkik­si hyvä tietää köy­hyy­dessä elävien määrästä ja tilanteesta. Jos tulo­erot kas­va­vat, on eri asia johtuuko se rikkaimpi­en rikas­tu­mis­es­ta vai köy­himpi­en köy­htymis­es­tä. Gini-ker­toimen määritelmä esitetään linkin mukaises­sa wikipedia-artikke­lis­sa. Jat­ka lukemista “Tulo­ero­jen mittaamisesta”

Tulotason muutos eri puolilla Helsingin seutua

 

Päätin tarkastel­la, miten muut­toli­ike köy­hdyt­tää ja vauras­tut­taa aluei­ta Helsin­gin seudul­la. Luulin, että Paa­vo-tietokan­nas­sa olisi jo vuo­den 2023 tiedot, kos­ka lehdil­lä ne ainakin ovat, mut­ta sieltä löy­tyikin vas­ta vuo­den 2022 tulotiedot postinu­meroalueit­tain. Tam­miku­us­sa uudestaan.

Otin muut­tu­jak­si 18 vuot­ta täyt­tänei­den keski­t­u­lo­jen muu­tok­sen vuon­na 2012 ja 2022. Yleen­sä tarkastel­laan medi­aa­nia, mut­ta kos­ka min­ua kiin­nos­ti kun­tien väli­nen kil­pailu vero­tu­loista, otin keski­t­u­lot. ”Defla­toin” keski­t­u­lot koko maan keski­t­u­loil­la, jol­loin ”deflaat­tori” otti huomioon sekä hin­tata­son että keskimääräisen tulota­son nousun. Selitetään tämä kaaval­la, kos­ka puhe on väk­isin epätäs­mäl­listä. Jat­ka lukemista “Tulota­son muu­tos eri puo­lil­la Helsin­gin seutua”

35. Wienin asuntopoliittinen ihme

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

===

Wieniä on pidet­ty esimerkkinä onnis­tuneesta asun­topoli­ti­ikas­ta. Asum­i­nen on kaupungis­sa edullista. Toimi­vaa kaupunkia on onnis­tut­tu levit­tämään laa­jem­malle sekä fyy­sis­es­ti että henkises­ti. Koko kaupun­ki on suo­ma­laisen silmin kan­takaupunkia. Ratikkakaupunkia se ainakin on. Asukasti­heys Wienis­sä on noin 4 800 asukas­ta neliök­ilo­metril­lä, kun se Helsingis­sä on noin 3 000 asukas­ta neliökilometrillä.

Wienin ihmeen taustal­la oli vasem­mis­to­lainen kaupung­in­hallinto, joka käytän­nössä sosial­isoi yksi­tyisen maao­maisu­u­den kaupun­gin hal­tu­un. Se tapah­tui aset­ta­mal­la maalle niin korkea kiin­teistövero, että maas­ta tuli omis­ta­jalleen rasite. Sen jäl­keen kaupun­ki ”armahti” köy­htyneet maan­omis­ta­jat osta­mal­la näi­den maan pilkkahin­nal­la.  Ei taitaisi onnis­tua Suomessa.

Kan­takaupunki­mainen kaavoitus taas johtuu siitä, että Wien on raken­net­tu pääos­altaan ennen kuin autot räjäyt­tivät kaupunkien mit­takaa­van. Sik­si se on vält­tynyt lähiörak­en­tamiselta. Jat­ka lukemista “35. Wienin asun­topoli­it­ti­nen ihme”

33. Entä jos asumista ei tuettaisi lainkaan?

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

===

Ei ole itses­tään­selvyys. että asum­ista tue­taan kas­vavis­sa kaupungeis­sa. Asum­i­nen on niis­sä nyt niin kallista, ettei pieni­palkkaisi­in töi­hin saataisi tek­i­jöitä, jos perushoita­jien ja tar­joil­i­joiden asum­ista ei tuet­taisi. Kos­ka yhteiskun­ta ei toi­mi ilman pieni­palkkaisten alo­jen työvoimaa, näille olisi sil­loin mak­set­ta­va parem­paa palkkaa. Niin­pä työ­nan­ta­ja­jär­jestöt, jot­ka yleen­sä suh­tau­tu­vat nuiv­asti sosi­aal­isi­in tulon­si­ir­toi­hin, suh­tau­tu­vat kohtu­uhin­taiseen asumiseen myön­teis­es­ti. Niin ne suh­tau­tu­vat myön­teis­es­ti myös edulliseen joukkoli­iken­teeseen, jot­ta vähän kauem­pana asu­vat pieni­palkkaiset pää­si­sivät hal­val­la työ­paikoilleen. On vaikea sanoa, ovatko hal­pa joukkoli­ikenne ja edulli­nen asum­i­nen voit­to työn­tek­i­jöille vai yri­tyk­sille. Jat­ka lukemista “33. Entä jos asum­ista ei tuet­taisi lainkaan?”

32. Miten torjua segregaatiota?

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

===

Seg­re­gaa­tio on kaupungeille hyvin vihe­liäi­nen ongel­ma. Se tulee eri tavoin niin kalli­ik­si, että sen selät­tämisek­si kan­nat­taa käyt­tää paljon rahaa. Tärkein­tä ei kuitenkaan ole käyt­tää mah­dol­lisim­man paljon rahaa vaan saa­da jotain aikaan.

Tärkein ja ainakin kallein seg­re­gaa­tio­ta tor­ju­va keino on sekoit­tunut asukas­rakenne. Se tarkoit­taa, että ARA- ja HITAS-asun­to­ja raken­netaan myös kalli­isi­in kaupungi­nosi­in, joi­hin jotkut onnekkaat pää­sevät asumaan selvästi markki­nahin­taa halvem­mal­la. HITAS-asun­not ovat tässä hyvin lyhyt­näköi­nen keino, kos­ka ne vapau­tu­vat 30 vuo­den kulut­tua hin­tasään­nöstelystä ja myy­dään eniten tar­joav­ille. Kos­ka HITAS-poli­ti­ikas­ta on päätet­ty luop­ua, en keski­ty tähän sen enempää.

Jos yhden asun­non vuokra Jätkäsaa­res­sa tai Kalasa­ta­mas­sa alit­taa markki­navuokran 500 eurol­la kuus­sa, tarkoit­taa se, että tuhan­nen asun­non tuki on yhteen­sä kuusi miljoon­aa euroa vuodessa. Se vas­taa raha­sum­maa, joka käytetään Helsingis­sä koulu­jen posi­ti­iviseen diskrim­i­noin­ti­in, ja tässä kuitenkin oli kyse vain tuhannes­ta asun­nos­ta. Jat­ka lukemista “32. Miten tor­jua segregaatiota?”

30. ARA-asuntoja vai asumistukea?

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

= = =

Kuvitelka­amme, että meil­lä olisi asum­is­tuk­i­jär­jestelmä, joka takaa verot­tomana asum­is­tuke­na seit­semän euroa kuus­sa asuin­neliötä kohden siihen oikeute­tu­ille. Kos­ka rahaa ei riitä kaikille tarvit­seville, vain osa asum­is­tukikelpoi­sista saisi sen. Perustei­ta, joil­la nuo onnekkaat valit­taisi­in, ei ker­rot­taisi julk­isu­u­teen, kos­ka halu­taan säi­lyt­tää tapausko­htainen hark­in­ta. Kun asum­istuen on ker­ran saanut, oikeus siihen jatkuisi ikuis­es­ti, vaik­ka tulot kasvaisivat.

Tätä tuskin hyväksyt­täisi­in. Var­maankin vaa­dit­taisi­in niukko­jen tuki­ra­ho­jen jakamista tasais­es­ti kaikille tarvit­si­joille, eikä vain joillekin onnekkaille ja että tuki lop­puisi, kun tulot kas­va­vat tarpeeksi.

Talousti­eteil­i­jät vas­tus­ta­vat läh­es yksimielis­es­ti ARA-asun­to­jen ja HITAS-asun­to­jen rak­en­tamista. Pien­i­t­u­lois­t­en ja eri­tyis­es­ti pien­i­t­u­lois­t­en lap­siper­hei­den asum­ista tulee tukea, mut­ta asum­is­tu­ki on siihen parem­pi väline. Se menee selvästi parem­min maali­in, jos tarkoituk­se­na on tukea pien­i­t­u­loisia. Jat­ka lukemista “30. ARA-asun­to­ja vai asumistukea?”

29. Eriytyminen ei ole vain paha asia

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

Äärim­milleen yksinker­tais­tet­tu ratkaisu seg­re­gaa­tion vält­tämisek­si olisi taas arpoa asun­not, tosin tietysti niin, että ruokakun­nan koko ote­taan huomioon. Sil­loin ei tulisi rikkaiden ja köy­hien asuinaluei­ta. Mut­ta olisiko se hyvä? Sil­loin ei olisi myöskään hip­sterei­den Kallio­ta eikä punav­ihreää Kumpu­laa. Palaamme taas kysymyk­seen pref­er­enssiero­jen sivut­tamisen tuot­ta­mas­ta hyvinvointitappiosta.

Suomen his­to­ri­an arvoste­tu­in sosi­olo­gi Erik Allardt piti asuinaluei­den eri­lais­tu­mista hyvänä asiana. Elämästä tulee yhteisöl­lisem­pää, kun suun­nilleen samo­ja elämä­nar­vo­ja arvosta­vat asu­vat tois­t­en­sa naa­pureina. Naa­purien kanssa ei ole juuri tekemi­sis­sä, jos he ovat keskenään kovin eri­laisia. Tämän mukaan hip­sterei­den Kallio ja punav­ihreä Kumpu­la ovat siis hyvä asia, kuten myös por­varien Pak­i­la.  Allardtin mukaan on kuitenkin syytä pitää huol­ta, ettei minkään alueen sosi­aa­li­nen taso mene liian alas, ettei syn­ny köy­hyys­tasku­ja tai slum­me­ja. Köy­hyys­tasku­jen syn­tymi­nen on seg­re­gaa­tio-ongelmien keskip­is­teessä. Jat­ka lukemista “29. Eriy­tymi­nen ei ole vain paha asia”

28. Asumispreferenssit

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

Kun hyvin sijait­se­via asun­to­ja on vähän, miten asukkaat niihin val­i­taan järkevästi ja oikeu­den­mukaises­ti? Asi­as­sa ei olisi ongel­maa, jos kaikkien asum­is­pref­er­enssit oli­si­vat samat. Jos vaik­ka asun­not arvot­taisi­in, toisil­la olisi huonom­pi ja toisil­la parem­pi arpaon­ni, mut­ta hyv­in­voin­tia ei tuhot­taisi. Tosin olisi ehkä oikeu­den­mukaisem­paa, että halu­tum­mas­ta asun­nos­ta jou­tu­isi mak­samaan enem­män kuin vähem­män halu­tus­ta, jol­loin arpaon­nen merk­i­tys vähän lievenisi, mut­ta tämä on oma kysymyk­sen­sä, jota han­kaloit­taa se, että toisil­la on enem­män rahaa kuin toisil­la. Palataan tähän myöhemmin.

Arpomi­nen muut­tuu huonok­si menetelmäk­si, kun ote­taan huomioon, että ihmiset halu­a­vat eri asioi­ta. Ris­ti­in menevät toiveet voivat johtua työ­paikan sijain­nista, ystävien ja suku­lais­ten asuin­paikas­ta tai vaik­ka siitä, että yhdet arvosta­vat luon­non­läheisyyt­tä ja toiset urbaa­nia pöhinää. Toiset halu­a­vat asua ker­rostalos­sa ja toiset taas eivät. Jotkut arvosta­vat tietyn­lais­ten ihmis­ten naa­pu­ru­ut­ta. Niin­pä yhdet pää­tyvät asumaan punav­ihreään Kumpu­laan ja toiset por­varei­den Pak­i­laan. Jos henkilö arvotaan hänen kannal­taan väärään asun­toon tai väärään kaupungi­nosaan, syn­tyy hyv­in­voin­ti­tap­pio. Tap­pi­on voi arvioi­da rahas­sa sen perus­teel­la, paljonko kak­si asun­nonos­ta­jaa mak­saisi­vat enem­män, jos saisi­vat ris­ti­in toisilleen määrä­tyt asun­not. Esimerkik­si jos A on saanut asun­non 1 ja B asun­non 2 ja molem­mat mak­saisi­vat heille määrä­ty­istä asun­noista 250 000. A olisi kuitenkin halun­nut asun­non 2 ja B asun­non 1. He mak­saisi­vat molem­mat 300 000 euroa, jos saisi­vat halu­a­mansa asun­not.  Vai­h­dos­ta syn­ty­isi 100 000 euron hyv­in­voin­ti­hyö­ty. Näin lask­ien pref­er­enssien sivu­ut­tamis­es­ta johtu­vat mene­tyk­set voivat olla huo­mat­ta­van suuria. Jat­ka lukemista “28. Asumispreferenssit”

27. Asuntojen hintasäännöstely

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

Ekon­o­mistit vas­tus­ta­vat varsin laa­jasti kaiken­laista asun­to­jen hin­tasään­nöste­lyä. Tähän on usei­ta syitä, jot­ka vahvis­ta­vat tois­t­en­sa merk­i­tys­tä. Hin­tasään­nöste­lyn puoles­ta san­o­taan, että se tekee kaikille mah­dol­lisek­si päästä asumaan. Argu­ment­ti on virheelli­nen, kos­ka asumiseen tarvi­taan ennen kaikkea asun­to­ja ja tont­te­ja, eikä hin­tasään­nöste­ly tuo niitä lisää vaan saat­taa jopa vähen­tää tar­jon­taa, jol­loin entistä harvem­pi pääsee kaupunki­in asukkaak­si.  Mut­ta hin­tasään­nöste­ly merk­it­see, että kaik­ki voivat elätel­lä toivoa.

Hin­tasään­nöste­lyn ongel­mana ovat asun­to­jonot kaikkine harmei­neen, mut­ta ennen kaikkea, että se johtaa heikom­paan laatu­un ja ankeam­paan ympäristöön. Jat­ka lukemista “27. Asun­to­jen hintasäännöstely”

25. Suunnitelmataloudesta markkinatalouteen

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

Suuren maal­ta­paon vuosi­na kaupunkien rak­en­t­a­mi­nen oli val­ta­va kansalli­nen pon­nis­tus. Siinä käyte­tyt menet­te­ly­ta­vat oli­vat sen ajan hen­gen mukaisia. Nyt ne oli­si­vat lainvastaisia.

Yhteiskun­ta teki val­ta­van pon­nis­tuk­sen rak­en­taak­seen asun­to­ja pien­i­t­u­loisille. Hyvä­tu­loiset houkutelti­in asun­tosäästäjik­si anteliail­la veroe­duil­la. Kulu­tuserot pysyivät tulo­ero­ja pienemp­inä, kos­ka hyvä­tu­loisil­ta meni paljon rahaa asun­to­lain­o­jen korkoi­hin ja lyhen­nyk­si­in. Nyt omis­tusasum­i­nen vas­taavasti lisää kulu­tusero­ja yli viisikymp­pis­ten kesku­udessa, kun asun­to­lainansa jo mak­sa­neet keskimäärin varakkaat omis­tusasu­jat mak­sa­vat pelkkää yhtiö­vastiket­ta ja heitä keskimäärin pien­i­t­u­loisem­mat korkeaa vuokraa. Jat­ka lukemista “25. Suun­nitel­mat­aloud­es­ta markkinatalouteen”