Päätin joukkoistaa kehitteillä olevan kirjani Talous ja kaupunki ja julkaista sen luku kerrallaan kommentoitavaksi. Sekä kriittiset että kannustavat kommentit ovat hyvin tervetulleita.
===
Jokseenkin kaikissa teollisuusmaiden suurissa kaupungeissa on päädytty subventoimaan joukkoliikennettä, jotta saataisiin hillityksi autoliikenteen kasvua ja ruuhkia. Joukkoliikenne ratkaisi myös Helsingissä aiemmin mainitun 45 minuutin matkan Puotilasta Helsingin keskustaan. Nyt se sujuu metrolla 20 minuutissa, mutta yhtä nopeasti tai nopeamminkin se sujuu henkilöautolla. Sujuu, koska niin moni käyttää metroa. Muuten istuttaisiin yhä ruuhkissa.
Ongelma ratkesi jo ennen metroa. Itäväylällä otettiin autoilta tilaa bussikaistoille. Samalla joukkoliikenteen lipunhintoja alettiin subventoida voimakkaasti. Kun bussilla pääsi nopeasti ja halvalla, riittävän moni siirtyi autosta bussiin ja liikenne alkoi sujua.
Voi pitää yllättävänä, että tilan ottaminen autoilta lisäsi autoliikenteen sujuvuutta. Väylän kapasiteetti laskettuna ajoneuvoina minuuttia kohden ei kaupungeissa riipu kaistojen määrästä vaan siitä, miten väylältä pääsee pois eli miten liikenne vetää väylän päässä ja ulosmenorampeilla. On aivan sama, kuinka monella kaistalla pullonkaulaan jonotetaan. Kun väylä ylikuormittuu, sen välityskapasiteetti laskee väylän kokiessa eräänlaisen infarktin. Seisovassa ruuhkassa kapasiteetti on nolla. Siksi kaistan ottaminen henkilöautolta busseille ei vähentänyt vaan lisäsi Itäväylän välityskykyä henkilöautojen kannalta.
Suuressa kaupungissa henkilöautot eivät pysty huolehtimaan liikenteestä, koska tähän ei ole tilaa. Teoriassa tietysti voitaisiin purkaa taloja kaupunkia halkovien moottoriteiden ja näiden ramppien tieltä. Kaupunki menisi perusteellisesti pilalle tekemällä siitä tavallaan esikaupunkialuetta. Jos halutaan toimivaa ja viihtyisää kaupunkia, on rakennettava metroja, pikaratikoita ja raivattava tilaa bussikaistoille. Tämänkin jälkeen joukkoliikenteen käyttäjiltä menee matkaan enemmän aikaa. Jos kaikki ajattelevat vain omaa etuaan, kuten talousteoria olettaa heidän ajattelevan, tarpeeksi väkeä ei siirry autosta joukkoliikenteen käyttäjäksi ja kaikki istuvat ruuhkissa.
Tämän takia joukkoliikenteen lippuja subventoidaan jokseenkin kaikissa suurissa kaupungeissa. Osa autoilijoista tavallaan lahjotaan joukkoliikenteen käyttäjiksi, jolloin ruuhkat vähenevät ja autoilu nopeutuu. Rahat subventioon kerätään veroina sekä autoilijoilta että joukkoliikenteen käyttäjiltä. Nettomääräisesti autoilijat maksavat joukkoliikenteen käyttäjille, mutta he hyötyvät ruuhkissa haaskautuvan ajan vähenemisenä. Toinen vaihtoehto on, että tasapaino saavutetaan niin, että autoliikenne ruuhkautuu sen verran, että osan autoilijoista kannattaa siirtyä joukkoliikenteen käyttäjiksi. Jotta tämäkään voisi onnistua, tarvitaan oman raiteet ja bussikaistat joukkoliikenteelle, sillä jos joukkoliikenne seisoo samoissa ruuhkissa henkilöautojen kanssa, matka on aina nopeampi henkilöautolla ja käy niin kuin kävi Itäväylällä 1960-luvun lopulla. Kaikki häviävät.
Ruuhkien torjumiseksi Helsingissä alettiin 1970-luvulla second best ‑ratkaisuna rajoittamaan työmatkaliikenteen käytössä olevia autopaikkoja. Tämä oli tehokas keino aamuruuhkia vastaan, mutta kaukana optimaalisesta, kuten myöhemmin tässä kirjassa osoitetaan.
Käytännön elämä on pakottanut suuret kaupungit subventoimaan joukkoliikennettä kaikissa teollisuusmaissa. Silti tämä on talousteorian vastainen toimi. Jos ongelmana ovat autoliikenteen ulkoiset kustannukset, siis haitat muille ihmisille ja ilmastolle, oikea vaihtoehto ei ole subventoida joukkoliikennettä vaan verottaa autoilua ulkoisten kustannusten verran. Kutsun tässä autoilun verottamista ruuhkamaksuiksi, vaikka tapoja verottaa autoilua on muitakin.
Joukkoliikenteen subvention korvaaminen ruuhkamaksuilla on parempi kahdesta syystä.
Valittaessa joukkoliikenteen subventio, tullaan samalla subventoineeksi liikkumista yleensä ja lisänneeksi sitä kaupungin sisällä. Yllä on puhuttu autoilun ulkoisista kustannuksista, mutta haitatonta ei ole joukkoliikennekään. Liikkumisen subventointi pidentää sekä asiointi- että työmatkoja ja tukee palvelujen keskittymistä, jolloin lähiöiden palvelutaso pysyy heikkona. Se vie meitä poispäin 15 minuutin kaupungin ihanteesta ja tekee siitä mahdotonta esikaupunkialueilla.
Koska liikennettä on enemmän, kustannukset ovat suurempia. Toteutuuhan silloin myös matkoja, joiden tekeminen ei kannattaisi, jos olisi valittu autoilun ruuhkamaksut joukkoliikenteen subvention sijasta.
Toiseksi joukkoliikenteen verottamiseen perustuva vaihtoehto tulee julkiselle taloudelle huomattavasti kalliimmaksi kuin ruuhkamaksuihin perustuva. Joukkoliikenteen subventio maksaa Helsingin kaupungille summan, joka vastaa vähän yli yhtä prosenttiyksikköä kunnallisverossa. Ruuhkamaksut taas tuottaisivat suunnilleen saman verran. Näin ollen kuntaveroa voitaisi laskea kahdella prosenttiyksiköllä siirtymällä joukkoliikenteen tuesta ruuhkamaksuihin. Jokainen voi laskea, paljonko itse säästäisi veroissa. Jo saa palkkaa 3000 €/kk, kunnallisvero laskisi siis 720 €/vuosi. Tämän laskelman tehtyään moni autoilijakin huomaisi, että ruuhkamaksut olisivat hänelle taloudellisesti edullisia sen lisäksi, että ne jouduttaisivat hänen matkantekoaan. Voittajia olisi enemmän kuin häviäjiä, sillä liikenteen määrä vähenee ja sen kokonaiskustannus laskee. Lisäksi tulojen verottaminen heikentää taloudellista tehokkuutta, joten kunnallisverona kerätty euro maksaa todellisuudessa paljon enemmän kuin euron.
Mutta eivätkö pienituloloiset syrjäytyisi kököttämään omissa lähiöissään, jos matka vaikkapa keskustaan olisi selvästi nykyistä kalliimpi? Tämä olisi välitön vaikutus, mutta se johtuu siitä, että liikkumisen subventointi on keskittänyt palveluja kaupungin keskustaan ja heikentänyt niitä lähiöissä. Jos liikennettä ei subventoitaisi, lähiöiden palvelutaso olisi olennaisesti korkeampi. Tämän voi havaita Lontoon lähiöissä, joita ei oikeastaan voi kutsua lähiöiksi, koska juuri paremman palvelutasonsa vuoksi ne tuntuvat enemmänkin pieniltä kaupungeilta. Lontoossa joukkoliikenteen subventio on vähäistä, jos sitä on lainkaan, mutta autolla keskustaan tuleminen on todella kallista ruuhkamaksujen vuoksi, jotka ovat siis kymmenen puntaa, yli kymmenen euroa, päivältä.
Itäkeskuksessa on hyvä palvelutaso, eivätkä itäisten kaupunginosien työttömät juurikaan matkusta keskustaan.
Myöhemmissä luvuissa kysytään, onko kaupungin sisäisen liikenteen subventoiminen sittenkin järkevää.
Seuraava luku tästä
Kirjan alkuun tästä.
Vaikka kirjoitus on pääpiirteissään totta, joukkoliikenteen subventiossa tulee ottaa huomioon , että riittävän tiheän vuorovälin saavuttaakseen, joukkoliikenne ajaa usein puolityhjänä. Jos subventiolla saadaan kulkuvälineet enemmän täyteen, ei tästä aiheudu haittaa (= lisää liikennettä).
Esim. maksuton liikenne ei kuitenkaan ole järkevää siitä syystä, että se vähentää kävelyä ja polkupyöräilyä.
Paras ratkaisu olisi subventoida universaalilla palvelusetelillä, joista joukkoliikenne olisi vain yksi käyttötarkoitus muiden julkisten palveluiden rinnalla.
Syihin, miksi joukkoliikennettä ei pidä subventoida voi lisätä kolmanneksi yleisen kaikkiin yritystukiin liittyvän ongelman. Ne jäykistävät rakenteita. Luova tuho hidastuu, kun vakiintuneita toimijoita tuetaan. Joukkoliikennekään ei ole täydellistä, sinne mahtuu vielä paljon etenkin asiakkaan kokemaa palvelutasoa parantavia innovaatioita.
Autoilun verottamisesta kannattaa muistaa, että kyllähän keskustassa kävijöiltä jo nykyään kerätään veroa. Jokainen järkevästi toimija pysäköi autonsa johonkin pysäköintiluolaan, joiden tuntitaksat ovat HSL:n kertalippua korkeampia. Vero menee vain pääosin yksityisten toimijoiden taskuihin.
Ei pysäköintimaksu ole vero. Pysäköintimaksu on hinta jonka pysäköintipalvelusta joutuu maksamaan.
Soininvaara vetää mutkia suoraksi totuttuun tapaan puhuessaan joukkoliikenteestä. Kaupungissa tämä juuri ja juuri toteutuu mutta kaikissa maantie-osuuksissa esim. bussikaistoilla on järjetön määrä tilaa niiden tuottamaan kapasiteettiin nähden.
Esimerkkinä Soininvaara on maininnut, että jos joukkoliikenteen väki siirrettäisi (usein) yksin matkaileviin autoihin niin jonon pituus olisi vaikkapa kilometrin mutta unohtaa autuaasti, että sen joukkoliikenteen täyttöaste on xx% ja sen vuoroväli on useita minuutteja eli oikeasti niillä on itsellään kilometrien pituinen virtuaalijono joka tässä tapauksessa on tyhjä kaista jolla muut eivät saa ajaa. Se jos jokin on epätehokasta tilankäyttöä. Soininvaara puhuu kuin niitä olisi peräperää kymmeniä verratessaan niitä autoihin.
Edes tiuhaan liikennöidyllä Helsingin valtaväylillä ei mene busseja peräperää vaan niitä saa odottaa muutaman minuutin liikenteen solmukohtia lukuunottamatta puhumattakaan valtateistä jossa tuo väli voi olla vielä pidempi tai vaikka olisi sama niin huomioiden autojen nopeuden ja siten liikennemäärän se joukkoliikenne, erityisesti linja-autot, on äärettömän epätehokas liikkumismuoto.
Metrolla ja raitiovaunulla tilanne on jo parempi koska ne eivät aina edes vie autoilta sitä tilaa ja niiden kapasiteetti on korkeampi kuin linja-autoilla.
Noin muutoin itse muuttaisin esim. raitiovaunut ilmaiseksi kaikille tai ainakin joitain linjoja. Esim. Perthissä on näin ja se tukee hyvin paitsi turismia niin myös sitä muuta liikkumista. Lähempää saman taisi tehdä Tallinna?
Kirjoituksessa nimenomaan sivuttiin tätä asiaa. Pääväylällä suoraan ajaminen ei ole kaikkea liikennettä määrittävä kriittinen solmukohta vaan esimerkiksi neljän tien risteys on. Kun tälläisessä solkukohdassa yksi puolitäyttöinen bussi kääntyy risteävälle tielle alle kymmenessä sekunnissa, niin vastaava määrä henkilöautoja ei ehdi mennä risteyksestä yksien valojen vaihdon aikana.
Toki voi argumentoida että bussit eivät keskimäärin ole puolitäyttöisiä. Eivät olekaan, mutta ne ovat eniten täynnä juuri niinä aikoina kun liikennettä on muutenkin eniten. Ruuhka-aikoina bussien täyttöasteet ovat ainakin Helsingissä hyvinkin isot joten vaikutus ruuhkaisuuteen on merkittävästi isompi mitä keskivertotäyttöasteesta voisi päätellä.
Itäkeskuksesta ei matkusteta keskustan palveluihin siksi että monet niistä ovat julkisesta subventiosta huolimatta idän asukkaiden saavuttamattomissa. Ooppera, nykytaiteen museo, ateneum, finladia-talo, oodi ja ovat kaikkien rahoittamia mutta niistä pääsee nauttimaan lähinnä omalla autolla liikkuva tai valmiiksi keskustan miljoona-asunnoissa kävelyetäisyydellä asuva valkoinen taloudellinen eliitti.
Idästä matkustetaan poikittain töihin ja kouluun ja kavereille ja Kauppakeskuksiin. Helsinki on muutakin kuin keskusta. Lastenratasväki pääsee edelleen maksutta
Keskusta Helsingissä on kallis. Ja elämä on paikallista. Ei Punavuoresta tarvitse nykyään usein keskustaan mennä jos työ on lähellä. Keskustassa kävin kun asuin kauempana ja en tehnyt etätöitä. Voisiko subventoitu lippu saada työntekijät taas konttorille jos subvention antaisi viherrystukena yrityksille? Työsuhdelippu ei kai oikein toimi vai myydäänkö niitä muillekin kuin verorahoilla maksetuille työntekijöille
Voisiko subventoitu lippu saada työntekijät taas konttorille jos subvention antaisi viherrystukena yrityksille?
Oman kokemuksen mukaan ei. Omassa työpaikassani joukkoliikenteen käyttöä tuetaan ja yrityksen pysäköinnistä joutuu maksamaan ja näin on ollut jo useamman vuoden. Kävijämäärä on yhä pieni ja niistäkin osa tulee autolla, kaikesta tästä huolimatta.
Aika harvalla se joukkoliikenne pysäkki on niin lähellä kotia, että se olisi järkevä liikkumistapa. Vaatii vaihdon, on hitaampi tai sitten vaan se tyypillinen matka ei ole vain kodista töihin ja takaisin vaan siinä saattaa olla matkalla muutama muukin pysähdys vaikkapa päiväkotiin tai ruokakauppaan. Auto on ylivoimainen liikkumistapa suurimmalla osalle.
Niille joille joukkoliikenne on toimiva ratkaisu niin kiitos teille. Teidän ansiosta on sitten vähemmän sitä ruuhkaa muualla tosin jos pystyy menemään töihin jonain muuna aikana kuin kello 8 tai 9 niin eipä sitä ruuhkaa ole nytkään. Onneksi yhä useammat työpaikat mahdollistavat etätyöskentelyn tai liukuvat työajat niin että ei tarvitse pakkautua kaduille samaan aikaan.
Tämä voi olla itseasiassa se suurin syy miksi joukkoliikennettä ei käytetä. Ei käytetä tosin autojakaan koska työpaikka on kotona ja ihmettelen, ettei Soininvaara julista etätyön ilosanomaa koska nimenomaan vähentää niitä autoja määrällisesti eniten. Vai huolettaako sittenkin HSL tulot enemmän kuin ympäristö?
Mitä oikein tarkoitat? Autottomana länsiespoolaisena olen käynyt tämän vuoden aikana noista kaikissa muissa paitsi Finlandia-talossa (ja sen sijaan olen kyllä käynyt viereisessä Musiikkitalossa). Ei todellakaan vaadi autoa tai keskusta-asuntoa, jotta noista pääsisi nauttimaan.
Joukkoliikenteen subventioaste on luokkaa 50 %. Jos sitä ei olisi, se tarkoittaisi lipun hintojen tuplaantumista ja huomattavasti nykyistä heikompaa palvelutasoa kun hintojen korotus karkottaisi matkustajat. Ei jatkoon.
Kuinka suppeasti tai laajasti sitä subventiota katsotaan ja sen hyötyjä.
Jos ei ole varaa niin en ota työkeikkaa vastaan tai lähde harrastamaan. Kun ei ole varaa joku vanhus jättää lääkkeet hakematta ja joutuu sairaalaan. Kun ei ole varaa en posits kotoa ja mielenterveys hajoaa. Väheneekö saasteet ja helsinki säästää terveysmenoissa. Onko kaikki tulot ja säästöt todella laskettu ? Jos vain tuijottaa yhtä osa-aluetta se on huijaamista.
Kysymys siis kuuluu — miten Helsingin tulee suunnitella joukkoliikenne että voidaan puolittaa lipun hinnat ja säästää 12,5 prosenttia kuluista — siis kattaa puolet alesta. Ja sitten jostain muualta on säästettävä tai saatava lisää katetta.Eloniako meillä kaivataan vai osataanko itse?
Kulut siis 1000
500 tulee tukiaisilla
Euron liput kattaa puolet ja 50 sentin 25 prosenttia. 25 prosenttia on siis alen jälkeen rahoitettava uudelleen tai säästettävä. Jospa terveyshyödyt ja lisäätynyt toimeliaisuus kattaisi osan tai kaikki? Tai tonttien vuokraus? Montako sairaslavuorokautta säästyy kunnskuutit on kalliimpia?
lkäänkuin “ruuhkamaksuja” ei optimoitaisi juuri siten, että siittä saadaaan suurimmat maksutulot!..Jos autoliikenne vähenisi liikaa kalliin ruuhkamaksun takia, ruuhkamaksua alennetaan!..
Siinä ei paina yhtään mitkään luonto tai viihtyisyys tai kenenkään käyttämä matka-aika minnekkään.
Ei julkista liikennettä subventoida siksi, että ihmiset siirtyisivät henkilöautoista joukkoliikenteeseen, vaan siksi, että yhteiskunta olisi ylipäätään mahdollinen, koska jokaisella ei ole varaa omaan autoon ja näin ihmiset jumiutuisivat koteihinsa, eikä työssäkään voisi käydä.
oli tilanne miten vain järjestetty, aina löytyy optimi ja luonnollinen tasapaino. Jos julkista liikennettä ei subventoitaisi, tai ei olisi joukkoliikennettä, niin esim. Helsingissä olisi varmaan parisataa tuhatta henkilöö vähemmän asukkaita, ainakin keskustassa ja sen liepeillä, kun kaikki ei mahdu autoinensa sinne. Ja jos ruuhka jumittaa, ettei minnekkään pääse, niin sit ihmiset muuttaa pois sieltä väljemmille alueille.
eli teki niin tai näin, ei vaikutusta lopputulokseen.. Toki toki, jos ei joukkoliikennettä olisi, niin ihmisiä vähemmän ja helsingin päästöt sun muut ympäristövaikutukset romahtaisi kaikinpuolin, lihaakin ja safkaa kuluisi vähemmän, ja lämmitystarve laskisi
Rami Routa: “lihaakin ja safkaa kuluisi vähemmän, ja lämmitystarve laskisi”
Ei safkan eikä lämmityksen kulutus vähenisi vaan ainoastaan siirtyisi muualle.
mutta jos elintila loppuisi, nin ei olisi tilaa minne siirtyä.
mitä sitten työmatkailija tekee, kun julkinen liikenne on jatkuvasti lakossa, kuten viime talvena? jos ei oo omaa henkilöautoo ja töihin pitäisi päästä, kun se fillarointi tai suksestamineenkaan ei oikein inspiroi talvimyrskyssä tai loskassa?
Nelisenkymmentä vuotta julkisilla eri puolille pk seudulla töihin ja kotiin kulkeneena en muista yhtäkään kertaa että olisin joutunut jäämään kotiin lakkojen takia. Aina jokin dösä tai juna kulki, jos ei ihan kotipysäkiltä niin sitten vähän kauempaa. Järjestelykysymys.
Ja ei se talvimyrskyllä taida henkilöautokaan olla takuuvarma töihinviejä.
Kun julkinen oli lakosaa meillä:
Kimppakyydit
Kävely
Hiihto
Etätyöt
Kaikki pääsi töihin kyllä