Päätin joukkoistaa kehitteillä olevan kirjani Talous ja kaupunki ja julkaista sen luku kerrallaan kommentoitavaksi. Sekä kriittiset että kannustavat kommentit ovat hyvin tervetulleita.
===
Käy seuraavassa läpi keskeisimmät autoilun ulkoiset kustannukset. Lista ei edes yritä olla täydellinen.
Terveydelle vaaralliset ilmansaasteet
Autosta tulee pakokaasuja niin maalla kuin kaupungeissa, mutta kaupungissa niiden todennäköisyys päätyä ihmisen keuhkoihin on satoja, ellei tuhansia kertoja suurempi kuin haja-asutusalueilla. Bensiinissä ei ole enää lyijyä, mutta silloin kun oli, ne vaikuttivat keskushermostoon niin, että lasten kognitiiviset kyvyt kehittyivät vilkkaiden katujen varrella heikommin kuin puhtaammilla alueilla. Tämä yksin oli riittävä syy muuttaa kaupunkien keskustoista raikkaan ilman äärelle metsälähiöihin.
Sähköautot eivät tuota pakokaasua, mutta niiden renkaat, erityisesti nastarenkaat, jauhavat asfalttia myrkylliseksi pölyksi. Akkujen vuoksi painavat sähköautot ovat tältä kannalta jopa polttomoottoriautoja pahempia. Autojen renkaat ovat tärkein vesistöihin päätyvän mikromuovin lähde.
Ilmastonmuutos
Polttomoottoriautot tuottavat ilmastoa muuttavaa hiilidioksidia yhtä lailla maalla ja kaupungeissa. Ajokilometriä kohden kaupungeissa polttoainetta kuluu enemmän, mutta maalla matkat ovat pidempiä. Sähköautojen päästöt ovat hyvin pieniä Suomessa, jossa 90 % tuotetusta sähköstä on päästötöntä. Todella pieniin päästöihin sähköautoilija pääsee lataamalla akut halvan sähkön aikana. Kun sähkö on halpaa, se tehdään päästöttömästi.
Autojen tuottama hiilidioksidi on samaa hiilidioksidia kuin öljylämmityksen tuottama, mutta autoilijoita kannustetaan vähentämään päästöjä paljon tehokkaammin kuin öljylämmittäjiä. Dieseliä verotetaan paljon polttoöljyä kovemmin, minkä lisäksi autoilijoita kannustetaan vähäpäästöisyyteen porrastamalla sekä auto- että ajoneuvoverot ominaispäästöjen mukaan. Kokonaisuutena 750 €/tonni. (Tämä pitää päivittää)
Melu
Pakokaasusta kärsivien tavoin melusta kärsiviä on kaupungeissa paljon enemmän kuin maalla, mutta toisaalta ihminen aistii äänen voimakkuuden logaritmisen asteikon mukaisena. Yhdenkin auton moottorin surina voi peittää alleen kauniin linnunlaulun, mutta kun autoja on jo paljon, yhden auton tuomaa lisäystä ei pysty aistimaan.
Uusien autojen moottorit ovat nykyisin suhteellisen hiljaisia, mutta rengasmelu on ennallaan. Nastarenkaiden käyttö lisää melua paitsi nastojen takia myös siksi, että Suomessa on niiden takia käytettävä karkeampaa ja siis meluisampaa asfalttia kuin muualla. Siirtyminen sähköautoihin ei vaikuta henkilöautojen tuottamaan meluun juuri mitään, mutta bussien ja kuorma-autojen dieselmoottoreiden ärjynnän se poistaa.
Ruuhkat
Viisikymmentä vuotta sitten matka Itäkeskuksesta Helsingin keskustaan kesti aamuruuhkassa noin 45 minuuttia, koska autoja oli liikaa suhteessa Itäväylän kapasiteettiin. Sen jälkeen liikennepolitiikkaa järkevöitettiin panostamalla joukkoliikenteeseen, eikä tällaisia ruuhkia enää esiinny. Todettakoon, että mitattuna ruuhkissa menetettynä aikana Helsingin liikenne on paljon Tukholman liikennettä ruuhkattomampaa, mitä voidaan pitää liikennepolitiikan onnistumisena. (Tästä on tullut viimeaikoina ristiriitaisia tietoja.) Pysäköintinormia Teollisuuskadulla koskevassa selvityksessä Helsingin kaupungin kaupunkisuunnitteluvirastossa laskettiin simulointimallilla, että yksi autolla Teollisuuskadulle aamuruuhkassa tuleva hidastaa muiden matkantekoa yhteensä 20 minuutilla. Hidastus kohdistuu satoihin autoilijoihin. Se on yhtä haitan kärsijää kohden joitakin sekunteja, mutta tuhat samanlaista autoilijaa hidastaa kaikkien menoa merkittävästi – yhteenlaskettuna aikana satoja tunteja.
Ruuhkat ovat lähes yksinomaa kaupunkien ja niiden sisään- ja ulosmenoteiden ongelma. Pääteillä esiintyy kautta maan ruuhkia juhlapyhinä, viikonloppuisin ja lomakauden alkaessa. Haja-asutusalueilla liikenne ei tuota mainittavia ruuhkia.
Tilankäyttö
Autot vievät tilaa niin maalla kuin kaupungeissa, mutta kaupungeissa maa on satoja, ellei tuhansia kertoja kalliimpaa. Tilaa, joka jää kaupungeissa liikenteen alle, tarvittaisiin kiihkeästi muihin tarkoituksiin. Sen vaihtoehtoiskustannus on siten suurempi. Helsingissä oli vuonna 2024 liikennekäytössä olevia henkilöautoja 225 000. Lisäksi muita autoja on noin 50 000 [tarkista!]. Pelkästään pysäköintitilaa ne vaativat toistakymmentä neliökilometriä. Yhden pysäköintiruudun vaatima tila ajoramppeineen on noin 30 m2. Työssäkäyntiin käytetty auto tarvitsee kaksi pysäköintipaikkaa, toisen kotona ja toisen työpaikan luona. Kolmas pysäköintipaikka on kaupan yhteydessä, mutta kauppojen pysäköintipakat palvelevat päivän aikana useita autoja. Maan hinta on kantakaupungissa yli tuhat euroa neliöltä ja esikaupunkialueillakin satoja euroja.
Ruutukaava-alueella katuverkko vie 30 prosenttia pinta-alasta. On tulkinnanvaraista, kuinka suuri osa tästä lasketaan autoilu vaatimaksi pinta-alaksi. Onhan jokaiseen kortteliin joka tapauksessa oltava katuyhteys. Ennen kuitenkin riittivät paljon kapeammat kadut, minkä voi todeta Tukholman vanhassa kaupungissa. Järkevintä on laskea autoilun vaatimaksi tilaksi lisätila, joka vaaditaan siksi, että autoja on paljon eikä vähän – siis kadun leveys siltä osin kuin se ylittää kuusi metriä.
Moottoritiet ovat varsinaisia tilasyöppöjä, koska ne estävät melun ja saasteiden takia maankäytön leveällä vyöhykkeellä. Laskemalla moottoritien viemän tilan leveydeksi 500 metriä, kilometri moottoritietä vie tilaa 50 hehtaaria.
Lisäksi moottoriteihin liittyvät eritasoliittymät vievät kymmeniä hehtaareja. Helsingissä on suunniteltu sisään tulevien moottoriteiden muuttamista kaupunkibulevardeiksi, mikä tekisi mahdolliseksi rakentaa asunnot 80 000 asukkaalle. Näin vapautuvan rakennusoikeuden arvo on toista miljardia euroa. Kaupunkibulevardit olisivat mahdottomia, ellei olisi siirrytty lyijyttömän bensiinin eikä autoissa olisi katalysaattoreita.
Ratikkalinja pystyy kuljettamaan ihmisiä suunnilleen yhtä paljon kuin nelikaistainen moottoritie. Sen raiteille riittää 7 metriä leveä alue.
Liikenteen vaatima tila ja tilan loppumisesta johtuva ruuhkaisuus on viheliäisin autoihin liittyvä ongelma suurissa kaupungeissa. Melu, saasteet ja ilmastokuorma helpottuvat sähköautoihin siirryttäessä, mutta tilaa sähköautot vievät yhtä paljon.
Talousteoreettisesti syynä ongelmiin auton tilankäytössä on, että tila on ilmaista, vaikka kyse on niukasta hyödykkeestä.
Seuraava luku todennäköisesti 16.11
Kirjan alkuun tästä.
Earth Actionin raportti vuodelta 2021 (ISBN 978–2‑8399–3494‑7, https://www.e‑a.earth/plastic-paints-the-environment/) esittää uudella laskutavallaan suurimmaksi mikromuovin lähteeksi vesistöissä muovipohjaisen maalin 58% osuudella (sivu 13). Aikaisemmilla laskutavoilla maalin osuus oli vain n.10–20% (sivu 14).
Autoilun vaatiman pysäköintitilan sulautuminen huomaamattomaksi osaksi asumisen kustannuksia on tapahtunut hämmästyttävän tehokkaasti. Vanhempani asuvat viisi vuotta sitten valmistuneessa talossa Kuopion keskustassa. Parkkipaikkanormi tällaisessakin pikkukaupungissa vaatii rakennuttajaa rakentamaan niin paljon parkkipaikkoja, että noin kolmannes on edelleen myymättä. Hintakeskustelu parkkipaikkaa ostettaessa kertoo, että rakennuttaja myy paikat tappiolla. Osa parkkipaikan hinnasta on siis piilotettu asuntojen hintaan.
Talosta on alle kilometrin matka torille ja rautatieasemalle ja lähin bussipysäkki on 50 metrin päässä.
Autoilijat ovat pahimpia sosialisteja tässä maassa.
Vaikka parkkipaikkojen ja moottoriteiden osalta olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä, niin katujen tilankäytön osalta tilanne ei ole mielestäni niin yksinkertainen, kuin tässä esitetään.
Oman omakotitaloni ohi kulkee 6 metrin levyinen katu. Kun parin viime vuoden aikana kaksi operaattoria on rakentanut alueelle valokuidun, ne ovat kaivaneet kaapelit kadunvierusnurmikoille. Toinen toiselle puolelle, toinen toiselle. Kadun alle rakentaminen olisi hankalampaa, koska siellä olisi ahtaampaa. Kun kadun alla kulkee vesijohto, viemäri, hulevesiviemäri, sähkökaapeleita, 2xkaukolämpöputki, kaapeli-TV-kaapeli ja perinteinen kuparikaapeli ja niistä menee oksa jokaiselle tontille, niin 6 metriä alkaa olla minimi eli lisäkaapelointi vaatii lisää leveyttä. Lisäksi ihan talojen viereen (2 metriä) kaapeleita ja putkia ei haluta routasuojauksen, salaojituksen ja perustusten suojaamisen vuoksi. Siten nykykaupungeissa ei olisi järkevää palata 1700-luvun kadunleveyksiin, vaikka autoliikennettä ei olisi. Noin 10 metriä on minimi. Lisäksi suurempi kadunleveys parantaa asumismukavuutta, kun tulee hieman lisää väljyyden tunnetta.
Raitiotien haaste tilankäytön kannalta on se, että maanalaisen infran rakentamista kiskotuksen perustukseen pyritään välttämään. Mukaan lukien raitiotien vaatima oma infra. Siten ratikka sopii paremmin runkoväylille kuin asumiskaduille.
Raitio
Autoilun ongelmat kulkevatkin käsi kädessä ongelman kanssa nimeltä omakotitaloasuminen kaupungeissa.
Huomautan myös, että sähköautoissa suositus on kitkarenkaat, ja kokemukseni mukaan sähköautoissa on vallitsevasti niitä. Itsellämme on neljäs vuosi kitkoilla varsin haastavissakin talviolosuhteissa.
Kun puhutaan tulevaisuudesta, tulisi kiinnittää ensisijaisesti huomio sähköautoihin. Polttomoottorien päästöt ja melu alkaa olla yhä toisarvoisempaa, vaikka aikaa vielä kuluu muutokseen. Konkreettisesti nuo tekstikappaleet pitäisi aloittaa sähköautoilla ja täydentää polttomoottoriautojen piirteillä.
Rengasmelun tärkeä ominaisuus on riippuvuus nopeuksista, eli asutuksen ja virkistysalueiden lähellä pitää olla alhaisemmat nopeusrajoitukset.
Todella merkitsevä muutos tulisi olemaan autonomisten autojen yleistyminen (mikä tapahtuu vääjäämättä mutta tuntemattomalla vauhdilla). Tällöin pysäköintitilaa tarvitaan vain vähän ja parkkihallit voidaan hyödyntää vaikka jonkilaisen bioviljelyn tai energia-akkujen tilana. Olennainen ero auton vuokraukseen on se, että itseohjautuva auto soveltuu myös yksisuuntaisiin matkoihin vaikkapa mökille.
Sähköautojen päästöt eivät ole merkityksettömät. Ilmastopäästöt voivat olla, mutta paikallista ilmanlaatua huonontavat päästöt ovat suurelta osin renkaista ja tien pinnasta irtoavia pienhiukkasia ja sitä osuutta sähköautot eivät vähennä.