Avainsana: GMO

Banaan­invil­je­lyä uhkaa sien­i­taudin vuok­si katas­trofi, joka uhkaa viedä banaan­it kaupoista tai ainakin moninker­tais­taa niiden hin­nan. Kat­so HS.fi

Suomes­sa myytävät banaani­la­jik­keet ovat kaik­ki Cavendish-banaa­nia. Muitakin lajikkei­ta on, mut­ta ne ovat omi­naisuuk­sil­taan olen­nais­es­ti heikom­pia. Yksi vielä parem­pi oli, mut­ta se tuhou­tui jo kauan sit­ten samaan sienitautiin.

Pitäisi saa­da nopeasti uusi banaani­la­jike, joka on omi­naisuuk­sil­taan cavendishin luokkaa, mut­ta pysty­isi tor­ju­maan sienitaudin.

Se voidaan tehdä hitaasti risteyt­tämäl­lä tai nopeasti geen­ite­knolo­gial­la. Muu maail­ma pää­tyy var­maankin geen­ite­knolo­giaan, mut­ta nykysään­tö­jen mukaan EU:hun ei saa tuo­da geen­imuun­nel­tu­ja elin­tarvikkei­ta. Tietysti selviämme ilman banaane­ja, mut­ta banaan­invil­jeli­jät eivät selviä.

Geen­ite­knolo­giaan liit­tyy riske­jä, jos kokon­aan uuden­lainen lajike las­ke­taan luon­toon. Itse asi­as­sa tämä nykyi­nen kri­isi on lievästi sukua tälle ongel­malle. Tuo cavendish-lajike on nimit­täin steri­ili ja lev­iää sik­si istukkaina eikä suvullis­es­ti. Kaik­ki banaa­nipu­ut ovat siten alun perin samaa yksilöä (tai peräisin vähälukuis­es­ta määrästä yksilöitä, tiedot ovat ris­tiri­itaisia). Kun geneet­tistä vai­htelua ei ole, tulos on se mikä se nyt on.

On minus­ta kuitenkin eri asia istut­taa apinas­ta saatu geeni vehnään kuin tehdä geenisi­ir­to, joka olisi peri­aat­teessa tehtävis­sä risteyt­tämäl­lä. Siis vaik­ka siirtää banaani­in geeni tois­es­ta banaanista.

Kasv­in­jalostuk­ses­sa geen­imuun­telun kiel­toa kier­retään tutki­mal­la ensin sopi­vaa lajiket­ta geen­ite­knolo­gial­la ja kun hyvä lajike on löy­det­ty, tuot­ta­mal­la sama lop­putu­los risteyt­tämäl­lä – tai ainakin väit­tämäl­lä, että niin on tehty. En tiedä, miten tämä jälkim­mäi­nen on tur­val­lisem­pi kuin se edelli­nen, jos tulos kuitenkin on sama. Eri­tyis­es­ti min­ua on aina ihme­tyt­tänyt se, että juuri geen­ite­knolo­gia on nos­tet­tu yksin tikun nokkaan. Samanaikaises­ti kasv­in­jalostuk­ses­sa käytetään keinona sat­u­nais­ten mutaa­tioiden tuot­tamista säteilyt­tämäl­lä. Sehän voi syn­nyt­tää mil­laisen mon­sterin tahansa.

Banaan­it eivät ole ain­oa ongel­ma. Ilmas­ton­muu­tos muut­taa kasvien kasvuolo­suhtei­ta nopeam­min kuin luon­non­va­l­in­ta ehtii niitä sopeut­taa. Tämä ongel­ma ei koske vain ruokakasve­ja vaan esimerkik­si suo­ma­laisia met­siä. Puus­tomme on vas­tus­tuskyvytön monia etelän tuhoisia vas­taan, kos­ka omi­naisu­ud­es­ta ei ole ollut hyö­tyä maas­sa, jos­sa talvi tap­paa kylmä­narat tuho­laiset. Kun ilmas­to läm­pe­nee, etelän tuho­laiset lev­iävät tänne. Voisimme tietysti tuot­taa kuusen taimia Sak­sas­ta, mut­ta ne eivät taas olisi sopeu­tuneet pimeisi­in talvi­in ja yli­val­oisi­in kesi­in. Tämän asian kanssa voi tul­la yhtäkkiä kiire.

Pitäisi siis hyväksyä geen­ite­knolo­gia ainakin sel­l­ai­sis­sa tapauk­sis­sa, jois­sa samaan tulok­seen olisi päästävis­sä hitaasti risteyt­tämäl­lä — siis gee­nien siirtämi­nen saman lajin sisäl­lä tois­es­ta lajik­keesta toiseen.

Yksi kysymys alan asiantun­ti­joille. Geen­it eivät ole irral­laan vaan sidot­tuina toisi­in­sa kro­mo­someis­sa. Jos halu­amme säi­lyt­tää geenin A ja vai­h­taa geenin B, mut­ta onnet­to­muudek­semme ne sijait­se­vat samas­sa kro­mo­somis­sa, tämäkin on ymmärtääk­seni tehtävis­sä tuhan­sia ker­to­ja risteyt­tämäl­lä, kos­ka kro­mo­somit joskus katkeil­e­vat, mut­ta kuin­ka hidas­ta se on?