Keskustelun runsaus ja aggressiivisuus osoittaa, että kysymys pakkoruotsista on tulehtunut. Mistä ei voi vaieta, siitä on puhuttava. Koska omaa kantaani asiaan on pidetty tunnettuna, ehkä on hyvä, että kerron sen itse.
Minä pidän ihmisten oikeutta äidinkieleen ja äidinkielisiin palveluihin tärkeänä. Siksi on välttämätöntä, että riittävä osa suomalaisista osaa ruotsinkieltä. Koska ruotsinkielisten ammattijakauma ei vastaa suomenkielisten ammattijakaumaa, ei riitä, että ruotsinkieliset osaavat ruotsia ja palvellevat sairaaloissa toisiaan.
Siihen, että julkisia palveluja on saatavissa myös ruotsinkielellä ei tarvita sitä, että jokainen suomalainen osaa ruotsia. Se ei edellytä edes, että jokainen kyseisissä viroissa toimiva osaa ruotsia, sillä riittää, että jokaisessa toimipisteessä on riittävästi ruotsia osaavia.
On sanottu, että pakkoruotsi olisi perustuslakikysymys. Ei se voi sitä olla, koska ennen peruskoulu-uudistusta ei jokainen oppilas lukenut ruotsia. Vain oppikouluissa opiskeltiin sitä. Määrältään oppikoulun kävijöitä oli vähemmän kuin lukion kävijöitä nyt.. Ja silloin yksikielisiä ruotsinkielisiä sentään oli paljon enemmän kuin nyt.
On jotenkin taattava, että riittävän moni opiskelee ruotsia, mutta kaksikielisten palvelujen ylläpito ei vaadi sataa prosenttia väestöstä; eikä huonolla pakkoruotsilla myöskään voi tuottaa kelvollisia palveluja. Kokkolalainen kunnallispoliitikkohan tämän sanoi oikein televisiossa, ja siitä koko tämä keskustelu lähti liikkeelle.
On jotenkin periaatekysymys, että kouluopetusta arvioidaan lähtien oppilaan omasta edusta eikä jonkun muun edusta. Siksi asiaa on harkittava sen kannalta, onko ruotsin pakollisesta opiskelusta hyötyä oppilaalle itselleen.
Jos katsomme oikeudeksemme pakottaa oppilaat lukemaan heille vähemmän tarpeellista ainetta yleisen edun nimissä, pakottaisimme satatuhatta peruskoululaista vaihtamaan ruotsin venäjään.
Varmasti ruotsinkielestä on hyötyä kaikille. Minä olen kirjoittanut ruotsista laudaturin ja pärjään kielellä jotenkuten. Minun 12-vuotisesta kouluajastani yksi vuosi on mennyt ruotsin opiskeluun. Kyse onkin siitä, onko ruotsinkielen taidosta hyötyä niin paljon, että se on sen yhden uhratun vuoden arvoinen.
Enne ruotsia tarvitsi ihan oikeasti. Nykyisinkin tarvitsen sitä, mutta vain koska ruotsinkielinen radio tai TV haluaa haastatella ruotsiksi. Tänään tosin yhteiskuntasuunnitteluseuran 50-vuotisjuhlilla puhuin muutaman lauseen riikinruotsalaisen kunniavieraan kanssa; turhaan, koska kun hän piti julkisen puheensa, hän piti sen erinomaisella englannilla. Kuulijat olivat siis kaikki akateemisen loppututkinnon suorittaneita. Mutta vaikka en juuri joudu tai pääse puhumaan ruotsia missään, toki minulle on hyötyä siitä, että ymmärrän, mitä kielivähemmistö puhuu ja kirjoittaa.
Minun elinaikanani ruotsinkielen tarve on vähentynyt olennaisesti. Kun emme opeta ihmisiä menneisyyttä emmekä edes nykyisyyttä vaan tulevaisuutta ajatellen, uskoisin, että useimmille ruotsinkielen osaamisen merkitys vain vähenee.
Kuulostaa hyvältä, että ne, jotka eivät valitse ruotsia joutuisivat valitsemaan sitten jonkin muun kielen sen tilalle. Tai onkohan kuitenkaan? Peruskoulun liika teoreettisuus pudottaa huonommalla lukupäällä varustettuja kelkasta ja syrjäyttää heidän saman tien myös työelämästä.
Ilmoitin muuttaneeni kantaani sunnuntaiaukiolossa lähinnä siksi, ettei hävittyjä sotia kannata jatkaa. Tämä kannattaisi kielivähemmistön oikeuksien puolustajienkin ymmärtää. Nouseva sukupolvi, joka jossain vaiheessa astuu valtaan, inhoaa pakkoruotsia niin paljon, että lakkauttaa sen aivan varmasti.
Äitinä ja opettajana voin vain kiittää tästä kannanotosta!
Nyt kyse ei ole kielipolitiikasta vaan lastemme parhaasta. Lapset ovat erilaisia, onneksi, ja heille sopivat erilaiset valinnat.
Ruotsihan voisi jäädä pakolliseksi peruskouluun muutamissa kunnissa, lähinnä etelä ja länsi-Suomessa. Lukihäiriöiset vapautettaisiin tästäkin.
Jos siis on pelkoa, että vapaaehtoisten määrä romahtaa. Tietenkään se ei heti romahda, mutta pitemmän ajan myötä kyllä. Samaten yhä useammassa kaksikielisessä perheessä ruvetaan siirtämään painopistettä lasten suomen osaamiselle. Mikä onkin varmaan palveluita tärkeämpi syy viralliselle kaksikielisyydelle, pelätään väestöryhman sulautumista suomea puhuviin.
Kauhea soppa tästä on kyllä tulossa. Suomenruotsalainen media ei ole juuri ollenkaan pitänyt lukijoitaan tilanteen tasalla, eletään ihan eri todellisuusmaailmoissa.
Vaatimus siitä että asiakaspalvelijoiden pitää pystyä palvelemaan asiakasta toisella kotimaisella on kova ja mitä hankalampi asia on sen vaikeammaksi se käy. Puhuminen on vaikeaa, mutta ymmärtäminen on helpompaa. Jos osapuolet voisivat puhua kumpikin omaa äidinkieltään, tulisi asia varmasti hyvin hoidetuksi.
Itse luen sujuvasti ja kirjoitan jotenkuten, ja puhunkin, mutta hitaasti, sillä se on harjoittelulaji ja kun yllättäen joutuu puhetilanteeseen, ei sanat tule helposti.
Minä pidän ihmisten oikeutta äidinkieleen ja äidinkielisiin palveluihin tärkeänä. Siksi on välttämätöntä, että riittävä osa suomalaisista osaa ruotsinkieltä.
Tätä periaatetta ei noudateta muiden kielten kohdalla, joten tämä usein käytetty argumentti olisi rehellisyyden nimessä muotoiltava uudestaan. Eli termi ”ihmisten” olisi korvattava ”suomenruotsalaisella” jotenkin niin, että argumentti näyttäisi vieläkin moraalisesti oikealta. Se onnistuu viittaamalla historiaan, jos onnistuu.
Toinen asia, joka pitäisi pitää mielessä on se, että kaksikielisiä ei kerta kaikkiaan riitä kunnan hommiin. Usein palkattaisiin todella mielellään suomenruotsalaisia esimerkiksi sairaanhoidon tai sosiaalipuolen hommiin. Kaksikielisillä on kuitenkin sen verran enemmän kysyntään työmarkkinoilla, että näihin huonommin palkattuihin kunnan hommiin ei riitä työntekijöitä. Vaikka suomenruotsalaiset valittaisivat kuinka riittämätöntä kielitaitoa, suomenruotsalaisia työntekijöitä ei vain löydy vaikka kielitaidosta saa suuremman palkankin.
Aikaa ei enää ole hukattavissa!
Tavallaan säälin nuoria Vihreiden johtajia, Anni Sinnemäkeä ja Ville Niinistöä, jotka eivät Osmo Soininvaaran lailla tajua, että pakkoruotsittajat ovat hävinneet pelin.
Sinnemäki ja Niinistö hirttävät itsensä pakkoruotsin kannatukseensa.
Kaikki tutkimukset todistavat,että lahjakkaimmat nuoret, eli vihreiden potentiaaliset äänestäjät, vastustavat pakkoruotsia jyrkimmin.
Ihmettelen myös, ovatko Vihreiden edustajat niin etääntyneet todellisuudesta, etteivät ymmärrä miten raskas teoreettinen koulumme kaksine vieraine kielineen, on osalle lapsia ja nuoria.
Eikö näillä vihreiden edustajilla ole lainkaan inhimillisyyttä? Tilastot pursuavat tietoa eri syistä syrjäytyneistä nuorista, mutta Anni Sinnemäki ja Ville Niinistö kielellisine lahjakkuuksineen, eivät samaistu heihin, eivät
tunne myötätuntoa, eivät anna armoa.
Peruskoulua luotaessa Reino H.Oittinen, vanha mies, ymmärsi joukkoineen nuoria paremmin kuin nykyvihreät maailmanparantajat….poikkeuksina Risto Rönnberg ja Osmo Soininvaara.
Suomalaiset ovat monella tavalla lahjakkaita.. senhän tajuaa jo Nelosen Talent-showsta, mutteivät suomalaisetkaan kokonaisuudessaan mitään ylilahjakkaita kielineroja ole…Kolme kieltä on liikaa useimmille kielellisesti lahjakkaillekin jo ajankäytön vuoksi ja kaksi pakollista vierasta kieltä koko ikäluokalle ehdottomasti liikaa.
Ruotsin malli on otettava käyttöön. PAKKOenglanti saatettava voimaan ja sitä lisää. kielikylpyjä Hollannin malliin ja peruskouluun ja lukioon vähintään yhtä paljon englantia kuin Ruotsissa ja toista vierasta kieltä on kiellettävä ottamasta edes valinnaiseksi, jollei pakkoenglannissa pärjää. Sen tilalla on opiskeltava enemmän englantia tai äidinkieltä. Siinä oiva malli uudeksi opetussuunnitelmaksi täydennettynä lisätyillä taito- ja taideaineilla.
Muussa tapauksessa koululaitos ajautuu kaaokseen…ja Vihreät ilmeisesti sitä ennen.
Ex-kielten ope
Tuttu, jo eläkkeelle jäänyt yläasteen ruotsinopettaja, sanoi kerran, että kun ruotsista ei voida tehdä vapaaehtoista, niin sitä ei enää tosiasiassa opeteta kenellekään. Viikkotuntimäärä on tiputettu niin pieneksi, että yhdeksäsluokkalaiset eivät osaa kieltä sen paremmin kuin seitsemäsluokkalaiset.
Itse tarvitsen ruotsintaitoani lähinnä Muumien lukemiseen alkukielellä. Tove Janssonin uudistamia versioita ensimmäisistä romaaneista ei ole käännetty suomeksi.
Olen luokanopettaja, kannatan valinnaisuutta kielten suhteen.
Tuon esiin näkökohdan, jota ei olla paljoa julkisuudesssa käsitelty: maahanmuuttajat ja ruotsin kieli.
Olen opettanut pääasiassa viidensiä ja kuudensia luokkia. Viime aikoina olen lähettänyt yläkouluun myös maahanmuuttajaoppilaita.
Alakoulussa he opiskelevat omaa kieltään, suomea toisena kielenä ja englantia. Yläkoulussa he lukevat vielä ruotsia.
13-vuotias oppilas,joka ei aina osaa kunnolla omaa, saati sitten suomen kieltä, joutuu yläkoulussa opiskelemaan neljää kieltä!
Hyvä puheenvuoro.
Pari näkökohtaa lisää. Maan Hallitusmuodossa aikoinaan määritelty kaksikielisyys lähti juuri siitä, että k e n e n k ä ä n e i v ä l t t ä m ä t t ö m i e n a s i o i d e n s a h o i t a m i s e k s i t a r v i t s e o p e t e l l a i t s e l l e e n v i e r a s ta k i e l tä.
Itse asiassa kansakoulun eli oppivelvollisuskoulun pakolliseen oppimäärään ei kuulunut mitään oppilaalle vierasta kieltä. (Hämeenkylän kasankoulusa alkoi 1963 kokeiluna vapaaehtoisena ruotsi 4-luokkalaisille.) Alkuperäisessä peruskoululakiehdotuksessa ei ollut pakollista toista kotimaista kieltä, mutta RKP ja ruotsinopettajat/ kiletenopettajat junttasivat sen vaatumuksiin – suoraan sanoen tehden tällä aika lailla hallaa itselleen – ja ruotsinkielelle.
Ruotsin kielen taito on myös ongelma call centereissä, niitä kun avustusten ja tukien vuoksi keskitetään johonkin Kuusamoon tai yleensä syrjäseudulle, missä ei koskaan ole puhuttu tai oltu tekemisissä ruotsalaisten kanssa.
Niinpä palvelu sujuu useimmiten englanniksi.
Ahvenanmaan asukkaat ovat todella vihaisia tästä, mannerruotsinkieliset ovat suvaitsevampia ja osaavat myös suomea, mutta valituksia heiltäkin tulee.
Minä osasin ennen ruotsia hyvin, Lapissa kun alkoi ensin näkyä Ruotsin tv ja yhteydet Ruotsiin ja Norjaan olivat tavanomaisia.
Mutta Ruotsin kielikin kehittyy ja siihen on parissakymmenessä vuodessa tullut skånen murretta ,ainakin nuottia sekä uudissanoja ja niinpä jutustelun seuraaminen on jo vaikeampaa, mutta lukeminen sujuu vielä
Tämä kielikeskustelu on melkein niin kuin maahanmuuttokeskustelu, että ei maksa vaivaa. Olen samaa mieltä siitä, että siitä mistä ei voi puhua, siitä on puhuttava. Silloin keskustelu on vain pirstottava pienempiin osiin. Nyt se melkein onnistui kuitenkin.
Vaikka itse aikaisemmin laitoin kommenttina, että ruotsia luettaisiin Länsi-Suomessa, mikä jossain määrin on järkevää. Tämä ei kuitenkaan voi olla aivan kuntakohtaista, niin että toisessa kunnassa on ’pakkoruotsi’ ja toisessa ei. Ei ole järkeä siinäkään.
Tähän koulukeskusteluun provosoivana heittona, että Turun naapurikuntien vanhemmat haluavat lapsensa Turun parhaisiin lukioihin, mutta eivät halua olla mukana vastaanottamassa ensimmäistäkään pakolaista omaan kuntaansa. Otetaan täällä Turussa nämä maahanmuuttajat näihin hyviin lukioihin ja hoitakoon nämä Turun ympäristön maaseutukunnat (Kaarina, Lieto, Rusko, Masku, Raisio, Naantali, Länsi-Turunmaa) itse omat lukiolaisensa kyläkouluissaan. (No, ei sentään, mutta pitäisi niidenkin joku vastuu kantaa.)
Tämä eri aineiden merkitys koulussa eri ihmisille on aika vaikea asia. Ja kielten erityisesti. Ihanne on tietysti jonkinlainen Renessanssi-ihminen, joka uteliaasti hyppää kaikkeen, tieteeseen, taiteeseen ja liikuntaan.
Olen ollut ruotsinkielen pakollisen opiskelun kannattajat mutta tässä olen tullut Osmon kanssa samaan tulokseen. Ei kannata. Jos jo suomen kielen opiskelu on vaikeaa niin miksi kertoa se kolmella tai neljällä (erityisesti pojat).
Tietyt alkeet olisi hyvä ruotista oppia kaikkien, siis että ymmärtää muutamat keskeiset sanat. Mutta muuten sitten niin, että työnhaussa ilmoitetaan selvästi, että tehtävä edellyttää kunnollista ruotsinkielten taitoa, tarkemmin myös määritellen minkälaista. Riittääkö, että kykenee kommunikoimaan suht sujuvasti (itseni laittaisin tähän kategoriaan) vai pitääkö kyetä laatimaan viranomaistekstiä ruotsiksi.
Mutta kielten merkitystä ei kai näinä aikoina pidä vähentää. Oliskohan osa Suomen menestystä ollut siinä, että meillä vieraiden kieleten opiskelu on ollut ylikorostuneessa roolissa (vrt. Ranska, Italia) ja näin Suomi on saanut tästä etua kansainvälistymiseen jo ennen aikoja kuin mitään kansainvälisyyttä on ollut olemassa (näin laajasti).
Tässäkin kielten opiskelussa motivaatiolla on merkitystä. Vaikka olen lukenut koulussa vuosia englantia, ruotsia ja saksaa, syvemmin kieliopin rakenteet olen oppinut lukiessani italiaa ihan omin päin kouluvuosien jälkeen.
On se silti aika hassua. Täällä Ruotsissa ei kyllä saa suomenkielistä palvelua kirveelläkään. Kunnista vastataan vain, että osaavathan nyt kaikki suomalaiset ruotsia kumminkin, mitä sitä turhaan tuhlattaisiin semmoisiin.
Kumma ettei se syy kuitenkaan Suomessa kelpaa – vaikka kyllähän kaikki ruotsinkielisiksi itsensä rekisteröineet nyt suomea osaavat, eivät kai he nyt sentään tyhmiä ole…
Joo joo, tiedän kyllä jo tässä vaiheessa, että suomen kieli on niin paljon alhaisempi ja halveksuttavampi kuin ruotsi, että tämä asiaintila nyt vain täytyy hyväksyä vaikka kuinka itkettäisi.
Näin lukiolaisena voisin esittää kysymyksen pakollisen ruotsin opiskelun puolustajille: Onko se tosiaan oikein että minun/kin lukio-opiskeluni on jatkuvaa v*tutusta ja huolta siitä pääsenkö kolmessa vuodessa koko puljusta läpi, vaikka AINUT huonosti menevä aine on ruotsi? Muuten keskiarvo on >8, ja kymppejäkin löytyy useammasta aineesta.
Pakkoruotsi olisi lopetettava. Niin pian kuin mahdollista.
Miten voimme toimia edistääksemme pakkoruotsin mahdollisimman pikaista lakkauttamista? Ehkä Soininvaaralla olisi tähän jotain ehdotuksia?
Ruotsinkielisten palveleminen ruotsin kielellä voidaan järjestää myös tulkkipalvelujen avulla. Ensisijaisesti ruotsinkieliset palvelisivat toinen toisiaan ja toissijaisesti palvelut järjestettäisiin tulkkauksen avulla.
Tulkkauksesta on Suomessa ja maailmalla paljon kokemuksia. Tulkkaus on tehokas kielipalvelunmuoto.
Ruotsin opiskelusta pitää tehdä suomenkielisille täysin vapaaehtoista.
Aivan loistava kannanotto, kiitos. Olen aina tiennyt että vihreissäkin on ajattelevia tapauksia 🙂
Muutama juttu jäi hampaankoloon. Miksi tarkkaanottaen suomenruotsalaisten ammattijakauma ei ole samanlainen kuin suomenkielisillä? Eikö tuosta voisi jo vetää jotain johtopäätöksiä siitä, että yhteiskunnassa on mekanismeja, joiden takia suomenruotsalaiset eivät päädy sairaaloihin sairaanhoitajiksi? Jos oletetaan, että suomenkieliset eivät ole keskimäärin tyhmempiä (mikä kuulostaisi aika rasistiselta olettamalta, mutta jonka tietysti suomenruotsalaiselta helposti kuulee), eikö yhteiskunnassa ole jonkinlaisia epäoikeudenmukaisia mekanismeja, jotka mahdollistavat sen että suomenkielisten pitää nimenomaan olla siellä sairaalassa palvelemassa ruotsiksi?
”Oikeus omaan äidinkieleen” on myös hyvin mielenkiintoinen käsite. Eihän kukaan toki ole kitkemässä kenenkään kieltä sinällään. Valtio tukee varmaankin joka tapauksessa monin tavoin suomenruotsalaisten edellytyksiä ruotsin kielen toteuttamiseen. Valitettavasti kuitenkin niin henkilökohtainen, universaali ja subjektiiviseen kokemukseen pohjautuva oikeus kuin vapaus identifioitua kieleen (tai olla identifioitumatta) on suomessa valjastettu nimenomaan suomenkielisten kohdalla velvollisuudeksi harrastaa ruotsin kieltä omalla kohdalla, jotta ruotsinkieliset voisivat kokea jotain nationalistista mielihyvää sellaisesta ruotsin kielen ”asemasta”, joka ei ole ollut todellinen sataan vuoteen, eikä ehkä oikeudenmukainen koskaan.
Missä tahansa muualla maailmassa moiseen epäsymmetriseen vaatimukseen suhtauduttaisiin todella skeptisesti. Itse asiassa ymmärtääkseni jopa Suomen allekirjoittamat kansainväliset sopimukset edellyttävät että myös enemmistön oikeudet huomioidaan vähemmistön kielioikeuksia turvattaessa. Suomessa tilanne pitää vaan hyväksyä siksi, että on jotenkin itsestäänselvää että suomi on suomi ja sen puhujat kuuluvat sinällään ”omalle paikalleen” ruotsin kielen statusta pönkittämään.
Olen keskustellut kielipolitiikasta aktiivisesti kohta 15 vuotta, ja heikompaa ”kökköruotsia on kiva puhua” (Johanna Korhonen, HS) -tyylistä argumentointia en ole tavannut missään muussa poliittisessa keskustelunaiheessa. Valitettavasti rakkailta suomenruotsalaisilta olen kuullut myös ehkä pahinta henkilöni suoraa väheksyntää ja kieleni ja sen puhujien solvaamista kuin missään aiheessa on tullut ikinä vastaan — missään muualla sivistyneessä länsimaailmassa. Ja olen sentään keskustellut aika kuumista perunoista…
Niinpä joo, ja tuo kommentti heikkolahjaisemmista koululaisista oli kanssa vähän tarpeeton… itsellänikin on laudatur (296/299pst) ruotsista ja poliittisen mielipiteeni takia saan aina ensimmäisenä kuulla että ”no jos olet vähän tyhmä niin varmaan tuommoisia mielipiteitä syntyy kun et osaa”.
Itse asiassa suomalainen koulujärjestelmä on liiankin kielipainotteinen… meillä pitäisi opettaa paljon enemmän ”teoria-aineita” joilla syntyisi todellista osaamista ja ymmärrystä jostain, eikä pelkkää hyminää vierailla kielillä joka ei tarkoita mitään.
”On jotenkin periaatekysymys, että kouluopetusta arvioidaan lähtien oppilaan omasta edusta eikä jonkun muun edusta. Siksi asiaa on harkittava sen kannalta, onko ruotsin pakollisesta opiskelusta hyötyä oppilaalle itselleen.”
Tuossa on hyvin tiivistettynä olennaisin asia koulutuspolitiikassa.
Hyvä kielitaito on kilpailuetu työmarkkinoilla kielestä riippumatta. Ihmiset opiskelevat myös venäjää, saksaa ym., vaikka ne eivät pakollisia oppiaineita olekaan. Kyse on kysynnästä ja tarjonnasta. Kun ruotsin osaaminen luo riittävän suuren kilpailuedun, ihmiset opiskelevat sitä varmasti työpaikan saadakseen. Pakottaminen ei asiaa auta mitenkään jos oma motivaatio puuttuu.
Suomenruotsi on diktatuurilla läpi pistetty koska jos tulisi kansanäänestys asiasta niin se katoaisi.
Samalla jäisi yli 2 miljardia euroa vuodessa esim MAAN HOITOON kun ei tarvitisi enään pitää tuota suurta turhaa koneistoa, jolta puuttuu ruotsia puhuvat ihmiset niin yllä.
Huomio ruotsiin käytetystä opiskeluajasta on hyvä.
Tässä oma (yliopistokeskeinen) laskelmani:
Peruskoulun vuosiviikkotunti: 38h.
Lukiokurssi: 38h.
Opintopiste: 27h.
B1-viikkotunteja peruskoulussa: 6.
Pakollisia B1-ruotsin kursseja lukiossa: 5.
Pakollinen virkamiesruotsi yliopistossa: 3 op (vaihtelee tieteenaloittain).
Yhteensä tämä tekee 6 * 38 + 5 * 38 + 3 * 27 = 499 työtuntia = 18 op = 12 täyttä työviikkoa.
Tuntuu epätodelliselta ajatella, että joka ikisen suomalaisen opiskelijan odotetaan todellakin käyttävän tuon suuruusluokan verran aikaa, vaivaa ja yhteiskunnan rahaa yhden tietyn alueellisesti pienen ja globaalisti mitättömän kielen pänttäämiseen.
Pisteenä i:n päälle yliopistosta ei anneta edes luonnontieteellistä tutkintoa käteen ennen kuin virkamiesruotsi on kiltisti lusittu. Luulisi, että viimeistään tuossa elämänvaiheessa annettaisiin itse arvioida, mitä todennäköisesti tarvitsee ja mitä ei.
Eipä siis tarvitse ihmetellä, jos aihe kuumentaa tunteita.
Dennis the Menace:
Eli ei saa riittävän suurta palkkaa…
Ihmiset tulisi opettaa puhumaan Tanskaa, koska Tanska on portti Pohjanmerelle.
”Olen luokanopettaja, kannatan valinnaisuutta kielten suhteen. Tuon esiin näkökohdan, jota ei olla paljoa julkisuudesssa käsitelty: maahanmuuttajat ja ruotsin kieli. Olen opettanut pääasiassa viidensiä ja kuudensia luokkia. Viime aikoina olen lähettänyt yläkouluun myös maahanmuuttajaoppilaita. Alakoulussa he opiskelevat omaa kieltään, suomea toisena kielenä ja englantia. Yläkoulussa he lukevat vielä ruotsia. 13-vuotias oppilas,joka ei aina osaa kunnolla omaa, saati sitten suomen kieltä, joutuu yläkoulussa opiskelemaan neljää kieltä!”
Täsmälleen!
Tästähän me opettajat (luokanopettajat, erityisopettajat, luokanvalvojat) supatamme hiljaa keskenämme välituntivalvonnoissa ja vapaalla. Opettajanhuoneessa keskustelua ei uskalla aloittaa, sillä aihe on koulussa tosi arka.
Olen miettinyt, miksi maahanmuuttajat ovat itse niin hiljaa tästä tilanteesta. Näin monta kieltä on todella kohtuuton maahanmuuttjalapsia kohtaan ja se huonontaa heidän opintomenestystään kautta linjan. Käsitteellisen ajattelun vaatima kielitaito jää helposti saavuttamatta missään kielessä.
Antakaa hyvät ihmiset koululle eväät käydä tätä keskustelua leimaamatta ketään ”kielirasistiksi”. Kyse on aidosta, kiireellisestä ongelmasta ja tuntuu pähkähullulta, ettei siitä saa puhua.
Pärtel
”Pisteenä i:n päälle yliopistosta ei anneta edes luonnontieteellistä tutkintoa käteen ennen kuin virkamiesruotsi on kiltisti lusittu.”
Onneksi pakkoruotsin opiskelu vuotaa kuin seula.
Myös itselläni virkamiesruotsi oli yliopisto-opintojeni viimeinen suoritettu kurssi ja se meni läpi muistaakseni vasta kolmannella kerralla. Toisen hylsyn jälkeen ruotsinopettaja kutsui minut juttusille ja kertoi, minkälainen seuraava koe tulee olemaan (lähes samanlainen kuin edellinenkin).
Kertoi vielä kokeen ainekirjoituksenkin aiheen, sanoi että kannattaa kirjoittaa se etukäteen valmiiksi ja käski tulla aineen kanssa luoksensa, mikäli minulla olisi siinä ongelmia. Kirjoitin kotona hyvän aineen kirjojen kanssa käyttäen mm. monimutkaista ammattislangia ja opettelin sen sanasta sanaan ulkoa -> jos näin hyvillä tärpeillä ei koe mene läpi niin kyllä olisi miehessä ollut vikaa
Epäilen, ettei yhdelläkään yliopistolla ole varaa jättää muuten hyvin menestyneitä opiskelijoita kiinni ruotsista, sillä niiden rahoitus perustuu valmistuneiden määriin.
Ja olen aina ollut vahva kielissä, mutta kun en laiskuuttani päässyt ruotsia kurssin jälkeen kerralla läpi, jäi uusinnassa käyminen vuoden päähän. Siinä vaiheessa opettaja ja kokeiden tyyppi oli vaihtunut, joten lähdin käymään toisessa kokeessani lähinnä katsastusreissulle hakemaan koepaperia jatkoa varten.
Osmo Soininvaaralle kiitos ja kumarrus. Nykyään suomensuomalainenkin voi ottaa osaa kielikeskusteluun. Sinänsä hyvä, koska pitkään on ollut vallalla käsitys, että kieliasioissa suomenkieliset ovat lähinnä politiikan kohteita, eivät tekijöitä.
RVM-ruotsia vaille maisteri..
Termi kuvaa sitä, että tiedostavien opiskelijoiden passiivinen vastarinta toimii.
Yliopistojen virkamiesruotsi on luonteeltaan nimenomaan poliittis-ideologinen.
Sillä ei ole mitään tekemistä
kielen osaamisen kanssa.
Neuvostoliitossa oli yliopistoissa poliittinen oppiaine nimeltä marxismi-leninismi:
kukaan sitä ei tarvinnut, mutta ideologisista syistä jokaisella se piti olla suoritettuna.
Muuten ei ollut ideologisesti kelpoinen palvelemaan isänmaata.
Suomessa ei valmistu, ellei poliittis-ideologinen virkamiesruotsi ole suoritettuna.
Jopa 20 % opiskelijoista kuitenkin on PAKKO päästää ulos käytännsössä ruotsia osaamattomina, koska muuten putki menisi tukkoon.
Tämän poliittisen aineen purkaminen pitää aloittaa nimenomaan YLIOPISTOISTA.
Siis virkamiesruotsi on poistettava välittömästi.
Otetaan vielä tämä Oulun tapaus:
Virkamiehet ovat siis opiskelleet 10 vuotta ruotsia peruskoulussa,lukiossa ja yliopistossa, mutta silti heitä pitää lisäkouluttaa, siis aikuiskoulutuksessa-eikö sekään riitä.
Miksi suomenruotsalaisten palvelemiseen mahdollisesti tarvittavaa suomenruotsia ei voisi opettaa laajemminkin aikuiskoulutuksessa, koska se ääntämykseltään muistuttaa suomea ja on helppo oppia englannin pohjalta.
Nyt meillä opiskellaan venäjää ja ranskaa aikuiskoulutuksessa, koska kouluissa pakkoruotsi on vienyt niiden paikan.
Venäjä ja ranska ovat vaikeita kieliä, niitä pitää alkaa lukea mahdollisimman aikaisin.
TILANNE ON MAHDOTON, MUUTOKSEN ON TULTAVA.
Pakollisen ruotsin suurin kustannus kansallemme on se vaadittava kaista minkä se oppilaiden opiskelukyvystä vie.
Lahjakkaihin sillä ei ole juurikaan vaikutusta, maksumiehiksi jäävätkin ne ei-niin-lahjakkaat joiden englantikin tuppaa jäämään sitten kököksi.
Tunnen voimakasta myötähäpeää lukiessani kielellisesti lahjakkaiden egoistien brassailevan julkisesti että ei mitään ongelmaa helppoahan se on.
Vähän pitäisi ajatella muitakin. Kaikki eivät ole syntyneet kielimaistereiksi.
En ole tarkistanut:
Enontekiössä asia ratkaistiin siten, että koulussa opeteltiin tärkeimmän naapurimaan eli Norjan kieltä.
Yksi näkökohta (sopii moneen muuhunkin asiaan):
Jos teet jonkun hyvänkin asian pakolliseksi, niin ex definitionem (suoraan määritelmän nojalla) estät häntä tekemästä sitä vapaaehtoisesti.
Esitän kaksi sarjaa väitteitä.
Ensin:
-ruotsi ei ole valloittajan kieli. Sen esimuotoa puhuttiin täällä kai pronssikaudella. Ainakin rautakaudella.
-historiallisen, kotoperäisen kielivähemmistön on saatava puhua lääkärin ja myös sairaanhoitajan kanssa äidinkieltään. Samoin tuomarin kanssa. Ja verovirkailijan. Keksikää itse lisää.
Toinen sarja:
-useimmat pakollisen ruotsin puolesta käytetyt argumentit ovat surullisen koomisia. Niitä voisi käyttää virheellisen argumentoinnin esimerkkeinä väittelytaidon tunnilla. Asiaa on avattu näissäkin ketjuissa.
-nykyinen ”kognitiivisesti haasteellisetkin ruotsintunnille kaikkialla Suomessa, junttanpoo!” -mentaliteetti ja sen perustelu tyyliin ”onhan meillä pakkomatematiikkaakin” saa aikaan vain kielteisiä asenteita ruotsinkieltä kohtaan.
Heilläkin joille asia muuten olisi herttaisen yhdentekevä tai jopa suhtautuisivat myönteisesti ruotsin opiskeluun.
Lonkalta ammuttuja ehdotuksia:
-ruotsin tekeminen vaihtoehtoiseksi jonkin muun kielen kanssa. Ainakin suomenkielisissä kunnissa, mieluiten kaikkialla.
-samalla ruotsinkielisten on sitkeästi vaadittava julkisen sektorin tärkeimmät palvelut omalla kielellään. Muuten edellinen toimenpide todellakin johtaa heidän oikeuksiensa rapautumiseen.
-ruotsinkielisen ammatti- ja amk-opetuksen vahvistaminen. Sinne voivat sitten halutessaan mennä suomenkielisetkin jostain alasta kiinnostuneet. Parantaa mahdollisuuksia työmarkkinoilla. Akateemisella tasolla ruotsinkielistä opetusta kai on jo useimmilla aloilla riittävästi?
-kielitaitolisän maksaminen ainakin julkisen sektorin (ja vastaavien alojen) palveluammateissa.
-terveydenhoidon ym. jättifuusioiden lopettaminen ainakin siellä missä mennään kielirajan yli. Tai ruotsinkielisille mahdollisuus turvautua toisen terveydenhoitopiirin palveluihin kuin suomenkieliset. Ja tietysti myös toisinpäin, jos suomenkielisiä jossain ahistaa.
Ruotsin tekeminen vaihtoehtoiseksi heikentäisi totta kai sen jonkin muun kielen valinneiden asemaa kaksikielisten kuntien työmarkkinoilla, jos ja kun myös sitä seuraavasta kohdasta pidettäisiin kiinni. Niinpä. Täydellisiä ratkaisuja ei olekaan.
Loppujen lopuksi ruotsin asemaa eivät voi turvata kuin ruotsinkieliset itse. Tekemällä ruotsinkielisiä vauvoja, menemällä riittävästi joka alan ja asteen oppilaitoksiin, puhumalla omaa kieltään myös työpaikan kahvihuoneessa ja öisellä nakkikioskilla.
Se toimii Sveitsissä. Toimii Suomessakin jos toimimaan pistetään.
Kiitos Osmo!
Tällaista raikasta, asiallista puhetta kielipolitiikasta tämä maa tarvitsee.
Suomalaisille kuuluvat samat kielelliset perusoikeudet kuin muillekin eurooppalaislle.
Valtion asia ei ole määritellä identiteettiämme.
Pakkoruotsin poisto tulee olemaan yksi tärkeimmistä poliittisista päätöksistä aikoihin. Erityisesti siksi että se vapauttaa ihmiset henkisesti Ruotsin vallan alta ja lopettaa kielipoliittisen rotuerottelun Suomessa. Se on iso asia kaikille, voimakas positiivinen signaali joka palauttaa uskoa demokratiaan ja tasa-arvoon lain edessä.
Suomi ei tarvitse poliittista kielenopetusta ja identiteetti-imperialismia valtion toimesta. Jokainen sen ymmärtää että tuon ajan loppu on nyt käsillä. Poliitikkoja jotka tämän ymmärtävät ja ottavat siitä vaarin odottaa ruusuinen tulevaisuus.
Osmo, erittäin hyviä mielipiteitä. Itse sisämaassa kasvaneena ja pakkoruotsia opisekelleena en voisi enempää yhtyä esiinnostamiisi kantoihin. Asiaa pitäisi viedä voimallisesti eteenpäin.
Ruotsinkielisten ylimitoitetut kiintiöt akateemisille aloille ovat este ruotsinkielisen palvelun saamiseen vähempiarvoisissa palveluammateissa.
Ruotsinkieliset eivät ilmeisesti halua palvella edes toinen toisiaan apuhoitajina, liikkeiden kassoilla, putkimiehinä, siivoojina, bussinkuljettajina jne.jne.
Onko todella tarkoitus, että ruotsinkieliset ovat palveltavia ja suomenkieliset palvelijoita ?
Onko tarkoitus, että ruotsinkieliset saavat ylikiintiöidensä turvin hankkia itselleen paremman ansio-ja elintason akateemisilla urilla .
Ja sitten vaatia koko kansan pystyvän palvelemaan heitä ruotsiksi minne tahansa he sattuvat Suomen maassa eksymään.
Miten voi olla mahdollista, että Suomessa, jonkinlaisessa demokratiassa, on käytännössä natsi-Saksan ja exkommunististen valtioiden tapainen virkakielto.
Suomessa se on muodossa, jollet osaa ruotsia, vaikka muuten olisit erinomaisen pätevä kyseiseen virkaan, virkaa ei heru.
Miksi suomenkielisille ei kerrottu, kuin vasta jälkikäteen, vuoden 2004 kiristetystä kielilaista ? Missä lainsäädnnän avoimuus ja kansalaiskeskutelu.
Vastauksia odotetaan.
Olen suurimman osan työrupeamaani tehnyt Suomen julkisen hallinnon virastoissa, kunnilla, lääneissä ja valtiolla, ja vain yhdessä näistä työpaikoistani (3 kk ajan) käytännössä käyttänyt ruotsia. Tässä tapauksessa kyseisessä työpaikassa vallitsi vakiintunut käytäntö siitä, että erään tietyn osaston eräässä tietyssä nurkassa puhutaan ruotsia kun astutaan tietyn kynnyksen yli, ja omalla osastollani taisin olla osastonjohtajan lisäksi ainoa ruotsia joten kuten kommunikoiva, joten puhelut ohjattiin minulle suunnilleen aiheesta riippumatta. Joten riittää hyvin, että virastoissa on ruotsilla pärjääviä; käytännössä kuitenkaan kaikki eivät ruotsilla pärjää, eivät vaikka olisivat käyneet pitkän ”pakkoruotsin” ja virkamiesruotsin. Toki ei ruotsin – kuten ei minkään kielen – taidoista haittaa ole, mutta ne perusteet, joilla ruotsin opiskelu toisena kotimaisena perustellaan, sietävät joutua kriittisen tarkastelun alle.
Pohjoismainen yhteistyökään ei kelpaa syyksi; sen sijaan oman historiamme ja kulttuurimme ymmärtäminen kyllä, ainakin sellaisilla paikkakunnilla, joissa käytetään myös ruotsia. Runeberg, Snellman ja Lönnrot olivat kaikki ruotsinkielisiä, kyllä, mutta tämän ymmärtämiseksi ei tarvita ruotsinkieltä; sen sijaan esimerkiksi on valaisevaa ymmärtää oman kotiseudun katukyltit sillä toisella, olettaen että ne on kirjoitettu kahdella kielellä. Kannelmäkeläisen on myös kiintoisaa tietää, että Kannelmäki on nimikilpailun tulos: Gamlas-nimiselle paikalle saatiin sävellettyä kokonaan uusi nimi, mutt tausta ”Vanhaisena” – jota ei koskaan ole ollut – näkyy edelleenkin esimerkiksi Vanhaistenpuistona ja Vanhaistentienä. Esimerkiksi Jyväskylässä tämäkään argumentti ei päde.
Osmo on lähes täysin oikeassa. Huomauttaisin vielä, että jokaiseen suureen sairaalaan ja muuhun vastaavaan laitokseen ja jokaiseen kuntaan pitäisi palkata (valtion taloudellisella tuella tietenkin) riittävä määrä ruotsin kielen tulkkeja.
Tulkkien käyttö tulisi varmasti halvemmaksi kuin ruotsin opettaminen jokaiselle suomen asukkaalle.
”Jukka Siren kirjoitti 24.11.2009 kello 11:48
Esitän kaksi sarjaa väitteitä.
Ensin:
-ruotsi ei ole valloittajan kieli. Sen esimuotoa puhuttiin täällä kai pronssikaudella. Ainakin rautakaudella”
Nykyisen kieli käsityksen mukaan SuomalaisUgrilainen kieliperhe on todella vanha ja IndoEuroopalaiseen kieliperheeseen kuuluva Ruotsi on tulokaskieliä.
Autonominen Åland on uhannut erota Suomesta mikäli Suomen alueella Ruotsin kieltä heikennetään, Eikö tämä ole toisen suvereeniteettiin puutumista. Tämä eroaminen olisi meille Suomalaisille iso helpotus.
Ruotsinkielisen opetuksen nykymuotoinen pakollisuus on klassinen esimerkki siitä täysin järjettömästä tehottomuudesta, joka saadaan aikaan sillä, että joku taho vaa’ankieliasemaan vuosikymmeniksi.
Ensiksikin, minusta ei ole ollenkaan kohtuutonta, että ruotsia opetetaan ja että palveluissa panostetaan siihen, että kielitaitoisia saadaan virastoihin ja virkoihin. Nykymuotoinen pakollisuus kuitenkin saa aikaan sen, että tjänstesvenska:n osaaminen ei kerro yhtään mitään kielitaidosta. Pakollisuus hävittää siis mahdollisuuden taata tyydyttävä palvelutaso hävittämällä keinon erotella ruotsintaitoiset niistä, jotka eivät sitä oikeasti osaa.
Toiseksi, ruotsin osaajia ei tarvita nykyistä määrää ja toistaalta nykysistä suomenkielisistä hyvin pieni osa harjoittaa tai tarvitsee ruotsiaan missään. Tämä tarkoittaa, että näiden henkilöiden ruotsinopetus on mennyt hukkaan, so. olisi paljon tarkoituksenmukaisempaa jos nämä henkilöt olisivat opiskelleet senkin ajan jotain muuta.
Kolmanneksi, pakollisuus herättää ihmisissä inhoa sekä ruotsin kieltä että ruotsinkielisiä kohtaan. Syntyy juurikin näitä ”valloittajien kieli”- urputuksia tai keskitytään kielipoliittisiin kiintiöihin. Miksi tämä on virhe? Koska kielitaito on edelleen hankittu ominaisuus, suomalaisilla on sama pääsy niihin opiskelupaikkoihin jne., jos vain osaa kieltä. Tämä keskustelu saa myös tällaisia ”kielinationalistisia” piirteitä, joissa unohdetaan suomalaisuuden ruotsinkielinen historia lähes täysin.
Turha kadehtia parempiosaisia ruotsalaisia. Viimeisen sadan vuoden aikana ruotsia puhuva kaupunkilaistunut alempi- ja työväenluokka on kauttaaltaan suomalaistunut.
Tästä syystä ruotsinkielisten määrä on jyrkästi laskenut. Tietysti jäljelle jääneet, joilla on ollut panostaa myös kulttuuriinsa, ovat sitten tietysti keskimääräisesti ottaen parempiosaisia.
Se taas onko parempiosaisimman väestönluokan etujen ajaminen kulttuurin varjelun nimissä kovinkaan eettistä on filosofinen kysymys. Vähintäänkin se on arveluttavaa.
kktalolle Yppäristä:
Ruotsia tai mitälie protoskandinaaviskaa puhuvat ovat todennäköisesti tulleet nykyisen Suomen alueelle myöhemmin kuin vastaavaa suomea puhuvat.
Hekin ovat kuitenkin tulleet jo mitälie 1000 – 1500 vuotta sitten. Koulukuntia aiheesta riittää, mutta ruotsin kieli ei tullut tänne ensimmäistä kertaa Birger Jaarlin mukana.
Tälle sivuraiteelle en haluaisi juuttua. Hbl:ssä joku ruotsinkielinen kallontutkija (oikea sellainen, tuo ei ollut vitsi) julisti minulle että ruotsinkieliset ovat olleet täällä oliko se nyt tuhansia vuosia ja suomenkieliset tulleet kansainvaelluksella rautakaudella, tai melkein historiallisen ajan alussa. Toivottavasti en nyt pahemmin vääristellyt häntä. Parodian teko olisikin mahdotonta.
Tuollaiset koulukunnat kummaltakin puolelta ansaitsevat toisensa.
Eri asia on, että ruotsista sitten tuli yläluokan ja hallinnon kieli, sellaisen prosessin myötä jota ainakin vähän anakronistisesti voi kutsua valloitukseksikin. Ja tämä tilanne säilyi itsenäisyyden alkuvuosiin.
Sen vaikutukset näkyvät varmaan vielä asenteissa, ainakin pinnan alla.
Siihen, tuleeko ruotsalaisen eläkeläisen saada hoitoa ruotsinkielellä, ei ole kerrassaan mitään viakutusta sillä, missä järjestyksessä Suomi asutettiin.
Jukka Siren:”
-ruotsi ei ole valloittajan kieli. Sen esimuotoa puhuttiin täällä kai pronssikaudella. Ainakin rautakaudella.
-historiallisen, kotoperäisen kielivähemmistön on saatava puhua lääkärin ja myös sairaanhoitajan kanssa äidinkieltään. Samoin tuomarin kanssa. Ja verovirkailijan. Keksikää itse lisää.”
Olet pahasti metsässä. Ainoa syy, miksi ruotsi on Suomessa virallisena kielenä, on se, että se oli valloittajan kieli ja siten siis poliittisen, taloudellisen ja sivistyksellisen eliitin kieli vielä pitkään sen jälkeen, kun side emomaahan oli 200 vuotta sitten katkaistu.
Ilman tätä historiaa ruotsin kielen asema olisi sama kuin saamella Suomessa tai suomen kielellä Ruotsissa ja Norjassa, joiden molempien pohjoisosassa on pitkään asunut suomenkielinen vähemmistö ja tämän päälle Ruotsissa vielä uudempaakin perua oleva suomalaisten maahanmuuttajien ryhmä.
Jos siis historiallisten perustelujen vuoksi jollain kielivähemmistöllä olisi tuo yllä mainitsemasi oikeus, niin sitten suomenkielisillä pitäisi olla se myös Ruotsissa ja Norjassa.
Minusta tuo Ruotsin ja Norjan meän- ja kveeninkielisten tai Suomen saamenkielisten aseman tapainen asema virallisina vähemmistökielinä olisi paljon luonnollisempi ruotsille kuin nykyinen suomen kanssa yhdenvertainen asema. Jos siis asiaa katsottaisiin puhtaalta pöydältä. Kun sitä kuitenkin katsotaan maassa, jossa ei jotain 150 vuotta sitten saanut yliopisto-opetusta muuta kuin ruotsiksi ja joka siihen asti oli maan ainoa virallinen kieli, niin tilannetta on tietenkin paljon vaikeampi muuttaa.
Ehdotuksesi ruotsin kielen aseman muuttamiseksi järkevämmiksi olivat ihan hyviä.
Suomenruotsin asema ei ole oleellisesti muuttunut Suomessa vähään aikaan. Siksi kysyisinkin Osmolta, että miksi olet nyt vasta tätä mieltä? Ja mitä luulet, miksi nykyiset Vihreät ovat niin selvästi pakolliseen suomenruotsin opetukseen kallellaan?
Runeberg, Snellman ja Lönnrot olivat kaikki ruotsinkielisiä,
Eivät olleet.
Viimeisen sadan vuoden aikana ruotsia puhuva kaupunkilaistunut alempi- ja työväenluokka on kauttaaltaan suomalaistunut.
Tästä syystä ruotsinkielisten määrä on jyrkästi laskenut.
En tiedä mikä syy on merkittävin, mutta maastamuutto etenkin Ruotsiin on myös merkittävästi vähentänyt suomenruotsalaisten määrää. En myöskään usko, että suomenkielistyminen olisi erityisesti kohdistunut ”alempiin” luokkiin. Kieltä vaihdettiin paitsi käytännöllisistä myös ideologisista syistä. Kaksikielisissä perheissä lasten ruotsin kielen säilyttämistä on pidetty tärkeänä vasta parikymmnentä vuotta.
Eri asia on, että ruotsista sitten tuli yläluokan ja hallinnon kieli, sellaisen prosessin myötä jota ainakin vähän anakronistisesti voi kutsua valloitukseksikin.
Ruotsista tuli yläluokan ja hallinnon kieli vasta suurvaltakaudella. Sitä ennen puhuttiin Ruotsin valtakunnan toiseksi suurimmassa kaupungissa niin paljon suomea, että papiksi ei päässyt ilman suomen kielen taitoa. Muuten Turussa puhuttiin ruotsia, saksaa ja latinaa. Saksa oli vielä keskiajalla kaikkien ruotsin kaupunkien vaikutusvaltaisin kieli ainakin lainasanoilla mitattuna.
Arvostan Osmon kykyä harkita mielipiteensä uudelleen.
On mieletöntä, että poliitikot ylläpitävät tilannetta, joka on näin ristiriidassa kansan enemmistön mielipiteen ja tarpeiden kanssa.
Jopa rakas arvojohtajamme otti välittömästi kantaa asiaan, vaikka ei muuten sano mistään mitään. Ja hämmästykseni oli suuri, kun Vihreiden puoluejohtokin hirtti itsensä tähän hölmöilyyn.
Mitä ihmettä, oliko tämä provoa?
”PAKKOenglanti saatettava voimaan ja sitä lisää. kielikylpyjä Hollannin malliin ja peruskouluun ja lukioon vähintään yhtä paljon englantia kuin Ruotsissa ja toista vierasta kieltä on kiellettävä ottamasta edes valinnaiseksi, jollei pakkoenglannissa pärjää.”
Tottakai ruotsin pakollisuutta voidaan pohtia, mutta eikö tarkoitus ollut laajentaa suomalaisten kielitaitoa? Kyllähän englantia nykymaailmassa oppii väkisinkin. Suomalaisten nuorten englanti on nykyisin yhtä hyvää kuin ruotsalaistenkin.
Kielikylvyt taas vaativat natiiveja opettajia. Ellei sitten kuulu hölmöläisiin jotka puhuvat lapsilleen englantia (vieraana kielenä) valmeentaakseen tulevia menestyjiä.
Itse laitan tulevat lapseni ruotsinkieliseen kielikylpyyn pelkkänä eleenä, kun en jaksa fennomaanien uhoa ja typeriä mielipiteitä. Kyllähän kaikista kielistä on iloa ja hyötyä.
Hieno ja erittäin tärkeä puheenvuoro, kiitos siitä. Tässä kevennyksenä lainaus erään ainejärjestön lehdestä kysymyksellä mikä kieli kyseessä:
”Kun xxxxxx alkeiskurssin suorittaminen oli
vielä 90-luvun alussa pakollinen kaikille
vieraiden kielten opiskelijoille, suuri osa
lehtoreiden työpanoksesta käytettiin koko
tiedekunnan palveluun. Pakollisuuden
poistuminen luonnollisesti jonkin verran
vähensi tätä tarvetta; toisaalta se lisäsi
vapaaehtoisuutta, mikä ilmeni innostuneempana
opiskeluna.”
Vastaus on tietysti pakollisena luettu latina. Eiköhän sama tapahdu pian myös ruotsin osalta.
Se, että kiitos kiintiöiden ruotsinkieliset ovat yliedustettuina korkeakoulutuksessa, on mielenkiintoinen vastakohta sille, että ruotsinkieliset pärjäävät tutkitusti heikommin vielä peruskoulussa (PISA-tutkimus). 50-55% ruotsinkielisistä hakijoista pääsee korkeakouluun, kun muista vain 30-35% (Lähde: Opetuksen määrälliset indikaattorit -julkaisu, OPH). Tämä on mielestäni vakava oikeudenmukaisuuskysymys.
”Runeberg, Snellman ja Lönnrot olivat kaikki ruotsinkielisiä,”
”Eivät olleet.”
Kaksi edellistä olivat, jälkimmäinen kaksikielinen käytännön syistä.
Siihen, tuleeko ruotsalaisen eläkeläisen saada hoitoa ruotsinkielellä, ei ole kerrassaan mitään viakutusta sillä, missä järjestyksessä Suomi asutettiin.
Ruotsinkielisten — ja vain ruotsinkielisten mutta ei esimerkiksi saamen- tai venäjänkielisten — oikeutta saada palvelunsa omalla äidinkielellä ei voi perustella muuten kuin historiallisesti.
Se vie ajatukset helposti jopa vuosituhansien päähän. Ketkä oikein ovat tämän maan alkuperäisempiä asukkaita? Joissakin ajatuskuvioissahan alkuperäiskansalla on suuremmat moraaliset oikeudet kuin myöhemmin tulleella. Ei ole yllätys, että Suomen(kaan) kohdalla mitään yksiselitteistä vastausta ei tiedetä eikä tulla tietämään vaikka keksittäisiin aikakone.
Yleisempi tapa on kuitenkin viitata suomenruotsalaisten osuuteen Suomen valtion ja yleisemmin suomalaisuuden synnyssä. (Suomenruotsalaiset nurinkurisesti ottavat usein asiasta suuren kunnian itselleen vaikka hiukan yleistäen juuri heidän — ruotsinkielisinä pysyneet — esivanhempansa taistelivat usein suomalaiskansallisia pyrkimyksiä vastaan.)
Joissakin tulkinnoissa finnit ja hurrit tekivät sopimuksen kansalaissodan aikana. Sopimuksen mukaan taisteltiin yhdessä itsenäisyyden ja vapauden puolesta, sillä edellytyksellä, että maasta tulee kaksikielinen, kahden kansan (folk) valtio. Nyt sopimusta ollaan muka rikkomassa.
Muualla vähemmistökansat on tuomittu omaksumaan vähemmistökansan identiteetti. Ruotsalaisuuden historiasta juontuvaa vallantäyteyttä kuvastaa se, että suomenruotsalaiset eivät suostu tähän taipumaan. Kyseessä on entisen vallanpitäjän voimannäyte, johon mikään muu nykyinen pieni vähemmistö ei EU:ssa pystyisi. Jotkut skotit kyllä, mutta he ovatkin suuri alueellisesti keskittynyt kansa.
Haluaisin itsekin kuulla Osmolta, mitä hänen mielestään asialle voisi nyt tehdä. Pakkoruotsi, ruotsin asema virallisena kielenä ja sen seikan tukema ruosinkielisten etuoikeutettu asema kuten selvästi tasaisempi tie yliopistoihin on saatava historiaan. Miten asiaa tulisi ajaa? Itse mm. kirjoittaisin mielelläni nimeni adressiin ja tietäisin tarkalleen, minne kansanäänestyksessä ääneni menisi. Esim. HS päälehtenä julkaisee kaikki artikkelinsa ruotsin kielen asemaa tukien. Artikkeleita on viime viikkoina ollut useampia, mutta kertaakaan ei ole lainattu ketään koko nykytilanteeseen kriittisesti suhtautuvaa. Suurimpina floppeina sitten esim. Johanna Korhonen. Uutisoinnilla epäilemättä hämärretään sitä, miten suuri enemmistö suomalaisista pitää nykyistä kielipolitiikkaa epätasa-arvoisena, ja samalla epäkohdista ääneen puhuvia yritetään leimata jonkinlaisiksi surkeiksi häviäjiksi ja ruikuttajiksi. Jää selvästi sellainen vaikutelma, että avainpaikoissa on tälle epäoikeudenmukaisuudelle myötämielisiä ihmisiä eikä ääntä saada kunnolla kuulumaan.
B.Wisser: ”Se, että kiitos kiintiöiden ruotsinkieliset ovat yliedustettuina korkeakoulutuksessa, on mielenkiintoinen vastakohta sille, että ruotsinkieliset pärjäävät tutkitusti heikommin vielä peruskoulussa (PISA-tutkimus). 50-55% ruotsinkielisistä hakijoista pääsee korkeakouluun, kun muista vain 30-35% (Lähde: Opetuksen määrälliset indikaattorit -julkaisu, OPH). Tämä on mielestäni vakava oikeudenmukaisuuskysymys.”
Sinivihreä:
Itse olen ihmetellyt sitä, että ylioppilaskirjoituksissa ruotsinkieliset näyttäisivät reputtavan suomenkielisiä harvemmin. Tämä tuntuu sikäli yllättävältä, että olen kuvitellut gaussin käyrää sovellettavan samalla tavoin riippumatta kokelaan äidinkielestä. Tähänkin löytyy varmasti jokin selitys. Tämä asia olisi kuitenkin hyvä selvittää, etenkin kun yo-tuloksien painoarvoa opiskelivalinnoissa lisätään koko ajan.
Osmo Soininvaara ägnar sig åt en populism som förvånar mig. Den tidigare tänkaren låter nu sin egen blogg bli ett forum för åsikter och yttranden som vanligtvis förekommer på mera okontrollerade och oseriösa fora.
Vid närmare eftertanke kunde ju Osmo Soininvaara gå över till sannfinländarna och tillsammans med Timo Soini (ser man på, namnen påminner ju om varandra) göra gemensam sak. Jag tror inte De Grönas partiledning skulle ha så mycket emot det.
Fakta i den här frågan är att de finskspråkiga eleverna borde börja läsa svenska i skolan redan på årskurs 3, då de svensksspråkiga börjar läsa finska. Att inleda studier i ett språk då man är tretton år gammal (årskurs 7) är befängt. Då sjuder sinnet av avoghet mot allt som ens luktar auktoritet.
Nej, bästa Osmo, har du tappat stinget och inte längre förmår prestera djupare tankar än populistiska anti-svenska åsikter för att få många kommentarer, är det kanske bäst att hålla tyst. Du förlorar ansiktet på det här sättet!
vapautta ja pedagogiikkaa kirjoitti ”Nyt kyse ei ole kielipolitiikasta vaan lastemme parhaasta.”
Pyöräilijä kirjoitti ”Itse laitan tulevat lapseni ruotsinkieliseen kielikylpyyn pelkkänä eleenä”
Niinpä niin…
Kaksi edellistä olivat, jälkimmäinen kaksikielinen käytännön syistä.
Snellman ja Lönnrot olivat kaksikielisiä. Lönnrot oli äidinkieleltään suomalainen Snellman (yhellä ännällä) ruotsalainen. Runeberg ei kirjoittanut suomeksi, mutta ilmeisesti puhui kangerellen.
Tom, asialliseen keskusteluun kuuluu, että esitetään omaa näkökantaa tukevia argumentteja ja perustellaan miksi vastapuolen argumentit eivät ole päteviä. Toisen haukkuminen populistiksi ilman perusteluita ei ole hyvää keskustelua och man kan förlora ansiktet på det där sättet.
Zaphod: ”Uutisoinnilla epäilemättä hämärretään sitä, miten suuri enemmistö suomalaisista pitää nykyistä kielipolitiikkaa epätasa-arvoisena, ja samalla epäkohdista ääneen puhuvia yritetään leimata jonkinlaisiksi surkeiksi häviäjiksi ja ruikuttajiksi.”
Sitten tulee paikalle Tom (Fonden för de Rätta Åsikten): ”Osmo Soininvaara ägnar sig åt en populism som förvånar mig. Den tidigare tänkaren låter nu sin egen blogg bli ett forum för åsikter och yttranden som vanligtvis förekommer på mera okontrollerade och oseriösa fora.”
Sen verran olen asioita seurannut ruotsinkielisellä puolella, että ihan fiksut tyypit tosissaan tai ainakin puolitosissaan ajattelee, että pakkoruotsin vastustaminen on fennomaanisten höyrypäiden tai sivistymättömien junttien juttu. Osin se on myös tietoista vastustajan mustamaalausta: typerysten vaatimuksia ei pidä ottaa tosissaan. Sanoisin, että kyseessä on vastuuton asioiden kärjistäminen.
Tom: ”Du förlorar ansiktet på det här sättet”
Tomin kommentti on malliesimerkki siitä miten ”väärän” mielipiteen esittäjä yritetään kompromettoida ja hiljentää.
Eikä Osmo ole edes ehdottanut ruotsinkielisten palvelujen vähentämistä.
Tom, olet varmaan lukenut tai kuullut toisen vihreän, Umaya Abu-Hannan, näkemyksestä, jonka mukaan ruotsinkieliset eivät pysty säilyttämään nykyisenlaista erityisasemaa monikulttuuristuvassa Suomessa. Luin jutun ÅU:sta , alunperin Abu-Hannan kommentti taisi olla Husiksessa. Kukaan ei ole, Tomin tavoin, kehottanut Abu-Hannaa liittymään Perussuomalaisiin tai uhkaillut kasvojen menettämisellä.
Mielestäni ruotsi voisi olla vapaaehtoinen kieli, ainakin osassa Suomea. Joku muu saa määritellä kunnat, jossa tämä toteutusi.
Ruotsia luettaisiin silti riittävästi(?).
Oma poikani lukee neljättä vuotta vapaaehtoista A2-ruotsia(alkaa 4. luokalla) hyvällä motivaatiolla, arvosanalla yhdeksän. En silti ymmärrä, miksi kaikki pitäisi pakottaa sitä lukemaan.
Vihreä riihitonttu Ode on todella siirtynyt Soinin linjoille kuten Tom tuossa kirjoitti.
Mielenkiintoista tämä Ad hominem -argumentointi, kun joku poikkeaa ajattelussaan tähän asti vallinneesta poliittisesta konsensuksesta. Suomi on todellakin ummehtunut, mutta se ei johdu sivistysruotsia vastustavista peräkammarin pojista, vaan keskustelukulttuurista, jossa ”virallisesta” totuudesta poikkeavat ajattelijat kategorisesti marginalisoidaan. Onneksi muurissa on halkeamia, josta valo pääsee sisään (Leonard Cohenia mukaillen).
Aulis Kallio: ”Vihreä riihitonttu Ode on todella siirtynyt Soinin linjoille kuten Tom tuossa kirjoitti.”
Vastustajan solvaaminen lienee pakkoruotsin kannattajien yleisin keino vastata kritiikkiin. Se on ymmärrettävä siinä mielessä, että asia-argumentteja ei ole tai ainakaan oikeudenmukaisilta kuulostavia asia-argumentteja. Se pistää myös miettimään, kummalla puolella ne sivistymättömät juntit oikein ovat.
”Nouseva sukupolvi, joka jossain vaiheessa astuu valtaan, inhoaa pakkoruotsia niin paljon, että lakkauttaa sen aivan varmasti.”
Rkp ja sen hännystelijät jäävät kyllä mieluummin odottamaan tätä, kuin antavat periksi vapaaehtoisesti.
Pakkoruotsissa on itse asiassa pohjimmiltaan kysymys suuresta tulensiirtojärjestelmästä, jossa suomalaisilta siirretään miljardeja ruotsalaisilla.
Pakkoruotsi (ja koko maan kaksikielisyys) ovat vain keinoja järjestää ruotsalaisille helppoja ja hyvinpalkattuja suojatyöpaikkoja ja etuoikeuksia koulutusjärjestelmässä: yksi ruotsalaisille varattu kiintiökorkeakoulupaikka on satojen tuhansien eurojen arvoinen! Ja kuka sen saa: kuka tahansa suomalainen vaiko joku tyhmempi kiintiöruotsalainen?!?!?
Ruotsalaiset kyllä taistelevat (suomalaisten) pakkoruotsin, (suomalaisten) kaksikielisyyden ja (ruotsalaisten) etuoikeuksien puolesta katkeraan (ruotsalaisten) loppuun saakka, tyhmien (suomalaisten) maanpetturipoliitikkojen avustamana.
Jukka Siren perusteli suomalaisten pakkoruotsia ja suomalaisten kaksikielisyyttä: ”-historiallisen, kotoperäisen kielivähemmistön on saatava puhua lääkärin ja myös sairaanhoitajan kanssa äidinkieltään. Samoin tuomarin kanssa. Ja verovirkailijan. Keksikää itse lisää.”
Totta kai ruotsalaistenkin pitää saada puhua äidinkieltään vaikka aseman vessan palvelijalle. Mutta se, mikä aina menee yli ruotsalaisten käsityskyvyn, on se, että myös vessapalvelijan, sairaanhoitajan, tuomarin ja verovirkailijan (keksi itse lisää) pitää saada puhua äidinkieltään — eikä kenenkään ole pakko puhua vieraiden ihmisten äidinkieltä! Ei etenkään jonkin häviävän pienen vähemmistön äisidinkieltä.
Tämä Osmon vertaaminen Soiniin on kyllä täysin moukkamaista.
Tiedemies kirjoitti: ”Tämä keskustelu saa myös tällaisia “kielinationalistisia” piirteitä, joissa unohdetaan suomalaisuuden ruotsinkielinen historia lähes täysin.”
On väärin ja tiedemiestaustalta suorastaan valheellista vedota suomalaisuuden ruotsinkieliseen historiaan. Suomen ruotsinkielinen historia johtuu pakottamisesta, johon suomalaiset ovat valloittajan vaatimuksesta väliaikaisesti taipuneet ollakseen katkeamatta.
Ruotsi on Suomessa entisten valloittajien kieli, joka on säilynyt suhteettoman voimakkaana aivan liian pitkään siksi, että valloittajien jälkeläisillä on ollut suomalaisilta kupattu omaisuus, valta ja tiedostusvälineet hallussaan.
Internet on rikkonut ruotsalaisten tiedotushegemonian, ja nyt suomalaiset taipuvat vihdoinkin takaisin pystyyn. Nyt on ruotsin vuoro joko taipua tai katketa. Valinta on ruotsalaisten.
On kummallista, että aina löytyy aivan absurdeja mielipiteitä, joilla ei ole realiteetin kansssa mitään tekemistä. Soininvaaralla ja Sirenilla ei ole todellisuuden tajua. Kun Suomessa ruotsinkielinen vähemmistö on vain 4.9% ei voi demokratian nimessä vaatia 92.5%sta enemmistöä palvelemaan minivähemmistöä. Ei Ruotsissakaan tehdä näin, mutta meillä ruotsalaiset törkeästi vaativat sitä kun meillä on epädemokraattinen kielilaki. Olisin Soininvaaralta odottanut logiikkaa, mutta turhaan. Kaikki antipatia ruotsalaisia kohtaan lisääntyy vain, koska onneton eduskunta on päästänyt ulos enemmistöä alistavan kielilain. Meillä tulee pikaisesti korjata perustuslaki ja kielilaki, poistaa opiskelukiintiöt, nostaa takaisin 10%iin kuntien kieliraja tai 20%iin kuten Euroopassa ja poistaa aivan absurdin 3000n asukkaan vähemmistöraja. Ruotsiin tuli hyvä kielilaki, herrat Siren ja Soininvaara.
”Onko todella tarkoitus, että ruotsinkieliset ovat palveltavia ja suomenkieliset palvelijoita?”
Tämä nimenomaan on ruotsalaisten tarkoitus, ja tämä on myös koko ns. suomenruotsalaisuuden ydin. Juuri tälle, Axel-Olof Freudenthalin (rkp:n henkinen isä) esittämälle ja oppilailleen julistamalle periaatteelle perustuu 1800-luvulla keksitty ”suomenruotsalaisuus”: ruotsalaiset ovat parempaa väkeä, jota huonompi väki palvelee, tietenkin paremman väen kielellä — kannattaa siis ruveta ruotsalaiseksi Suomessa!
Herääkin kysymys, että kuinka moni kehtaa julistautua suomenruotsalaiseksi vielä senkin jälkeen, kun kaikki ruotsalaisten etuoikeudet on poistettu, ja jäljellä on vain riistäjälle kuuluva häpeä?
Samuli kirjoitti: ”Mielestäni ruotsi voisi olla vapaaehtoinen kieli, ainakin osassa Suomea.”
Minun mielestäni ruotsin ei pidä olla Suomen kouluissa edes vapaaehtoinen kieli. Samasta syystä kuin suomi ei ole Ruotsin kouluissa yleisesti opetettava vapaaehtoinen kieli: sitä ei tarvita.
Pakkoruotsille on esitetty useita satoja perusteluja (voin tarvittaessa luetella ne kaikki), mutta yksikään niistä ei kestä minkäänlaista tarkastelua. Esimerkki: on kiva osata ruotsia jos menee Ruotsiin:-)
Ne ovat kuitenkin täysin päteviä vapaaehtoisen ruotsin opiskelun perusteluksi. Ja jos niissä sana ruotsi muutetaan jonkin toisen kielen nimeksi, vaikkapa iiriksi, niin todetaan, että samat perustelut kelpaavat minkä tahansa kielen vapaaehtoisen opettelun perusteluksi: on kiva opetella iiriä, jos menee Irlantiin!
Mutta ne eivät kelpaa perusteluiksi yhdenkään kielen opettamisen perusteluksi minkään maan kouluissa!
Suomessa on ruotsin osaajia luonnostaan enemmän kuin ikinä tarvitsemme. Jos joku vielä heidän lisäkseen haluaa opetella ruotsia, tehköön sen omana harrastuksenaan omalla ajallaan ja omalla kustannuksellaan.
On kyllä aika vaikea perustella, miksi ruotsinkieltä ei opetettaisi lainkaan. Nyt meni jo tunteiden puolelle.
Heurlin kirjoitti: ”Maan Hallitusmuodossa aikoinaan määritelty kaksikielisyys lähti juuri siitä, että k e n e n k ä ä n * e i * v ä l t t ä m ä t t ö m i e n * a s i o i d e n s a * h o i t a m i s e k s i * t a r v i t s e * o p e t e l l a * i t s e l l e e n * v i e r a s t a * k i e l t ä.”
No ei varmaankaan ihan näin. Syyt olivat muut. Ensimmäiset luonnokset eivät ollenkaan ehdottaneet ruotsia toiseksi viralliseksi kieleksi, koska suomalaiset eivät nähneet sitä tarpeellisena. Mutta ruotsalaiset (Ruotsi mukana) pakottivat ja kiristivät Suomen kaksikieliseksi. Olihan takana juuri hiljattain voitettu sisällissota, jossa suomalainen työväestö oli nitistetty moneksi kymmeneksi vuodeksi, ja tilaisuus piti käyttää hyväksi.
Nykyään ei kaksikielisyydelle ole enää mitään syytä, eikä ruotsalaisilla enää riittävää vipuvartta sen säilyttämiseksi. Sen poistaminen varmaan aiheuttaisi kiukuttelua piloille hemmotelluissa ruotsalaisissa, mutta onko sillä oikeasti mitään väliä?
Täällä puhutaan minusta ohi varsinaisen aiheen.
Eiväthän ruotsinkieliset suomalaiset ole mikään etninen ryhmä. Monen ruotsinkielisen isovanhemmat ovat pesunkestäviä suomenkielisiä, jotka menivät töihin ruotsinkieliselle tehdaspaikkakunnalle. On surkeaa, että isoisä sai aikanaan selkäänsä, koska oli tunkeilijoiksi koettuja suomenkielisiä, ja nyt sitten lastenlapsi saa varoa puhumasta ruotsia, koska taas joku kokee sen tunkeilijan kieleksi.
Meillä kaikilla on luultavasti suomenkielisiä ja ruotsinkielisiä esivanhempia. Täällä perhe on usein vaihtanut kieltä asuinalueen tai ammatin mukana ja yhdessä sukupolvessa suomenkielisistä on tullut ruotsinkielisiä ja päinvastoin.
Tietysti tähän teemaan liittyy arkoja tuntoja. Suomenruotsalaisille kaksikielisyys on todella tärkeä asia, sellainen sydämen asia. Monelle suomenkieliselle kaksikielisyys ei merkitse yhtään mitään. Näin se vain on. Samaan aikaan meillä kasvaa lapsia, jotka ovat kaksikielisiä ihan muilla yhdistelmillä kuin suomi/ruotsi.
Pistetään nyt nämä teemat syrjään ja keskitytään rakentamaan koulua, jossa erilaiset lapset tulevat mahdollisimman hyvin huomioiduiksi. Siinä pitemmän päälle voittavat kaikki, ihan kaikki.
Tänne on tullut niin tunnepitoisia kirjoituksia, että olen alkanut sensuroida niitä.
Kapteeni Kirk on edennyt niin kauas viimeisille korpimaille, että hän luulee klingoneita suomenruotsalaisiksi. Minusta on vastuutonta luoda tuollaisia älyttömiä viholliskuvia maanmiehistä. Jopa joskus kauan sitten kun yhteiskunnalliset ristiriidat olivat selvästi polttavampia kuin nykyään, kielitaistelut onnistuttiin hoitamaan suht’ sivistyneesti. Älkää nyt pilatko hyvää asiaa käyttäytymällä juntisti.
Tomille: Ehdotat ruotsinkielen opintojen aloittamista nykyistä aikaisemmin. Kai tiedät, että ennen vain oppikoulussa luettiin kieliä ja ruotsin opiskelu alkoi jo ensimmäiseltä luokalta.
Omalta kohdaltani kahdeksan vuoden aherrus meni hukkaan, sillä kertaakaan en ole ruotsia Suomessa tarvinnut ja naapurissa käydessänikin olen pärjännyt suurinpiirtein vain tack ja hej-ilmaisuilla.
Ei siis ole mitään mieltä opiskella lapsesta lähtien kieltä, jota ei Suomessa tarvita. Pohjoismaissa taas kaikki puhuvat englantia, joten se valitaan aina yhteiseksi kieleksi.
Englantia käytänkin lähes päivittäin; espanjaa ja venäjää on pitänyt aikuisena opetella sen verran paljon, ettei niissä maissa sentään myydyksi tule.
On selvää, että ruotsin pakko-opiskelusta luovutaan nyt jo monikulttuurisessa Suomessa. Koko ikäluokalle kahden kielen omaksuminen on ylivoimaista, siksi kannattaa voimavarat keskittää englannin opiskeluun. Motivoituneet ja/tai lahjakkaat opiskelevat sitten valinnaisesti muita kieliä, joista yksi tulee varmasti olemaan ruotsi.
Toisin kuin yleisesti luullaan Suomen koululaisten ja opiskelijoiden englanninkieli ei suinkaan ole mitenkään erinomainen. Kyseessä lienee samanlainen illuusio ja hype kuin luulot suomalaisten loistavista tietotekniikka taidoista.
Yliopistoissa äidinkieliset englannin opettajat ovat usein huomauttaneet opiskelijoiden yllättävän puutteellisesta englanninkielen taidoista..
Amerikkalainen sisarenpoikani editoi jokin aika sitten Polin tuotantotalouden englanninkielisiä lopputöitä ja kertoi järkyttyneensä monen
teekkarin surkeasta englanninkielisestä tekstistä.
Hollannissa puolet kouluista on englanninkielisiä,
lastentarhoista yliopistoihin. Ruotsissa tavoitteena on saada nuorille äidinkieleen verrattavissa oleva englannin taito…Siksi siellä on englantia huomattavasti enemmän kaikilla kouluasteilla kuin Suomessa.
Mutta niinpä heillä onkin vain yksi pakollinen vieras kieli, englanti. Luonnollisesti riikinruotsalaisilla on tietysti huomattavasti helpompi oppia englantia, koska ruotsi lienee kohta luokiteltavissa englannin murteeksi.
Suomessa tulisi ehdottomasti lisätä paitsi englantia myös äidinkieltä kaikilla asteilla…Muistettakoon, että länsimaista Suomessa on kouluissa vähiten äidinkieltä ja peruskoulussa 60% äidinkielen tunneista on jätetty luokanopettajille, ei aineenopettajille.
Suuri vaara on, että jäämme jopa englanninkielen taidossa jälkeen kilpakumpaneistamme.
PS
Miksi esim. Alexander Stubbin lähes autenttista englannin kielitaitoa hehkutetaan joka käänteessä, jollei sillä olisi arvoa ja merkitystä globaalisessa maailmassa?
Ennenkaikkea miksi muut suomalaiset eivät pääse samaan autenttisuuteen englanninkielellä ?
Ruotsalaisten kanssa tulee varmasti paremmin toimeen englannilla kuin edes kohtuullisen hyvällä kouluruotsilla.
Sen sijaan ruotsinkielisen tekstin lukemista ei voi korvata englannilla tai muilla kielillä. En ole koskaan opiskellut ruotsia ja analyytikkona olen useasti joutunut töissä tilanteisiin, joissa ruotsalaisyrityksen dokumentit ovat olleet 99%:sti ruotsiksi ja minusta ei ole juurikaan ollut hyötyä. Tietenkään kaikissa ammateissa ei ruotsille ole tarvetta. Ottaen huomioon miten paljon suomalaisfirmoilla on toimintaa/yhteistyötä Ruotsissa ja Venäjällä, voisi olla perusteltua pakottaa oppilaat valitsemaan jompi kumpi näistä kielistä. Minulla ei ollut mahdollisuutta ruotsin opiskeluun, mutta en arvellut sen haittaavan, kun ranska ja espanja ovat kuitenkin niin paljon laajemmin puhuttuja kieliä. Lomaillessa siitä onkin iloa, mutta työelämässä ruotsille olisikin yllättävän paljon käyttöä.
Jaaha, kirjoitukseni sensuroitiin. Ilmeisesti Osmo ei haluakaan, että ihmiset keskustelevat suomalaisesta rakenteellisesta korruptiosta.
Ruotsi on jostain syystä ängetty perustuslakiin, jonne se ei kuulu. Se pitää saada sieltä pois.
Tässä keskustelussa on alettu käyttää sellaista kieltä, että en julkaise kaikkea. Kannattaa harjoitella sanontoja, joissa ei ole herjaavia attribuutteja.
”Snellman ja Lönnrot olivat kaksikielisiä. Lönnrot oli äidinkieleltään suomalainen Snellman (yhellä ännällä) ruotsalainen. Runeberg ei kirjoittanut suomeksi, mutta ilmeisesti puhui kangerellen.”
Niinkin luotettavasta lähteestä kuin ”Koiramäen Martta ja Ruuneperi” luin äskettäin, että Lönnrot puhui lapsena ruotsia yhtä paljon kuin Koiramäen Martta.
”Kuulostaa hyvältä, että ne, jotka eivät valitse ruotsia joutuisivat valitsemaan sitten jonkin muun kielen sen tilalle. Tai onkohan kuitenkaan? Peruskoulun liika teoreettisuus pudottaa huonommalla lukupäällä varustettuja kelkasta ja syrjäyttää heidän saman tien myös työelämästä.”
Minusta selkeintä olisi tehdä toisesta vieraasta kielestä valinnaisaine valinnaisaineiden joukossa. Monelle yhdenkin vieraan kielen opiskelu on melkoinen ponnistus ja vaikka joku ”moponkorjauskurssi” saattaisi olla mielekkäämpi valinta. Lukiossa jokaisen olisi hyvä lukea vähintään kahta vierasta kieltä.
Osmo, minusta sensurointilinjasi ei oikein toimi.
Kun kerroin ruotsinkielisten vahvan ohjaavasti vaikuttaneen perustuslakiin ja muuhun keskeiseen lainsäädäntöön, kommentti oli aivan naulan kantaan eikä sitä kukaan pysty kiistämään. Jopa Claes Anderssonkin on kertonut suomalaisille, että ruotsinkieliset tekivät lait täällä aikoinaan (ilmeisen puolueellisesti).
Vääryys pitää nyt oikaista, vaikka se onkin kymmenien tai satojen vuosien ikäinen.
Sensuuri ei johtunut tuosta mielestäni kyllä vähän vainoharhaisesta teoriasta vaan attribuutista, jonka olit liittänyt ruotsinkieliseen vähemmistöön.
Onko mikään media tehnyt kyselyn tosta pakkoruotsista ja ilman Suomen ruotsinkielisiä?
En jaksa ymmärtää nykyistä tilannetta, ellei siihen ole enemmistön kannatus. Miksi ihmeessä poliitikot pitävät lakeja näin, mikäli enemmistö kansasta on toista mieltä? Voisiko asiasta pitää kansan äänestyksen? Vai olisiko kansa päättäjien mielestä niin tyhmä, että äänestäisi väärin?
Senhän voisi toistaa, niinkuin Irlannissa tehtiin ja saatiin oikea tulos.
Hlökohtaisesti olen kaikkia erikoisoikeuksia vastaan vain äidinkielen perusteella. Ruotsinkieliset pyrkijät joka paikkaan (yliopistot, korkeakoulut jne) osoittakoon osaamisensa kuten muutkin. Toki heidän omankielisensä paikat olkoon (Hankken esim).
En kyllä mitenkään vieläkään näin vanhana ymmärrä, että 95% kansasta joutuu pakolla opettelemaan 5 % kieltä. Ilmeisesti vielä ainakin 90% noista 5% osaa suomea kohtuullisesti. Olisiko taloudellisesti järkevämpää vaatia ton vähemmistön opettelemaan enemmistön kielen ja antaa enemmistölle vapaus mieluummin englannin lisäksi oppimaan venäjää/kiinaa/ranskaa/espanjaa tai jotain muuta? Minusta koko tää juttu on jotenkin väärin. Jos nykyinen tahti maahanmuutossa jatkuu, meillä on kohta samanlaiset vähemmistöt jostain muista kielistä. Mitä sitten?
Miksi muuten vieläkin on noita kiintiöitä, pakkovaatimuksia ruotsin taidosta jne? Eikö esim. erilaisissa virkajutuissa voisi haussa ilmoittaa, että nyt se taito vaaditaan tahi sitten jossain ei?
Itse luin ruotsia oppikoulussa 8 vuotta ja kehnosti sillä pärjään. Työelämässä kohteliaisuussyistä asiakkaaseen yritin sitä puhua noin 6 kk ajan silloin tällöin. Venäjä olisi minulle ollut paljon tärkeämpi kieli. Tulkkeja kuitenkin löytyi.
Sen verran kyllä sanoisin, että pidettäisiin ruotsi kuitenkin vapaaehtoisena kouluissa jonkun aikaa.
En ehdi arjen turbulenssien vuoksi paneutua kiinnostavaan aiheeseen riittävästi enkä ole lukenut kuin joitakin aiempia viestejä.
Hallitsen ruotsin kieltä kohtuullisesti ja jonkin verran Kokkolan vaikeaa ruotsinkielistä murretta perhesuhteitteni, kouluopetuksen (l mullakin) ja Ruotsissa työskentelyn vuoksi. Luen jonkin verran ruotsinkielisiä päivälehtiä ja katson ruotsinkielisiä TV-ohjelmia sekä Suomesta että Ruotsista.
Ruotsin kielen hallitseminen rikastaa elämää, on helpompi päästä sisään skandinaaviseen ajatteluun niin Ruotsissa, Norjasssa ja jossakin määrin Tanskassakin, mutta monen ruotsinkielisen mesoaminen Suomessa on vinksahtanutta. Äidinkieli on ihmisen identiteetin perustaa ja ihmisten äidinkieleen tulee suhtautua pieteetillä, mutta en pidä joidenkin ruotsia äidinkielenään puhuvien itseriittoisuudesta. Eihän kieli tehne toista toistaan paremmaksi. Kun tämä itseriittoinen kielellinen etnosentrisyys hyppää silmille, alkaa ruosinkieliseen vähemmistööämme alunperin hyvin myönteisestikin suhtautuva vieroksua ruotsin kielen opetusta ja perustuslaillisia oikeuksia.
Suomen kieli rakentuu toisin kuin muut skandinaaviset kielet, kuulin kerrottavan, että kun Norjassa on illalla ikkunat pimeinä, tulee TV:stä suomenkielinen filmi. Suomenkieli pitää kuulemma sisällään syy-seuraussuhteiden pohdiskelun, ruotsinkieli ym. skandinaaviset kielet rakentuvat enemmän toimintaan.
Minusta on toisaalta surkeaa, jos nostamme kätemme ja annamme englanninkielelle periksi liikaa. Englannin kielen mukana tulee tietysti paljon muutakin, ei kieli ole vain kommunikoinnin väline. Tieteessä viitataan englanninkielisiin teksteihin, liekö tämä osasyy, että olemme minusta niellaisseet amerikkalaista kulttuuria pureskelematta.
Englannin kieli katkaisee tärkeän lenkin pohjoismaiseen yhteiseloon ja minusta olisi hyvä (kaikesta huolimatta), että ruotsinkieltä vaalittaisiin kouluopetuksessa ja palveluissa, mutta jotta näin kävisi, olisi monien ruotsinkielisten muutettava suhtautumistaan suomenkieleen. Ruotsinkieli Suomessa on esimerkiksi tunneilmaisujen suhteen köyhtynyttä ruotsin kieltä. Asian huomaa Keski-Pohjanmaalla, jossa ollaan hyvin omalakisia. Piirre korostuu kokemusteni mukaan erityisesti ruotsinkielisellä puolella.
PS: Kuulin taannoin, että suomenruotsalaiset Ruotsiin muuttaneiden vanhempien lapset ovat maan pahimpia rasisteja. He eivät epäröi ko. radioohjelman mukaan potkia maassa makaavaa maahanmuuttajaa. Olisiko niin, että sisäänlämpiävä ryhmähenkisyys on siinä määrin verissä, että se etsii kanavoitumista järkyttävällä tavalla myös Ruotsissa.
Osmo, ei teoriaa saa leimata mielivaltaisesti vainoharhaiseksi, jos ei siitä tykkää. Sellainn on mielivaltaista.
Tässä esimerkki, joka vähän valottaa ”teoriaani”:
Hollolan kunnallispolitiikassa oli päätetty investoida 1980-luvulla katulamppuihin. Minnekäs niitä katulamppuja laitettiin? No tietysti sinne asti, missä kokoomuslainen poliitikko asui. Muut saivat edelleen kärsiä pimeässä. Suomi on täynnä tällaista politiikkaa.
Mitä muuta tämä ruotsinkielisten touhu on kuin katulamppujen istuttamista kotitien varteen?
Perustuslaki pitää repiä auki kokonaan, koska sen laatijat eivät olleet aikoinaan tehtäviensä tasalla. Ei haittaa, vaikka kyseinen asia tapahtui kauan aikaa sitten.
Eikö jo voitaisi lopettaa tämä juupas-eipäsväittely?
Miksei suotaisi ihmisille vapaus opiskella ruotsia,
jos haluavat ja kokevat sen itselleen tärkeäksi.
Toisille taas annettaisiin mahdollisuus lukea jotain
muuta itselleen tärkeää kieltä.
Olen usein ajatellut Osmo Soininvaaran esille tuomaa asiaa tästä ruotsinkielen perustuslaillisesta
asemasta,jota ei tunnettu ennen peruskoulun tuloa.
Olen miettinyt,että asia pitäisi viedä laajemmalle
maailman tietoisuuteen,jotta Suomen päättäjät vihdoin havahtuisivat ja ottaisivat kansalaisten mielipiteet huomioon.
Onko missään muualla tällaista pakkosyöttöä?
Kertokaa,jos osaatte.
MIVa: ”Jos nykyinen tahti maahanmuutossa jatkuu, meillä on kohta samanlaiset vähemmistöt jostain muista kielistä. Mitä sitten?”
Todennäköisesti sitä sitten, joku ”kielipoliittinen lautakunta” tulee laatimaan jonkun ohjelman, jossa vaaditaan ko. kielen aseman parantamista ja kirjaamaan lakiin yhtä ja toista ja sitä sun tätä.
Uutinen muutaman päivän takaa:
”Tutkimuskeskuksen romanikielen lautakunta laati syksyllä kielipoliittisen ohjelman, jonka avulla se pyrkii parantamaan kielen asemaa. Ohjelmassa vaaditaan romanikielen kirjaamista yhteen lakiin.
Lautakunnan mukaan kielen perusopetusta tulisi laajentaa. Kaikilla romanioppilailla tulisi olla mahdollisuus kielenopetukseen. Lisäksi romanikielen opettaminen lukiossa tulisi aloittaa. Lautakunta toivoo televisioon romanikielistä uutislähetystä ja muuta ohjelmaa.”
http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/romanikieli-uhkaa-kadota-suomesta/505664
Ihan jättekiva, ettei sentään ehdoteta pakkoromanikieltä kaikkien suomalaisten opiskeltavaksi.
Jaså, diskussionen fortsätter ännu!?
I går publicerades Utbildningsstyrelsens utvärderingen av inlärningsresultaten i svenska i åk 9.
Ni som inte vill lära er svenska behöver inte vara oroliga – ni är inte ensamma. En stor del, tjugo procent, av resultaten i UBS:s prov var så usel att den inte gick att bedöma.
Timo Lankinen som är UBS:s direktör skruvar på sig och säger att resultatet inte är ororväckande sämre än vid förra mätningen. Vilket det är!!
Varför skall en majoritet, som ni finskspråkiga, vara så negativ och hatisk mot ert eget folk?
De som hänvisar till hur det var förr i världen är ute i ogjort väder. Det är nuläget som är intressant. Svenska är inte ett officiellt språk i Finland, liskom inte heller finska, ryska eller somaliska. Svenska är Finlands nationalspråk! Precis som finskan. Kom gärna ihåg det, då ni snackar om att vi ska börja läsa ryska i våra skolor tidigt i stället för svenska.
Svenska skall inte/får inte för de finskspråkiga uppfattas som ett främmande språk.
De flesta argument på den här diskussionsspalten är rena rama råddigåggan, utan faktabas. Sluta tjata om ”pakkoruotsi” och inse i stället att ni som är finskspråkiga nog kan lära er svenska. Då ni kan språket har ni också användning för det.
Nu får Osmo S. censurera (eller kanske han väljer att kalla det refusera) inlägg som går under anständighetsgränsen. Ingen är överraskad, åtminstone inte Osmo, som nog visste precis vilka åsikter som kommer att komma fram här på bloggen.
Jag upprepar: rena, rama populismen att med en enkel bloggskrift styra folk så här. Förmodligen sitter du Osmo och skrattar litet både åt mina åsikter, som åt dina språkhetsande andra läsare. Inte seriös politik!
Jag säger som finnen: Voj, voj!
Luin taannoin Time-lehdestä kirjoituksen, jossa kirjoittaja oli syvästi huolissaan siitä, mitä espanjan kasvava asema tekee demokratian ym. hyvien asioiden kehitykselle Yhdysvalloissa. Toisin kuin Suomessa, USA:ssa vähemmistökielen asema ei nojaa enemmistökielisten pakottamiseen. Suomessa ei, ilmeisesti ns. historiallisista syistä, käydä keskustelua siitä mitä haittoja tällaisesta väestön kielellisestä eriytymisestä on. Haitat ovat ilmeiset, mutta suomalaisessa tarkasteluissa ne jätetään systemaattisesti pois.
Niin, USA:sta taitaa puuttua pakkoenganti espanjankielisiltä. Meillä ruotsinkielisillä on pakkosuomi.
Soininvaaralle voi puhua mitä tahansa, se ei auta koska hänellä on blokki päässä. Ei halua kommentoida myöskään Ruotsin kielilakia vaikka meillä olisi enemmän syytä kuin Ruotsilla saada tällaisen lain. Yes, that’s a fact.
Kirjoitin ehkä huolimattomasti kun puhuin ”suomalaisuuden ruotsinkielisestä historiasta”, mutta siis, ruotsinkielinen väestönosa oli aikanaan hyvin aktiivinen suomalaisen kansallisen identiteetin ja kulttuurin luomisessa. Suomalaisuudessa on siis vahva ruotsinkielinen perinne, ja tämän kiistäminen on kyllä jonkinlaista revisionismia.
Itse en pidä ”pakkoruotsia” tarkoituksenmukaisena koska en usko, että se saa aikaan edes sitä, mitä ruotsinkielinen vähemmistö siltä toivoo. Elleivät sitten suomenkielisen väestön katkeruus ja inho ole toivottuja vaikutuksia. Tällainen voi tietysti olla jonkun tahon mielestä hyvä asia, koska näin syntynyt voimakas vastakkainasettelu lujittaa vähemmistön yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Mielestäni tämäntyyppinen pakottamispolitiikka ei kuitenkaan kuulu sivistyneeseen yhteiskuntaan.
Bonuksena pieni kielikurssi, kun nämä menevät ihmisillä (ml. Osmo) niin usein väärin:
Pienellä ja erikseen: ruotsin kieli, ruotsin kieltä, suomen kieli
Pienellä ja yhteen: ruotsinkielinen, suomenkielinen
Ja itse aiheeseen vain pieni kommentti, että olen kirjoittanut ruotsista helpon laudaturin ja virkamiesruotsini suorittanut, mutta en todellakaan ymmärrä, miksi jokaisen pitää sitä pakolla opetella. Mitään vahvoja tunteita aihe ei minussa muuten herättäisi, mutta on huvittavaa, kuinka virallisen kannan puolustajien asia-argumentit loppuvat aina heti kättelyssä ja aletaan suoltaa tuubaa rikkaudesta ja leimataan vastustajat junteiksi. Olen valmis vaihtamaan kantaani, kunhan minulle luetellaan ilman tunneryöppyjä niin hyviä perusteluita pakkoruotsille, että ne painavat vaakakupissa enemmän kuin haitat (joista suurin on minusta kansakunnan energian tuhlaaminen vähäpätöisen kielen opiskeluun).
Itsekään en ole työurani aikana tarvinnut kertaakaan ruotsia. Kun työskentelin suuressa suomalaisessa konepajafirmassa, yhdessä palaverissa käytettiin ruotsia, mutta koska minä en sitä kieltä osaa puhua, ruotsalaiset vaihtoivat minun kanssani keskustellessa sujuvasti englantiin (meidän firman vanhemmat asiantuntijat puhuivat hyvää ruotsia). Yllättäen, koska he olivat myymässä tuotteitaan meille.
Tämä on ollut koko urani aikana ainoa kerta, kun olisin jossain määrin tarvinnut ruotsia.
Epsanjantaidolle minulla olisi tarvetta, sillä toisin kuin ruotsalaisten, espanjalaisten kielitaito on huono. Barcelonan alueella espanjankieliset lukevat nerokkaasti katalaania ja katalaanit espanjaa ja näin englanti jää monelta ihan täysin oppimatta.
Tämä vaikuttaa minun silmään täysin selvältä asialta. Ei ole mitään syytä pakkoruotsiin. Ei ylä-asteella, luokiossa, yliopistossa tai valtion virastossa. Julkiset palvelut pitää toki taata myös ruotsiksi, mutta se ei tosiaan edellytä sitä että jokainen atk-asiantuntija puhuu ruotsia. Valtiollakin lähtökohtaisesti käytetään kääntäjiä ruotsinkielisen tekstin tuottamiseen, koska virkamiesruotsi ei anna siihen hyviä valmiuksia. Jotta kaikissa relevanteissa virastoissa voidaan antaa palvelua ruotsiksi, edellyttää että ehkä 10% työväestöstä puhuu ruotsia hyvin. Tuntuu järjettömältä pakkokouluttaa ruotsia koko väestölle tämän tavoitteen saavuttamaksi. Ei meillä ole valtakunnallista pakkosaameakaan, mutta silti virastot periaatteessa palvelevat saameksi. Vapaaehtoisia kyllä riittää enemmän kuin tarpeeksi, etenkin kun opiskelijat sitten tietävät että hyvä ruotsinkielentaito on valtti hakiessa töitä valtioltakin. Nythän on yhdentekevää puhuuko ruotsia kuin natiivi vai pääsikö virkamiesruotsista läpi säälistä, kaikkien oletetaan osaavan sitä samalla tavalla.
Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuka valloitti mitä ja koska. Nyt pitää tehdä politiikkaa joka maksimoi nykyisten ihmisten etuja, eikä pyrkiä korjaamaan jotain kuviteltuja vääryyksiä viime vuosituhannelta. On mielestäni ymmärrettävää että ruotsilla ja saamella on Suomessa erityisasema verrattuna vaikkapa venäjään. Venäläiset maahanmuuttajat muuttavat tänne tietäen että venäjäksi ei saa aina palvelua, jolloin ei ole suuri väärys etteivät he aina saa palvelua venäjäksi. Ruotsin ja saamen kieliset sen sijaan ovat asuneet täällä vuosisatoja, jolloin heidän oikeuksistaan pitää pitää kiinni. Joissain tapauksissa saavutetut edut ovat perustellusti tärkeämpiä kuin tavoitelut edut.
Pakkoruotsin lopettamista voi tukea asiallisin argumentein. Ne argumentit eivät muutu sen huonommiksi sen takia osa pakkoruotsia vastustavista esittävät naurettavia tai säälittäviä perusteluita.
Otetaanpa rautalankaa, vaikka se ei hyvään keskustelukulttuuriin kuulukaan. Joskus näköjään tarttee.
1) Suomessa on asunut sekä ruotsin- että suomenkielisiä ns. tavallisia ihmisiä satoja vuosia, yli tuhat vuotta varmaankin minimissään.
2) Sillä kuka tuli 3000 ja kuka 1000-1500 vuotta sitten ei pitäisi olla vaikutusta oikeuteen saada peruspalvelut äidinkielellään, kuten Osmo jo sanoi.
3) Sen pienemmän täällä puhutun kielen kanssa samaa kieltä puhuva väki valtasi nykyisen Suomenkin alueen (”Suomesta” on hiukan anakronistista puhua) ja ruotsista tuli kartanonherrojen ja ylemmän virkamiehistön ja ylemmän opetuksen kieli. Tilanne säilyi 1900-luvun alkuun saakka. Se ei ollut oikein. Esimerkiksi yliopiston suomalaisuustaistelu oli oikealla asialla vaikka 20-luvulla meni överiksikin.
4) Totta että varsinainen eliittikieli oli keskiajalla latina. Ja sittemmin ranska. Ja että Tukholmassa asui jo 1600-luvulla paljon suomalaisia. Miten liittyy?
Sivuhuomautus: suurvalta-Ruotsin suurin kaupunki oli ainakin jossain vaiheessa Riika.
5) Ruotsia puhui äidinkielenään vielä silloin kun kaksikielisen itsenäisen Suomen lakeja rustattiin, monta kertaa suurempi osuus kuin kveenit ovat Norjassa. Ja selvästi suurempi yhä.
Tilanne on kyllä sotien jälkeen nopeasti muuttunut. Nyt ruotsinkielisten hupeneminen on kai pysähtynyt tai ainakin hidastunut.
6) En vaadi KAIKKIA peruspalvelutehtävissä olevia osaamaan ruotsia. Päinvastoin ehdotin ruotsin ja jonkin muun kielen tekemistä vaihtoehtoisiksi.
Ainakin yksikielisissä kunnissa.
Tässä olin ehkä epäselvä. Ainakin tarkoitin näin: kun ruotsinkielinen menee ruotsin- tai kaksikielisessä kunnassa lääkäriin tai rikosilmoitusta tekemään or whatever:) hänen on saatava puhua äidinkieltään.
Suunnilleen niinkuin Sveitsissä, tästä alkaa taas tietysti uusi sivuraide.
7) Asia ei kunnolla ratkea ennenkuin ruotsinkielinen yhteisö tuottaa omat lähihoitajansa, konstaapelinsa ja autonasentajansa. Jos tämä kuulostaa erikseen repäistynä karulta – jopa ”hienostelevia hurreja” solvaavalta – niin tiedoksi että ruotsinkieliset itse keskustelivat aiheesta Husiksessa pari vuotta sitten. Ei vain yleisönosastossa vaan kolumneissakin.
Heh,
Kiitos Foobar!
Olenkin tässä pidätellyt itseäni huomauttamasta asiasta. Ajattelen, että olen liian tätimäinen tai suorastaan v*******nen akka, jos lähden asiasta nipottamaan.
Johtopäätös kuitenkin:
Ruotsin kielen tilalle lisää äidinkielen tunteja.
Foobarin kanssa jaan saman menneisyyden. Ruotsi oli ehkä helpoin aine koko koulu-uralla ja laudatur tuli tekemättä muuta kuin tunneilla nyt olin usemmiten läsnä.
Mutta siitähän ei ole kyse, vaan vaihtoehdoista. Olisin voinut tehdä jotain muutakin.
Erittäin harvoin puhun ruotsin kieltä, koska en osaa sitä puhua. Asun kyllä seudulla, jossa siihen olisi alati mahdollisuuksia. Kaikki ruotsinkieliset nyt vain puhuvat täällä huomattavasti sujuvampaa suomen kieltä kuin minä ruotsin kieltä.
(tuliko nyt kaikille selväksi miten kielet kirjoitetaan. Kuuleeko Osmo?)
Sen sijaan minulle on miltei yhdentekevää luenko Hoblaa vai Hesaria noin kielen ymmärtäimisen puolesta. Passiivinen sanavarasto on erinomainen.
Hienoa olisi, jos voisin lukea lehtiä vaikka ranskan kielellä. Arvostaisin sitä enemmän.
Ilkka kirjoitti: ”Julkiset palvelut pitää toki taata myös ruotsiksi”
Tällaisia sivumennen tehtyjä heittoja näkee jatkuvasti. Niitä vain ei koskaan perustella. Ehkä siksi, että perusteluja ei ole. Herää kysymys: miten niin ”toki” ne pitäisi taata ruotsiksi?
Tänään Suomen taloudellinen tilanne on jo niin vakava, että alkaa olla hyvä, jos pystymme tuottamaan julkisia palveluja edes suomalaisten omalla kielellä!
Jos tällaisten perusteettomien heittojen annetaan aina mennä ohi ilman kiinnitarttumista, niin lopputulos on se, että Suomessa ruotsalaiset palvelut pelaavat vielä siinäkin vaiheessa, kun suomalaiset palvelut on jo rahan puutteen takia lopetettu!
Suomalaisia ei voi vaatia takaamaan mitään etuja ruotsalaisille: ruotsalaiset taatkoon itse omat palvelunsa.
Ilkka kirjoitti: ”Ruotsin ja saamen kieliset sen sijaan ovat asuneet täällä vuosisatoja, jolloin heidän oikeuksistaan pitää pitää kiinni.”
Näin on. Mutta on myös syytä selkeästi erotella oikeudet ja etuoikeudet. Saamelaisilla on kielellisiä oikeuksia omilla asuinalueillaan, niin kuin pitääkin, mutta heillä ei ole etuoikeuksia, kuten ruotsalaisilla: koko maan virallinen kaksikielisyys, pakkoruotsi, perusteettomat kiintiöetuoikeudet opetusjärjestelmässä.
Kansalaisten tasavertaisuuden vuoksi nämä etuoikeudet pitää ruotsalaisilta poistaa.
Osmo kirjoitti: ”Niin, USA:sta taitaa puuttua pakkoenganti espanjankielisiltä. Meillä ruotsinkielisillä on pakkosuomi.”
Tarkoitatko, että USA:n kaikissa kouluissa, mukaanluettuna espanjankielisten koulut, ei opetettaisi englantia? Vaikea uskoa. Viite?
En tiennytkään, että olet ruotsinkielinen. Mutta anyways, ei ole mielestäni ihan rehellistä/fiksua puhua pakkosuomesta ja pakkoruotsista samalla foorumilla, eikä ainakaan samana päivänä. Ne ovat nimittäin kaksi täysin eri asiaa.
Suomen kieli on Suomen ylivoimaisesti tärkein kieli, jota puhutaan ja ymmärretään kaikkialla Suomessa. Ruotsalaiset saavat siis ”pakon varjolla” oppia erittäin hyödyllisen kielen — samaan aikaan kun suomalaiset pakotetaan opettelemaan suomalaisille täysin turhaa pientä vähemmistökieltä, joka kaikissa kuviteltavissa olevissa tilanteissa voidaan korvata jollain muulla kaikille suomalaisille myös opetettavalla kielellä, suomella tai englannilla.
Ruotsalaiset ovat ”pakkosuomensa” ansiosta jo saavuttaneet tietynlaisen (suomi+ruotsi-) kaksikielisyyden, jonka ansiosta he pystyvät ottamaan palvelunsa vastaan millä virallisella kansalliskielellä tahansa. Palveluntarjoajienkaan ei siis enää tarvitse opetella ruotsia.
Tom skrev: ”Sluta tjata om “pakkoruotsi” och inse i stället att ni som är finskspråkiga nog kan lära er svenska. Då ni kan språket har ni också användning för det.”
Hyvä Tom, miksi ihmeessä tuhlaisin rajallisia paukkujani ruotsiin, kun yhtä hyvin voisin opetella vaikka iirin kielen? Tiesitkö, että on kiva osata iiriä, kun menee Irlannissa pubiin?
Tiedemies kirjoitti: ”ruotsinkielinen väestönosa oli aikanaan hyvin aktiivinen suomalaisen kansallisen identiteetin ja kulttuurin luomisessa.”
Näin jälkeenpäin voidaan varmasti sanoa vain se, että se sivistyneistö, joka joka oli luomassa suomalaista identiteettiä ja kulttuuria, osasi ruotsia. Se osasi sitä käytännön pakosta, koska muuten ei päässyt ”sivistymään”, koska kaikki kiertokoulua korkeampi opetus oli ruotsiksi. Sivistyneistö saattoi olla joko suomen- tai ruotsinkielistä.
Se, että suomalainen sivistyneistö 1800-luvulla osasi ruotsia, ei voi olla mikään perustelu tämän päivän ruotsia suosivalle kielipolitiikalle.
Jos pakkoruotsi nyt poistetaan, niin myös virkamiesruotsi on poistettava, ja taattaava ruotsinkielisten palvelut esim. tulkkauspalveluin. Emme voi päästää tilannetta siihen, että ruotsi ei ole peruskoulussa ja lukiossa pakollista, mutta virkamiesruotsin pakollisuus säilyisi, koska tällöin ruotsinkielisten yliedustus korkeakoulutuksessa pahenisi entisestään. Ruotsinkielisten opiskelupaikkakiintiöihin tulee myös puuttua kovalla kädellä.
Elina kirjoitti: ”Sen sijaan minulle on miltei yhdentekevää luenko Hoblaa vai Hesaria noin kielen ymmärtäimisen puolesta.”
Myös sisällön puolesta se on yhdentekevää. Hesari on vain ehkä vieläkin armottomampi pakkoruotsittajalehti kuin HBL. Hesari on pakkoruotsittajien pää-äänenkannattaja. Tässä taannoin se jopa pääkirjoituksessaan solvasi pakkoruotsin vastustajia asennevammaisiksi!
Veikkaisin, että suurin osa blogin lukijoista on tullut tänne viimeisen sadan vuoden aikana.
Tom väläytteli aiemmin (jos oikein ymmärsin) että ruotsi ei ole ainoastaan yksi Suomen virallisista kielistä, vaan yksi kansalliskielistä. Kielitaistelu tuntuu aina olevan kytköksissä kansallisvaltioajatteluun, joka on oman henkilökohtaisen mielipiteeni mukaan ummehtunut tuulahdus menneisyydestä – ja lisäksi ikävällä tavalla kytköksissä kysymyksiin vallasta.
Koska hallinnollisia rajoja on piirrelty kielialueiden mukaan tai kielialueita siirrelty hallinnon toiveiden mukaan, voisi kaksikielistä valtioita, josta valtaosassa kielet eivät sekoitu keskenään, pitää jonkinlaisena kummajaisena.
En suinkaan toivo Suomen jakamista kielirajojen mukaan kahtia, vaan toivon, että kansalliset hallitukset heikkenevät vallan jakautuessa kuntien ja Brysselin ( – jonka valtarakenteiden toiminnasta minulle ei vielä ole tullut kovin ruusuista kuvaa -) kesken. Nykyinen ongelma 330 000 km^2 alueen kielipolitiikasta häviäisi kerralla, kun kunnille tai muille valtiota pienemmille valtayksiköille annettaisiin itsemääräämisoikeutta vieraiden kielten opetuksen suhteen. Käsittääkseni suurin osa monikielisistä Euroopan maista on hoitanut asioita nimenomaan osavaltiotasolla.
Tätä pientä huomiota lukuunottamatta jäävään itseni tästä argumentaatiosta, koska olen yksinkertaisesti katkera ruotsintunneilla tuhlatusta ajasta.
Tom skrev 25.11.2009 kl 8:46: ”Varför skall en majoritet, som ni finskspråkiga, vara så negativ och hatisk mot ert eget folk?”
Vi är inte hatiska mot nåt annat än onödigt tvång! Tom, fattar du det faktiskt inte?
Jag varmt rekommenderar frivilliga svenskstudier. Svenskan är porten till Nordiska länder och deras media och annan skriftlig kultur (men inte till andra språk, såsom man ofta hör påstås!). Vi råkar ju leva i ett av de Nordiska länderna. För mig har det varit ett stort glädje att kunna läsa svensk media på nätet. De skriver om samma saker som vi talar om här i Finland, men ur en annorlunda synpunkt, vilket alltid är uppfriskande.
Tom skrev också: ”Svenska skall inte/får inte för de finskspråkiga uppfattas som ett främmande språk.”
Nu citerar jag mig själv i en kommentar till blogginlägget Mitä pakkoruotsilla sitten tekee? : ”Ei ruotsin vaatimus suomenruotsalaiselta ehkä ihan pelkkää lain suomaa voimannäyttöä ole. Suomenruotsalainen ei ymmärrä sitä, että ruotsi on suomenkieliselle yhtä vieras kieli kuin ranska. Suomenruotsalainen, joka elää suomenruotsalaisessa yhteisössä ruotsinkielisen puheen ympäröimänä, ei tajua sitä, että suomenkieliselle ruotsi ei ole arkielämässä joka hetki läsnä oleva ilmiö – ei edes kaksikielisillä paikkakunnilla, jos enemmistön kieli on suomi. ”
Utanför Åland och några andra enbart svenskspråkiga små orter hör en finlandssvensk medborgare finska talas överallt omkring sig och han/hon måste kommunikera på finska så snart han/hon lämnar hemmet. Han/hon tror att det är omvänt detsamma med svenskan för finnar. Det tycks vara svårt för en svenskspråkig medborgare att fatta att en finne inte hör svenska talas omkring sig, att för en finne skolan är den enda kontakten med svenskan.
Finlandssvensken lär sig finska gratis. För finnen är svenskan ett främmande språk.
Villfarelsen om att en finne lär sig svenska ’gratis’ såsom finlandssvensken lär sig finskan har lett till portteorin. Ett språk fungerar som en port till andra språk endast när man redan kan portspråket. Eller tycker ni att för att lära mig spanska ska jag anmäla mig till italienskakursen?
Ai niin: ei ole totta että ruotsin voisi aina korvata jollakin muulla kielellä. Ihmisten välisessä kanssakäymisessä varmastikin, mutta ei, jos haluaa seurata ruotsinkielistä mediaa joko verkossa tai painettuna.
Henkilökohtaisesti minulla on juuri siksi ollut suuri hyöty ruotsin taidosta: ruotsalaiset ovat edelläkävijöitä kahdessa harrastukseni kohteessa ja seuraan tiiviisti ruotsalaista mediaa niiden osalta. Samalla tulen lueskelleeksi myös muita uutisjuttuja, mikä on kiinnostavaa sekin.
Ruotsalainen yhteiskunta on lähellä meitä. Vaikka englantini on erinomainen, parempi kuin ruotsini, en viitsisi seurata uusiseelantilaista mediaa harrastusteni tiimoilta, koska sikäläiset jutut eivät natsaa yhteen meikäläisten kanssa.
Suosittelen siis lämpimästi ruotsinopiskelua – vapaaehtoisesti. Ja vastustan synkästi pakkoruotsia ja siihen liittyvää pakkovirkamiesruotsia sellaisena kuin se nykyään vaaditaan.
Ennen kaikkea tästä keskusteluketjusta paistaa enemmistön viha vähemmistöjä ja niiden oikeuksia kohtaan. Sen vuoksi keskustelu on samanlaista kuin maahanmuuton osalta.En veisi ruotsipakkoa vaan kansalta äänioikeuden, on kommenttiketjusta seuraava ensimmäinen tunnepitoinen ajatukseni.
Vähemmistöltä halutaan viedä oikeus saada palvelua äidinkielellään,joka on toinen kotimaisemme monestakin historiaan ja kulttuuriperintöön liittyvästä syystä. Siihenhän tuo vapaaehtoisuus johtaisi.
Karkeasti ottaen voisi useimmilla täällä esitetyillä kommenteilla perustella minkä tahansa oppiaineen pakollisuuden lopettamista.Sitähän tietysti monet haluaisivat lapsilleen, markkinoinnin ja johtamisen ja myyntitaitojen opetusta, koska niistä on HYÖTYÄ, toisin kuin ruotsin kielestä tai historiasta tai uskonnosta jne.
Sivistys ja vähemmistöt on se, mitä tämä kansa nykyään eniten inhoaa.
Kun olisikin kyse pelkästä kieliasiasta ja äidinkielen harjoittamisest, jota vastaan ei kai kellään periaatteessa ole mitään vastaan, mutta kun ei.
Henkilökohtaisesti, minulla ei ole mitään ruotsin kieltä tai ruotsalaisen etnisen taustan omaavia vastaan yleensä, mutta poliittisesti aktiiviset ja suomalaisia jatkuvasti yltiöpäisesti ja systemaattisesti kritisoivat tahot ottavat jo päähän. Onhan minullakin laudaturin ruotsin taito, eli olen kyllä itse parhaani yrittänyt, mutta ei se riitä. Suomalainen seura ei vain kelpaa. Suurin syy on syrjintä taloudellisten syiden perusteella, omasta mielestäni.
Mitä jää vaihtoehdoksi suomalaiselle? Oppia niiden kansojen kieltä, joiden kanssa yhteistyö toimii.
Entäs RKP:n missio. Onko siitä tullut kimmeltävän tarunhohtoisen Länsimaan yhtenäisen kuningaskunnan politiikkaa?
Missä ovat tällaiset vanhanaikaiset tavoitteet:
För arbetar-, bonde- och fiskarbefolkningens rätt,
Mot de högre tjänstemännens löneförhöjing
JNE.
The Menace kirjoitti: ”Kapteeni Kirk on edennyt niin kauas viimeisille korpimaille, että hän luulee klingoneita suomenruotsalaisiksi.”
Hyvä kun otit asian esille, sillä minusta klingonien kieli kyllä hieman muistuttaa suomenruotsia:-)
Asiaasi liittyy toinenkin yhteys: pakkoruotsia on perusteltu (erittäin epä-älyllisesti ja jopa valtakunnan korkeimmalla taholla) mm. sillä, että ”onhan meillä pakkomatematiikkakin”.
No nyt voi jokainen kysyä hiljaa itseltään, että opetetaankohan klingoneille matematiikkaa — ja tähän voisi vielä lisätä, että kuinka korkealla tasolla, sillä hehän ilmeisesti ovat jo käyneet täällä jollain muulla kuin höyrykäyttöisellä kulkuneuvolla…?:-)
Ja sen jälkeen voi esittää toisen kysymyksen, että opetaankohan klingoneille väkisin myös pakkoruotsia? Ja jos ei opeteta, niin miksiköhän ei?
OSMO: ”On jotenkin periaatekysymys, että kouluopetusta arvioidaan lähtien oppilaan omasta edusta eikä jonkun muun edusta. Siksi asiaa on harkittava sen kannalta, onko ruotsin pakollisesta opiskelusta hyötyä oppilaalle itselleen.”
Miten lapsi tai hänen vanhempansa tietävät tuossa vaiheessa, tuleeko ruotsin kielestä olemaan hyötyä vanhempana? Eikö ole parempi antaa mahdollisimman laajat perustiedot, jotta ei suljettaisi ovia etukäteen. Samalla perusteilla voisi viedä pakon historialta tai matematiikalta tai maantiedolta tai biologialta jne…
Noh, yleissivistyksellä, laajalla perusosaamisella ei tietenkään ole mitään itseisarvoa, eihän? Kunhan erikoistuu yhteen kapeaan alueeseen ja on hyvä siinä niin kaikki on hyvin?
The Menace jatkoi vielä klingon-juttuaan: ”Minusta on vastuutonta luoda tuollaisia älyttömiä viholliskuvia maanmiehistä.”
Et kai yritä selittää, ettei Suomessa olisi menossa jatkuva kielisota? Siinä on kaksi puolta: suomalaiset ja ruotsalaiset (ml. Ruotsin-). Kaikille Suomen ruotsalaisille tämä on ollut aina selvä asia: he ovat kaikissa tilanteissa sotineet suomen kieltä vastaan ja ruotsin kielen puolesta. Mutta se on tehty lähinnä vain ruotsiksi ja ruotsalaisten omilla foorumeilla. Esimerkiksi Ylen ruotsalaisilla radiokanavilla kuulee usein suorastaan uskomatonta suomalaisvihaa.
Minusta on jo korkea aika, että myös suomalaiset heräävät puolustamaan kielellisiä oikeuksiaan, niin kauan kuin niitä vielä on. Ja repimään alas ruotsalaisten suomalaisille kalliiksi tulevat etuoikeudet. Aiemmin siihen ei ollut mahdollisuuksia, Erkon & kumppaneiden ansiosta, mutta nyt on, internetin ansiosta.
En kyllä ole jatkuvaa kielisotaa havainnut, vaikka Kapteeni onkin kovin sotaisan oloinen. Sotaa ei pitäisi myöskään lietsoa.
Kapteeni Kirk:
Olitkin ilmeisesti jo toista kommenttiasi kirjoittaessa huomannut että olin perustellut minkä takia julkiset palvelut pitää toki tarjota myös ruotsiksi. Jos nyt kuitenkin pitää vielä uudestaan kerrata, niin oikeus asioida viranomaisten kanssa omalla äidinkielellä on sellainen oikeus jota ei jälkikäteen oikeusvaltiossa pidä ainakaan kevyin perustein keneltäkään riistää. Sinun väitteesi että Suomen taloudellinen tilanne olisi nyt yht’äkkiä niin heikko ettei ole enää varaa varmistaa oikeutta asioida äidinkielellä viranomaisten kanssa on vähintäänkin yhtä perusteeton heitto. Erona tietysti se, ettei tuota väitettä voi rehellisesti perustella vaikka yrittäisi. Se ei oikeasti ole kovin kallista. Yleensä tarvittava kielitaito löytyy virastoista ihan jo vahingossa, kun aika iso osuus kansasta puhuu ruotsia muutenkin. Aina välillä pitäisi ehkä laittaa työpaikkailmoitukseen kielitaitovaatimukseksi hyvä ruotsi. Sellaisia hakijoita riittää eikä niistä tarvitse mitään erityistä palkkapreemiota maksaa. En yksinkertaisesti tajua miten tällainen voisi maksaa mitään valtiontalouden-mittakaavassa merkittävää summaa.
Pakkoruotsista minäkin haluan luopua, se vähentää vapautta valita ilman mitään sanottavaa yhteiskunnallista hyötyä. Kiintiöt ovat sen sijaan joillain aloilla perusteltuja, esimerkiksi niiden äidinkieli-tasoisten tuomareiden kouluttamisessa. Ideahan on nimenomaan se, että korvataan kaikkia koskeva pakkoruotsi pientä osaa koskevalla todellisella ruotsin kielen osaamisella. Se parantaa suomenkielisten oikeuksia ilman että heikentää ruotsinkielisten oikeuksia. Selvä ja yksinkertainen pareto-parannus.
Jukka Siren:”kun ruotsinkielinen menee ruotsin- tai kaksikielisessä kunnassa lääkäriin tai rikosilmoitusta tekemään or whatever:) hänen on saatava puhua äidinkieltään.
Suunnilleen niinkuin Sveitsissä, tästä alkaa taas tietysti uusi sivuraide.”
Sveitsi on Suomesta poikkeava siinä mielessä, että siellä suurinta kieltä saksaa puhuu vain noin 2/3 väestä äidinkielenään. Se on siis paljon aidommin monikielinen maa kuin Suomi. Belgia on vastaava tapaus. Noista kahdesta ei siis voi vetää johtopäätöstä siitä, miten 5%:n kielivähemmistöä pitäisi käsitellä.
Saamenkielisillä käsittääkseni on juuri tuollainen kuvaamasi tilanne Suomessa, eli viranomaisten kanssa asioidessaan heillä on oikeus saamen kielen käyttöön.
Sinällään on hieman nurinkurista, että noilla n. 2000:lla saamenkielisellä on tuollainen oikeus, mutta Suomessa asuvilla 50 000 äidinkielenään venäjää puhuvalla ei ole mitään oikeuksia (toki noista kaikki eivät ole Suomen kansalaisia, mutta heitäkin on enemmän kuin saamelaisia). Olisikohan taustalla jotain sellaista, että suomalaisilla on huono omatunto menneistä saamelaisiin kohdistuneista sortotoimista, jota sitten kielilailla on koitettu pyydellä anteeksi.
Yleissääntönä tuo ehdotuksesi on aika hyvä, koska se antaa kunnille mahdollisuuden järkätä ne palvelut haluamallaan tavoin, eikä jokaisen kaksikielisen kunnan jokaisen virkamiehen tarvitse olettaa osaavan ruotsia. Sitten pitää vielä miettiä, mikä on sen kaksikielisyyden sopiva raja. Minusta se nykyisen lain prosenttiluku (6%) voisi olla hyvä, mutta lukumäärän (3000) voisi jättää pois. Näin suurten kaupunkien, joissa on pikkiriikkinen osuus ruotsinkielisiä, ei tarvitsisi olla kaksikielisiä. Kuinka suuri osa esim. Helsingin 6.1%:sta ruotsinkielisiä ei oikeasti pärjää suomen kielellä, vaan tarvitsee palveluja ruotsiksi? Jossain Pietarsaaressa uskon tällaisia olevan paljonkin.
Ylen ruotsalaisilla radiokanavilla kuulee usein suorastaan uskomatonta suomalaisvihaa.
Sattuupi olemaan niin, että kielitaitoa ylläpitääkseni kuuntelen ruotsinkielisen YLE:n keskusteluohjelmia hyvin aktiivisesti (ihan vinkkinä kerrottakoon, että ne kaikki saa podcastina).
Mitään ”suomalaisvihaa” siellä ei ole koskaan tullut vastaan. Joku Juha Janhunen -käännynnäinen Svenska samlingista on ollut pahimmasta päästä esittäessään outoja painotuksia, joissa suomalaisuus on ikään kuin suomenruotsalaisten luomus. Sitäkään en osaa tulkita suomalaisvihaksi (jonkinlaiseksi itseinhoksi ehkä).
Tyypillinen toimittaja, keskustelija ja haastateltava tuntee itsensä — tietysti — tyystin suomalaiseksi ja ei pelkää esittää esittää yhteiskuntakritiikkiä siinä kuin vastaavat suomenkieliset. Tämä on mainio juttu. Olisi ikävää, jos tuhat vuotta maassa asunut kansanosa pelkäisi ilmaista itseään vapaasti.
Se kyllä täytyy sanoa, että poliittisesti usein tuntuu, että kyseessä on RKP:n radiokanava: niin arvattavia ne kannanotot ja agendat tuppaavat olemaan. Toisaalta, eikös joku 70-80% heikäläisistä äänestä RKP:tä?
Vähemmistöltä halutaan viedä oikeus saada palvelua äidinkielellään,joka on toinen kotimaisemme monestakin historiaan ja kulttuuriperintöön liittyvästä syystä. Siihenhän tuo vapaaehtoisuus johtaisi.
Tämä argumentti ei toimi, koska pakollisuus ei takaa nytkään, että riittävän moni oppii ruotsin niin hyvin, että voisi palvella sillä. Itse olen saanut siitä hyvät arvosanat lukiossa ja virkamiesruotsissa ja ymmärrän kyllä Hbl:ää ja sukulaisteni puhetta, mutta palvelutaitoni rajoittuisi kyllä lattioiden kuuraamiseen ja kahvin tarjoilemiseen.
Ottaen huomioon muun koulutukseni ja kompetenssini, pidän jotenkin epätarkoituksenmukaisena, että ryhtyisin piiaksi jonkun suomenruotsalaisen kartanoon. Vaan ehkä siitä jotain yleistä hyötyä voisi ollakin, en tiedä.
kake:”Vähemmistöltä halutaan viedä oikeus saada palvelua äidinkielellään,joka on toinen kotimaisemme monestakin historiaan ja kulttuuriperintöön liittyvästä syystä. Siihenhän tuo vapaaehtoisuus johtaisi.”
Täällä mainittiin jo Sveitsi. Siellä ei ole pakko opiskella niitä kaikkia neljää virallista kieltä, mutta silti niitä puhuvilla on oikeus saada palvelua äidinkielellään. Miten tämä on mahdollista?
Olisiko mitenkään mahdollista, että nuo palvelut on mahdollista tuottaa ilman sitä, että koko väestö pakotetaan opiskelemaan sitä vähemmistön kieltä?
Entä mitä olet mieltä siitä, että Suomessa asuu 50 000 venäjänkielistä, joilla ei ole mitään oikeuksia saada mitään palveluita äidinkielellään? Mitä jos tämä luku kasvaa ja ruotsinkielisten määrä vähenee ja jonain kauniina päivänä ruotsinkielisiä on vähemmän kuin venäjänkielisiä, niin onko sinusta edelleen perusteltua pakottaa koko kansa opiskelemaan sitä maan toiseksi suurinta vähemmistökieltä, mutta viitata kintaalla sille suurimmalle?
Kake: ”Miten lapsi tai hänen vanhempansa tietävät tuossa vaiheessa, tuleeko ruotsin kielestä olemaan hyötyä vanhempana? Eikö ole parempi antaa mahdollisimman laajat perustiedot, jotta ei suljettaisi ovia etukäteen.”
Hyödystä emme voi tietää. Hyötyä voisi olla mistä kielestä tahansa ja yleensä onkin, jos kieltä osaa.
Sen sijaan lapsesta kyllä näkee, minkälaiset ovat hänen taipumuksensa, miten hän omaksuu äidinkielensä, lukeeko hän jo sujuvasti vai edelleen kuutosella takellellen, miten hän omaksuu uusia käsitteitä…
Lapsi, jolla on vaikeuksia oppimisessa, ei pelkällä sisulla omaksu lisäkieliä vaan hänen kohdallaan ylimääräinen kieli voi haitata myös muita opintoja.
kake:
”Vähemmistöltä halutaan viedä oikeus saada palvelua äidinkielellään,joka on toinen kotimaisemme monestakin historiaan ja kulttuuriperintöön liittyvästä syystä. Siihenhän tuo vapaaehtoisuus johtaisi.”
Miksi vapaaehtoisuus johtaisi tuohon? Uskon että jos ruotsi olisi vapaaehtoinen (eli siis käytännössä opiskelijan pitäisi valita vaikkapa ruotsin, ranskan, saksan ja venäjän väliltä), niin suurin osa valitsisi edelleen ruotsin. Ei toki kaikki, mutta onneksi 100% väestöstä ei ole palvelutehtävissä olevia virkamiehiä kaksikielisillä alueilla. Ja useimmissa tapauksissa tosiaan riittää että yksikössä osa osaa puhua ruotsia, koska virkamiehet eivät ole korvaamattomia. Jos KELAn toimistossa istuu kahdeksan virkailijaa, oikeasti riittää että yksi tai kaksi niistä osaa ruotsia. On hyvin yksinkertainen logistinen operaatio ohjata ruotsinkieliset tämän yhden virkailijan puheille. Aina välillä KELAn pitäisi tietysti rekrytoidessaan varmistaa että hakija (oikeasti) osaa ruotsia, mutta tällaisia hakijoita varmasti riittää. Jos niistä näyttäisi olevan pulaa, niin vanhemmat ohjaisivat lapsensa innolla ruotsinkursseille koska tajuavat että se kielitaito on työmarkkinoilla loistava valttikortti.
En vaan pysty ymmärtämään miten ilman mitään pakkoa Suomessa on riittävästi vaikkapa kansantaloustietelijöitä, ranskan kielen osaajia ja rekka-kortin ajaneita, mutta ruotsin kielen osaajia ei olisikaan yhtään jos pakkoruotsi poistetaan. Eihän ruotsi nyt mikään vastenmielinen tai turha kieli ole, vaikkka jotkut tässäkin keskustelussa niin yrittävät väittää, vaan varsin hyödyllinen asia jonka varmasti monet vanhemmat ja lapset valitsisivat. Erityisesti kun tämä viranomaisten velvollisuus tarjota palvelua ruotsiksi tekee ruotsia osaavista työmarkkinoilla lähtökohtaisesti arvokkaita.
Nusut ottivat 1998 kielteisen kannan pakkoruotsiin, mutta myönteisen suhtautumisen kansakunnan kaksikielisyyteen. Jälkimmäinen on arvo ja päämäärä sinänsä, edellinen on keino, ja aika huono sellainen.
Tämän keskusteluaiheen kuumuudesta kertoo se, ettei kukaan ymmärtänyt meitä oikein. Saimme positiivista palautetta niiltä jotka inhoavat kaksikielisyyttä. Ei niille nyt tietenkään viitsinyt sanoa ääneen, että me olimme juuri sanoneet kaksikielisyydestä jotain päinvastaista.
Ruotsinkieliset kannattajamme tietysti hermostuivat koska pakkoruotsi on samanlainen toteemi heille kuin vaikka tuulivoima ympäristönsuojelijoille: keino ja päämäärä ovat yhdistyneet sellaisella ideologisella oikosululla, ettei niitä saa enää pelkällä järkevällä argumentilla toisistaan irti. Turha siinä oli sitten selittää kuinka tärkeinä pidimme panostaa siihen, että sujuvan ruotsin puhujia olisi nykyistä enemmän.
Pakollisuus takaa sen, että suurella joukolla on jonkinlaiset perustiedot jonka pohjalta on helppo osaamista myöhemmin täydentää kun huomaa ruotsin kieltä tarvitsevansa. Nämä valinnat koulussa tapahtuvat niin aikaisin, että valinnat tekee käytännössä usein kaveripiiri, ”kapinahenki” tai vanhemmat. Sen vuoksi vierastan valinnaisuutta monien muidenkin aineiden kohdalla.
Monimuotoisuuden kaventuminen on usein vapauden seuraus, vaikka asia tietysti esitetään juuri päinvastoin. Silloin mennään massojen ehdoilla, on kyseessä sitten kauppa tai koulu. Ruotsin kielen opiskelijoita olisi niin vähän, että heille kävisi niin kuin marginaaleille aina ”vapaudessa” käy: tarjonta loppuu,koska kysyntää ei riittävästi. Perustellaan sillä, ettei voida järjestää opetusta kun on vaan seitsemän oppilasta. Tiettyjä asioita pitää tukea, jos halutaan niiden säilyvän elinvoimaisina. Joskus siihen tarvitaan ihan pakkoakin, vaikka se länsimaailman epämuodikkain sana onkin.
Suosittelen siis lämpimästi ruotsinopiskelua – vapaaehtoisesti. Ja vastustan synkästi pakkoruotsia ja siihen liittyvää pakkovirkamiesruotsia sellaisena kuin se nykyään vaaditaan by Anna-Liisa.>>
Mitä mieltä Anna-Liisa on KIEPOn D-vaihtoehdosta ?
Miksi siitä ei keskustella missään ??
KIEPO-projekti toteutettiin jo 2007.
KIEPO-projektia rahoitti opetusministeriö, ja sitä koordinoi Jyväskylän yliopiston Soveltavan kielentutkimuksen keskus.
Tutustukaa!
Samuli Saarelma: ”Entä mitä olet mieltä siitä, että Suomessa asuu 50 000 venäjänkielistä, joilla ei ole mitään oikeuksia saada mitään palveluita äidinkielellään?”
Kyllä heillä on oikeus joissakin tilanteissa tulkkiin tai puhelintulkkaukseen. En kyllä tiedä missä. Viranomaisten kanssa, joo, mutta entäs lääkärissä, vanhainkodissa?
Maassa on muutama suomenruotsalainen, jotka puhuvat huonommin suomea kuin keskiverto pakkoruotsin opiskellut virkailija (jos puhuu paremmin, kannattaa tietysti puhua suomea). Näitä varten pidetään nyt yllä miljardeja maksavaa pakkoruotsia. Tämä ei voi jatkua. Näiden suomenruotsalaisten pitää vain tottua ajatukseen tulkkauksesta muiden vähemmistöjen tapaan.
PS. Nuo ”miljardit” tuossa yllä on hatusta vedetty luku, mutta suurista summista on kyse, kun ajatellaan, miten pakkoruotsi heikentää suomalaisten kielitaitoa ja siten bisnesmahdollisuuksia. Päälle tulee sitten vielä kaikki suorat kulut, kuten opettajien palkata, byrokratian päällekkäisyys yms. yms.
Tarkennetaan vielä, että en tietenkään tarkoita, että ”ummikkohurrin” pitäisi aina tyytyä tulkkaukseen vaan vain sellaisissa tapauksissa, joissa ruotsinkielistä palvelua ei ilman kohtuutonta vaivaa löydy. Oikeastaan en väitä, että ”pitäisi” mitään vaan että näin ennustan käyvän ennemmin tai myöhemmin. Ennustan siis, että suomenruotsalaisen asema muuttuu lähemmäs mitä tahansa länsieurooppalaista vähemmistöä, esimerkiksi suomalaisia Ruotsissa.
Sitä en kuitenkaan usko, että esimerkiksi ruotsinkielinen koululaitos tai kiintiöt lopetettaisiin. Siksi heillä tulee olemaan etuoikeutettu asema esimerkiksi suhteessa venäläisiin — tai suomalaisiin ruotsissa.
Dejavu: ”KIEPO-projektia rahoitti opetusministeriö, ja sitä koordinoi Jyväskylän yliopiston Soveltavan kielentutkimuksen keskus.”
Valitettavasti Jyväskylä on liian kaukana suurten keskusten kipupisteistä, eivätkä kieltentutkijat tunnusta niitä vaikeuksia, joita useampi vieras kieli monelle peruskoululaiselle aiheuttaa.
Kaikki KIEPO:n mallit ovat minusta liian vaativia. Missään ei edes mainita ”Ruotsin mallia” eli mahdollisuutta lukea äidinkielen rinnalla joko kahta vierasta kieltä tai korvata toinen vieras kieli ensimmäisen lisäkursseilla. Tämä olisi mielestäni realismia monikielisissä lähiökouluissa.
Ruotsinkielisistä palveluista kirjoitetaan kovin kevyesti, ikäänkuin olisi kysymys vain ystävällisestä eleestä pientä kielivähemmistöä kohtaan. Kaikkien valtion virastojen ja laitosten ruotsinkieliset puhelin- ja nettipalvelut, muu materiaali sekä kaikki asiapaperit, KELA, verottaja, eduskunta, koko lainsäädäntö. Kaiken huippuna ”kaksikielisen” maan suomenkielisellä armeijalla on ruotsinkielinen varuskunta. Kyse on valtavasta kulusta joka vuosi.
Kuinka tämä karille ajanut kielipolitiikka sitten pitäisi korjata ? Otetaan vaan mallia vastaavista naapurimaista kuten Ruotsista ja on niitä paljon muitakin. Muutetaan Suomi virallisesti yksikieliseksi, mitä se de facto jo onkin. Turvataan ruotsinkielisille vähemmistöasema siellä missä asuu merkittävä määrä (20-30%) ruotsinkielisiä paikkakunnan väestöstä.
Tapaus Kokkola osoittaa nykytilanteen kohtuuttomuuden. Monien kokkolalaisten todituksen mukaan n. 6000 hengen pieni vähemmistö on vaivattomasti suomentaitoisia koko porukka. Palvelut saa siten Oulusta, suomeksi. Tähän pienet vähemmistöt kaikissa muissakin vertailukelpoisissa maissa tyytyvät. Siihen meidänkin on päästävä.
Meidän on myös kohdeltava kaikkia kielivähemmistöjä yhdenvertaisesti. Historia ei oikeuta syrjintää.
Tilanteen kestävä korjaaminen vaatii perustus- ja kielilakien muuttamista, mutta sen suomenkielinen valtaenemmistö tulee kyllä tekemään ja sehän on vain demokraattista.
Hei Osmo, mitä tein väärin? Poistit minulta mielivaltaisesti nipun viestejä, vaikka niissä oli täysin asiallinen sanamuoto ja sävy.
Onko pakkoruotsi sittenkin sinullekin liian arka paikka?
Kapteeni Kirk kijoitti yksinkertaisesti liikaa ja toisti itseään. Olisi hyvä pysyä otsikossa (ruotsin kielen opiskelun pakollisuus peruskoulussa). Se, ettei nimimerkki pidä ruotsinkilisistä, tuli hyvin selville jo aiemmissa kommenteissa. Kirjoitukset olivat sävyltään sellaisia, että ne sopivat padrfemmin Suomi 24-palstalle.
”Nouseva sukupolvi, joka jossain vaiheessa astuu valtaan, inhoaa pakkoruotsia niin paljon, että lakkauttaa sen aivan varmasti.”
Totta. Teemme sen.
’Tiettyjä asioita pitää tukea, jos halutaan niiden säilyvän elinvoimaisina.’ (Kake)
OK, mutta kun tämä pakkopulla ei todellakaan pidä suomenruotsia elinvoimasena. Onko tämän myöntäminen tai ymmärtäminen ylivoimaista?
Tämä on mielestäni hyvä ja validi pointti. Jos pakkoruotsi ei olekaan välttämätön, tulisi kyllä taata kaikille mahdollisuus opiskella ruotsia. Lakiin pitäisi kirjoittaa, että koululla on velvollisuus järjestää opetusta, vaikka oppilaita olisi vain yksi.
Yleisesti ottaen ruotsinkielen alamäki tulee jatkumaan, koska pakkoa on aina vaikea hyväksyä.
Erityisesti vaikeaa pakkoa on perustella maailmassa, jossa ruotsalaisten kanssa pärjää hyvin englannilla, eli ruotsikieltä ei tarvita kuin keskusteltaessa suomenruotsalaisten kanssa.
Yksittäisille henkilöille ruotsinkielen opettelu voi kuitenkin olla ihan hyvä idea. Jos kielten opiskelu kiinnostaa, niin ruotsin hyvä osaamisen Suomessa tarjoaa enemmän vaihtoehtoja opiskelun ja työelämän piirissä. Molempia kieliä osaava kun voi valita sekä suomenkielisestä, että ruotsinkielisestä tarjonnasta mieleisensä.
Kun ruotsinkielisille on Suomessa mukavasti korkeakoulupaikkoja, kulttuurin runsas taloudellinen tuki ja työelämässä muutamilla osa-alueilla tiukat kielivaatimukset, niin osaamalla kieltä yksittäisellä henkilöllä on enemmän valinnan varaa.
Yritän tuoda keskusteluun vähän uutta näkökulmaa: Monet ilmaisevat asian niin että suomenruotsalaisilla on kohtuuttomia etuoikeuksia. Suomenruotsalainen kanta on että koska he ovat yhtälailla maan kanta-asukkaita, niin heillä on yhtälainen oikeus elää omaa kieltään ja kulttuuriaan viljellen.
Kanadassa on ranskankielinen vähemmistö (Quebec), joka on vahva mutta USA:n (ja Hollywoodin!) naapuruuden huomioonottaen, kielipoliittisesti erittäin hankalassa asemassa. Quebecin poliitikot ajavatkin asiaansa tavalla joka on suomalaisille tuttua. Erilaisuuksiakin tietysti on, esim. itsenäisyyskysymys.
Venäjällä on useampia suomensukuisia kansoja joiden yhteenlaskettu lukumäärä on pari miljoonaa. He ovat yllämainittuihin verrattuna poliittisesti voimattomia oman maansa sisäpolitiikassa. Näin ollen näiden kansojen tulevaisuus on kyseenalainen.
Nyt ihmettelenkin niiltä jotka propagoivat kovempia otteita suomenruotsalaisten kielipoliittisia erillisratkaisuja vastaan, että miten suhtaudutte sitten jollakin tapaa vastaavaan tilanteeseen Venäjällä ja Kanadassa ? Tietenkin sen voi kuitata ”ettei se tähän kuulu”, mutta jos eduskunta ryhtyy tosissaan miettimään suomenruotsalaisten asemaa, niin tällä globalisoituneella aikakaudella kansainvälistäkin näkökulmaa tultaneen ajattelemaan. Ellei täällä niin sitten rajan takana.
Jos mainituissa tapauksissa valtaväestöstä sanotaan ”Ei etuoikeuksia ranskalaisille/suomensukuisille!”, niin hyväksyttekö argumentin implikaatioineen ? Nyt tietenkin helppo vastaus menee esim. Venäjänmaan tilanteen suhteen vaikkapa näin: ”Ne meidän hurrit nyt on paljon paremmassa asemassa kuin heimoveljemme idässä!” Mutta väitän että jos suomensukuisten kulttuurien olemassaolo pitkällä tähtäimellä halutaan taata niin siihen vaaditaan (Suomen kokoisissa provinsseissa) moni samanlainen ratkaisu joka nyt on Suomessa arkipäivää. Se onnistunee ilman että isovenäläisten varpaille tallotaan kipeästi mutta vähän se kyllä tulisi kutittamaan pikkuvarvasta. Voisivatkohan he sietää sellaista ?
Hyvä Osmo Soininvaara;
Kiitos, tämä oli todella raikas avaus ja yllättävänkin korkealta taholta. Tai yllättävän pitkään meni, ennenkuin sen joku graniittipylväiden takaa on tuota mieltä julkisesti, jos Soinia ja kumpp. ei lasketa.
Tuntuu siltä, että hallitseva eliitti tällä hetkellä ei vastaa ainakaan tältä osin kansan syvien rivien mielipiteitä. Eihän pakollinen toinen kotimainen toki ainoa äänestysperuste ole, mutta pelkäämpä, että tämä kielikysymys on tulevaisuudessa niin tärkeä monille, että se tulee olemaan sellainen muiden asioiden ohi. Tulossa paljon ns. kapinaääniä sille ainoalle puolueelle, joka pakkoruotsia vastustaa.
Tämä johtuu ihan siitä, että meillä on pakollista toista kotimaista raivokkaasti ajava puolue mutta ei yhtään sitä vastustavaa. Tai on yksi, mutta on vähän ”ääri” monille muissa kysymyksissä. Tämä ei vastaa todellista tilannetta kentällä. Monet EU-myönteiset, koulutetut ja vihertävät vastustavat pakkoruotsia, he voivat kokea vaikeaksi äänestää EU-vastaista puoluetta.
Tässä epäilyttää, että saavatko myös ns. suurimmat valtapuolueet (kenties vihreätkin?) rahoitusta ruotsinkielistaustaislta säätiöiltä, ollakseen vastineeksi ”oikeaa” mieltä kielikysymyksissä. Tämä ei paljoa enää yllättäisi tässä syksyn mittaan kuultujen kabinettirahoitusten jälkeen.
Perustelusi olivat erittäin päteviä, eniten ehkä mietityttää se, että todellakin, miksi opiskelemme ensin 6 vuotta ja sitten yliopistossa ”tjänstesvenskan”, jos se ei kuitenkaan riitä ruotsinkielisten palvelemiseen, vrt. Oulun tapaus? Pitäisikö miedän todellakin lukea ruotsi äidinkielen tasolle ollaksemme riittävän hyviä viranomaisia mm. Kokkolan ruotsinkielisille? En voi sietää. Ehkäpä, tätä taustaa vasten olisi paikallaan kouluttaa 50-70% ikäluokasta niin, että he olisivat motivoituneempia ja osisivat ruotsia paremmin, he hoitaisivat vaaditut viranomaisvelvoitteet. Jos jollekin työpaikan vaihdon tms. vuoksi tulee ruotsin kielen vaatimus yllättäen eteen, sen kyllä opiskelee puolen vuoden intensiivikurssituksella + kielikokeella paremmallekin tasolle mitä 6 vuodessa epämotivoituneena. Ehkä voisit tämäntyyppistä ehdottaa siellä portaiden yläpäässä?
Ne 30-50(?)%, jotka todella vihaavat pakkoruotsia, eivät sitä opi tai ikinä puhu joka tapauksessa – tämä on resurssien haaskausta ja tavattoman kieliryhmien välisen kiukun kylvöä.
Monet ovat tässä tilanteessa kovin lannistuneita – mitä tässä voi tehdä, ketä tässä voi äänestää – tarvitsemmeko uuden puolueen, koska nykypuolueiden valtaapitävät kumartavat RKP:tä, joka on AINA hallituksessa. No nuorilla on eri mielipiteitä, vrt. Kokoomusnuorten kannanotto, mutta heidätkin nuijittiin hiljaisiksi. Ja media sensuroi.
Mitä tässä voi tehdä? Usko demokratiaan horjuu – tai ainakin tähän Suomen versioon demokratiasta.
Itseäni tässä kielikeskustelussa häiritsee erityisesti se, että aina kun vastustetaan ruotsia jollakin tapaa tai edes vihjaistaan siihen suuntaan, Rkp:läiset, ruotsin kielen mieliset poliitikot, HS:n toimittajat, svekomanit ja muut ruotsin kielen ääripuolustajat ovat nimittelemässä populisteiksi, kapeakatseisiksi, höyrypäiksi tai muuta vastaavaa. Ja samaan hengeen vetoon vaativat asiallista ja rakentavaa keskustelua.
Iloinen asia kuitenkin on, että ajan mittaan tästäkin ”ongelmasta” päästään, sillä uusi sukupolvi, nykynuoret, ovat pääosin täysin tympääntyneitä ruotsin opiskeluun, eivätkä näe sitä ollenkaan tarpeellisena. Siinä ei paljon historia, kulttuuri, pohjoismaisuus ja muu löpinä paina. Omakohtaisesta kokemuksesta voin sanoa, että peruskoulussa varsinkin ilmenee ruotsin opiskeluun kohdistuvaa turhautumista, ammattikouluissa eritoten ja myös lukioissa. Nekin oppilaat, jotka pitävät ruotsin kielestä, eivät sitä muille väkisin tyrkkyttäisi, vaan varmasti valitsisivat vapaaehtoisuuden (mukaan lukien allekirjoittanut). Myös tuntemani ruotsinkieliset sekä kaksikieliset (nuoret) eivät pidä nykyistä ruotsin kielen opetuksen sisällyttämistä opetussuunnitelmaan mitenkään tärkeänä. Nuorilla ei myöskään ole vastaavanlaista me ja ne asetelmaa, kieli ei siinä mielessä ole rajoite.
Kiitos Osmo esiintulostasi. Tämän hetkinen tilanne on kestämätön. Olen asunut ulkomailla vuosia ja tämän jälkeen Suomeen palattuani ihmettelen suuresti vallalla olevaa ilmapiiriä.
Paremmalle kansainväliselle kielitaidolle on aivat selvät tarpeet, mutta keskustelua käydän edelleen lapsellisella ”kaksikielisyys on rikkautta” ja ”suomalaiset on tyhmiä kun eivät opi ruotsia” -tasolla.
Päämediat hesari myöten, julkaisevat edelleen viikottaisia pääkirjoituksiaan suomenkielisten asenneongelmasta ja ruotsinkielen tärkeydestä. Missään muussa maassa en ole nähnyt vastaavaa – on aivan järjetöntä, että julkinen debatti on näin lukkiutunut yhteen tunkkaiseen näkökulmaan aiheesta – ja sellaiseen näkökulmaan, jonka jokainen ajatteleva ja maailmaa nähnyt ihminen ymmärtää täydeksi huijaukseksi.
Meidän on lopettava tasoituksen antaminen muille maille ja koulutettava nuorisomme niin, että pystymme toimimaan ja käymään kauppaa maailmanlaajuisesti. Vienti loppupeleissä ratkaisee Suomen tulevaisuuden, joten tässä isot asiat kysymyksessä.
Osmo kannusta myös puoluetovereitasi tulemaan ulos tämän asian kanssa. Etenkin J.J Kasvilla on ollut vahvoja mielipiteitä pakkoruotsin puolesta, mikä sai allekirjoittaneen vaihtamaan puoluetta.
Xerxes, jos olisit tutustunut paremmin asiaan, niin ymmärtäisit verrata Suomea eurooppalaisiin yksikielisiin maihin. Suomi on numeroiden valossa Euroopan yksikielisin maa, joten ei tässä tarvita mitään vertailua oikeasti monikielisiin maihin kuten Kanadaan.
Muuten, Kanadassa ei ole kielien pakko-opetusta eikä mitään muitakaan rakenteita, mitkä Suomessa liitetään suomenruotsalaisuuteen.
Dejavu kysyi, mitä mieltä olen Kiepo-projektin (projektin yhteenveto ja kielikoulutusmallit täällä) D-vaihtoehdosta. Pakkoruotsin vastustajien sivuston yhteenvetoanalyysi Kiepon malleista on nähdäkseni varsin käyttökelpoinen.
D-vaihtoehto olisi sangen kelvollinen (K=kieli):
Perusopetus:
K1 pakoll. alakoulusta (en, ru, sa, ra, ve) 12 vvt
K2 pakoll. alakoulusta (en, ru, sa, ra, ve) 10 vvt
subjektiivinen oikeus ruotsin opiskeluun
Lukio:
K1+K2
Ammatillinen koulutus:
K1+K2
Korkea-aste:
K1+K2
Kaikkein parhaalta on vaikuttanut (nimimerkin Vapautta ja pedagogiikkaa ehdottama?) malli, jossa lapsen kielipaletti määräytyy sen mukaan, miten kielenopiskelu sujuu. Vieraita kieliä olisi pakollisesti vain yksi, ja lisäksi voisi valita joko toisen vieraan kielen tai saman verran lisätunteja ensimmäisessä kielessä. Vapaaehtoisia kieliä olisi myöhemmin tarjolla enemmänkin.
En ole miettinyt mieleistäni mallia valmiiksi. Virkamiesruotsi vaatii oman mallinsa. Jos nuori ei ole valinnut peruskoulussa eikä lukiossa ruotsia ja toteaa sitten haluavansa (virka)uralle, jossa vaaditaan ruotsintaito, hän joutuu aloittamaan alkeista.
Suomen sijainnilla ja naapureilla on merkitystä. Kieliriidassa on monen monta kertaa heitetty kehiin ”maailmankieli” ja mainittu kiinat ja arabiat. Epäilemättä muutama näiden kielten taitaja Suomessa onkin tarpeen, mutta tiiviin naapuruussuhteen takia ruotsia tarvitaan enemmän. Kuten aiemmin kirjoitin, vaikka henkilökontakteissa englanti käykin mainiosti, kirjallisen viestinnän (myös verkko!) seuraaminen vaatii ruotsin taitoa.
Mahtavaa!
Vihdoin joku tarpeeksi iso poliitikko
ottaa kantaa asiaan ja vieläpä perustelee
sen täysin oikein.
Olen nähnyt punaista kun lukenut V Niinistön
kommentteja että hän hyväksyy pakkoruotsin…
Olet varmaan jo saanut vihaisia soittoja ja viestejä
RKP:n edustajilta..tai sitten he ovat ajatelleet
että olet niin vanha tekijä jo että sinua
ei voi määräillä perumaan puheesi =)
Kunnioitusta sinne päin!
Mitä se Soininvaara oikein höpisee? Vai onko hän vitsikkäällä päällä?
Ettäkö suomenruotsalaiset tarvitsevat palveluja äidinkielellään? Muista vähemmistöistä ei ole väliä.
Valtiaskansassa ei ole palveluväkeä, joten suomenkieliset siitä vaan opettelemaan muumiruotsia ja passaamaan heitä heidän omituisella kielellään.
Olipa raikas blogi!
Sen allekirjoitan, että hävittyä sotaa ei kannata jatkaa. Suomi rysähtää pian virallisesti yksikieliseksi ja turhat pakkoruotsiongelmat häipyvät historiaan.
dellervo:
”Itseäni tässä kielikeskustelussa häiritsee erityisesti se, että aina kun vastustetaan ruotsia jollakin tapaa tai edes vihjaistaan siihen suuntaan, Rkp:läiset, ruotsin kielen mieliset poliitikot, HS:n toimittajat, svekomanit ja muut ruotsin kielen ääripuolustajat ovat nimittelemässä populisteiksi, kapeakatseisiksi, höyrypäiksi tai muuta vastaavaa.”
Aivan vastaavasti (ja itse asiassa suuremmissa määrin) paikalle hurahtaa paikalle kasa kielisotaa lietsovia fennomaaneja jotka ovat jostain keksineet että ”hurrit” syöksevät maan tuhoon. Kummankin puolen argumentointi on välillä on niin surkeaa että olisi houkuttelevaa ajatella että pahimmat trollit olisivat vastapuolen agent provocateureja jotka pyrkivät saattamaan vastapuolen naurunalaiseksi. Ikävä kyllä luulen että nämä ovat ihan tosissaan.
Tai en kyllä tiedä. Nämä Kapteeni Kirkin ”Onko pakkoruotsi sittenkin sinullekin liian arka paikka?” kommentit ovat niin absurdeja että vaikea uskoa hänen olevan tosissaan. Eihän kukaan voi kuvitella pakkoruotsin olevan Osmolle liian arka paikka sen jälkeen kun Osmo on kirjoittanut blogi-merkinnän jossa hän julkisesti vastustaa pakkoruotsia?
Ruotsin pakko-opetusta perustellaan kaksikielisyydellä niin usein, että on syytä miettiä mitä kaksikielisyydellä tarkoitetaan:
Jokainen voi tarkoittaa sillä mitä haluaa.
Maailmassa on useita ns. kaksikielisiä maita. Kuitenkaan ei ole olemassa mitään määritelmää siitä, millainen lainsäädäntö tai opetusohjelma tarvitaan, että maata voi sanoa kaksikieliseksi.
Suomea on lupa sanoa kaksikieliseksi, vaikka kohtuuttomiksi paisuneet ruotsintaitovataimukset poistetaankin. Ei vastaavia ole muissakaan ”kaksikielisissä” maissa.
Niko Ruokonen
”tarvitsemmeko uuden puolueen, koska nykypuolueiden valtaapitävät kumartavat RKP:tä, joka on AINA hallituksessa. ”
Mihin sitä uutta puoluetta tarvitsee?
Itselläni on erään puolueen jäsenkirja, mutta olen vakavissani ajatellut protestiksi äänestää Persuja. Näyttää vähvästi siltä, että vaikka ihan ehdokastasolla moni ajattelee samoin kuin minä ja sen keskusteluissa tuo esille, se ei vaikuta tuon taivaallista puolueen valtakunnalliseen linjaan mamu- ja pakkoruotsiasiassa.
Moi Xerxes;
En ehdi nyt laajalti ottamaan kantaa mutta lyhyt kommentti:
[quote]
”Suomenruotsalainen kanta on että koska he ovat yhtälailla maan kanta-asukkaita, niin heillä on yhtälainen oikeus elää omaa kieltään ja kulttuuriaan viljellen.”
[/quote]
Ei kai kukaan ole sitä mieltä, että suomenruotsalaiset eivät voisi elää omaa kieltään ja kulttuuriaan viljellen (no, jätä provosoivat kirjoitukset omaan arvoonsa, mutta noin yleisesti)?
Muutama pointti:
– Jos suomensukuinen vähemmistö Vänäjällä alkaisi vaatimaan omien Ugri-kieltensä opettamisen pakollisena venähänkielisielle valtaväestölle ns. toisena kotimaisena ja saisi sen jollain ihmeen keinolla läpi, luulisitko, että tämä olisi ko. vähemmistölle hyväksi vai olisko vähemmistö kohdannut aika äkkiä loppunsa valtaväestössä herättämänsä vihan vuoksi?
– Pitääkö KAIKKIEN Kanadassa opiskella ranskaa Quepecin alueen rankankielisten vuoksi? (asia jota en oikeasti tiedä..)
Ei monellakaan ole mitään vähemmsitöjä ja kulttuuriansa vastaan, kunhan eivät haittaa kohtuuttomasti yhteiskuntaa ja sen järkevää/tehokasta toimintaa (jonka enemmistö määrittelee). Esim. jos alati kasvava muslimivähemmistömme alkaisi vaatia pakollisia Koraanin opistoja kaikille, ei siitäkään hyvä seuraisi.
Näennäistä uskaliaisuuttaa Osmolta. Osmohan ei ole enää kansanedustaja eikä siis vihreiden puolueapparaatin pihdeissä.
Rispektiä tulee heti vihreille metri lisää kun joku istuvista kansanedustajista uskaltaa ottaa kielenopetuksen vapauttamisen puolesta kantaa. Viimeksi Rönnbergille julistettiin vihreiden keskuskomiteasta poliittinen kuolemantuomio.
Minä ja moni muu on aika varmoja siitä, että pakkoruotsi kohta poistuu. Se tuli mieleen, että tytöt suhtautuvat pakkoruotsiin selvästi poikia myönteisemmin. Samaan aikaan puolueet suosivat selvästi nuoria naispoliitikkoja (erityisesti vihreät). Yhä useampi nuori mies taas syrjäytyy kaiken muun ohella politiikastakin. Erityisesti ne nuoret, jotka selvimmin vastustavat pakkoruotsia. Näin ajatellen pakkoruotsin päivät eivät ehkä sittenkään ole luetut.
Näin nimimerkin takaa on turvallista ennustaa. Ennustan että 2013 Suomessa ei ole pakkoruotsia siinä merkityksessä kuin se nykyään ymmärretään. Vuoteen 2020 ruotsi on menettänyt asemansa ns. toisena kotimaisena kielenä. Eri vähemmistökielten asiat hoidetaan silloin yhteneväisen sapluunan mukaisesti. Eli vielä on asiasta huolestuneilla aikaa hyödyntää kiintiökoulutuspaikkoja ja -virkoja.
Ennusteen perutelu: Optimisti näkee, että järki ja oikeudenmukaisuus lopulta voittaa .
Ps. Talouselämässä Esko Rantanen esittää Osmo Soininvaaran sanomiset mielenkiintoisesti tulkittuna.
Suomen virallisesta kielestä, eli suomen kielestä, pitäisi saada Eduskunnalta äänestystulos. Sitä voisi edeltää kansanäänestys, jos kulut eivät muodostu ongelmaksi. Kielitilannehan muuttuu. Tällä hetkellä tilanne on se, että suomi on ylivoimaisesti tarpeellisin kieli suomalaisessa yhteiskunnassa.
Mielestäni virallisesta kaksikielisyydestä on päästävä valtion talouden ja virkatehtävien toimivuuden takia eroon. Kaikkien Suomen valtion alueella vakituisesti asuvien, Suomen kansalaisten tulee osata riittävästi suomen kieltä, koska sitä ilman täällä ei pärjää.
Tuoteselostusten osalta pitäisi mielestäni antaa tietoa edelleen usealla kielellä. Eikö tätä määritä jo EU-lainsäädäntö, mitä kieliä ne ovat?
Kake näkee asian niin, että jos pakoruotsi poistetaan heiltä ollaan viemässä oikeus ruotsinkielisiin palveluihin.
Miksi ruotsinkieliset edellyttävät moninkertaiset kiintiöt akateemisiin koulutuksiin, jos he kerran huutavat palvelujen perään ? Miksi ruotsinkielisiä täytyy kouluttaa, kuten he itse ylvästelevät, 20% mm. Suomen ekonomeista ? Täysin suhteeton määrä 5% väestönosan tarpeisiin
. Samoin moininkertaisesti väkilukuunsa nähden lääkäreitä, juristeja,kasvatustieteilijöitä,valtiotieteilijöitä jopa tähtitieteilijöitä ?
Jotta oikeus ja tasa-arvo toteutuu
näitä ruotsinkielisten ylemmän koulutuksen kiintiöitä on luonnollisesti vähennettävä ja lisättävä ruotsinkielistä varsinaista palvelualan ( sairaanhoitajat, apuhoitajat, vahtimestarit, ym. ym ) koulutusta.
Hyvin monet ruotsinkieliset kiintiölääkärit eivät edes hakeudu kuntiin tai terveyskeskuksiin töihin vaan paremmin palkattuihin yksityisiin lääkärifirmoihin.
Kakella on perustavaa laatua oleva ajatteluvirhe, kun hän lähtee siitä, että lähes yksinomaan suomenkieliset voidaan pakkoruotsin avulla kouluttaa palvelemaan häntä. Vastaavasti ruotsinkieliset voivat ylimitoitettujen kiintiöidensä turvin siirtyä johtotehtäviin. Heitä ei ole luotu palvelemaan, Kaken mielestä.
Jotta asiaan tulisi jotain tolkkua alkakoot ruotsinkieliset palvella edes toinen toistaan kaikissa palveluammateissa. Siivojien,Sivan kassoilla,
vahtimestareiden ym. ammateissa.
Ruotsinkieliset vaativat tasa-arvoa. Millä he perustelevat ylikiintiönsä ? Ei ainakaan tasa-arvolla voi perustella 5%:lle taattuja moninkertaisia kiintiötä. Ne ovat perusteettomaksi ETUOIKEUKIA
. Kaikkialla maailmassa tällaiset kohtuuttomat pienen vähemmistön edut ymmärretään korruptioksi.
On käsittämätöntä, että Jaakob Söderman, Martin Schein, Bjarne Kallis ym. ”humanistit” eivät voi myöntäää sitä omalla kohdallaan.
Nimenomaan suomenkieliset tarvitsevat ja vaativat itselleen tasa-arvoa.
Ns:a positiivinen syrjintä ei ole tarkoitettu parhaiten menestyvän väestönosan lisäpönkittämiseksi. Banaanivaltiohan tällisesta tulee mieleen.
Oikea tasa-arvo edellyttää oikeudenmukaisia koulutusmahdollisuuksia muillekin kuin vain hyväosaisille.
Ennenkaikkea oikeudenmukaisuus edellyttää omituisen suomalaisen virkakiellon, joka perustuu ruotsin pakko-osaamiseen, kumoamista.
Dennis,
Onko tosiaan niin, että tytöt suhtautuvat ruotsin kielen pakollisuuteen myönteisemmin kuin pojat?
Tytöt nähdäkseni suhtautuvat ylipäänsä kielten opiskeluun myönteisemmin. Erityisen merkittävä ero on suhtautumisessa äidinkieleen ja kirjallisuuteen.
Mutta, jos sinulla on jokin linkki tutkimukseen, jossa tosiaan nimenomaan pakollisuuteen asennoitumisessa on sukupuoliero, niin laita se ihmeessä tänne.
Elina: ”Onko tosiaan niin, että tytöt suhtautuvat ruotsin kielen pakollisuuteen myönteisemmin kuin pojat?”
En haluaisi paljastua sovinistiksi, mutta tässä on erään kyselyn mielestäni arvattavat tulokset:
Ruotsin kielen tulisi olla
• pakollista tytöt 44 prosenttia pojat 19 prosenttia
• valinnaista tytöt 31 prosenttia pojat 45 prosenttia
• vapaaehtoista tytöt 25 prosenttia pojat 36 prosenttia.
http://www.oph.fi/download/49224_toisen_kotimaisen_kielen_opetuksen_kehittamisen_suuntaviivoja.pdf
Tosta talouselämän jutusta: Siinä Esko Rantanen siteeraa juuri sitä kohtaa Soininvaaran blogikirjoituksesta, joka meni pieleen. Eihän kukaan voi perustella tosissaan pakkoruotsia ihmisen oikeudella puhua äidinkieltään aina ja kaikkialla. Silloinhan meillä pitäisi olla kohta pakkovietnami ja toista sataa muuta pakkokieltä. Ulkomaille ei voisi matkustaa menettämättä oikeuksiaan.
Tytöt suhtautuvat esivaltaan ja auktoriteetteihin lammasmaisen alistuvasti, ovat niitä kilttejä ja velvollisuudentuntoisia.
Pojat kyseenalaistavat auktoriteetit ja ylhäältä tulevat käskytykset, ellei niille ole järkeviä perusteluita. Lukekaapa Linnan teokset muutaman kerran,
siellä se suomalaisen miehen luonne kuvataan..
”Kyllä tärkeät hommat hoidetaan, mutta kiviä ei ruveta sun polun varteen kasaamaan”-
vai miten se meni.
Jos nuori ei ole valinnut peruskoulussa eikä lukiossa ruotsia ja toteaa sitten haluavansa (virka)uralle, jossa vaaditaan ruotsintaito, hän joutuu aloittamaan alkeista.>>
Mutta suomenruotsihan on helppo oppia aikuisena, ääntäminen on suomen kaltaista ja englanti on portti ruotsiin.
Ranskaa ja venäjää sen sijaan pitäisi alkaa opiskella mahdollisimman varhaisella iällä.
Ääntäminen paljon vaikeampaa kuin suomenruotsissa.
Nykyäänkin korkeakoulujen ongelma on se, että iso joukko joutuu aloittamaan pakkoruotsin alkeista, vaikka sitä on luettu vuosikausia ennen korkeakouluopintoja. Katso Opettaja-lehti 21/2008
”Korkeakouluista tuli kielitaidon paikkaajia”–
Muuten, Suomen Kuvalehdessä oli ehdotus kieliopintojen siirtämiseksi lukuaineista taito- ja taideaineisiin. Mielenkiintoinen avaus.
Osmo kirjoitti: ”Kapteeni Kirk kijoitti yksinkertaisesti liikaa ja toisti itseään.”
Pakkoruotsikeskustelu toistaa itse itseään jatkuvasti. Siihen ei ole viimeiseen kymmeneen vuoteen tullut mitään uutta. Siihen aktiivisesti osallistuva toistaa väkisinkin itseään, koska kaikki muutkin toistavat samoja, jo sataan kertaan snaottuja asioita asioita. Ja silti pakkoruotsille ei löydy mitään asiallisia perusteluja.
”Olisi hyvä pysyä otsikossa (ruotsin kielen opiskelun pakollisuus peruskoulussa).”
???? Otsikko oli ”Minä ja pakkoruotsi”. Keskustelua ei ollut rajoitettu peruskouluun. Kaikki pakollinen ruotsin opetus millä koulutustasolla tahansa on pakkoruotsia. pakkoruotsi kuuluu samaan ongelmavyyhteen kuin kaksikielisyys ja ruotsalaisten etuoikeudet. Vaikea niistä on keskustella muita poissulkien.
”Se, ettei nimimerkki pidä ruotsinkilisistä, tuli hyvin selville jo aiemmissa kommenteissa.”
Sitten ymmärsit täysin väärin. Tunnen useita ruotsinkielisiä niin Suomessa kuin Ruotsissakin, joista pidän. Minä en pidä pakkoruotsittajista. Pakkoruotsittaja voi olla joko ruotsinkielinen tai suomenkielinen. Pakkoruotsittajista on vaikea pitää, koska he eivät pysty perustelemaan outoja ajatuksiaan.
”Kirjoitukset olivat sävyltään sellaisia, että ne sopivat padrfemmin Suomi 24-palstalle.”
Pitääkö täällä erityisesti pitää pakkoruotsittajista, jotta saa osallistua pakkoruotsikeskusteluun?
Anna-Liisa kirjoitti: ”En ole miettinyt mieleistäni mallia valmiiksi. Virkamiesruotsi vaatii oman mallinsa. Jos nuori ei ole valinnut peruskoulussa eikä lukiossa ruotsia ja toteaa sitten haluavansa (virka)uralle, jossa vaaditaan ruotsintaito, hän joutuu aloittamaan alkeista.”
Mielestäni kiipeät tuossa istumalihakset edellä puuhun. Otat virkamiesruotsin kiveen kirjoitettuna perusasiana ja lähtökohtana, josta kieltenopetuksen tarpeet pitäisi johtaa. Näinhän ei suinkaan ole, koska on väärin vaatia suomalaisilta virkamiehiltä ruotsin osaamista.
Virkamiesruotsi on vain yksi tapa yrittää tehdä viroista suojatyöpaikkoja kiintiökoulutetuiile ruotsalaisille. Virkamiesruotsi voidaan aivan hyvin (ja pitää) korvata ammattimaisilla ruotsinosaajilla, tulkeilla.
Oulun yliopistossa tehty tutkimus 2008.
ISSN 1796-2242 (Online)
URN:ISBN:9789514287046
”Vuosittain vähintään 20 % korkeakouluopiskelijoista sai tutkintotodistuksiinsa merkinnän virkamiesruotsin hyväksytystä kielitaidosta, jonka taitotaso ei todellisuudessa vastannut säädettyä Eurooppalaisen viitekehyksen mukaista vähimmäistaitotasoa B1.
Tutkimustulokset tukivat käsitystä siitä, että yhä useampien lukion B-ruotsin oppimäärän suorittaneiden korkeakouluopiskelijoiden kielellinen lähtötaso oli niin alhainen, että he eivät saavuttaneet korkeakoulututkintoon kuuluvien pakollisten ruotsinopintojensa aikana virkamiesruotsiin vaadittavaa taitotasoa.
Pohdintaosassa esitetään jatkotoimenpiteitä korkeakoulututkintoon kuuluvan virkamiesruotsin taitotasovaatimuksen madaltamiseksi.”
Poliitikot vaikenevat nämä tulokset kuoliaiksi…
Jag håller till stor del med Osmos inlägg. Jukka Siren har också skrivit bra kommentarer.
Det viktigaste för mig som svenskspråkig i Finland är att kunna få tjänster som sjukvård och juridisk hjälp på svenska. Att inte varje tjänsteman på varje ministerium kan tala perfekt svenska med mig är något som jag bryr mig betydligt mindre om.
Det är klart att det kostar med tvåspråkighet. Billigast skulle det bli om alla talade samma språk. Om det är målsättningen borde väl steg ett vara att avveckla finskan, som i ett globalt perspektiv är ett betydligt mindre språk än svenskan. Obs! Detta bara för att visa hur idiotiska den här typen av argument är.
Jag är, liksom Osmo, inte övertygad om att pakkoruotsi är nödvändig. Framför allt inte i hela landet. Däremot ska det ställas reella språkkrav på vissa tjänster. Kanske ska det också ges språktillägg.
Det kan kännas ganska deprimerande att läsa webbdebatter om svenskans ställning i Finland. Attityderna är ofta skrämmande, på samma sätt som de ofta är skrämmande i invandrardebatten. Men! Jag vill samtidigt påpeka att jag som finlandssvensk nästan aldrig i verkliga livet stött på diskriminering eller dåliga attityder på grund av mitt modersmål. Tvärtom. Det här är något jag är mycket tacksam för.
Tämän on mennyt väliilä off topiciksi. Muutama vuosi sitten molempien kotimaisten kielten taito tuli poliiseille pakolliseksi. Sain otteita poliisiopiston ruotsinkielen käännöstehtävistä:
Suomeksi: Kädet ylös!
Ruotsiksi: Ja ber Eder att lyfta händerna.
Suomeksi: Olette pidätetty.
Ruotsiksi: Med den största högaktninsfullheten Jag anmäler Eder, at Ni är under avhållning.
Suomeksi: Autoon siitä!
Ruotsiksi: Ja beder Eder Skurhet vänligen att ta sin plats i bilen.
Heja Osmo!
Onkin jo korkea aika hyväksyä tosiasiat ja tunnustaa monien muiden kielten (mm. Englanti, Ranska ja Espanja) olevan huomattavasti ruotsia hyödyllisempiä ja sivistävämpiä. Ruotsin kielen opiskeluun kuluvan ajan voisi käyttää huomattavasti järkevämmällä tavalla, kaikkein mieluiten valinnaisten aineiden tarjontaa lisäämällä. Toki jokainen saisi ruotsia halutessaan opiskella – pakko-opiskelulle sen sijaan en ole kuullut vielä yhtään järkevää perustelua.
Olen jo pitkään ihmetellyt poliitikkojen menneisyyteen jämähtynyttä ajatusmallia kielipoliitiikan osalta. Muuten edistysmieliset ja fiksut ihmiset yksinkertaisesti kieltäytyvät katsomasta totuutta silmiin. Ruotsin kielen merkitys ei ole enää sama kuin muutama sata vuotta sitten – jopa Pohjoismaiden neuvoston nuoret ovat jo vaihtaneet englantiin! Olisinkin utelias kuulemaan Soininvaaran mietteitä suomalaisten poliitikkojen enemmistön (omasta mielestäni varsin ahdasmielisen) ajattelutavan taustoista. Onko kyseessä vilpitön itsenäisen ajattelun puute? Vai löytyvätkö syyt jostain muualta?
Hauskaa,ettei Jensiä ole kurmuutettu ruotsin puhumisen takia! Ehkäpä hän myös sattuu tietämään, että ruotsissa on vieläkin rangaistavaa puhua suomea!
Ehkäpä hän myös oikein kovasti ponnistelemalla voisi tajuta, että kansan enemmistön sortaminen pienen ja entisiä siirtomaa-isäntiä edustavan vähemmistön etujen hyväksi on mätäpaise, joka väistämättä ajanoloon purkaantuu!
Keskustelu maahan tunkevista vihollisista on sitten vielä vaarallisempi tulehduspesäke!
Minusta täällä joidenkin ehdottama ajatus, että ruotsin opiskelu olisi pakollista vain joissakin kunnissa, ei yksinkertaisesti toimi. Mitä sitten tehdään, kun joku muuttaa kunnasta, jossa ruotsi on vapaaehtoinen kuntaan, jossa se on pakollinen.
Sitä paitsi aika harva asuu koko ikänsä samalla seudulla.
>Markku:
>Xerxes, jos olisit tutustunut paremmin asiaan, >niin ymmärtäisit verrata Suomea eurooppalaisiin >yksikielisiin maihin. Muuten, Kanadassa ei ole >kielien pakko-opetusta eikä mitään muitakaan >rakenteita, mitkä Suomessa liitetään >suomenruotsalaisuuteen.
Euroopassa ei löydy ihan Suomen tapaista esimerkkiä. Irlanti olisi muuten ehkä lähin mutta siellä paikallinen Snellman, Daniel O’Connell, teki päinvastaisen ratkaisun kuin meidän. Kuten sanoin, Quebecissä on monta erilaisuutta Suomeen nähden mutta väitän edelleen että suomenruotsalaiset ja Quebeciläiset tunnistaisivat yhteisiä ongelmia kielipolitiikassa. Mutta en ole käynyt siellä joten jätän tämän asiantuntijoille.
>Niko Ruokolainen:
>- Jos suomensukuinen vähemmistö Venäjällä >alkaisi vaatimaan omien Ugri-kieltensä >opettamisen pakollisena venäjänkielisille…
>- Pitääkö KAIKKIEN Kanadassa opiskella ranskaa…
Tässä siirretään suoraan Suomen ratkaisu kansallisten kielten opetuksesta noihin mantereen kokoisiin valtioihin mitä minä EN ehdottanut. Myönnetään että minä en pysy Soininvaaran tähän kieltenopetukseen rajaamassa aiheessa, mutta minä en sen laajentamista aloittanut. Radikaaleimmat siis haluavat paljon muitakin muutoksia ruotsin kielen asemaan kuin sen tuntimäärät peruskoulussamme. Tällöin herää kysymys että suosittelevatko nämä tahot vastaavaa politiikan muutosta Kanadalle (ranskankieliset) ja Venäjällä nykyisen politiikan jatkoa (suomensukuiset (ja muut)) ?
Mitä tulee Soininvaaran tälle keskustelulle antamalle aiheelle niin voin pitkälti yhtyä kirjoittajaan Jens (26.11.2009 kello 20:37)
Sinivihreä kyseli edempänä, miksi ruotsinkieliset pärjäävät ylioppilaskirjoituksissa kohtalaisen hyvin, vaikka arvostelun pitäisi olla Gaussin-käyrän mukainen.
Hyvä kysymys. Taannoinhan HBL:n entinen päätoimittaja Erik Wahlström naljaili, ” olemmeko me iloisia, mutta tyhmiä ” viitaten ruotsinkielisten huonompiin tuloksiin Pisassa nykyään pisoissa. Jälleen kerran suomenkieliset koululaiset pärjäsivät parhaiten.
Vastaus sinivihreälle on, että yliopilaskirjoitukset ovat, kuten tunnettua, enimmäkseen kielikoe.
Niinpä useimmat ruotsinkieliset kirjoittavat suomen vieraana kielenä, vaikka ovat kaksikielisiä. Ruotsi alkaa olla englannin murre, joten englantikin sujuu heiltä yo-kirjoituksissa.
Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että muutama vuosi sitten jotkut ruotsinkieliset fanaatikot alkoivat vaatia, että myös matematiikka arvosteltaisiin jaellen ruotsinkielisille suhteessa samoja arvosanoja kuin mitä suomenkieliset saavat. Ihme kyllä jopa ruotsinkieliset professorit asettuivat vastustamaan ehdotusta. Matematiikassa tehtävät kai yleensä ovat joko oikein tai väärin. Niitä ei voi suhteuttaa suomenkielisten parempiin tuloksiin.
Tai ei pitäisi voida suhteuttaa. Kukaan ulkopuolinen ei ota selvää, mitä ruotsinkieliset sensorit loppujen lopuksi tekevät.
Esim. Vaasassa ruotsinkielisillä on pääsykokeissa mm lainopillisiin opintoihin ERI tehtävät kuin suomenkielisillä. Siis samaan ”tiedekuntaan” pyrittäessä ruotsinkieliset kysymykset ovat erilaisia. Ei voi välttyä ajatukselta, että ne ovat helpommat. Erityisesti kun arvosteltaessa vastaukset suhteutetaan vain toisen kielen kokelaisiin…Jos toisen kieliryhmän taso on heikko, ja yleensähän ruotsinkielisten taso pukkaa olemaan heikompi, heidät arvioidaan lempeämmin.
Toivotttavasti Sinivihreä saa tästä jonkinlaisen vastauksen ihmettelyynsä. Loppupätelmä on, että ruotsinkieliset livahtavat aina helpommin arvosanoihin ja opiskeluun.
Aivan oma, käsittämätön lukunsa, on Social ja kommunal högskolanin kautta valtiotieteelliseen pujahtaminen.
Aikoinaan eräs tunnettu ruotsinkielinen henkilö kertoi, että kun häntä ei huvittanut pakertaa pääsykokeisiin, hän päätti ”mennä” Soc & kommunaaliin, kun sinne vaadittiin muistaakseni vain puolitoista kirjaa pääsykokeisiin.
Nyt kun laitos on soluttautunut valtiotieteellisen pihalle jokainen ymmärtää miten helposti he solahtavat suoraan valtiotieteelliseen.
Tähän pakkoruotsiin tepsii muuten sama lääke kuin melkein mihin tahansa muuhunkin ongelmaan: valtio voisi lopettaa sen määräämisen mitä kouluissa opetetaan ja jättää päätöksen kunnille. Kunnat voisivat sitten kilpailla keskenään siitä miten järjestää parasta koulutusta väestölleen pienimmillä kustannuksilla.
Ne kunnat joissa koetaan, että kaikki kuntalaiset kannattaa pakottaa opiskelemaan ruotsia voisivat niin tehdä ja kunnat joissa tätä ei pidetä niin tärkeänä voisivat jättää ruotsin opiskelun ihmisten yksityisasiaksi.
Tämän lisäksi olisi hyvä, että virkamiesten kielitaitovaatimuksia päivitetään niin, että ruotsin taitoa vaadittaisiin ainoastaan niiltä, jotka sitä työelämässä tarvitsevat.
Tuo edellä viitattu Talouselämän Esko Rantasen kolumni löytyy täältä: http://www.talouselama.fi/uutiset/article351165.ece
Lainaus: ”Hallitus poisti pakkoruotsin ylioppilaskirjoituksista. Tässä hallitus taipui populistisen rahvaan edessä tavalla, joka ei ole kunniaksi Suomelle.
Suuri osa suomenkielistä nuorisoa hyljeksii, jopa halveksii ruotsin kieltä. Asenne perustui tietämättömyyteen, kokemattomuuteen ja rasismia lähentelevään suhtautumiseen itselle tuntematonta väestöryhmää ja kulttuuria kohtaan. Asenne heijastaa historiantuntemuksen puutetta. Ruotsinkielen vihaaja sekoittaa tunteisiinsa vielä alemmuuskompleksin Suomea rikkaamman ja kehittyneemmän Ruotsin kuningaskunnan edessä.”
Rantasen kirjoitus on edustava esimerkki pakkoruotsittajien argumentaatiosta: länsimaalaistyyppisen kielivapauden kannattajat leimataan kaunaiseksi roskasakiksi ilman pienintäkään pyrkimystä vastata näiden esittämiin asia-argumentteihin. Kaiken kukkuraksi Rantanen siteeraa Soininvaaran pakkoruotsivastaista kirjoitusta valikoivasti antaen ymmärtää, että Soininvaara kannattaa pakkoruotsia! Muista nyt kuitenkin Osmo, että olet tietämätön, kokematon, alemmuuskompleksista kärsivä rasisti.
Rantasen yrjäyksen kaltaisia kirjoitelmia ruotsin kielen autuudesta ilmestyy vähän väliä suomenkielisiltä kirjoittajilta suomenkielisissä lehdissä. Anteeksi epäilykseni, mutta luulen, ettei näitä väkeviä todistuksia tehtailla pelkästään Pyhän Hengen innoittamana.
Herra isä! Rantasen kirjoitus oli parodia.
Kiitoksia vastanneelle.
Alkuperäinen ihmettelyni perustui siihen, että olen kuvitellut ylioppilasarvosanoja annettavan siten, että tiettyä arvosanaa saa eri vuosina aina suurin piirtein sama suhteellinen osuus kaikista kokelaista – riippumatta kokeen vaikeudesta/helppoudesta. Niinpä hylsyjäkin pitäisi tulla suurin piirtein sama suhteellinen määrä eri vuosina – kokelaan äidinkielestä riippumatta. Siksi minua on hämmästytänyt se, että nähdäkseni ruotsinkielisistä kokelaista on reputtanut suhteellisesti pienempi osuus kuin suomenkielisistä – tämän ei kai pitäisi olla mahdollista, jos samaa gaussin käyrää sovellettaisiin molempiin kieliryhmiin.
Mutta kiitos vielä. Ei ole vastaajan vika jos allekirjoittanut ei ymmärtänyt asiaa.
Tunnetko sinä Osmo tuon Esko Rantasen, vai mistä päättelet, että hänen kirjoituksensa on parodiaa?
Osmo kirjoitti: ”Herra isä! Rantasen kirjoitus oli parodia.”
Tsiisös Kraist! Koko pakkoruotsikeskustelu on suurta parodiaa: yritetään keskustella asiallisesti — mutta epärealistisia kiertoilmaisuja käyttäen — maailman idioottimaisimmasta asiasta, ja vieläpä kiroilematta, ettei eräs hemmoteltu vähemmistö saisi näppylöitä.
Tässä asiassa tarvittaisiin perinteistä suomalaista päätöksentekokykyä, eikä ruotsalaista keskustelukulttuuria.
Osmo: sinun sensurointisi on täysin mielivaltaista. Voit olla varma siitä, että en äänestä tuollaista hiljentäjää koskaan.
”Vaasassa ruotsinkielisillä on pääsykokeissa mm lainopillisiin opintoihin ERI tehtävät kuin suomenkielisillä. Siis samaan “tiedekuntaan” pyrittäessä ruotsinkieliset kysymykset ovat erilaisia. Ei voi välttyä ajatukselta, että ne ovat helpommat.”
Täältä löytyvät esimerkiksi tämä vuoden pääsykokeet (samat Helsinkiin ja Vaasaan?):
http://www.helsinki.fi/oik/tdk/valintakokeet/2009/valkoe2009.htm
Suomenkielisillä on kysymykset
– perusoikeuksista
– case perusoikeuksien soveltamisesta työsuhdeasiassa
– kaksi esseetä oikeushistoriasta
– case ranta-asemakaavoituksesta
– monivalintatehtävä
– case kiinteistö-, vesi- ja ympäristöoikeudesta
Ruotsinkielisillä on kysymykset
– case kiinteistön kiinnityksestä
– case lainatun polkupyörän kaupasta
– käsitteiden määrittelyä (10 kpl)
– case rattijuopon aiheuttamista vahingoista
– käsitteiden määrittelyä (5 kpl)
– kaksi monivalintatehtävää
Pitäisi varmaan olla juristi, jotta voisi arvioida tehtävien todellisen vaativuuden. Näin maallikosta pari esseetä oikeushistoriasta on vaativampaa kuin käsitemäärittelyt.
Miksi kummassa ruotsinkielisen kokeen ohjeessa lukee:”Om Du ansöker om inträde i det svenska urvalsprovet, skall Du också svara på svenska.”?
Vastaavaa ohjetta ei ole suomenkielisessä kokeessa.
Pelkillä koepisteillä (max 70) pääsi Helsinkiin 50 pisteellä kummallakin kielellä. Vaasaan riitti 45 pistettä suomeksi ja 35 pistettä ruotsiksi. Jos pakkoruotsi on miten kuten hallussa, kannattaa hakea Vaasaan ruotsinkielisten kiintiössä?
Osmo Soininvaara kirjoitti 27.11.2009 kello 9:25: ”Herra isä! Rantasen kirjoitus oli parodia.”
Väittäisin luetunymmärtämiseni olevan aika hyvällä mallilla. Tajuan myös tyylillisiä finessejä – olen jopa saanut sellaiseen koulutusta. Kaikkeista hauskinta minusta on lukea kieli poskella kirjoitettuja juttuja. Eniten pidän verbaalisesta ironiantapaisesta kärjistyksestä ja hyperbolasta.
Parodia Wikipedian mukaan: ”Parodia on ivallinen, piikittelevä, liioitteleva tai koominen toisen (yleensä tunnetun ja vakavan) teoksen jäljitelmä (myös pienet epäsuorat viittaukset riittävät). Alkuperäinen teos tehdään naurunalaiseksi. Parodia voi kohdistua myös johonkin lajityyppiin, jolloin irvaillaan lajityypin kliseille. Toisaalta moniakin asioita voi parodioida, kuten jonkun elämäntyyliä.
Parodia muistuttaa satiiria, mutta pääero lienee, että parodialla tarkoitetaan yleensä humoristista mukaelmaa teoksesta, kun taas satiirilla viitataan humoristiseen mukaelmaan reaalimaailmasta. Esimerkiksi satiirinen elokuva käsittelee jotain yhteiskunnallista ilmiötä tai henkilöä, kun taas parodinen elokuva käsittelee jotain toista elokuvaa tai lajityyppiä. Merkitykset ovat kuitenkin osittain sekoittuneet ja parodiaa käytetään myös satiirin merkityksessä ja kääntäen.”
Minusta Rantasen kirjoitus on aivan oikeasti kannanotto pakkoruotsin puolesta eikä parodia pakkoruotsin kannattamisesta. Osmolle annettu epiteetti ’yleisviisas’ toki on humoristinen ja kirjoituksen yleissävy muutenkin kepeä, ei virallinen.
Parodiaa tai ironiaa Rantasen kolumnissa oli vain viimeisen kappaleen lohkaisu USAn osavaltioksi pyrkimisestä. Osmoa ei siteerattu parodianomaisesti. Noissa lainauksissa tulee Osmon ihan oikea mielipide esiin niin kuin hän sen on ilmaissut. Sitten Rantanen on tarkoitushakuisesti jättänyt kertomatta, että Osmo epäilee, onnistutaanko tavoitteet saavuttamaan pakkoruotsin avulla. Tässä Rantanen hiukan vääristelee Osmon kannanottoa, mutta ei se parodiaa ole.
Vähän väsyneeksi ja laimeaksi parodiaksi Rantasen kirjoituksen voisi ymmärtää, jos tietäisi hänen olevan kiihkeä pakkoruotsin vastustaja. Tämmöistä tietoa ei minulla ole.
”Herra isä! Rantasen kirjoitus oli parodia.”
Missä kohdassa?
Minne menevät ruotsinkielisten kiintiöissä koulutetut lääkärit? Hoitamaan niitä umpiruotsinkielisiä mummoja Pohjanmaalle, mitä varten heitä koulutetaan? Väärä vastaus…. http://www.doctagon.fi/laakarit/
@Jens:
Jag kunde inte hålla med dig mer. Ha nödvändig servicenivå för svenska minoriteten är viktigt men inte nödvändigtvis kräver obligatorisk svenska för alla. Baserade på lokala behov, många behöver göra affärer med till exempel ryssar. Och det är svårt för många att studera tre främmande språk. Också, jag vet att många kommentarer i forumen är skrämmande och deprimerande för den svenska minoriteten. Jag kan säga er, den främsta anledningen är den obligatoriska svenska runt om i Finland, vi mest har ingenting emot dig som minoritet eller språk.
Också att det är ganska oartigt kommentarer Från svensk-talande sida hela tiden, främst pekar alla som inte håller med dem att vara dum och behöver en historielektion. Inte alla har så fördomsfria åsikter som du. Jag är säker på att det finns en lösning någonstans i mitten av dessa krav. Vi skulle behöva ordentlig diskussion snarare än att skylla på och hålla på vunnit fördelar.
@Xerxes:
Niin, tarjosit Kanadan esimerkkinä hyvästä kielivähemmistön asioiden hoidosta, Venäjän ollessa huono – ymmärsinkö oikein? Totesimpahan vaan, että ei se Kanadassakaan vaadi sitä, että kaikki opisekelvat ko. vähemmistökielen, vaikka ko. vähemmsitö on siellä paljon suurempi – miksi se Suomessa vaatisi? En tiedä, viittasitko radikaalikommentillasi minuun – ainakin minun – sanoisimpa että valtaosiltaan muidenkin mielestä on kyse juurikin ruotsinkielen pakollisista tuntimääristä kouluissa. Äärikommentteja on aina puolin ja toisin – erona on se, että vähemmistökielemme puolelta ne äärikommentit tulevat heidän edunvalvontaorganisaationsa huipuilta (ks. esim. hbl tänään), suomenkielisten äärikommetoijien jupistessa lähinnä näillä foorumeilla.
@Osmo:
Ei se Rantasen kirjoitus ollut parodia – tuontyylistä juttua on suomenkielisissä lehdissä kovin usein – vai ovatko ne kaikki parodiaa?
Mistä tietää, että se on parodia? Argumentaatio on täysin samaa, jota esitetään vakavalla naamalla jokaisessa pakkoruotsikeskusteluissa. Parodian pitäisi jollain tavalla liioitella kohdettaan.
Luin jutun.
Ei siinä mitään muuta parodiaa ollut kuin että Osmo Soininvaaraa kutsuttiin ”yleisviisaaksi”…
Taisipa Osmo Soininvaara olla ainoa joka tunnisti tekstin parodiaksi. Toisaalta nyt kun teksti on luokiteltu huumoriksi, ei tarvitse ottaa kantaa siihen, että se antaa Soininvaaran omista sanomisista nurinkurisen kuvan. Kukapa nyt vitsistä viitsisi ottaa pulttia, ja kun se taloussanomatkin on vielä tunnettu huumorijulkaisu, jonka tunnettuihin tehokeinoihin parodia ja satiiri kuuluvat yhtä oleellisesti kuin lapanen käteen.
Oliko se opetusministeri Riitta Uosukainen, jonka aikana yritettiin sellaista ratkaisua joskus 1991, että englanti kaikille pakollinen ja toinen pakollinen kieli valinnainen, ruotsilla ei siinä etuoikeuksia. Se oli todella älykäs esitys. RKP junaili sen sivuun.
Osmo parodioi: ”Minä pidän ihmisten oikeutta äidinkieleen ja äidinkielisiin palveluihin tärkeänä. Siksi on välttämätöntä, että riittävä osa suomalaisista osaa ruotsinkieltä.”
Sanopa Osmo, oliko tämä parodiaa vaiko rehellinen mielipide? Voiko tästä vetää sellaisen johtopäätöksen, että mielestäsi vain ruotsia puhuvat ovat ihmisiä ja muunkieliset eivät ole ihmisiä? Nimittäin jos se ei ole parodiaa niin sitten se haiskahtaa pahasti aidolta freudenthalilaiselta rasismilta.
Yritetään uudelleen.
Suomen-ja ruotsinkieliset arvostellaan yo-kirjoituksissa YHTENÄ ryhmänä gaussin-käyrän mukaan.
Useimmat ruotsinkieliset kirjoittavat suomen VIERAANA kielenä, vaikka he ovat käytännöllisesti katsoen kaksikielisiä.
Luonnollisesti he saavat tästä ”vieraasta” kielestä parempia arvosanoja kuin suomenkieliset surkeista pakkoruotsin tuotoksistaaan.
Ruotsinkieliset sijoittuvat näinollen gaussin-käyrän yläpäähän. Myös englanti on heille helpompaa. Taas yläpäähän.
Mutta he YRITTIVÄT erottaa itsensä omaksi ryhmäksi matematiikassa. Eli, että heidät olisi matematiikassa arvosteltu gaussin-käyrän mukaan vain keskenään.
Yritys epäonnistui. Siksi he matematiikassa saavat kehnompia arvosanoja. Toisaalta on muistettava, että matematiikka ei ole pakollinen. Vain osa valitsee sen. Matematiikassa joka on neutraali aine kaikille, suomenkieliset ovat
parempia.
Ylioppilaskirjoitukset, jotka yhä edelleen ovat paljolti kielikokeita, ovat aikansa eläneitä. Siksi oli aivan oikein että pakollinen ruotsi loppui pakollisena. Mutta yhä edelleen suomenkieliset saavat ruotsista (vapaaehtoisesta ) heikompia arvosanoja kuin ruotsinkieliset suomesta, heille muka vieraasta kielestä.
Reaaliaineita ruotsinkieliset sensorit voivat varmaankin arvostella omien kriteeriensä mukaan. Kuka heidän arvosteluihinsa pystyy puuttumaan.
”Keskustelun runsaus ja aggressiivisuus osoittaa, että kysymys pakkoruotsista on tulehtunut.”
– Ei vaan Suomen kielipolitiikka on tulehtunut.
”Minä pidän ihmisten oikeutta äidinkieleen ja äidinkielisiin palveluihin tärkeänä.”
– Tällöin Suomessa pitäisi järjestää palveluja yli 100 eri kielellä.
”Siksi on välttämätöntä, että riittävä osa suomalaisista osaa ruotsinkieltä.”
– Ei vaan on välttämätöntä, että riittävä osa viranomaisten henkilökunnasta osaa ruotsin kieltä, ennen kaikkea ruotsinkieliset.
Mikään ihmisoikeus tms. ei toisin vaadi ylläpitämään Suomessa ruotsinkielisiä palveluja. Kyseessä ei ole oikeus vaan sisäpoliittinen päätös Tämä on hyvä ymmärtää.
”Koska ruotsinkielisten ammattijakauma ei vastaa suomenkielisten ammattijakaumaa, ei riitä, että ruotsinkieliset osaavat ruotsia ja palvelevat sairaaloissa toisiaan.”
– Tämän takia ammattijakaumaa pitää muuttaa, eli ruotsinkielistä akateemista koulutusta pitää vähentää ja vastaavasti lisätä ruotsinkielistä palvelualojen koulutusta, sekä eriyttää suomen- ja ruotsinkieliset palvelut toisistaan. Ei sairaalassa jokaisen tarvitse osta ruotsia, vaan ruotsintaitoinen henkilö voidaan hakea paikalle.
”Siihen, että julkisia palveluja on saatavissa myös ruotsinkielellä ei tarvita sitä, että jokainen suomalainen osaa ruotsia. Se ei edellytä edes, että jokainen kyseisissä viroissa toimiva osaa ruotsia, sillä riittää, että jokaisessa toimipisteessä on riittävästi ruotsia osaavia.”
– Nimenomaan, ja tämä koskee myös sairaaloita.
”On jotenkin taattava, että riittävän moni opiskelee ruotsia, mutta kaksikielisten palvelujen ylläpito ei vaadi sataa prosenttia väestöstä; eikä huonolla pakkoruotsilla myöskään voi tuottaa kelvollisia palveluja.”
– Olen eri mieltä. Kyse on periaatteellinen ja liittyy demokratian käsitteeseen. Demokratiassa valtio ja yksilöt erotetaan toisistaan. Käytännössä tämä tapahtuu siten, että on olemassa viranomaiset, jotka hoitavat valtiolle ja kunnille kuuluvat tehtävät. Samoin kuin esim. terveysviranomaisen tehtävänä on itse hankkia riittävästi ammattitaitoista henkilökuntaa pystyäkseen toteuttamaan sille määrätyt tehtävät, on kaksikielisen viranomaisen tehtävänä itse hankkia riittävästi ruotsia osaavaa henkilökuntaa pystyäkseen toteuttamaan sille määrätyt tehtävät. Ruotsinkielisten palvelujen ylläpito ei ole koululaisten tehtävä vaan viranomaisten tehtävä. Viranomaiset voivat maksaa vaikka käteistä rahaa siitä, että oppilaat opiskelevat ruotsia, mutta ainoatakaan yksilöä ei voi pakottaa opiskelemaan jotain sen takia, että viranomaiselle on määrätty tiettyjä tehtäviä.
”On jotenkin periaatekysymys, että kouluopetusta arvioidaan lähtien oppilaan omasta edusta eikä jonkun muun edusta. Siksi asiaa on harkittava sen kannalta, onko ruotsin pakollisesta opiskelusta hyötyä oppilaalle itselleen.”
– Mielestäni verorahoin ylläpidetyissä kouluissa voidaan lähteä myös yhteiskunnan edusta, annettu perustelu on se, joka ratkaisee. Pakkoruotsi ei ole yhteiskunnan etu, eikä perustelu voi olla jonkin viranomaiselle asetetun palvelun toteutuminen. Yhteiskunnan etu on se, että yksilöt opettelevat omia vahvuuksiaan, mutta toisaalta se, että tarjontaa rajoitetaan, koska kaikkeen ei ole varaa, on myös yhteiskunnan etu.
”Jos katsomme oikeudeksemme pakottaa oppilaat lukemaan heille vähemmän tarpeellista ainetta yleisen edun nimissä, pakottaisimme satatuhatta peruskoululaista vaihtamaan ruotsin venäjään.”
– Yleisen edun nimissä olisin valmis pakottamaan koululaiset lukemaan äidinkieltä, englantia sekä jotain kolmatta kieltä, jota kunta pystyy tarjoamaan.
kake kirjoitti 25.11.2009:
”Pakollisuus takaa sen, että suurella joukolla on jonkinlaiset perustiedot jonka pohjalta on helppo osaamista myöhemmin täydentää kun huomaa ruotsin kieltä tarvitsevansa. Nämä valinnat koulussa tapahtuvat niin aikaisin, että valinnat tekee käytännössä usein kaveripiiri, “kapinahenki” tai vanhemmat.”
Pakkoruotsi alkaa 7. luokalla – ja jos pakkoruotsin kannattajien vaatimus toteutuu, alkaa se tulevaisuudessa jo 5. luokalla – jatkuu koko lukion ja loppuu pahimmillaan vasta 6 opintopisteen pakkoruotsin opiskelun jälkeen AMK:ssa, ei voida puhua ruotsin perusteista.
Toisekseen, kouluopetus ei voi missään asiassa lähteä siitä, että joku aine on pakollinen, koska sitä saattaa tarvita. Tuskin olet vaatimassa kouluihin pakkovenäjää, koska venäjää saattaa tarvita.
Kolmanneksi, ajattelusi asiassa on päälaellaan. Ihmiset opiskelevat sitä, mitä he itse ajattelevat tarvitsevansa ja työnantajat palkkaavat niitä, joilla on tarvittava osaaminen. Ei niin päin, että yksilölle pakotetaan jokin taito, koska hän saattaa tarvita taitoa joskus. Ilmeisesti lähdetkin siitä, että pakkoruotsilla pitää taata se, että viranomaisiin riittää ruotsin osaajia, jolloin lähdet siitä, että yksilöt ovat viranomaisia varten. Demokratiassa viranomaiset ovat yksilöitä varten, ei toisinpäin. Emme edes pakota ihmisiä lääketieteelliseen opiskelemaan, vaikka monissa kunnissa on lääkäripula, eli kyse on jopa ihmisten hengestä.
Neljänneksi, jos ei näe kielelle tarvetta eikä halua oppia sitä, ei opi. Ajattelet, että ihmiset oppivat ruotsin, kun se pakotetaan ihmisille, mutta näinhän ei ole. Vain ne oppivat, joilla on halu ja kyky oppia.
Viidenneksi, portti kaikkiin kieliin on äidinkieli. Jos haluamme, että ihmiset oppivat kieliä, tulee pitää huoli hyvästä suomen kielen osaamisesta, joka yo-kirjoitusten perusteella kuitenkin huononee koko ajan.
Kuudenneksi, en usko että oppilaat tai oppilaiden vanhemmat ovat niin tyhmiä, että kielet valitaan kapinahengen tai kaveripiirin. Jos taas valitaan, on tällaiselle lapselle turha yrittää pakottaa ruotsin kieltä, koska sehän vain lisäisi ”kapinahenkeä”. Kun Suomessa selvitetään todellinen suomenkielisiä koskeva ruotsin tarve, löytyy ruotsin lukijoitakin. Pakkoruotsin kannattajat eivät halua, että ruotsinkielisiä palveluja rationalisoitaisiin ja pyrittäisiin kustannussyistä siihen, että ruotsin osaajia tarvittaisiin mahdollisimman vähän, koska silloin huomattaisiin, miten vähän ruotsin osaajia todellisuudessa Suomessa tarvitaan.
Seitsemänneksi, suomen osaamista, ruotsin osaamista ja vieraiden kielten osaamista pitäisi kaikkia lisätä, joten pakkoruotsin säilyttäminen on tässä mahdoton yhtälö. Pitää siis pyrkiä siihen, että nykyistä pienempi osa lukee ruotsia, mutta oppii sitä paremmin. Ruotsin kieli pitää siis muuttaa vaihtoehtoiseksi kieleksi venäjän, saksan, ranskan ym. kielten kanssa.
”Siksi on välttämätöntä, että riittävä osa suomalaisista osaa ruotsinkieltä. Koska ruotsinkielisten ammattijakauma ei vastaa suomenkielisten ammattijakaumaa, ei riitä, että ruotsinkieliset osaavat ruotsia ja palvellevat sairaaloissa toisiaan.”
Pitää kysyä miksi on näin??? Voitaisiinko ruotsinkielisten opiskelukiintiöitä pienentää suomenkielisten tasolle? Se olisi demokratiaa, mutta ei siihen ole totuttu Suomessa. Suomessa suomalainen väistää ruotsinkielistä aina perinteisesti jo 500 vuoden ajan. Miksi siis siihen haluttaisiin muutos 2000-luvulla?
Tarkkaan ottaen pitäisi puhua perustavammasta demokratian puutteesta Suomessa. Kuinka suomalainen voi olla alitetussa asemassa ruotsinkieliseen kansalaiseen verrattuna?
Pakkoruotsi.netin ylläpitäjän (?) mainioita kirjoituksia kun lukee, tuli mieleen ainakin kolme aihetta, jotka pitäisi nostaa kansankunnan asialistalle:
1) Yritetään arvioida, kuinka suuren hyvinvointitappion pakkoruotsin aiheuttama heikko kielitaito aiheuttaa suomenkielisille, maahanmuuttajille ja kansantaloudelle.
2) Miltä osin kiintiöopiskelupaikat toimivat väitetyn tarkoituksensa mukaan (ruotsinkieliset palvelut) ja missä määrin ne ovat tulonsiirto huono-osaisemmilta parempiosaisille (erityisesti Hankenin kiintiöpaikat). Tälläkin asialla on yhteys pakkoruotsiin.
3) Minkälaiset voimat pakkoruotsia ylläpitävät ja millä keinoin? Taustalla on varmasti muutakin kuin se mikä julkisuuteen näkyy. Erityisesti tähän kohtaan olisi kiva kuulla jonkun rohkean entisen valtakunnanpoliitikon ja ministerin ajatuksia. Pakkoruotsikysymys on nimittäin niin solmussa, että nykyiset päättäjät eivät uskalla siihen julkisesti koskea.
Kommenteissa on useaan kertaan mainittu Kanada.
Toisen virallisen kielen pakko-opiskelusta Kanadassa ei heti löydy tietoa. Vain se löytyy helposti, että valtio takaa jokaiselle oikeuden opiskella sitä toista virallista ja sitä tuetaan voimakkaasti esim. kielikylvyin. Pengon asiaa. Joskus aikaisemmin olen päätynyt sellaiseen tulokseen, ettei kieli- eikä koululaki Kanadassa määrää pakollista toisen virallisen opiskelua, mutta että paikallistason säädöksillä se kyllä olisi kaikissa provinsseissa pakollinen. Nyt en osunut tuon muistikuvan lähteeseen.
Verkosta löytyy valtava määrä virallista tekstiä Kanadan kielitilanteesta. Pähkinänkuoreen ne on kerätty Wikipedia-artikkeliin Official bilingualism in Canada.
Wikipedia-artikkelin mukaan kansalaisella on oikeus saada kouluopetuksensa ranskan kielellä Quebecin ulkopuolella, jos jompikumpi vanhemmista tai joku sisaruksista on käynyt koulunsa ranskaksi Kanadassa TAI jos jomman kumman vanhemman äidinkieli on ranska. Quebecissä on oikeus saada kouluopetuksensa englannin kielellä, jos jompikumpi vanhemmista tai yksi sisaruksista on käynyt koulunsa englanniksi Kanadassa. Tästä seuraa, että Quebeciin tulevien maahanmuuttajien on pantava lapsensa ranskankieliseen kouluun – myös englanninkielisten maahanmuuttajien!
Virallisempaa ja jossakin mielessä kaikkein luotettavinta tietoa haluava voi vilkaista Kanadan virallisten kielten komission ylläpitämää OCOL-sivustoa – sillä varauksella tosin, että virallinen teksti tukee aina virallista missiota eikä ota huomioon poliittisesti korrektin kanssa mahdollisesti ristiriidassa olevaa todellisuutta.
Kielelliset oikeudet Kanadassa:
– viranomaisissa voi asioida molemmilla virallisilla kielillä,
– viranhaltijat voivat tehdä työnsä kummalla tahansa virallisista kielistä kaksikielisiksi määritellyillä alueilla [(!!) toim. huom: näin se muistaakseni kyllä Suomessakin on, mutta ei taida toteutua käytännössä],
– kaikilla kanadalaisilla äidinkielestä riippumatta on valtion takaama oikeus tasa-arvoiseen työnsaantiin julkisella sektorilla sekä etenemiseen virkauralla.
OCOLin tilastosivun mukaan ranskanpuhujia on 24 %, englanninpuhujia 75 % Kanadan väestöstä. Pelkkää englantia osaavien osuus on Quebeciä (4,6 %) ja New Brunswickia (56,5 %) lukuunottamatta 83-95,7 % väestöstä.
Sivulta käy ilmi, että kaikki valtion virat määritellään Kanadassa kaksi- tai yksikielisiksi seuraavasti:
– kaksikielisessä virassa kaikki tehtävät tai osa niistä täytyy suorittaa molemmilla kielillä,
– englanninkielisessä virassa kaikki tehtävät suoritetaan englanniksi,
– ranskankielisessä virassa kaikki tehtävät suoritetaan ranskaksi,
– joko-tai-virassa kaikki tehtävät voidaan suorittaa kummalla kielellä tahansa.
Lisätietoa saa kielilakia täydentävästä asetuskokoelmasta Official Languages Regulations. Tämän mukaan viranomainen on kaksikielinen, jos palveluille vähemmistökielellä on merkittävää tarvetta (significant demand). Merkittävää tarvetta on, jos viranomainen sijaitsee kaupunkialueella (CMA), jolla on vähintään 5000 toisen virallisen kielen puhujaa (plus huimaavan mutkikkaita tarkennuksia), tai jos se sijaitsee provinssissa, jossa toisen virallisen kielen puhujia on 5 % väestöstä (plus mutkikkaita tarkennuksia)… [toim. huom.: tämä vaatii oman perehtymisensä, huh].
[Toim. huom.: Jotenkin hassuna pistävät silmään erityismääräykset matkailualan toimijoille.] Matkailualan palveluiksi määritellään a) ravintola-, kahvila-, autonvuokraus-, matkavakuutus-, valuutanvaihto- ja hotellipalvelut (sekä hämäräksi jäänyt ’ground transportation dispatch’), b) itsepalveluapparaatit kuten pankkiautomaatit ja makeis- ym. automaatit ja yleisten puhelinten ja elektronisten pelien käyttöohjeet, c) matkustajien tarkastukset, julkiset kuulutukset ja tiedotukset sekä lipunmyynti-, check-in- ym. palvelut, ei kuitenkaan rautatieasemilta tai lauttaterminaaleista lähtevää bussiliikennettä. Näissä mainituissa on kaikki etukäteen tuotettu informaatio (opasteet, nauhoitetut kuulutukset, painettu materiaali, ruokalistat) oltava molemmilla virallisilla kielillä. Jos kommunikoidaan spontaanisti, on huolehdittava siitä että kenen tahansa matkustavaisen on mahdollista saada kyseinen palvelu haluamallaan virallisella kielellä.
Ai niin, ylioppilaskokeesta on täällä unohtunut kertoa kokonaiskuva. Ruotsinkielisellä puolella hyvin sujuu kielet. Matikka sujuu melkein yhtä hyvin kuin suomenkielisillä. Reaaliaineet sen sijaan menevä historiaa lukuun ottamatta huonosti. Historia menee vain vähän huonommin.
Selitykseksi on esitetty reaalin huonompia oppimateriaaleja. Voi olla. Tosiasia on myös se, että ruotsinkielisellä puolella pääsee opettajaksi helpommin eli opettajat eivät ole yhtä hyviä. Oppilaiden kannustimet ovat myös heikommat, koska jatko-opiskelupaikka irtoaa huonoillakin papereilla.
PISAn 15-vuotiaita koskevat tulokset ovat niin vähän huonompia, että niistä ei kannata vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
Ohimennen sanottuna suomenruotsalaiset pärjäävät aika tarkkaa suomalaisten ja ruotsalaisten keskiarvon mukaisesti — mikä tuo mieleen kysymyksen siitä, mittaako PISA koululaitoksen tasoa vai kansakuntien älykkyyttä. Muistaakseni tässäkin blogissa on asiaa käsitelty.
Ainakin yksi tutkimus on suomenruotsalaisten PISA-menestyksestä kuitenkin tehty. Oleellisia eroja olivat muun muassa kirjahyllyn kirjojen määrä ja oma kirjoituspöytä. Niin tai näin, suomalaisuuden rakentamiseen iät ja ajat kuulunut sivistyksen ihailu on ilmeisesti tuottanut tulosta.
Taitaa siis olla niin, että pakkoruotsi suosii suomenruotsalaisia vahvistaessaan heidän kielellistä etumatkaansa entisestään. Kiintiökoulutuspaikat sen sijaan heikentävät opiskelumotivaatiota ja siten haittaavat opiskelua — mutta vain keskimääräisesti. Tämä on siis hypoteesini.
Suomenruotsalaisen yksilön valinnanvapauden ja mahdollisuuksien kannalta kiintiö ovat tietysti vain ja ainoastaan etuoikeus suhteessa muihin suomalaisiin.
Anna-Liisa jakoi asiallista tietoa Kanadan kielioloista ja erityisesti sen kaksikielisyyden toteuttamisesta.
Suomen ja Kanadan kielipolitiikkaa vertailtaessa tulee kuitenkin aina muistaa maiden oleellinen kielellinen ero: Kanadassa sekä englanti että ranska ovat suuria ns. maailmankieliä, jotka molemmat ”kannattaisi” opiskella melkein vaikka ei tarvitsisikaan.
Suomessa molemmat viralliset kielet ovat pieniä paikallisia kieliä, joita todellakaan ei kannata äidinkieltä ja maan pääkieltä enempää opetella.
Lisäksi Kanadassa pienempää virallista kieltä puhuu sentään noin neljännes väestöstä, eli huomattava osa. Suomessa vastaavasti vain n. kahdeskymmenes osa.
Silti Suomessa on moninkerroin ankarammat (vähemmistöä suosivammat, enemmistöä kyykyttävämmät) kaksikielisyyslait kuin Kanadassa, kaiken huippuna pienemmän kielen pakko-opetus koko kansalle.
Kun Kanadassa on 25% ranskankielisiä ja Suomessa
5% ruotsinkielisiä, Kanadan malli ei ole sovellettavissa Suomeen.
Sensijaan olisi mielenkiintoista tietää minkälaisia kiintiöitä korkeakouluopintoihin Kanadassa on, jos mitään.
Kiitos Maijalle Doctagan.fi/laakarit yksityisen kotipalvelulääkäriaseman linkistä.
Siinä lääkärifirman 19:sta lääkäristä 16 oli ruotsinkielistä, ainakin nimet olivat täysin ruotsinkielisiä.
Siis kiintiölääkäreitä, ainakin osa. Miksei mm täällä kirjoittava Kake ole tyytyväinen, vaan vaatii lisää ruotsinkielistä palvelua ? Kake ja
Pohjanmaan ruotsinkieliset mummot menkööt Doctagoniin.
Mutteivät tietenkään minun verorahoillani.Edelletyn ettei sitten mitään ylihinnoittelua Doctagonissa.
Osaa ne kanadanranskalaisetkin (Uusi Suomi 31.10.2007):
”Tunnettu lakimies Guy Bertrand sanoi CBC:n valtakunnallisissa televisiouutisissa olevan kansalaisten oikeuksien vastaista, että Montreal Canadiensin kapteeni Saku Koivu edelleen antaa lausuntoja englanniksi, vaikka on asunut Montrealissa jo kymmenen vuotta.
Koivun englannin käyttö on lakimiehen mukaan vastoin kansalaisten oikeuksia saada palvelua ranskaksi.
[…] työlupapohjaisesti (eikä siirtolaisina) nimenomaan Quebeciin meneviltä ulkomaalaisilta vaaditaan ranskaa jo viranomaistarkastuksessa. […] Suomesta Kanadaan suuntautuneen suuren siirtolaisuuden aikana suomalaisia muutti myös Quebeciin, mutta vähemmän puhtaasti ranskankielisille alueille. Kun provinssin tiukat kielilait tulivat voimaan 1970-luvun lopulla, monet suomalaiset muuttivat Ontarion puolelle.
Quebecin kielilait saivat myös monet kansainvälisen tason pääkonttorit siirtymään Torontoon.”
Hyvä Anna-liisa (28.11.2009 kl. 14:56)!
Tuota näkökulmaa vähän ajoinkin tähän debattiin.
Kahden kieliryhmän yhteenelo luo väistämättä kitkaa jonka voittamiseksi vaaditaan pitkää pinnaa. Molemmilta puolilta.
Toki voi ajatella niin että antaa kieliryhmien aseman kehittyä itsekseen, näiden mahdollisesta itseisarvosta välittämättä. Mutta silloin suomenruotsalaisia ja Quebeciläisiä vielä kaltevammalla pinnalla ovat Venäjän suomensukuiset.
Huomasitteko muuten Hesarin artikkelin muutama päivä sitten, jossa kerrottiin että ensi kertaa Helsingin keskustan ravintolat ovat jättäneet vaatimuksen suomen kielen osaamisesta joiltakin tarjoilijoiltaan. What’s next ?
Pakkoruotsikeskusteluissa esitetään usein kieliolojen vertailua Kanadan, Sveitsin tai jonkun muun maan kanssa. Onhan se sinänsä avartavaa, mutta muiden maiden ratkaisut eivät rajoita meidän vapauttamme päättää parhaaksi katsomallamme tavalla.
Pakkoruotsi koskee 95% kansalaisista, jotka ovat siis ainoat asianosaiset ja samalla demokratiassa valtaenemmistö. Ei tämän enemmistön oikeutta päättää omasta kielten opiskelustaan voi asettaa millään tavoin kyseenalaiseksi. Kielivähemmistöillä on suojanaan kansainväliset sopimukset, joita tietysti on noudatettava, mutta päätökset tekee demokratiassa enemmistö. Enemmistö voi myös milloin tahansa muuttaa perustus- ja muita lakeja haluamallaan tavalla.
Pakkoruotsista käytävä kirjoittelu ei oikeastaan täytä yhteiskunnallisen keskustelun tunnusmerkkejä, koska siihen eivät osallistu lainkaan poliittiset päättäjät ja vaikuttajat. Ruotsinkielisellä vähemmistöllä on tietenkin sanan vapaus, mutta hehän eivät ole asianosaisia, eikä asia siten heille kuulu.
Suomenkieliset selittelevät asiaa turhaan, ikään kuin todistustaakka olisi meillä. Ei meidän pidä kysellä Folktingetin tai RKP:n lupaa voidaksemme olla lukematta ruotsia.
Pakollisesta ruotsin opikelusta pääsee helpolla eroon. Pitää vain päättää asiasta. Valtaenemmistön mielipidettä ei voi ohittaa aidossa demokratiassa. Kenen mielipiteen mukaan päätetään , ellei enemmistön.
Suomessa tilanne on kestämätön, kaikkien selvitysten mukaan kansan valtaenemmistö vastustaa pakollista ruotsin opetusta. Enemmistön mielipidettä ei voi ohittaa loppumattomiin.
Keskusteluissa kiinnitetään liian vähän huomiota kaksikielisyyden aiheuttamiin kustannuksiin. Välittömiä kustannuksia löytyy helposti useita satoja miljoonia vuodessa. Kysymyksessä on siis tloudellisestikin merkittävä asia.
Mannermaalla Suomessaa asuu n. 250.000 ruotsinkieliseksi ilmoittautunutta. Tästä joukosta valtaenemmistö oman ilmoituksensakin mukaan osaa suomea yhtä hyvin kuin ruotsia ja vähintään tyydyttävästi suurin osa lopuista. Ruotsikielisten palveluiden todellinen tarve on siis vähäinen. Kielivähemmistöhän lukee koulussa suomea.
Yksi peruskysymys on, haluaako suomalaisten enemmistö kustantaa yhteisillä verovaroilla ruotsinkielisiä palveluita pienelle lähes viimeistä myöten suomentaitoiselle vähemmistölle, vai järjestetäänkö näillä varoilla parempaa hoitoa vanhoille ja sairaille äidinkieleen katsomatta. Päätösvalta on enemmistöllä.
Dennis kirjoitti: ”Minkälaiset voimat pakkoruotsia ylläpitävät ja millä keinoin? Taustalla on varmasti muutakin kuin se mikä julkisuuteen näkyy. Erityisesti tähän kohtaan olisi kiva kuulla jonkun rohkean entisen valtakunnanpoliitikon ja ministerin ajatuksia.”
Tästä aiheesta löytyy ainakin yksi talteen jäänyt lausunto. Erkki Pulliainen on sanonut:
”(Hallitus-)Neuvotteluissa on joka kerta ollut mukana myös ryhmittymä, joka poikkeaa täydellisesti muista. Se on Ruotsalainen kansanpuolue, rkp. Olin vuonna 1999 talousryhmässä mukana. Kun muut neljä puoluetta argumentoivat välillä varsin kiivaastikin, niin yksi porukka sanoi, että ”meille käy kaikki, kunhan päästään mukaan hallitukseen”. Se oli juuri tuon rkp:n edustaja. Neljä vuotta ei ole tilannetta muuksi muuttanut. Nyt rkp vaati vain yhden virkkeen hallitusohjelmaan: ”Ruotsinkieliset palvelut turvataan”. Heille riittää kuulemma yksi ministerinsalkku, eikä senkään laadulla ole väliä. Näin heppoiset ehdot sopivat luonnollisesti kahdelle muulle, demareille ja kepulaisille, jotka nyt voivat sopia keskenään hallitusohjelmatekstistä.
Jämä ministeriys, esim. kansliaministeriys, annetaan lopuksi rkp:lle, joka joutuu puheidensa jälkeen siunaamaan kaikki mitä kaksi muuta ovat sopineet. Rkp ei oikeastaan ole puolue laisinkaan. Se on ruotsinkielinen ruotsinkielisten yhdistys, joka valvoo siinä missä mikä tahansa etujärjestö ruotsinkielisen vähemmistön etuja.”
No, ei ole ihme, että Koivu lähtikin sitten Anaheimiin. Montrealin kannattajat ovat varmaan tyytyväisiä…
Aika uskomatonta muuten, että ”palveluiden saamisen eväämiseksi” katsotaan se, että yksityisen jääkiekkojoukkueen kapteeni puhuu yksityisen tv-yhtiön haastattelussa maan toista virallista kieltä. No, ehkäpä Kanadassa jääkiekko on julkisen palvelun asemassa.
Pitäisi muistaa, että ruotsi on suomenkielisille vieras kieli! Tämä näkökulma yleensä unohdetaan puhuttaessa pakkoruotsista.
Kun Suomi on yli 90-prosenttisesti suomenkielinen maa, niin on kyllä aika mieletöntä pakottaa yli 90-prosenttia kansasta opettelemaan varsin hyödyttömäksi havaittua vierasta kieltä, ruotsia, jota kohtaan tunneta lievempää tai voimakkaampaa vastenmielisyyttä.
Vaikka valtio on edelleen muodollisesti ”kaksikielinen”, niin siitä ei voi tehdä johtopäätöstä, että kaikkien pitäisi opetella ja osata ruotsia. Ns.ruotsinkielisten palvelujen järjestäminen ei voi olla peruste pakkoruotsin ylläpitämiselle.
Suomenkielisten pitäisi saada vapaasti valita vieraat kielet, joita halutaan opetella. Ruotsin pitäisi olla vain yksi valittavana oleva kieli valinnaisten kielten joukossa.
Ai niin, ylioppilaskokeesta on täällä unohtunut kertoa kokonaiskuva. — Tosiasia on myös se, että ruotsinkielisellä puolella pääsee opettajaksi helpommin eli opettajat eivät ole yhtä hyviä. Oppilaiden kannustimet ovat myös heikommat, koska jatko-opiskelupaikka irtoaa huonoillakin papereilla.
PISAn 15-vuotiaita koskevat tulokset ovat niin vähän huonompia, että niistä ei kannata vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
Ruotsinkielisistä suurempi osa menee lukioon kuin suomenkielisistä. Ruotsinkielisiin lukioihin on helpompi päästä ja ruotsinkielistä ammatillista koulutusta on suhteessa vähemmän. Kaiken todennäköisyyden mukaan siis suomenruotsalaiset lukiolaiset ovat keskimäärin heikompia oppilaita kuin suomenkieliset lukiolaiset.
Ylioppilaskokeessa heidän heikommuutensa kompensoituu sillä, että englanti ruotsin sukulaiskielenä on heille helpompaa, ja sillä, että suomi on heille todellinen toinen kotimainen, jota käytetään arkielämässä, kun taas useimmille suomenkielisille ruotsi on de facto ulkomainen kieli, jota ei kuule kuin oppitunneilla.
Onko jollakulla tietoja siitä, kuinka suuri osa suomenkielisistä ja ruotsinkielisistä lukiolaisista ottaa pitkän matematiikan?
”Ruotsin pitäisi olla vain yksi valittavana oleva kieli valinnaisten kielten joukossa.”
Veronmaksajana saanen esittää eriävän mielipiteeni.
Suomen resurssit ovat rajalliset niin opetus- kuin opiskelupuolellakin. Kansallisesti opetettavat aineet, vapaaehtoisetkin, pitäisi siis valita koko kansan kannalta järkevin perustein eikä jonkin pienen kansanosan tunteiden perusteella.
Suomalaiset eivät tarvitse ruotsia mihinkään. Suomessa pärjää paremmin suomella. Ruotsissa pärjää kaikkialla paremmin englannilla ja — yllättäen — monin paikoin hyvin myös suomella.
Miksi pitäisi tarjota suomalaisille turhaa kieltä, kun kouluissa oikeasti kaivataan enemmän opetuspaukkuja tarpeellisiin aineisiin?
Ruotsia voi kukin halutessaan opetella kuten iiriä tai latviaa: harrastuksena omalla ajalla ja kustannuksella. Turhienkin kielten opiskelu on kaikin puolin kehittävä harrastus. Mutta niiden tarjoaminen kansallisessa koulutusjärjestelmässä ei ole järkevää.
Kolmas, edelleen stilisoitu versio.
Dennis the Menace kirjoitti Osmon blogissa: “Pakkoruotsikysymys on nimittäin niin solmussa, että nykyiset päättäjät eivät uskalla siihen julkisesti koskea.”
Solmun voi avata vain vaaleilla, tai miekalla, kuten Aleksanteri Suuri teki Gordionissa. Poliitikkojen kielipoliittista oikeudenmukaisuutta on tähän asti tehokkaasti ohjannut se helppous, jolla ruotsalaiset saadaan tukemaan mitä tahansa pääpuolueiden hanketta sillä (poliitikoille itselleen) pienellä hinnalla, että ruotsalaisten annetaan edelleen pitää kaksikielisyytensä, pakkoruotsinsa ja etuoikeutensa. Erkki Pulliainen on selvittänyt asiaa julkisuudessa.
Ruotsalaisia ja poliitikkoja ei ole häirinnyt se ”pieni” sivuseikka, että pakkoruotsitus on raskas taakka sekä tavallisille veronmaksajille että Suomen kansainväliselle kilpailukyvylle. Ruotsalaisille Suomen menestyminen ei ole tärkeätä. Ruotsalaisille on tärkeätä se, että he menestyvät paremmin kuin suomalaiset.
Lisäksi ruotsalaisilla on paljon säätiöityä rahaa, jota kannattaa lirutella — ja varmasti on liruteltu — pienissä määrin suomalaistenkin poliitikkojen taskuun, jotta rahojen valtavirta pysyy ruotsalaisten kannalta oikeansuuntaisena.
Pakkoruotsituksen poliittisen hinnan pienuuden on taannut se, että tiedotusvälineet ovat suurelta osin ruotsalaisten tai pakkoruotsijärjestelmän edunsaajien omistuksessa tai hallinnassa, aina Hesaria ja Yleisradiota myöten. Media ei ole vetänyt poliitikkoja vastuuseen ruotsalaisongelmasta. Media ei edes tunnusta sellaisen olemassaoloa. Eikä tule vetämään, koska niiden tilaustulot ovat pienemmät kuin ruotsalaisilta yrityksiltä saatavat ilmoitustulot sekä pakkoruotsitusjärjestelmällä aikaansaatavat edut ja tulonsiirrot. Perinteisessä mediassa on täydellinen sananvapaus vain ruotsalaisilla ja heidän hännystelijöillään.
Internetin käytön yleistymisen myötä tilanne muuttuu; nyt suomalaisillakin alkaa olla täydellinen sananvapaus (ehkä ei kuitenkaan ihan kaikissa blogeissa:-). Tietoisuus ruotsalaisongelmasta leviää.
Hallituspuolueiden harjoittamalle pakkoruotsitukselle voidaan saada oikea poliittinen hinta vain vaaleissa. Kun vaalikarja alkaa tehdä valintansa puolueiden kielipolitiikan perusteella, poliitikot heräävät ruotsalaisesta ruususenunestaan.
Ja äänestysvalinnat voidaan nykyisin tehdä vaikka pelkästään kielipolitiikan perusteella, koska useimmat muut tärkeät asiat hoidetaan joka tapauksessa jossain muualla kuin Arkadianmäen lampolassa.
Osmo haluaisi pakkoruotsittaa vain ihan vähäsen. Hän ei tajua sitä, että pakkoruotsia ei voi harrastaa edes rajoitetusti, eikä pakkoruotsista voi edes keskustella rajoitetusti. Ennen pitkää keskustelu menee kuitenkin koko ruotsalaisongelman syvimpiinkin syntyihin, ja todetaan, että itse asiassa ei ole mitään perusteluja millekään ruotsalaisten nauttimille etuoikeuksille, vaan kaikki pitäisi lopettaa. Siinä vaiheessa ei rajallisenkaan pakkoruotsittajan auta enää muu kuin tehdä paniikkijarrutus ja panna täysi sensuuri päälle.
Kirjoitin tämän viestin Hesarin keskusteluun, joka käsitteli peruskoulun oppilaiden heikentynyttä ruotsintaitoa. Moneen rönsyilleen keskustelun jälkeen oma näkemykseni on tämä:
Osalle oppilaista kaksi kieltä on liikaa. Toista vierasta kieltä opittaisiin huonosti, olisi se mikä tahansa. Vapaus lienee tässä kova sana. Samoin maahanmuuttajien kielitaitovaatimuksiin ja kieltenopetukseen tarvitaan joustavuutta. Opetussuunnitelman on lähdettävä oppijasta ja hänen parhaastaan.
Toisaalta ruotsin kielen oppimisen helpottamiseksi ei käytetä riittävästi moderneja keinoja. Lapsethan eivät useimmilla alueilla kuule eivätkä pääse missään käyttämään ruotsia (elleivät halua leikkiä ruotsinkielistä R-kioskilla). Heille pitäisi tarjota drillaavia hauskoja pelejä netissä, jotta heille muodostuisi kokemus oppimisesta ja se olisi vielä hauskaakin. Samat ongelmat ovat niillä ruotsinkielisillä lapsilla, jotka elävät täysin ruotsinkielisillä alueilla. Ei liene hauskaa heilläkään.
Suomen kahta kansalliskieltä ja Itämeren ikiaikaista monikielisyyttä voisi juhlistaa vaikka karnevaalipäivällä Turun keskiaikaisten markkinoiden tapaan. Esitellään historiaa ja nykyaikaa iloisesti. Näin syntyisi aitoja positiivisia kokemuksia. Mieluiten lämpimään aikaan. Jos homma olisi elokuun lopulla, koulutkin pääsisivät mukaan. Olisi hyvä motivointialoitus.
Ennen kaikkea lisätään rinnan vapautta ja kansalliskielten vetovoimaa. Tehdään oppiminen mahdollisimman yksilölliseksi ja helpoksi eikä nunnuteta vain, että ”asenteissa on vikaa” tai ”mitä sillä tekee”. Kompromissin sijaan kaipaan winwin-tilannetta (ei nyt löytynyt kotimaisista tätä ilmaisua, sori).
”Mistä ei voi vaieta, siitä on puhuttava.”
Juuri näin, Osmo. Nyt alat päästä asian ytimeen.
Wovon Mann nicht schweigen kann, darüber muss Mann sprechen!
Hesari sen enempää kuin Osmokaan ei varmaan ajatellut kahta kertaa ennen kuin päästi ”vapautta ja pedagogiikkaa”-nimimerkin löysän kirjoituksen läpi sensuurin siivilästä:
”Osalle oppilaista kaksi kieltä on liikaa.”
Tämä ei voi olla pakkoruotsin lopetuksen syy, vaan se, että se on kaikille oppilaille liikaa, koska se on turhaa.
”Vapaus lienee tässä kova sana.”
Lienee-sana tässä osoittaa, miten kaukana lievätkin pakkoruotsittajat ovat todellisuudesta.
”Samoin maahanmuuttajien kielitaitovaatimuksiin ja kieltenopetukseen tarvitaan joustavuutta.”
Maahanmuuttajat eivät erityisesti liity pakkoruotsiin millään tavalla, ellei sitten käsitetä ruotsalaisiakin maahanmuuttajiksi. Kaikki maahanmuuttajat pitäisi kotouttaa Suomeen mahdollisimman tehokkaasti. Siihen ei sovi tuhlata satoja vuosia, kuten ruotsalaisten kohdalla on tehty.
”Opetussuunnitelman on lähdettävä oppijasta ja hänen parhaastaan.”
Kyllä se voi lähteä myös veronmaksajan parhaasta: nykyisten veronmaksajien pitää varmistaa, että veroja maksetaan myös tulevaisuudessa, ja siksi enemmistön turhiksi kokemia aineita ei kannata opettaa. Ruotsilla ei verokertymää kasvateta.
”ruotsin kielen oppimisen helpottamiseksi ei käytetä riittävästi moderneja keinoja.”
Kenen mielestäsi pitäisi käyttää moderneja keinoja ruotsin opettamiseksi suomalaisille? Suomalaistenko? Miksi? Ruotsalaiset sitä kyllä voivat harrastaa, mutta omilla rahoillaan ja ajallaan.
”Lapsethan eivät useimmilla alueilla kuule eivätkä pääse missään käyttämään ruotsia”
Eivätkä montaa muutakaan kieltä. Joten mikä tekee ruotsin erikoiseksi tässä suhteessa?
”Heille pitäisi tarjota drillaavia hauskoja pelejä netissä, jotta heille muodostuisi kokemus oppimisesta ja se olisi vielä hauskaakin.”
No ei sitten muuta kuin netissä hääräävä rkp:n palkkaama pakkoruotsin puolesta kirjoitteleva joukkio tekemään hauskoja pelejä nettiin.
”Suomen kahta kansalliskieltä ja Itämeren ikiaikaista monikielisyyttä voisi juhlistaa vaikka karnevaalipäivällä Turun keskiaikaisten markkinoiden tapaan.”
Aloittakaa se molempien kansalliskielten juhlinta vaikka Ahvenanmaalla tai Närpiössä. Mielellään tietysti molemmilla kansalliskielillä. Ehkä suomalaisetkin sitten innostuvat.
”Kompromissin sijaan kaipaan winwin-tilannetta.”
Eli tasapeliä ollaan jo kaipaamassa?
Jos ruotsia todella aikuisten oikeasti halutaan opettaa suomalaisille, siitä pitää maksaa opiskelijoille kunnon palkka, sanotaan nyt vaikka 100 euroa tunti.
Put your money where your mouth is.
Kirk, ruotsi on monelle suomalaiselle todella tärkeä kieli. Epäilen, päästäänkö pakkoruotsista, jos sitä kritisoivat käyttävät kovin äärimmäistä ilmaisutapaa.
Itse lähden vain kohtaamistani ongelmista. Tänään maahanmuuttajalapsilla ja kielellisesti hitaasti kehittyvillä lapsilla on vaikeuksia kahden vieraan kielen kanssa. Tätä vaikeutta ei poista se, että peruskouluun tuotaisiin ruotsin tilalle jokin toinen pakollinen kieli, vaikkapa venäjä. Sitä ei poista sekään, että toisen pakollisen kielen saisi valita useammasta vaihtoehdosta. Lapsille pitäisi taata mahdollisuus opiskella omista lähtökohdistaan, ja jos se tarkoittaa vain yhtä vierasta kieltä, siihen on oltava mahdollisuus.
Suomenkielisiä lapsia moititaan usein vääristä asenteista ja huonosta kielitaidosta. Minusta kumpikaan moite ei ole oikeutettu. Jos oppiminen on ongelmallista tai jos ei pääse itse vaikuttamaan opiskeluunsa esim. kielivalinnan kohdalla, totta kai se vaikuttaa asenteisiin. Jos kieltä lukevat aivan kaikki (eikä vain valikoidut ryhmät, kuten vapaaehtoisissa kielissä), niin ei kai keskimääräinen osaaminen voi olla kummoista. Jos kaiken lisäksi kieltenoppimisessa luotetaan vanhoihin resepteihin, jossa lapsen pitäisi drillata kirjan ja vihon kanssa, niin voi voi. Suututtaa, että huonot tulokset laitetaan lasten syyksi.
Voisimmeko me nettikeskustelijat tavoitella sellaista argumentointityyliä, jolla kunnioittaisimme sekä toisiamme että niitä tavoitteita, joita yritämme edistää – jotta poliittisten päättäjien joukko kiinnostuisi kuuntelemaan meitä?
EU:n virallinen tavoite on vähintään kaksi vierasta kieltä per koululainen. Tässä suomalaiset ovat taas kerran luokan priimuksia. Mutta vain teoriassa. Todellisuudessa suomenkielinen suomalainen osaa lähinnä englantia ja jonkin verran erästä varsin marginaalista kieltä. Näennäisesti huonommin pärjäävissä maissa osataan englannin lisäksi jotain toista maailmankieltä.
EU:n tavoite on kannatettava integraation ja yhteisymmärryksen lisäämisen kannalta, mutta vain jos pakkoruotsista luovutaan. Kun kaikki opiskelevat ruotsia, EU:n tavoite ei täyty.
Pakkoruotsi haittaa lasten kieliharrastusta myös siinä mielessä, että se käytännössä haittaa kielikylpyjen yleistymistä. Vanhemmat olisivat varmasti enemmän innostuneita kielikylvyistä, jos se ei tarkoittaisi vastenmieliseksi tai suhteellisen tarpeettomaksi koetun ruotsin oppimista. Vaikka ruotsikin toki käy paremman puutteessa, koko kielikylpyhomma osui kunnolla tutkaani vasta sitten kun kuulin saksalaisesta kielikylvystä. Vielä enemmän olisin ollut innoissani vaikkapa kiinankielikylvystä. Sellaisten yleistymisestä lienee turha haaveilla maassa, jossa resursseja ohjataan pakkoruotsin vinkkelistä. Mitä lyödään vetoa, että ruotsinkielisille kielikylvyille jaetaan tulevaisuudessa rahaa yhä avokätisemmin?
”EU:n virallinen tavoite on vähintään kaksi vierasta kieltä per koululainen.”
Olen paljon miettinyt tätä tavoitetta. Mielestäni se onkin ihan hyvä suositus keskiverto eurooppalaiselle. Euroopassa naapurikielet ovat usein maailmankieliä ja yleensä myös sukukieliä. Jostain syystä siellä ei kuitenkaan opiskella kieliä kovinkaan innokkaasti, joten tällaisia valistuneita toiveita on syytä esittää. Ohjailtaisiinpa meilläkin kieltenopetusta enemmän valistuneiden toiveiden kuin pakkojen avulla.
”haittaa kielikylpyjen yleistymistä”
Käsittääkseni vanhemmat ovat nykyisin erittäin kiinnostuneita myös ruotsin kielikylvyistä, koska kylvyn varjolla saadaan lapselle hyvin valikoitunut luokkatoverien joukko. Jo pelkällä A-ruotsin valinnalla päästään ryhmään, jossa luokkakavereiden kodit ovat kiinnostuneita lasten koulutuksesta eikä oppilailla ole isompia ongelmia oppimisessa (se on yleensä ehtona kylvyissä ja poikkeuksellisissa kielivalinnoissa).
Kielikylvyissä on ongelmansa. Eivät lapset välttämättä opi niin hyvin kuin voisi toivoa. Esimerkiksi maantiedon ja fysiikan sanastot ovat sellaisia, että osalle jää isoja aukkoja ymmärtämiseen ja oman kielen kielitaitoon. En mitenkään varauksettomasti puolla opiskelua useammalla kielellä edes ns. akateemisesti hyvien oppilaiden kohdalla.
Peruskoulun ongelmaksi on nyt nousemassa se, että harva vanhempi haluaa lapsensa samalle luokalle maahanmuuttajien, lukivaikeuksisten tai muuten haastavista lähtökohdista tulevien lasten kanssa. Itse kannan nimenomaan huolta siitä, miten saadaan myös erilaisille lapsille paras mahdollinen peruskoulutus ja ilo omasta osaamisesta ja vahva itseluottamus.
Anna-Liisa kirjoitti 28.11.2009:
”Kommenteissa on useaan kertaan mainittu Kanada.
Toisen virallisen kielen pakko-opiskelusta Kanadassa ei heti löydy tietoa. Vain se löytyy helposti, että valtio takaa jokaiselle oikeuden opiskella sitä toista virallista ja sitä tuetaan voimakkaasti esim. kielikylvyin. Pengon asiaa. Joskus aikaisemmin olen päätynyt sellaiseen tulokseen, ettei kieli- eikä koululaki Kanadassa määrää pakollista toisen virallisen opiskelua, mutta että paikallistason säädöksillä se kyllä olisi kaikissa provinsseissa pakollinen. Nyt en osunut tuon muistikuvan lähteeseen.”
Kanadassa ei ole ainoatkaan pakkokieltä. Ainoastaan Quebecin viereisessä provinssissa Ontariossa on ranska pakollinen vuosiluokilla 4 – 8. Mutta siihen se sitten loppuukin. Lisäksi provinssit päättävät itsenäisesti kouluopetukesta (kuten myös nelikielisessä Sveitsissä ja kolmekielisessä Belgiassa on itsenäiset kielialueet).
http://pakkoruotsi.net/linkit.shtml#Kanada
Vaikka Kanadassa olisi pakkoranska, olisi tilanne sama, kuin jos Suomessa olisi pakkoenglanti. Englanti on kanadalaisten äidinkieli. Vaikka Kanadassa olisi kaksi pakkokieltä, joista toinen olisi ranska, ei tämä olisi peruste. Suomi kun on itsenäinen valtio.
Lisäksi Kanadassa on ranskankielisiä ympäri maata, Suomessa ruotsinkielisiä on vain rannikolla, ja ranskankielisiä on Kanadassa 23 %.
Tarkennus edelliseen:
Vaikka Kanadassa olisi pakkoranska, olisi tilanne siellä sama, kuin jos Suomessa olisi ainoastaan pakkoenglanti. Englanti kun on kanadalaisten äidinkieli.
Anna-Liisa kirjoitti 28.11.2009:
”Kielelliset oikeudet Kanadassa:
– viranomaisissa voi asioida molemmilla virallisilla kielillä,
– viranhaltijat voivat tehdä työnsä kummalla tahansa virallisista kielistä kaksikielisiksi määritellyillä alueilla [(!!) toim. huom: näin se muistaakseni kyllä Suomessakin on, mutta ei taida toteutua käytännössä],
– kaikilla kanadalaisilla äidinkielestä riippumatta on valtion takaama oikeus tasa-arvoiseen työnsaantiin julkisella sektorilla sekä etenemiseen virkauralla.
Sivulta käy ilmi, että kaikki valtion virat määritellään Kanadassa kaksi- tai yksikielisiksi seuraavasti:
– kaksikielisessä virassa kaikki tehtävät tai osa niistä täytyy suorittaa molemmilla kielillä
englanninkielisessä virassa kaikki tehtävät suoritetaan englanniksi”
Toiseksi viimeisestä kohdasta pitäisi Suomen ehdottomasti ottaa mallia Kanadasta! Suomessa kun ei määritellä virkoja kaksikielisiksi, vaan määritellään koko viranomainen kaksikieliseksi, jolloin ruotsin taidon vaatimus ei koska virkoja vaan kokonaisia ammattiryhmiä. Toisekseen, Kanadassa määritellään siis vain valtion osalta asia, kun Suomessa määritellään myös kuntien kaksikielisyys.
Viimeisestä kohdasta pitäisi myös ottaa mallia. Suomessa kun myös yksikielisesti suomenkielisissä(!) valtion viranomaisissa pitää virkamiesten vähintään ymmärtää ruotsia.
Selvitä Anna-Liisa, mikä on ”viranomainen” Kanadassa. Käsittääkseni Kanadan kielilaki koskee vain valtion ja provinssien viranomaisia. Kunnallisten viranomaisten kielistä provinssit päättävät ehkä itsenäisesti. Suomessa taas laki määrää, että kaksikielisyys koskee myös kunnallisia viranomaisia. Esim. Ontariossa muistaakseni ei ole oikeutta saada palvelua ranskaksi kunnallisissa viranomaisissa.
Selvitä Anna-Liisa, mikä on ”kaksikielinen alue” Kanadassa. Muistaakseni Kanadassa ei ole kuin yksi kaksikielinen provinssi, New Brunswick.
Suomessa suomenkielisillä ei ole valtion takaama oikeus tasa-arvoiseen työnsaantiin julkisella sektorilla sekä etenemiseen virkauralla, vaan ruotsinkielisillä on etulyöntiasema kaikessa, koska ruotsin taidon vaatimukset ovat ylimitoitetut. Suurin osa ruotsinkielisistä kun on todellisuudessa kaksikielisiä.
Lienee liikaa vaadittu, että antaisit ihmisten ihan itse arvioida minkä kielen oppiminen on tarpeellista ja minkä ei?
Disclaimer: Olen suomensuomalainen, tunnen joitakin suomenruotsalaisia (joista ne, joiden kanssa pakkoruotsista on tullut puhetta, kannattavat siitä luopumista), kannatan pakkoruotsista luopumista, ja joudun työssäni käyttämään ruotsia silloin tällöin.
niin, jos ruotsi tehdään vapaaehtoiseksi, niin silloin pitää tietenkin ottaa joku toinen pakolliseksi sen tilalle. Suomalaisten vieraiden kielten osaaminen on hälyttävän huonoa, suomen lisäksi ei osata muuta kuin englantia, sitäkin huonohkosti. Vastoin yleistä luuloa, tämä ei johdu pakollisesta ruotsin opiskelusta joka muka söisi motivaatiota/resursseja muilta kieliltä, vaan on huomattavsti myöhempää perua eli kv. poliittinen kehitys viim. 20 v. Ennen sitä Suomessakin puhuttiin kiitettävästi esim. saksaa, samoin venäjää kirjoittavien määrää yo. kirjoituksissa on puolittunut. Ja jos ruotsi poistetaan niin mikäpäs silloin luontevampaa kuin pakkovenäjä, ainoa realistinen vaihtoehto. Venäjä on naapurimaa ja oma v-kielinen vähemmistömmekin kasvaa nopeasti.
Minulle ns. pakkoruotsin/-suomen perusteeksi on aina riittänyt se tosiasia että molempia on puhuttu tässä maassa ties kuinka kauan. Toiseksi on kysymys siitä jos haluamme että meidät vastedeskin luetaan Pohjoismaaksi vai baltilaiseksi reunavaltioksi. EU:sta huolimatta maantieteen parametrit eivät ole mihinkään hävinneet ja kun Usa:n ”unipolar moment” pikku hiljaa häviää ja menemme moninapaiseen maailmaan, raja-aita ajattelu ja reunamaa käsitekin saa uutta (vai pitäisikö sanoa uusvanhaa) sisältöä.
Lopuksi sitaatti Talouselämän pääkirjoituksesta ”Pakkoruotsi äkkiä takaisin” 26.11 ”Hallitus poisti pakkoruotsin ylioppilaskirjoituksista. Tässä hallitus taipui populistisen rahvaan edessä tavalla, joka ei ole kunniaksi Suomelle”…..”Pitää näköjään vielä tämän jälkeen tavoitella 51. osavaltion asemaa Amerikan Yhdysvalloissa”.
Ville: ”Suomalaisten vieraiden kielten osaaminen on hälyttävän huonoa, suomen lisäksi ei osata muuta kuin englantia, sitäkin huonohkosti. Vastoin yleistä luuloa, tämä ei johdu pakollisesta ruotsin opiskelusta joka muka söisi motivaatiota/resursseja muilta kieliltä, vaan on huomattavsti myöhempää perua eli kv. poliittinen kehitys viim. 20 v.”
Varmaankin se johtuu pääosin juuri pakkoruotsista. Vaikeahan asiaa on kyllä todistaa. Loogisesti on toki niin että, jos aikaa käytetään johonkin, se on pois jostain muusta. Tiedän myös, että monet huonosti kieliä oppivat eivät uskalla ottaa kolmatta vierasta kieltä. Olet myös väärässä, kun väitä, että suomalaisten kielitaito olisi hälyttävän huono. Suomenruotsalaisten kielitaito on maailmanluokkaa, mutta heillähän ei ole pakkoruotsia riesanaan.
Suomen oikea viiteryhmä ei ole sen paremmin Pohjoismaat kuin Baltiakaan vaan EU. Baltian maita ei kannattaisi halveksia.
Tämä kommentti kuvastaa aika hyvin asenteita:
”populistisen rahvaan edessä tavalla, joka ei ole kunniaksi Suomelle” ”Pitää näköjään vielä tämän jälkeen tavoitella 51. osavaltion asemaa Amerikan Yhdysvalloissa”.
Tietty tuohon sanomaan kuuluu se olettama, että ihminen on populistinen ja rahvas ellei kannata pakkoruotsia. (Tämä fakta on varmasti Åbo Akademissa tieteellisesti tutkittu joten en viitsi takertua tämän tulkinnan oikeellisuuteen).
Koska ruotsinkielinen vähemmistö tuntuu kannattavan pakkoruotsia, voidaan olettaa että
he nyt eivät ainakaan ole rahvasta tahikka populisteja.
Lisäksi jotenkin oletetaan että kunnia häviää.. Häviää missä, ja mikä kunnia? Alkaako meidän ministereitämme sitten kovasti nolottaa jos pakkoruotsi häviää? Jos ovat noin ujoja jo noin pikkujutussa, niin osaako ne mitään muitakaan asioitamme ajaa? Olisiko syytä mieluummin vaihtaa poliitikot jo viiein.
Niinkun haloo!
Kannattaisi koettaa tyrkyttää sitä ruotsia vaikka miellyttävällä asenteella niin homma voisi toimia paremmin meidän kehnomman kansanosan parissa.
”Varmaankin se(muiden kielten vähäinen opiskelu) johtuu pääosin juuri pakkoruotsista. Vaikeahan asiaa on kyllä todistaa.”
Helppohan asia olisi tutkia.
Kysely 12-vuotiaiden vanhemmille:
”Minkä kielen lapsenne aloittaisi ensi vuonna, jos ruotsin vaihtoehtona olisi myös muita kieliä?
Yksinkertainen ja selkeä tutkimus.
Eri asia haluaako opetushallitus kuulla tuloksia.
Dennis kirjoitti:
”3) Minkälaiset voimat pakkoruotsia ylläpitävät ja millä keinoin? Taustalla on varmasti muutakin kuin se mikä julkisuuteen näkyy. Erityisesti tähän kohtaan olisi kiva kuulla jonkun rohkean entisen valtakunnanpoliitikon ja ministerin ajatuksia. Pakkoruotsikysymys on nimittäin niin solmussa, että nykyiset päättäjät eivät uskalla siihen julkisesti koskea.”
Hyvä kysymys ja tärkein kysymys pakkoruotsin ymmärtämiseksi. Tässä joitakin omia näkemyksiäni siitä miksi politiikassa pakkoruotsi on sivuseikka. Sama koskee lähes samoin sanoin opettajiin ja professoreihin.
POLIITIKOT
1. Tietämättömyys
Luullaan että perustuslaki määrää pakkoruotsin. Näinhän ei ole. Perustuslain 17 § määrittelee vain arvot ja tavoitteet,ei keinoja. Lait ja asetukset määrittelevät kuinka perustuslain tavoitteet käytännössä saavutetaan ja miten 17 § tulkitaan. Pakkoruotsi ja virkaruotsi ovat lakeja, eivät pykäliä perustuslaissa.
Koska paperilehdet ja muu media ei kommentoi kielipolitiikkaa, luulee poliitikko että tavallinen Suomalainen on tyytyväinen Status Quo’on. Ei ymmärretä mitä ollaan tekemässä, ollaan komiteoiden ja neuvonantajien lieassa. Kansan huuto ei kantaudu lasitorniin asti, välissä on liian monta sinikeltaista palomuuria. Internet on ainoa media jossa tätä asiaa käsitellään laajasti ja päivittäin, mutta poliitikoille sen arvo on nolla, Wallinin sanoin ”avohoitopotilainen höpinöitä”.
Ei tiedetä kuinka suuria ongelmia ruotsin pakollisuus tuo kouluissa erityisesti tänä monikulttuuriuiden aikana. Ei ymmärretä sitä että ruotsia osaamattomalle on voimassa virkakielto, tämä kielisäännös ohjaa myös suuren osan potentiaalista virkamies- ja palvelutyövoimaa muille aloille ja jopa keskeyttämään koulun (erityisesti pojat).
Ei ymmärretä että ylitsevuotava suvaitsevaisuus 5% kohtaan voi olla samalla suvaitsemattomuutta 95% kohtaan. Ei ymmärretä että posiitiivinen syrjintä on tarkoitettu vähemmistöille joilla ei ole mahdollisuutta pitää huolta itse itsestään.
2. Ympäristön paine
Jos vaimo tai käly on suomenruotsalainen, on paha mennä sanomaan julkisesti mitään ruotsin kieleen liittyvää. Kehua tietenkin saa. Ihmisen motiivit ovat pohjimmiltaan hyvin yksinkertaiset: jos vaimo on Rakennekynsiklubissa ei mies tee julkista aloitetta klubin lopettamiseksi tai sen toimintatavan muuttamiseksi vaikka tekisi kuinka mieli.
Vaimon lisäksi suomenruotsalaiset ystävät, alaiset, työtoverit, pomot ja puolueen alajaostot ovat näkymätön köysi kaulassa kun kysytään pitääkö ruotsin kieltä edistää tai palveluja säätää. Mitä jos naapurini Göran saa kuulla että vaadin pakkoruotsin poistoa? Entä mitä jos menee Eiran päiväkotipaikka ohi suun? Mitä pojan tyttöystävä sanoo? Mitä Länsi-Suomen alajaoston ruotsinkielinen sivutoimisto sanoo?
Todellisuudessahan kyseessä on itse itsensä kahlitseminen luullen että oman mielipiteen rehellinen ilmaisu tuo harmia elämään ja pöllön leiman. Tosiasiassa ihmiset mukautuvat ja osaavat puhua asioista kuten HBL:n Sampo Terhon haastattelu http://www.hbl.fi/text/inrikes/2009/11/27/d40369.php todistaa.
3. Populismi, sosiaalinen status
Luullaan että ruotsinkielisten kanssa kaveeraaminen on eliittiin kuulumista ja silloin saa osan heidän sädekehästään. Suomenkielinen taas on harmaata massaa jonka puolen pitäminen ei tuo lisäarvoa poliitikon persoonaan. Luullaan että on kultivoitunut ja sivistynyt kun mainitsee joka välissä kuinka tärkeää ruotsinkielisyys ja historia Ruotsin kanssa on (kertoohan RKP koko ajan kuinka Suomen sivistys on ruotsinkielen ansiota). Ollaan seitsemännessä taivaassa kun FST tai HBL haluaa haastatella. Turhamaisuutta ja heikkoa itsetuntoa? Niin kai sitten.
4. Ei kyseenalaisteta
Poliitikko ei saa lähes mitään postia koskien pakkoruotsia. Häneltä ei kysytä pakkoruotsista kuin ehkä kerran vuodessa, ja useimmiten kysyjä ei ole äänestyikäinen.
Äänestäjät eivät toreilla vaalien aikaan kysy kantaa pakkoruotsiin. Mediassa ei puhuta pakkoruotsista (ollaan ainoastaan huolissaan ruotsinkielisten asemasta ja suomalaisten huonosta toisen kotimaisen taidosta). Pakkoruotsi ei ole koskaan vaaliteema, miksi poliitikko käyttäisi aikaa siihen. RKP tekee mitä tahansa toisen puolueen eteen kunhan ruotsin asemaan ei kosketa, siis ”what’s not to like”, hallitukseen vain.
Hänen näkökulmastaan pakkoruotsi ei ole siis mikään ongelma joka pitäisi kyseenalaistaa.
http://www.hbl.fi/text/inrikes/2009/11/25/d40283.php todistaa kuinka useimmat puolueet vain liukkaasti myötäilevät RKP:n mantroja, eli oman puolueen kieliasioiden päätösvalta on käytännössä siirretty RKP:lle.
Valveutunut kirjoitti:
“Luullaan että perustuslaki määrää pakkoruotsin”.
Totta. Tässä keskustelu on puuroutunut. Perustuslaki määrää kieliryhmien oikeudet ja hyvä niin.
Valveutunut: “Ei tiedetä kuinka suuria ongelmia ruotsin pakollisuus tuo kouluissa erityisesti tänä monikulttuuriuiden aikana.”
Tämäkin on totta.
Valveutunut: “Ei ymmärretä sitä että ruotsia osaamattomalle on voimassa virkakielto, tämä kielisäännös ohjaa myös suuren osan potentiaalista virkamies- ja palvelutyövoimaa muille aloille ja jopa keskeyttämään koulun (erityisesti pojat).”
En usko että koulupudokkaat ajattelevat pitkän opintoputken toisessa päässä häämöttävää virkamieskoetta. Sen sijaan yläasteen kielimäärä itsessään voi olla rasite, kuten täällä ovat monet sanoneetkin. Ja silloin ruotsin pakollisuuttakin on tarkasteltava.
“Jos vaimo tai käly on suomenruotsalainen, on paha mennä sanomaan julkisesti mitään ruotsin kieleen liittyvää.”
Entäs kun vaimo on riikinruotsalainen?:)
Valveutunut:“Luullaan että ruotsinkielisten kanssa kaveeraaminen on eliittiin kuulumista ja silloin saa osan heidän sädekehästään.”
Hih hih. 30 vuotta melontaretkeilyä ulkosaaristossa harrastaneena olen todennut ruotsinkiel(ist)en elitistisyyden.
“Äänestäjät eivät toreilla vaalien aikaan kysy kantaa pakkoruotsiin”.
Johtuisiko siitä, että useimmille torikahviloissa kielikysymys on kuten se oli Väinö Tannerille; kuudennen luokan kysymys.
Pakkoruotsia ylläpitävät myös hassut ruotsalaismieliset poliitikot, kirjoittamalla hassuja, ruotsalaismyönteisiä juttuja blogeihinsa, Hesariin ja muihin tiedotusvälineisiin.
Se mikä Soininvaarankin alustuksessa tökkii, on täysin päälaellaan oleva lähtökohta: Soininvaara haluaa ylläpitää edes jonkinlaista pakkoruotsia, koska hän on aidosti huolestunut siitä, että ylikoulutetut ruotsalaiset eivät enää saa alihinnoiteltuja palvelujaan ruotsiksi, koska suomalaiset eivät enää halua opetella ruotsia.
— Ikään kuin asiassa olisi jokin todellinen ongelma.
Se ei ole mikään ongelma, koska Suomessa
– lähes kaikki ruotsalaiset osaavat jo suomea ainakin välttävästi.
– ylikoulutetuilla ruotsalaisilla on varaa ostaa palvelunsa yksityisesti haluamallaan kielellä, jos rahvaan suomeksi tarjoamat palvelut eivät kelpaa.
– sitä varten ruotsalaisillakin on ollut ”pakkosuomensa”, että he pystyisivät elämään Suomessa suomalaisten tavoin ja ottamaan palvelunsa vastaan suomeksi.
Todellinen ongelma on paremminkin se, että kaikki ruotsalaiset eivät ole oppineet kunnolla suomen kieltä. Etenkin objektiivien taivutukset tökkivät monella vielä pahemman kerran. Johtuuko se asennevammasta? Asiaa varmaan kannattaisi tutkia.
Osmo toimisi rakentavammin, jos hän ilmaisisi huolestumisensa ruotsalaisten liian hitaasta kotoutumisesta.
Siren:”Entäs kun vaimo on riikinruotsalainen?:)”
Lonkalta veikkaisin, että riikinruotsalaisilla on realistisempi suhtautuminen siihen, mikä 5%:n vähemmistön kielen aseman pitäisi maassa olla, koska he osannevat katsoa asiaa ulkopuolisena, eikä heidän ajatteluaan sumenna se, mikä ruotsin kielen asema Suomessa on historiallisesti ollut.
On melko lailla selvää, että he eivät ole pitämässä mitenkään itsestäänselvänä sitä, että ulkomailla heitä palvellaan heidän äidinkielellään aivan kuten eivät ole muutkaan ulkomaalaiset Suomessa tai suomalaiset ulkomailla.
Muistuipa mieleeni keskustelu lukioajoilta. Joku luokkatoveri sanoi uskovansa, että pakkoruotsi säilyy vielä pitkään: ”Niillä, jotka asiasta päättävät tai saavat äänestää on jo pakkoruotsi kärsittynä.”
Taisi olla ihan oikeassa: ainakaan minulle ruotsinopetus ei ole sellainen kynnyskysymys, joka suoraan vaikuttaisi äänestyskäyttäytymiseeni.
Nimimerkki Pakkoruotsi.net (samannimisen sivuston ylläpitäjä?) vastasi aprikointiini Kanadan pakkoranskasta linkillä kyseiselle sivustolle. Kävin kyllä katsomassa ne linkit kommenttiani kirjoittaessani, mutta en löytänyt sellaista lähdettä, jossa toisen virallisen kielen pakollisuudesta mainittaisiin kokoavasti koko maan osalta. En edelleenkään ole löytänyt täsmätietoa.
En sitä tarkoitakaan, että Kanadan sen enempää kuin minkään muunkaan valtion kielipolitiikka velvoittaisi meitä mihinkään. Kiinnostaa muuten vain.
En uskaltaisi itsekään mennä oikeuteen todistamaan, mitä Kanadan ”viranomainen” tässä yhteydessä tarkoittaa, mutta mielestäni se tarkoitti yleensä julkista sektoria, siis sekä valtion virastoja että paikallisia. Matkustuselinkeinolla on nähdäkseni myös yksityisiä yrityksiä koskevia velvoitteita.
Nimimerkki Pakkoruotsi.net kehottaa minua selvittämään, mitä Kanadan ”kaksikielinen alue” tarkoittaa. No sen näkee kirjoituksestani 28.11.2009 kello 12:19: ”Lisätietoa saa kielilakia täydentävästä asetuskokoelmasta Official Languages Regulations. Tämän mukaan viranomainen on kaksikielinen, jos palveluille vähemmistökielellä on merkittävää tarvetta (significant demand). Merkittävää tarvetta on, jos viranomainen sijaitsee kaupunkialueella (CMA), jolla on vähintään 5000 toisen virallisen kielen puhujaa (plus huimaavan mutkikkaita tarkennuksia), tai jos se sijaitsee provinssissa, jossa toisen virallisen kielen puhujia on 5 % väestöstä (plus mutkikkaita tarkennuksia)…”
Tarkennukset voi lukea linkistä. En nyt(kään) ryhdy niitä tulkitsemaan – siinä on sitä paitsi aina se vaara että suomennan väärin hirvittävää lakijargonia.
Riitta
”Muistuipa mieleeni keskustelu lukioajoilta. Joku luokkatoveri sanoi uskovansa, että pakkoruotsi säilyy vielä pitkään: “Niillä, jotka asiasta päättävät tai saavat äänestää on jo pakkoruotsi kärsittynä.””
koskee myös asevelvollisuusarmeijaa. Sekin koskee käytännössä vain pikkupikkuriikkistä osaa äänestäjistä.
Anna-Liisa kirjoitti 30.11.2009:
”Nimimerkki Pakkoruotsi.net kehottaa minua selvittämään, mitä Kanadan “kaksikielinen alue” tarkoittaa. No sen näkee kirjoituksestani 28.11.2009 kello 12:19: “Lisätietoa saa kielilakia täydentävästä asetuskokoelmasta Official Languages Regulations. Tämän mukaan viranomainen on kaksikielinen, jos palveluille vähemmistökielellä on merkittävää tarvetta (significant demand). Merkittävää tarvetta on, jos viranomainen sijaitsee kaupunkialueella (CMA), jolla on vähintään 5000 toisen virallisen kielen puhujaa (plus huimaavan mutkikkaita tarkennuksia), tai jos se sijaitsee provinssissa, jossa toisen virallisen kielen puhujia on 5 % väestöstä (plus mutkikkaita tarkennuksia).”
Ajoin takaa sitä, että käsittääkseni Kanadan kielilaissa ”viranomainen” tarkoittaa vain valtion ja provinssien viranomaisia, mutta ei kuntia. Kuntien (municipalities) kaksikielisyydestä provinssit päättävät käsittääkseni itsenäisesti – toisin kuin Suomessa, jossa jo 3 000 ruotsinkielistä tekee kunnasta kaksikielisen. En myöskään löydä mistään, että provinsseissa ranska olisi pakollinen aine (paitsi Ontariossa 5 vuotta peruskoulussa).
New Brunswick on Kanadan ainoa virallisesti kaksikielinen provinssi. En ole vielä perehtynyt asiaan, mutta tietoja New Brunswickista löytyy ainakin seuraavilta sivustoilta.
New Brunswicksin oma, provinssikohtainen kielilaki (Languages act):
http://www.gnb.ca/0062/Acts/acts/o-00-5.htm
ja edelliseen perustuvat säännöt (Regulations):
http://www.gnb.ca/0062/Acts/acts-e.asp#GlossO
Koko Kanadaa koskeva kielilaki (Languages act):
http://laws.justice.gc.ca/en/O-3.01/FullText.html
Ranskan opetuksesta New Brunswickissa löytyy tietoa ainakin seuraavalta sivustolta.
http://www.gnb.ca/0000/eng-cu-e.asp
Olen näitä pakkoruotsikeskusteluja seuranneena – ja niihin joutuneena – tullut siihen tulokseen, että päättävät poliitikot kovasti luulevat, että
a)kaikki suomenruotsalaiset kannattavat pakkoruotsia ja
b)kaikki ruotsinkielenopettajat kannattavat pakkoruotsia ja että
c)suurimmalle osalle ihmisistä pakkoruotsi on yhdentekevää.
Oma kokemukseni suomenruotsalaisten (ei toki kovin montaa) asenteista on aivan päinvastaisia. Useat jopa ihmettelevät suomenkielisten pakollista ruotsinopiskelua. Usea ruotsinkielen opettaja on ottanut yhteyttä ja kertonut olevan sa aivan samaa mieltä kanssani ruotsin tekemisestä valinnaiseksi. Ja aivan uskomaton määrä tuttaviani ja puolituttuja on kertonut vastustavansa (kiihkottomasti) pakkoruotsia (enemmistö toki Jyväskylässä) – ja monet heistä ruotsinkielen taitoisia koulutettuja ihmisiä.
Viimeisin tutkimus jonka olen löytänyt asennoitumisesta pakkoruotsiin on vuodelta 1998: ”neljä viidestä peruskoululaisesta ja yhtä moni heidän vanhemmistaan on esittänyt Nikin (1998: 40-41) tutkimuksessa toisen kotimaisen kielen
opiskelun tekemistä vapaaehtoiseksi.” (Nikki, M.-L. 1998. Kielikoulutuspolitiikan toimeenpano. Teoksessa Takala ja Sajavaara (toim.)1998).
Riitta Järvi kirjoitti:
>Peruskoulua luotaessa Reino H.Oittinen, vanha >mies, ymmärsi joukkoineen nuoria paremmin kuin >nykyvihreät maailmanparantajat….poikkeuksina >Risto Rönnberg ja Osmo Soininvaara.”
tähän ystäväni haluaa kommentoida:
>Tämä ei oikeastaan ole totta, sillä vaikka >Oittinen ei varsinaisesti kannattanutkaan >pakkoruotsia, niin ymmärtääkseni hänkin taipui >pakkoruotsin kannalle siinä vaiheessa kun >tehtiin poliittisia lehmänkauppoja: Kekkonen sai >tuen RKP:ltä poikkeuslaille, jolla Kekkosesta
>tuli uudestaan Kekkonen ilman
>presidentinvaaleja. Vaihtokaupassa tuli
>peruskouluun pakkoruotsi. Erkki Aho on kuvannut >asiaa muistelmakirjassaan ”Myrskyn silmässä”.
Ovatko muuten vaihtoehdot vain:
A) nykyinen pakollinen toisen kotimaisen opinnot, nykyisessä laajuudessaan ja
B) täysin vapaaehtoinen toinen kotimainen
Olisiko mahdollista pitää toinen kotimainen pakollisena mutta (lyhyenä vaihtoehtona) huomattavasti pienemällä tuntimäärällä ?
Tällöin tavoitteena ei olisi yo-lakin saaneella sujuva puhutun ruotsin kielen taito mutta esim. jonkintasoinen ruotsinkielisen tekstin ymmärtäminen.
Kahlattuani kommentit, tulin tulokseen, ettei ainutkaan kommentti anna järkevää perustetta pakkoruotsiin. Ilman muuta oltava valinnainen ja nuorisolle tehtävä selväksi jo ajoissa, että tietyissä julkisissa viroissa sitä vaaditaan, ainakin toistaiseksi.
Itse taisin käyttää 8 vuoden aikana aika paljon aikaa oppitunteihin ja kotijutut päälle. Omalla kohdallani ilmeisesti turhinta pakollista ajankulua. Ehkä asevelvollisuuden suorittaminen jotakuinkin samaa. Se nyt kuitenkin eri asia.
Joidenkin kommenttien mikaan ruosinkielen taito mahdollistaa esim englannin opiskelun. Mitä mahtavinta soopaa taas kaverit kirjoittaa. Poikani oppi käytännössä englannin jo vaikka kuinka aikaisin ja tappeli sitten kohtuullisesti sen kiroamansa ruotsin kanssa. Tietysti syynä tietokonejutut, muttei se asiaa miksikään muuta. Jos kiinnostunut jostain, sitä haluaa opiskella.
Itsekin inhosin ruotsinkieltä joten englanti meni paremmin.
Mikä ton vapaaehtoisuuden estää???
Nimim. Pakkoruotsi.net: kyse oli siitä, voidaanko sanoa ykskantaan, että Kanadan koulujen opetusohjelmissa toinen virallinen kieli ei ole pakollinen. Sellaista tietoa ei vielä ole löytynyt (eikä sellaista, että se olisi pakollinen, tietenkään, myöskään).
Luulen että omalta osaltani jätän asian selvittämisen tällä erää tähän. Ehkä ponnettomasti ajan kanssa hivutan, mutta hivutustulos jää sitten vain omaksi tiedokseni. 🙂
Semmoinen näkökulma vielä, että joskus 60-70 -luvulla ruotsin opiskelu oli mielekästä jo senkin takia, että moni lähti Ruotsiin töihin. Ne, joilla oli oppikoulusta edes jonkinlaiset alkeet hallussa, oppivat kielen ja kiinnittyivät ruotsalaiseen yhteiskuntaan paremmin kuin ne, joiden koulunkäynti oli jäänyt kansakouluun.
Suomalaisen yhteiskunnan kannalta ei kyllä ollut järkevää hoitaa maastamuuttajien kielenopetustakin vastaanottavan maan puolesta.
Risto Rönnberg: ”Oma kokemukseni suomenruotsalaisten (ei toki kovin montaa) asenteista on aivan päinvastaisia. Useat jopa ihmettelevät suomenkielisten pakollista ruotsinopiskelua. Usea ruotsinkielen opettaja on ottanut yhteyttä ja kertonut olevan sa aivan samaa mieltä kanssani ruotsin tekemisestä valinnaiseksi. Ja aivan uskomaton määrä tuttaviani ja puolituttuja on kertonut vastustavansa (kiihkottomasti) pakkoruotsia (enemmistö toki Jyväskylässä) – ja monet heistä ruotsinkielen taitoisia koulutettuja ihmisiä.”
Tämä onkin karu tilanne: aidot, yksityiset kannanotot piilotetaan julkisuudelta, julkisuudessa voi olla vain nykyisen käytännön kannalla.
Huomaan usein keskustelevani kollegojen kanssa siitä, miten mieletöntä pakollinen ruotsi, tai ylipäätään pakollinen toinen kieli, on monen lapsen ja nuoren kannalta. Olemme tätä mieltä niin opettajina kuin vanhempina.
Puhumme tästä vain yksityisissä tilanteissa eli välituntivalvonnoissa, puhelimessa, hiljaa kahden kesken tyhjässä luokassa, näin anonyyminä netissä. Tästä ei ikinä puhuta opettajanhuoneessa tai kahvipöydässä, jos paikalla on useampia ihmisiä. Aitoa, avointa keskustelua ei ole.
Julkisesti ”saa” (nolaamatta itsään ja loukkaamatta toisia) vain valitella kotien ja oppilaiden asenteita ja lasten laiskuutta ja miettiä, miten onnistutaan nipistämään vielä suurempi osa erityisopetuksesta ruotsille.
Olisi korkea aika antaa kielikeskustelulle pedagogiset ja yleisinhimilliset perusteet poliittisten lähtökohtien sijaan. Meillä tulisi voida olla arvostettua kaksikielisyyttä ja korkeita tavoitteita kieltenopetukselle ilman turhaa pakollisuutta, jossa yksilön etua ei muka voi kuunnella.
Usein nämä nettikannanotot päästään kuittaamaan vain vihapuheeksi. Kuitenkaan en usko, että meillä useimmilla on mitään ruotsin kieltä tai suomenruotsia vastaan, päinvastoin. Koulun kielipakon kritiikki ei sisällä mitään suomenruotsalaisuuden vastustusta. Miten tämän toisi riittävän selkeästi esille?
Koulun kielipakon kritiikki ei sisällä mitään suomenruotsalaisuuden vastustusta. Miten tämän toisi riittävän selkeästi esille?>>
Jos vastapuolena on valtaansa varjeleva poliittinen eliitti, jonka ainoa olemassaolon oikeutus on pakkoruotsi, vastaan: ei mitenkään.
RKP ei halua kuunnella edes ruotsinkielisiä.
Mutta miksi kokoomus ja keskusta eivät tajua ?
Glöm tvångssvenskan, Sfp!
Sfp:s agerande i frågan om svenska skall vara ett obligatoriskt examensämne i den finska studentexamen är lindrigt sagt ömkansvärd. Att Hbl sedan på första sidan kommer med jämrande rubriker förstärker intrycket av total dikeskörning.
Sfp, som allmänpolitiskt intar en berömvärt väl avvägd liberalkonservativ ställning, har i språkfrågan steg för steg manövrerat in sig i en hermetiskt sluten återvändsgränd.
Sfp:s egentliga uppgift torde vara att värna om den svensktalande folkgruppens rättigheter. De är: Rätten att föra sin sak inför myndigheter på svenska, rätten att få skolutbildning på sitt eget språk och rätten till ett skäligt utbud av offentliga tjänster på svenska.
Dessutom skall Sfp, allt enligt egna definitioner, verka för att den svensktalande folkgruppen inte försätts i en diskriminerad ställning jämfört med den betydligt större finsktalande gruppen.
Att insistera på att tvångsmata finskspråkiga barn med svenskundervisning och kravet på att svenska skall utgöra en ofrånkomlig del av studentexamen tjänar inget av Sfp:s mål som de svensktalandes intressebevakare och inte heller Finlands övergripande mål att utvecklas vidare som internationellt verksam kulturnation.
Genom sin åsneaktiga envishet i frågan har Sfp spelat bort en mycket stor del av sitt politiska svängrum och härigenom försämrat sina möjligheter att tillvarata de intressen som verkligen behöver bevakas. Agerandet har också framkallat en välmotiverad ovilja mot partiet, och vad värre är, dess väljarkår, bland de finsktalande finnarna.
Finlands nationella intresse kräver å sin sida att man inser att båda nationalspråken, finska och svenska, är obetydliga som kulturbärare i större sammanhang. Ett gediget behärskande av modersmålet är trots detta ytterst viktigt, men att därtill tvinga skolbarnen att plugga ytterligare en språklig kuriositet ökar varken Finlands internationella eller nationella bärkraft.
Eftersom det knappast är möjligt att övertyga de nuvarande makthavarna i Sfp om hur de borde ändra sin inställning för att partiet skall kunna fylla sin uppgift blir resultatet att Sfp fortgående marginaliseras och de så kallade svenska frågorna efter hand lämnas helt utan förespråkare. Ur Finlands synvinkel är detta av mindre betydelse, men för den svensktalande folkgruppen innebär det större svårigheter och höga kostnader för att upprätthålla modersmålet.”
Kanadassakin protestimielialaa, vaikka kaksikielisyys on meihin verrattuna luonnollista:
Canadians for Language Fairness is an organization in Canada that campaigns against the application and enforcement of the official bilingualism policy in various jurisdictions within the country. Canadians for Language Fairness state that the application and enforcement of official bilingualism policy by the Federal Government over the years has unfairly increased the French (first language) employees to 40.2% (countrywide) of all Public service employees. Canadians for Language Fairness maintain the Treasury Board (see ref) and Federal Bureaucrats have violated their own guidelines by not hiring English only employees. The organization had taken the City of Ottawa to court over the city’s bilingualism policy which requires all upper echelon positions to be fully bilingual. Canadians for Language Fairness maintain that the City of Ottawa is following a similar path to the Federal Government that will over time increasingly discriminate against hiring unilingual English employees.
Canadians for Language Fairness maintain that bilinguals are increasingly treated as a special and elite class to the detriment of English unilinguals.
Vielä Kanadasta: on totta että Quebeciläiset ovat n. 25 % Kanadan väestöstä, mutta yhtä relevantti luku on että he ovat USA:n ja Kanadan kokonaisväestöstä korkeintaan 2 %. Toinen ero Suomeen on että ranskankieliset asuvat lähinnä omassa osavaltiossaan (Quebec) jossa he ovat selvä enemmistö. Näin ollen Suomen ja Kanadan ihan yks-yhteen vertailu ei käy.
Netistä löysin minäkin: http://www3.telus.net/linguisticsissues/french.html, seuraavat kohdat varsinkin:
>>> That changed in 1974, when French was made the official language of this province, after a growing concern that the francophone minorities in
Canada were gradually being assimilated>>>
>>> This is enforced in the business sector by the so-called `language police`-a term coined by the right-wing English language press – who are
responsible for dealing with complaints about violations of the language laws. These civil servants are also allowed to make investigations
themselves, hence the media’s use of ’language police’. For example, they ensure that business signs are written boldly in French and, if an
English sign is required too, that it is one third of the size of the French sign.>>>
Eli kun vaihtaa termit ”language police” ja ”right-wing English language press” termeihin ”pakkoruotsi” ja ”Suomalaisuuden liitto” niin eikö ala kuulostaa tutulta ?
Tällä en tarkoita että ”language police” ja ”pakkoruotsi” olisivat omissa ympyröissään ja sellaisinaan täysin jees juttu, jotka eivät kaipaisi reformia, vaan että Suomesta ei välttämättä löydy se planeetan hulluin vähemmistöryhmä, kuten jotkut tällä foorumilla ovat yrittäneet todistella. Tämän kansainvälisen perspektiivin huomioonottaen ehdotan otettavaksi jäitä hattuun tähän keskusteluun. Monella kylläkin on jo.
Hehheh, Flerspråkig finländaren ruotsinkielinen teksti näyttää levinneen verkossa laajalle. 😀 En päässyt selvyyteen siitä, missä se on alun perin julkaistu.
Seuraava kaipaa tarkennusta: ”Sfp:s egentliga uppgift torde vara att värna om den svensktalande folkgruppens rättigheter. De är: Rätten att föra sin sak inför myndigheter på svenska, rätten att få skolutbildning på sitt eget språk och rätten till ett skäligt utbud av offentliga tjänster på svenska.
Dessutom skall Sfp, allt enligt egna definitioner, verka för att den svensktalande folkgruppen inte försätts i en diskriminerad ställning jämfört med den betydligt större finsktalande gruppen.”
Kuten näissä kommenteissa on moneen kertaan todettu, monet suomenruotsalaiset kannattavat kielivalinnan vapautta. Kuitenkin he kysyttäessä tyrmistyen torjuvat sen kielivapauden mukanaan tuoman seurauksen, että ruotsinkielistä palvelua ei enää saisi kaikkialla Suomessa kaikissa virastoissa heti kun ovesta sisään astuu.
Kielivapaus edellyttää virkaruotsivaatimusten lieventämistä siten, että jokaisen viran ruotsintaitovaatimukset määritellään erikseen. Tällöin saattaa käydä niin, että ruotsinkielistä palvelua haluavan on joissakin virastoissa joissakin paikoin Suomea varmistettava etukäteen, että ruotsintaitoinen henkilö on paikalla.
Jos vaaditaan jokahetkistä ruotsivalmiutta kaikilta virastoilta kaikkialla Suomessa, vaaditaan käytännössä myös pakkoruotsia kouluun.
Löysinpäs tuon ruotsinkielisen, jo vanhan tekstin alkulähteen! Se on kansanedustaja Mikko Elon pitämä puheenvuoro Eduskunnassa 20.4.2004. Tuolloin käsiteltiin hallituksen esitystä uudeksi lukiolaiksi.
Valtiopäiväasiakirja tuosta löytyy Googlen välimuistista.
Olisi kyllä korrektia mainita lähde.
Taivaan talikynttilät, mikä suo on valtiopäiväasiakirjat verkossa! Tuo Googlen välimuistissa oleva, mihin annoin linkin yllä, löytyi kuukkelin fraasihaulla. Löytyy tietenkin myös valtiopäiväasiakirjoista, kunhan ensin syventyy niihin.
Kyse oli siis hallituksen esityksestä laiksi lukiolain 18. pykälän muuttamisesta, nimenomaan sen lähetekeskustelusta.
Osmo varmaan olisi kansanedustajakonkarina heti tiennyt miten tuo löytyy. 🙂
Olen spammauksesta pahoillani, mutta nyt vasta luin huolellisesti Mikko Elon puheenvuoron ja huomasin, että hänkin lainaa kyseisen ruotsinkielisen tekstin, joka on Christer Nykoppin Hufvudstadsbladetissa 2.4. (ilmeisesti) v. 2004 julkaistu kirjoitus.
Onko väliä, kuka sanoo..
Tärkeintä on se, mitä sanotaan..
Kyseessä ei ole taideteos tai muu tekijänoikeuteen liittyvä teos, vaan mielipide, josta voi olla joko samaa mieltä tai eri mieltä..
Olen yrittänyt tavoittaa Nykoppia, mutta toisaalta minulle riittää, että joku on jo viisi vuotta sitten nähnyt asian oikean laidan ja sanoo sen juuri niin kuin itsekin ajattelen..
Ruotsinkielisten palveluiden järjestäminen onnistui ennen peruskoulua aivan hyvin, vaikka suurin osa Suomen kansasta ei lukenut ruotsia..
sen verran historiaa pitäis tuntea..
Täällähän linkki mm. mainittuun eduskunnan pöytäkirjaan PTK 44/2004 on ollut jo vaikka kuinka kauan;)
http://pakkoruotsi.net/linkit.shtml#muuta
Ajankohtainen Ykkönen: Mikä suomenruotsalaisia oikein vaivaa?
http://areena.yle.fi/audio/573060
Haastatellaan vain suomenruotsalaista näkökulmaa. Siis perinteistä YLE:n ohjelmaa.
Ajankohtaisessa kakkosessa tiistaina TV2 1.12.2009 klo 21.00 alkaa ohjelma ”Pitäisikö kaksikielisyydestä vihdoin päästä eroon? Tuleeko venäjä pakkoruotsin tilalle?”
http://atuubi.yle.fi/keskustelu/id-2005656
Veikkaan että samaan ”surut kommentoivat” -formaattiin päädytään, eli todistellaan kuinka kansa on väärässä ja sivistymätöntä.
Toivon että olen väärässä ja Ajankohtainen Kakkonen ottaa härkää sarvista ja puhuu asiasta suomenkielisen näkökulmasta, siis sen jota pakkoruotsi koskettaa.
Ruotsinkieliset eivät todellisuudessa halua palvella toisiaan. He haluavat mennä yksityisiin businessfirmoihin ja yksityisiin lääkärifirmoihin ja hoitaa varakkaimpien kansalaisten, olkoot suomen- tai ruotsinkielisä,
lakijutut.
Illan A-studiossa Henriksson valehteli väittäessään että ruotsinkielisiä on yhtä paljon kaikisa ammateissa kuin suomenkielisiä.
Tämä on sula mahdottomuus koska 5%:n ruotsinkielisistä koulutetaan n. 20% Suomen ekonomeista. Samoin yliopistojen eri linjoilla mm. kasvatustieteissä ja psykologiassa heitä on huomattavasti väestönosaansa enemmän.
Myös valtiotieteilijöissä, ja lisää tulee kun ”soc & kom ” nyt on ”osa” yliopistoa. Siis ruotsinkielinen alempi ammattikorkeakoulu.
Rehtori Leo Havukainen oli oikeassa todetessaan, että he haluavat kaikkien suomenkielisten olevan ”mukamas ” valmiit palvelemaan heitä.
Nähdäkseni he ennenkaikkea haluavat ruotsinkielistää Suomen virkakunnan. He haluavat johtaa meitä.
Näkihän sen jo Suomen ensimmäisistä EU:n virkamiehistä Lähes kaikki merkittävät virat Suomesta oli ohjattu ruotsinkielisille.
Pakkoruotsi on vain ovela salajuoni. Kuten joku täällä totesi, saivathan ruotsinkieliset palvelua ruotsiksi jo ennen peruskoulun pakkoruotsia.
Yksi pakollinen kieli äidinkielen lisäksi ja vapaaehtoinen, valinnainen vieras kieli lisäksi.
ainoa järkeä ratkaisu ongelmaa koulujen kieliaineisiin.
Sekä totalitaristinen virkakielto kumoon.
Leo Havukainen olisi voinut muistuttaa Suomen Kuvalehden gallupista, jonka mukaan vain 15% tiesi mitään kielilaista. Ja heistäkin osa vain luuli tietävänsä.
Sellaisia lakeja kansanedustajamme meille laativat. SALAISIA.
Miksei kielilaista voinut etukäteen puhua, jos ei ollut mitään salattavaa ?
Oliko liian tulenarkaa ainetta ?
Historia tulee kovin ottein tuomitsemaan Paavo Lipposen, joka oli kielilain ykköskätilö.
Tosin hänet historia tuomitsee monesta muustakin. Lähes kaikesta mitä hän junaili.
PS Helsingin yliopiston kielikeskus kouluttaa ulkomaalaisia ruotsinkielisiksi ! Ulkomalaisia.
Niin on Suomi vauras maa. …
Mutta Ruotsille on liian kallista antaa suomenkielisille suomenkielistä peruskoulutusta.
Eikä puhettakaan, että he alkaisivat kouluttaa yliopistoissaan ulkomaalaisia suomenkielisiksi.
http://areena.yle.fi/video/589658
Vihdoinkin asiaa..
Pakkoruotsin koko likainen,
kansanvaltaa halveksiva historia.
EU halusi tutustua tarkemmin Suomen kielipolitiikkaan joskus vuonna 2002. OPM kuulemma torppasi hankkeen. Ketähän siellä mahtoi olla, hmmm….
Uskon ihmisten (ja yritysten) kykyyn ajaa omaa etuaan. Ruotsia opiskellaan ja palveluja tarjotaan jos/kun siitä on hyötyä. Pakko ei aja kenenkään etua. Kielivapaus ajaa.
Hyvä Ode!
Puhut asiaa. Hienoa, että Suomestakin löytyy suoraselkäisiä ja rehtejä poliitikkoja.
Hei Osmo, kysyisin sinulta … kun nyt näytät joskus vastailevankin.
Tuolla aiemmin puhuit vainoharhaisuudesta. No selitäpä seuraava ilman mitään saalliittoteorioita:
1. PISA-tutkimusten perusteella suomenkielisten koululaisten taso on olennaisesti korkeampi kuin ruotsinkielisten.
2. Lukioon valitaan suhteessa enemmän ruotsinkielisiä kuin suomenkielisiä.
3. Silti ruotsinkielisten reputtaneiden määrä on olennaisesti pienempi ja arvosanat muutenkin paremmat kuin suomenkielisillä.
Mysteerikö? Vai johtuisiko se siitä, että, ruotsinkielisillä on oma ylioppilastutkintolautakuntansa, ja oma Gaussin käyrästönsä. – Ja sitten ruotsinkielisiä pitää vielä suosia muillakin tavoin yliopistoon pääsyssä!
Tällaiset ovat olennaisia oikeudenmukaisuuskysymyksiä.
Katainen on vaikeuksissa, kun joukkue pääsi äänestämään väärin. Porvarit ovat kyllä niin äärimmäisen nöyrää väkeä rkp:n suuntaan, kun kiviniemikin heti ensi töikseen otti vahvasti kantaan kouluruotsin puolesta. Ikään kuin muuta tärkeää ei olisi ollut…
Voi tätä alennustilaa kokoomuksessa ja keskustassa…..
”Ruotsalainen/Suomalainen/Saamelainen/Marsilainen jne. on asunut täällä ainakin 500/1000/1500/25000/joku miljardi vuotta”:
Tämän hetkisten tietojen mukaan kukaan meistä ei ole asunut täällä paljonkaan yli sataa vuotta, suurin osa jonkun kymmenen vuotta. Tuleeko meidän tosiaan järjestää yhteiskunnan *nykyinen* muoto niin, että voimme kuvitella sen tyydyttävän täällä joskus asuneita, mutta kauan sitten kuolleita ihmisiä?
Mitäs jos keskityttäisiin eläviin ja tuleviin, sen sijaan että elettäisiin menneessä?
Hienoa. Toivon kantanne voittavan myös korostetun kaksikielisessä puolueessanne.
Piditte itsestäänselvyytenä, että ruotsinkieliset palvelut on taattava koko maassa. Miksi? Ei Suomi ole aidosti kaksikielinen. Kaksikielisiä ovat vain parin rannikkokaistan ja jotkut saaristojen kunnat.
Suomi on julistettava mahdollisimman pian virallisesti yksikieliseksi, ei pakkoruotsin poisto voi olla kuin välitavoite, ja vähemmistöjen kielelliset tarpeet voidaan hoitaa alueellisella kaksikielisyydellä ja tulkkauspalveluilla.
Ei ole tuijotettava ruotsinkielistemme tapaan menneisyyteen vaan elettävä tätä päivää ja rakennettava tulevaisuutta.
HYVÄ OSMO! Toivottavasti pääset johtamaan vihreitä. Sinnemäki ja moni muu siellä ovat pakkoruotsin kannalla, mikä on aivan käsittämätöntä mielestäni.
http://www.vapaakielivalinta.fi http://www.pakkoruotsi.net
Olen seurannut tätä keskustelua noin 6 kuukautta ja pohtinut vaikka miltä kantilta asiaa. Olen tullut siihen tulokseen, että Suomesta tehtävä virallisesti yksikielinen. Samoin kuin Ruotsi on yksikielinen ja muut kielet ovat vähemmistökieliä. Suomalainen koulujärjestelmä tehtävä sellaiseksi koko maassa (Ahvenanmaa olkoon poikkeus), että kaikki oppivat riittävän hyvin suomea. Mikäli jostain syystä ei opi tai pääsee elämän aikan unohtumaan, niin sitten tulkkipalveluja, jos ei löydy ruotsia puhuvaa hätiin. Nykyinen meno ei voi jatkua, että 95 % opettelee ruotsia 5 % takia, nykytilanne on nurinkurinen.
Hienoa, että järjen ääni on joillakin politiikoilla. Toivon, että omat nyt alle kouluikäiset lapseni välttyvät tältä keskustelulta ja virkamies- ym. pakkoruotsilta. Toivottavasti muutkin vihreät kannattaisivat valinnanvapautta.
Kuinka kummassa yksinkertaisesta asiasta on saatu näin monimutkainen! Asia on niin, että ruotsi Suomessa on röyhkeyttä, pakkoruotsi on silkkaa rasismia.
Suomessa on tehtävä samoin kuin on ollut, ja on, tapana muuallakin Pohjolassa suomen suhteen – ruotsi on hävitettävä järjestelmällisesti koko maasta, Ahvenanmaa mukaan lukien.
Kyllä me voimme suhtautua ruotsiin sivistysvaltion tavoin vaika Ruotsi ei ole suomeen suhtautunutkaan niin.
Mitään anteeksipyyntöäkään Ruotsista ei ole kuultu.
Kiitos, Osmo, minunkin lasteni puolesta.
Itse yksikielisellä paikkakunnalla varttuneena olen sittemmin oppinut pitämään suurena rikkautena että voin perehtyä vaikkapa Topeliuksen runoihin ja muihin vastaaviin kansallisaarteisiin alkuperäiskielellä, juurikin aikanaan teininä kritisoimani pakkoruotsin ansiosta.
Jos sitten halutaan tyysten ohittaa nykyään kovin epämuodikkaat kulttuurihistorialliset arvot, niin suotavaa olisi että pakkoruotsin vaihtoehtona olisi pakkovenäjä. Saattaisi siinä pahin fennomania karista kyrillisten aakkosten äärellä :).
Valitettavaa onkin että tässä keskustelussa hukkuu se olennaisin kysymys: miksi kieliä ei ylipäätänsä opeteta enemmän heti peruskoulun alaluokilla, jolloin lapsilla on siihen liittyvä herkkyyskausi? Tunnen useita ihmisiä jotka ovat lapsena oppineet helposti 3-4 kieltä monikielisen ympäristön ansiosta, leikin ja satujen kautta, ei kielioppia pänttäämällä.
Matematiikkaa ehtii oppia myöhemminkin, itse asiassa monia matemaattisia asioita ei edes kannata opettaa ennen kuin lapsen kognitiiviset valmiudet ovat tarpeeksi kehittyneet. Sen sijaan kielten kohdalla aikaisemmasta aloituksesta olisi selvää hyötyä. Kielten oppiminen ei myöskään ole nollasummapeliä jossa jokainen opittu kieli olisi muilta kieliltä jotain pois, vaan jokainen uusi kieli on aina edellistä helpompi. Itselläni pakkoruotsi helpotti aikanaan saksan opintoja, samoin kuin englanti ja ranska alkoivat alkeiden jälkeen yllättäen tukea toisiaan latinalaisperäisen sanaston ansiosta.
Osmohan puhuu asiaa! Hienoa että poliitikot uskaltavat tulla kaapista tässäkin asiassa. Vapaaehtoinen kielten – myös ruotsin- opiskelu olisi lastemme paras työllisyyden ja koko maamme kilpailukyvyn tae. Edellinen keskustelija perusteli tyypilliseen pakkoruotsimyönteiseen tapaan pakon hyötyä porttina muihin kieliin. Tämähän on järjetöntä: olisit oppinut saksaa, englantia ja ranskaa helpommin opiskelemalla näitä kieliä suoraan. Nollasummapeliä on opetussuunnitelman tuntimäärät: mikäli siellä on ”pakkoruotsia” viemässä aikaa vapaaehtoisilta kieliltä se todellakin on pois toisilta kieliltä. Itse olen pakkoruotsini aikanaan turhaan kärsinyt. Naurattaa ruotsinopettajani hokemat ”tarvitsette ruotsia päivittäin”. Toivon että lapseni saisivat opiskella itse valitsemiaan hyödyllisiä kieliä.
Pitäsi varmaan kertoa balteille että on olemassa oikeus äidinkieleen ja äidinkielisiin palveluihin.
Siellähän melkein puolet asukkaista asuu ilman semmoista ihmeellista oikeutta. Js Euroopan politiikot hyväksyvät sen aivan mainiosti!