Avainsana: tasapainotyöttömyysi

Tun­nus­tan häpeäk­seni, että en ole lukenut Lau­ra Wimanin väitöskir­jaa aiheesta, enkä sitä saa tänne junaan Bratisla­van ja Bud­abestin välille. Sik­si kir­joi­tan omiani.

Ensi tun­tu­mal­la tun­tuu selvältä, että kun talous kas­vaa, val­tio ja kun­nat saa­vat enem­män vero­tu­lo­ja  ja voivat rahoit­taa run­saam­man hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan. Sil­loin tosin jää selit­tämät­tä, mik­si vuon­na 1989 oli varaa parem­paan hyv­in­voin­tiy­hteiskun­taan kuin nyt, vaik­ka BKT asukas­ta kohden on nyt selvästi suurempi.

Kun tuot­tavu­us nousee, talous kas­vaa, ja tuot­tavu­u­den suh­teessa nou­se­vat myös palkat. Pääosa hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan menoista kas­vaa palkko­jen tahdis­sa. Palkat nou­se­vat samas­sa suh­teessa myös julk­i­sis­sa töis­sä, joten niiden rahoit­tamista talouskasvu ei helpota. Huo­mat­ta­va osa tulon­si­ir­roista kas­vaa de fac­to ansio­ta­son tahdis­sa. Jos ei kas­va, tulon­si­ir­to­jen, esimerkik­si lap­sil­isien, merk­i­tys heikke­nee eli hyv­in­voin­tiy­hteiskun­ta rapau­tuu. Jat­ka lukemista “Hyv­in­voin­ti­val­tio ja taloudelli­nen kasvu”