Kokoomuksen siirtyminen puoluekentässä oikealle ja kohti arvokonservatismia – siis persuuntuminen – on avannut poliittiseen kenttään ison aukon poliittiseen keskustaan kuuluvalle arvoliberaalille urbaanille puolueelle. Aukko suorastaan huutaa täyttäjäänsä.
Paras osoitus kokoomuksen muuttumisesta on, etteivät monet puolueen jäsenet ymmärrä minkään muuttuneen, koska he ovat muuttuneet itse mukana. Monet kokoomuslaiset tuttavani kuitenkin ovat huomanneet muutoksen ja ovat siitä surkeana.
Sosiaalipsykologia ei ole vahvuuksiani, mutta itse näen kehityksen menneen suunnilleen niin, että kun hallitusyhteistyön nimissä on puolustettu monia alun perin perussuomalaisten tavoitteita, niistä on tullut kokoomuslaisille myös omia tavoitteita. Moni ennen torjuttu ajatus on normalisoitunut ja sen kannattamisesta on tullut luvallista. Tämän suuntaista ajattelua on ollut ennenkin, mutta nyt se on noussut pintaan. Voisi jopa sanoa, että puolue on palannut juurilleen.
Vuoden 2011 jytky vaikutti samalla tavalla moniin duunaritaustaisiin vasemmistoliittolaisiin. Omista ulkomaalaisvihamielisistä ajatuksista oli ennen vaiettu, mutta jytkyn jälkeen niistä uskalsi puhua. Jatka lukemista ”Poliittisessa keskustassa on urbaanin arvoliberaalin puolueen mentävä aukko”