Tässä kirjoituksessa on selviä vaikutteita Teemu Luukalta.
Ennen kuin alan pohtia, mitä olen mieltä oikeiston noususta, pitää määrittää, mitä tarkoitetaan nousevalla oikeistolla.
Oikeistolaiseksi mielletyt ajatukset voidaan jakaa karkeasti kolmeen ryhmään:
-
- Henkinen konservatiivisuus ja auktoriteettien kaipuu ja perinteisten sukupuoliroolien kannattaminen;
- Rikkaiden edun ajaminen;
- Vastuullinen talouspolitiikka.
Aloitetaan tuosta konservatiivisuudesta ja auktoriteettien kaipuusta.
Ennustin jo kirjassani Ratkaiseva aika (1986), että teollisuusautomaatio ja muu teknologian kehitys heikentää perinteistä suorittavaa työtä tekevien asemaa yhteiskunnassa ja korostaa osaamisen merkitystä nostaen rakenteellista työttömyyttä. Sen verran pitää nostaa omaa häntää, että vaikka asian tietävät nyt kaikki, se oli tuohon aikaan aika hyvin ennustettu, sillä kehitys työmarkkinoilla meni aivan toiseen suuntaan kohti todellista täystyöllisyyttä ja palkkaerojen pienentymistä, koska silloin melkein kaikkia tarvittiin työmarkkinoilla. Esitin tuolloin ja esitän yhä, että asiaan pitäisi reagoida subventoimalla matalapalkkaista työtä, koska on kaikin puolin parempi, että ihmiset tekevät matalatuottoista työtä kuin että eivät tee työtä lainkaan ja koska suuret tuloerot eivät ole maalle hyväksi. Olen edelleen tätä mieltä ja harmittelen, että tämä hallitus on mennyt päinvastaiseen suuntaan karsimalla palkkatuloja täydentäviä tulonsiirtoja.
Nyt ymmärrän, että esittämäni lääkkeet toimisivat vain osittain. Ne jättivät yhden ongelman ratkaisematta: hyvän ja arvostetun ammatin menettäneiden itsetunnon. Siihen ei pelkästään riitä heidän taloudellisen tilanteensa kohentaminen.
Arvostuksen kaipuu saa hyväpalkkaisen työn menettäneet äänestämään oman asemansa kannalta kovin epäjohdonmukaisesti, Yhdysvalloissa miljardöörien etuja ajavia republikaaneja. Suomessakin heidän talouspoliittiset ajatuksensa ovat oikeistolaistuneet eli kääntyneet ainakin lyhyellä tähtäyksellä omia etuja vastaan. Onhan moni siirtynyt peräti Vasemmistoliitosta perussuomalaisiin.
Miksi evoluutio on tuottanut auktoriteettiuskoisia ihmisiä?
Nyt astun kauas Luukan kirjan teemoista. Anteeksi, jos joku loukkaantuu, mutta olen pitkään samaistanut konservatiivisen ajattelun ja erityisesti auktoriteettiuskon lahjattomuuteen. Se ehkä johtuu pitkästä kokemuksestani yliopistomaailmassa, jossa ei arvosteta auktoriteetteihin uskovia vaan päinvastoin uutta etsiviä. En tarkoita tässä lahjattomuudella matalaa älykkyyttä vaan henkistä rajoittuneisuutta – halua saada yksinkertaisia vastauksia monimutkaisiin ongelmiin, jotta maailma olisi helpompi hahmottaa.
Miksi evoluutio on tuottanut konservatiivisesti ajattelevia ihmisiä? Koska ihminen on yhteiskunnallinen eläin, evoluutio ei ole tuottanut yhtä optimaalista ihmistä vaan erilaisia ihmisiä erilaisiin tehtäviin. Uskon, että auktoriteettiuskoisia on tarvittu sotilaiksi. Olihan sotiminen aiemmin jopa jatkuvaa. Jos ajatus sotilaista on liian yksinkertaistava, ehkä heitä tarvitaan yleensä vain alamaisiksi, jotka eivät kyseenalaista liikaa saamiaan määräyksiä. Uskon kuitenkin, että evoluutiolla on ollut tarkoitus auktoriteetteja kunnioittaviin ihmisiin.
Kirjassaan Demokratian iltahämärä Anne Applebaum esitti arvion, että noin kolmannes ihmisistä on auktoriteettiuskoisia. Tämän mukaan perussuomalaisilla on vielä tilaa kasvaa.
Nämä kansalliskonservatiivit, joita ei Suomessa saa kutsua äärioikeistoksi vaikka muualla heitä siksi kutsutaankin, edustavat jokseenkin kaikkea sitä, mitä minä vastustan. Suomessa he eivät ole oman historiamme johdosta Putinin ihailijoita, mutta muissa maissa Putinin hallintotapa viehättää heitä suuresti. Tähän on tosin saattanut johtaa myös se taloudellinen tuki, jota äärioikeistolaiset puolueet saavat Venäjältä. Demokratia ja länsimaiset arvot eivät ole arvossaan.
Sivistysporvari nukkuu yönsä huonosti
Tässä samaistin kansalliskonservatiivit perussuomalaisiin olettaen, että kokoomuslaiset ovat toista maata. Monet tutkimukset osoittavat, että kokoomuksen äänestäjäkunta on nopeasti persuuntunut ja kokoomuspoliitikot heidän mukanaan. Seura tekee kaltaisekseen?
Pessimistinen käsitykseni on, että sivistysporvareista suuri osa on ollut sivistyneitä vain, koska niin on kuulunut olla. Nyt kun ulkokuorta on vähän rapsutettu, todellinen minä on paljastunut sen alta. Toivon visusti, ettei näin ole.
Joku vasemmistoliiton poliitikko valitti minulle vuonna 2011, että perussuomalaisten jytky oli saanut osan heidän väestään persuuntumaan erityisesti suhteessa toisen näköisiin, koska ajattelu, joka on ollut heillä koko ajan pinnan alla, onkin nyt hyväksyttyä valtavirtaa. Sen jälkeen vasemmistoliitosta on siirtynyt paljon äänestäjiä perussuomalaisten leiriin.
= = =
Tämä on saattanut kuulostaa mustavalkoiselta, mutta akateemisesta maailmasta kotoisin olevana inhoan oikeasti konservatiivista ajattelua. Seuraavat osat koskevat tuloeroja ja vastuullista talouspolitiikkaa. Niissä on odotettavissa vähän enemmän harmaan sävyjä.
“En tarkoita tässä lahjattomuudella matalaa älykkyyttä vaan henkistä rajoittuneisuutta – halua saada yksinkertaisia vastauksia monimutkaisiin ongelmiin, jotta maailma olisi helpompi hahmottaa.”
Eivätkö tekstissä tarjoamasi vastaukset olleet nyt melko yksinkertaisia?
Soininvaaralle kommenttina että akateemisessa maailmassa on itse asiassa tapahtunut valitettavasti muutos joka on osittain itse aiheutettu idealoginen muutos. Muistan vielä kun yliopistossa vallitsi hyvin monipuolinen ilmapiiri. Sivistysporvareita siedettiin siinä missä vihervasemmistolaisia. Viime vuosina on tapahtunut jotain akateemisessa maailmassa joka alkoi varmaan jo aiemmin mutta se ei ollut vielä pinnalla. Nyt se on tullut pinnalle. Tiedän kyllä että monia entisiä professoreja oli mukana myös Kokoomuksessa ja jotkut ovat siirtyneet perussuomalaisiin. Heitä pitäisi myös kuuntella. Yliopistoilla on hyvin laaja itsehallinto joten yliopistolla on paljon liikkumatilaa. Yliopiston johdolla on suuri vastuu mihin suuntaan yliopistojen henkinen ilmapiiri kehittyy. Yksi ratkaisu tähän on kuitenkin olemassa eli monipuolisten ja erilaisten mielipiteiden salliminen ja dialogi jossa on mahdollista ymmärtää erilaisia mielipiteitä. Sivistysporvaritkin tuntevat olonsa mukavaksi kun yliopistoissa olisi parempi ilmapiiri jossa siedetään erilaisuutta. Yliopiston perusidea eli universitas tarkoittaa kokonaisuutta. Sen palauttaminen vaatisi dialogiaa yliopistojen sisällä. Tämä vähentäisi tuota mustavalkoisuutta jota itsekin kammoat.
Sitä jäin pohtimaan, että jos oikeistohörhöt ovat usein auktoriteettiuskovaisia, niin miksi ovat samalla salaliittoteoreetikkoja?
> Sitä jäin pohtimaan, että jos oikeistohörhöt ovat usein auktoriteettiuskovaisia, niin miksi ovat samalla salaliittoteoreetikkoja?
Salaliittoteoriat antavat maailmalle selityksen ja järjestyksen. Halu saada asiat selkeiksi ja kaikki järjestykseen on auktoriteettiuskon ytimessä. Sekasorto, kaaos ja monimutkaisuus ovat sen vihollisia. Se että maailmaan hallitsee illuminati/liskomiehet on täten houkuttelevampi selitys kuin että maailman täysin kaaoottinen paikka jota ei lopulta johda kukaan tai mikään yksittäinen taho.
Nykyistä maailmanjärjestystähän ylläpitää kasvoton “establishment”, eli muutaman vuoden välein vaihtuvat poliitikot, virkamiehet, suuryritykset, kaupallinen media, tiedemaailma, ylikansalliset organisaatiot (YK yms.), kansainväliset sopimukset jne. Ei ole selvää auktoriteettia tai voimamiestä, jota palvoa.
Lisähämmenystä aiheuttaa se, että demokraattisissa maissa edes presidentillä ei ole valtaa kävellä esim. oikeuslaitoksen yli. Auktoriteettiuskovainen kysyy: miksi tällainen paskajärjestelmä on edes luotu? Mutta sitten kun tulee joku, joka haastaa oikeusvaltion ja demokratian normaalit prosessit, niin…
Mitä salaliittoteoreetikkoihin tulee, heistähän moni uskoo, että nykyistä maailmanjärjestystä johtaa kulisseista käsin jokin voimahahmo (esim. Soros) tai pahantahtoinen organisaatio (esim. WEF). Eli kärjistettynä salaliittoteoreetikko ajattelee, että joku vetelee taustalla nyöreistä ja mikromanageeraa suurin piirtein kaikkea, lampaat eivät vain ole sitä tajunneet. Tällöinhän maailmaa tulkitaan eräänlaisen auktoriteettiuskon kautta: establishmentillakin on oltava johtaja, muuten se ei käy järkeen. Tässä vaiheessa salaliittoteoreetikon auktoriteettiusko ei kuitenkaan ole vielä “tottelevaisuuden” synonyymi, vaan enemmänkin jonkinlainen tapa hahmottaa maailmaa. Eli uskotaan, että aina on joku auktoriteetti jossain.
Jossain vaiheessa salaliittoteoreetikot kuitenkin löytävät myös “hyviksen”, joka on asettunut taistelemaan mädättynyttä establishmenttia vastaan. Silloin heistäkin voi kehittyä “oikeita” auktoriteettiuskovaisia, tottelevaisia kulttilaisia. Siksi auktoriteettiusko ja salaliittoteoreetikkous nivoutuvat toisiinsa.
Tässä kohtaa on ehkä myös hyvä pohtia, mikä motivoi salaliittoteoreetikkoja olemaan salaliittoteoreetikkoja. Oma käsitykseni ja varmaan myös monen muun: maailma tuppaa olemaan aika sekava ja usein myös ikävä paikka, joten lienee psykologisesti vähemmän kuormittavaa, kun asioille löytyy jokin looginen selitys. Jos vaikka koulubussi suistuu rotkoon ja 27 lasta kuolee, niin on se kai lohdullista ajatella, että tälle oli jokin syy, olipa se syy kuinka raaka tahansa. Voi vaikka ajatella, että tämä oli nyt joku NWO:n operaatio, jolla peiteltiin vaikkapa Hunter Bidenin kannettavan tietokoneen sisältöä. Ehkä joku kuolleista lapsista oli nähnyt sen? Sitten voi tietenkin lohduttautua sillä, että tämä ei tapahdu toistamiseen, kunhan vain pysäytämme NWO:n ja laitamme Ursula von der Leyenin telkien taakse jne. Tai sitten voi syyttää vihervasemmistoa siitä, että tie oli liian huonossa kunnossa. Tai ihan mitä tahansa. Jonkun syy sen on oltava. Jos minun pitäisi summata tuntemieni salaliittotyyppien ajattelua, se menee näin: “Emmää täs Lahtist ja konekiväärii kaippa yhtikäs. Syyllissi mää kaipasi.”
Vaihtoehtoinen selitysmallihan olisi sitten vain, että maailma on joskus hanurista ja toisinaan täällä tapahtuu kamalia asioita ilman mitään selkeää syytä tai syypäätä. Sehän on masentava ajatuskin. Eli salaliittopohjainen maailmankuva tarjoaa tavallaan lohtua sekä helpon keinon käsitellä elämän ikävyyksiä.
Lisäksi salaliittopohjainen maailmankuva yhdistettynä auktoriteetin palvomiseen toimii myös uskonnon korvikkeena tai lisukkeena. Tällöin se itse salaliitto on ikään kuin uskonnon opit ja Trump/Putin/kuka lie on jumala tai jumalan sanansaattaja. Clintonille, Sorosille ja vastaaville jää sitten saatanan tai saatanan kätyrin rooli.
Minusta tästä kaikesta juontuvat myös fasismin “opit”, joihin kuuluu, että on suhteellisen tarkasti määritellyt in- ja out-groupit (patriootit vs. globalistit jne.) ja kaiken keskiössä on sitten se vahva johtaja, joka näyttää meille tien. Pahoittelut kaikille salaliittoteoreetikoille, jotka eivät ole fasisteja, mutta ainakin minun tuttavapiirin salaliittohörhöt fanittavat lähes kaikkia mahdollisia despootteja ja halveksuvat myös demokratiaa (paitsi silloin kuin heidän suosikkinsa voittaa vaalit).
No, tämä oli vain oma tulkintani aiheesta. Meni ehkä vähän sekavaksi, mutta ehkä tuosta joku pointti löytyy. Olen valitettavasti joutunut seuraamaan parinkin ihmisen luisumista kaninkoloon. Some ja sen algoritmit ovat uskoakseni tehostaneet kyseistä kehitystä. Joskus 2010-luvun blogosfääriaikoina ei varmana ollut yhtä helppoa päästä käsiksi oman mielen synkimpiin syövereihin.
Jos se auktoriteetti lietsoo uskomaan salaliittoihin ja kannustaa denialismiin niin hörhöthän tietenkin voimaantuvat siitä kun joku “auktoriteetti“on heidän puolellaan, eikä pidä heitä hörhoinä kuten muut.
Monesti salaliittoteorioilla haetaan vahvistusta omalle auktoriteettiuskolle. Jos kaikki tunnetut faktat alkavat puhua sen puolesta, että oma poliittinen idoli on ihmisenä täysi k**pä, niin täytyy joko myöntää tulleensa huijatuksi tai sitten etsiä internetistä vastakkaista tietoa, jota kyllä aina löytyy. Paikkansapitävyyden kanssa ei tarvitse olla niin justiinsa.
Vahvistusharhaa on toki myös vasemmalla ja mitä kauemmas vasenta äärilaitaa mennään, sitä enemmän löytyy salaliittoajattelua. Vasemmalla on havaintojeni mukaan vähemmän henkilönpalvontaa, mutta enemmän jumiutunutta ajattelua, jossa uskotaan vaikkapa koulussa opittuja yksinkertaistuksia tietyistä monimutkaisista aiheista eikä suostuta myöntämään, että maailma on selvästi harmaampi. Oikealla taas on selvästi enemmän kaiken maailman liskoihmisjuttuja ja kemikaalivanoja.
Lopulta kaikilla tolkun sentristeilläkin on omat sokeat pisteensä ja virheelliset uskomuksensa eikä kenelläkään ole kristallipalloa, johon kurkistaa. Kukaan ei voi esimerkiksi sanoa, mikä on ihmiskunnan ja planeetan kokonaishyvinvoinnin kannalta optimaalinen kasvihuonekaasujen päästövähennystahti edes EU:n osalta. Silti monet ovat sitä mieltä, että leikkaamme päästöjä liian nopeasti ja suoritamme taloudellisen itsemurhan, toiset sitä mieltä, että vauhtimme on aivan liian hidas ja olemme matkalla kohti perikatoa. Suurinta osaa ei aihe kiinnosta juuri lainkaan.
Tuohon Vasemmistoliiton kannattajien siirtyminen perussuomalaisten kannattajiksi johtuu pääasiassa siitä että Vasemmistoliiton ay-siiven äänestäjät (pääasiassa mies äänestäjät) ovt siirtyneet perussuomalaisiin. Vasemmistoliitosta on tullut nuorten akateemisten kaupunkilaisten hallitsema puolue. Vielä 2000-luvun alussa Vasemmistoliiton kannatus siirtyi isältä pojalle jos isä oli esimerkiksi ammattiliiton toiminnassa. Tämä muutti juuri vuoden 2011 vaalien jälkeen. Syynä oli taloudelliset tekijät joista teknologinen kehitys oli oleellisinta kun vanhat työntekijöitä tilalle otettiin uusia työntekijöitä joilla oli paljon laajemmat tekniset taidot. Vanhoja työntekijöitään ei enään kouluteta kuten aiemmin. Tällä hetkellä perussuomalaisten kannatus elää ja tämä kertoo siitä että moni jättää kokonaan äänestämättä.
Ennemmin niin että Vasemmistoliiton edeltäjät, erilaiset kansandemokraatti ja kommunistipuolueet, oli oikein sopiva koti kaikille auktoriteettiuskoisille konservatiiveille. Heillä oli yksinkertainen ratkaisu tarjota, kunhan kommunismi tulee niin kaikki ongelmat ratkeaa…
Nimimerkki Antilta erittäin hyvä näkökulma tuohon laitavasemmiston hyvin jyrkään Moskova vetoiseen idealogisuuteen. Nykyinen Vasemmistoliitto on SKDL:n perillinen ja puolueen nuorisojärjestö on SDNL:n jatke koska se ei ole Vasemmistoliiton jäsen järjestö kuitenkin kyseessä on peitejärjestö joka yrittää olla erilainen kuin muiden puolueiden nuorisojärjestöt koska onhan progressiivisuus jotain jaloa
Ylipäätään yhteiskunnan tasolla on tietynlaiset vastakkainasettelut:
* Vapaus vs kuri
* Demokratia vs autokratia
* Tasa-arvoisuus vs eriarvoisuus
* Hierarkioiden kannatus vs hierarkioiden purkaminen
* Muutokset vs pysyvyys
* Erimielisyys vs yksimielisyys
Luulen että tälläiset ovat juuri seurausta yksilöiden orientaatioista autoritäärisyyden vs avoimuuden välillä. Yhteiskunta missä autoritäärit ovat vallassa ei siedä erimielisyyttä tai monimutkaisuutta, kuten eivät autoritäärisen personallisuuden omaavat henkilötkään omassa elämässään ylipäätään. Asioiden pitää olla selkeitä, kaikkien yksimielisiä ja jotka sitä uhkaavat laitetaan kurilla ruotuun.
Fasismi ja totalitarismi on sitten se autoritäärisen yhteiskunnan lopullinen muoto, ja johtaa “ongelmatapausten” eliminointiin jotka uhkaavat yhtenäisyyttä. Tätä tehdään ajatuksella että tämä konflikti on sitten se konflikti joka lopettaa kaikki tulevat konfliktit. Ajatus on että yhdenmukainen ja yksimielinen yhteiskunta on se vahvin, tehokkain ja paras yhteiskunta. Lopussa on se tuhatvuotinen yhteiskunta jossa kaikki ovat samanlaisia ja samalla tavalla ajattelevia.
Oikeistolaisuutta parhaiten selittävä yksittäinen tekijä onkin kannatus jyrkkiä yhteiskunnallisia hierarkioita kohtaan. Ranskan vallankumouksessa oikeisto vs vasemmistojako tuli niiden välillä jotka halusivat pitää vallan kuninkaalla (oikeisto), ja niiden välillä jotka halusivat vallan kansalle (vasemmisto). Nykyaikana harvemmin enää kuningasta halutaan, vaikkakin Yhdysvalloissa toki sellaista de facto yritetään tehdä, vaan hierarkioiden kannatus ilmenee nykyisin pääasiassa suurten tuloerojen ja täten valtaerojen kannatuksena.
Tästä katsontakannasta se että persut ja kokoomuslaiset tulevat hyvin keskenään toimeen ei ole yllättävää. Molemmilla on taustalla samanlainen näkemys korkean eriarvoisuuden yhteiskunnasta. Toisella se on kiinnittynyt enemmän etnonationalistisiin kohteisiin, mutta omanlaistaan hierarkkioihin kiinnitymistä sekin. Toisella se eriarvoisuuden kannatus on kiinnittynyt taloudelliseen eriarvoisuuteen. Ja tosiaan, hallituksessahan PS näytti todelliset karvansa esim. suhteessaan talouspolitiikkaan ja AY:n.
Oikeisto ei siis siedä esimerkiksi mielenosoittajia tai lakkoilijoita, vaan nämä ovat uhkana yksimielisyydelle ja yhdenmukaisuudelle. Kuten myös vaikkapa sukupuolivähemmistöt. Nämä nähdään vain ongelmanaiheuttajina, joiden pitäisi vain tietää paikkansa ja tehdä mitä käsketään. Eihän sitä vahvuutta ja vaurautta luoda kaduilla istumalla tai satamat seisauttamalla!
Näitä autotäärisen persoonallisuuden omaavia on myös tutkittu (RWA, Right Wing Authoritarianism), mutta itse en ole niihin hirveästi perehtynyt. Nähtävästi dark-triad personaallisuuden piirteet ovat näissä hyvin vahvoja suhteessa muihin ryhmiin, eli narsismi, psykopatia ja machiavellismi.
Evolutionaarisia syitä erilaisiin ihmisten persoonallisuustyyppeihin en osaa arvuutella, mutta toki yhteisöissä tietynlaista autoritäärisyys on varmaan hyödyksi ainakin konfliktitilanteissa (armeija on tietenkin se ultimaattinen ultrahierarkkinen ja autoritäärinen yhteisö). Taitaa myös olla että autoritääriset piirteet nousevat kaikissa pintaan kun konfliktit ja pelot nousevat pintaan. Kaikki ihmiset siis varmastikin ovat jossain määrin autoritäärisiä, ja sitten hajauman kautta osalla se on hyvin vahva osa persoonaa ja “aina päällä”, ja osa taas on sitten pasifisteja jopa sodassa.
Mutta joo, tälläisiä keloja. Nyt näyttää tosiaan että autoritäärit ovat vahvassa nosteessa, ja arvoliberaalit universalistit alkavat olemaan pinteessä. Ja kun autoritäärit saavat tarpeeksi suuren vallan yhteiskunnassa, niin sitten myllerrykset todellakin alkavat ja tasa-arvon ihanteet ja mekanismit lentävät aika nopeaa ikkunasta pihalle. Empatiakyky ja erilaisten ihmisten ja mielipiteiden arvostaminen ja “sietäminen” kun on vahvaa arvoliberaaleissa universalisteissa, mutta autoritääreissä niitä ennemminkin halveksitaan ja pidetään heikkoutena.
Onkin siis paljon mukavampaa olla autoritääri universalistisessa yhteiskunnassa kuin universalisti autoritäärisessä yhteiskunnassa. Vaikka nykyajan “wokesta” valituksesta muuta voisikin päätellä, mutta nähtävästi autoritääreillä on aivan oikea hätä siitä että trans-sukupuoliset ovat sitä avoimesti, tasa-arvoa puolustetaan/ajetaan eteenpäin ja että joidenkin ruokavalio on eettisempi kuin autoritäärien, ja kehtaavat vielä näitä asioita julistaa turuilla ja toreilla (ja someissa). Nähtävästi koettu hätä on niin suurta että ollaan valmiita luopumaan tyyliin demokratiasta että saadaan vihervassareille näytettyä keskisormea.
Tuntuu ihmeelliseltä meistä universalisteista, mutta jos kannattaa vahvan hierarkista yhteiskuntaa niin kaipa se demokratia on aika kaoottinen ja pelottava paikka.
Ja puhuin oikeistolaisuudesta tässä nyt hierarkiamyönteisyyden kautta. Mutta entä Stalin, Mao tai Castro? Kuten sanoin, jaan tässä vasen/oikea juurikin suhteessa hierarkioihin. Stalinin Neuvostoliitto oli totalitaristinen suurten hiearkioiden yhteiskunta. Lenin ja kumppanit ja myöhemmin Stalin olivat enemmänkin autoritäärejä jotka näkivät marxilaisten ajatuksien kannatuksessa tilaisuutensa nousta valtaan järjestäytymällä oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Kun taas tässä kuvatun vasemmistolaisuuden (hiearkioiden vastustaminen) ongelma on siis ylipäätään järjestäytyminen ja joukkovoima. Vasemmisto tällä tavalla määriteltynä on onneton järjestäytymään ja käyttämään joukkovoimaa, autoritäärit taas ovat kuin siihen tehtyjä.
Tämän näkee nykyään someissakin. Autoritäärisille liikkeiden viestit hallitsevat someja ja mediaa. Siinä missä universalistit keskittyvät “jäsentenvälisiin” etsimään oman liikkeen sisältä ongelmallisia ilmaisuja ja varoo rikkomasta omaa moraalikoodistoaan, autoritäärit katsovat että universalistit ovat meidän vihollisia ja kaikki minkä voi ajatella vahingoittavan vihollistamme on hyvä asia. Sillä ei ole väliä onko ne twiitit ja pläjäytykset totta vai ei, sillä kyse on sodasta jossa kaikki on sallittua kunhan se edistää omaa agendaa. Kunhan viestin voi ajatella “ownaavan libikset” niin välitön uudellenjako ja tykkäys.
Heillä on siis schmittiläinen käsitys politiikasta, jossa on ystäviä ja vihollisia ja tärkeintä on nujertaa vihollinen. Täten vaikkapa Trumpin valehtelulla ja lupausten pettämisellä ei ole mitään väliä, tärkeintä on että hän on nujertamassa sisäisen vihollisen eli kaikenmaailman demokraatit, maahanmuuttajat ja muut wokettajat.
Nykyvasemmisto sen sijaan ei tunnu saavan muodostettua mitään joukkovoimaa tätä kehitystä vastaan, vaan keskittyy kinastelemaan ja filosofoimaan keskenään. Koska viimeksi olette nähneet vasemmiston lanseeraamia narratiiveja mediassa? Oikeisto kyllä tuuttaa harva se päivä ties mitä velkapaniikkia, hyvinvointiyhteiskuntaa (ei siis hyvinvointivaltio), väestönvaihtoa, velkalaivaa, taikaseinää, sattumavoimaa, velkajarrua, wokepediaa, islamisaatiota ja ties mitä lehtien otsikoihin. Vasemmisto on vastaavassa aivan surkea, koska vasemmisto ei tunnu koskaan pääsevän tarpeeksi hyvään yhteisymmärrykseen tilanneanalyysista tai sopivista keinoista. Sitten vaan kinataan keskenään ja kirjoitellaan korkealentoista filosofista ja akateemista analyysia joita kukaan muu kuin vasemmistolaiset itse eivät lue. Brianin Elämässä kuvattiinkin vasemmiston järjestäytymisen ongelmaa hyvin terävästi.
Vahvasti hiearkioita vastustavat henkilöt eivät edes halua yhteiskunnan johtoon, koska he ylipäätään vastustavat tälläisiä hiearkioita. Tälläisten liikkeiden johtoon nousee helposti joukon autoritäärisin henkilö jolla riittää vallanhimoa ja macchiavellismia, ja joka sitten valtaanpäästyään helposti alkaakin tehdä terroria. Tästä syystä universalistienkin vallankumoukset helposti syövät omat lapsensa kun johtoon kuitenkin helposti päätyy autoritäärinen blokki joka takertuu valtaansa.
———–
Pahoin pelkään että tässä autoritäärisessä kehityksessä tullaan menemään vielä paljon pahempaan, ehkä sieltä raunoista taas sitten nousee jonkinlainen liberaalimpi yhteiskunta taas. Edellisestä rokotuksesta fasismia ja totalitarismia vastaan taitaa olla liian pitkä aika, ja teho on hiipunut. Opit ovat unohtuneet ja taas pitää oppia vaikeamman kautta.
Toinen vaihtoehto on että universalistit/vasemmisto saavat rivejänsä järjestykseen ja löytävät jonkinlaista uutta näkemystä tasa-arvon ihanteiden mukaisesta yhteiskunnasta 2000-luvulla, mutta valitettavasti en näe siitä oikein lupaavia merkkejä. Enemmän näitä ryhmiä edustavat puolueet vain tuntuvat siirtyvän kokoajan oikealle itsekin sen sijaan että löydettäisiin omien arvojen kautta omannäköinen oikea vaihtoehto tälle kehitykselle. Nykyajan SDP on hirveän kaukana oikealla siitä mitä vaikkapa kokoomus oli 80-luvulla.
“Taitaa myös olla että autoritääriset piirteet nousevat kaikissa pintaan kun konfliktit ja pelot nousevat pintaan.”
Tämä on minusta hyvä nosto ja esim. Israelin nykymeno on osoitus pelonlietsontaan perustuvan politiikan tehokkuudesta. Sehän on kuitenkin niin, että esim. Iranin julkilausuma tavoite on pyyhkiä Israel pois maailmankartalta ja tätä on sitten Israelin äärioikeiston ollut helppo toitottaa: äänestäkää meitä, niin olette turvassa. Tuota on nyt jatkettu aika pitkään ja etenkin sosiaalinen media on tarjonnut tähän pelotteluun aivan uudenlaisen työkalun. Eivät israelilaiset itsestään muuttuneet murhanhimoisiksi hulluiksi parissa vuosikymmennessä, vaan se on systemaattisen pelkopropagandan saavutus, IMO.
(Joo, olihan Isrealissa sotahulluja ja vahva äärioikeisto aiemminkin, mutta nyt 2020-luvulla ns. kansan syvät rivitkin on saatu ainakin sietämään tuota ajattelu. Hamasin lokakuun 7. iskut olivat sitten se tarvittu kipinä, minkä jälkeen verenhimo vei väestötasolla voiton.)
Venäjän kehityksessä lienee samaa, eli kun silovikit ovat koko 2000-luvun levittäneet systemaattista propagandaa siitä, kuinka länsi haluaa tuhota Venäjän ja ties mitä skeidaa, niin syvät rivit on saatu muutettua “zombeiksi”. Helppoahan se on ollut, kun media on täysin hallinnon käsissä eivätkä ihmiset pääosin osaa muuta kieltä kuin venäjää.
Wilhard
” Siinä missä universalistit keskittyvät “jäsentenvälisiin” etsimään oman liikkeen sisältä ongelmallisia ilmaisuja ja varoo rikkomasta omaa moraalikoodistoaan”
Se onkin kummallista, kuinka vähän vasemmalla suvaitaan erimielisyyttä siihen nähden, että heidän tulisi olla suvaitsevaisia.
Rasistipiireissä riittää, jos olet riittävän rasisti ja siellä onkin monenlaista näkemystä vaikkapa Israelista. Siis ihan juutalaisten murhaamista toivovat uusnatsit ja sitten taas Israel-intoilijat mahtuvat samaan porukkaan! Riittää, kun on niistä tärkeimmistä asioista yhtä mieltä (eli johtaja on aina oikeassa ja siitä ketkä on vääränvärisiä ihmisiä)
Vasemmistossa pitää tuntea kaikki uusimmat trans-termitkin ja tai lentää pihalle kuin leppäkeihäs. Voisi kuvitella, että oikeistossa oltaisiin konformistisia, mutta vasemmalla se konformismin vaatiminen on jollain tavalla laaja-alaisempaa, kun taas oikealla riittää pari pääpointtia.
Laaja-alaisempi konformismivaatimus lienee seurausta siitä, että nykyisten vasemmistoprogressiivien tavoitteet ovat moniulotteisempia ja yhtenäisyys niiden ajamisessa on katsottu tehokkaaksi. Äärioikealla yksinkertaisen maailman ihannetta ajetaan yksinkertaisemmilla säännöillä.
Ideologian mukaiset seuraukset epäkonformismista ja petturuudesta ovat sitten vähän toinen asia, karrikoidusti vasemmalla moititaan useamman kerran ja suljetaan yhteisöstä, jos ei paranna tapojaan, äärioikealla seuraukset ovat fyysisiä, jos siiihen on mahdollisuus.
> Se onkin kummallista, kuinka vähän vasemmalla suvaitaan erimielisyyttä siihen nähden, että heidän tulisi olla suvaitsevaisia.
Kai asian voi niinkin nähdä. Toisaalta nähdäkseni moderni liberaalivasemmisto toki ylläpitää kollektiivisesti tietynlaista moraalikoodistoaan, mutta kuitenkin lähinnä tyytyy huomauttelemaan ja moralisoimaan eri mieltä olevia. Lopulta ytimessä on kuitenkin vapauden ja tasa-arvon ihanteet ja vaikkapa demokratian puolustaminen. Toki popperin suvaitsevaisuusparadoksin mukaisesti arvostelu voi sitten olla rajumpaakin tasa-arvon vastustajia kohtaan (esim. fasisteja kohtaan).
Toki historiassa on ollut myös omanlainen militantti änkyrävasemmisto myös, mutta vaikkapa nyky-Suomessa sellaista autoritääristä vasemmistoa ei kyllä oikein ole missään merkittävässä mittakaavassa. Ehkä jotain yksittäisiä hahmoja.
Autöritäärisessä liikehdinnässä erilaisuuden suvaitsemattomuus on paljon voimallisempaa sanoisinko. Se on aggressiivista, ja kun asetut vastaan saat tottua tappouhkauksiin, ja vaikkapa siihen että tulostetta naamastasi käytetään ampumaradalla maalitauluna. Ja että tietosi päätyvät äärioikeistolaisen terroristisolun listoille:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Lahden_uusnatsiterroristit
Kuvaava ero on vaikkapa sananvapauskysymys, liberaalivasemmisto kyllä moralisoi ja call-outtaa vaikkapa somessa, mutta kun Maga nousi valtaan se teki listoja kielletyistä sanoista yliopistoille ja valtion työntekijöille:
https://pen.org/banned-words-list/
> Rasistipiireissä riittää, jos olet riittävän rasisti ja siellä onkin monenlaista näkemystä vaikkapa Israelista. Siis ihan juutalaisten murhaamista toivovat uusnatsit ja sitten taas Israel-intoilijat mahtuvat samaan porukkaan! Riittää, kun on niistä tärkeimmistä asioista yhtä mieltä (eli johtaja on aina oikeassa ja siitä ketkä on vääränvärisiä ihmisiä)
En tiedä onko sinulla vähän turhan ruusuinen kuva aiheesta? Itsellä tulee mieleen ainakin Pekka Katajan tapaus jossa häneen epäiltiin siis kohdistuneen murhayritys poliittisin motiivein:
https://yle.fi/a/3–11915837
Tälläiset “jäsentenväliset” ovat hyvin eri asia kuin mitä itse tarkoitin liberaalivasemmiston “jäsentenvälisillä”, jossa siis oman kokemukseen siis keskustellaan ja analysoidaan loputtomasti eikä lopulta saada aikaan oikein mitään toimintaa tai ymmärrettävää viestintää ulospäin. Eli kiistellään vaikkapa siitä onko raha lopulta luonteeltaan eksogeenistä vai endogeenistä.
Sanoisin että autoritäärisissä aatteissa vs liberaalivasemmiston “suvaitsemattomuudessa” on paljon isompi ero kuin vain sävyero. Mittasuhteet ovat aivan erilaiset siinä että mitä se että “ei suvaita” tarkoittaa.
Kärjistän hiukan, mutta mielestäni se, mitä vasemmalla ei suvaita alkuunkaan, on ratkaisut. Oli asia mikä tahansa, niin parhaassakin tapauksessa se jumiutuu ikuiseksi diskuteeraamiseksi tai kompromissien hieromiseksi.
Pahimmassa tapauksessa löytyy joku “täydellinen” ratkaisu, joka on oikeasti täysin toteuttamiskelvoton. Esimerkiksi USA:n kontekstissa terveydenhoidon hopealuoti on Medicare for all, jonka käyttöönoton jälkeen lääkärit ja kaikki muutkin terveydenhuollon resurssit loppuisivat kesken ja koko järjestelmä romahtaisi ennen kuin se alkaisi tuottaa minkäänlaisia tuloksia. Energiasektorilla monien vasemmistopoliitikkojen (esim. USA:ssa Sandersin ja Euroopassa monien vihreiden puolueiden) lempilapsi on 100 % uusiutuva energiajärjestelmä, joka on USA:n ja myös melkein kaikkien Euroopan maiden olosuhteissa jokseenkin mahdoton saavuttaa.
Oikealla sentään osataan lyödä asiat halki, poikki ja pinoon, vaikka logiikka tekemisessä usein ontuu.
Entä mikä on se poliittinen ilmansuunta, jonne vihreät, SDP tai vasemmistoliitto ovat siirtyneet? Tuskin nyt ainakaan liberaalimpaan, siis sallivampaan, suuntaan. Ehkä “progressiivinen” on kuvaavampi, koska muuttuahan voi huonompaankin suuntaan.
Mainitsemaasi auktoriteetin kaipuuseen liittyy minusta läheisesti myös turvallisuuden kaipuu. Turvallisuus ja väkivalta ovat sanoja, joiden määritelmää ollaan viimeisen 10 vuoden aikana venytetty erityisesti vasemmistossa. Kaikkialle vaaditaan turvallista tilaa, ja turvattomuuden tunteen voi aiheuttaa vaikka pieninkin mikroaggressio. Jopa sellainen konservatiivien tunnuspiirre kuin kova kriminaalipolitiikka on noussut vasemmistossa suosioon erityisesti seksuaalirikosten osalta.
Progressiivisessa vasemmistossa turvattomuutta aiheuttaa liian hidas ja konservatiivisessa oikeistossa liian nopea muutos. Kummaltakin puuttuu liberaalin kyky olla hätkähtämättä pienestä ja sietää epämukavuutta hintana suuremmasta vapaudesta.
“Nyt ymmärrän, että vaikka esittämäni lääkkeet toimisivat vain osittain. Ne jättivät yhden ongelman ratkaisematta: hyvän ja arvostetun ammatin menettäneiden itsetunnon. Siihen ei pelkästään riitä heidän taloudellisen tilanteensa kohentaminen.”
Tämä on se ongelma, ja se seisoo joka paikassa, kun tajuaa katsoa. Jokaista työtä, joka ei ole riittävän arvostettu korkeasti koulutetulle valkoiselle suomalaiselle, tekee maahanmuuttaja.
Kyse ei takuuvarmasti ole siitä, etteikö Woltia voisi ajaa, vaikka olisi korkeakoulututkinto. Edes viiden sadan euron suojaosat eivät saaneet suomalaisia työttömiä joukoin pyrkimään näihin töihin. Oliko tähän nyt sitten esittää joku oikeakin ratkaisu?
“Velvoittavuutta” meillä on ja on aina ollut, mutta ei sitä koskaan tulla eettisen stressin takia voimaan toimeenpanna niin, että se jotenkin toimisi, joten kaikki ajatukset siitä että “pitäisi mennä näihin töihin tai menettää etuuden” voi unohtaa ratkaisuna. Yhteiskunta, ja TE-palvelut sen osana, ovat tässä mielessä syvällisesti rakenteellisesti rasistisia: maahanmuuttajien odotetaan hakeutuvan sellaisiin töihin, joita pidetään kantaväestön arvon alapuolisina.
Tunnustaudun mielelläni konservatiiviksi.
Nimimerkki Jukalle kommenttina että maahanmuuttajat tekevät yleensä matalapalkkaisia töitä ennen kuin he saavat pitkällä aikavälillä paremman työn. TE palvelut eivät voi velvoittaa työttömiä ottamaan vastaan tarjottua työtä eivätkä työnantajia voi pakottaa palkkaamaan ketä tahansa työtöntä. Kun nimimerkki Jukka tunnustautuu olevansa konservatiivi juuri tästä syystä tälläinen tilanne ei pitäisi olla konservatiiville yllätys.
Jos jokin asia autoritarismin viimeaikaisesta noususta on selvää, on se yleisesti käytettyjen viitekehysten kyvyttömyys selittää ilmiötä. Uudet ja tarkoitukseen sopivammat eivät ole vielä valmiita, vaan vasta kypsymässä akatemian uumenissa.
On aika vaikea ylläpitää dogmia perinteisestä oikeisto-vasemmisto ‑jaosta, ja samanaikaisesti havainnoida kuinka ryhmä ihmisiä siirtyy vasemmistoliitosta perussuomalaisiin, ja heistä tulee perinteisessä viitekehyksessä välittömästi äärioikeistolaisia ilman että ajattelu muuttuu. Hevosenkenkäteoria ei liene tosi perinteisessä poliittisessa viitekehyksessä, mutta havainnot puhuvat puolestaan, ja käyttäytymistieteet tai neuropsykologia eivät ilmiötä vielä osaa selittää. Selityksiä odotellessa esimerkiksi Naapuriseura ry:n ja sen liepeillä vaikuttavien ihmisten käyttäytymistä ei voi kuin ihmetellä.
Ahaa-elämyksiä aiheen tiimoilta substackista The Rational League, erityisen hyvä on essee The Vacancy of the MAGA Mind — The quiet relief of no longer having to think.
Itse uskon että ajattelun välttelyä ohjaavat viime kädessä luonnolait, ympäristön ja perimän kombinaatio määrää ohjautuuko tarve ajattelun välttelyyn tieteelliseen työhön vai auktoriteettien etsintään. Tieteelliset läpimurrot kuten nyt vaikka Maxwellin aaltoyhtälöt tarjoavat vaihtoehtoihin näden yksinkertaisia selityksiä. Harva visualisaatio onnistuu tämän havainnollistamisessa paremmin kuin David Velasco Villamizar:in klassikko Heliocentrism and Geocentrism. Maakeskeinen aurinkokuntamalli on siis oikea sekin, vähän monimutkainen vaan, siksi oikaisemme ja käytämme siitä nimitystä “väärä” tai “epätieteellinen”.
Näin ajatellen ero MAGA-maanikon ja ansioituneen tieteilijän välillä on siis vain aste-ero. Toinen on juuttunut paikalliseen minimiin, ja joutuu käyttämään merkittävä määrän aivokapasiteettiaan kognitiivisen dissonanssin torjuntaan, kun toisella on käytössään tehokkaammat ajattelun työkalut, laajempi todellisuus ja vähemmän dissonanssia. Lahjattomuus on varmasti hyvä sana tätä aste-eroa kuvaamaan. Kuitenkin “halu saada yksinkertaisia vastauksia monimutkaisiin ongelmiin, jotta maailma olisi helpompi hahmottaa” on ääripäitä yhdistävä, ei erottava tekijä.
Nimimerkki Spotulle kommenttina että Naapuriseuran kaltainen järjestö ei olemillään tavalla outo ilmestys Suomen poliittisessa historiassa. Välirauhan aikana perustettiin kommunistien ja vasemmistodemareiden toimesta Suomen–Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seura (SNS). SNS järjesti suuren mielenosoituksen Hakaniemen torilla Helsingissä kesällä 1940 jossa vaadittiin rauhaa ja ystävyyttä Suomen ja Neuvostoliiton välille keskellä suursotaa. Sodan jälkeen SNS:n toiminta laillistetiin ja Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen perustettiin Suomi Venäjä seura ja nyt Ukrainan sodan aikana perustettiin Naapuriseura. Moni nykyinen Naapuriseuran jäsen oli mukana vanhassa Suomi Neuvostoliitto seurassa. Naapuriseura on hyvin sekalainen seurakunta kuten oli vanha Suomi Neuvostoliitto seura ja Suomen–Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seura
Vielä, sana “konservatiivi” sopii nousevan oikeiston kuvaamiseen aivan erinomaisen huonosti. Kyse on pikemminkin radikaalista, jopa vallankumouksellisesta ruohonjuuritason liikkeestä, jonka tarkoituksena on lyödä alas vanha maailma. Sukulaisuus 1900-luvun alun katuradikalismiin on ilmeinen. Liikutaan nopeasti ja rikotaan asioita, tulevaisuudesta tai edes seurauksista välittämättä.
Tämän ajan konservatiivit, siis säilyttäjät, pyrkivät ylläpitämään toisen maailmansodan raunioille perustettua maailmanjärjestystä. Liberaalin vastakohta ei ole konservatiivi, vaan autoritääri, ja pyrkimystä liberaalin demokratian säilyttämiseen voi aivan hyvin kutsua ei-ironisesti liberaaliksi konservatismiksi.
Aina kovin konstruktiivista ja ei ollenkaan yksinkertaistuksia sisältävää kun poliitikko ( toivottavasti ei nyt minäkuva hajoa, et ole tieteilijä, vaan ihan läpikotaisin poliitikko) psykologisoi ”vihollisiaan”.
Muuten identiteettipoliittinen ryhmittymä johon vihreät vasemmiston kanssa kuuluvat ei ole millään mittarilla liberaali vaan hyvinkin autoritäärinen ja auktoriteettiuskoinen.
Asioiden luokittelu on ihmiselle välttämätön tapa jäsentää monimutkaista maailmaa. Osmon luonnehdinta auktoriteettiuskovaisista konservatiiveista on varmasti oikeansuuntainen. Se ei kuitenkaan täysin vastaa omaa arkikokemustani: Olen nimittäin kohdannut ehkä eniten “henkistä rajoittuneisuutta” joidenkin vasemmiston (myös Vihdeiden!) kannattajien keskuudessa. Nämä ihmiset eivät ehkä seuraa ilmeistä ulkoista auktoriteettia, mutta heillä on äärimmäisen vahva sisäinen muuttumaton maailmankuva. Älyllinen uteliaisuus loistaa poissaolollaan ja maailmankuvaa horjuttavat asiat torjutaan tehokkaasti.
Ehkäpä “henkiseksi rajoittuneisuus” koskee kaikkea äärilaidan ajattelua vaikka se blogissa oli liitetty oikeistoon.
> Se ei kuitenkaan täysin vastaa omaa arkikokemustani: Olen nimittäin kohdannut ehkä eniten “henkistä rajoittuneisuutta” joidenkin vasemmiston (myös Vihdeiden!) kannattajien keskuudessa.
Varmaankin sama itselläni, mutta syy on se että en käytännössä kohtaa laisinkaan oikeistolaisia sellaisilla tasoilla joissa henkistä rajoittuneisuutta voisi ilmentää (kohtaan toki kaikenlaisia ihmisiä esim käydessäni kauppakeskuksessa mutta näissä kohtaamisissa en siis keskustele vaikkapa myyjän kanssa yhteiskunnan järjestämisen tavoista). Twitteristäkin lähdin kun Musk alkoi aktiivisesti vinouttaa sitä suosimaan äärioikeistolaista sisältöä (ja hänen omaa egoaan), mutta toki ennen sitä omassa kokemuksessa Twitterissä selkeästi “henkistä rajoittuneisuutta” puskettiin eniten aktiivisesti silmille juuri oikeiston suunnalta.
Eli, minkälaisissa piireissä liikut? Valikoitumisharha on todella iso tekijä jos alkaa yleistää omia arkihavaintojaan koko yhteiskunnan tasolle.
‘Arvostuksen kaipuu saa hyväpalkkaisen työn menettäneet äänestämään oman asemansa kannalta kovin epäjohdonmukaisesti’ OS
On siinä oma johdonmukaisuutensa. Jos rahaa ja hyvinvointia ei ole jaossa, niin status, mahdollisuus olla hierarkiassa joidenkin toisten yläpuolella ja käyttää tätä asemaa hyväkseen on sentään jotain.
Vaikka miljardöörillä ja konservatiivisella tavismiehellä ei ole yhteisiä taloudellisia etuja, molemmat haluavat maailman, jossa ämmät tietävät paikkansa ja pitävät päänsä kiinni. Me Too oli konservatiivin painajainen. Edes rikas ja vaikutusvaltainen mies ei voinut olla varma, että ei joudu rikoksistaan vastuuseen.
Turhan monimutkaista ajattelua. Itse äänestän Persua, eikä minulla ole mitään auktoriteetteja.
Miksi? Persut ovat ainoa järkevää maahanmuuttopolitiikkaa ajava puolue. En hyväksy mitään seksuaalista pervoilua. Laittaisin homot jne. Tri Räsäsen pakkohoitoon.
Talouden suhteen minulle paras puolue olisi Kokoomus, mutta kuvaa häiritsee kaverikapitalismi. Kaverikapitalismi yhdistettynä pöhöön julkeaan sektoriin on mielestäni syy Suomen talousongelmiin, sillä sitähän ajavat sekä Kepuli että Kokoomus. Pöhöttynyt julkea sektori on taas nimenomaan Vihervasemmiston ja Kepulin synti.
Nimimerkki Realistille kysymys että oletko siis todella homoja vastaan kun olet sitä mieltä että heidät pitäisi laittaa pakkohoitoon? Pakkohoito on muuten Suomessa laissa kielletty. Paitsi silloin jos tuomioistuimen päätöksellä henkilö on syyllistynyt rikokseen ja hänen mielenterveydestä on epäselvyyttä eli hän on syytakeeton
Kommenttina ja kysymys tuohon maahanmuuttopolitiikaan niin oletko koskaan katsonut maahanmuutosta olevia tilastoja esimerkiksi siitä että missä päin Suomea maahanmuuttajia on todellisuudessa eniten ja kuinka paljon heidän lukumäärä on suhteessa koko väestöön?
Kun sanot ettei sinulla ole mitään auktoriteettejä esimerkiksi persujen ääntämisessä niin onko esimerkiksi Jussi Halla-aho ollut sinulle koskaan millainen auktoriteetti? Hänet tunnetaan muuten persujen piirissä Mestarina jo ainakin 15 vuoden aikana.Eikös se ole jo hyvin kuvaileva termi itseään ylempänä olevalle henkilölle? Siis mestari!
Suomessa tarvitaan kyllä enemmän kansankapitalismia. Pidän termiä kaverikapitalismia liioiteltuna koskakokoomus ajaa nimenomaan kansankapitalismia. Koska sitä tarvitaan ihan senkin takia koska koska olemme menossa Suomena kohti tytäryhtiö taloutta eli riippuvaiseksi ulkomaalaisesta pääomasta ja investoinneista. Juuri tästä syystä Suomen taloudellinen kehitys poikkeaa monessa yhteydessä muista pohjoismaista jossa kansallinen pääoma (enkä tarkoita tässä kohtaa valtionyhtiöitä) on luonut muun muassa Tanskaan ja Ruotsiin menestyviä kansainvälisiä yhtiöitä.
Nyt kun Riikka Purra on valtiovarainministerinä ollut 2 ja puoli vuotta oletko tyytyväinen hänen tähän asti olevaan politiikkaan? Esimerkiksi mitä mieltä olet hänen saksi kuvista?
Kun se talous nyt vaikuttaa olevan sivuseikka ja maahanmuutto sekä homot ym. pervot olennaisempaa, niin tehdään kysymys: Entäpä jos oma lapsesi, sanotaan nyt vielä vaikka miespuolinen, kertoisi olevansa homo? Tai jos naispuolinen lapsesi kertoisi haluavansa mennä naimisiin Somaliasta kotoisin olevan miehen kanssa, joka vaikuttaisi olevan muuten porvarilliset standardit täyttävä, ts. tekee töitä eikä ryyppää (muslimit yleensäkään eivät) — mitä tekisit?
Minä näen paljon pahempana asiana kuin maahanmuuton tai seksuaalivähemmistöjen esiintulon sen, että nykyään nuoret miehet ja nuoret naiset elävät ikäänkuin omissa maailmoissaan jotka eivät kohtaa, ja siksi harva löytää enää kumppanin itselleen. Sen ovat sosiaalinen media ja puhelindeittisovellukset saaneet aikaan, että mahdollisen kumpanin osalta odotukset ovat liian korkealla.
Lisäksi se että työelämä ja opiskeluelämä on muuttunut sellaiseksi että jokaisen täytyy olla huippusitä ja huipputätä, on johtanut siihen että osa nuorista armottomasti tippuu urakehityksestä pois.
Silfverbergille kommenttina että itse asiassa nuorten miesten ja nuorten naisten koulutuksessa on tapahtunut tuo ero että he elävät ikäänkuin omissa maailmoissaan jotka eivät kohtaa.Juuri tästä syystä he eivät kohtaa toisiaan. Sosiaalinen media on yksi tekijä mutta toinen tekijä on yliopistojen ilmapiiri. Kävin monta kertaa avoimissa luennoissa Helsingin yliopistossa ennen pandemiaa ja sielä oli vielä hyvä ilmapiiri jossa erilaisuutta sallitiin. Pandemian jälkeen tapahtui jotain joka loi toisenalaisen ilmapiirin.Kehitys alkaa jo lukiossa jossa on enemmän tyttöjä kuin poikia. Vielä 30 vuotta sitten lukiolaisista enemmistö oli poikia. . Työelämä on muuttunut kovemmaksi koska kansainvälinen kilpailu on muuttunut viimeiset 30 vuoden aikana kovemmaksi. Eurooppa ja Pohjois-Amerikka on menettänyt kilpailua Aasiaan . Seuraavaksi tulee Afrikka josta oli erittäin hyvä artikkeli Ylen Talous uutisissa.
Tarkoitatko Rahul, että yliopistossa olisi nykyään mies- tai nais- vastainen ilmapiiri? Miten se ilmenee?
Silfverbergille kommenttina että en tarkoita että yliopistoissa olisi mies- tai nais- vastainen ilmapiiriä vaan sitä että tyttöjä opiskelee enemmän yliopistoissa kuin poikia . Tämä on ilmiö johon pedagoginen tutkimus on yrittänyt löytää vastauksia miksi pojat ovat eriytyneet tytöistä opinnoissa
> Turhan monimutkaista ajattelua. Itse äänestän Persua, eikä minulla ole mitään auktoriteetteja. Miksi? Persut ovat ainoa järkevää maahanmuuttopolitiikkaa ajava puolue. En hyväksy mitään seksuaalista pervoilua. Laittaisin homot jne. Tri Räsäsen pakkohoitoon.
En tiedä onko kommenttisi trollailua, mutta kommentoin siitä huolimatta.
Autoritäärisessä ajattelumaailmassa pihvi ei toki ole että minulla pitäisi olla auktoriteetti joka rajoittaa minun mielipiteitäni ja vapauksiani, vaan että pitäisi olla auktoriteetteja jotka pakottavat kaikki muottiin jonka minä koen olevan oikein. Eli vaikkapa että jonkinlainen seksuaalisuus on luonnotonta ja tulee olla kiellettyä. Seksuaalisuus onkin yksi selkeä ja hyvä esimerkki ja yhdistää autoritäärejä kautta historian, ja eri uskontojen ja maailmankolkkien välillä. Adorno joka tutki autoritaarista persoonallisuutta määritteli sen myös yhdeksi autoritaarisen persoonallisuuden peruspiirteeksi: “Sukupuolisuus: liioiteltu kiinnostus toisten seksielämään”
Niinpä!
Realisti ei ajattele omasta mielestään autoritäärisesti, mutta kaikki poikkeavuudet pitää kieltää lailla, karkottaa tai pakottaa muottiin! Mihin tämöinen ajatelu perustuu, paitsi siihen että joku jossain on säätänyt, että moiset asiat ovat poikkeavia?
Nimimerkki Syltyltä oikea havainto että todellisuudessa nimimerkki Realisti todellakin ajattelee auktoritäärisesti mutta ei tietenkään itse huomaa sitä. Sen huomaa vasta ulkopuoliset kommentaattorit
Vanhempani olivat sivistysporvareita., 50-luvun Helsingin yliopiston kasvatteja. Kuitenkin aikalais- ja jälkikäteisarvioissa tuota aikaa, joka oli myös hyvin korkeakirjallinen ja ‑kulttuurinen, on luonnehdittu hyvinkin konservatiiviseksi. Kirjoituksesi yksinkertaisti ehkä asioita liikaa. Itseni on vaikea kuvitella mitään osaa tuttavapiiristäni perussuomalaisten äänestäjäksi. Kuinka paljon lopulta on ”arvostetun ammatin menettäneitä”
— onko se vähän ylimielinenkin arvio.
Kanadalainen filosofi Joseph Heath, jota kovasti arvostan ja joka on antanut paljon vaikutteita yhteiskunnalliseen ajatteluuni (hän on minulle tavallaan samaa kuin Philippe Van Parijs sinulle), kirjoitti juuri kuukausi sitten tätä liippaavasta teemasta erittäin kiinnostavasti: https://josephheath.substack.com/p/populism-fast-and-slow
Heath ei aseta lainkaan keskiöön auktoriteettiuskoa, vaan hänen lähtökohtanaan on Daniel Kahnemanin tunnettu erottelu nopeaan ja hitaaseen ajatteluun, jonka taustalla on kognitiivisen psykologian ns. kaksoisprosessiteoria. Kyse on konservatiivien kohdalla Kahnemanin termein nopeasta ajattelusta: siitä, että ensimmäisen mieleen tulevan idean koetaan heti olevan oikea, ja erityisesti, että kuhunkin yhteiskunnalliseen ongelmaan ensimmäisenä mieleen tulevan ratkaisuehdotuksen koetaan heti olevan se oikea.
Heathin näkökulmasta tässä ei ole kyse auktoriteettiuskosta, vaan ihminen on päinvastoin niin vähän auktoriteettiuskoinen, ettei usko enää mihinkään mikä tulee hänen oman päänsä tai psyykensä ulkopuolelta. Ja tämä on ihan hyvin sopusoinnussa konservatiivien tiedevastaisuuden kanssa. Koska vaikka tieteelliset innovaatiot syntyvätkin ei-auktoriteettiuskoisuudesta, niin samaan aikaan on olemassa taso, jolla nimenomaan tiede nimenomaan on auktoriteettiuskoista. Tarkoitan tällä sitä, että meillä ei ole esimerkiksi useita keskenään kilpailevia aritmetiikkoja, joista yhdessä 2 + 2 = 4 mutta toisessa 2 + 2 = 5 ja kolmannessa 2 + 2 = 772, samaan tapaan kuin meillä voi olla kilpailevia selityshypoteeseja luonnontieteissä tai taloustieteessä.
Itse asiassa tyypillinen jonkin tieteenalan perusoppikirja, jossa on tuhat sivua ja jokin sellainen ytimekäs nimi kuin Physics tai Molecular Biology, on nimenomaan suoranainen auktoriteettiuskon monumentti. Jos sitä perusopintoihin tenttiessään opiskelija yrittää esittää omia uusia, omaperäisiä ja innovatiivisia näkemyksiään sen sisällöstä, niin siinä ei hyvin käy. Vasta sen jälkeen kun sen sisältö on, auktoriteettiuskoisesti, onnistuttu sisäistämään, voidaan mennä aine- ja syventäviin opintoihin, jolloin sitten opitaan se tieteen toinen, ei-auktoriteettiuskoinen ja ei-auktoriteettiuskoisuuden varassa suorastaan lepäävä puoli.
Heathin näkökulmasta tässä puheena olevassa ilmiössä ei myöskään ole mitään, mikä liittyisi erityisesti poliittiseen oikeistoon. Oikeistopopulismi ja vasemmistopopulismi ovat kumpikin yhtä lailla ilmiöitä, joissa kuhunkin yhteiskunnalliseen ongelmaan ensimmäisenä mieleen tulevan ratkaisuehdotuksen koetaan heti olevan oikea. Toinen näistä vain puhuttelee ihmisiä, joille tulee ensimmäisenä mieleen oikeistopopulistinen ehdotus, ja toinen taas ihmisiä, joille tulee mieleen vasemmistopopulistinen ehdotus. Itse asiassa juuri tänään Heath kirjoitti vasemmistopopulismista tästä omasta tulokulmastaan samanlaisen analyysin kuin tuo aiempi oli oikeistopopulismista: https://josephheath.substack.com/p/the-prospects-for-left-wing-populism
Ja tämä kahnemanilainen “nopea ajattelu” on aivan erityisen tuhoisaa, kun nopean ajattelun kohteena oleva ongelma on kollektiivisen toiminnan ongelma (esim. ympäristötuho tai laajemmin mikään mikä liittyy ulkoisvaikutuksiin). Kuten Heath huomauttaa, kollektiivisen toiminnan ongelmaa ensimmäisenä mieleen tuleva ratkaisuehdotus yleensä pikemminkin pahentaa entisestään.
Kiitos, tämä oli mielestäni antoisa näkökulma. Olen itsekin pohtinut että onko tälläisessä populismissa lopulta kyse kyvyttömyydestä ymmärtää abstrakteja konsepteja. Tai haluttomuudesta, tai tunnetason kysymyksestä että yksinkertaiset selitykset ja ratkaisut ovat “puhtaampia” kuin monimutkaiset jotka ovat epäilyttäviä. Kääntää tosiaan sen auktoriteettinäkökulman toisinpäin, itsellenihän tosiaan esim. ilmastotieteilijät ovat auktoriteetti, mutta selvästi eivät sitä ole populistioikeistolle.
Täytyykin tutkia lisää enemmän tähän, hyvä lisä tämä näkökulma jokatapauksessa. Ja eri näkökulmathan tosiaan eivät tarkoita että vain yksi olisi “totta” ja muut “valhetta”, vaan eri näkökulmat samaan aiheeseen auttavat saamaan paremmin kokonaiskuvaa.
Nimimerkki Willhardille kommenttina että oikea kysymys on se että mikä ja kuka on itse asiassa auktoriteetti. Mainsitsit että itsellesi esim ilmastotieteilijä on auktoriteetti mutta selvästi populistioikeistolle ei ole. Jos asiaa kysytään suoraan ilmastotieteilijältä niin hän ei ole auktoriteetti koska luonnontieteesssä ja muissa tieteissä tutkimuksen tulos on se mikä ratkaisee ei kuka sen on tutkinut. Toki henkilön asema on osa kokonaisuutta mutta ei tule ensimmäisenä. Sama koskee humanistisia aloja. Teologia on todennäköisesti ala jossa on auktoriteetti eli Raamattu tai joku muu pyhäkirja joka on muuttumaton. Juuri tästä syystä teologialla on oma tiedekunta.
Tuo istuu hyvin siihen ajatukseen että nopea ajattelu asuu aivoissa ja hidas ajattelu kielessä. Nopea ajattelu tuottaa kieltä, jolla voidaan simuloida todellisuutta hidasta ajattelua käyttäen. Kieli puolestaan viihtyy nopeassa ajattelussa mutta pärjäilee hitaassa. Oppiminen on nopean ajattelun kehittämistä hitaan ajattelun avulla.
Kun nopeaan ajatteluun asettunutta kieltä kohtaa semanttinen rappio, esimerkiksi siksi että uskomusjärjestelmät tai niiden suhde todellisuuteen muuttuu, tai kielelle ei vaan altistuta tarpeeksi, muuttuu hidas ajattelu vaikeaksi tai mahdottomaksi. Nopea ajattelu ei enää tuota kieltä, vaan affekteja. Tämä tarkoittaa että väitteet hyväksytään ennenaikaisesti, koska niiden kanssa ristiriitaiset väitteet eivät koskaan päädy nopeaan ajatteluun asti. Tämä tietysti altistaa populismille.
Tämä siis jos oletetaan että inhimillinen ajattelu toimii tässä suhteessa kuten suuret kielimallit.Jos joku on ihmetellyt viime vuosina miten ChatGPT ja muut LLM:t näyttävät yhtäkkiä oppineen yliopistotason matematiikkaa, algoritmeja ja loogista päättelyä, se johtuu siitä että ne käyttävät tähän “hidasta ajattelua”, eli muuntavat ongelman formaalille kielelle ja ratkaisevat sen kielimallin ulkopuolella.
Kannattaa erotella asiantuntija-auktoriteetti ja johtaja-auktoriteetti. Jos asiantuntija on auktoriteetti, se kai tarkoittaa, että hänen sanomisiaan pitäisi periaatteessa uskoa ainakin hänen oman alansa ollessa kyseessä. Tämä auktoriteettiuskovaisuus sen sijaan näyttää enemmän viittaavan siihen, että kaivataan, että on jokin vahva johtaja joka päättää mitä tehdään (ja tällaisissa päätöksissä ei ole yleensä kyse jonkin alan kapeasta erityisasiantuntijuudesta). Sitten kai toivotaan, että johtajaa totellaan mukisematta ja niin hommat sujuvat. (En tässä yritä ottaa kantaa siihen onko Osmo oikeassa vaan ainoastaan sanon, että tuo väite auktoriteettiuskovaisuudesta näyttää viittaavaan erilaiseen auktoriteettiin kuin mihin sillä sanalla esim tieteen osalta viitataan.)
Veikkaanpa, että merkittävä osa tästä oikeistopopulistien rynnistystä on ihmisten luontaista taipumista konformismiin sekä somea.
Nyt kun some & media on mm. Muskin ja Murdochin toimien takia täynä rasismia ja valeita, ne ihmiset, jotka olisivat aiemmin marinoituneet suvaitsevassa ilmapiirissä, marinoituvat rasistisessa oikeistopopulistisessa ilmapiirissä. Lisäksi erityisest isomessa parhaiten leviää polarisoiva ja nimenomaan negatiiviset jutut. Ja niissä on tällä hetkellä etulyöntiasema äärioikeistolla.
Ja sitten käy kun käy. Some on todellakin osa ongelmaa.
Aloituksessa ja keskustelussa on mielestäni sekaannuksia:
1) Konservatiiveilla on todennäköisesti matalampi need for cognition (NFC) ja typical intellectual engagement (TIE). Konservatiivit todennäköisesti siis lukevat vähemmän kognitiivisesti kuormittavaa sisältöä ja käyvät vähemmän kognitiivisesti kuormittavia keskusteluja, mutta tämä on eri asia kuin auktoriteettiusko. Esimerkiksi tässä on kyseessä enemmän matala NFC tai TIE kuin matala auktoriteettiusko:
“En tarkoita tässä lahjattomuudella matalaa älykkyyttä vaan henkistä rajoittuneisuutta – halua saada yksinkertaisia vastauksia monimutkaisiin ongelmiin, jotta maailma olisi helpompi hahmottaa.”
Englanninkielisen Wikipedian artikkelin molemmista psykologisista piirteistä on hyviä, jos haluaa tutustua aiheeseen enemmän:
https://en.wikipedia.org/wiki/Need_for_cognition
https://en.wikipedia.org/wiki/Typical_intellectual_engagement
Piirteet ovat osa laajempaa avoimuuden piirrettä, johon sisältyy eräitä muitakin piirteitä:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Avoimuus_(psykologia)
2) En usko, että konservatiivit on auktoriteettiuskoisempia. Konservatiivit eivät luota enempää yhteiskunnallisiin instituutioihin, kuten mediaan, tieteeseen tai poliitikoihin. Jos konservatiiveilla olisi korkeampi auktoriteettiuskoisuus, tämän luulisi näkyvän korkeampana luottamuksena yhteiskunnallisiin instituutioihin.
3) Osittain Soininvaaran kirjoittamassa ristiriidassa tieteen ja konservatiivisen politiikan välillä on kyse ihan vaan erosta tieteen ja politiikan välillä, eikä tieteen ja konservatiivisen politiikan välillä. Tieteen tarkoituksena on löytää totuus, ja tieteellinen artikkeli on tarkoitettu aiheesta kiinnostuneelle ihmiselle, joka on valmis lukemaan monimutkaista sisältöä.
Poliittinen keskustelu on tarkoitettu kaikille. Suurin osa väestöstä ei ole kovin kiinnostunutta politiikasta, vaan heihin pitää vedota internetissä yksinkertaisin viestein, jotta he jaksavat lukea viestit. Sanoman täytyy olla myös yksinkertainen, jotta sanoma ymmärretään välittömästi. Suurimmalla osalla väestöstä ei ole kiinnostusta yrittää ymmärtää monimutkaisempaa sanomaa. Tyypillisen Vihreiden poliitikon kirjoitukset internetissä ovat huomattavasti yksinkertaisempia kuin Soininvaaran, mutta Soininvaaran tapaisille kirjoittajillekin on oma yleisönsä.
Osmo: “Koska ihminen on yhteiskunnallinen eläin, evoluutio ei ole tuottanut yhtä optimaalista ihmistä vaan erilaisia ihmisiä erilaisiin tehtäviin.”
Taidatpa kyllä tuossa erehtyä. Tuo on ihan ymmärrettävä hypoteesi, mutta asiasta on myös ihan tieteellistä tutkimusta, ja sen mukaan uskottavampaa on eri hypoteesi. Ainakin seuraava review-artikkeli sanoo, että todistusaineiston mukaan on olemassa (evoluution kannalta) optimaalinen luonne. Evoluutio on kuitenkin liian hidas konvegoitumaan siihen. Hajonnan suuruus luonteenpiirteissa tulee mutaatioiden aiheuttaman hajonnan lisääntymisen ja hajontaa vähentävän valintapaineen tasapainosta.
https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1090513824000722