En ymmärrä mitä vasemmistolaista tai edistyksellistä on halussa siirtää laskuja nuorempien ikäluokkien maksettavaksi. Kovin monet vasemmistopoliitikot kuitenkin ajattelevat niin. Lainaa kannattaa ottaa niin kauan kuin sitä vielä saa.
Luulen tämän ajattelun juontuvan siitä, että vasemmistolaiset eivät kovin usein ole olleet vastuussa rahan hankkimisesta vaan ainoastaan sen kuluttamisesta – tarkoitan siis kunnanvaltuustoissa tai eduskunnassa. Rahan hankkiminen on muiden asia.
Niinpä vasemmistoliitto oli ainoa eduskuntapuolue, joka jäi ulos velkajarrusopimuksesta.
Näin tehdessään vasemmistoliitto oikeutti ajattelun, että köyhien lapsiperheiden ruokamenoista on nyt vain pakko säästää.
Minun kritiikkini velkajarrua kohtaan
Koska varmaan moni huomauttaa, etten minäkään ollut velkajarrusopimuksen innokas kannattaja, kerron tässä, miksi pidin sopimusta rakenteeltaan huonona. Olisin halunnut siitä vahvemman ja vähemmän myötäsyklisen. Nyt tavoite on vähentää valtion velkaa suhteessa BKT:hen yhdellä prosenttiyksiköllä vuodessa. Tämä ei velvoita vähentämään velkaa eurollakaan, jos talous kasvaa tarpeeksi nopeasti. Kun BKT kasvaa, velan suhde BKT:hen laskee, vaikka velkaa on yhtä paljon kuin ennen. Hyvinä aikoina pitäisi vähentää velkaa, mutta nyt sitä pitää vähentää vain huonoina aikoina. Pahimmat talouspoliittiset virheet tehdään juuri nousukauden aikana. Silloin oikeisto lähtee silmät kiiluen alentamaan veroja ja vasemmisto lisäämään menoja, kun juuri silloin ei pitäisi tehdä kumpaakaan. Tästä on paljon esimerkkejä.
Asioista paljon paremmin perillä oleva Niku Määttänen sanoi minulle, että sopimus toimii väittämääni järkevämmin, koska tuo prosenttiyksikkö/vuosi koskee kahdeksan vuoden keskiarvoa, siis kahdeksan prosenttiyksikköä kahdeksassa vuodessa. Niku Määttänen on minua parempi taloustieteen asiantuntija, mutta minulla on enemmän kokemusta politiikasta. Tuo kahdeksan vuotta tarkoittaa, että ensimmäisellä vaalikaudella hallitus voi ajatella, että periaate ei sido meitä lainkaan, vaan on seuraavan hallituksen murhe. Siksi olisin laittanut tavoitteen niin, että se koskee jokaista vuotta, mutta olisi sidottu talouden kasvuvauhtiin – siis että velkasuhteen pitää laskea enemmän nousukaudella ja laskukaudella ei lainkaan.
Mutta tällä siis mennään. Sekin on parempi kuin ei mitään. Valtion velan koroille se tekee hyvää.
Väärin ajoitettu sopeuttaminen
Orpon maine vastuullista talouspolitiikan harjoittajana ei vastaa tosiasioita. Lisäähän tämä hallitus valtion velkaantumista suhteessa bruttokansantuotteeseen nopeammin kuin mikään hallitus tällä vuosituhannella. Toisen maailmansodan vuosina ehkä velkaannuttiin vielä nopeammin.
Teemu Luukan kirjassa esitettiin syy tähän epäonnistumiseen. Ikävät päätökset piti tehdä heti hallituskauden alussa, koska vaalien lähestyessä se olisi vaikeampaa. Siksi säästöt ajoitettiin suhdannekehitystä ajatellen järjettömästi. Tyhmästä ajoituksesta hallitus on kuitenkin vastuussa.
Hallitus selittää, ettei ole hallituksen syy, että suhdannekehitys on Suomessa ollut niin huonoa. Kyllä se on hallituksen syy. Samat kansainväliset suhdanteet ovat vaivanneet kaikki Euroopan maista, meillä kehitys on vain ollut huonompi.
Lopputulos on surkea. Tuskalliset säästöt eivät ole vähentäneet velkaantumista lainkaan, koska ne ovat heikentäneet vastaavasti suhdanteita. Joku voi pitää tätä anteeksiannettavana, koska syynä ei ole hallituksen tahdon puutteesta vaan osaamattomuus. Pientä koululaista ei voi syyttää siitä, että hän on tyhmä, mutta hallitusta voi ja pitää syyttää.
Itse pidin pahimpana virheenä arvonlisäveron korotuksen ajoittamista suhdannekuoppaan. Se lisäsi työttömyyttä paljon. Olen arvonlisäveron kannattaja, mutta ajoitus oli aivan väärä. Olisi voitu säätää laki ja jättää ajoitus auki odottamaan työllisyyden parantumista.
Työttömyyden pitkittäminen on paitsi hölmöä julkisen talouden hoitoa myös vaarallista, koska pitkään työttöminä roikotetuista osa ei palaa työelämään koskaan ja vaikka palaakin, paljon huonommalle työuralle kuin jos työllisyyttä olisi hoidettu paremmin.
Talousennusteita hallitus ei tietenkään tee itse (ainakin toivon niin). En ole nähnyt niitä ennustusmalleja, jotka eivät osanneet ottaa huomioon kulutuskysynnän heikkenemistä. Siksi joudun arvaamaan, mistä virhe saattoi johtua.
Ainakin ennen ekonometrisissa malleissa oli kulutuskysyntä yhtenä klönttinä ostovoiman funktiona. Ei otettu huomioon ostovoiman jakautumista, koska sitä ei ennen sormeiltu niin kuin nyt. Kun otettiin köyhiltä ja annettiin rikkaille, ostovoima pysyi ennallaan, mutta sen rajakulutusalttius laski selvästi.
Kun vielä peloteltiin, että huonojen aikojen koettaessa valtio ei tule apuun, ei ole ihme, että moni alkoi säästää huonojen aikojen varalle. Kun kaikki säästävät, huonot ajat myös tulevat. Jos parturi säästää sillä, ettei korjauta kenkiään suutarilla ja suutari sillä, ettei leikkauta tukkaansa, mitään ei säästy. Parturilla on vain risat kengät ja suutarilla epäsiisti tukka.
Voimaperäisesti hallitus on pyrkinyt heikentämään suhdanneherkintä alaa, asuntotuotantoa. –siis joko pyrki ajamaan asuntotuotantoa alas tai teki sen tyhmyyttään. Lopputuloksen kannalta sillä ei ole väliä.
Ei taida toimia.
Kun ei ole hyviä aikoja.
Onko sitten parempi velkaannuttaa nuoret opintolainoilla, laiminlyödä heidän kouluttamisensa, ajaa köyhyyteen jo lapsina tai jättää heidät vaille Sote-palveluita, kuin reagoida velkaan pragmaattisesti kulloistenkin suhdanteiden mukaan.
Suurin velkahan nuorille aiheutetaan sillä että viedään heiltä mahdolliduudet pärjätä aikuisina ja velkaannutetaan heidät raskaasti henkilökohtaisesti jo ennen kuin he pääsevät kiinni työelämään.
Ja kaiken lisäksi maksatetaan heillä vanhempien yhä suurempia eläkkeitä joilla ei ole edes kattoa ja nostetaan kaiken muun lisäksi koko ajan heidän eläkeikäänsä.
Tämä palautti mieleen Paul Krugman:in BBC Newsnight:ssa 11 vuotta sitten, erityisesti kohdan 4:00 eteenpäin videolla: onko sitten parempi lamaannuttaa talous säästöillä, joiden vuoksi nuorille ei ole tarjolla työpaikkoja sitten kun he opintolainoineen valmistuvat mutta eivät pysty maksamaan lainojaan takaisin tai ylipäänsä aloittamaan aikuista elämää?
Mitä tapahtuu tilanteessa jossa on sekä suo siellä että vetelä täällä: velan ottaminen lisää tulevien polvien taakkaa, ja velan ottamatta jättäminen tuhoaa talouden jossa tulevien polvien pitäisi päästä vaurastumaan. Käykö kuvio jollain velan tasolla mahdottomaksi niin että koko kansantalouden tasolla on mentävä pohjamutien kautta niin että lainanantajat menettävät pääomansa ja tulevat polvet päätyvät takaisin metsästäjä-keräilijöiksi ?
Aivan minimi lienee että valtio ottaa lainaa vain investointeihin jotka maksavat itsensä takaisin, missä blogistin mainitsemalla vastasyklisyydellä on iso rooli.
Näyttääpä joka tapauksessa että samat ongelmat ja samat puheenvuorot palaavat 11 vuoden syklissä. Olisiko syklistä mahdollista murtautua ulos, ja löytää vastaus mikä on viisain tie silloin kun sekä jälkipolvien velkaantuminen että talous joka heille jää ovat samassa puntarissa?
Yksi nykyisen vasemmiston harha on se että kuulumme edelleen entiseen verrokkiryhmäämme Pohjoismaat.
Viimeistään Sipilän ja Marinin hallitusten jälkeen emme todellakaan kuulu. Talousluvut ovat tylyjä ja jokainen päivä tylyttää lisää. Eli velkasuhde kasvaa entisestään. Jokainen viikko jolloin Ukrainan sota jatkuu vie meitä myös alas.
Julkista taloutta leikkaamatta jättämisellä vajoamme vielä syvemmälle.
Asia ei ole enää edes poliittinen tai ideologinen, se on matemaattinen. Itselleni henkilökohtaisesti sopisi oikein hyvin keskustavasemmistolainen hyvinvointiyhteiskunnan kasvattaminen mutta sen suhteen peli on jo menetty. Voidaan tietenkin velkaannuttaa kansantalous yli sadan prosentin, kyllähän se suuri leikkuri tulee sitten sitäkin kautta. Kreikan malliin.
Orpon hallitus on vain nyt niin epäsuosittu että äänestäjät kostoäänestävät vasemmiston varmasti takaisin valtaan. Siinä sitten punnitaan demareiden vastuullisuus kovalla kädellä. Uskon kuitenkin että Lindtman tulee vastuunsa kantamaan, muuta mahdollisuutta kun ei ole, ja siitä tulee sitten äänestäjille sellainen krapula ettei mitään rajaa, samaan tyyliin kuin nyt on tullut persujen äänestäjille. Kannattaa siis varautua poliittisten odotusten pettymyksiin. Raha ratkaisee viime kädessä kuitenkin kaiken, tulot ja menot, sille emme voi mitään.
Nimimerkki äänestyskrapula edessä kommenttina että Sipilän hallitus sai velkaantumisen taitettua ja Rinteen/Marinin hallitus taas kasvatti velkaa enemmän kuin edeltäjänsä. Tämä selviää VTV:n raportista.
Syy miksi Orpon hallitus on epäsuosittu koska perussuomalaisilla ei ollut kovinkaan paljon liikkumatilaa hallitusneuvotteluissa koska heillä on hyvin kokematon eduskuntaryhmä ja ministerit ovat valittu Purran suosikeista. Suomeen ei tule enää keskustavasemmistolaista hallitusta koska Kepulle Marinin hallitus oli traumaattinen kokemus. Kepu ottaakin Marinin hallituksesta peräeron mutta heidän vaihtoehto on jäänyt hämärään koska muu oppositio on vihervasemmisto enemmistäistä. Kepun menestys seuraavisssa vaaleissa ratkaisee Eduskunnan voimasuhteet. Ratkaiseeko se seuraan hallituspohjan? Se jää nähtäväksi. Kaikki riippuu Kepusta.
“Jokainen viikko jolloin Ukrainan sota jatkuu vie meitä myös alas. ”
Tuskin sodan päättyminen vähentäisi Venäjän varustautumista, saati pienentäisi aggression uhkaa. Tällöin Suomessa pitäisi edelleen jatkaa varustautumista, kauppaa tuskin käytäisiin ja raja pysyisi kiinni. En käsity, miten “sodan päättymisestä” on tehty hopealuoti. Olisi tietysti hyvä, jos edes tulitauko saataisiin.
Kestävämpi ratkaisu vaatisi sen, että Kremlin puutarhatonttu kuolisi ja Venäjällä järki voittaisi ja sapelin kalistelu naapurien kanssa loppuisi. Ensimmäinen voi tapahtua milloin tahansa, mutta toinen on kyllä melko kaukaa haettua.
Mikä on käsityksesi siitä, osaako Kokoomus tlaouspolitiikkaa?
No, minkälaisella politiikalla Suomi voisi tästä vielä nousta, ja onko meillä puoluetta, joka tällaista politiikkaa harjoittaa? Vaikuttaa, että 20 vuotta on katseltu erilaisten kombojen säätämistä, vailla merkittävää eroa tai vaikutusta kokonaiskuvaan: maalla ei mene hyvin.
Maailman asioille Suomi voi vähän, eikä nykyinen poliittinen järjestelmämme osaa tai uskalla tehdä riittävän suuria rakenteellisia muutoksia. Olemme pattitilanteessa, jossa jupistaan turhista ja kiinnitetään huomiota liian pieniin asioihin, kansallisten ja kansainvälisten megatrendien muuttaessa kaikkea kokoajan pysyvästi.
Mitä ne rakenteelliset uudistukset olisivat?
Minun mielestäni esim maataluden keskittäminen eteläiseen Suomeen.
Vasemmistolaisuus ja huoleton velkaantuminen liitetään usein yhteen. Mutta kyllä Yhdysvaltain valtionvelkakin huitelee aikamoisilla tasoilla, eikä edes Demokraattipuoluetta nyt kovin vasemmistolaisena voi minusta pitää, Republikaaneista puhumattakaan. Eli tuo vasemmisto=velkaantuminen on yksinkertaistus. Se on kuitenkin vallalla oleva mielikuva ja tarjoaa oikeistopuolueille oikeutuksen tehdä niitä raakoja leikkauksia vastuullisuuteen vedoten. Sinänsä hauska yksityiskohta on se, että velasta käytetään usein myös sanaa vastuu, eli vastuullisen politiikan voisi ajatella tätä kautta nimenomaan korostavan velkaantumista. Ylipäätään valtiolla ei ole hirveästi muita vaihtoehtoja rahoittaa toimintaansa kuin ottaa velkaa, oman pääoman ehtoiset sijoitukset valtioon eivät ole mahdollisia ja suuremman äänivallan ostaminen suorilla sijoituksilla sotisikin pahasti demokraattisia periaatteita vastaan. Toki on olemassa verotus, mutta siihenkin suhtaudutaan yleensä vihamielisesti eli valtio tekee joka tapauksessa väärin, rahoittaa se toimintaansa kummalla tavalla tahansa. Velaton valtio lienee ihanne johon on käytännössä perin vaikea päästä. Mikä sitten taas on liiallista velkaantumista — on EU toki esimerkiksi määritellyt tasoja, mutta eivät ne perustu mihinkään yksimieliseen käsitykseen oikeasta ja väärästä. Kasvullahan velka korkoineen maksetaan, joten sopiva taso riippuu kasvusta, mikä taas on jotain mitä tapahtuu tulevaisuudessa tai on tapahtumatta. Joka tapauksessa vaikuttaa siltä, että talouskasvu on luonnollisesti hidastumassa, mikä tietenkin vähentää halua sijoittaa valtioiden velkakirjoihin. Epävarmuutta kompensoidaan yleensä laittamalla korkoihin riskilisää, mistä seuraa hidastuvan kasvun oloissa hyvin hankala yhtälö.
Jaakko K:lle kommenttina että eikös Yhdysvaltain liittovaltion velkaantuminen johdu siitä että suurituloisten veroja ei ole siellä korotettu ollenkaan moneen vuosikymeneen. Yhdysvalloissa on miljardöörejä joille muutaman miljardin verojen korotukset eivät vaikuta mitenkään heidän liiketoimintaan radikaalisesti. Eli Minja Koskelan miljanäärivero muutettuna miljardööriveroksi Yhdysvalloissa ei muuttaisi miljardöörejen elämää kovinkaan radikaalisesti. Suomessa tilanen on eri koska täällä miljonäärejä on vähemmän kuin jopa Ruotsissa. Vasemmistolle 900 000 euroa tienaava on miljonääri vaikka siitä puuttu vielä yksi nolla ja ensimmäinen luku pitäisi olla muu kuin ykkönen.
Republikaaneillahan on vapaus ottaa velkaa. Trumpin ensimmäisellä kaudella menoja ei juuri vähennetty, mutta veroja laskettiin runsaasti. Tulos: velanottotahti kiihtyi. Mediassa ylistettiin Trumpin talouspolitiikkaa, vaikka eipä ne kasvuluvut edes kummoisia olleet. Sad!
Suomessa toki ihan sama homma, että oikeisto-oppositio aina kovasti kiukkuaa velasta, mutta oikeistohallitusten leikkaukset jäävät näpertelyksi ja nekin pääosin kumotaan kansantalouden kannalta haitallisilla polttoaineverojen yms. vähennyksillä.
Nimimerkille VELKOlle kommenttina tuohon Trumpin ensimmäisen kauden taloustilanteeseen. Yhdysvalloissa työttömyys oli Trumpin ensimmäisellä kaudella hyvin alhaista ja samoin oli inflaatio ja korot. Sitten tuli pandemia ja korot ja inflaatio alkoivat nousta. Yhdysvaltain talous on kasvanut viimeiset 30 vuoden aikana kotimaisella kysynnällä. Viennin osuus kasvusta on ollut erittäin pientä verrattuna esim tuontiin. Juuri tästä syystä Yhdyvaltain kauppatase on ollut hyvin alijäämäinen verrattuna Kiinan, Japanin ja Saksan kauppataseeseen jotka ovat Yhdyvaltain suurimpia kauppakumppania.
Asuntotuotannon tukeminen esim ARA:lla on arvelluttavaa toimintaa. Tulea kannattaa kohdistaa paremmin, kuin kiviseinien pystyttämistä rahoittamalla, jos tämä oli sitä mihin loppuosassa viittasit….?
Osmo Soininvaaralle kommenttina tuohon asuntotuotannon alas ajaoon. A‑Studiossa (15.10.2025) Antti Lindtman otti esille nimenomaan tuon asuntotuotannon alasjaon. Tosin opetusministeri Adlercreutz, joka on siviili ammatiltaan arkkitehti, totesi heti perään että asuntotuotannon lisääminen ei ratkaise suhdennetta koska tälläkin hetkellä on markkinoilla etenkin suurissa kaupungeissa myymättä hyvin paljon uusia asuntoja. Oletko samaa vai eri mieltä ministeri Adlercreutzin kanssa että suhdanne ei nouse lisäämällä asuntotuotantoa ? Luotan ministeri Adlercreutzin arvioon koska hän on työskennellyt ennen politikkaa lähtemistä asuntotuotannon parissa ja samoin on hänen isänsä.
Hän ajatteli vain rakennusyhtiöiden etua. Tasainen asuntotuotanto olisi järkevää suhdannepolitiikkaa.
Soininvaaralle kommenttina että katsoin juuri äsken tuon Adlercreutzin kommentin Areenasta. Hän ei kyllä korostanut rakennusyhtiöiden ahdinkoa vaan myyjän ja ostan etua koska hän korosti että asuntoja ei saada kaupaksi sen jälkeen kun ne ovat rakennettu. Eikös rakennusyhtiöiden etu ole myös saada asunnoista voittoa kun niihin saadaan myös myyjä? Ja myyjä taas ostajan. Moni rakennusyhtiö tekee tappiota koska tarjontaa on liikaa mutta vähän kysyntää.Jos tilanne olisi toisin päin niin silloin pitäisi rakentaa lisää. Tasainen asuntotuotanto varmaan olisi järkevää suhdannepolitiikkaa mutta ei se kuitenkaan ratkaise tilannetta kokonaisuutena vaan auttaisi jotain osaa taloutta. Minusta ensimmäinen toimenpide pitäisi olla ns haamukiinteistöjen eli tyhjillä olevien toimisto ja liiketilojen muuttaminen asunnoiksi. Aloittaisin kiinteistöistä jotka ovat purkunnossa. Se mihin pitäisi myös vaikuttaa on sarjavalitusten rajoittaminen jotta haamukiinteistöjä voisi muuttaa nopeammin asunnoiksi.
Tarpeeseen kai niitä asuntoja rakennetaan. Suhdanteet tietysti vaikuttaa niiden kysyntään, mutta ei niitä ehkä tyhjilleen kannata rakentaa. Pankkien ylivarovainen säätely ei kyllä ole hyväksi.
Tasainen asuntotuotanto ei ole kannattava myöskään ostajien kannalta. Jos olisi, tuotanto olisi paljon tasaisempaa. Esimerkiksi viime vuosina tonttien pyyntihinnat vuokrina ja myyntihintoina ovat olleet aivan ylikorkeita uudiskohteissa verrattuna siihen, mikä vanhoissa taloissa tontin arvoksi on laskennallisesti jäänyt asuntojen pudonneella hintatasolla. Ei sellaisessa tilanteessa asunnon ostajienkaan kannata ostaa uudisasuntoja ennen kuin maan hinnoittelu myös uudiskohteissa reagoi täysimääräisesti uuteen markkinahintaan.
Toisekseen, yksi pääsyistä kohonneisiin uudisrakentamisen kustannuksiin on viime vuosina ollut Venäjän rajan kiinniolo. Aiemmin sieltä ja Valko-Venäjältä tuli mm. halpaa puuta, halpaa metallia ja halpoja maaleja. Nyt Suomessa on niissä Ruotsin kustannustaso, mutta oma elintasomme on paljon alempi, eikä ihmisillä ole Suomessa nykyisillä palkkatasoilla monesti varaa maksaa niitä hintoja, mitä maailmanmarkkinoilla länsimaisista rakennusmateriaaleista nyt pyydetään. Joten talot rakennetaan sitten keski-Eurooppaan, jossa varaa maksaa on enemmän, ja jossa sekä asuntojen ostajat että rakentajat tienaavat nyt paremmin, ja vastaavasti Suomen rakentaminen on jäissä.
Suomen rakentaminen pysynee hiljaisena niin pitkään kun ei ole halpatuotantomaata lähellä, josta tavaraa saisi halvemmalla. Viron hintataso on noussut lähellä Suomen hintoja rakennustarvikkeissa. Matalat palkkaratkaisut ovat taanneet suomalaisten tulotason pysymisen alhaalla, ja EU:n elvytyspaketti suuntaa talouskasvun EU:n eteläosiin.
> En ymmärrä mitä vasemmistolaista tai edistyksellistä on halussa siirtää laskuja nuorempien ikäluokkien maksettavaksi. Kovin monet vasemmistopoliitikot kuitenkin ajattelevat niin. Lainaa kannattaa ottaa niin kauan kuin sitä vielä saa.
Vasemmistolainen talous- ja velka-ajattelu on minusta helpointa ymmärtää globaalista ja akselerationalistisessa viitekehyksessä. Vallitsevaa raha- ja talousjärjestystä ei pidetä stabiilina sosiaalisena konstruktiona eikä nähdä että ne velat tulisi tosiasiallisesti maksuun niiden reunaehtojen puitteissa missä nykyään elämme. Viimeistään finanssikriisin hoito ja sen jälkeinen maailman johtavien talouksien bailout- ja velkakierre katkaisi uskomuksen ns. taloudellisten pelisääntöjen ehdottomuudesta.
Mitä etua on vastavirtaan uimisessa kun suurmaat velkaantuvat huimasti nopeammin kuin pieni Suomi? Jos öljykriisin, reaganismin ja Neuvostoliiton jälkeinen uusliberaali markkinajärjestys vetelee viimeisiään, niin eikö kannattaisi pelata mahdollisimman hyviä asetelmia seuraavaa erää varten? Velkavuorella ja IMF:llä pelottelu ei toimi, kun se sairas ukkeli huoneessa onkin Bretton-Woods ja IMF itse? Kun pitää maailmantalouden ja pankkijärjestelmän infarktia todennäköisenä, laskujen jättäminen nuoremille ei pelota lainkaan yhtä paljon kuin heidän tulevaisuudestaan leikkaaminen karsimalla koulutuksesta, terveydenhuollosta, infrastruktuurista ja turvallisuudesta.
Maailmantalous, pankit, velat ja saatavat on viime kädessä vain kasa sopimuksia. Ne kyllä voidaan sopia uudelleen niin kuin ne on jo useasti aiemminkin tehty.
Eekolle kysymys ja kommentti tuohon nykyiseen rahajärjestelmän stabiiliteettiin. Mikä olisi vaihtoehto nykyiselle rahajärjestelmälle? Paluu kultakantaaan vai eräänlainen maailmanvaluutta (Bancor) jota John Maynard Keynes ja E. F. Schumacher ehdottivat vuosina 1940–1942 . Velkavuoret eivät ole sidoksissa onko maailmassa dollari vetoinen talous vai juan vetoinen talous. Bretton-Woods järjestelmä ei ole enään sairasukkeli koska se lakkautettiin jo 1971. Ennen IMF:ää ja Maailmanpankkia oli Kansainvälinen järjestelypankki (BIS) joka perustettiin jo 1930.
Ero Suomen ja suurmaiden velkaan on se että suurmailla on aina paljon suurempi taloudellinen liikkumavara kuin pienillä mailla. Teknisesti velat voidaan sopia uudelleen mutta tässäkin on väärä luulo että sopiminen olisi vain nopea toimenpide. Sen ehdot ovat aina ankarat. Eikä Kreikka ollut ainoa esimerkki ja sekin joutui myymään valtionomaisuutta muun muassa Pireuksen sataman COSCO:lle eli China Shipping Corporatiolle joka hallitsee 67% satamasta . Venäjä jätti maksamatt 1990-luvulla Neuvostoliiton velat mutta oli pitkään lähes maksukyvytön valtio kunnes maksoi ne takaisin 2000-luuvlla. Kuka lainaisi tässä ja nyt Venäjälle? Todennäköisesti Kiina mutta se haluaa siitä osansa eli se todennäköisesti vaatisi yksinoikeuden tai pitkiä (50–100 vuoden sopimuksia) että kiinalaiset yhtiöt hallitsevat Siperian öljy- ja kaasukenttiä. Onko Eeko sitä mieltä että Suomen pitäisi jättää velat maksamatta? Tosin EU tulisi apuun mutta silloin ehdot ovat samoja kuin ne oli Kreikalle. Sri Lanka teki vuonna 2022 valtiollisen konkurssin ja lopputulos oli se että se joutui antamaan Kiinalle maan tärkeimmät satamat ja lentokentät koska Sri Lankan hallitus oli ottanut Kiinalta sellaisen lainan (joka sisälsi ylisuuren koron) jota Sri Lankan talous ei olisi voinut koskaan maksaa takaisin joten maan lentokentät ja satamat olivat tämän lainan takuuna. Jos Suomen valtio joutui myymään kriittistä infraa tai muita kriittistä omaisuutta instituutionaallisille sijoittajille (kuten joutuivat Kreikka ja Sri Lanka) jotta velkat uudelleen järjestetään niin olen aivan varma että Eekot ja muut tahot kritisoisivat tätä järjesteylä heti seuraavasta päivästä lähtien kun Suomi on hyväksynyt velkajärjestelyn jossa kriittinen infra annetaan pois pilkkahintaan.
Soininvaara kirjoitti:
Ikäviä päätöksiä on toteutettu joka vuosi, ei vain heti alussa, kuten toisinaan on väärinymmärretty. Otan esimerkin. Asumistukileikkausta aikoinaan kritisoitiin erityisesti siitä, että se tulee kertaleikkauksena. Oikeasti näin esittävät eivät tajunneet, mistä oli kyse, koska yleinen asumistuki päivittyy vuoden välein ja eläkkeensaajan asumistuki 2 vuoden välein. Leikkausten siirtymäaika on todellisuudessa vieläkin menossa, ja esim. eläkkeensaajan asumistuen maksetut tukimäärät ovat laskeneet viime kuukausinakin tästä syystä.
Valtio velkaantuu kovaa. Osasyy siihen on maan sisäistä, mutta keskeinen osasyy on myös Venäjän rajan kiinni oleminen (vienti sinne on seis, ja halpatuonti myös) ja valtion varojen käyttö asukaslukuun nähden niin suurelta osin Ukrainassa tapahtuvaan sotimiseen ja armeijan varustamiseen yhdistettynä siihen, että liki kaikissa Suomen perinteisissä isoissa vientimaissa on taloudessa nyt vaikeaa (Ruotsi, Saksa jne.), ja Britannian Brexit on leikannut Suomen vientiä myös ja koko EU:n taloutta. Kun velkaantumisen taustatekijät ovat tuollaiset, on iso riski sille, että velkaantuminen jatkuu seuraavankin eduskunnan kauden. Suomi on kuin saari kun raja itään on kiinni, ja se pysynee kiinni ensi eduskuntakaudenkin.
Sitten kun sota Ukrainassa loppuu, edessä on jälleenrakentaminenkin. Jonkun pitää sekin maksaa.
>Valtio velkaantuu kovaa. Osasyy siihen on maan sisäistä, mutta keskeinen osasyy on myös Venäjän rajan kiinni oleminen (vienti sinne on seis, ja halpatuonti myös)
Palautusivatko vientimarkkinat, jos raja avattaisiin?
Mitä tuohon halpatuontiin tulee, niin suurimmat tuontituotteet Venäjältä olivat öljy ja maakaasu. Maakaasua Suomeen ostettiin spot-hinnalla eikä se ollut halpaa enää edes vuonna 2021. Urals-öljyssä on parin taalan alennus Brentiin verattuna per barreli. Nämä molemmat ovat sellaissia hyödykkeitä, joiden kohdalla nopea luopuminen on kansantalouden kannalta parempi kuin pieni alennus hinnassa, joten niiden perään on turha itkeä. Horizontal drilling ‑teknologian kehitys tuli myös avuksi. https://www.eia.gov/todayinenergy/detail.php?id=61545
Nykyisin suurimmat tuontihyödykkeet taitavat olla ammoniakki ja nikkeli? Nuokaan eivät muuttuisi yhtään sen halvemmiksi, vaikka Venäjä lopettaisi sotimisen. Tai en ainakaan keksi, miksi he alkaisivat myydä niitä Suomelle nykyistä halvemmalla, jos ne menevät tälläkin hinnalla kaupaksi. Ammoniakkia EU:n olisi joka tapauksessa syytä tuottaa itse, vaikka ei se ihan halpaa ole.
Suomen talouden kehitys on ollut heikkoa verrattuna muihin Pohjoismaihin jo pitkään. En tiedä onko tuo itänaapurin sekoaminen lopulta vaikuttanut paljoaakan. Kyllähän sinne jonkin verran vietiin sitä sun tätä, mutta silti.