Koulushoppailun estäminen tuskin toimii

Jokin aika sitten pormestari Juhana Vartiainen antoi Helsingin Sanomille haastattelun siitä, että koulujen eriytymisen estämiseksi tulee luopua painotetuista luokista, esimerkiksi siis musiikkiluokista tai kielivalintaan perustuvista luokista.

Se oli Juhanalta rohkea ja kunnioitettava teko, sillä hänen oma puolueensa on asiasta täysin eri mieltä.

Nyt painotetuille luokille tulee oppilaita lähinnä ”paremmista” perheistä. Näin oppisympäristö on parempaa muissakin aineissa. Kun oppilaat ovat lahjakkaampia, voidaan opettaa vaativammin. Tänä tuottaa koulun sisäitä segregaatiota.

Olen Juhanan kanssa samaa mieltä siitä, että segregaatio on viheliäinen ongelma, jonka ratkaisemisella on kiire. Helsingissä on menossa massiivinen muuttoaalto, jossa keskiluokkaisia perheitä muuttaa pois huonomaineisilta alueilta.  Se tapahtuu vanhassa asuntokannassa. Siksi puuhastelu uustuotannon sosiaalisesti hajautetulla rakenteella ei riitä alkuunkaan.

Kymmenen vuoden kuluttua Helsinki on aivan toisenlainen ja paljon huonompi kaupunki, jos emme tee mitään. Voimme jopa olla jo peruuttamattomasti myöhässä.

Juhanan esitys ei taida toimia

Tästäkään huolimatta en ole Juhanan kanssa samaa mieltä. Tavoitteen jaan, mutta en usko hänen keinonsa johtavan siihen, mihin hän sillä pyrkii – ei ainakaan ilman muita toimenpiteitä.

Käytän tässä esimerkkinä Vuosaarta. Ensin ajattelin käyttää kuvitteellista itähelsinkiläistä kaupunginosaa, mutta Vuosaari on esimerkkinä hyvä, koska se ei ole niin huonomaineinen kuin monet muut Itä-Helsingin kaupunginosat ja on siksi esimerkkinä moniuloitteisempi. Vuosaari on myös sisäisesti vahvasti eriytynyt johtuen 30 vuotta sitten tehdyistä virheistä, joista kerron lisää ensi kuussa ilmestyvissä muistelmissani.

Tämän kirjoituksen lähtökohtana on, että vanhemmat tekevät melkein mitä vain saadakseen lapsilleen hyvää opetusta. Meritokraattisessa yhteiskunnassa lapsen tulevaisuuden pelikortit jaetaan kouluiässä.

Tähän väliin pieni sivujuonne: kaupunkiympäristön toimialan virkamiehet yrittivät tasapainottaa Vuosaaren sisäisiä sosiaalisia eroja kaavoittamalla Meri-Rastilan tuntumaan houkuttelevia omistusasuntoja, mutta lautakunta kaatoi tämän muiden näkökohtien takia. Virkamiehet olivat tästä vähän mörtsejä, ja anteeksi nyt vain lautakunta, niin olin minäkin.

Painotetuista luokista eriytettyihin musiikin tunteihin, mutta

Painotetun opetuksen voi vaikkapa musiikissa toteuttaa myös jakamatta oppilaita sen pohjalta eri luokkiin. Riittää, että he saavat eri opetusta vain musiikin tunneilla. Näin ainakin väitetään. Sitten väitetään aivan muuta. En ota tähän kantaa, enkä ala säälitellä rehtoriparkaa, joka yrittää tehdä toimivan lukujärjestyksen, koska tämä ratkaisu sivuuttaa syyn siihen, miksi moni vanhempi haluaa lapsensa painotetulle luokalle.

Lapsi halutaan painotetulle luokalle, koska vanhemmat katsovat, että vain niin he voivat taata lapsilleen hyvää opetusta tässä koulussa. Asia on siis juuri niin kuin painotettujen luokkien vastustajat sanovat.

Jos musiikkiluokka kiertomahdollisuutena poistetaan, voi aina valita pitkän saksan, koska sitä saa vain joissakin kouluissa. Lapsen koulumatka pitenee, mutta tulevaisuus on turvattu- tai siis niin vanhemmat ajattelevat. Tämäkin tie on tukittavissa sijoittamalla harvinaiset kielet muualla kuin varakkaiden alueiden kouluihin, mutta sivuutan sen nyt tässä.

Aina voi muuttaa pois

Jos ei ole mahdollisuutta välttää lähikoulun huonoksi oletettua opetusta, voi periaatteessa muuttaa toiseen koulupiiriin. Se käy hyvin Vuosaaren sisällä, koska isossa kaupunginosassa on erilaisia alueita. Tämän seurauksena alueiden erot Vuosaaren sisällä kasvavat. Kun koulupiirin raja kulkee katua pitkin, asunnot kadun toisella voivat maksaa jopa 500 €/m2 enemmän kuin toisella. (Tieto on Tuukka Saarimaan selvityksestä)

Tähän ratkaisuksi on esitetty ja sitä esitti myös Juhana, että koulujen oppilaaksiottoalueiden rajoja lavennetaan. Niinpä samalla pihalla leikkineet Pekka ja Ville eivät enää pääsekään molemmat kadun toisella puolella olevaan lähikouluun, vaan kaverukset erotetaan toisistaan niin, että Pekka määrätään kiintiöhyväosaiseksi parin kilometrin päässä olevaan matalan sosiaaliluokan kouluun. Sen toisen koulun vierestä taas kuljetetaan oppilaita Pekan lähikouluun. Parin kilometrin koulumatka nyt ei ole kummoinen, mutta tämäkään ei toimi, koska toive lapsen hyvästä koulusta on niin vahva.

Näin taataan vain, ettei koulushoppailu onnistu missään päin Vuosaarta, mutta aina voi muuttaa pois Vuosaaresta, vaikka Haagaan. Jos perheellä ei ole keinoja taata lapsilleen hyvää opetusta niin kauan kun perhe asuu Itä-Helsingissä, keskiluokan muuttovirta pois Itä-Helsingistä kiihtyy entisestään. Segregaatio voimistuu, vaikka sitä juuri piti vähentää. Vuosaari, joka kokonaisuutena on melko tasapainoinen alue sosiaalisesti, ei olisi sitä pitkään.

Bussittaminenkaan ei toimi yhdessä kunnassa

Seuraavaksi voidaan ryhtyä kuljettamaan oppilaita kaupunginosasta toiseen, kuten tehtiin 1960-luvulla Yhdysvalloissa. Jotta tämä voisi toimia edes teoriassa, pitäisi ajatuksessa olla mukana kaikki Helsingin seudun kunnat. Minäpä luulen, että hyvien veronmaksajien haalimisessa vähän siipeensä saanut Espoo näkee tässä tilaisuuden, eikä lähde hankkeeseen mukaan missään tapauksessa.

Eikä se onnistu Helsingissäkään kuin korkeintaan neljä vuotta. Ajatuksella ei ole kunnallisvaalien jälkeistä elämää.

Aina voi tietysti yrittää valtakunnallista ratkaisua. Siinä on riskinä se, että varakkaat perustavat yksityisiä kouluja. Se ei ole edes  kovin kallista. Jos nyt maksetaan asunnosta 500 €/m2enemmän, jotta päästää oikeaan koulupiiriin, voi hyvin maksaa kymppitonnin vuodessa yksityiskoulusta. Näinhän lastensa tulevaisuudesta huolehtivat tekevät jo nyt perustamalla kristillisiä kouluja. He tosin ovat huolissaan lastensa osasta vasta kuoleman jälkeen. Monessa maassa, erityisesti Ruotsissa, on yksityisiä kouluja varakkaiden perheiden lapsille. Ne voi tietysti kieltää., mutta aika järeää tykistöä tässä tarvittaisiin, vaikka muitakin ratkaisuja olisi.

Pilalle säästetty inkluusio

Minun lapsuudessani osa oppilaista sijoitettiin apukoululuokkiin. Se oli lapselle murskaava tuomio, joka merkitsi, ettei hän tule elämässään menestymään. Silloin vielä syy heikkolahjaisuuteen oli usein synnytyksen yhteydessä saatu aivovaurio, joten ei tulevaisuus muutenkaan näyttänyt hyvältä, mutta nyt käyttäytymishäiriön vuoksi erityisopetukseen joutuminen on ikävä oheisrangaistus. Siksi valitaan inkluusiota.

Helsingin opetuslautakunta tutustui ajatukseen noin 30 vuotta sitten Italiassa. Erityistä tukea saavat lapset sijoitettiin Italiassa muiden oppilaiden joukkoon, mutta heidän tuekseen luokkaan annettiin luokalle lisäresursseja niin, ettei muiden oppilaiden edistyminen häiriintynyt. Maksoi aika paljon, mutta sen arveltiin silti kannattavan. Maksaahan yksi syrjäytynyt nuorikin elämänsä aikana melkoisesti.

Suomessa tämä uudistus osui ikävästi 1990-luvun lamaan, jolloin julkiselta taloudelta olivat rahat loppu. Inkluusiosta tehtiinkin säästötoimi. Apukoululuokkien menot säästyivät, kun tukea tarvitsevat nuoret pantiin tavallisille luokille ilman mitään tukea. Lopputulos oli aivan toisenlainen kuin mihin pyrittiin. Nyt tukea on vähän lisätty, mutta kyllä erityisoppilas on edelleen haitta luokan muille oppilaille.

Lisää rahaa positiiviseen diskriminaatioon ja paljon

Käytän sanaa positiivinen diskriminaatio, koska inhoan orwellilaisia uussanoja. Poliittisesti korrektia olisi kai puhua myönteisestä erityiskohtelusta tai jostain yhtä epäselvästä.

Koulujen ja luokkien välisen eriytymisen kimppuun pitäisi siis käydä antamalla merkittävästi lisää rahaa niille kouluille ja luokille, joiden oppilaat ovat tavallista haasteellisempia, siis positiivisella diskriminaatiolla.

Tätä on tehty Helsingissä vähäisessä määrin, mutta jo sekin on ollut tehokasta. Vattin tutkija Mikko Silliman yllättyi itsekin siitä, kuinka vaikuttavaksi hänen tutkimuksensa osoitti positiivisen diskrimimaation. Nämä rahat pitäisi suunnilleen kymmenkertaistaa. Silloin haastavammat oppilaat opiskelisivat pienemmissä ryhmissä tai luokassa olisi avustaja opettajan tukena.

Itse asiassa heikompien alueiden koulut eivät lisärahoituksesta huolimatta saa enempää vaan vähemmän rahaa oppilasta kohden kuin varakkaiden alueiden koulut. Varakkailla alueilla opettajat ovat kokeneempia ja saavat siksi kokemuslisää. Heille maksetaan palkkaa 12 kk vuodessa, kun huonommilla alueilla opettaville sijaisille maksetaan vain lukukausien ajalta.

On taattava se, että kaikki koulut ovat hyviä. Muuta tietä ei ole.

Maa tarvitsee erityisluokkia matemaattisesti lahjakkaille

Tämä ei koske segregaation torjuntaa. Minusta me tarvitsisimme erityisluokkia tai erityisopetusta myös matematiikassa. Tätä tarvitsisi kansantalous. Olen seurannut opiskelijoita aikanaan tilastotieteen laitoksella Helsingin yliopistolla ja nyt Aalto-yliopiston taloustieteen laitoksella. Uusien oppilaiden matematiikan taidot laskevat koko ajan. Ylioppilaskirjoituksissa ei voisi enää olla niin vaikeita kysymyksiä kuin parikymmentä vuotta sitten.

Kaikki hyväksymme sen, että toiset ovat musikaalisempia kuin toiset, eikä hyvin musikaalinen sanottavasti hyödy musiikin opiskelusta tavisten tahtiin. Sama koskee matematiikkaa. Lahjakkaimmat eivät saa kouluaikanaan tosiasiassa matematiikan opetusta lainkaan.

= = = =

Segregaatiolle pitäisi tehdä laajemmin jotain. On heiveröistä puuhastelua vaikuttaa vain uustuotannon keinoin, koska suuri eriytyminen tapahtuu vanhassa asuntokannassa. Tämä on kokonaan toisen kirjoituksen aihe. Tästä voisin löytää rahat positiiviseen diskriminaatioon.

 

56 vastausta artikkeliin “Koulushoppailun estäminen tuskin toimii”

  1. Vartiainen kai sanoi aikanaan, että on siksi kokoomuksessa, kun voi sitä kautta tehdä paremmin sosiaalidemokraattista politiikkaa, kun SDP oli tullut SAK:n hallintaan. Uschanov taas juhli aikanaan sitä, että Vartiaisen mukana kokoomukseen saatiin sosiaaliliberaali johtopaikalle. Että kyllä kai Vartiainen on aina demari ollut

    1. En sanonut ihan noin, koska eihän hän noussut millekään ”johtopaikalle” vaan jäi pelkäksi tavalliseksi rivikansanedustajaksi. Sitä kyllä korostin, että hän on arvoliberaali ja että hänen tavoitteensa ovat pohjimmiltaan vasemmistolaisia, vaikka hän ei osaakaan viestiä asiaa niin että se tulisi ymmärretyksi. Mikä kaikki oli ja on yhä totta.

      Eri asia on sitten, miten paljon tällä on lopulta väliä tämänhetkisessä tilanteessa, jossa kokoomuksen sisäisen valtataistelun näyttää toistaiseksi voittaneen Juhanalle vastakkainen äärilaita, Tere Sammallahti -osasto. Mikä ilmeni paitsi nykyisessä hallituspohjassa, myös ja nimenomaan siinä prosessissa, joka epäsuorasti johti koko Juhanan nousuun pormestariksi. Hänen rakastamansa uusklassinen taloustiede opettaa lähestymään asioita ns. revealed preference -analyysin kautta, jonka mukaan jos puheet ja teot ovat ristiriidassa, teot kertovat totuuden. Tämä koskee myös Juhanan puheiden ja kokoomuksen valtuustoryhmän/eduskuntaryhmän tekojen välistä ristiriitaa.

      Sivumennen sanoen olen viimeksi kuluneen vuoden aikana usein ajatellut tätä kommenttia, jonka Juhana itse kirjoitti tähän blogiin vuonna 2011. Siitä esimerkiksi tuntuu kuljetun aika pitkä matka. Lisäksi suuri osa tuosta matkasta vaikuttaa kuljetun nopeasti suhteellisen äskettäin. Olen nimittäin usein miettinyt myös kesää 2017, jolloin olin Juhanaan yhteydessä hetkellisesti tämän tästä, koska meiltä oli tilattu keskustelukirja, joka ilmestyi saman vuoden syksyllä. Tuolloin hän oikein hieroi naamaan sitä, kuinka kokoomus dumppasi persut Soinin Halla-ahoon vaihtumisen jälkeen, koska sen eduskuntaryhmä piti lähes yksimielisesti mahdottomana tehdä mitään yhteistyötä puolueen kanssa, jossa Halla-aho on missään keskeisessä roolissa. Juhana esitti lähestulkoon vahingoniloisena, että tämä jos mikä nyt viimeistään todisti vastaansanomattomasti häntä takinkääntäjäksi epäilleille, että kokoomus on muuttunut arvoliberaaliksi puolueeksi siitä sysimustasta taantumuksellisesta oikeistomöröstä, johon kohdistunut inho hänet nimenomaan sai nuorena ryhtymään vasemmistolaiseksi.

      No, onneksi mies on niin kiireinen nykyään, ettei häneen tule törmänneeksi ikinä missään (olen keskustellut hänen kanssaan viimeksi toissa vuonna). Olen itse sellainen ihminen, että jos törmäisin, olisi nykytilanteessa vaikea olla ottamatta näitä asioita puheeksi, ja tunnelma voisi mennä nopeasti pilalle.

      (Se tekstini vuodelta 2015, jota kommentissa yllä ilmeisesti muistellaan, on yhä luettavissa tästä. Pyydän kiinnittämään huomiota erityisesti sen kahteen viimeiseen kappaleeseen.)

      1. Joo, kiitos pitkästä vastauksesta. Juuri tuota kirjoitusta tarkoitin.

        Suomen politiikan suuri suunnanottaja oli 2014 kokoomuksen vaali, jossa Stubb valittiin kokoomuksen johtoon. Hänhän henkilökohtaisesti pyysi Vartiaisen kokoomukseen, koska oli vakuuttunut Ruotsin poliittisesta linjasta. Tuo kertoo ehkä myös koko Suomen ja kokoomuksen konemaisuudesta/mielikuvituksettomuudesta. Omaa linjaa ei keksitä.

    2. En sanonut ihan noin, koska eihän hän noussut millekään “johtopaikalle” vaan jäi pelkäksi tavalliseksi rivikansanedustajaksi. Sitä kyllä korostin, että hän on arvoliberaali ja että hänen tavoitteensa ovat pohjimmiltaan vasemmistolaisia, vaikka hän ei osaakaan viestiä asiaa niin että se tulisi ymmärretyksi. Mikä kaikki oli ja on yhä totta.

      Vartiaisen tavoitteet taitavat olla hyviä, mutta itseäni ihmetyttää hänen taktiikkansa tietynlainen naiivius. Se tuntuu hyvin samanlaiselta kuin Sipilän naiivius. Eli että ensimmäinen vaihe on tehdä ”kokoomuksen märkä uni”, leikata ja sopeuttaa. Tehdä kipeitä päätöksiä, isoja rakenteellisia uudistuksia ja esim. vallan riisumista AY:ltä. Sitten kun ”talous on saatu kuntoon” niin sitten voidaan toteuttaa niitä ”vasemmistolaisia” tavoitteita.

      Ongelma tietenkin on että kokoomuksesta ei ole koskaan ensinnäkään saamaan ”taloutta kuntoon” sillä he aina jakavat yhtä paljon veronalennuksilla ja muilla toimilla rahaa yrityksille ja hyväosaisille mitä he säästävät leikkauksilla ja rakenteellisilla uudistuksilla (ja myymällä julkista omaisuutta, vaikka se tieten käytännössä on sama asia kuin lisävelka mutta sitä ei media tai kansa tunnu tajuavan). Velkaantuminen tai alijäämä siis ei vähene, eikä ”hyviä aikoja” koskaan siis tule jolloin voitaisiin toteuttaa ”vasemmistolaisia” tavoitteita.

      Toinen naiivius tietenkin liittyy siihen, että onko Kokoomuksesta eritoten nykyisessä muodossa puolueena koskaan valmis tekemään niitä ”vasemmistolaisia” tavoitteita. Näyttää yhä selvemmältä että kokoomusta ja persuja yhdistää yhä enemmän ideologinen viholliskuva kaikelle vasemmistolaiseksi miellettävälle. Eli sitä identitettipolitiikkaa, määritellään itseä sen kautta että saadaan nautiskella ”vihervasemmiston kyyneleistä”. Kokoomuksen puheisiin hyvinvointivaltion pelastamisesta leikkamalla ei taida enää uskoa juuri kukaan muu kuin Vartiainen.

      Jopa äänestäjät on jo isoin joukoin saatu vihaamaan hyvinvointivaltiota, kun se nähdään alhaisten verojen vastakohtana. Keskustan kuolinsuudelma oli saada ”vasemmistolainen” leima, ja sen tähden puolue yrittääkin nyt paniikissa kaikin keinoin erkaantua tuosta leimasta kannattamalla kaikkea mitä hallitus esittää. Noin puolet kansasta on onnistuneesti kiihotettu ideologisesti vihaamaan vasemmistolaisuutta, ja niiden keskuudessa jotka edelleen vasemmistoa kannattavat ei ole hirveästi elintilaa esimerkiksi Keskustan hankkia kannatusta. Joten Keskusta on puolensa valinnut, se haluaa muuttua öyhöoikeistoksi sekin kuten Kokoomuskin teki.

      Eli mitä yritän sanoa, en millään pysty uskomaan että Vartiainen millään pystyisi tekemään ”hyvinvointivaltion” pelastamista kokoomuksesta käsin, sillä hänen puolueensa ei sitä yksinkertaisesti halua ja heitä kammottaa ajatuskin.

      Vartiaisen olemassaolo kokoomuksessa tuntuu siis perustuvan naiiviuteen, yhä enemmän mitä pidemmälle kokoomuksen persuuntuminen on mennyt. Toki ymmärrän sen että hän on kokoomuksen riveistä päässyt häntä itseään miellyttävään poliittiseen virkaan pormestarina, että tuskin hän ihan heti puolueesta erkaantuu vaikka naiiviuus olisikin karsiutunut pois. Oppoturnismi vain näyttäytyy selkeänä eritoten kun meillä on vertailukohtana henkilö joka valitsi toisen tien: Kirsi Piha.

      Tämä kirjoitukseni ja mielipiteeni taitaa olla hyvä esimerkki siitä ilmiöstä mistä puhuit ”Minä ja Juhana Vartiainen” kirjoituksessasi. En siis usko että lupaus että ”laitetaan talous kuntoon ja sitten on hyvää jaettavana kaikille” koskaan toteutuisi Kokoomuksen suhteen, sillä heidän mielestään on aina oikea hetki rankaista köyhiä sekä palkansaajia (eritoten AY:tä) ja palkita hyväosaisia.

    3. Nimimerkki Zz:lle kommenttina tuohon Vartiaisen liittymisestä Kokoomukseen. SDP:sta alkoi siirtyä tunnettuja henkilöitä muihin puolueihin 2010-luvulla. Matti Putkonen siirtyi Perussuomalaisiin ja Vartiainen Kokoomukseen. Eikös tämä kerro että SDP:n linja on kadonnut enemmän kuin Kokoomuksen ja perussuomalaisten joiden kannattus on pysynyt korkealla?

  2. Näin kärjistäen ruotsinkielisten lapset ovat ruotsinkielisessä koulussa omassa ankkalammikossaan, konservatiivit laittavat lapsensa kristilliseen kouluun, keskustalaiset maaseutukouluun, vihreät ja vasemmisto steinerkouluun tai taidepainotteiseen kouluun/luokalle, akateemiset erikoiskouluun tai painotusluokalle, kokoomuslaiset omakotitaloalueen kouluun ja sitä rataa.

    Segregaatiota vastaan kyllä puhutaan, mutta kukaan ei ole valmiita tekemään mitään sen estämiseksi. On vain helppoa syyttää muita puolueita roskasta heidän silmässään, muttei haluta puhua hirrestä omassa silmässä. Ja ainakaan ei haluta korjata tilannetta.

    1. Ruotsinkielisissä kouluissa käy myös suomenkielisten perheiden lapsia, ja jopa maahanmuuttajien. Vaatimus on että osaa ruotsia edes auttavasti kun aloittaa. Jos vanhemmilla on ennestään kovin kielteisiä ajatuksia ruotsin kielestä ja suomenruotsalaisista niin silloin ei tule kysymykseen. Harmi vaan jos lapsi kumminkin pystyisi käymään.

      Helsingin seudulla ruotsinkielisiä kouluja on niin harvassa että jos ei asu sellaisen lähellä on ”bussittaminen” ainoa ratkaisu jo alaluokilta asti. Mutta se toimii, koulunkäyntihän on vain väliaikaista.

      Samoilla säännöillä mennään englanninkielisten ja muiden vieraskielisten koulujen kohdalla, tosin niitä on vielä harvemmassa.

    2. HS: Huolestuttava trendi Itä-Helsingissä: Nuoret ryhtyneet valmistamaan kotitekoisia räjähteitä ja räjäyttelemään niitä koulujen pihoilla

      No Eipä ihme että tulee mieleen koulushoppailu

  3. Jännää, että nykyisen segregaakaation juurisyy ei mahtunut näin pitkään kirjoitukseen vaan käytetään orwelilaisia kiertoilmaisuja.

    1. Ja mikähän se nykyisen segregaation juurisyy mahtaa sitten olla ihan suoraan suomeksi ilmaistuna?

      1. Ihan suomeksi kommentti ”opetuksen näennäistasa-arvosta” kertoo aika hyvin todellisuudesta ja siitä voi päätellä myös juurisyyt. Tästä Osmokin kirjoitti sanomatta sitä ääneen.

        Jotenkin pidän alentavana sitä arvomaailmaa, jossa köyhempien alueiden ”parempien perheiden*” lapsien ainoa tehtävä olisi toimia joillekin muille esimerkkinä ja heille ei saisi haluta aivan tavallista opetusta.

        *Osmon käyttämä termi

  4. Jos ajatellaan koko Suomen etua, niin on pyrittävä siihen että kaikki koulut ovat hyviä sen sijaan että tehdään osasta erittäin hyviä. Tiedän että monet jotka ovat paremmassa taloudellisessa asemassa haluavat vastustaa positiivista diskriminointia koska se ei anna heille etuoikeuksia parempaan koulutukseen ja ulottaa mahdollisuuksien tasa-arvon heidän mielestään liian pitkälle. Jos oppilaiden taustoista johtuva eriarvoistuminen alkaa jo oppivelvolllisuuden aikana, niin menetään paljon siitä potentiaalista mitä pienessä Suomessa meillä on. Se että oppilaat valitsevat aikanaan omat jatko-opintopolkunsa ja työuransa, on asia erikseen, eikä sitä pidä sotkea perusopetukseen jonka pitää olla kaikille sellaista että se mahdollistaa avoimen tien eteenpäin elämässä, eli mahdollisuuksien tasa-arvon mahdollisimman pitkälle.

    Oleellisinta on se että kaikki koulut pidetään hyvinä, vaikka sitten positiivisen dikriminaation avulla. Muu segregaation torjunta tietysti vielä sen päälle.
    ”On taattava se, että kaikki koulut ovat hyviä. Muuta tietä ei ole.”

    1. Aika paljon potentiaalia menetetään myös siinä, jos keskivertoa paremmat lapset alkavat tahallisesti alisuoriutumaan koulussa vain siksi, etteivät joutuisi luokkaa terrorisoivan ”mahdollisuuksien tasa-arvon” silmätikuksi.

      Suomalaisessa keskustelussa ”mahdollisuuksien tasa-arvo” tuntuu saaneen aivan kummalisen sisällön – ei siis niin, että kaikille annettaisiin mahdollisuudet kehittyä niin pitkälle kuin kapasiteettia riittäisi – vaan enemmin niin, että pitäisi varmistaa, ettei kukaan pärjää muita paremmin – varsinkaan silloin kun lähtökohdat ovat hyvät. Vaikea näitä ehdotuksia ”koulushoppailun” yms. estämiseksi on muuten ymmärtää – halutaanko tässä jotenkin rankaista lapsia vanhempien ”synneistä” (hyväosaisuus), vai mitä. Pannaan kultalusikka suussa syntynyt herranterttu pahimpaan lähiökouluun opettelemaan mikä on porvarinpenikan osa yhteiskunnassa?

      Jotenkin kuvittelisi, että lapsillakin olisi jotkut perusoikeudet ja oikeus oman tasoiseen haastavaan kouluopetukseen ilman päivittäistä pelkoa väkivallasta. Ilmeisesti kuitenkaan ei.

      Olen toki myös huolestunut niistä, jotka eivät nykyisessä kouluopetuksessa pärjää. Jos 9 vuoden jälkeen putkesta tulee ulos nuoria, jotka eivät osaa kunnolla lukea ja joilta ei suju edes peruslaskutoimitukset yksinkertaisilla luvuilla, niin jossain on pahasti vikaa. Vaikea kuitenkin nähdä miten nyt ilmassa pyörivät ehdotukset puuttuisivat tähän ongelmaan. Sinänsä voisi ajatella, että vaikka entisaikojen apukoulut olivat tietysti leimaavia ja sulkivat tien ylempiin opintoihin, niin edes kohtuulisen luku-, kirjoitus- ja laskutaidon opettaminen heikoimmillekin olisi parannus nykytilaan.

      Jätetään tässä nyt sen kummemmin käsittelemättä matematiikkaluokat ja vaikkapa tasokurssien poistaminen. Muistelenpa vain itse olleeni aikoinaan matematiikan ylemmällä tasokursilla usein tuntihäirikkö johtuen lähinnä tylsistymisestä ja pitkästymisestä. Opiskeluaikana tuli myös joskus sijaistettua mafyke-opettajia ja huomasi miten silloin jo tasokursittomilla matematiikan tunneilla oli poikia, jotka olivat lyöneet leikin täysin lekkeriksi (arvosanat parissa vuodessa 9/10 -tasosta jopa 5/6 -tasoon). Paljonkohan tässä on vuosien saatossa lahjakkuutta kadonnut?

      No, ajan henki on se, että ainakin kaikkein tyhmimmät ehdotukset asian suhteen tulevat todennäköisimmin menemään läpi. Sitten, kun seurauksia (segregaation syveneminen) vuosien kuluttua vuorostaan ihmetellään, niin on jännää nähdä mitä nämä ajatusten mätäojat silloin kehittävät ratkaisuksi – ehkä sisäinen passi, joka määrä millä alueella minkäkin perheen on asuttava? ”Tasa-arvon” takaamiseksi arvottaisiin joka vuosi jokaiselta alueelta 10% yliedustettujen desiilien perheistä muuttamaan vajeesta kärsivälle alueelle? ”Onnittelut, teidät on juuri arvottu muuttamaan Kannelmäkeen/Suvelaan/tms.”

      1. Mahdollisuuksien tasa-arvo ei tietenkään tarkoita sitä että jotkut alkavat tahallaan alisuoriutumaan saatika että heidät pakotetaan alisuoriutumaan koulussa. Ei se tarkoita myöskään sitä koulussa hyväksyttäisiin väkivalta tai häirintä. Vaan sitä että kaikille annetaan hyvää, yhtenäistä ja tasavertaista opetusta jotta kaikkien olisi mahdollista saavuttaa ainakin perusopetuksen tavoitteet.

        Jos 9 vuoden jälkeen tilanne on kuten kuvaat niin varmasti on vikaa. Mutta eikö se ole merkki ainakin siitä ettei kaikkien oppimiseen ja koulunkäyntiin ole panostettu kouluissa riittävästi. Vai onko kyse siitä etteivät kaikki edes kykene panostuksista huolimatta saavuttamaan sitä tasoa mitä peruskoulutuksella tavoitellaan.
        ”Jos 9 vuoden jälkeen putkesta tulee ulos nuoria, jotka eivät osaa kunnolla lukea ja joilta ei suju edes peruslaskutoimitukset yksinkertaisilla luvuilla, niin jossain on pahasti vikaa”

        Eivät ne ongelmat, joita segregaatio aiheuttaa, kuitenkaan lisäämällä segregaatiota kouluissa, vähene. Toisen asteen koulutukseen saakka kannattaisi kyllä pitää tiukasti kiinni inkluusiosta.

  5. ”Tätä on tehty Helsingissä vähäisessä määrin, mutta jo sekin on ollut tehokasta. Vattin tutkija Mikko Silliman yllättyi itsekin siitä, kuinka vaikuttavaksi hänen tutkimuksensa osoitti positiivisen diskrimimaation. Nämä rahat pitäisi suunnilleen kymmenkertaistaa.”

    Ihmettelen taas tätä tulkintaa. Oletko lukenut kyseistä tutkimusta vai jutellut vain tutkijan kanssa? Siinähän käytännössä osoitetaan, että pd-rahalla oppimistulokset eivät parane. ”The estimates suggest that middle school academic GPAs increased by nearly 0.1 points (less than a tenth of a standard deviation) as a result of PD funding for students from an immigrant background, but that this increase is not statistically significant.” Hehkutetut tulokset koskevat ainoastaan toisen asteen opintoihin hakeutumista. Ts. pd-rahalla saadaan tsempattua useampi hakeutumaan lukioon. Tämä tulos on kaiken lisäksi ajalta ennen oppivelvollisuuden pidennystä, joten tämäkin vaikutus voi olla hyvin jo sulanut.

    Sitä tutkimuksesta ei voi päätellä, miten lukioon kovalla vaivalla tsempatut siellä pärjäävät. Lukiossa opettavana voin paljastaa, että tänä päivänä n. kasin keskiarvolla sisään tulevista monilla on jo suuria vaikeuksia selviytyä opinnoista taustasta riippumatta. KARVIn tutkimuksissa on todettu, että osa lukion päättävistä osaa matematiikkaa jopa huonommin kuin peruskoulun lopussa. Hyvin moni sinnittelee ulkoisen paineen takia ylioppilaaksi asti. Heille jää lukiosta käteen vain paperi, joka kertoo, että he eivät osaa oikein mitään. He ovat muodollisesti hakukelpoisia korkeakouluopintoihin, mutta vain harva oikeasti selviää korkeakouluopinnoista, jos sellaisiin pääsevät. Sen kolme vuotta olisi voinut käydä myös ammattikoulua, joka olisi yhtä lailla tuottanut muodollisen korkeakoulukelpoisuuden, mutta lisäksi ehkä jotain hyödyllistä osaamista.

    Mitä siis oikeastaan saadaan aikaan kymmenkertaistamalla pd-raha? Lisää heitä, jotka yrittävät lukioon, mutta jäävät rannalle? Lukion aloituspaikkoihin tämä ei vaikuta. Toki voi ajatella, että kun tulee lisää hakijoita, saadaan parempia opiskelijoita lukioihin, mutta luultavasti tällä saadaan tsempattua juuri vähän matalemman keskiarvon nuoria. Akateemisesti lahjakkaat ohjautuvat kyllä lukioon patistelemattakin.

    1. Siinä tutkimuksessa merkittävä tulos oli, että maahanmuuttajanuorten todennäköisyys siirtyä peruskoulun jälkeen keskiasteelle lisääntyi merkittävästi. Koska meillä ei ole mitään tasokoetta peruskoulussa, peruskouluarvosanat tarkoittavat käytännössä osaamisen tasoa suhteessa koulun sisällä. Se ei silloin voikaan nousta koko koulussa.

      1. Tarkoitit kai sanoa, että tasokokeen puuttuessa peruskouluarvosanat ovat opettajien subjektiivista mutuilua?

        Tästähän on tutkimustuloksia, että esim. naisopettajat tuppaavat antamaan samalla osaamisella numeroa parempia arvosanoja tytöille kuin pojille. Kuinkahan näille subjektiivisille arvioille voisi käydä, kun koulu saa erityistä pd-rahaa ja sillä kovasti odotetaan saatavan mitattavissa olevia tuloksia?

      2. On toki totta, että päättöarvosanat eivät ole täysin yhteismitallisia, onhan tätä Karvikin tutkinut. Ei nyt kuitenkaan liioitella tätä, eivät opet arvosanojaan gaussaa. Ysiluokkalaisten keskiarvojen vaihteluväli (kun jätetään erityiskoulut pois) oli Helsingissä 7,36-9,3 (tämän voi tarkistaa vaikka Ylen koulukoneesta https://yle.fi/a/74-20018233). Openkin antama arvosana kuvaa ihan oikeasti osaamista, ei vain osaamista koulun/luokan sisällä. Minusta ei ole lainkaan uskottavaa, että tämä kokonaan poistaisi efektiä.

        Toki tämä mainitaan tutkimuksessakin: ”The mean academic GPA amongst students in schools receiving PD funding is nearly half a standard deviation below those in other schools in the city, and is visible in nearly each subject. This difference carries over to the immigrant populations in the two sets of schools in Helsinki.” Tulos ei siis ollut, etteikö pd- ja ei-pd-koulujen keskiarvoissa olisi eroa. Näin hölmösti arvioituna pd-rahoitus suorastaan haittaisi oppimista. Nämä did-estimaatit saatiin vakioimalla sukupuoli, maahanmuuttajatausta sekä vanhempien tulotaso ja koulutus.

        Joka tapauksessa emme ole paljoa viisaampia, vaikka väheksyisimme tutkimuksen tulosta, ettei pd-raha vaikuta oppimistuloksiin. Se voi vaikuttaa tai olla vaikuttamatta, mutta sitä ei voida kuitenkaan päätellä siitä, kuinka moni hakee lukioon.

        Kun arvioidaan intervention vaikutuksia oppimistuloksiin, standardoitu testi ei muuten ole mitenkään itsestään selvästi paras mittari. Tästä ollaan kasvatustieteissä väännetty kättä vuosikymmeniä. Oppimisen arviointi ei ole niin yksinkertaista, kuin äkkiseltään ehkä kuvittelisi. Standardoidulla testillä saa vakioitua kyllä arvosana-asteikon ja jossain tapauksessa kysymyksetkin. Sillä ei saa kuitenkaan vakioitua opetusta. Opettaja/tutkija tietää standardoidun testin laatijaa paremmin, mitä on oikeasti opetettu tai missä intervention tulokset on tarkoitus näkyä.

  6. Oma esimerkkini: Haukilahdessa asuvana oli luontevaa käydä koulu Tapiolassa. Nuorena pikkulapsiperheenä asuimme Olarissa. Kun lasten tarha- ja kouluikä häämötti, ponnistimme Olarista Tapiolaan. Näin he kävivät päiväkodin, ala- ja yläasteen sekä lukion vaihtaen vain Silkkiniityn eri puolille. En kokenut itseäni väärintekijäksi enkä edes koulushoppailijaksi, ja oli kiva juhlia tyttärien ylioppilaaksi pääsyä samassa koulussa kuin itse reilu neljännesvuosisata aikaisemmin.

    1. Koulushopppailussa ei ole kyse siitä siitä että koulupaikka tietystä koulusta maksetaan rahalla vaan rahaa tarvitaan kun vaihtaa asunnon huonomaineisesta alueesta kalliiseen. Olarista Tapiolaan muuttaminen ei vaadi niin paljon välirahaa asuntoa vaihtaessa kuin Suvelasta Tapiolaan muuttaminen, tai edes Suvelasta Matinkylään. Suvelalaisten keskitulolilla ei edes asuntoa saa ostettua muualta Espoosta!

      Onneksi saa sentään pyrkiä siihen lukioon mihin haluaa, ettei niissä ole kiintiöitä oman kaupungin tai kaupunginosan nuorille.

      1. Toki tämän tajuan. Ostimme perheasunnon Tapiolan vanhasta puutarhakaupungista Rewellin suunnittelemasta 50-luvun kerrostalosta. Samalla saimme kivan pihapiirin ja pääasiassa akateemisen naapuruston. Tilava rivitalo Olarissa olisi maksanut saman.

  7. Sillä ei voiteta mitään, jos tavoitellaan tulosten tasa-arvoa niin, että erityisen lahjakkaat lapset pakotetaan heikompien tasolle. Siinäkään ei ole mitään vikaa, jos vanhemmat yrittävät saada lapsensa parhaaseen mahdolliseen, tai teemoiltaan lapselleen sopivimpaan kouluun. On ihan hyvä, jos koulutkin joutuvat parantamaan juoksuaan, kilpaillessaan oppilaiden ja vanhempien suosiosta.

    Siellä missä ongelmia on, ne voi ratkaista paikallisesti, ilman että noilla ongelmilla tarkoituksellisesti rasitetaan muita. Korjaustoimenpiteet riippuvat siitä, millaisia ongelmat ovat. Joissain tapauksissa henkilökohtainen apu toimii, joissain tapauksissa myös erikoisluokat (ei erikoisluokan tarvitse mikään rangaistus olla).

    1. Koska peruskoulutuksen tarkoituksena on päästä myös tuloksiin niin ei tulosten tasa-arvoakaan voida jättää huomiomatta. Järkevää ei ole kuitenkaan pyrkiä tasa-arvoon pakottamalla heikompien tasolle tai rasittamalla tarkoituksella muita ongelmilla, vaan kannustamalla ja tukemalla tarpeiden mukaan kaikkia saavuttamaan vähintään riittävä/hyväksyttävä taso ja korjaamalla ongelmat panostamalla niiden korjaamiseen. Inkluusiokin vaatii panostamista! Sekin on hyvä pitää mielessä ettei koulujärjestelmän tavoite ole ainakaan lisätä segregaatiota, vaan päinvastoin vähentää. Vai kuinka? Ja ratkaisujen pitää tietenkin tukea tavoitetta.

      Siksi:
      ”On taattava se, että kaikki koulut ovat hyviä. Muuta tietä ei ole.”

      1. – kaikille tulee taata sama perustason koulutus, ja samat mahdollisuudet
        – heikoimmille tulee tarjota lisäapua niin, että pääsevät mukaan, putoamatta pohjalle
        – lahjakkaimmille ja joistain erikoisaloista kiinnostuneille voi tarjota koulutusta heille sopivassa muodossa

        – koulujärjestelmän tulee omalta osaltaan vältellä segregaation syntymistä, ja korostaa oppilaiden yhteishenkeä, mutta ei kuitenkaan niin, että koulutuksen taso putoaisi yleisesti kaikilta tai joiltain
        – samaa mieltä myös siitä, että “On taattava se, että kaikki koulut ovat hyviä. Muuta tietä ei ole.” (tai tarkemmim, se ei ole hyväksyttävää, jos joidenkin koulujen annetaan jäädä selvästi huonoiksi kouluiksi)

  8. Tilanne on nyt Helsingin peruskouluissa jo pitkään ollut se, että meillä on ainakin kaksi erilaista peruskoulutussysteemiä. Esimerkiksi itäisten alueiden jättikoulut joissa painopiste on väistämättä suomen kielen ja peruasioiden oppiminen ja yhteiskunnan kehityshaasteisiin vastaaminen. Tai yritys siihen suuntaan. Kuten tiedämme tämäkään tavoite ei juurikaan toteudu.
    Opetus ei ole, koska se ei voi olla, samanlaista kaikissa peruskouluissa.
    Tai yhtä ”laadukasta.”
    Tätä todellisuutta ei yksikään opetusministerimme, puoluetaustasta riippumatta, ole vielä oppinut.
    Toinen ääripää ovat sitten esimerkiksi ruotsinkieliset koulut jotka tuskin kohtaavat sen enempää opetuksellisia haasteita kuin aikaisemminkaan.
    Siellä on katon yllä eräänlainen aikakupu: 50 – ja 60 -luku jatkuu ja jatkuu.
    Kuvitelkaapa kokeeksi vaikkapa tälläinen koulu, jonka oppilaista 40 prosenttia olisi somalian tai arabian kielisiä. Tuohan on jo monissa suomenkielisissä kouluissa tilanne.
    On tietenkin väärin että osa kaupunkimme opetuksesta on eriytynyt niin että toisen puolen ei tarvitse kantaa lainkaan vastuuta siitä muutoksesta joka yhteiskunnassa on tapahtunut.
    Lisäksi näissä kouluissa oppilaat oppivat täysin ajan etiikan vastaisesti että kielietninen erityisasema, ja vain ruotsinkielinen!, on sinänsä niin arvokas ettei sitä saa sotkea Suomen muun todellisuuden kanssa.

  9. Osmo Soininvaara : ”Aina voi muuttaa pois
    Jos ei ole mahdollisuutta välttää lähikoulun huonoksi oletettua opetusta, voi periaatteessa muuttaa toiseen koulupiiriin.”

    Jossakin määrin samalla lailla kuin esimerkiksi Neuvostoliitossa, kaikki meistä, itse asiassa aika iso osa meistä, esimerkiksi kaupungin vuokratalojen asukkaat, eivät voi lainkaan valita missä asuvat: he asuvat siellä mistä heille osoitetaan asunto. Se annetaan ja osoitetaan ylhäältä. Valinnanvaraa ei juuri ole. Tai on suurin piirtein saman verran kuin oli N-liitossakin. Köyhä perhe ei ole kovin paljon tasa-arvoisempi kuin oli neuvostoliittolainen perhe Neuvostoliitossakaan. Tämän olen keskustellut läpi siinä maassa asuneiden tavallisten kansalaisten kanssa.

    Jos tämä tulee yllätyksenä jollekin tänne kirjoittavalle hyväosaiselle pohdiskelijalle, niin hyvä miettiä suomalaista yhteiskuntaa tästäkin näkökulmasta. Suomi on luokkayhteiskunta.

    Muuta ratkaisua sitten varsinaisiin koulujen tilanteisiin ei ole kuin tukea heikompiosaisien alueiden kouluja paljaalla realismilla: pienemmät luokat, enemmän jaetttuja tunteja, opettajille kunnon rekry-lisät (nyt esim. itse saan 5 ! euroa työpäivässä/ satkun kuussa!? lisää siitä, että työskentelen haasteellisella alueella) jotta pysyvät töissä, kaksivuotinen valmistava opetus maahanmuuttaneille lapsille ja nuorille – ja sopimus siitä että monenmoisista pedagogisista leikeistä luovutaan ja keskitytään vain olennaiseen (luulen että tämä on lopulta myös monen kantasuomalaisen lapsen etu).

    Ei rahaa, ”resursseja” lisää mihinkään muuhun kuin varsinaiseen opetukseen, luokassa tapahtuvaan työhön, selkeisiin oppimateriaaleihin, hyvään yksinkertaiseen koulutilaan ja opettajien motivointiin, myös taloudelliseen, ottamaan nämä haasteet tietyillä alueilla vastaan.

    1. Olen ollut huomaavinani ennenkin että se lahjakkuus tarkoittaa monesti lähinnä taloudellista lahjakkuutta.

  10. Onkohan mitään tutkimustulosta joka sanoisi, että hyväosaisuus tarttuu. Jos aivan tavallisen perheen lapsi ei saa enää mennä musiikkiluokalle, niin mikä on se vaikuttavuus muihin oppilaisiin sillä uudella luokalla jossa hän musiikkiluokan sijasta olisi.

    Huono-osaisuus tarttuu, siitä olen aivan varma. Huonossa ympäristössä hyvänkin perheen lapsi voi joutua huonoille teille.

    1. Suurin osa Suomen kouluista on aivan tavallisia ”sekakouluja”, eli ei leimalliseseti hyvä- tai huono-osaisten kouluja. Kaikista kouluista ja yhteiskuntaluokista löytyy myös koko kirjo lapsia kilteistä tuhmiin. Kaikista kouluista on aina silti kasvanut sekä hyvä- että huono-osaisia aikuisia. Vanhemmille on ehkä tyypillistä ajatella, että oman viattoman lapsen on joku ulkopuolinen paha turmellut ja pahoille teille vietellyt, mutta tässä unohdetaan sopivasti se, että lapsi valitsee kaverinsa itse. Sellaista pumpuliympäristöä, josta ei olisi mahdollista päätyä pahoille teille, ei ole eikä koskaan ole ollut olemassa.

      Koulujen segregaation vastustaminen ei ole olennaista siksi, että näin saataisiin pakotettua keskiluokkaisten kakarat kaveeraamaan köyhien kakaroiden tai kantasuomalaiset maahanmuuttajien kanssa. Maahanmuuttajat varsinkin kaveeraavat kouluissa paljon keskenään oli heitä sitten 10% tai 40% oppilaista, ja piti tätä sitten huonona asiana tai ei, tähän on vaikea puuttua.

      Segregaatioon liittyvä ongelma on käytännöllinen. Segregaatio tekee opettamista haastavaa, koska eri syistä tukea tarvitsevia kasaantuu yhteen luokkaan liikaa. Huono-osaisuuden ”tarttumisen” mekanismi ei segregoituneessa koulussa ole turmeltuminen, vaan se, että tuki, jonka vähemmän segregoituneessa koulussa saisi jää segregaation takia saamatta. Lähinnä tästä kärsii tukea tarvitsevat, olivat he millaisesta perheestä tahansa.

      Sama pätee myös häiriökäyttäytymiseen puuttumiseen. Puuttuminen on helpompaa ja vähemmän tunnista aikaa vievää luokassa, jossa häiritsevästi käyttäytyviä lapsia on kohtuullinen määrä. Kaikissa luokissa on häirikköjä, mutta segregoituneissa luokissa niitä voi olla enemmän.

      Hyväosaisten lapset eivät siis ole mitään säihkyviä enkeleitä, joita tarvittaisiin jakamaan hyväosaisuuttaan ja pitämään kurjalisto kaidalla polulla. Segregaation vähentäminen auttaa kuitenkin huono-osaisia sitä kautta, että he saavat paremmat mahdollisuudet menestyä opinnoissaan ja sitä kautta yhteiskunnassa.

      Segregaation vähentämisessä ei myöskään tarvitse mennä äärimmäisyyksiin. Ei ole tarvetta tuhota ”eliittikouluja” huolehtiakseen siitä, ettei mihinkään kouluun kasaannu liikaa ongelmia. Riittää, että aivan tavalliset keskiluokkaiset perheet sietäisivät aivan tavallisten työväenluokkaisten perheiden ja aivan tavallisten maahanmuuttajaperheiden lapsia.

  11. Aika harvoin näissä yhteyksissä keskustellaan siitä, että myös opettajat koulushoppailevat. Se johtaa valtavaan vaihtuvuuteen niissä peruskouluissa, joita ei koeta houkuttelevina työpaikkoina.

    Helsinki yritti puuttua tähän maksamalla jonkinlaista kannusterahaa niille, jotka suostuvat tekemään töitä epähoukuttelevissa peruskouluissa, mutta olivatkohan ne summat jotain luokkaa parisataa euroa kuussa. Tuollaisella houkuttelurahalla ei ole mitään käytännön merkitystä. Summien tulisi olla nelinumeroisia.

    1. Federleylle: se kannustinraha on esimerkiksi minulle 100 euroa kk (miinus verot) kuten tuolla aiemmin kerroin.
      Helsingin kaupungin osoittama tikkariraha.
      Olen työskennellyt opettajana sekä kantakaupungissa (noin 10 vuotta) että Deep East.
      Ei tätä valintaa kaupunki mitenkään siis tue ja arvosta.

      Pitää varmaan selvittää vertailun vuoksi millaisia bonuksia Helsingin KASKOn ylin virkamiesporras saa.

  12. ”Apukoululuokkien menot säästyivät, kun tukea tarvitsevat nuoret pantiin tavallisille luokille ilman mitään tukea.”

    Peruskoulun rahoitus ja opettajien määrä oppilasta kohden eivät kai ole 30 vuoden aikana vähentyneet. Esim. perusopetuksessa käyttömenot oppilasta kohden olivat 7500 euroa vuonna 2000 ja 8600 euroa vuonna 2017 (molemmat vuoden 2017 hintatasoa vastaavaksi muutettuna). Lähde: Tilastokeskus

      1. Kyllä, hintaindeksillä oli korjattu.

        Opetusryhmien koot vuosiluokilla 1–6 ovat vuosien kuluessa hieman pienentyneet keskimäärin: esim. 20,7 vuonna 2008 ja 18,9 vuonna 2019. Lähde: Opetushallituksen raportit ”Opettajat ja rehtorit Suomessa 2016” ja ”Opettajat ja rehtorit Suomessa 2019”.

      2. Soininvaaralle kommenttina että etenkin Suur-Espoonlahti (asukkaita 57 000) johon kuuluu Espoonlahti, Saunalahti,Nöykkiö,Latokaski,Soukka, Kaitaa sekä Suvisaaristo ovat ympäristöltään samanlaisia kuin moni Itä-Helsingin lähiö. Ne ovat siis kaukana Tapiolasta kuten on Itä-Helsinki Kruununhaasta. Etenkin Soukassa asuu paljon maahanmuuttajia ja pientuloisia ihmisiä. Olet oikeassa siinä että Suvelalla oli aikoinaan huono maine lähiönä. Tämäkin on muuttunut jo 2017 kun Espoon kaupunginvaltuusto hyväksyi uudessa että vanhat 1970-luvun kerrostalot puretaan ja niiden tilalle rakennetaan muun muassa vuokra-, asumisoikeus-, opiskelija- ja omistusasuntoja . Suosittelen tutustumaan Suur-Espoonlahden alueeseen ja Suvelaan. Niissä asuu todennäköisesti eniten sekoitetuin ihmisryhmiä mitä Espoosta löytyy, Leppävaaran lisäksi. Westendiä ja Haukilahtia ei voi verrata koko Espooseen koska ne ovat jo vanhoja vakiintuneita asuinalueita. Itse olen myös liikkunut paljon Itä-Helsingissä ja olen sitä mieltä että Itä-Helsinki voisi olla Suur-Espoonlahden asemassa Itä-Helsinkiin olisi kaavoitetu myös omistusasuntoja, kuten korostit tässäkin blogissa. Näin on tapahtunut Suur-Espoonlahdessa.

      3. Rahul: ”Tämäkin on muuttunut jo 2017 kun Espoon kaupunginvaltuusto hyväksyi uudessa että vanhat 1970-luvun kerrostalot puretaan ja niiden tilalle rakennetaan muun muassa vuokra-, asumisoikeus-, opiskelija- ja omistusasuntoja.”

        Älä nyt liiottele.
        Yks kortteli purettiin.
        95% 70-luvun taloista on yhä paikallaan.

  13. Miksi Helsingissä pitää estää segregaatiota ? Sehän on hyvä asia. Rikkaat ja lahjakkat lapset saavat parempaa opetusta ja pärjäävät elämässä köyhiä paremmin. Kilpailu parantaa laatua.

    Tämä on tietenkin provokaatio siihen , että ihmiset, jotka puhuvat segregaatiota vastaan kannattavat sitä täysin Suomen yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa kehityksessä.

    Kaupungistuminen maan reuna-alueiden taantuessa on hyväksyttävä kehitys ja luonnonlaki, jolle ei voi mitään.

    1. Eemille kommenttina että näin espoolaisena voin todeta että Helsinki kaupunkina on suunnitellut nämä itäiset lähiöt ovat eriytyneet muusta kaupungista. Espoossa tilanne on parempi koska Espoon kaupungin kaavoitus perustunut sosiaaliseen sekoittamiseen. Hyvällä kaupunkisuunnittelulla tämä on mahdollista välttää

      1. Espoon kaupunkisuunnittelu perustuu köyhien rajaamiseen pois kaupungin alueelta, siis nykyisin. Vanhemmilta ajoilta peräisin oleva Suvela nyt kuitenkin on aika ongelmallinen.
        En pitäisi esimerkiksi Westendin asukasrakennetta kovinkaan sekoittuneena.

      2. Espoon keskuksen alueella ulkomaalaistaustaisten osuus on n 50%, joista Suvelassa peräti n 70%. Suur-Leppävaaran kerrostaloalueet (Perkkaa, Lepävaara, Kilo, Karakallio) ovat kanssa tulleet ulkomaalaistaustaisten suosioon.

        Espoon keskiosien hyvä puoli on että alueen läpi kulkevan rantaradan lähijunissa on aika rauhallista koska niissä matkustaa myös vauraiden alueiden kuten Kauniaisten
        asukkaita, ja että on myös ruotsinkielisiä kouluja joihin monet suomenkieliset yrittävät saada lapsensa.

      3. Eikö hyvällä yhteiskuntapolitiikalla voi välttää eriarvoistumista maan sisällä ?

  14. Suvela on mainettaan parempi paikka. Omat lapset kävi saman alueen yläkoulua, ja hienosti meni. Hyvät opettajat ja hyvä meininki.

  15. Täällä on ollut tosi monta kommenttia, missä todetaan, että ruotsikielisellä puolella ei ole segregaakaation ongelmia ja monet suomenkielisetkin yrittävät saada lapsensa sinne. Ajan henki.

    1. Nimimerkki Janne:lle kommenttina että syy miksi moni suomenkielinen pääkaupunkiseudulla on halukas sijoittamaan lapsensa ruotsinkieliseen kouluun johtuu siitä että nuo ruosinkieliset koulut sijaitsevat ns. paremmalla kaupunginosassa kuin lähikoulu. Tässä kohtaa tuo ajanhenki kohta näkyy selvästi

      1. En usko, että suomenkielisten sijoittuminen ruotsinkielisiin kouluun on laaja ilmiö, mutta se varmasti on totta, että niissä segregaakaation aiheuttamat ongelmat ovat minimaalisia verrattuna suomenkielisiin kouluihin. Tämä pitänee paikkaansa myös vähemmän houkuttelevissa kaupunginosissa.

      2. Kommentti Jannelle että juuri tuo olikin pointtini että pääkaupunkiseudun lähiökouluissa ja kansainvälisten koulujen välillä ei ole mitään eroja paitsi että lähiökoulujen ja kansainvälisen koulujen oppilaat ovat eri sosioekonomisilta taustaltaan kuin lähiökoulujen oppilaat . Tiedoksi vain Jannelle että en oikea nimeni on Rahul Somani. En siis kirjoita nimimerkillä

    2. Nimimerkki Jannelle kommenttina että pääkaupunkiseudulla toimivat kansainväliset koulut ovat erittäin haluttuja korkeastikoulutettujen suomenkielisten keskuudessa. Tässäkin on nurinkurinen logiikka siinä mielessä että vanhemmat eivät halua pistää lapsiaan lähikouluun jossa on paljon ulkomaalaisia mutta haluat pistää kuitenkin lapsensa kansainvälisiin kouluihin joissa on luonnollisesti myös ulkomaalaisia.

      1. Nimimerkki Rahul Somanille tiedoksi, että ulkomaalaiset eivät ole monoliitti vaan Suomeen muutetaan monesta syystä.

  16. Kaikissa inhimillisissä taidoissa on olemassa eräänlainen «oppimisen hierarkia»: Henkilö, joka osaa säveltää, ymmärtää myös musiikin teoriaa; mutta musiikin teorian osaaja ei välttämättä osaa säveltää. Opettaja, joka saa lahjakkaan oppilaan kehittämään taitojaan aivan uudelle tasolle, pystyy myös opettamaan oppiaineensa perustaitoja lahjattomille oppilaille, mutta toisin päin se ei välttämättä onnistu.

    Lasten kielellisten, musiikillisten, jne. taitojen kehittäminen (opetuksen keinoja käyttäen) ei onnistu, jos erilaiset opettajat «jaetaan tasan» koululuokkien kesken ja tällä tavoin huippuopettajat laitetaan suorittamaan triviaaleja opetustehtäviä. Silloin sekä opettajat että lapset kärsivät.

    Onko vallalla ajatus opettajat ovat tasalaatuista massaa, jossa jokainen «tutkinnon läpäissyt» on pätevä mihin tahansa tehtävään, jonka pääsyvaatimuksena on tutkinnon suorittaminen. — Eivätkös ammattiliito vaadikin, että huonoille opettajille pitää maksaa sama palkka kuin hyville.

    «Vanhan mallin» mukainen musiikin opettaminen, jossa oppilaita on kuskattu huippuopettajien tunneille kustannuksista välittämättä, on johtanut siihen, että Suomesta on tullut (ja lähtenyt) paljon kansainvälisen tason kapellimestareita ja säveltäjiä. — Mutta miten Sibelius olisi pärjännyt alaluokkien musiikinopettajana?

    Jos opetus tasapäistetään, johtaa se siihen, että uusia säveltäjiä ei enää kasva Suomessa ja niistäkin, joilla olisi edellytykset, vain rikkaat pääsevät ulkomaille huippuoppiin eikä näillä ulkomailla oppinsa saaneilla säveltäjillä ole kiinnostusta esiintyä Suomessa, koska täällä ei ole enää kuulijakuntaa. Vain tasapäistä massaa. Että sävellykset ostetaan ulkomailta. Että nämä sävellykset lopulta tuotetaan keinotekoisesti ilman ihmisajatuksen kosketusta vastaamaan «kuluttajan odotuksia». — Kuinka silloin käy kansan henkiselle kehitykselle?

    Jos henkisen kehityksen edistäminen ei kuulu koululaitokselle, niin mille sitten? Ne vanhemmat, jotka ymmärtävät tämä yrittävä kaikin keinoin ja rahaa säästämättä välttää julkista koululaitosta tai ainakin poimia rusinat pullasta.

    Muutummeko kansakunnaksi, jonka jäseniltä ei edellytetä minkään alan erityistaitoja, jossa jokainen voi olla arvokas vain suuren massan osasena. — Massan, jota johdetaan ulkomailta.

    1. Ainakin matemaattis-luonnontieteellisellä alalla riman jatkuva laskeminen perusopetuksessa ja lukiossa kohti nollaa on johtanut tilanteeseen, jossa jatko-opiskelijat ja tutkijat yhäuseammin tuodaan maahan ihan mistä vain mistä löytyy riittävän osaamistason tulokkaita. Aika harva kuitenkaan muodostaa mitään tunnesidettä Suomeen ja suunta onkin yleisesti jonnekin muualle siinä vaiheessa, kun maisteriohjelma on saatu finaaliin tai väikkäri valmiiksi. Tästä saa toki halutessaan syyttää rasismia ja suomalaisten sisäänpäinlämpiävyyttä, mutta ihan raadollisesti voisi miettiä mitä korkeakoulutettujen palkkojen halpuuttaminen ja surkea tutkimusrahoituksen taso yhdistettynä tappavaan veroasteeseen vaikuttaa asiaan.

      Kokonaisuutena tilanne on surullinen siinä mielessä, ettei suomalaisissa nuorissa ole varmaankaan tapahtunut sellaista yleistä typeröitymistä mitä korkeakoulutasolla oppimistuloksissa näkee. Me vain olemme pettäneet nuoret sillä, että heiltä on evätty kunnollinen ”kovien aineiden” koulutus, estetty tarvittavien oppimistaitojen kehitys ja turmeltu työtavat olemalla vaatimatta ikinä mitään vaivaa vaativaa.

      Lopuksi voisi miettiä myös käytäntöä ”kuka tahansa riittävän osaava kelpaa” -periaatetta ulkolaisten opiskelijoiden haalimisessa. Tässä ollaan kuitenkin tilanteessa, jossa kansainväliset suhteet ovat kiristyneet ja blokkirajat ”pahan akselin” ja vapaan maailman välillä ovat tulleet entistä näkyvimmiksi. Vaikka sinänsä ihmisiä pitäisi kohdella tasa-arvoisesti taustastaan riippumatta, niin ihan oikeasti ihmetyttää, että halutaanko edelleen haalia esim. kiinalaisia ja iranilaisia jatko-opiskelijoita yms. mukaan esim. huippuluokan AI-, puolijohde- ja kvanttilaskentatutkimukseen? Vaikka taustalla olisi opiskeluja ko. valtion armeijaan kytköksissä olevassa korkeakoulussa tms.?

      1. >   heiltä on evätty kunnollinen
        >   «kovien aineiden» koulutus

        Aivan huippulahjakkaiden parissa on muodostunut sellainen trendi, että ei osallistuta mihinkään «viralliseen» opetusohjelmaan vaan hankitaan tiedot ja taidot sieltä mistä parasta saa. Mitään oppiarvoa ei luonnollisesti tällainen opiskelija saa ja se on vain hyvä: he saattaisivat päätyä lopuksi elämää makoilemaan jossain yksinkertaisessa valtion virassa, joka juuri ja juuri antaa elannon, joka mahdollistaa «tähtitieteen» tutkimukset. — Nämä huippulahjakkuudet ajautuvat liike-elämän palvelukseen.

        Kansainväliset suuryritykset eivät tärkeimpiin avainosaamista vaativiin rekrytoidessaan edellytä minkään tutkinnon suorittamista, kun kuitenkin henkilön lahjakkuus on itse tutkittava ja testattava, koska yliopistojen arvosanoihin ei voi luottaa. — Muuten, sama trendi on on politiikassakin: huippuvirkoihin valittavilta ei edellytetä mitään tutkintoja tai minkäänlaista osaamista.

  17. Ei tuo lasten busseilla kuskaaminen köyhiltä alueilta rikkaiile ja päinvastoin onnistu. On kokemusta. Olin vaihto-oppilaana USAssa 1971. Naapurustossa yritettiin tätä. Ihmiset olivat muuttamassa pois. Mutta Jenkeissä ei uskota markkinatalouteen koulubusseissa vaan ne keltaiset bussit ovat koulun omaisuutta. Joku kävi yöllä polttamassa kaikki bussit. Homma peruttiin. Siellä kyllä yritettiin bussikuljetuksilla tasoittaa ihonväriä!

  18. Ode: ”Tämä on kokonaan toisen kirjoituksen aihe. Tästä voisin löytää rahat positiiviseen diskriminaatioon.”

    Tuliko tätä jatkoa koskaan?
    Ehkä tärkeämpi aihe kuin moni muu?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.