Poliittisen urani aikana käytin eniten valtaa Sisko Sepän giljotiinityöryhmässä – elimessä, jonka kokoonpanoa ei löydy googlaamalla.
Neuvoteltaessa vuonna 1995 Lipposen hallituksen ohjelmasta sovittiin valtion menoja leikattavan 20 miljardilla markalla. Mielikuvitus loppui 15 miljardissa. Puuttuvaa viittä miljardia etsimään perustettiin Sisko Sepän giljotiinityöryhmä, johon jokainen hallitusryhmä asetti yhden edustajan. Olin ryhmässä ainoa vaaleilla valittu.
Esittämämme säästöt tekivät kipeää, mutta olin tulokseen tyytyväinen. Porukallamme arvot näkyivät siitä, mistä ei säästetty. Jotkut toiset olisivat tehneet sen aivan toisin. Käytimme paljon valtaa.
.…
Suomessa leikataan taas valtion menoja, koska on pakko. Tätä ovat tekemässä nyt ihmiset, joiden arvot poikkeavat kovasti omistani.
Vaikka ”on pakko” säästää kulttuurista, kansalaistoiminnasta ja köyhimpien rahoista, rahaa riittää turkistarhauksen tukemiseen ja autoilun kulujen alentamiseen ja terveyshyötyihin nähden varsin tehottomiin yksityisten terveyspalvelujen sairausvakuutuskorvauksiin. Yleisradion musertavat säästöt taitavat johtua enemmänkin halusta tehdä tilaa toisenlaiselle tiedonvälitykselle.
Kokoomuksessa saattoi olla vaalien jälkeen haluja liittoutua perussuomalaisten kanssa, mutta muutakaan vaihtoehtoa ei ollut, kun demarit kieltäytyivät tulemasta hallitukseen taloutta tervehdyttämään. Siksi sakset ovat nyt aivan väärissä käsissä ja se näkyy lopputuloksessa.
.…
Ennen giljotiinityöryhmän perustamista olin tehnyt hirveän mokan vuoden 1995 hallitusneuvotteluissa sosiaalipoliittisessa työryhmässä. VM oli esittänyt sairausvakuutuksen vähimmäispäivärahan poistamista; jos ei ollut tuloja terveenä, miksi niitä pitäisi olla, kun sairastuu?
Nielaisin koukun ja niin tekivät muutkin. Emme tienneet, että sairausvakuutuksen minimipäiväraha oli mielenterveyskuntoutujien ainoa tulonlähde.
Sosiaalipoliittinen lainsäädäntömme on erittäin monimutkaista. Sen korjaaminen vaatii hyvää yhteiskunnallista insinööriosaamista. Sitä ei näytä nyt olevan. Johtuu tuskin pelkästä päättäjien ilkeydestä, että säästöt ovat kohdistuneet niin kohtuuttomasti pienipalkkaisiin yksinhuoltajiin.
Aiemmin uudistusten takana oli huolellista virkamiesvalmistelua. Nyt poliitikot tai heidän valtiosihteerinsä kehittelevät ratkaisut ihan itse ja mokia syntyy.
Puheiden perusteella päättäjät tuntuvat ymmärtävän erityisen huonosti toimeentulotuen toimintaa. Jos henkilö saa sekä asumistukea että toimeentulotukea, asumistuen leikkaus nostaa samalla summalla toimeentulotukea. Ei se silti ilman vaikutuksia jää. Sen jälkeen ei kannata enää ottaa vastaan matalapalkkaista työtä.
Työllisyys on kehittynyt Suomessa erityisen huonosti, mikä syö säästöistä julkiselle taloudelle koituvan hyödyn. Tätä on selitetty suhdanteilla, mutta samat suhdanteet muitakin maita koettelevat.
Jonkun pitäisi tukia, paljonko työllisyyden surkeaa kehitystä selittää, että hallitus on tehnyt monelle huonopalkkaisen työn tekemisestä taloudellisesti järjetöntä.
= = = =
Kirjoitus on julkaistu Talouselämä-lehdessä kolumnina
Tämä että demarit kieltäytyivät oli minulle uutta tietoa. Mistä tästä voi lukea lisää?
Kokoomuksella oli omien sanojensa mukaan tahtotila lyöttäytyä yhteen juuri persujen kanssa, jo ennen vaalejakin:
– On varmaankin niin, että jotkut voivat tällä hetkellä kokea hallitusratkaisun ei-mieluisaksi, sanoo pääministeri ja kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo.
– Samalla haluan sanoa, että ylivoimainen enemmistö kokoomuslaisista, jo ennen vaalejakin, halusi tämän hallituspohjan.
Lähde: https://yle.fi/a/74–20126480
Tämä mielestäni tukee SDP:n vaalien jälkeen kertomaa siitä että Kokoomusta ei juurikaan edes kiinnostanut neuvotella SDP:n kanssa, koska yhteinen sävel oli jo löytynyt PS:n kanssa. Joka siis oli Kokoomukselle mieluisin kumppani jo ennen vaalejakin.
Juuri näin, on aivan selvää etteivät demarit kieltäytyneet hallituksesta, vaan kokoomus jätti heidät ulos hallituksesta. Samalla kokoomus myi liberaalit arvonsa. Tuo kokoomuksen ja perussuomalaisten yhteistyö ja yhteisen hallituspohjan valmistelu alkoi jo v. 2021 kun perussuomalaiset junailivat puolueelleen Orpolle ja kokoomukselle sopivan puheenjohtajan. Ja siitä tuo Orpon ja purran “rakkaustarina” alkoi.
Jos joku väittäisi, ettei SDP olisi suostunut yhteiseen hallitukseen perussuomalaisten kanssa niin uskoisin ja olisin jopa samaa mieltä, mutta en usko sitä ettei kokoomuksen jos kokoomus olisi tosissaan halunnut neuvotella demareiden kanssa. Siinä sivussa olisivat saattaneet sitten kyllä vihreätkin livahtaa hallitukseen.
Nimimerkki AKK:lle kommentti ja kysymys. Ensin kommentti. Kyllä demareille lähetettiin paperit hallitustunnustelijan toimesta ja he jopa vastasivat siihen. Silloin puheenjohtaja oli juuri jättänyt ero ilmoituksensa puolueen johdosta joten demareissa alkoi puheenjohtaja peli. Sitten kysymys. Sanna Marin nimenomaan kevät talvella sanoi ettei SDP tule samaan hallitukseen perussuomalaisten kanssa. Onko nimimerkki AKK muka saanut jostain lähteestä tietoa että kokoomus olisi jättänyt demarit hallitusneuvotteluiden ulkopuolelle?
Ei kokoomus jättänyt ketään “neuvotteluiden” ulkopuolelle, mutta neuvotteli tosissaan hallituspohjasta vain kokoomus/perussuomalaiset-rungon pohjalta. Orpo valitsi varsinaisiin hallitusneuvotteluihin perussuomalaiset, RKP:n ja KD:n ja kun hallitus syntyi siltä pohjalta, niin Orpo jätti SDP:n ulkopuolelle, kuten jätti myös vihreät, kepun ja vasemmistoliiton. Miksi sitten esimerkikisi vihreät eivät yrittäneet tosissaan hallitukseen ja jäi oppositioon, jos kerran kokoomus neuvotteli kaikkien kanssa tosissaan? Vain kepu jättäytyi itse oppositioon, muut jätettiin.
Vihreät ja perussuomalaiset olivat yksimielisiä vain yhdestä asiasta: eivät mahdu samaan hallitukseen.
Nimimerkki AKK:lle kommenttina että kyllä SDP jättäytyi itse itsensä hallitusneuvotteluiden. ulkopuolelle. Syy tähän oli se että puolueessa oli menossa vallan vaihto. Hallitusohjelmasta neuvottelu demareiden kanssa olisi siinä kohtaa ollut teknisesti haastavaa koska silloin ei ollut tiedossa edes ketkä ovat puolueen puheenjohtajia. Vasemmistoliitto ja Vihreät kokivat vaaleissa tappion. Kuten Soininvaara totesi Vihreiden perussuomalaisten ainoa selkeä näkemys oli se että he eivät mahdu yhteiseen hallitukseen. Sama koskee Vasemmistoliittoa. Jos Keskusta olisi tullut hallitusneuvotteluihin olisi tilanne tällä hetkellä ollut ihan erilainen. Jostain syystä Saarikko heitti pyyhkeen kehään kesken kaiken. Hänen olisi pitänyt ilmoittaa että Kepu menee hallitusneuvotteluihin mutta hän itse eroaa puheenjohtajuudesta. Saarikko erosi puheenjohtajuudesta vasta viime vuonna.
Kyllä siinä kävi myös niin, että kravattipersut ottivat kokoomuksen haltuunsa ja sivistysporvarit joutuivat väistymään taka-alalle.
Hyvinkin mahdollista, että Kokoomusta ei kiinnostanut neuvotella SDP:n kanssa, mutta jos Erkki Tuomioja on sitä mieltä, että demareiden olisi ehkä pitänyt olla valmiimpia neuvotteluihin, niin hieman kyllä haiskahtaa siltä, että nimenomaan demarit torppasivat neuvottelut. Lähde Yle: https://yle.fi/a/74–20028514/64–3‑150697
Nimimerkki Potaatille kommenttina että Sanna Marin ei halunnut muodostaa hallitusta kokoomuksen kanssa ihan senkin takia koska hänestä olisi tullut valtiovarainministeri. Sannalle ei kelvannut hallituksessa kakkos rooli vaan ainostaan pääministerin eli ykkös rooli. Yksinkertaisesti vaalien jälkeen ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa. Kepu heitti pyyhkeen kehään. Jäljelle jäi vain Kokooomus ja perussuomalaiset sekä KD ja RKP
Somanille:
onko herra Somani saanut muka jostain lähteestä tietoa että Marin ei halunnut hallitukseen, koska hänelle ei kelvannut hallituksessa kakkosrooli?
Kyllä tässä maailmanajassa näyttää siltä että Kokoomus on vain nimellisesti Kokoomus, se on käytännössä sama puolue kuin Persut.
SDP ei olisi päässyt hallitukseen vaikka olisi luvannut Kokoomukselle kuun taivaalta. Kokoomus halusi romuttaa lakko-oikeuden ja sitä ei olisi voinut tehdä SDP:n kanssa.
Tämä muuten johtaa siihen että suureksi harmikseni katson olevani velvoitettu äänestämään seuraavissa eduskuntavaaleissa SDP:tä. Meillä on käytännössä kaksipuoluejärjestelmä, koska Kokoomus valitsee hallituskumppanikseen Persut nykyasetelmassa sata kertaa sadasta.
Valitettavasti kuviteltavissa olevassa tulevaisuudessa Kok+PS+Kesk on absoluuttinen enemmistö äänestäjistä ja edustajapaikoista, joten on epätodennäköistä, että Kokoomus lähtee vaalien jälkeen SDP:n johtamaan hallitukseen. Keskusta saattaa tehdä mitä tahansa, mutta voi olla että 2027 on Marinin hallituksen kipuilut edelleen muistissa. Ehkä jonkin sortin punamulta olisi mahdollinen, jos Vihreät eivät ole mukana. Vasemmistoliitto ja RKP varmaan kelpaa Keskustalle paremmin.
uskallan kai sanoa tämän nyt kun gallupit sanoo jotain kivaa demareille. tosin kehotan suurta kriittisyytä galluppeja kohtaa jopa jo suomessa.
itse kiertäisin demarit kaukaa. jos nyt jotain katasrofaalista ei tapahdu, niin myös jatkossa.
jos noi gallupit toteutuu, niin meillä on seuraava hallitus joku standardi demaripohjainen jossa mikään ei uudistu. minun ns. puoliunelma hallitus olisi jotain jossa ei löytyisi kokoomusta ja demareita. en tiedä miten tämä voisi toteutua.
Minusta nämä nykyiset säästöt ovat niin tuskastuttavan pieniä siinä kymmenen miljardin euron budjettivajeen mittakaavassa, että luotan siihen, että nämä ovat vasta alkua. En nyt lähde osoittelemaan tässä mitään säästökohteita, mutta olen todella iloinen, että hallituksessa ei ole kepua eikä demareita. Olen todella tyytyväinen siihen, että kun nämä miljardisäästöt on lopulta vielä tämän vaalikauden aikana pakko tehdä, syy niistä lankeaa kokkareiden ja persujen niskaan.
Kaikille taitaa olla selvää, että jos vaje kurotaan säästöillä, nini se romuttaa hyvinvointiyhteiskunnan lopullisesti.
Tarkottaisi jotain eläkesäästöjen käyttöä velanmaksuun ja julkinen terveydenhuolto pois.
Toinen vaihtoehto olis hitaasti kitkuttaen panostaa siihen koulutukseen ja nuorten tulevaisuudenuskoon ja säilyttää se perusturva, joka on riskinoton perusta.
Jos sitten siitä vähitellen syntyisi sitä kv-menestystä.
20 vuoden päästä budjetti tasapainossa ja sadan vuoden päästä valtionvelka nolla?
Tokelle kommenttina että yhdessäkään maassa ei tilannetta että valtiolle ei olisi 0% velkaa. Paitsi ehkä Vatikaanissa ja niissä maissa jotka ovat öljyn ja kaasun tuottajia kuten Persianlahden maat ja Norja. Venäjä on sotatalous joten se ei ole normaali markkinatalous tällä hetkellä. Jopa. Ruotsin valtiolla on myös velkaa. Tosin hyvin vähän mutta ei 0%. Talouden tasapainoon saavuttaminen ei ole yhdellä tai kahdella hallituskaudella mahdollista. Suomen velkaantumisen piikki oli korkojen nousu ei niinkään pandemia tai Ukrainan sota. Korkojen nousu johtui inflaatiosta mutta se samalla nosti valtioiden lainojen korkoa. Marinin hallitus teki vielä budjettiin pysyviä menoja miljardien eurojen edestä vaikka korot olivat erittäin korkealla. Näillä ei ollut mitään tekemistä pandemian tai Ukrainan sodan kanssa
Rahulille tiedoksi, että valtionvelka voi olla myös vaikka 1%. Tai 2%.
Arvostaisin sitä, että tarttuisit enemmän kommentoimaan asioita joilla on merktiystä ja vähemmän merkityksetöömiin yksityiskohtiin.
Tässä kyse on siitä, että valtionvelka saadaan niin pieneksi, ettei sillä ole suurta taloudellista merkitystä edes korkojen nostaessa päätään.
Tosin reaalikorot eivät taida olla pitkällä aikavälillä olleet tai tule olemaan yli nollan?
Tokelle kommenttina että missään maassa ei ole valtionvelkaa joka oli alle 1% . Monessa maassa valtionvelka on minimissään 10% bkt:sta joka taitaa olla esim Ruotsin valtionvelka suhteessa BKT:hen tällä hetkellä. Ainoa valtio joka on yrittänyt viedä valtionvelkaa lähemmäs 1%:iin oli Romania 1980-luvun lopulla.
Suomessa valtiolla on myös aika paljon antolainaa. Muutama vuosi sitten sitä oli enemmän kin ottolainaa, mutta mitenkähän on nyt.
Soininvaara kirjoitti:
“Aiemmin uudistusten takana oli huolellista virkamiesvalmistelua. Nyt poliitikot tai heidän valtiosihteerinsä kehittelevät ratkaisut ihan itse ja mokia syntyy.”
Olen lukenut hallitusten esityksiä läpi vaikutusarviointeineen vuosikymmenten ajoilta. Ei kyllä entisaikoinakaan mokilta ole vältytty, ja siltä että oikeat vaikutukset ovat olleet jotain ihan muuta kuin esityksessä on joko kuviteltu tai tahallaan väitetty (ja jätetty monet kielteiset odotetut vaikutukset raportoimatta).
Kirjoituksessa mainitaan asumistuki ja toimeentulotuki. Esimerkiksi molempien niiden lakienkin osalta vaikutusarviot ovat 2000-luvulla menneet lukuisia kertoja aivan totaalisen pieleen. Esityksen kirjoittajat eivät ole joko tunteneet Suomen lainsäädäntöä näihin tukiin liittyvine ehtoineen, tai sitten on tunnettu, mutta tehty vaikutusarviot monta kertaa epärealistisesti. Mikrosimulointeja on tehty, mutta tuotetut luvut ovat olleet toistuvasti niin pahasti toteumista poikenneita jälkikäteen katsottuna, että todennäköisesti vaikutusarvioinneissa käytetyissä laskentamalleissa on olennaisia virheitä siihen nähden, miten tuet oikeasti toimivat.
“Puheiden perusteella päättäjät tuntuvat ymmärtävän erityisen huonosti toimeentulotuen toimintaa. Jos henkilö saa sekä asumistukea että toimeentulotukea, asumistuen leikkaus nostaa samalla summalla toimeentulotukea.”
Vain osassa tilanteista on noin, mutta osassa tilanteista ei olekaan. Sekin on monen vaikea ymmärtää. Toimeentulotuen ruokakunta ja asumistuen ruokakunta ovat yllättävänkin useassa tapauksessa käytännön elämässä eri ruokakunnat. Esimerkiksi vanhempiensa luona asuva aikuinen muodostaa toimeentulotuessa oman ruokakunnan ja asumistuessa nämä ovat samaa ruokakuntaa. Sama tilanne on kaverin kanssa tai muuten kämppiksenä yhteisillä vuokrasopimuksilla asuvilla: asumistuen ruokakunta (kaikki yhteisellä vuokrasopimuksella olevat kuuluvat samaan ruokakuntaan) on eri kuin mikä olisi ruokakunta toimeentulotukea hakiessa (tuossa tilanteessa aikuiset hakisivat sitä erikseen, jos eivät ole parisuhteessa). Näiden kahden tukimuodon välinen ero ruokakunnan määritelmässä on keskeinen syy sille, että toimeentulotuen saavista ruokakunnista yli 20 000 ei saa ollenkaan asumistukea. Jos asumistuki sellaisessa tilanteessa laskee, jossa toimeentulotuen ja asumistuen ruokakunnat ovat keskenään erilaiset, asumistuen leikkaus ei välttämättä nosta samalla summalla toimeentulotukea, elleivät kaikki muutkin asumistukiruokakunnan jäsenset ole myös toimeentulotuen saajia — ja aina eivät ole.
“Näiden kahden tukimuodon välinen ero ruokakunnan määritelmässä on keskeinen syy sille, että toimeentulotuen saavista ruokakunnista yli 20 000 ei saa ollenkaan asumistukea.”
Ja kun sitten TTT:ea saavia ruokakuntia oli 263 000 ruokakuntaa, niin takerrut siis vajaaseen 8%:iin tapauksista.
Miksi?
Takerrun tuohon asiaan siksi, että mielestäni asumistuessa ja toimeentulotuessa olisi järkevää olla keskenään sama ruokakunnan määritelmä. Jos ruokakunnan määritelmä näissä tuissa olisi keskenään sama (olisi se mitä olisikaan, siihen en ota kantaa, se on poliittikkojen linjattava) säästyisi yhteensä vähintään kymmeniä ellei jopa satoja tuhansia tunteja aikaa kansalaisilta vuositasolla hakemusten tekemisestä ja asioiden selvittelystä niiden tekoa varten, ja se vähentäisi merkittävästi myös Kelan turhaa työtä, kun joka ainoa kerta kun ruokakunta poikkeaa näissä tuissa, Kelassa joutuu virkailija erikseen asian tilannetta tarkistamaan. Lisäksi kansalaiset eivät ymmärrä tuota eroa, vaan jos joku esim. saa hylsyn asumistuesta sen takia, että asunnossa jonkun toisen tulot estävät sen tuen saamisen, tämä kuvittelee herkästi, että toimeentulotuessa on sama ruokakunta, mutta niin ei aina olekaan. Se voi johtaa siihen, että osa tukeen oikeutetuista eri ruokakuntaan toimeentulotuessa kuuluvista ei edes tiedä voivansa hakea tukea eri ruokakuntana kuin asumistuessa tilanne olisi. Omasta mielestäni näissä tuissa pitäisi olla yhteinen ruokakuntamäärittely ja niissä kannattaisi olla myös yhteinen hakulomake, jonka täytön toimeentulotuen osalta voisi päättää, jos hakemuksessa tulee vastaan ilmeinen este sen tuen saamiselle esim. tulo- tai varallisuusehdon myötä.
(263000 ruokakuntaa 2023, 2025 tietysti paljon enemmän.)
Vuonna 2024 toimeentulotukea sai yhteensä 249 576 ruokakuntaa, eli toimeentulotuen saajien kokonaismäärä väheni hieman vuodesta 2023, vaikka Suomen väkiluku ja ruokakuntien kokonaismäärä kasvoi. Vuonna 2023 toimeentulotukea sai puolestaan pienempi määrä ruokakuntia kuin vuonna 2022. Syytä toki huomioida, että vuositason luku on eri kuin esim. se, moniko kuukausitasolla saa. Esim. joulukuussa 2024 toimeentulotukea sai 135 480 ruokakuntaa, mikä taas oli noin 10 000 enemmän kuin vuotta aiemmin (jolloin joulukuussa toimeentulotukea saaneita oli 124 824).
Vuonna 2025 toimeentulotukea saavien ruokakuntien määrä noussee ensimmäistä kertaa vuosiin. Mutta aikoinaan esillä olleiden vaikutusarviointien mukaan jo vuonna 2024 olisi pitänyt näkyä merkittävä toimeentulotuen saajaruokakuntien kasvu, mutta sitä ei tilastoissa näkynyt. Väestön määrä Suomessa kasvoi ennätyssuureksi, mutta toimeentulotuen saajien määrä väheni, vaikka oli tehty paljon leikkauksia tukiin. Eli reaalielämässä moni menetti tulojaan ilman, että toimeentulotuki tulojen menetyksiä paikkasi. Se on epäselvää, että miksi aiempaa pienempi määrä väestöä on saanut toimeentulotukea, vaikka vaikutusarvioiden mukaan toimeentulotukea saavien ruokakuntien määrän piti kääntyä selvään nousuun. Suomen sosiaaliturvajärjestelmä on niin monimutkainen, ettei sitä osaa tällä hetkellä ilmeisesti kukaan enää edes vaikutuksiltaankaan mallintaa, ja jotkut syyt ovat käytännössä estäneetkin monelta toimeentulotuen piiriin pääsyn.
Syy siihen, että toimeentulotuen saajamäärä ei kasvanut vuonna 2024, vaan väheni, voi olla esim. se, että monesta kunnasta on lakkautettu Kelan toimistot ja että väestön ikääntyessä moni tukeen oikeutettu ei osaa itse ilman apua sitä hakemusta enää edes täyttää. Tosin jos yksi keskeinen syy kehitykseen on nyt tuollainen, Kela ei tule sitä omissa julkituloissaan koskaan myöntämään.
90-luvun lamassa TTT-kotitalouksia oli pahimmillaan 350k.
Paljonkohan se oli prosenteissa?
Onko nyt saatu lukema jo yli 300k:n?
Kommenttina J Korhoselle siihen että Marin ei olisi halunnut valtiovarainministerin salkkua perustuu kyllä hänen kampanjaan eduskuntavaaleissa jossa hän asetti tavoitteeksi pääministerin paikan eli sen että demareiden asema suurimpana puolueena säilyisi. Yksikään poliitikko joka on saavuttanut pääministerin viran vaalien kautta ei tyydy seuraavissa vaaleissa 2. ministerin sijaa. Näin ei ole tapahtunut ainakaan 35 vuoteen. Tähän en laske vähemmistöhallituksia.
“Yksikään poliitikko joka on saavuttanut pääministerin viran vaalien kautta ei tyydy seuraavissa vaaleissa 2. ministerin sijaa. Näin ei ole tapahtunut ainakaan 35 vuoteen. Tähän en laske vähemmistöhallituksia.”
Tuossa ei ensinnäkään ollut vaalien kautta saavutetusta pääministerin virasta kyse. Sen eduskunnan kauden ensimmäinen pääministeri sai pääministerin paikan siksi, että oli vaalien aikaan suurimmaksi puolueeksi äänestetyn puolueen puheenjohtaja. Pääministeri vaihdettiin kesken eduskuntakauden.
Jos taas puhutaan muista kuin vaaleissa valituista pääministereistäkin, niin Stubb toimi pääministerinä 24.6.2014–29.5.2015 . Pääministerikauden jälkeen hän siirtyi vaalien jälkeen valtiovarainministeriksi 29.5.2015–22.6.2016 Sipilän ollessa pääministeri. Vuodesta 2015 on vähemmän kuin 35 vuotta.
Nimimerkki Totalle kommenttina että Eduskunta äänestää pääministeristä joten myös Sanna Marinin ja Alexander Stubbin kohdalla Eduskunta äänesti heidät virkaan. Laki ei myöskään määrittele automaattisesti että suurimman puolueen puheenjohtajasta tulisi automaattisesti pääministeriä. Tämäkin on neuvottelu kysymys. Mitä tulee tuohon Stubbin rooliin valtiovarainministerinä Sipilän hallituksessa niin jos oltaisiin menty ministeri protokollan mukaisesti valtiovarainministeri olisi ollut Timo Soini koska perussuomalaiset olivat hallituksen toista suurin puolue (Kokoomus oli vasta kolmanneksi suurin puolue) mutta Soini kieltäytyi valtiovarainministerin salkusta joten se meni automaattisesti Kokoomukselle.Sipilän hallituksessa rikotiin perinteistä puolueiden valtasuhdetta eli paikkamäärää. Perussuomalaisilla oli vähemmän ministereitä Sipilän hallituksessa vaikka puolue oli hallituksen tosista suurin puolue. Joten tämänkin järjestely oli poikkeus pitkässä hallituksen salkkujaossa. Ihan hyvin voidaan sanoa että vuonna 2015 rikottiin 35 vuoden perinne jossa tosista suurimman puolueen puheenjohtajasta ei tullut valtiovarainministeriä.
Vaimo joutui aikanaan raskauspahoinvoinnin takia sairauslomalle. Tuli kotiin kirje, että sinulla on oikeus sairauspäivärahaan, jota ei kuitenkaan makseta kun tulot ovat niin pienet. Eikä saanut mitään muutakaan rahaa, ei työttömyyskorvausta, ei opintotukea, ei asumistukea, eikä toimeeentulotukea.
Minusta olisi ihan reilua, että olisi perheverotus tai pieni kansalaispalkka.
Sitten kävi lopulta niin, että työtehtävät siirtyivät organisaatiolta toiselle. Hän pääsi työttömäksi. Todellinen onnenpotku. Sitten lopulta uusi organisaatiokin tarjosi työvuoroja. Vieläpä niin, ettei koskaan samana päivänä soitellut ettei sovittua työvuoroa peruttu samana päivänä tai muuten.
Tämän kokemuksen jälkeen olen alkanut kannattamaan jonkinlaista pientä perustuloa.
Ja vielä täydennystä edelliseen selvyyden vuoksi. Jälkimmäisen työnantajan aikaan sai työttömyyskorvauksen ja palkan. Ensimmäisen työnantajan aikaan pelkän palkan.
(…koska siis, työnantajalla ei ole mitään velvollisuutta auttaa työntekijäänsä saamaan työttömyyskorvausta.)
Molemmissa tapauksissa (sairauspäiväraha ja työkkäri) vika oli siis hakijan: “väärin haettu”.
Tai siis jätetty hakematta.
Vajaatyöllistetyllä on usein vastassa 9 arkiviikonpäivän omavastuu sairauspäivärahoissa.
Ja kun lääkärit eivät suostu antamaan yli 2 viikon sairaslomaa ilman B‑todistusta, saat sitten kahden viikon sairauslomalta yhden päivän sairauspäivärahan.
Ja jos on tarvetta jatkolle, pitää varata uusi lääkärikäynti jo puolessavälissä saikkua, jotta saat varmasti sairauslomaa jatkettua ilman uutta karenssia päivärahassa.
Ja jos ei ole likvidiä kapitaalia sairastumishetkellä, pitää tietty ymmärtää, että se yhden päivän päiväraha tulee joskus viikkoja myöhemmin, joten pitää heti hakea TTT:tä niille 13 päivälle.
Työkkärissäkään ei saa soviteltua päivärahaa, jos sitä ei osaa hakea.
Yleisesti ottaen Suomen sosiaaliturvan edullisuus perustuu kahteen kohtaan:
1) Ihmiset eivät tiedä mitä heille kuuluu
2) Ihmiset eivät osaa sitä hakea
3) Kelan aspa ei saa neuvoa, koska se olisi “tulonsiirtosuunnittelua”, joka on lailla kielletty heiltä
Tuon takia edunvalvonta on perinteisesti laitettu ammattiliittojen harteille ja vajaatyöllistetyillä ei sellaista vieläkään valitettavasti ole.