Yleensä kun puhumme korkeiden verojen haitoista, ajattelemme tuloasteikon yläpäätä. Varsinaiset ongelmat ovat kuitenkin asteikon alapäässä.
Köyhyyden ainoa ongelma ei ole se, että ilman palkkatuloja olevan kulutusmahdollisuudet ovat pienet. Toinen ongelma on, että monen on jokseenkin mahdoton parantaa taloudellista asemaansa työtä tekemällä. Rikkaat marmattavat vähän yli viidenkymmenen prosentin marginaaliveroista, kun köyhillä efektiivinen marginaalivero on usein yli 80 prosenttia, monella tasan sata prosenttia. Tämä on paljon pahempi kannustinongelma kuin rikkaiden kokema korkea marginaalivero ja se näkyy työllisyydessä.
Kun säännöt ovat tällaisia, on vähän vaikea marmattaa työnteon välttelystä.
Halua korostaa, etten pidä siitä, että jotkut jättäytyvät tahallaan tulonsiirtojen varaan, koska eivät pidä työstä. Tähän menevä raha ei ole pois rikkailta vaan toisilta köyhiltä.
Kannatan perustuloa, mutta en niin korkeaa perustuloa, että sillä tulisi yksin hyvin toimeen. Perustulon ajatuksena on olla lisätulona niille, joille on tarjolla vain pienipalkkaista työtä, kuten vailla koulutusta olevilla usein on.
Sovitellussa päivärahassa oli korjattavaa
Tulonsiirtojärjestelmässämme oli kyllä korjaamista. Olen kirjoittanut tästä aiemminkin, joten en mene teknisiin yksityiskohtiin. Oli kuitenkin luotu tilanne, jossa pienipakkaista työtä tekevän ei kannattanut tehdä kuin osa-aikatyötä, koska hän sai saman kokonaisansion jopa alle 20 tunnin viikkotyöllä. Palvelualojen työnantajat oppivat käyttämään tätä hyväkseen, sillä niille osa-aikatyön teettäminen sopii. Asiakkaat kun eivät tule sisään tasaisena virtana 8:n ja 16 välillä.
Hallitus siirsi kannustinongelman toiseen paikkaan
Hallitus poisti tämän ongelman poistamalla suojaosan sovitellusta päivärahasta ja asumistuesta, lapsikorotukset työttömyyspäivärahasta sekä heikentämällä asumistukea muutenkin. Pahin isku, lähes 600 euroa kuussa, kohdistui osa-aikatyötä kaupassa tekevään yksinhuoltajaan, joka asui vuokralla Helsingissä. Oli kohtuutonta kohdistaa kaikki säästöt samaan porukkaan.
Kannustinongelma muutti muotoaan, mutta ei poistunut, ei edes helpottanut.
Nyt kyllä kannattaa ottaa vastaan kokopäivätyötä, jos sellaista sattui saamaan, mutta vastaavasti ei kannata ottaa vastaan osa-aikatyötä vaan jättäytyä ennemmin kokonaan työttömäksi.
Palvelualoilla osa-aikatöitä ei hevillä muuteta kokopäiväiseksi työsuhteeksi, sillä mitä se ruuhka-apulainen tekisi ruuhkatuntien ulkopuolella muuta kuin pyörittäisi peukaloitaan? Vuosien kuluessa käytännöt ja ennen kaikkea aukioloajat kyllä muuttuisivat niin, että kokopäivätyötä syntyisi enemmän, mutta siihen menee aikaa. Yhteiskunta toimii paremmin, jos osa porukasta on halukasta tekemään osa-aikatyötä.
Erikoista on, että hallitus katsoi viisaaksi heikentää myös pienipalkkaisen kokoaikatyön kannattavuutta suhteessa toimeentulotukeen, eikä edes ihan vähän.
Erityisen oudolta tuntuu, että sosiaaliturvan keskiöön nostettiin toimeentulotuki, jonka käyttäjämäärä on voimakkaassa kasvussa. Hallitusohjelman mukaan toimeentulotuelle tippuvien määrä piti puolittaa, mutta tehtiinkin päinvastoin. Jos saa toimeentulotukea, ei kannata ottaa palkkatyötä vastaan, ellei se ole niin hyväpalkkaista, että pääsee kunnolla toimeentulotukirajan yläpuolelle. Hyvin koulutetut kyllä pääsevät, mutta työttömyyden ongelma koskeekin huonosti koulutettuja. Pelkän peruskoulun suorittaneista ei-maahanmuuttajista vain noin 40 prosenttia on töissä. Maahanmuuttajat työllistyvät paremmin.
Toimeentulotuki on kaikin tavoin surkea tukimuoto. Jos pitää ostaa jääkaappi, sitä ei voi tehdä kuin käyttämällä kallista pikavippiä tai osamaksukauppaa. Ennalta ei voi säästää, koska kuun lopussa tilillä oleva raha vähennetään seuraavan kuukauden toimeentulotuesta. En usko, että tätä järjetöntä pykälää sovellettiin sellaisenaan kuntien sosiaalitoimistoissa, mutta Kelan tietokone ei tunne empatiaa. Tosin patjan alle sekään ei näe.
Kun työnteolta vietiin taloudellinen järki, työttömien määrä nousi
Joku voisi tutkia rekisteriaineistoja käyttäen, kuinka suuri osa työttömyyden noususta johtuu niistä henkilöistä, joiden työnteolta vietiin taloudellinen kannattavuus.
Sovitellun päivärahan muodostamia kannustinloukkuja ei voi korjata parametreja muuttamalla, vaan on muutettava koko järjestelmä. On oltava yhtä aikaa kannattavaa tehdä osa-aikatyötä mieluummin kuin ei työtä lainkaan ja kokoaikatyötä mieluummin kuin osa-aikatyötä.
Tämän takia kannatan kohtuullisen pientä perustuloa tai negatiivista tuloveroa. Jos pelätään tämän johtavan laiskotteluun, voihan sen muuttaa ehdolliseksi kuten tehtiin vuonna 2001 Hollannissa niin, että tukea saa vain palkan päälle, mutta ei saa, jos on työtön.
On myös hyväksyttävä se, että nän tuetaan kaikista pienipalkkaisimpia, vaikka he tekisivät kokoaikatyötä. Pienipalkkaisia ei auta se, että heidän palkkojaan nostetaan niin, että heidät hinnoitellaan ulos työmarkkinoilta, vaan maksamalla tulonsiirtoa pienen palkan lisäksi.
Pienipalkkaisten aseman korottaminen on tärkeä myös yhteiskuntarauhan vuoksi. Suomi on vakavasti jakautumassa toisiaan vieroksuviin väestöryhmiin. Sen estämisestä kannattaa vähän maksaa.
Seuraavaksi hallitus alkaa pusata yleistukea. Se voisi olla ratkaisu, mutta piru asuu edelleen yksityiskohdissa. Paljon varijana on Asmo Maanselkä, joka oli keskeisessä asemassa hallitusohjelmaa laadittaessa. Hänhän loikkasi juuri kristillisistä perussuomalaisiin. Tämän loikan merkittävyyttä lehdistö ei oikein oivaltanut.
Toivon, että yleistukea tekemässä olisi vähän inhimillisemmin ajattelevia poliitikkoja kuin nyt on hallituksessa.
Haluaisin nostaa esille myös yhden ryhmän joka on pahassa kannustinloukussa: ylivelkaantuneet. Joukkoon mahtuu toki monenlaista elämäntarinaa konkurssin tehneistä yrittäjistä henkilöihin jotka eivät vain hallitse raha-asioita. Mutta heistä harvalle on kannattavaa tehdä työtä jos ulosotto vie suuren osan tuloista ja velat eivät välttämättä silti lyhene kun korot juoksevat. Minulla on tuttavapiirissä entinen ravintolayrittäjä jonka valtio ajoi vaikeuksiin koronarajoituksillaan. Hän menetti asuntonsakin ja tuskin enää koskaan tekee palkkatöitä päivääkään.
Tuo on ihan totta. Kun on tarpeeksi asiansa sössinyt niin ei kannata enää sen jälkeen paljon yrittääkään kun melkein kaikki menee velkoihin, joita ei kuitenkaan saa koskaan maksettua takaisin. Ja näitä tapauksia muuten löytyy enemmän kuin tahtoisi keskiluokkaisena uskoa — kiitos helposti saatavien pikavippien ja osamaksulainojen.
Olisi helppo sanoa vain että “oma vika”, mutta hedelmällisempää on pohtia millaiset kannustimet tämä tilanne ihmiselle luo ja mitä tästä seuraa kun näitä tapauksia on kohtuullinen osuus väestöstä. Pitäisikö henkilökohtaisen konkurssin mahdollisuus sallia?
näissä velkaongelmissakin jää tunne, että ongelmia voisi korjata ennakolta eikä paisuisi isoiksi. korjataanko seurauksia vai syitä. eli jotkin tahot hyötyy näistä velkaongelmista vaikka saattaa saada huonosti takaisin saatavansa. mutta kannustin loukkuja ne silti aiheuttaa.
työ yrittäjä ongelma onkin toisenlainen. eli ollaan tehty töitä ja saatu yritysriskit niskoille, näin voi käydä sijoituksissa.
näille silti pitäisi saada jotain aikaiseksi, mielummin ennakkoon eikä jälkikäteen korjauksia.
Ulosoton kannustinloukusta moni on käytännössä päässyt eroon muuttamalla ulkomaille. Vastaavasti Suomeen on muuttanut jonkin verran ulkomailla ulosottoon joutuneita, joiden ulosotto on pysähtynyt asuinmaan vaihtoon.
Maastamuutto voi jumiin joutuneelle olla muutenkin hyvä vaihtoehto. Päälle tekee hyvää kun pääsee aloittamaan alusta, oppimaan ja sopeutumaan
Kai tuossa on ongelmana se, että jos tuota kannustinloukkua lähtee purkamaan sillä, että kokonaan työttömille annetaan vähemmän rahaa, niin alkaa tulla valitusta siitä, että taas leikataan kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta.
Joten ainoa tapa purkaa tätä olisi antaa osa-aikaisille enemmän rahaa. Olen siinä käsityksessä, että ylimääräistä rahaa ei valtion budjetissa pahemmin tällä hetkellä ole, eli se pitäisi sitten löytää jostain muualta.
Sanotaan tässä vielä, että olen samaa mieltä, että jonkinlainen perustulomalli varmaan ratkaisisi tämän kannutinongelman. Veikkaan kuitenkin, että perustulo jäisi määrältään pienemmäksi, kuin moni odottaa, koska rahaa ei kuiteenkaan ole määräänsä enempää jaettavaksi.
No nythän valtio joutuu maksamaan sen rahan joka tapauksessa, tukena täysaikaisesti työttömille.
“Nyt kyllä kannattaa ottaa vastaan kokopäivätyötä, jos sellaista sattui saamaan, mutta vastaavasti ei kannata ottaa vastaan osa-aikatyötä vaan jättäytyä ennemmin kokonaan työttömäksi.”
Parasta on, että hallitus kutsuu tätä _kannustinloukon poistamiseksi_. Siellä oikeasti joku on kuvitellut, että Suomessa on suuri määrä pienituloisia ihmisiä jotka eivät ota vastaan kokopäivätyötä, koska osa-aikatyön tekeminen on niin kannattavaa. Todellisuudessa tällaisessa tilanteessa olevia ihmisiä oli koko maassa maksimissaan viisi henkilöä. Maksimissaan.
Yllättäen työttömyys nousi. Juuri äskettäin joku taloustieteilijän planttu yritti puolustella hallitusta ja selitellä tätä paradoksia suhdanteilla ja pitkän aikavälin tarkastelulla sun muulla diipalla ja daapalla.
pistän vähän huumori vastauksen.
joku voisi kertoa tämän jutun veroale huume addikteille … eiku siis kokoomuslaisille. olen kuullut että riikka purra diilaa tätä veroale huumetta. ei noi addiktit tule mitään ymmärtämään kun ovat niin sekaisin.
perussuomalaisetkin tuntuu olevan sokeita tälle kun pääsivät kiusaamaan vähemmistöä, kuten seksuaalivähemmistöjä ja ulkomaalaisia.
Onko 600 euroa menettäneitä oikeasti olemassa?
Ja jos on, niin miten on mahdollista, että ne on hiljaa?
Kyllä osa-aikatyötä tekeviä pienipalkkaisia yksinhuoltajia on olemassa. Yleensä, kun köyhään attuu, paljon ääntä ei tule, mutta jo hyväosdaiseen sattuu, parku on kamala.
Eivät he tietenkään joutuneet säästämään 600 euroa kuussa, koska sellaista rahaa heillä ei ollut. He päätyivät toimeentulotuen saajiksi ja moni jättäy tyi pois töistä.
Asumistuen aleneminen toteutuu asteittain sitä mukaa kun vuotuinen tuen tarkistuspiste tulee ajankohtaiseksi.
“Jos pelätään tämän johtavan laiskotteluun, voihan sen muuttaa ehdolliseksi kuten tehtiin vuonna 2001 Hollannissa niin, että tukea saa vain palkan päälle, mutta ei saa, jos on työtön.”
Eikö tämän voisi Suomessa hoitaa korottamalla työtulovähennystä ihan roimasti.
Olen jäänyt käsitykseen, että Ruotsissa on demareiden johdolla toimittu näin. Korjatkaa toki jos olen väärässä.
Ymmärrän myös argumentit miksi kansalaispalkkaa tai negatiivista tuloveroa vastustetaan. Mutta kukaan tuskin vastustaisi työtulovähennyksen korottamista.
Eikö asumistuen aleneminen alkanut 1.4.?
Asumistuen alentaminen aloitettiin aprillipäivänä 2024, mutta kysyit toimeentulotuen asumisosasta. SE on eri asia.
Ode: ” Asumistuen alentaminen aloitettiin aprillipäivänä 2024, mutta kysyit toimeentulotuen asumisosasta. SE on eri asia.”
En.
Tarkoitan vain sitä, että valtaosa muutoksista asumistukeen on jo tehty.
Joten niiden pitäisi näkyä tilastoissa.
Erityisesti tuen määrä per talous on laskenut Hkissä, jossa eron pitäisi olla merkittävä.
Vuodenvaihteessa putosi pois omistusasujat, jotain 5%.
Lisäksi nyt tuli mukaan muunkin omaisuuden rajoitus, jonka voisi kuvitella vähentävän maksettavaa tukea.
Syksyllä sitten romahtaa opiskelijoiden talous.
Orponomics at work.
Koskahan tulee joku iso kv-peluri ja alkaa ostamaan alehintaan Suomen asuntomassaa…?
Janne: “Eikö tämän voisi Suomessa hoitaa korottamalla työtulovähennystä ihan roimasti.”
Toi on kyllä perinteisen tyhmä tuki, joka on siis täysin binäärinen.
Tiettyyn pisteeseen asti et maksa veroja ollenkaan ja siitä eteenpäin maksat kuten isompiakin tienaavat.
Todellinen progressiivisuus toimii paljon paremmin.
Verotuksessa jostain syystä ei päästä eroon portaista, jotka yhdistettynä tukien portaisiin aiheuttaa sen loukkujen viidakon.
Miksi asiaa ei korjata?
Matematiikan taidot?
Mitä tarkoitat? Minkälaista “ei hiljaa olemista” siis oletat?
Heillä ei ole äänenkannattajia kuten hyväosaisilla on: On Etlaa, Suomen Yrittäjiä, Perheyritysten liittoa, Veronmaksajien keskusliittoa yms. joilla on armeija maksettuja ihmisiä pitämään ääntä näiden ihmisten etujen puolesta.
Ne vähät toimijat mitä köyhienkin puolesta pitävät ääntä leimataan julkisessa keskustelussa ties miksi kommareiksi ja muiksi vassareiksi joiden huuteluista ei tarvitse välittää.
Se että hädänalaisimmat ihmiset itse istuisivat päivät internetissä pitämässä omasta kurjuudesta ääntä ei ole realistista monestakin syystä. Näillä ihmisillä on muitakin ongelmia kuin vääntää päiviä somessa, ja ylipäätään oman mielenterveyden kannalta sellainen jatkuva uhripositiosta käsin viestintä ja omasta ihan todellisesta kurjuudesta valittaminen ei ole kovinkaan hyväksi yksilölle itselleen, tai miellyttävää. Usein nämä henkilöt myös häpeävät sitä omaa hätäänsä ja ennemmin yrittävät peitellä sitä.
moi,
Rohkenen poikkeuksellisesti sanoa jotain, koska keskustelun laatu on joskus vähän heikko.
Ensin sivuhuomiona: toimeentulotuen saajien määrä on tietenkin kasvanut raketinomaisesti. En usko, että kukaan on vielä kauhean tarkkaan katsonut läpi, mikä työttömyysturvan muutosten rooli tässä on. Tiedossa on, että ukrainalaisilla on tässä ollut merkittävä rooli. Sillä, että toimeentulotuen saajien määrä kasvaa Venäjän hyökkäyssotaa pakenevien ukrainalaisten johdosta, lienee aika vähän tekemistä työttömyysturvan suojaosien kanssa.
Marginaaliveroasteiden tuijottamisesta on Suomessa muodostunut vaarallinen Slavoj Zizek ‑tyyppinen fetissi. Se kätkee alleen todellisen asian, mistä pitäisi keskustella paljon enemmän. Nimittäin syvällisen moraalisen keskustelun. Tämä koskee juuri sitä matalatuloista osaa korkeista marginaaliveroasteista.
Työnteko on nimittäin aina kannattavaa talouden kannalta. Jos uskomme siihen, että talous sopeutuu korkeamman työpanoksen määrään, eikä toimi tavalla, jossa on olemassa ennalta allokoitu määrä työpaikkoja, joita sitten vuorotellaan työttömien ja työllisten välillä (tähänkin moni tuntuu uskovan), niin näin on. Jokainen lisätyöpanos nimittäin kasvattaa sitä hyvää, joka yhteiskunnalla on käytössään — ja josta muuten se perusturvakin kustannetaan. Perusturvassa kun kyse ei ole euroista, vaan siitä, että niillä vaihdon välineillä saa vastikkeeksi jotain hyvää vaikkapa lähikaupasta — ja se hyvä tuotetaan työpanoksella.
Se, että työnteko on yksilön kannalta joskus kannattamatonta liittyy osin siihen, miten suuri elintaso ollaan valmiita hyväksymään ihmisille, jotka eivät tee töitä. Maailma ei ole mustavalkoinen, ja pitkäaikaistyöttömien joukossa on sekä traagisia kohtaloita että totaalikieltäytyjiä — perustuslain näkökulmasta nämä ovat tietenkin molemmat samaa porukkaa. Mutta kysymys on ennen kaikkea moraalinen, ei tekninen.
Marginaaliveroasteet kätkevät alleen tämän kysymyksen. Hieman kärjistäen voisin sanoa, että työnteko on aina työttömyysturvaa saavalle yksilölle kannattavaa. Tämä johtuu tietenkin siitä, että työttömyysturvalla olevan velvoite on hakea enemmän töitä, jottei enää tarvitsisi työttömyysturvaa. Etuus voidaan ottaa pois, jos ei hae töitä. (Käytännössä tätä ei tehdä; työmarkkinatuki on jo nykyisellään perustulo, minkä takia perustulokokeilukin oli vähän naiivi). Jos näin oikeasti toimittaisiin, koko veroastekeskustelu olisi todella tyhjä. Marginaalilla pitäisi aina ottaa vastaan lisätöitä, tai menettää koko etuuden, joten marginaaliveroasteet olisivat aika hyviä.
Ja vaikka tehtäisiinkin, tulee sitten lopulta kysymys toimeentulotuesta. Toimeentulotuki on kuitenkin muuri, joka tulee lopulta tietyllä tapaa vastaan: jos esimerkiksi se kahden lapsen yksinhuoltaja saa toimeentulotukea 2500 euroa (realistinen luku), niin työnteon saaminen kannattavaksi on varsin vaikeaa. Yksinhuoltajiin on tässä mielessä helppo vedota, koska niin kauan, kuin toimeentulotuki on mukana laskuissa, yksinhuoltajan työnteko on todella kannattamatonta. Jos nyt vaikka kävisikin hyvä tuuri, ja marginaalilla 20 työtunnista (4h/pvä) saisi 200 euroa lisää tuloja (tuskin), niin tämä tekisi (200/21,5*4) ruhtinaallisen 2,32 euron ansionlisän per työtunti. Täytyy olla aika dystooppinen ajatus yksinhuoltajien vapaa-ajan arvosta, jos kuvittelee, että tämä nyt on se merkittävä juttu. Täydentävästä toimeentulotuesta saa sitten täydennystä (vaikka siihen lasten harrastustoimintaan, jonka jälkeen kohta ollaan tappiolla).
Ja siis, nyt en edes puhu henkilöstä, joka tarvitsee kallista lihavuuslääkettä kuukausittain. Niitä pitää syödä senkin jälkeen, kun lihavuusongelma on kadonnut.
Jutun pointti on tämä:
Marginaaliveroastefetissi kätkee alleen todellisen keskustelun, joka toimii näin: onko yksilö moraalisesti velvollinen tekemään lisätöitä silloinkin, kun se ei hänen kannaltaan ole taloudellisesti kannattavaa menetettyjen etuuksien johdosta? (Selvää on että yhteiskunnalle eli etuuksia maksavalle taholla se on taloudellisesti kannattavaa).
Toinen tapa asettaa kysymys on, onko yksilö ensi kädessä taloudellisessa vastuussa itse toimeentulostaan, vai onko ensisijainen vastuu yhteiskunnalla? Tämä ei tarkoita, etteikö empirialla olisi merkitystä. Asioilla on hintansa. Mutta kärry kulkee paremmin jos aasi on sen edessä, ei takana. Tosiasiassa kaikki evidenssi (vaikka se perustulokokeilu, tai sitten toimeentulotuen suojaosa) vaikuttaisi sanovan, että nämä empiiriset vaikutukset eivät ole kauhean mittavia.
Tämä on yksi sellainen keskeinen kysymys, joka erottaa vakuutusjärjestelmän perustulojärjestelmästä. Ymmärrän, että Soininvaara kannattaa perustuloa, ja aika ajoin sanon itsekin sitä kannattavani, mutta vakuutusjärjestelmässä lähtökohta on toinen. Vakuutusjärjestelmän lähtökohta on yksilön oma ensisijainen vastuu; perustulon lähtökohta on yhteiskunnan ensisijainen vastuu.
terv,
jukka
Jukka on periaatteessa oikeassa, mutta käytännössä ihmiset tekevät ratkaisuja henkilökohtaisen etunsa pohjalta — itse asiassa koko taloujsärjestelmämme lähtee tästä oletuksesta. Varsinkin kun on ollut jonkin aikaa työttömänä ja tottunut rajattomaan vapaa-aikaa, ei mielellään vaihda tätä taloudellisesti kannattamattomaan työntekoon. Siihen on aika hankala myöskään pakottaa. Vimoni on keskikokoisella työpaikalla ottamassa vastaa myös työhakemuksia. Aika hyvin hän on oppinut erottamaan toisistaan hakemuksen, jossa hakija haluaa työpaikan hakemuksista, jotka on tehty karenssin välttämiseksi. Sen takia tämä vakuutusjärjestelmämme toimii aika huonosti. Niinpä pelisäännöt pitäisi muuttaa sellaisiksi, että toivottu käyttäytyminen on yksilölle myös kannattavaa.
Toinen vaihtoehto on työttömien vapaa-ajan “varastaminen” Ruotsin tapaan (termi Juhana Vartiainen), muta se edellyttäisi huomattavia lisäresursseja työvoimahallinnolle, jotka siltä on säästetty pois.
Fundamentaalinen kysymys, siis, joka pitäisi ratkaista ennen tätä marginaaliveroastenäppäilyä on, voiko vakuutusjärjestelmä Suomen kulttuurillisessa kontekstissa ylipäänsä toimia hyvin. Kyse ei (mielestäni) ole vain lisäresursseista, vain monesta muustakin asiasta.
Ei ole ihan selvää, kykenemmekö “pohjoismaiseen” tai “Ruotsin” tapaan tai kenenkään muun tapaan — emme ole Ruotsi tai Yhdistyneet Kuningaskunnat.
Jos vastaus on, että “emme kykene”, niin sitten varmaan vakuutusjärjestelmä kannattaa vetää alas vessanpöntöstä, ja todeta, että suomalaisessa kulttuurissa ensisijainen vastuu yksilöiden toimeentulosta on yhteiskunnalla (tämän väitetään muuten olevan perustuslakimme ydin tältä osin).
Olisi helpompaa miettiä sosiaaliturvan kokonaisuudistustakin, jos tämä keskustelu fundamentaalinen keskustelu siitä mitä yhteiskuntana moraalisesti haluamme olisi “käyty alta pois”.
terv,
jukka
Ode: “Varsinkin kun on ollut jonkin aikaa työttömänä ja tottunut rajattomaan vapaa-aikaa, ei mielellään vaihda tätä taloudellisesti kannattamattomaan työntekoon.”
Onko tälle väitteelle olemassa jotain todisteita?
Ettei nyt sitten vain olisi samanlaista höttöä kuin se, että osapäiväiset eivät halua täysipäiväisiksi, koska ovat laiskoja?
Onko meillä esim. tutkimusta siitä, kuinka moni ryhtyisi tekemään taloudellisesti kannattamatonta työtä, jos se olisi sellaista työtä mitä asianomainen haluaisi?
Entä mihin kohtaan vedetään viiva “kannattamattomuuden” osalta?
Toke
” Onko meillä esim. tutkimusta siitä, kuinka moni ryhtyisi tekemään taloudellisesti kannattamatonta työtä, jos se olisi sellaista työtä mitä asianomainen haluaisi?”
Onko meillä tutkimusta, että ihmiset tekevät taloudellisesti kannattamatonta työtä?
Kuka haluaisi tehdä osa-aikaista myyjän työtä, jos se ei taloudellisesti kannata? Lähinnä ne, jotka uskovat pääsevänsä täysipäiväiseen työhön. Jos osa-aikahommaa on jo vuosia takana, suht oikea johtopäätös voisi olka, ettei tämä tällä parane.
Korkeakoulutetuille ensimmäinen oman alan oikea työpaikka on varmasti poikkeus tähän, koska se toimii astinlautana.
Syltty: “Onko meillä tutkimusta, että ihmiset tekevät taloudellisesti kannattamatonta työtä?
Kuka haluaisi tehdä osa-aikaista myyjän työtä, jos se ei taloudellisesti kannata? Lähinnä ne, jotka uskovat pääsevänsä täysipäiväiseen työhön. Jos osa-aikahommaa on jo vuosia takana, suht oikea johtopäätös voisi olka, ettei tämä tällä parane.
Korkeakoulutetuille ensimmäinen oman alan oikea työpaikka on varmasti poikkeus tähän, koska se toimii astinlautana.”
En jaksa nyt guuglata, mutta meillä on paljon järjestötyötä ja vapaaehtoistyötä, josta ei hyödytä taloudellisesti, mutta sitä tehdään todella paljon. Työttömien työllistämishommiakin tekee moni ihan vain siksi, että on mukavempaa, kun on jotain tekemistä.
Juuri tuli myös ulos tutkimus, että 90% ei tekisi nykyistä hommaansa, jos ei siitä taloudellisesti hyötyisi ts. jos ei olis pakko. Kertoo aika paljon suomalaisesta työelämästä.
Kulttuurialalla on paljon töitä, joita ei voi tehdä täysipäiväisesti. Jolloin täyspäiväinen työ tarkoittaa sitä, ettei sitten tee niitä hommia.
Ja sitten kausityöntekijät vaikka matkailussa ja esim. talvikunnossapito; lämmin ja vähäluminen talvi, niin varallaolosta tienaa varsin vähän verrattuna talviin, jolloin koko ajan ylitöitä.
Jos ja kun osittain tukien varassa asuvilla se marginaaliprossa on 80–100%, niin voi tosi hyvin kysyä, miksi tekevät töitä, mutta sitä, että tosi paljon tekevät, ei voi kiistää. Yks aspekti voinee olla, että amerikkalainen unelma toimii. Tosi moni uskoo ja haluaa uskoa, että töitä tekemällä oma tilanne voi muuttua tai parantua. Eikö meidän talouden taantuma ole aika suurelta osin sitä, että usko tulevaisuuteen on heikentynyt? Ainakin syntyvyydessä se lienee merkittävin aspekti.
Toimdentulotukitilastot ovat julkisia. Kela julkaisee uudet tuoreet tilastot kerran kuussa. Toimeentukotukimenot Suomen kansalaisille nimenomaan eivät ole jostain syystä raketoineet viime vuosina, vaikka leikkauksia on tehty. Toimeentulotukimenojen kasvu on ollut suorastaan hämmentävän vähäistä, koska vaikutusarviointien perusteella lakimuutosten olisi pitänyt nostaa toimeentulotukimenoja jo merkittävästi, ja lisäksi työttömyyskin on kasvanut reilusti.
Ehkä kyse on vain viipeistä ja vuonna 2025 toimeentulotukimenotilastoissa lopulta tapahtuu jotain isompaa?
Ettei olis niinkin yksinkertainen matemaattinen ratkaisu, että tukea saa vain paljon vähemmän per saaja?
jukka: “Marginaaliveroasteiden tuijottamisesta on Suomessa muodostunut vaarallinen Slavoj Zizek ‑tyyppinen fetissi.”
Tunnen tyypin, mutta en tuota fetissiä.
Kertoisitko?
En oikein ymmärrä tätä pointtia juuri tässä yhteydessä: valtio ei osaa lukea ajatuksia (vielä), joten meidän on vaikea ruotia täystyöttömien joukosta tarkoituksella työttömät niistä jotka ovat huonoa onneaan työttöminä. Tietenkin tätä tehdään, mutta kuten kaikki tiedämme, se on löyhä seula.
Tukien nykytasolla tuskin tarvitsee ottaa argumenttina esiin työtä tekemättömien elintasoa: se ei ole kummoinen. Vaikka esimerkiksi juuri pk-seudulla asuvien perheellisten tukieurot voivat nousta näennäisen suuriksi, harvalla on varaa maksaa niistä ‘lasten harrastuksia’. Kyllä ne saa kulumaan ihan oikeisiin tarpeisiin. Jos tämä tukiverkko lakkautettaisiin kokonaan, niin seuraukset olisi luultavasti yhteiskunnallisesti aika karmivat. Millaisen lapsuuden lapsilleen se yksinhuoltaja pystyisi tarjoamaan jollain 1100€/kuussa palkkatulolla? Muistutan että yhteiskunnan kannalta lasten huoltajat tekevät erittäin tärkeää ja tuottavaa työtä.
En myöskään ymmärrä ‘vakuutusjärjestelmää’ tässä yhteydessä. Millainen se olisi?
Aivan vihoviimeinen ajatus on tuon 150 euron suojaosuuden poistaminen toimeentulotuesta. Tämän jälkeen toimeentulotuen saajan ei kannata enää ottaa vastaan lainkaan töitä. Monet osatyökykyiset ovat esim. lääkekulujen takia pakotettuja turvautumaan toimeentulotukeen.
Se yksi tai kaksi työpäivää kuukaudessa minkä tuossa pystyy tekemään, ei ole kokonaisuuden tai työllisyysasteen kannalta mitenkään merkittävää, mutta henkilökohtaisesti tuollaisella summalla on todella paljon merkitystä tuensaajalle, ja tuo on niitä harvoja tapoja joilla toimeentulotuen saaja voi oikeasti parantaa taloudellista asemaansa.
Kait tässä sitten syntyy aika laajat pimeät työmarkkinat. Harmaan talouden torjunnasta jo leikattiin… Ehkä tämä on hallituksen tarkoituskin.
Tässä mietityttää myös yhdistelmä, jossa perusosaa leikataan 40 % ja on voimassa tuo käytäntö. Tällöin yksilö ei voi parantaa tilannettaan tekemällä muutamaa työvuoroa, joilla saa 150 euroa tuon leikatun perusosan päälle.
Ara-systeemin uudet tuloraja synnyttää jo nyt koko ajan pakollisia työtulonsa alentajia, jotta asuminen perheissä ara-asunnoissa edelleen mahdollistuu. Tämä on kannustinloukko jos mikä.
Samalla putoavat yhteiskunnan verotuotot ja kokonaistyötunnit ja kaipa tuottavuuskin.
Tietääkö hallitus edes mitä meni tekemään?
Persuille ja kokoomukselle tässä syy yhteyksien tajuamattomuudessa, ei tämä muuten selity, tärkeintä saada perinteisesti hyvin työllistyneet ja asumistukea koskaan nauttimattomat kantasuomalaiset ulos ara-asunnoista tai puolipäivätöihin??? Really?
Se on kuitenkin jossakin mitassa seuraus.
Oppositio ei ole saamieni tietojeni mukaan tästä kuitenkaan huolestunut. Pitänyt jankuttaa muusta.
Vapaiden markkinoiden ja aran hinnat ovat pari vuotta lähestyneet toisiaan, ja tuo kannustinloukku on sen johdosta kutistunut olennaisesti. Ara-kohteissa on tehty vuokrankorotukset joka vuosi viime vuodetkin, yksityisellä puolella reaaliset vuokratasot ovat kutistuneet viime vuosina sen jälkeen, kun toimeentulotuen asumismenonormit joitain vuosia sitten jäädytettiin. Sen jälkeen Suomen vuokrataso on noussut EU:n liki hitainta vauhtia.
Eikö TTT:n asumismenonormit jäädytetty vasta viime vuodelle?
Jos aiemmin, niin laitatko linkin päätökseen?
Asian filosofinen puoli taas mielestäni on sellainen että jokaisen inhimillinen on velvollisuus on työskennellä ja osallistua yhteiskuntaan. Ainoa syy miksi kirjoittelemme netissä emmekä ole pimeässä luolassa palelemassa on se, että esi-isämme eivät ole tyytyneet kurjuuteen vaan itse tehneet asialle jotain. Meillä on tämä sama velvollisuus tulevia sukupolvia kohtaan kun emme itse sieltä luolasta ole aloittaneet. Oleiluyhteiskunnan luominen on virhe, joka estää ihmisiä kasvamasta aikuisiksi
Oleiluyhteiskuntaa ei tarvitse synnyttää, se syntyy ihan itsestään.
Ensi vuosikymmenen aikana katoaa valtaosa keskiluokan töistä, koska AI ja robotisaatio.
Joka sitten pakottaa vihdoin muuttamaan verotuksen täysin päälaelleen ja unohtaa puheet “työn pyhyydestä”.
Mitä aiemmin hyväksyy väistämättömän tulevaisuuden, sitä paremmin siihen pystyy reagoimaan.
Niin, kumpaa kannustaakaan enemmän vaikka 100 tai 500€ lisätienesti, henkilöä joka on tuloasteikon alapäässä vai henkilöä joka on sen yläpäässä?
Siitä voi sitten miettiä omia kannustinloukkuteorioitaan ja sitä kuinka paljon niissä on järkeä. Ja kuinka loogisia ne ovat, vaiko sittenkin vain ideologista.
Ihmeellinen väite että pienipalkkaista työtä ei kannata tehdä koska tulotaso ei nouse. Kyllä työnantajat tajuavat että heidän täytyy maksaa palkkoja joilla saavat työntekijöitä. Lisäksi noita töitä TEHDÄÄN. Ja paljon.
Ode: “Erikoista on, että hallitus katsoi viisaaksi heikentää myös pienipalkkaisen kokoaikatyön kannattavuutta suhteessa toimeentulotukeen, eikä edes ihan vähän.”
Kuinkahan paljon meillä on kokoaikatyötä tekeviä, jotka saavat TTT:ea?
Olettaisin tuon häviävän pieneksi joukoksi.
Jolloin taas TTT:n suojaosuuden poiston voisi nähdä yritykseksi poistaa rusinoiden noukintaa, jonka kuvitellaan olevan moraalisesti ja aatteellisesti väärin.
Kokoaikatyön heikennys suhteessa toimeentulotukeen tehtiin leikkaamalla asumistukea., ei tietenkään toimeentulotukea.
Olen alkanut viiden henkilön vähätuloisen henkilön kohdalla maksaa pienistä töistä korvausta käteisellä kouraan aiemman palkanmaksun sijaan. Nyt ymmärrän syyn, liittyy näihin suojaosien poistoon. Työt ovat kiinteistön pikku töissä täällä maaseudulla. Ongelma ratkaistu! En valita, mutta eihän tämä järkevää ole.
Luulen, että kansalta riittää aika huonosti hyväksyntää sille, että OrpoPurra vei Fortumin tuloksen ja verotuksen toiseen eu-maahan.
Vaikka niinhän se hallitus on toiminut koko ajan. Rahat suomesta ulkomaille ja porvari hyötyy. Kurjuutta kansalle, niin persujen kannatus nousee.
Pettämätön logiikka.
Asumistukeen tuli vuoden alusta varallisuusraja. Se leikkaa asumistukea alkaen 10000 eurosta ja lakkauttaa sen 50000 euron kohdalla. Tarkoittaa, että jokainen varallisuusalarajan ylittävä 400 euroa leikkaa asumisukea yhden prosentin. Esimerkiksi 400 euroa säästöpossuun leikkaa 400 euron asumistukea vuodessa 48 euroa, joka on sama kuin 12% arvon dilutointi 400 euron säästölle. Jos on aikomus säästää omistus- tai asumisoikeusasuntoon pitemmän aikaa, niin vuotuinen dilutointi on raskas taakka. Varallisuuden tuotto otetaan myös huomioon asumistuessa tulona, joka käytännössä leikkaa tuoton hyvin pieneksi tai tekee sijoittamisen riskin takia täysin kannattamattomaksi. Asumistuessa otetaan lisäksi huomioon sijoituksen tuotot ilman, että tappioita voisi vähentää voitoista. Suomeksi sanottuna, jos veikkaa kahta hevosta ja toinen voittaa ja toinen häviää, mutta lopputulos on plus-miinuus-nolla, niin asumistuessa miinus unohdetaan ja plus katsotaan tuloksi. Sijoitusten voitot on tietenkin sivuseikka varallisuusrajan kanssa, koska 12% dilutointi vuodessa on paljon suurempi kuin tuotot normaaleista sijoituksista. Työhön liittyvä kannustinloukku ei ole ainoa pinne vähävaraiselle, koska säästäminenkään ei ole enää kannattavaa asumistuella.