Avainsana: Segregaatio

Ketkä pääsevät kaupunkiin?

Parikym­men­tä vuot­ta sit­ten Euroopan suuret kaupun­git tem­pau­tu­i­v­at nopeaan kasvu­un. Imuun tart­tui myös Helsin­ki, jos­sa seudun väk­iluku on kas­vanut jo 330 000 asukkaal­la. Monis­sa kas­vavis­sa kaupungeis­sa asumisen hin­ta on nous­sut tuskallisesti.

Helsingis­sä asum­i­nen on kallis­tunut vähem­män, kos­ka asun­to­tuotan­toa on pystyt­ty lisäämään. Asukkaat tosin eivät ole tästä päät­täjiä kiit­täneet. Nyt asun­to­tuotan­to jumit­taa, vaik­ka väk­iluku kas­vaa entistä nopeam­min. Pian rak­en­ta­mat­ta jääneitä asun­to­ja tarvit­taisi­in. Rak­en­ta­jat ovat palan­neet koti­mai­hin­sa ja saat­ta­vat jäädä sinne.

Suh­dan­nevai­hte­lut ovat markki­na­t­alouden vit­saus, jota vas­taan viisas val­tion toimii. Helsin­ki on jotain tehnytkin. Asun­to­tuotan­to kyykkää Helsingis­sä paljon vähem­män kuin seudun muis­sa kunnissa.

Jos kaik­ki halukkaat eivät mah­du, miten val­i­taan ne onnekkaat, jot­ka pää­sevät kaupunki­in? Jat­ka lukemista “Ketkä pää­sevät kaupunkiin?”

Segregaatio etenee Helsingissä koulutuserot edellä

Suun­nit­te­len erääseen kir­jaan kir­joi­tus­ta seg­re­gaa­tios­ta Helsingis­sä. Min­ul­la oli sel­l­ainen käsi­tys, että tulo­erot Helsin­gin asuinaluei­den välil­lä ovat nopeas­sa kasvussa.

Otin tilas­tokeskuk­sen Paa­vo-tietokan­nas­ta tiedot ruokakun­tien medi­aan­i­t­u­loista osoit­taak­seni, kuin­ka ero ovat kas­va­neet vuodes­ta 2010 vuo­teen 2022. Saa­toin eri vuosien tiedot yhteis­mi­tallisik­si jaka­mal­la medi­aan­i­t­u­lot koko maan medi­aan­i­t­u­loil­la. En ollut aineis­toon oikein tyy­tyväi­nen, kos­ka ruokakun­nan medi­aan­i­t­u­loi­hin vaikut­taa ratkai­sev­asti ruokakun­nan koko ja  asukkaiden ikä. Yhden tulon­saa­jan ruokakun­nis­sa tulot ovat tietysti pienem­mät kuin kah­den tai use­am­man tulon­saa­jan ruokakun­nis­sa (myös kotona asuvil­la lap­sil­la voi olla tulo­ja) samoin kun elämän­vai­he: opiske­li­jat, työikäiset ja eläkeläiset. Mut­ta sitä on käytet­tävä, mitä on hel­posti saatavilla.

Odotusten mukaises­ti tulot oli­vat nousseet 12 vuodessa nopeasti kan­takaupungis­sa ja esimerkik­si Kallios­sa, ja heiken­tyneet suh­teessa koko maan medi­aan­i­t­u­loi­hin monil­la ennestään pien­i­t­u­loisil­la alueil­la. Sään­nöstä oli kuitenkin paljon poikkeuk­sia. Niin­pä päätin tiivistää tiedon kaupungi­nosien medi­aan­i­t­u­lo­jen välisek­si keski­ha­jon­naksi. Muut­tu­jana oli siis medi­aan­i­t­u­lot suh­teessa koko maan mediaanituloihin.

Jat­ka lukemista “Seg­re­gaa­tio ete­nee Helsingis­sä koulu­tuserot edellä”

Koulushoppailun estäminen tuskin toimii

Jokin aika sit­ten pormes­tari Juhana Var­ti­ainen antoi Helsin­gin Sanomille haas­tat­telun siitä, että koulu­jen eriy­tymisen estämisek­si tulee luop­ua pain­ote­tu­ista luok­ista, esimerkik­si siis musi­ikkilu­ok­ista tai kieli­v­al­in­taan perus­tu­vista luokista.

Se oli Juhanal­ta rohkea ja kun­nioitet­ta­va teko, sil­lä hänen oma puolueen­sa on asi­as­ta täysin eri mieltä.

Nyt pain­ote­tu­ille luokille tulee oppi­lai­ta lähin­nä ”parem­mista” per­heistä. Näin oppisym­päristö on parem­paa muis­sakin aineis­sa. Kun oppi­laat ovat lah­jakkaampia, voidaan opet­taa vaa­ti­vam­min. Tänä tuot­taa koulun sisäitä segregaatiota.

Olen Juhanan kanssa samaa mieltä siitä, että seg­re­gaa­tio on vihe­liäi­nen ongel­ma, jon­ka ratkaisemisel­la on kiire. Helsingis­sä on menos­sa mas­si­ivi­nen muut­toaal­to, jos­sa keskilu­okkaisia per­heitä muut­taa pois huono­maineisil­ta alueil­ta.  Se tapah­tuu van­has­sa asun­tokan­nas­sa. Sik­si puuhastelu uus­tuotan­non sosi­aalis­es­ti hajaute­tul­la rak­en­teel­la ei riitä alkuunkaan.

Kymme­nen vuo­den kulut­tua Helsin­ki on aivan toisen­lainen ja paljon huonom­pi kaupun­ki, jos emme tee mitään. Voimme jopa olla jo peru­ut­ta­mat­tomasti myöhässä.

Juhanan esitys ei taida toimia

Tästäkään huoli­mat­ta en ole Juhanan kanssa samaa mieltä. Tavoit­teen jaan, mut­ta en usko hänen keinon­sa johta­van siihen, mihin hän sil­lä pyrkii – ei ainakaan ilman mui­ta toimenpiteitä.

Käytän tässä esimerkkinä Vuosaar­ta. Ensin ajat­telin käyt­tää kuvit­teel­lista itähelsinkiläistä kaupungi­nosaa, mut­ta Vuosaari on esimerkkinä hyvä, kos­ka se ei ole niin huono­maineinen kuin mon­et muut Itä-Helsin­gin kaupungi­nosat ja on sik­si esimerkkinä moni­u­loit­teisem­pi. Vuosaari on myös sisäis­es­ti vah­vasti eriy­tynyt johtuen 30 vuot­ta sit­ten tehdy­istä virheistä, joista ker­ron lisää ensi kuus­sa ilmestyvis­sä muis­telmis­sani. Jat­ka lukemista “Koulushop­pailun estämi­nen tuskin toimii”

Pitääkö torjua segregaatiota vai köyhyyttä?

Seg­re­gaa­tiokeskustelus­sa nousi jälleen esil­lä kysymys siitä, onko ongel­mana vain köy­hyys eikä se, että köy­hät asu­vat tois­t­en­sa naa­pureina. Pitäisikö tor­jua köy­hyyt­tä sen sijaan että käytetään rahaa eri tulois­t­en sekoittamiseen.

Siiv­otaanko seg­re­gaa­tion tor­jun­nal­la vain tilas­to­ja? Kun köy­hät hajasi­joite­taan, köy­hyys katoaa alueel­li­sista tilastoista.

Tämä asia ei itse asi­as­sa ole aivan yksinker­tainen. Sitä on tutkit­tu kokeel­lis­es­ti Yhdys­val­lois­sa. Link­ki artikke­li­in tässä.  Olen kir­joit­tanut tästä aiem­minkin.  Kiitos Tuuk­ka Saari­maalle läh­teen äärelle opastamisesta.

Yhdys­val­lois­sa tehti­in koe, jos­sa arvot­ti­in joukko köy­hiä per­heitä muut­ta­maan keski­t­u­lois­t­en asuinalueille. Tulok­sen mukaan van­hem­mille ei tapah­tunut mitään. Työt­tömien työt­tömyys ei helpot­tanut eikä päi­htei­den käyt­tökään. He toden­näköis­es­ti tun­si­vat itsen­sä entistä köy­hem­mik­si, kos­ka ihmi­nen ver­taa osaansa naapureihin.

Las­ten elämä sen sijaan koheni ja hei­dän sosi­aalisen nousun­sa toden­näköisyys nousi. Jat­ka lukemista “Pitääkö tor­jua seg­re­gaa­tio­ta vai köyhyyttä?”

Puheenvuoroni kaupunkistrategiasta Helsingin kaupunginvaltuustossa.

Onnit­te­len strate­gias­ta neu­votellei­ta hyvästä poli­it­tis­es­ta kult­tuurista. Syn­tyy paljon parem­paa jälkeä, kun arvosta­vat toisi­aan. Muu­tos edel­liseen val­tu­us­tokau­teen on ver­rat­tuna merkittävä.

Kokoomus­laiset ovat tääl­lä kiit­täneet sitä, että strate­gias­sa sul­je­taan pois kun­nal­lisveron koro­tuk­set. Minäkin olen siitä tyy­tyväi­nen, vaikkakin eri syistä.

Helsin­ki on palvelu­val­tainen kaupun­ki. Palveluil­la vero­tus veroki­ilan merk­i­tyk­sessä on myrkkyä, kos­ka itsepa­lvelu on verotonta.

Sel­l­aises­sa Helsingis­sä, jos­ta minä haaveilen, kaupun­ki kuitenkin tarvit­see vah­van tulopo­h­jan ja kaupun­gin tulee voi­da rahaa myös käyt­tää. Jat­ka lukemista “Puheen­vuoroni kaupunkistrate­gias­ta Helsin­gin kaupunginvaltuustossa.”

Miksi kalliille tonteille Jätkäsaareen rakennetaan ARA-asuntoja?

Ilman kohtu­uhin­taisia asun­to­ja pieni­palkkaiset eivät pysty­isi asumaan Helsin­gin seudul­la. Kau­pan­myyjiä ja perushoita­jia kuitenkin tarvi­taan, joten heille pitäisi mak­saa parem­min. Kohtu­uhin­taiset asun­not ovatkin ain­oa sosi­aal­ituen muo­to, jota Eteläran­ta vaatii lisää.

Markki­nae­htoinen asun­topoli­ti­ikkaa ei siis pois­taisi pieni­palkkaisia Helsin­gin seudul­ta, mut­ta häätäisi hei­dät radan­var­silähiöi­hin kuten Pari­i­sis­sa on tapahtunutkin.

Ruotsin esimerk­ki osoit­taa, kuin­ka kalli­ik­si käy eristää köy­hät ja maa­han­muut­ta­jat omi­in lähiöi­hin­sä. Seg­re­gaa­tion tor­jun­ta on kallista, mut­ta kan­nat­taa silti.

ARA-asukkaan saa­ma etu on Jätkäsaa­res­sa noin 500 €/kk suurem­pi kuin syr­jem­mäl­lä. Entä, jos hän ottaisi mielu­um­min tuon 500 €/kk rahana ja tyy­ty­isi asun­toon halvem­mas­sa kaupungi­nosas­sa? Vain hän­tä ajatellen se olisi järkevää, mut­ta seg­re­gaa­tio­ta ajatellen ei.

Ekon­o­mistit suo­si­vat asum­is­tukea ARA-poli­ti­ikan sijaan. Tulo­jen noustes­sa asum­is­tu­ki lop­puu, mut­ta ARA-asun­toon saa jäädä. Asum­is­tu­ki kohdis­tuu paljon parem­min, mut­ta heiken­tää juuri sik­si työn­teon kannustimia.

Hyvil­lä paikoil­la sijait­se­vat ARA-asun­not siir­tyvät hil­jak­seen hyvä­tu­loisille. Tulo­jen nous­tua muute­taan pois huonos­ta ARA-asun­nos­ta, hyviltä paikoil­ta ei muute­ta. Huoneen­vuokralaista löy­tyneen por­saan­reiän turvin asun­non voi siirtää myös lapsilleen.

Luk­i­tus­vaiku­tus kuu­luu ARA-poli­ti­ikan huonoi­hin puoli­in. Asun­nos­ta kan­nat­taa pitää kiin­ni, vaik­ka se olisi väärän kokoinen ja vaik­ka olisi siir­tynyt töi­hin toiselle puolelle kaupunkia.

Eikö asum­is­tu­ki nos­ta vuokria? Tehdään tilaa pien­i­t­u­loisille asun­tokan­nas­sa miten tahansa, muiden kil­pail­tavak­si jää asun­to­ja vähem­män ja vuokrat nou­se­vat. Myös ARA-poli­ti­ik­ka nos­taa markkinavuokria.

Seg­re­gaa­tion tor­jun­ta puhuu ARA-poli­ti­ikan puoles­ta. Asum­is­tu­ki hyvit­tää vuokras­ta euromääräis­es­ti yhtä paljon mis­sä päin kaupunkia hyvän­sä. Jos vuokra on Jätkäsaa­res­sa 500 euroa korkeampi kuin syr­jem­mäl­lä, asum­i­nen Jätkäsaa­res­sa tulee asum­is­tukea saavalle 500 euroa kuus­sa kalli­im­mak­si. ARA-vuokris­sa tätä eroa ei ole.

Rak­en­ta­mal­la ARA-asun­to­ja myös kalli­ille alueille tor­ju­taan sosi­aal­ista eriy­tymistä. VATT:n tutkimuk­sen mukaan ARA-poli­ti­ik­ka kuitenkin edis­tää seg­re­gaa­tio­ta. ARA-asun­nos­sa asu­va köy­hä asuu toden­näköisem­min pien­i­t­u­lois­t­en asuinalueel­la kuin yksi­tyisessä vuokra-asun­nos­sa asum­istuen turvin asu­va köy­hä. Tämä johtuu van­hoista syn­neistä – kaupun­gin vuokra-asun­not keskitet­ti­in aikanaan tiet­ty­i­hin kaupungi­nosi­in – mut­ta myös siitä, että kalli­il­la asuinalueil­la olevil­la ARA-asun­noil­la on taipumus pää­tyä hyvä­tu­loisille asukkaille.

Markki­navuokrat ovat Jätkäsaa­res­sa yli kymme­nen euroa korkeam­mat kuin ARA-vuokrat. Näin lask­ien Jätkäsaaren ARA-asukkaiden saa­ma etu lähe­nee sataa miljoon­aa euroa vuodessa alueen valmistuttua.

Ero kaupun­gin saamis­sa ton­tin­vuokris­sa on kuitenkin vain mur­to-osa tästä. On hyvä kysymys, mihin tasku­un ero­tus menee ja mik­si kaupun­ki saa kovan rahan vuokra-asun­to­jen ton­teista niin vähän vuokrat­u­lo­ja. Tätä vas­ten ARA-poli­ti­ik­ka näyt­tääkin julkisen talouden kannal­ta kus­tan­nuste­hokkaal­ta taval­ta tukea pien­i­t­u­lois­t­en asumista.

Asum­is­tu­ki olisi seg­re­gaa­tio­ta luku­un otta­mat­ta kaikil­la tavoin ratio­naalisem­pi kuin kohtu­uhin­tais­ten asun­to­jen tuottaminen.

Asum­istuen hyväksymät enim­mäisvuokrat ovat Helsingis­sä korkeam­mat kuin muual­la. Eivätkö ne voisi ero­ta myös kaupungi­nosit­tain? Näin edis­tet­täisi­in sosi­aal­ista sekoit­tumista myös van­has­sa vapaara­hoit­teises­sa asun­tokan­nas­sa, väl­tyt­täisi­in luk­i­tus­vaiku­tuk­selta ja kun­nioite­taan pien­i­t­u­lois­t­en oikeut­ta päät­tää itse siitä, mis­sä asuu. Rikkaat ja köy­hät voisi­vat elää sekaisin samoissa rapuissa.

= = = = =

Kir­joi­tus on julka­istu kolumn­i­na Talouselämä-lehdessä

 

 

 

Jos olisi vuokrasäännöstely, ei olisi punavihreää Kalliota

Onko asun­topoli­it­ti­nen ajat­telumme liian yksinker­taista? Vält­tääk­semme seg­re­gaa­tio­ta saatamme siinä sivut­ta tuho­ta kaupun­gin elin­voimaisu­ut­ta, kos­ka oma­leimaiset asuinalueet tekevät kaupungista kaupungin.

Sosi­olo­gi Erik Allardt sanoi aikanaan, että asuinaluei­den eri­lais­tu­mi­nen on hyväk­si niin kauan kuin väl­tetään varsi­nais­ten slum­mien aiheut­ta­mi­nen, kos­ka saman­henkiset tule­vat parem­min toimeen saman­henkisten kanssa.

Har­val­la helsinkiläisel­lä on varaa asun­toon Kaivopuios­tossa, mut­ta siitä ei ole syn­tynyt suur­ta val­i­tus­ta. Sitä on pidet­ty luon­nol­lise­na asiana. Paljon vakavam­pana pide­tään sitä, että asumisen kalleus sul­kee mon­elta pääsyn hip­ste­rien Kallioon osal­lisek­si elämän­muo­toon, johon niin vah­vasti kokee henkises­ti kuuluvansa.

Moni haikailee vuokrasään­nöste­lyn perään, jot­ta hänel­lä olisi varaa muut­taa unelmien­sa Kallioon.

Vuokrasään­nöste­lyn olois­sa hänelle var­maankin todel­la olisi varaa asun­toon Kallios­sa, mut­ta tuskin hän silti sinne pää­sisi. Kallion asun­to­ja jonot­taisi moni muukin. Jonot voisi­vat olla vuosien pituisia.

Ehkä hän ei sil­loin edes halu­aisi Kallioon, sil­lä jos Kallios­sa olisi lähin­nä vain sosi­aal­ista asun­to­tuotan­toa, siitä ei olisi koskaan tul­lut sel­l­aista hip­ste­ri­aluet­ta kuin se on nyt. Asukkaat oli­si­vat suun­nilleen saman­laisia kuin ovat taval­li­sis­sa vuokrat­alo­val­tai­sis­sa lähiöissä.

Sään­nöstel­ty­jen asun­tomarkki­noiden ongel­ma on asukkaan vähäi­nen mah­dol­lisu­us vaikut­taa siihen, mihin pää­tyy asumaan. Ei vapail­la markki­noil­lakaan pääse sinne, minne halu­aa, kos­ka mak­sukyky tulee vas­taan. Min­ul­la esimerkik­si ei ole varaa asun­toon Kaivopuis­tossa, mut­ta jokainen voi kuitenkin oman mak­sukykyn­sä rajois­sa vaikut­taa siihen, mihin halu­aa asumaan. Kun ihmiset ovat yleen­sä tekemi­sis­sä suun­nilleen samaan tulo­ryh­mään kuu­lu­vien kanssa, on varaa asua kaverei­den kanssa samas­sa kaupungi­nosas­sa. Asum­is­tu­ki vielä tasoit­taa lähtöko­htia asuntomarkkinoilla.

Kahdes­ta yhtä kalli­ista kaupungi­nosas­ta voi vali­ta sen, mitä pitää parem­pana ja mak­saa siitä vähän enem­män. Vapaat markki­nat suo­si­vat henkises­ti eri­lais­tunei­ta asuinaluei­ta. Ne taas ovat yksi kaupun­gin luovu­u­den läh­es vält­tämät­tömistä edel­ly­tyk­sistä. Helsin­ki ei olisi Helsin­ki ilman Kallion ja Vallilan punav­ihreää kuplaa.

Kaik­ki osa­puo­let kär­si­sivät, jos punav­ihreän Kumpu­lan ja kokoomus­laisen Pak­i­lan asukkaat sekoitet­taisi­in keskenään mielivaltaisesti.

Ennen kallion henkil­stä kukois­tus­ta oli Punavuori, mut­ta ei ole enää. Punavuor­fen kas­vanut suo­sio karkot­ti sieltä juuri sen, mikä teki siitä suosi­tun. Luo­va luok­ka on vetäy­tynyt ja luovut­tanut Punavuoren ylem­män keskilu­okan taviksille.Näin kävi 1960-luvul­la kukois­ta­neelle Green­wich Vil­lag­elle ja näin käy myös Kalli­olle. Pain­opiste on jo siir­tymässä kohti Vallilaa. Luovien pöhinä­paikko­jen elinkaari on lyhyt.

Allardtin teesistä pitää muis­taa myös se lop­pu. On väl­tet­tävä asuinaluei­ta, joiden sosi­aa­li­nen taso keski­t­u­loil­la ja koulu­tusas­teel­la mitat­tuna las­kee liian alas.Segregaation tor­jun­nas­sa tulisi estää yksipuolis­es­ti köy­hien aluei­den syn­ty, mut­ta tärkeim­mät toimet on suun­nat­tu estämään uusien yksipuolis­es­ti rikaiden aluei­den synty.

Siitä ehkä joskus toiste.

Osoitteen vaikutus lasten tulevaisuuteen

New York Times ker­too uut­ta tutkimuk­sista, jot­ka käsit­televät osoit­teen vaiku­tus­ta las­ten tule­vaisu­u­teen. Tämän mukaan vaiku­tus on suurem­pi kuin mihin aiem­mista tutkimuk­sis­sa päädytty.

= = =

Yksi asun­topoli­ti­ikan kysymyk­siä on, kuin­ka paljon asuinaluei­den sosi­aalis­es­ta eriy­tymis­es­tä on hait­taa. Huono­mainei­sis­sa kaupungi­nosis­sa asu­vat lapset men­estyvät elämässään mui­ta huonom­min, mut­ta sitä ei tiede­tä, johtuuko tämä per­heestä vai osoitteesta.

Kos­ka olen aiem­min täl­lä blogilla viitan­nut yhdys­val­ta­laiseen tutkimuk­seen Mov­ing to Oppor­tu­ni­ty, halu­an ker­toa, että asi­as­ta on tul­lut uut­ta tietoa huonol­la asuinalueelle kas­vamisen vaiku­tuk­ses­ta las­ten tule­vaisu­u­teen. Jat­ka lukemista “Osoit­teen vaiku­tus las­ten tulevaisuuteen”

Asuntohankinta jouduttamaan Itä-Helsingin hallittua gentrifigaatiota

Asun­to­jen hin­taero kan­takaupun­gin ja Itä-Helsin­gin välil­lä on niin suuri, ettei se voi kestää. Jos­sain vai­heessa hip­ster­it alka­vat val­la­ta halpo­ja asun­to­ja, kuten kävi 1980-luvul­la Kallios­sa ja paraikaa Vallilas­sa. Merkke­jä tästä on näkyvis­sä esimerkik­si Roihuvuoressa.

Tätä kehi­tys­tä voisi vähän joudut­taa, kos­ka asuinaluei­den eriy­tymi­nen nykyiseen tapaan on huono jut­tu. Helsin­gin pitäisi kaivaa naf­tali­in­ista Asun­to­hank­in­ta Oy, joka ryhty­isi taas osta­maan asun­to­ja nimeno­maan Itä-Helsingistä ja vuokraisi niitä kohtu­ullisel­la hin­nal­la (14 – 15 €/m2) suun­na­tusti palka­nsaa­jille. Jat­ka lukemista “Asun­to­hank­in­ta joudut­ta­maan Itä-Helsin­gin hal­lit­tua gentrifigaatiota”