Avainsana: Segregaatio

Onko järkevää hajottaa ulkomaalaisyhteisöt?

Esitän tässä ajatuk­sen, jos­ta en ole itsekään var­ma. Esitän asian kuitenkin pohdittavaksi. 

Jos Riik­ka Purra nousisi päämin­is­terik­si ja meitä lähtisi viisi­tuhat­ta suo­ma­laista poli­it­tisi­na pako­laisi­na Nairo­bi­in, miten aset­tuisimme sinne asumaan?  Hajalleen mah­dol­lisim­man kauas toi­sis­tamme, jot­ta inte­groi­tu­isimme paikalliseen kult­tuuri­in eivätkä naa­purimme jou­tu­isi valit­ta­maan lenkki­makkaran hajus­ta? Ei, var­maankin aset­tuisimme asumaan pienenä suo­ma­lais­ten pako­lais­ten yhteisönä lähelle toisi­amme, niin kuin muuten tekevät suo­ma­laiset eläkeläisek­si Espan­jan aurinkorannoilla.

Tätä olen poht­in­ut sen jäl­keen, kun olin eduskun­nan valiokun­ta­matkalla Kanadas­sa. Suomes­sa ulko­maalaiset pyritään asut­ta­maan mah­dol­lisim­man kauas toi­sis­taan seg­re­gaa­tion vält­tämisek­si. Tämä on ainakin val­tu­us­ton viralli­nen tah­to. Käytän­nön työtä tekevät saat­ta­vat toimia toisin. Kanadalaiset sanoi­vat, että he pyrkivät päin­vas­toin suosi­maan Pikku-Ital­ioi­ta ja Chi­na­towne­ja, jot­ta ulko­maalaisy­hteisöt oli­si­vat elin­voimaisia ja nuoret kas­vaisi­vat johonkin kulttuuriin.

Mei­dän poli­ti­ikkamme on vai­h­toe­hdoista huonoin. Yritämme estää samas­ta maas­ta tule­vien aset­tumista samoille alueil­la, mut­ta sen sijaan eri maista tule­vat maa­han­muut­ta­jat aset­tuvat tois­t­en­sa naa­pureik­si maa­han­muut­ta­jalähiöi­hin. Niin­pä täl­laisen lähiön koulus­sa puhutaan kym­meniä kieliä. Oma kult­tuuri ei tässä sekamel­skas­sa säi­ly eikä periy­dy, mut­ta tilalle ei tule muu­takaan kulttuuria.

Kanadan tilanne on tietysti sikäli hyvä, että maas­sa puhutaan englan­tia ja ran­skaa, jot­ka ovat maail­mankieliä kun taas suo­mi ja ruot­si ovat muual­la hyödyt­tömiä. Maa­han­muut­ta­jien suomen kie­len taitoa täl­laiset etniset kylät eivät edis­täisi. Se on selvä argu­ment­ti näitä Pikku-Italoi­ta vas­taan. Jat­ka lukemista “Onko järkevää hajot­taa ulkomaalaisyhteisöt?”

Tulotason muutos eri puolilla Helsingin seutua

 

Päätin tarkastel­la, miten muut­toli­ike köy­hdyt­tää ja vauras­tut­taa aluei­ta Helsin­gin seudul­la. Luulin, että Paa­vo-tietokan­nas­sa olisi jo vuo­den 2023 tiedot, kos­ka lehdil­lä ne ainakin ovat, mut­ta sieltä löy­tyikin vas­ta vuo­den 2022 tulotiedot postinu­meroalueit­tain. Tam­miku­us­sa uudestaan.

Otin muut­tu­jak­si 18 vuot­ta täyt­tänei­den keski­t­u­lo­jen muu­tok­sen vuon­na 2012 ja 2022. Yleen­sä tarkastel­laan medi­aa­nia, mut­ta kos­ka min­ua kiin­nos­ti kun­tien väli­nen kil­pailu vero­tu­loista, otin keski­t­u­lot. ”Defla­toin” keski­t­u­lot koko maan keski­t­u­loil­la, jol­loin ”deflaat­tori” otti huomioon sekä hin­tata­son että keskimääräisen tulota­son nousun. Selitetään tämä kaaval­la, kos­ka puhe on väk­isin epätäs­mäl­listä. Jat­ka lukemista “Tulota­son muu­tos eri puo­lil­la Helsin­gin seutua”

36. Kilpailevat kunnat

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

===

Yhdys­val­ta­lainen ekon­o­misti Charles Tiebout esit­ti vuon­na 1956 Tiebout ‑mal­li­na tun­netun teo­ri­an siitä, kuin­ka kun­tien väli­nen kil­pailu saman metropo­lialueen sisäl­lä johtaisi opti­maal­isi­in julkiseen kulu­tuk­seen. Kukin kun­ta tar­joaisi järkeväk­si kat­so­mansa paketin yhteistä hyvää ja laskut­taisi siitä veroina. Asukkaat äänestäi­sivät jaloil­laan. Sel­l­aista yhteistä hyvää, joka tulisi liian kalli­ik­si, ei kan­nat­taisi tuot­taa. Ihmiset tarvit­se­vat eri asioi­ta, joten kun­tien välille jäisi suuria ero­ja. Kun­ta, joka ei panos­ta koulu­tuk­seen, houkut­telisi van­hempaa väkeä ja lapset­to­mia. Tiebout ajat­telee lähin­nä kaupunke­ja ympäröiviä esikaupunkialuei­ta, ei kaupun­gin keskus­taa, jon­ka omi­naisuuk­sil­la on merkit­täviä vaiku­tuk­sia koko metropo­lialueelle. Nämä ehdot toteu­tu­vat parem­min amerikkalai­sis­sa kaupungeis­sa kuin eurooppalaisissa.

Suo­ma­lainen hyv­in­voin­ti­val­tio toteu­tuu tai toteu­tui ennen sote-uud­is­tus­ta suurelta osin kun­tien kaut­ta. Siihen Tiebout-malli ei sopisi. Rikkaat hakeu­tu­isi­vat omi­in rikkaiden reser­vaat­tei­hin­sa eivätkä rahoit­taisi julk­isia sote-palvelu­ja lainkaan ja köy­hät valikoi­tu­isi­vat omi­in kun­ti­in­sa tuke­maan toisi­aan. Tieboutin mukaan hyv­in­voin­tipalve­lut tulisikin tur­va­ta osaval­tion tai peräti liit­to­val­tion tasol­la, eli ei hänkään tätä tarkoi­ta. Jat­ka lukemista “36. Kil­pail­e­vat kunnat”

30. ARA-asuntoja vai asumistukea?

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

= = =

Kuvitelka­amme, että meil­lä olisi asum­is­tuk­i­jär­jestelmä, joka takaa verot­tomana asum­is­tuke­na seit­semän euroa kuus­sa asuin­neliötä kohden siihen oikeute­tu­ille. Kos­ka rahaa ei riitä kaikille tarvit­seville, vain osa asum­is­tukikelpoi­sista saisi sen. Perustei­ta, joil­la nuo onnekkaat valit­taisi­in, ei ker­rot­taisi julk­isu­u­teen, kos­ka halu­taan säi­lyt­tää tapausko­htainen hark­in­ta. Kun asum­istuen on ker­ran saanut, oikeus siihen jatkuisi ikuis­es­ti, vaik­ka tulot kasvaisivat.

Tätä tuskin hyväksyt­täisi­in. Var­maankin vaa­dit­taisi­in niukko­jen tuki­ra­ho­jen jakamista tasais­es­ti kaikille tarvit­si­joille, eikä vain joillekin onnekkaille ja että tuki lop­puisi, kun tulot kas­va­vat tarpeeksi.

Talousti­eteil­i­jät vas­tus­ta­vat läh­es yksimielis­es­ti ARA-asun­to­jen ja HITAS-asun­to­jen rak­en­tamista. Pien­i­t­u­lois­t­en ja eri­tyis­es­ti pien­i­t­u­lois­t­en lap­siper­hei­den asum­ista tulee tukea, mut­ta asum­is­tu­ki on siihen parem­pi väline. Se menee selvästi parem­min maali­in, jos tarkoituk­se­na on tukea pien­i­t­u­loisia. Jat­ka lukemista “30. ARA-asun­to­ja vai asumistukea?”

29. Eriytyminen ei ole vain paha asia

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

Äärim­milleen yksinker­tais­tet­tu ratkaisu seg­re­gaa­tion vält­tämisek­si olisi taas arpoa asun­not, tosin tietysti niin, että ruokakun­nan koko ote­taan huomioon. Sil­loin ei tulisi rikkaiden ja köy­hien asuinaluei­ta. Mut­ta olisiko se hyvä? Sil­loin ei olisi myöskään hip­sterei­den Kallio­ta eikä punav­ihreää Kumpu­laa. Palaamme taas kysymyk­seen pref­er­enssiero­jen sivut­tamisen tuot­ta­mas­ta hyvinvointitappiosta.

Suomen his­to­ri­an arvoste­tu­in sosi­olo­gi Erik Allardt piti asuinaluei­den eri­lais­tu­mista hyvänä asiana. Elämästä tulee yhteisöl­lisem­pää, kun suun­nilleen samo­ja elämä­nar­vo­ja arvosta­vat asu­vat tois­t­en­sa naa­pureina. Naa­purien kanssa ei ole juuri tekemi­sis­sä, jos he ovat keskenään kovin eri­laisia. Tämän mukaan hip­sterei­den Kallio ja punav­ihreä Kumpu­la ovat siis hyvä asia, kuten myös por­varien Pak­i­la.  Allardtin mukaan on kuitenkin syytä pitää huol­ta, ettei minkään alueen sosi­aa­li­nen taso mene liian alas, ettei syn­ny köy­hyys­tasku­ja tai slum­me­ja. Köy­hyys­tasku­jen syn­tymi­nen on seg­re­gaa­tio-ongelmien keskip­is­teessä. Jat­ka lukemista “29. Eriy­tymi­nen ei ole vain paha asia”

28. Asumispreferenssit

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

Kun hyvin sijait­se­via asun­to­ja on vähän, miten asukkaat niihin val­i­taan järkevästi ja oikeu­den­mukaises­ti? Asi­as­sa ei olisi ongel­maa, jos kaikkien asum­is­pref­er­enssit oli­si­vat samat. Jos vaik­ka asun­not arvot­taisi­in, toisil­la olisi huonom­pi ja toisil­la parem­pi arpaon­ni, mut­ta hyv­in­voin­tia ei tuhot­taisi. Tosin olisi ehkä oikeu­den­mukaisem­paa, että halu­tum­mas­ta asun­nos­ta jou­tu­isi mak­samaan enem­män kuin vähem­män halu­tus­ta, jol­loin arpaon­nen merk­i­tys vähän lievenisi, mut­ta tämä on oma kysymyk­sen­sä, jota han­kaloit­taa se, että toisil­la on enem­män rahaa kuin toisil­la. Palataan tähän myöhemmin.

Arpomi­nen muut­tuu huonok­si menetelmäk­si, kun ote­taan huomioon, että ihmiset halu­a­vat eri asioi­ta. Ris­ti­in menevät toiveet voivat johtua työ­paikan sijain­nista, ystävien ja suku­lais­ten asuin­paikas­ta tai vaik­ka siitä, että yhdet arvosta­vat luon­non­läheisyyt­tä ja toiset urbaa­nia pöhinää. Toiset halu­a­vat asua ker­rostalos­sa ja toiset taas eivät. Jotkut arvosta­vat tietyn­lais­ten ihmis­ten naa­pu­ru­ut­ta. Niin­pä yhdet pää­tyvät asumaan punav­ihreään Kumpu­laan ja toiset por­varei­den Pak­i­laan. Jos henkilö arvotaan hänen kannal­taan väärään asun­toon tai väärään kaupungi­nosaan, syn­tyy hyv­in­voin­ti­tap­pio. Tap­pi­on voi arvioi­da rahas­sa sen perus­teel­la, paljonko kak­si asun­nonos­ta­jaa mak­saisi­vat enem­män, jos saisi­vat ris­ti­in toisilleen määrä­tyt asun­not. Esimerkik­si jos A on saanut asun­non 1 ja B asun­non 2 ja molem­mat mak­saisi­vat heille määrä­ty­istä asun­noista 250 000. A olisi kuitenkin halun­nut asun­non 2 ja B asun­non 1. He mak­saisi­vat molem­mat 300 000 euroa, jos saisi­vat halu­a­mansa asun­not.  Vai­h­dos­ta syn­ty­isi 100 000 euron hyv­in­voin­ti­hyö­ty. Näin lask­ien pref­er­enssien sivu­ut­tamis­es­ta johtu­vat mene­tyk­set voivat olla huo­mat­ta­van suuria. Jat­ka lukemista “28. Asumispreferenssit”

Puheeni valtuustossa ja kysymys Hesarille

Keski­tyn tässä puheessani kah­teen asi­aan, seg­re­gaa­tioon ja asun­to­tuotan­toon. Seg­re­gaa­tio on kaikkia suuria kaupunke­ja vain­oa­va vihe­liäi­nen tau­ti, jon­ka ennal­taehkäisyyn kan­nat­taa käyt­tää huo­mat­tavasti rahaa, kos­ka epäon­nis­tu­mi­nen vas­ta kalli­ik­si tuleekin. Kat­sokaa vain kan­sain­välisiä epäon­nis­tu­jia, joi­ta ei tarvitse edes etsiä kaukaa.

Helsingis­sä on meneil­lään voimakas muut­tovir­ta, jos­sa hyvin koulute­tut muut­ta­vat pois alueil­ta, jois­sa koulu­tus­ta­so on mata­la. Huo­mat­takoon, että selit­täjänä on nimeno­maan koulu­tus, eivät niinkään tulot.

Käytämme melko paljon rahaa seg­re­gaa­tion tor­jun­taan, mut­ta tuos­ta rahas­ta suurin osa menee tor­ju­maan rikkaiden ghet­to­ja. Sil­läkin on ansion­sa, kos­ka se tor­juu kansan jakau­tu­mista kovin eri taval­la maail­man koke­vi­in luokki­in, mut­ta seg­re­gaa­tion pahin­ta ongel­maa, köy­hyys­tasku­jen syn­tymistä se ei ehkäise. Jat­ka lukemista “Puheeni val­tu­us­tossa ja kysymys Hesarille”

Ketkä pääsevät kaupunkiin?

Parikym­men­tä vuot­ta sit­ten Euroopan suuret kaupun­git tem­pau­tu­i­v­at nopeaan kasvu­un. Imuun tart­tui myös Helsin­ki, jos­sa seudun väk­iluku on kas­vanut jo 330 000 asukkaal­la. Monis­sa kas­vavis­sa kaupungeis­sa asumisen hin­ta on nous­sut tuskallisesti.

Helsingis­sä asum­i­nen on kallis­tunut vähem­män, kos­ka asun­to­tuotan­toa on pystyt­ty lisäämään. Asukkaat tosin eivät ole tästä päät­täjiä kiit­täneet. Nyt asun­to­tuotan­to jumit­taa, vaik­ka väk­iluku kas­vaa entistä nopeam­min. Pian rak­en­ta­mat­ta jääneitä asun­to­ja tarvit­taisi­in. Rak­en­ta­jat ovat palan­neet koti­mai­hin­sa ja saat­ta­vat jäädä sinne.

Suh­dan­nevai­hte­lut ovat markki­na­t­alouden vit­saus, jota vas­taan viisas val­tion toimii. Helsin­ki on jotain tehnytkin. Asun­to­tuotan­to kyykkää Helsingis­sä paljon vähem­män kuin seudun muis­sa kunnissa.

Jos kaik­ki halukkaat eivät mah­du, miten val­i­taan ne onnekkaat, jot­ka pää­sevät kaupunki­in? Jat­ka lukemista “Ketkä pää­sevät kaupunkiin?”

Segregaatio etenee Helsingissä koulutuserot edellä

Suun­nit­te­len erääseen kir­jaan kir­joi­tus­ta seg­re­gaa­tios­ta Helsingis­sä. Min­ul­la oli sel­l­ainen käsi­tys, että tulo­erot Helsin­gin asuinaluei­den välil­lä ovat nopeas­sa kasvussa.

Otin tilas­tokeskuk­sen Paa­vo-tietokan­nas­ta tiedot ruokakun­tien medi­aan­i­t­u­loista osoit­taak­seni, kuin­ka ero ovat kas­va­neet vuodes­ta 2010 vuo­teen 2022. Saa­toin eri vuosien tiedot yhteis­mi­tallisik­si jaka­mal­la medi­aan­i­t­u­lot koko maan medi­aan­i­t­u­loil­la. En ollut aineis­toon oikein tyy­tyväi­nen, kos­ka ruokakun­nan medi­aan­i­t­u­loi­hin vaikut­taa ratkai­sev­asti ruokakun­nan koko ja  asukkaiden ikä. Yhden tulon­saa­jan ruokakun­nis­sa tulot ovat tietysti pienem­mät kuin kah­den tai use­am­man tulon­saa­jan ruokakun­nis­sa (myös kotona asuvil­la lap­sil­la voi olla tulo­ja) samoin kun elämän­vai­he: opiske­li­jat, työikäiset ja eläkeläiset. Mut­ta sitä on käytet­tävä, mitä on hel­posti saatavilla.

Odotusten mukaises­ti tulot oli­vat nousseet 12 vuodessa nopeasti kan­takaupungis­sa ja esimerkik­si Kallios­sa, ja heiken­tyneet suh­teessa koko maan medi­aan­i­t­u­loi­hin monil­la ennestään pien­i­t­u­loisil­la alueil­la. Sään­nöstä oli kuitenkin paljon poikkeuk­sia. Niin­pä päätin tiivistää tiedon kaupungi­nosien medi­aan­i­t­u­lo­jen välisek­si keski­ha­jon­naksi. Muut­tu­jana oli siis medi­aan­i­t­u­lot suh­teessa koko maan mediaanituloihin.

Jat­ka lukemista “Seg­re­gaa­tio ete­nee Helsingis­sä koulu­tuserot edellä”

Koulushoppailun estäminen tuskin toimii

Jokin aika sit­ten pormes­tari Juhana Var­ti­ainen antoi Helsin­gin Sanomille haas­tat­telun siitä, että koulu­jen eriy­tymisen estämisek­si tulee luop­ua pain­ote­tu­ista luok­ista, esimerkik­si siis musi­ikkilu­ok­ista tai kieli­v­al­in­taan perus­tu­vista luokista.

Se oli Juhanal­ta rohkea ja kun­nioitet­ta­va teko, sil­lä hänen oma puolueen­sa on asi­as­ta täysin eri mieltä.

Nyt pain­ote­tu­ille luokille tulee oppi­lai­ta lähin­nä ”parem­mista” per­heistä. Näin oppisym­päristö on parem­paa muis­sakin aineis­sa. Kun oppi­laat ovat lah­jakkaampia, voidaan opet­taa vaa­ti­vam­min. Tänä tuot­taa koulun sisäitä segregaatiota.

Olen Juhanan kanssa samaa mieltä siitä, että seg­re­gaa­tio on vihe­liäi­nen ongel­ma, jon­ka ratkaisemisel­la on kiire. Helsingis­sä on menos­sa mas­si­ivi­nen muut­toaal­to, jos­sa keskilu­okkaisia per­heitä muut­taa pois huono­maineisil­ta alueil­ta.  Se tapah­tuu van­has­sa asun­tokan­nas­sa. Sik­si puuhastelu uus­tuotan­non sosi­aalis­es­ti hajaute­tul­la rak­en­teel­la ei riitä alkuunkaan.

Kymme­nen vuo­den kulut­tua Helsin­ki on aivan toisen­lainen ja paljon huonom­pi kaupun­ki, jos emme tee mitään. Voimme jopa olla jo peru­ut­ta­mat­tomasti myöhässä.

Juhanan esitys ei taida toimia

Tästäkään huoli­mat­ta en ole Juhanan kanssa samaa mieltä. Tavoit­teen jaan, mut­ta en usko hänen keinon­sa johta­van siihen, mihin hän sil­lä pyrkii – ei ainakaan ilman mui­ta toimenpiteitä.

Käytän tässä esimerkkinä Vuosaar­ta. Ensin ajat­telin käyt­tää kuvit­teel­lista itähelsinkiläistä kaupungi­nosaa, mut­ta Vuosaari on esimerkkinä hyvä, kos­ka se ei ole niin huono­maineinen kuin mon­et muut Itä-Helsin­gin kaupungi­nosat ja on sik­si esimerkkinä moni­u­loit­teisem­pi. Vuosaari on myös sisäis­es­ti vah­vasti eriy­tynyt johtuen 30 vuot­ta sit­ten tehdy­istä virheistä, joista ker­ron lisää ensi kuus­sa ilmestyvis­sä muis­telmis­sani. Jat­ka lukemista “Koulushop­pailun estämi­nen tuskin toimii”