HUSin hallitus pakotetaan rikkomaan lakia

HUS:in hallituksella oli maanantaina murheellinen kokous. En haluaisi olla tekemässä tällaisia päätöksiä enkä oikein usko, että kukaan muukaan hallituksessa halusi. Toimintaa on sopeutettava myönnettyihin varoihin järjenvastaisilla säästöillä.

Hoitojonot ovat HUS:lla laittoman pitkiä. Niin ovat kaikkialla muuallakin. Kukaan ei saisi olla jonossa yli kuutta kuukautta, mutta tuhansia on eikä määrää pystytä vähentämään.  Aiemmin henkilökuntapula oli esteenä. Uudessa Siltasairaalassa ei saatu kaikkia leikkaussaleja käyttöön, koska leikkaussalihenkilökuntaa ei ollut tarpeeksi.

Nyt olisi henkilökuntaa, mutta toimintaa on jarrutettava rahan säästämiseksi. Ensin Valtiovarainministeriö ja sitten Uudenmaan hyvinvointialueet ovat leikanneet HUS:in budjettia niin, että annettavia hoitoja on vähennettävä. Pakon edessä ryhdytään vähentämään henkilökuntaa niin, ettei sijaisia ei saa palkata eikä eläköityneiden tilallekaan, ellei saa siihen erityistä lupaa.

Henkilökuntaa ei työttömyys uhkaa, mutta maasta on ehkä muutettava Norjaan, Ruotsiin tai vaikka Sveitsiin

Helsingin Sanomissa oli kohu-uutinen, että HUS on kieltänyt jononpurkuleikkaukset ylitöinä.  Uutinen oli vähintäänkin epätarkka. Kyse oli siitä, ettei ylitöitä enää tarvittu suunniteltuun toimenpiteiden määrään, koska väkeä on nyt tarpeeksi. Jonoja voisi silti purkaa, koska ne ovat laittoman pitkiä. Minulla ei ole tästä tarkkoja lukuja, mutta luulisin, että jopa ylitöinä tehtävät leikkaukset ovat kustannuksiltaan keskimääräisiä kustannuksia halvempia, koska kallista leikkaussalikapasiteettia saadaan paremmin käyttöön.

HUS rajoittaa nyt monia elektiivisiä leikkauksia pysyäkseen budjetissa. Tämä on aivan hölmöä, sillä potilaat on suojattu tällaista varten. Heillä on oikeus hakeutua hoitoon muualle, joko Tampereen Coxa-sairaalaan tai ulkomaille. Tästä tulee lasku HUS:ille ja se on selvästi suurempi kuin olisi kustannus leikkauksesta omana toimintana – varsinkin kun tällaisessa vertailussa olennaista on marginaalikustannus.

Suomalainen terveydenhoito ei ole kallista

Tavoite leikata terveydenhuollon kustannuksia olisi ymmärrettävä, jos terveydenhuolto olisi Suomessa kallista muihin maihin verrattuna. Me käytämme kuitenkin terveydenhuoltoon vähemmän rahaa suhteessa bruttokansantuotteeseen kuin muut länsimaat. Tämä siitä huolimatta, että vanhusten määrä on maassamme suurempi kuin noissa maissa, jotka käyttävät terveydenhuoltoon selvästi enemmän rahaa kuin Suomi. Tosin pieleen mennyt sote-uudistus on kaventanut Suomen kaulaa verrokkimaihin nähden. Jatka lukemista ”HUSin hallitus pakotetaan rikkomaan lakia”

Sairauksien hoidon paraneminen törmää talouteen

Uutiset lääketieteestä lupaavat hoitomahdollisuuksien paranevan merkittävästi. On tulossa geeniterapiaa perinnöllisten sairauksien hoitamiseen ja yksilöllisesti räätälöityjä syöpälääkkeitä ja vaikka mitä ihmeellistä. Se kaikki lupaa pidempää ja terveempää elämää.

Harmi vain, että tämä kaikki maksaa.

Sanoo valtiovarainministeriö mitä hyvänsä, terveydestä kannattaa maksaa enemmän, kunhan saa myös enemmän terveyttä. Paljon turhempaankin moni rahaansa käyttää.

Kaikki uusi ja parempi ei lisää kustannuksia. Alzheimer-lääke voi olla hyvin kallis ja alentaa silti hoidon kokonaiskustannuksia.

Rajansa on silläkin, paljonko paljon terveydestä kannattaa maksaa. Niin paljon on kehitteillä kalliita hoitoja, että jos ne kaikki otettaisiin täysimääräisesti käyttöön, voisimme käyttää koko kansantulon terveydenhuoltoon. Jatka lukemista ”Sairauksien hoidon paraneminen törmää talouteen”

Puheeni Nuori lääkäri -päivien avajaisissa (5/5): On aloitettava keskustelu eutanasiasta

Kävin perjantaina avaamassa Nuori lääkäri -päivät Katajanokalla. Laitan pitämäni puheen nauhalta purettuna ja vähän stilisoituna tähän viiteen osaan palasteltuna.

Elinajan odote on noussut aivan valtavasti. Jussi Huttunen, jonka asiantuntemukseen luotan kuin vuoreen, sanoi noin 15 vuotta sitten, että 40 vuoden elinajan odotteen noususta terveydenhuoltojärjestelmän osuus on vain kymmenen vuotta. Tästä kymmenestä vuodesta kahdeksan on rokotteiden ja antibioottien ansiota ja vain kaksi vuotta johtuu kaikesta siitä muusta puuhastelusta, jota tehdään noin kahdellakymmenellä miljardilla eurolla. Voi olla, että viime aikoina tämä on lääketieteen roimien edistysaskelien vuoksi kasvanut siitä kahdesta.

On vain käynyt niin, että elinvuodet ovat nousseet paljon nopeammin kuin terveet elinvuodet, eli elämme enemmän ikävuosia sairaina. Kun keho saadaan kestämään pitkään, mutta aivot vanhenevat yhtä nopeasti kuin ennenkin, dementia leimaa monen pitkäikäisen viimeisiä vuosia. Jatka lukemista ”Puheeni Nuori lääkäri -päivien avajaisissa (5/5): On aloitettava keskustelu eutanasiasta”

Priorisointi

Priorisointi olisi perin yksinkertaista, jos tietäisimme kaikkien hoitojen ja lääkkeiden vaikuttavuuden ja jos laatupainotteisten elinvuosien määritelmä olisi kiistaton. Tarjolla olevat hoidot laitettaisiin kustannustehokkuuden mukaiseen järjestykseen. Hoitoa annettaisiin alkaen parhaasta päästä, kunnes kaikki rahat on käytetty. Viimeinen annettu hoito muodostaisi rajan, jota kustannustehottomampaa hoitoa ei annettaisi.

Tätä periaatetta vastaan on vaikea väittää. Jos joku haluaisi käyttää rahaa johonkin kustannustehottomaksi arvioituun, hän joutuisi ottamaan rahat jostain hyödyllisemmästä hoidosta.

Periaatetta ei saa rikki edes rahaa lisäämällä. Vaadittavan kustannustehokkuuden raja vain siirtyisi alemmas.

Lääkärin harkintaa ei kuitenkaan voi korvata taskulaskimella. Hoitojen vaikuttavuutta ei tunneta tarkasti ja elämän laadun paraneminen on aina arvostuksenvarainen asia. Jatka lukemista ”Priorisointi”