Avainsana: Priorisointi

HUS:n syöpähoitojen laadusta ei ole tingitty

Helsin­gin Sanomat julka­isi tänään haas­tat­telu­ni HUS:in säästö­jen joh­dos­ta, olin­han eron­nut HUS:n hal­li­tuk­ses­ta sen jäl­keen, kun yhtymäkok­ous pakot­ti HUS:n säästämään vielä 43 miljoon­aa euroa lisää jo tehty­jen kipei­den säästö­jen päälle. Haas­tat­telu­un oli jäänyt valitet­ta­va virhe, jos­ta syy on kokon­aan min­un, sil­lä sain tark­istaa tekstin.

Haas­tat­telus­sa sanon säästö­jen seu­rauk­sista: ”Tulok­se­na parhaat lääkärit lähtevät ja esimerkik­si syöpähoito­jen paras osaami­nen on jo siir­tynyt yksi­tyiselle puolelle”. Virk­keeseen sisäl­tyvästä ennus­tuk­ses­ta pidän kiin­ni, mut­ta se, että syöpähoito­jen paras osaami­nen olisi jo siir­tynyt yksi­tyiselle puolelle, ei pidä paikkaansa. HUS:n syöpähoidot ovat tois­taisek­si edelleen huipputasoa.

Yksi­tyisel­lä puolel­la saa itse mak­samal­la kokeel­lista syöpähoitoa, siis sel­l­aista, jon­ka tehoa ei ole ainakaan vielä osoitet­tu. HUS antaa myös kokeel­lista hoitoa, mut­ta vain osana lääketi­eteel­listä tutkimus­ta. Hoidon mak­saa sil­loin lääkey­htiö, jon­ka hoitoa kokeil­laan. Tämä rajaus on HUS:lta aivan oikein, vaik­ka eräs läheiseni onkin täl­laisen itse mak­se­tun kokeel­lisen hoidon ansios­ta nyt hengissä.

Käsi­tyk­seeni HUS:n syöpähoidoista oli ehkä vaikut­tanut yksi­tyisen sek­torin syöt­tämä tieto, jol­la halut­taan houkutel­la poti­lai­ta yksityissairaaloihin.

Mitä halusin sanoa on, että bud­jetin raju leikkaus pakot­taa kar­si­maan hoito­ja, ja sil­loin eräs säästöko­hde toden­näköis­es­ti on hyvin kalli­it syöpähoidot min­un ikäisille, sil­lä kus­tan­nuste­hokkaampi­in hoitoi­hin ja nuorem­pi­in kohdis­tet­tuna säästöt johtaisi­vat paljon suurem­paan ter­veyshyö­ty­jen menetykseen.

Pahoit­te­len levit­tämääni väärää tietoa.

Oli min­ul­ta jäänyt sinne kiireessä toinenkin virhe: Arvostelin sitä, että lääkärien ja hoita­jien aikaa menee liikaa kaiken­laiseen rapor­toin­ti­in. ”Kir­jauk­sia halu­taan koko ajan lisää, jot­tei syn­ty­isi hoitovirheitä”. Piti sanomani, että kir­jauk­sia vaa­di­taan, jot­ta syylli­nen löy­ty­isi, jos hoitovirhe sattuu.

HUSin hallitus pakotetaan rikkomaan lakia

HUS:in hal­li­tuk­sel­la oli maanan­taina murheelli­nen kok­ous. En halu­aisi olla tekemässä täl­laisia päätök­siä enkä oikein usko, että kukaan muukaan hal­li­tuk­ses­sa halusi. Toim­intaa on sopeutet­ta­va myön­net­ty­i­hin varoi­hin jär­jen­vas­taisil­la säästöillä.

Hoito­jonot ovat HUS:lla lait­toman pitk­iä. Niin ovat kaikkial­la muual­lakin. Kukaan ei saisi olla jonos­sa yli kuut­ta kuukaut­ta, mut­ta tuhan­sia on eikä määrää pystytä vähen­tämään.  Aiem­min henkilökun­ta­pu­la oli esteenä. Uudessa Sil­ta­sairaalas­sa ei saatu kaikkia leikkaus­sale­ja käyt­töön, kos­ka leikkaus­sal­i­henkilökun­taa ei ollut tarpeeksi.

Nyt olisi henkilökun­taa, mut­ta toim­intaa on jar­rutet­ta­va rahan säästämisek­si. Ensin Val­tio­varain­min­is­ter­iö ja sit­ten Uuden­maan hyv­in­voin­tialueet ovat leikan­neet HUS:in bud­jet­tia niin, että annet­tavia hoito­ja on vähen­net­tävä. Pakon edessä ryhdytään vähen­tämään henkilökun­taa niin, ettei sijaisia ei saa palkata eikä eläköi­tynei­den tilallekaan, ellei saa siihen eri­ty­istä lupaa.

Henkilökun­taa ei työt­tömyys uhkaa, mut­ta maas­ta on ehkä muutet­ta­va Nor­jaan, Ruot­si­in tai vaik­ka Sveitsiin

Helsin­gin Sanomis­sa oli kohu-uuti­nen, että HUS on kieltänyt jonon­purkuleikkauk­set ylitöinä.  Uuti­nen oli vähin­täänkin epä­tark­ka. Kyse oli siitä, ettei ylitöitä enää tarvit­tu suun­nitel­tu­un toimen­pitei­den määrään, kos­ka väkeä on nyt tarpeek­si. Jono­ja voisi silti purkaa, kos­ka ne ovat lait­toman pitk­iä. Min­ul­la ei ole tästä tarkko­ja luku­ja, mut­ta luulisin, että jopa ylitöinä tehtävät leikkauk­set ovat kus­tan­nuk­sil­taan keskimääräisiä kus­tan­nuk­sia halvem­pia, kos­ka kallista leikkaus­sa­lika­p­a­siteet­tia saadaan parem­min käyttöön.

HUS rajoit­taa nyt monia elek­ti­ivisiä leikkauk­sia pysyäk­seen bud­jetis­sa. Tämä on aivan hölmöä, sil­lä poti­laat on suo­jat­tu täl­laista varten. Heil­lä on oikeus hakeu­tua hoitoon muualle, joko Tam­pereen Coxa-sairaalaan tai ulko­maille. Tästä tulee lasku HUS:ille ja se on selvästi suurem­pi kuin olisi kus­tan­nus leikkauk­ses­ta omana toim­intana – varsinkin kun täl­laises­sa ver­tailus­sa olen­naista on marginaalikustannus.

Suomalainen terveydenhoito ei ole kallista

Tavoite leika­ta ter­vey­den­huol­lon kus­tan­nuk­sia olisi ymmär­ret­tävä, jos ter­vey­den­huolto olisi Suomes­sa kallista mui­hin mai­hin ver­rat­tuna. Me käytämme kuitenkin ter­vey­den­huoltoon vähem­män rahaa suh­teessa brut­tokansan­tuot­teeseen kuin muut län­si­maat. Tämä siitä huoli­mat­ta, että van­hus­ten määrä on maas­samme suurem­pi kuin nois­sa mais­sa, jot­ka käyt­tävät ter­vey­den­huoltoon selvästi enem­män rahaa kuin Suo­mi. Tosin pieleen men­nyt sote-uud­is­tus on kaven­tanut Suomen kaulaa ver­rokki­mai­hin näh­den. Jat­ka lukemista “HUSin hal­li­tus pakote­taan rikko­maan lakia”

Sairauksien hoidon paraneminen törmää talouteen

Uutiset lääketi­eteestä lupaa­vat hoit­o­m­ah­dol­lisuuk­sien paranevan merkit­tävästi. On tulos­sa geen­it­er­api­aa perin­nöl­lis­ten sairauk­sien hoita­miseen ja yksilöl­lis­es­ti räätälöi­tyjä syöpälääkkeitä ja vaik­ka mitä ihmeel­listä. Se kaik­ki lupaa pidem­pää ja ter­veem­pää elämää.

Har­mi vain, että tämä kaik­ki maksaa.

Sanoo val­tio­varain­min­is­ter­iö mitä hyvän­sä, ter­vey­destä kan­nat­taa mak­saa enem­män, kun­han saa myös enem­män ter­veyt­tä. Paljon turhempaankin moni rahaansa käyttää.

Kaik­ki uusi ja parem­pi ei lisää kus­tan­nuk­sia. Alzheimer-lääke voi olla hyvin kallis ja alen­taa silti hoidon kokonaiskustannuksia.

Rajansa on sil­läkin, paljonko paljon ter­vey­destä kan­nat­taa mak­saa. Niin paljon on kehit­teil­lä kalli­ita hoito­ja, että jos ne kaik­ki otet­taisi­in täysimääräis­es­ti käyt­töön, voisimme käyt­tää koko kansan­tu­lon ter­vey­den­huoltoon. Jat­ka lukemista “Sairauk­sien hoidon parane­m­i­nen tör­mää talouteen”

Puheeni Nuori lääkäri ‑päivien avajaisissa (5/5): On aloitettava keskustelu eutanasiasta

Kävin per­jan­taina avaa­mas­sa Nuori lääkäri ‑päivät Kata­janokalla. Lai­tan pitämäni puheen nauhal­ta puret­tuna ja vähän stil­isoitu­na tähän viiteen osaan palasteltuna.

Eli­na­jan odote on nous­sut aivan val­tavasti. Jus­si Hut­tunen, jon­ka asiantun­te­muk­seen luotan kuin vuoreen, sanoi noin 15 vuot­ta sit­ten, että 40 vuo­den eli­na­jan odot­teen nousus­ta ter­vey­den­huolto­jär­jestelmän osu­us on vain kymme­nen vuot­ta. Tästä kymmen­estä vuodes­ta kahdek­san on rokot­tei­den ja antibioot­tien ansio­ta ja vain kak­si vuot­ta johtuu kaikesta siitä muus­ta puuhastelus­ta, jota tehdään noin kahdel­lakymmenel­lä mil­jardil­la eurol­la. Voi olla, että viime aikoina tämä on lääketi­eteen roimien edis­tysaske­lien vuok­si kas­vanut siitä kahdesta.

On vain käynyt niin, että elin­vuodet ovat nousseet paljon nopeam­min kuin ter­veet elin­vuodet, eli elämme enem­män ikävu­osia sairaina. Kun keho saadaan kestämään pitkään, mut­ta aiv­ot van­henevat yhtä nopeasti kuin ennenkin, demen­tia leimaa mon­en pitkäikäisen viimeisiä vuosia. Jat­ka lukemista “Puheeni Nuori lääkäri ‑päivien ava­jai­sis­sa (5/5): On aloitet­ta­va keskustelu eutanasiasta”

Priorisointi

Pri­or­isoin­ti olisi perin yksinker­taista, jos tietäisimme kaikkien hoito­jen ja lääkkei­den vaikut­tavu­u­den ja jos laatu­pain­ot­teis­ten elin­vu­osien määritelmä olisi kiis­ta­ton. Tar­jol­la ole­vat hoidot laitet­taisi­in kus­tan­nuste­hokku­u­den mukaiseen järjestyk­seen. Hoitoa annet­taisi­in alka­en parhaas­ta päästä, kunnes kaik­ki rahat on käytet­ty. Viimeinen annet­tu hoito muo­dostaisi rajan, jota kus­tan­nuste­hot­tomam­paa hoitoa ei annettaisi.

Tätä peri­aatet­ta vas­taan on vaikea väit­tää. Jos joku halu­aisi käyt­tää rahaa johonkin kus­tan­nuste­hot­tomak­si arvioitu­un, hän jou­tu­isi otta­maan rahat jostain hyödyl­lisem­mästä hoidosta.

Peri­aatet­ta ei saa rik­ki edes rahaa lisäämäl­lä. Vaa­dit­ta­van kus­tan­nuste­hokku­u­den raja vain siir­ty­isi alemmas.

Lääkärin hark­in­taa ei kuitenkaan voi kor­va­ta tasku­laskimel­la. Hoito­jen vaikut­tavu­ut­ta ei tun­neta tarkasti ja elämän laadun parane­m­i­nen on aina arvos­tuk­sen­varainen asia. Jat­ka lukemista “Pri­or­isoin­ti”