Näistä ehdokkaista valitsisin vihreiden listalla

Uskon vihreiden saavan europarlamenttiin kaksi paikkaa, koska eurovaaleissa vihreät ovat aina ylittäneet gallupit. Eurooppa kiinnostaa vihreitä, ja siksi he käyvät äänestämässä. Nyt kuitenkin pitää myös käydä äänestämässä. Siis hopi hopi kohti vaalipaikkaa.

Haluan nostaa vihreiden listoilta eräitä mielenkiintoisia ehdokkaita. Kun valtakunnallisella listalla on vain 20 ehdokasta, he ovat kaikki hyviä, mutta en voi nostaa kaikkia, koska silloin en nosta ketään. Jokaisella ehdokkaaksi kelpuutetulla on hyvä tulevaisuus vihreissä.

Jos haluaa tukea vihreiden ehdokkaista jotain sellaista, jota en ole tässä nostanut, se kannattaa tehdä. Koska vihreät eivät ole vaaliliitossa, ääni menee vihreille, äänestää ehdokkaista ketä hyvänsä. Ei siis tarvitse taktikoida.

Ehdokkaista on perusteellisemmat esittelyt vihreat.fi -sivustolla.

Atte Harjanne

Olen äänestänyt Attea jokseenkin kaikissa vaaleissa viime aikoina. Nyt olen vähän epävarma. Attesta tulisi kyllä hyvä meppi, mutta häntä tarvitaan myös kotimaan politiikassa. Ehdottomasti hyvä valinta myös Europarlamenttiin. Jatka lukemista ”Näistä ehdokkaista valitsisin vihreiden listalla”

Puheenvuoroni Rosa Meriläisen eurovaalikampanjan avajaisissa.

En olisi uskonut 20 vuotta sitten, jos joku olisi sanonut sitten minulle, että olen täällä tänään ja tukeakseni Rosa Meriläistä europarlamenttivaaleissa. Puolueen puheenjohtajalle kansanedustaja Rosa Meriläinen aiheutti harmaita hiuksia – joita tosin minulla ei ole enää juuri näkyvissä. Sanotaanko, että Rosalla oli pitkä ja vaikea nuoruus. Olin jossain vaiheessa häneen aika kypsä.

Teki nuori Rosa muutakin kuin tuotti minulla hankaluuksia. Hän oli hyvin nuorena kohonnut vaativiin tehtäviin vihreissä, muun muassa puolueen varapuheenjohtajaksi ja johtamaan periaateohjelman laatimista. Olimme siis puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja samanaikaisesti, eikä minulle ollut siinä tehtävässä Rosasta mitään pahaa sanottavaa.

Rosa jäi pois eduskunnasta ja minä seurasin etäisyyden päästä hänen edesottamuksiaan Tampereella. Kuulin hänestä yhä ilahduttavampia uutisia. Rosa aikuistui, mutta ei liikaa. Hänen räväkkyytensä, ennakkoluulottomuutensa ja idearikkautensa ei ole kadonnut mihinkään. Eräänlainen ikinuori vielä viidenkympin kynnykselläkin. Jatka lukemista ”Puheenvuoroni Rosa Meriläisen eurovaalikampanjan avajaisissa.”

Miksi äänestän Haavistoa

Tähän kysymykseen on niin luonnollinen vastaus, ettei oikeastaan muuta tarvita:

Haavisto on minulle läheinen yhteistyökumppani kuuden vuosikymmenen ajalla. Noilta ajoilta on muistissani lähinnä vain hyviä kokemuksia. Olen hyvin vakuuttunut hänen taidoistaan ja kyvystään saada aikaan tuloksia.

Keskityn tässä kuitenkin muihin syihin.

Haaviston ulkopoliittinen linja on lähempänä omaani. Olen ollut Nato-jäsenyyden kannattaja jo parikymmentä vuotta, mutta siinäkin tulee pitää maltti mukana. Ei pidä mennä rähmälleen tällä kertaa USA:n edessä.

Suomen ulkopolitiikan pitää ajaa Suomen etua, minkä lisäksi sen tulee ajaa kansainvälistä oikeudenmukaisuutta. Haaviston suhde globaaliin etelään on syvällisempi ja vivahteikkaampi. Tämä on minulle tärkeä asia. Haavisto on ajattelussaan selvästi vähemmän mustavalkoinen.

Näistä kahdesta Pekka on ollut oikeasti itse rauhanvälittäjänä. En ryhdy tätä enempää penkomaan, lukekaa tästä. Asian pihvi on jutun lopussa.

En halua ydinaseita Suomen maaperälle. Ydinaseet ovat sodassa mitä ilmeisin ydinaseiden maali. Ydinaseet tykinkantaman päässä Pietarista vasta ilmeinen maali olisivatkin. Tässä on otettava mallia Norjasta.

Sitten on aivan toisenlaisia syitä. Suomi on vaarallisesti jakautumassa niin poliittisesti kuin alueellisesti. Se on myös turvallisuuspoliittinen uhka. Talvisodan aikana tehtiin Helmikuun kihlaus kansan yhtenäistämiseksi. Nyt tarkoitus on nujertaa ay-liike kokonaan. Näinä turvallisuuspoliittisesti arkoina aikoina ei tuollaista pitäisi tehdä.

En edes helsinkiläisenä pidä vaurauden valumisesta etelään.

Niinpä kokoomuslainen Westendin äänikuningas presidenttinä olisi huono ajatus. Se olisi merkittävä askel tiellä kohden tylyä oikeistolaisuutta Suomen politiikassa.

En toisaalta haluaisi tiukan vasemmistolaista presidenttiäkään. Pekka kuuluu poliittiseen ajattelultaan keskustaan ja hänellä on suuri harrastuneisuus pitää yllä yhteyksiään myös Suomen syrjäseuduille. Siksi hän sai ensimmäisellä kierroksella Stubbia suuremman kannatuksen Itä- ja Pohjois-Suomessa.

Äänestän Sofia Virtaa

Olen miettinyt, ketä äänestän vihreiden jäsenäänestyksessä puheenjohtajaksi, ja pitkän pohdinnan jälkeen päätynyt kannattamaan Sofia Virtaa. Mielipiteeni ei ole kovin vahva, koska molemmat puheenjohtajaehdokkaat selviäisivät tehtävästä hyvin.

Saara Hyrkkö olisi varma valinta. Pitkään puolueessa vaikuttanut, tavallaan puolueen kasvatti. Se on sekä plussa että miinus. Insinöörikoulutus on vahva plussa, koska se toisi tuulahduksen perusvihreiden puhetavan ulkopuolelta. Hyrkkö ei ole kovin karismaattinen, mutta riittävän selväsanainen. En minäkään ollut puheenjohtajana karismaattinen.

Sofia ¨Vvirta on luonteeltaan valovoimainen ja Hyrkköä karismaattisempi. Minua vähän harmittaa antaa painoa karismaattisuudelle, koska toivoisin, että politiikassa pidettäisiin tärkeämpänä mitä sanoo kuin miten sanoo. Näin se nyt kuitenkin on, enkä minä sille mitään voi. Äänestäjiä Sofia on miellyttänyt, mikä on näkynyt hänen hyvissä vaalituloksissaan silloinkin, kun puolueelle ei ole mennyt niin hyvin.

Sofia Virta on vaalien ehdokaskyselyissä asemoitunut hienokseltaan keskiviivan oikealle puolelle. Tämä ei ole miinus varsinkin, kun vihreiden pitäisi vallata kokoomukselta takaisin ne noin satatuhatta kannattajaa, jotka olemme kokoomuksen syliin työntäneet. Kokoomuksen liittoutuminen perussuomalaisten kanssa helpottaa tätä projektia huomattavasti.

Minulle on kerrottu, että Sofia on hyvä kuuntelemaan. Siksi en pane pahakseni, että hän näkee jotkin asiat eri tavalla kuin minä ja monet muut vihreät.

Sofia on rohkeampi valinta. Siihen sisältyy sekä riski, että mahdollisuus. Olen pitänyt elämäni mottona, että kahdesta yhtä hyvästä vaihtoehdosta valitse aina rohkeampi. Siksi äänestän Sofiaa.

Hyviä ehdokkaita Uudeltamaalla

Moni on kysellyt minulta vihreiden sopivia ehdokkaita Uudeltamaalta.

Ehdolla on neljä kansanedustajaa, jotka ovat kaikki hyviä, mutta keskenään turhan samanlaisia. Väläytän muutamaa nimeä, joilla on kovin eri vahvuuden.

Hesarin vaalikone antoi minulla lähimmäksi Janne Hirvasvuopion, Espoossa asuvan saamelaisen. En ole häntä koskaan tavannut, joten vaalikone on ainoa lähteeni. Todettakoon, että sen mukaan Janne on minusta vähän oikealle – tämäkin akseli on kyllä ihan mitä sattuu – ja yhtä paljon urbaaneja arvoja edustava kuin minä. Ei olisi odottanut Espoossa asuvalta saamelaiselta.

Jos haluaa lähettää vihreille viestin ydinvoiman puolesta, voi äänestää Ville Tulkkia, joka on tehnyt työuransa ydinvoiman parissa. Kaveri toimii tieteen ja tekniikan vihreissä, Viite ry:ssä, mikä on aina hyvä suositus.

Itse kuitenkin äänestäisin erikoislääkäri Olga Gilbertiä Vantaalta. Hänet tunnen hyvin. Hän istui vajaat kaksi vuotta vieressäni HUS:n hallituksessa. Tämän vuoden alusta hän on hyvinvointialueen valtuutettu. Opin tuntemaan hänet hyvänä päätöksentekijänä, joka säilyttää harkintakykynsä vaikeissakin tilanteissa. Tätä ominaisuutta käytännön päätöksenteossa tarvitaan, paljon enemmän kuin sitä hyvesignalointia, jota some on pullollaan.

Ääni Minna Lindgrenille on ääni kulttuurin puolesta

Kun on riski, että suurimmaksi puolueeksi nousee puolue, jonka mielestä kulttuuri on turhaa elitismiä, Suomen pitäminen sivistysvaltiona vaatii kulttuurin puolustajia eduskuntaan. Vihreillä on Helsingissä ehdolla toimittaja ja kaupunginvaltuutettu Minna Lindgren, joka ei kulttuuriväelle esittelyjä tarvitaan. Promovoidaan muuten piakkoin kunniatohtoriksi kulttuuriansioidensa perusteella.

Kahdesta muustakin ehdokkaasta haluaisin muistuttaa. Pekka Haavistoa ja Maria Ohisaloa moni pitää varmana läpimenijänä, mikä sisältää selvän vaaran. Ei heitä valita, ellei heitä äänestetä.

Näitä esimerkiksi voisin äänestää Pirkanmaalla

Julkaisin listan kolmesta helsinkiläisestä mielestäni hyvästä ehdokkaasta, sellaista, jota yrityselämässä tai tieteen parissa olevakin mielellään äänestäisi. Useampikin on toivonut minulta samanlaista listaa Pirkanmaalta. Kaksi oli helppo valita, Oras Tynkkynen ja Jaakko Mustakallio. Sitten piti kilauttaa kaverille, koska en tunne pirkanmaalaisia ehdokkaita kunnolla. Kävi ilmi, että kriteerit täyttäviä ehdokkaita on listoilla useita. Pidättäydyn kuitenkin kolmessa kuten Helsingissäkin.

Oras Tynkkynen

Olin harmissani, kun Oras jättäytyi pois eduskunnasta vuonna 2015, mutta jättäydyinhän tuolloin pois itsekin. Sen jälkeen hän on toiminut Sitrassa vanhempana neuvonantajana ilmastoasioissa. Hän on toiminut myös kahdeksan vuotta yrittäjänä. Oras kuuluu vihreiden Asia-Pettereihin, joka perehtyy huolella kaikkeen, mitä tekee. Edellytyksiä todella vastuullisiin tehtäviin.

Jaakko Mustakallio

Jatka lukemista ”Näitä esimerkiksi voisin äänestää Pirkanmaalla”

Kolme hyvää ehdokasta vihreiden linjasta huolestuneille

Moni on valittanut minulle pettymystä vihreiden nykysuuntaukseen, tai sanotaan nyt suoraan, liialliseen punavihreyteen. Tätä valitusta on tullut lähinnä jakkupukupuolelta sekä tutkijoina ja yrityselämässä toimivilta.

Tänään taas Helsingin Sanomat julisti vihreiden siirtyneen heidän vaalikonevastaustensa perusteella vasemmalle. Vikaa voi olla myös kysymyksissä. Niissä ei juuri ole kysymyksiä, jotka erottelisivat tehokkaasti vihreät esimerkiksi Vasemmistoliitosta. Kysyisivät joskus esimerkiksi työmarkkinajärjestöjen vallasta. Hyviä olisivat myös kysymykset, jotka erottelevat pro market -ihmiset pro business-ihmisistä.

Tosin Hesarin arvokartta asetti vihreät suunnilleen oikealle paikalleen vähän demarien oikealle puolelle.

Tarkemmin sanoa vihreillä ei ole oikeata paikkaa oikeisto-vasemmisto akselilla, sillä puolueessa on tässä asiassa oltava tilaa erilaisille mielipiteille. Yksimielisyyttä tarvitaan aivan toisenlaisissa asioissa.

Vihreiden puoluekenttä ei ole lainkaan niin punavihreää väkeä kuin julkisuudesta voisi päätellä. Kun äänestettiin varapuheenjohtajista – puheenjohtaja valittiin yksimielisesti – eniten ääniä sai Atte Harjanne, jota ei voi mitenkään pitää punavihreänä. Puoluekokous halusi korjausta puolueen julkikuvaan. Jatka lukemista ”Kolme hyvää ehdokasta vihreiden linjasta huolestuneille”

Heitä olisi tarvittu eduskunnassa

Eduskuntavaalien jälkeen katse kohdistuu valituksi tulleisiin. Kerron tässä, keitä olisin jäänyt kaipaamaan. En luettele tässä kaikkia niitä, joiden rannalle jäämistä surin – en esimerkiksi kaikkia pudonneita vihreitä – vaan niitä, joilla olisi ollut erityinen painoarvo eduskunnassa ja joita on vaikea korvata.

Silvia Modig. Silvian putoaminen oli suuri tappio Vasemmistoliitolle. Fiksu huumorintajuinen ja ennen kaikkea tavoitteissaan rehellinen. Jotenkin on tullut joskus tunne, että juuri tämän rehellisyyden vuoksi ei ole aina viihtynyt puolueessaan.

Jyrki Kasvi tavallaan joutikin jo vaihtoon, koska on ollut niin pitkään, mutta hänen mukanaan vihreä ryhmä menetti paljon asiantuntemusta tietoyhteiskunnan alalla. Sillä alalla tehdään jatkuvasti tärkeitä ratkaisuja, eikä eduskunnassa oikein ole alan osaamista.

Oras Tynkkynen. Olisi tarvittu se kolmas paikka Pirkanmaalta. Merkittävä ilmastopolitiikan osaaja. Onneksi Atte Harjanne sentään valittiin.

Touko Aalto. Äänestäjät ovat julmia. Toukon asiaosaamista ja paneutumista olisi tarvittu todella. Toukon putoaminen harmittaa ylivoimaisesti eniten.

Juha Rehula Miten keskustalla on varaa menettää hänet?

Sampsa Kataja. Olin hänen kanssaan aikanaan eduskunnan verojaostossa, jota hän johti suvereenisti. Fiksu mies, joka olisi järkevöittänyt kokoomuksen ryhmää suuresti. Satakunnan vaalipiri pitäisi yhdistää Varsinais-Suomen vaalipiirin kanssa.

Jari Lindström Olen Lindströmin kanssa pääasiassa eri mieltä, mutta olen ihaillut sitä, kuinka suoraselkäisesti hän puolusti hallituksen linjaa, Paljon suoraselkäisemmin kuin kokoomuksen ja keskustan poliitikot.

Sampo Terho Vaalikeskustelujen ehdoton älykkö. Oli varaa siihen, kun mitään ei ollut menetettävänä. (Sitä en ymmärrä, miten muut ajattelivat, että heitä suosittaisiin enemmän, jos näyttelisivät tyhmempää kuin ovat.) Hyvin tervejärkisesti ajatteleva. Voisi toisessa seurassa kasvaa suureksi poliitikoksi.

Fatim Diarra Minulla oli vaali-iltana ristiriitainen olo, kun Atte Harjanne syrjäytti loppumetreillä Fatun. Atte oli minun ehdokkaani, mutta kumpa hän olisi pudottanut jonkun toisen tai kumpa vihreät olisivat saaneet sen seitsemännen kansanedustajan Helsingistä.

Mikko Kiesiläinen Liberan toiminnanjohtaja ei vastaa vihreiden prototyyppiä, mutta juuri siksi monipuolisuuden nimissä Mikkoa olisi tarvittu vihreiden ryhmässä.

= = =

Tämä lista ei ole täydellinen. Se johtuu siitä, ettei Ylen vaalisivujen lista pudonneista kansanedustajista ole kunnossa.

Touko Aallon soisin jatkavan eduskunnassa

Keski-Suomessa äänestäisin Touko Aaltoa.

Keskisuomalaisilla äänestäjillä on sinänsä varaa valita vihreiden listalta, sillä kelpo ehdokkaita on runsaasti.

Touko on kuitenkin suuri lahjakkuus, jonka soisin jatkavan eduskunnassa. Mies on tosi tunnollinen ja paneutuu asioihin tarmolla. Eduskunnassa kollegat arvostivat häntä suuresti. Kun politiikka muuten pinnallistuu ja parhaan argumentin periaate tekee tilaa parhaan mielikuvan periaatteelle, asiapoliitikkoista on yhä suurempi tarve.

Harmi, että hän sairastui kesken puheenjohtajapestinsä, mutta nyt hän on taas oma entinen itsensä.