Kategoria: Hyviä ehdokkaita

Suositeltavia vihreitä ehdokkaita

 

Min­ul­ta on pyy­det­ty äänestys­su­osi­tus­ta vihreistä ehdokkaista Helsingis­sä nyt kun en itse ole ehdol­la. Eri­tyis­es­ti on pyy­det­ty ehdokkai­ta, joiden suhde talouteen vas­taa suun­nilleen omaani ja joil­la on ymmär­rystä markki­na­t­aloud­es­ta. Nämä nimet ovat kaik­ki sellaisia.

En ota listalle nyky­isiä val­tu­utet­tu­ja, kos­ka hei­dät tun­netaan muutenkin. Suur­ta osaa ehdokkaista en tunne lainkaan, joten listal­tani on voin­ut jäädä pois sille ehdot­tomasti kuu­lu­via. Vihreil­lä on varsin kova lista niin, että voisin suositel­la vil­pit­tömästi kym­meniä. Olisin voin­ut tehdä paljon pidem­män lis­tan, mut­ta lyhyt on tehokkaampi. Jat­ka lukemista “Suositeltavia vihre­itä ehdokkaita”

Ehdokkaat vihreiden pormestariehdokkaiksi

Vihreil­lä on meneil­lään pormes­tariehdokkaan val­in­ta jäsenäänestyk­sel­lä, jos­sa on noin 2 000 äänioikeutettua.

Helsin­gin pormes­tarin paik­ka on yksi Suomen merkit­tävim­mistä poli­it­ti­sista tehtävistä, sil­lä niin kuin olen mon­ta ker­taa täl­lä blogilla kir­joit­tanut, suuret kaupun­git ovat otta­mas­sa suun­nan­näyt­täjän tehtävän val­tioil­ta. Siihen näh­den on kum­mallista, että tehtävä ei ole oikein kiin­nos­tanut eri puolueis­sa maan ykkös­lu­okan ehdokkai­ta. Tehtävä kil­pailee merkit­tävyy­dessä päämin­is­terin paikan kanssa, mut­ta voisiko yhtäkään ehdote­tus­ta ehdokkaista ajatel­la päämin­is­ter­inä? Se on oire poli­ti­ikan epä­su­o­sios­ta, jon­ka takia kun­nal­lispoli­ti­ik­ka potee kykypulaa.

Vihrei­den oli tarkoi­tus aset­taa ehdokkaak­si val­takun­nalli­nen ykkös­ni­mi, Pekka Haav­is­to, mut­ta kuten tiedämme, muu­ta­ma tun­ti ennen asian julk­istamista Haav­is­to sai puhelun, joka muut­ti hänen suunnitelmansa.

Kun­nal­lispoli­ti­ikan kyky­pu­la ei vaivaa vihre­itä, ainakaan vielä, joten hyviä ehdokkai­ta tehtävään vihreil­lä on. Paikan vapaudut­tua Haav­is­tol­ta peräti viisi ehdokas­ta on ilmoit­tau­tunut kisaan. Heistä peräti kolme on toimin­ut kaupung­in­val­tu­us­ton puheen­jo­hta­jia. Eivät he siis mitään poli­ti­ikan untu­vikko­ja ole kukaan. Har­mi että kam­pan­ja-aika jäi vähän lyhyek­si, vähän niin kuin Kamala Harrisillakin.

Esitän seu­raavak­si arvion noista viidestä. Mietin esit­te­lyjärjestys­tä ja päädyin puolueet­tomasti aakkosjärjestyk­seen, jot­tei järjestys­tä voisi tulki­ta väärin. Jat­ka lukemista “Ehdokkaat vihrei­den pormestariehdokkaiksi”

Näistä ehdokkaista valitsisin vihreiden listalla

Uskon vihrei­den saa­van europar­la­ment­ti­in kak­si paikkaa, kos­ka eurovaaleis­sa vihreät ovat aina ylit­täneet gallupit. Euroop­pa kiin­nos­taa vihre­itä, ja sik­si he käyvät äänestämässä. Nyt kuitenkin pitää myös käy­dä äänestämässä. Siis hopi hopi kohti vaalipaikkaa.

Halu­an nos­taa vihrei­den lis­toil­ta eräitä mie­lenki­in­toisia ehdokkai­ta. Kun val­takun­nal­lisel­la listal­la on vain 20 ehdokas­ta, he ovat kaik­ki hyviä, mut­ta en voi nos­taa kaikkia, kos­ka sil­loin en nos­ta ketään. Jokaisel­la ehdokkaak­si kelpu­ute­tul­la on hyvä tule­vaisu­us vihreissä.

Jos halu­aa tukea vihrei­den ehdokkaista jotain sel­l­aista, jota en ole tässä nos­tanut, se kan­nat­taa tehdä. Kos­ka vihreät eivät ole vaalili­itossa, ääni menee vihreille, äänestää ehdokkaista ketä hyvän­sä. Ei siis tarvitse taktikoida.

Ehdokkaista on perus­teel­lisem­mat esit­te­lyt vihreat.fi ‑sivus­tol­la.

Atte Harjanne

Olen äänestänyt Attea jok­seenkin kaikissa vaaleis­sa viime aikoina. Nyt olen vähän epä­var­ma. Attes­ta tulisi kyl­lä hyvä mep­pi, mut­ta hän­tä tarvi­taan myös koti­maan poli­ti­ikas­sa. Ehdot­tomasti hyvä val­in­ta myös Europar­la­ment­ti­in. Jat­ka lukemista “Näistä ehdokkaista val­it­sisin vihrei­den listalla”

Puheenvuoroni Rosa Meriläisen eurovaalikampanjan avajaisissa.

En olisi uskonut 20 vuot­ta sit­ten, jos joku olisi sanonut sit­ten min­ulle, että olen tääl­lä tänään ja tukeak­seni Rosa Mer­iläistä europar­la­ment­ti­vaaleis­sa. Puolueen puheen­jo­hta­jalle kansane­dus­ta­ja Rosa Mer­iläi­nen aiheut­ti har­mai­ta hiuk­sia – joi­ta tosin min­ul­la ei ole enää juuri näkyvis­sä. San­o­taanko, että Ros­al­la oli pitkä ja vaikea nuoru­us. Olin jos­sain vai­heessa häneen aika kypsä.

Teki nuori Rosa muu­takin kuin tuot­ti min­ul­la han­kaluuk­sia. Hän oli hyvin nuore­na kohon­nut vaa­tivi­in tehtävi­in vihreis­sä, muun muas­sa puolueen vara­puheen­jo­hta­jak­si ja johta­maan peri­aa­teo­hjel­man laa­timista. Olimme siis puheen­jo­hta­ja ja vara­puheen­jo­hta­ja samanaikaises­ti, eikä min­ulle ollut siinä tehtävässä Rosas­ta mitään pahaa sanottavaa.

Rosa jäi pois eduskun­nas­ta ja minä seurasin etäisyy­den päästä hänen edes­ot­ta­muk­si­aan Tam­pereel­la.  Kuulin hänestä yhä ilah­dut­tavampia uutisia. Rosa aikuis­tui, mut­ta ei liikaa. Hänen räväkkyyten­sä, ennakkolu­u­lot­to­muuten­sa ja idearikkaut­en­sa ei ole kadon­nut mihinkään. Erään­lainen ikin­uori vielä viidenkympin kyn­nyk­sel­läkin. Jat­ka lukemista “Puheen­vuoroni Rosa Mer­iläisen eurovaa­likam­pan­jan avajaisissa.”

Miksi äänestän Haavistoa

Tähän kysymyk­seen on niin luon­nolli­nen vas­taus, ettei oikeas­t­aan muu­ta tarvita:

Haav­is­to on min­ulle läheinen yhteistyökump­pani kuu­den vuosikymme­nen ajal­la. Noil­ta ajoil­ta on muis­tis­sani lähin­nä vain hyviä koke­muk­sia. Olen hyvin vaku­ut­tunut hänen taidois­taan ja kyvys­tään saa­da aikaan tuloksia.

 

 

Keski­tyn tässä kuitenkin mui­hin syihin.

Haav­is­ton ulkopoli­it­ti­nen lin­ja on lähempänä omaani. Olen ollut Nato-jäsenyy­den kan­nat­ta­ja jo parikym­men­tä vuot­ta, mut­ta siinäkin tulee pitää malt­ti mukana. Ei pidä men­nä räh­mälleen täl­lä ker­taa USA:n edessä.

Suomen ulkopoli­ti­ikan pitää ajaa Suomen etua, minkä lisäk­si sen tulee ajaa kan­sain­välistä oikeu­den­mukaisu­ut­ta. Haav­is­ton suhde globaali­in etelään on syväl­lisem­pi ja vivahteikkaampi. Tämä on min­ulle tärkeä asia. Haav­is­to on ajat­telus­saan selvästi vähem­män mustavalkoinen.

Näistä kahdes­ta Pekka on ollut oikeasti itse rauhan­välit­täjänä. En ryhdy tätä enem­pää penko­maan, lukekaa tästä. Asian pihvi on jutun lopussa.

En halua ydi­na­sei­ta Suomen maaperälle. Ydi­naseet ovat sodas­sa mitä ilmeisin ydi­na­sei­den maali. Ydi­naseet tykinkan­ta­man päässä Pietarista vas­ta ilmeinen maali oli­si­vatkin. Tässä on otet­ta­va mallia Norjasta.

Sit­ten on aivan toisen­laisia syitä. Suo­mi on vaar­al­lis­es­ti jakau­tu­mas­sa niin poli­it­tis­es­ti kuin alueel­lis­es­ti. Se on myös tur­val­lisu­us­poli­it­ti­nen uhka. Talvi­so­dan aikana tehti­in Helmiku­un kih­laus kansan yht­enäistämisek­si. Nyt tarkoi­tus on nujer­taa ay-liike kokon­aan. Näinä tur­val­lisu­us­poli­it­tis­es­ti arkoina aikoina ei tuol­laista pitäisi tehdä.

En edes helsinkiläisenä pidä vau­rau­den val­u­mis­es­ta etelään.

Niin­pä kokoomus­lainen Wes­t­endin äänikuningas pres­i­dent­tinä olisi huono aja­tus. Se olisi merkit­tävä askel tiel­lä kohden tylyä oikeis­to­laisu­ut­ta Suomen politiikassa.

En toisaal­ta halu­aisi tiukan vasem­mis­to­laista pres­i­dent­tiäkään. Pekka kuu­luu poli­it­tiseen ajat­telul­taan keskus­taan ja hänel­lä on suuri har­ras­tuneisu­us pitää yllä yhteyk­siään myös Suomen syr­jäseuduille. Sik­si hän sai ensim­mäisel­lä kier­roksel­la Stub­bia suurem­man kan­natuk­sen Itä- ja Pohjois-Suomessa.

 

Äänestän Sofia Virtaa

Olen miet­tinyt, ketä äänestän vihrei­den jäsenäänestyk­sessä puheen­jo­hta­jak­si, ja pitkän pohdin­nan jäl­keen pää­tynyt kan­nat­ta­maan Sofia Vir­taa. Mielip­i­teeni ei ole kovin vah­va, kos­ka molem­mat puheen­jo­hta­jae­hdokkaat selviäi­sivät tehtävästä hyvin.

Saara Hyrkkö olisi var­ma val­in­ta. Pitkään puolueessa vaikut­tanut, taval­laan puolueen kas­vat­ti. Se on sekä plus­sa että mii­nus. Insinöörik­oulu­tus on vah­va plus­sa, kos­ka se toisi tuu­lah­duk­sen perusvihrei­den puheta­van ulkop­uolelta. Hyrkkö ei ole kovin karis­maat­ti­nen, mut­ta riit­tävän selväsanainen. En minäkään ollut puheen­jo­hta­jana karismaattinen.

Sofia ¨Vvir­ta on luon­teeltaan val­ovoimainen ja Hyrkköä karis­maat­tisem­pi. Min­ua vähän har­mit­taa antaa pain­oa karis­maat­tisu­udelle, kos­ka toivoisin, että poli­ti­ikas­sa pidet­täisi­in tärkeäm­pänä mitä sanoo kuin miten sanoo. Näin se nyt kuitenkin on, enkä minä sille mitään voi. Äänestäjiä Sofia on miel­lyt­tänyt, mikä on näkynyt hänen hyvis­sä vaal­i­t­u­lok­sis­saan sil­loinkin, kun puolueelle ei ole men­nyt niin hyvin.

Sofia Vir­ta on vaalien ehdokasky­se­lyis­sä ase­moitunut hienok­seltaan keskivi­ivan oikealle puolelle. Tämä ei ole mii­nus varsinkin, kun vihrei­den pitäisi val­la­ta kokoomuk­selta takaisin ne noin satatuhat­ta kan­nat­ta­jaa, jot­ka olemme kokoomuk­sen syli­in työn­täneet. Kokoomuk­sen liit­tou­tu­mi­nen perus­suo­ma­lais­ten kanssa helpot­taa tätä pro­jek­tia huomattavasti.

Min­ulle on ker­rot­tu, että Sofia on hyvä kuun­tele­maan. Sik­si en pane pahak­seni, että hän näkee jotkin asi­at eri taval­la kuin minä ja mon­et muut vihreät.

Sofia on rohkeampi val­in­ta. Siihen sisäl­tyy sekä ris­ki, että mah­dol­lisu­us. Olen pitänyt elämäni mot­tona, että kahdes­ta yhtä hyvästä vai­h­toe­hdos­ta val­itse aina rohkeampi. Sik­si äänestän Sofiaa.

 

Hyviä ehdokkaita Uudeltamaalla

Moni on kysel­lyt min­ul­ta vihrei­den sopivia ehdokkai­ta Uudeltamaalta.

Ehdol­la on neljä kansane­dus­ta­jaa, jot­ka ovat kaik­ki hyviä, mut­ta keskenään turhan saman­laisia. Väläytän muu­ta­maa nimeä, joil­la on kovin eri vahvuuden.

 

Hesarin vaa­likone antoi min­ul­la lähim­mäk­si Janne Hir­vasvuo­pi­on, Espoos­sa asu­van saame­laisen. En ole hän­tä koskaan tavan­nut, joten vaa­likone on ain­oa läh­teeni. Todet­takoon, että sen mukaan Janne on minus­ta vähän oikealle — tämäkin akseli on kyl­lä ihan mitä sat­tuu — ja yhtä paljon urbaane­ja arvo­ja edus­ta­va kuin minä. Ei olisi odot­tanut Espoos­sa asu­val­ta saamelaiselta.

Jos halu­aa lähet­tää vihreille viestin ydin­voiman puoles­ta, voi äänestää Ville Tulkkia, joka on tehnyt työu­ransa ydin­voiman paris­sa. Kaveri toimii tieteen ja tekni­ikan vihreis­sä, Viite ry:ssä, mikä on aina hyvä suositus.

Itse kuitenkin äänestäisin erikois­lääkäri Olga Gilber­tiä Van­taal­ta. Hänet tun­nen hyvin. Hän istui vajaat kak­si vuot­ta vier­essäni HUS:n hal­li­tuk­ses­sa. Tämän vuo­den alus­ta hän on hyv­in­voin­tialueen val­tu­utet­tu. Opin tun­temaan hänet hyvänä päätök­sen­tek­i­jänä, joka säi­lyt­tää hark­in­takykyn­sä vaikeis­sakin tilanteis­sa. Tätä omi­naisu­ut­ta käytän­nön päätök­sen­teossa tarvi­taan, paljon enem­män kuin sitä hyves­ig­naloin­tia, jota some on pullollaan.

Ääni Minna Lindgrenille on ääni kulttuurin puolesta

Kun on ris­ki, että suurim­mak­si puolueek­si nousee puolue, jon­ka mielestä kult­tuuri on turhaa elit­ismiä, Suomen pitämi­nen sivistys­val­tiona vaatii kult­tuurin puo­lus­ta­jia eduskun­taan. Vihreil­lä on Helsingis­sä ehdol­la toimit­ta­ja ja kaupung­in­val­tu­utet­tu Min­na Lind­gren, joka ei kult­tuuriväelle esit­te­lyjä tarvi­taan. Pro­movoidaan muuten piakkoin kun­ni­a­to­htorik­si kult­tuuri­an­sioiden­sa perusteella.

Kahdes­ta muus­takin ehdokkaas­ta halu­aisin muis­tut­taa. Pekka Haav­is­toa ja Maria Ohisa­loa moni pitää var­mana läpi­meni­jänä, mikä sisältää selvän vaaran. Ei heitä vali­ta, ellei heitä äänestetä.

Näitä esimerkiksi voisin äänestää Pirkanmaalla

Julka­isin lis­tan kolmes­ta helsinkiläis­es­tä mielestäni hyvästä ehdokkaas­ta, sel­l­aista, jota yri­ty­selämässä tai tieteen paris­sa ole­vakin mielel­lään äänestäisi.  Use­ampikin on toivonut min­ul­ta saman­laista lis­taa Pirkan­maal­ta. Kak­si oli help­po vali­ta, Oras Tynkky­nen ja Jaakko Mus­takallio. Sit­ten piti kilaut­taa kaver­ille, kos­ka en tunne pirkan­maalaisia ehdokkai­ta kun­nol­la. Kävi ilmi, että kri­teer­it täyt­täviä ehdokkai­ta on lis­toil­la usei­ta. Pidät­täy­dyn kuitenkin kolmes­sa kuten Helsingissäkin.

Oras Tynkkynen

Olin harmis­sani, kun Oras jät­täy­tyi pois eduskun­nas­ta vuon­na 2015, mut­ta jät­täy­dy­in­hän tuol­loin pois itsekin. Sen jäl­keen hän on toimin­ut Sitrassa van­hempana neu­vo­nan­ta­jana ilmas­toa­siois­sa. Hän on toimin­ut myös kahdek­san vuot­ta yrit­täjänä. Oras kuu­luu vihrei­den Asia-Pet­terei­hin, joka pere­htyy huolel­la kaik­keen, mitä tekee. Edel­ly­tyk­siä todel­la vas­tu­ullisi­in tehtäviin.

Jaakko Mustakallio

Jat­ka lukemista “Näitä esimerkik­si voisin äänestää Pirkanmaalla”

Kolme hyvää ehdokasta vihreiden linjasta huolestuneille

Moni on valit­tanut min­ulle pet­tymys­tä vihrei­den nyky­su­un­tauk­seen, tai san­o­taan nyt suo­raan, liial­liseen punav­ihrey­teen. Tätä val­i­tus­ta on tul­lut lähin­nä jakkupukupuolelta sekä tutk­i­joina ja yri­ty­selämässä toimivilta.

Tänään taas Helsin­gin Sanomat julisti vihrei­den siir­tyneen hei­dän vaa­likonev­as­tausten­sa perus­teel­la vasem­malle. Vikaa voi olla myös kysymyk­sis­sä. Niis­sä ei juuri ole kysymyk­siä, jot­ka erot­telisi­vat tehokkaasti vihreät esimerkik­si Vasem­mis­toli­itos­ta. Kysy­i­sivät joskus esimerkik­si työ­markki­na­jär­jestö­jen val­las­ta. Hyviä oli­si­vat myös kysymyk­set, jot­ka erot­tel­e­vat pro mar­ket ‑ihmiset pro business-ihmisistä.

Tosin Hesarin arvokart­ta aset­ti vihreät suun­nilleen oikealle paikalleen vähän demarien oikealle puolelle.

Tarkem­min sanoa vihreil­lä ei ole oikea­ta paikkaa oikeis­to-vasem­mis­to akselil­la, sil­lä puolueessa on tässä asi­as­sa olta­va tilaa eri­laisille mielip­iteille. Yksimielisyyt­tä tarvi­taan aivan toisen­lai­sis­sa asioissa.

Vihrei­den puoluekent­tä ei ole lainkaan niin punav­ihreää väkeä kuin julk­isu­ud­es­ta voisi päätel­lä. Kun äänestet­ti­in vara­puheen­jo­hta­jista — puheen­jo­hta­ja valit­ti­in yksimielis­es­ti – eniten ääniä sai Atte Har­janne, jota ei voi mitenkään pitää punav­ihreänä.  Puoluekok­ous halusi kor­jaus­ta puolueen julkiku­vaan. Jat­ka lukemista “Kolme hyvää ehdokas­ta vihrei­den lin­jas­ta huolestuneille”