Avainsana: Tuuli Kousa

Ehdokkaat vihreiden pormestariehdokkaiksi

Vihreil­lä on meneil­lään pormes­tariehdokkaan val­in­ta jäsenäänestyk­sel­lä, jos­sa on noin 2 000 äänioikeutettua.

Helsin­gin pormes­tarin paik­ka on yksi Suomen merkit­tävim­mistä poli­it­ti­sista tehtävistä, sil­lä niin kuin olen mon­ta ker­taa täl­lä blogilla kir­joit­tanut, suuret kaupun­git ovat otta­mas­sa suun­nan­näyt­täjän tehtävän val­tioil­ta. Siihen näh­den on kum­mallista, että tehtävä ei ole oikein kiin­nos­tanut eri puolueis­sa maan ykkös­lu­okan ehdokkai­ta. Tehtävä kil­pailee merkit­tävyy­dessä päämin­is­terin paikan kanssa, mut­ta voisiko yhtäkään ehdote­tus­ta ehdokkaista ajatel­la päämin­is­ter­inä? Se on oire poli­ti­ikan epä­su­o­sios­ta, jon­ka takia kun­nal­lispoli­ti­ik­ka potee kykypulaa.

Vihrei­den oli tarkoi­tus aset­taa ehdokkaak­si val­takun­nalli­nen ykkös­ni­mi, Pekka Haav­is­to, mut­ta kuten tiedämme, muu­ta­ma tun­ti ennen asian julk­istamista Haav­is­to sai puhelun, joka muut­ti hänen suunnitelmansa.

Kun­nal­lispoli­ti­ikan kyky­pu­la ei vaivaa vihre­itä, ainakaan vielä, joten hyviä ehdokkai­ta tehtävään vihreil­lä on. Paikan vapaudut­tua Haav­is­tol­ta peräti viisi ehdokas­ta on ilmoit­tau­tunut kisaan. Heistä peräti kolme on toimin­ut kaupung­in­val­tu­us­ton puheen­jo­hta­jia. Eivät he siis mitään poli­ti­ikan untu­vikko­ja ole kukaan. Har­mi että kam­pan­ja-aika jäi vähän lyhyek­si, vähän niin kuin Kamala Harrisillakin.

Esitän seu­raavak­si arvion noista viidestä. Mietin esit­te­lyjärjestys­tä ja päädyin puolueet­tomasti aakkosjärjestyk­seen, jot­tei järjestys­tä voisi tulki­ta väärin. Jat­ka lukemista “Ehdokkaat vihrei­den pormestariehdokkaiksi”

Kolme hyvää ehdokasta vihreiden linjasta huolestuneille

Moni on valit­tanut min­ulle pet­tymys­tä vihrei­den nyky­su­un­tauk­seen, tai san­o­taan nyt suo­raan, liial­liseen punav­ihrey­teen. Tätä val­i­tus­ta on tul­lut lähin­nä jakkupukupuolelta sekä tutk­i­joina ja yri­ty­selämässä toimivilta.

Tänään taas Helsin­gin Sanomat julisti vihrei­den siir­tyneen hei­dän vaa­likonev­as­tausten­sa perus­teel­la vasem­malle. Vikaa voi olla myös kysymyk­sis­sä. Niis­sä ei juuri ole kysymyk­siä, jot­ka erot­telisi­vat tehokkaasti vihreät esimerkik­si Vasem­mis­toli­itos­ta. Kysy­i­sivät joskus esimerkik­si työ­markki­na­jär­jestö­jen val­las­ta. Hyviä oli­si­vat myös kysymyk­set, jot­ka erot­tel­e­vat pro mar­ket ‑ihmiset pro business-ihmisistä.

Tosin Hesarin arvokart­ta aset­ti vihreät suun­nilleen oikealle paikalleen vähän demarien oikealle puolelle.

Tarkem­min sanoa vihreil­lä ei ole oikea­ta paikkaa oikeis­to-vasem­mis­to akselil­la, sil­lä puolueessa on tässä asi­as­sa olta­va tilaa eri­laisille mielip­iteille. Yksimielisyyt­tä tarvi­taan aivan toisen­lai­sis­sa asioissa.

Vihrei­den puoluekent­tä ei ole lainkaan niin punav­ihreää väkeä kuin julk­isu­ud­es­ta voisi päätel­lä. Kun äänestet­ti­in vara­puheen­jo­hta­jista — puheen­jo­hta­ja valit­ti­in yksimielis­es­ti – eniten ääniä sai Atte Har­janne, jota ei voi mitenkään pitää punav­ihreänä.  Puoluekok­ous halusi kor­jaus­ta puolueen julkiku­vaan. Jat­ka lukemista “Kolme hyvää ehdokas­ta vihrei­den lin­jas­ta huolestuneille”