Avainsana: nettouusiutumisluku

Nim­imerk­ki Olli Autio60 kysyi Blueskys­sa kom­ment­tiani Eero Palo­hei­mon kir­joituk­seen Helsin­gin Sanomis­sa otsikol­la väestönkasvun ongel­maa ei todel­lakaan ole ratkaistu.

Lyhyesti san­ot­tuna olen helpot­tunut, että väestön ekspo­nen­ti­aa­li­nen kasvu on (ilmeis­es­ti) päät­tymässä, mut­ta olen Palo­hei­mon kanssa samaa mieltä siitä, että maail­man väk­iluku nousee sitä ennen liian korkeak­si ja on jo nous­sut. Moni asia olisi parem­min, jos meitä olisi tääl­lä selvästi vähemmän. 

Run­saat 50 vuot­ta sit­ten pidin maail­man kaht­e­na suurim­pana ongel­mana väestönkasvua ja ilmas­ton­muu­tos­ta vieläpä niin, että väestönkasvu on suurin ilmas­ton­muu­tok­sen aiheut­ta­ja. Järkeilin tätä niin, että jos ener­gian tarve kas­vaa väk­ilu­vun kasvun tahdis­sa, ilmastopäästöt kas­va­vat ener­gian kulu­tus­ta nopeam­min, kos­ka uusi­u­tu­vat ener­gialäh­teet eivät kas­va. Sata vuot­ta aiem­min esimerkik­si Suomes­sa jok­seenkin kaik­ki ener­gia saati­in bio­mas­sas­ta, lähin­nä puus­ta eikä fos­si­il­isia juuri käytetty.

Kuulen vas­taväit­teen: ener­gianku­lu­tus kas­vaa ilman väestönkasvuakin ja jopa väestönkasvua nopeam­min. Kyl­lä, mut­ta päässäni olevas­sa mallis­sa muiden asioiden ollessa ennal­laan ener­gianku­lu­tus kas­vaa väestönkasvun tahdis­sa. Kos­ka väestön kasvoi kiihtyen, väestömäärä tulisi lop­ul­ta ole­maan tärkein ener­gian kulu­tus­ta kas­vat­ta­va tek­i­jä. Jat­ka lukemista “Väestönkasvua ei ole vielä aivan selätetty”