Kun nyt aloin syntyvyydestä kirjoittamaan, jatkan minulle rakkaasta aiheesta – siitä, että syntyvyyden lasku viimeisen kymmenen vuoden aikana melkein kaikkialla maailmassa mullistaa maailman tulevaisuuden. Olen kirjoittanut tästä ennenkin, mutta ilmiö on niin merkittävä, ettei siitä voi puhua liikaa.
Kun olin nuori – siitä on kauan – mielessäni oli kaksi globaalia uhkaa ylitse kaiken muun: ilmastonmuutos ja väestöräjähdys. Näistä väestöräjähdys oli mielestäni suuri syy myös ilmastonmuutokseen. Jos meitä olisi vain miljardi maapallolla (sekin olisi historiassa paljon), ihmiset voisivat elää yltäkylläistä elämää valistuneena luomakunnan kruununa. Ei tarvitsisi käyttää fossiilisia energialähteitä, koska uusiutuvia riittäisi tarpeeksi.
Väestöennusteet olivat tuolloin toivottomia. Maailman väkiluku kasvoi kaksi prosenttia vuodessa, mikä tarkoitti kahdeksankertaistumista vuosisadassa ja 60-kertaistumista kahdessasadassa vuodessa. Eksponentiaalinen kasvu on tällaista. Tunnelin päässä ei näkynyt mitään valoa.
Ilmastonmuutos vyöryy yhä eteenpäin, mutta se ei ole enää välttämättömyys, kun väkiluvuku on asettumassa. Nyt on kyse vain huonoista päättäjistä.
Maailman syntyvyys kääntyi laskuun 1970-luvulla
Väkiluvun kasvu hidastui vuoden 1970 jälkeen odotusten vastaisesti. Kasvu ei ole hidastunut juurikaan absoluuttisina lukuina, mutta prosentuaalinen kasvu on laantunut lineaariseksi eli prosentuaalinen kasvu on laskenut ja vielä enemmän on laskenut syntyvyys, mikä ennakoi kasvun pysähtymistä aikanaan. Pahin alkoi olla ohi parikymmentä vuotta sitten, vaikka olinkin yhä ja olen edelleen huolestunut Afrikan väestönkasvusta, niin epämuodikasta kuin se onkin. Minun elinaikanani Afrikan väkiluku on kuusinkertaistunut. Vaikka joissakin Afrikan maassa syntyvyys onkin laskenut huomattavasti, tämä ei koske kuin osaa maista. Esimerkiksi väkirikkaassa Nigeriassa hedelmällisyys on yhä viisi lasta naista kohden.
Syntyvyyden nopea lasku 10 vuotta sitten
Noin kymmenen vuotta sitten tapahtui jotain, joka laski syntyvyyttä rajusti kaikkialla teollisessa maailmassa. Suomessa syntyneiden määrä laski noin kolmanneksella 60 000:sta alle 44 000:n. Koska synnyttävien ikäluokkien koko vaikuttaa myös asiaan, piirsin kuvan kokonaishedelmällisyydestä, siis kuinka monta lasta yksi nainen keskimäärin synnyttää. (Laskelma perustuu oletukseen, että lapsia syntyy eri ikäisille naisille joka vuosi keskimäärin niin paljon kuin laskentavuonna. Tämä on hyvä ymmärtää lukua tulkittaessa. Näin lasketaan myös elinajan odote.)

Minua opetettiin tilastotieteessä käyttämään kokonaishedelmällisyyden sijasta nettouusiutumislukua. Siinä lasketaan vain tyttöjä. Lasketaanhan syntyvyyskin suhteessa naisiin. Nettouusiutumisluvussa otetaan huomioon myös kuolleisuus ennen synnytysikään varttumista. Jos nettouusiutumisluku on yli yhden, väestö kasvaa pitkällä aikavälillä ja jos se on alle yhden, se vähenee pitkällä aikavälillä. Yhtä naista kohden on yksi sukukypsäksi varttunut tyttö. Kun miehet lasketaan mukaan eikä lapsikuolleisuutta oteta huomioon, rajana on epämääräisesti noin 2,1. Tämä on epämääräistä, sillä esimerkiksi Kiinassa syntyy 111 poikaa sataa tyttöä kohden selektiivisten aborttien vuoksi. Tilastokeskus ei kuitenkaan julkaise Suomen nettouusiutumislukua, kai jonkin oudon poliittisen korrektiuden vuoksi.
Syntyvyyden laskun merkitystä ei ymmärretä, koska monessa maassa väkiluku kuitenkin kasvaa tai ei ainakaan vielä vähene nopeasti. Tämä johtuu siitä, että vanhusikäluokat ovat toistaiseksi paljon pienempiä kuin synnyttävät ikäluokat. Lisäksi elinajan pidentyminen hämää tilastoja. Väkiluvun romahdus on kuitenkin edessä, ellei hedelmällisyys nouse. Asialla on valtava vaikutus sekä Suomen että maailman tulevaisuuteen.
Suomessa tuo nettouusiutumisluku on noin 0,6. Se tarkoittaa, että sata naista synnyttää 60 tyttöä ja nämä taas aikanaan 36 tyttöä ja niin edelleen. Siis jos syntyvyys pysyy tällä tasolla.
Suomessa syntyvyyden lasku on ollut nopeata, mutta ei syntyvyys meillä mitenkään ennätysalhaista ole. EU-maista alle Suomen ovat katoliset Puola, Liettua, Italia ja Espanja. Paavi parka!
Tämä ei ole kuitenkaan mitään verrattuna Itä-Aasiaan. Etelä-Koreassa sata naista synnyttää noin 34 tyttöä. Näin jatkuessaan Etelä-Korean väestö pienenisi yhteen kymmenesosaan kahdessa sukupolvessa ja työikäisistä jokseenkin kaikki olisi työllistetty vanhusten hoitoon.
Kiinassa sata naista synnyttäisi vähän alle 50 tyttöä, joten nopeassa laskussa senkin väkimäärä pian on. Tällä on suuria geopoliittisia vaikutuksia vuosisadan lopulla. Kiina lopetti yhden lapsen politiikan vuonna 2015, mutta sen jälkeen syntyvyys on laskenut kolmannekselle.
Todettakoon, että tilastotiedot Kiinasta ovat oudon ristiriitaisia. Sivusto Macrotrends väittää syntyvyyden nousseen Kiinassa jyrkästi kahden viime vuoden aikana, mutta tähän eivät muut, ei esimerkiksi YK yhdy.
Miksi tästä puhutaan niin vähän, vaikka kyseessä on valtava asia ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta?
Minulla on tapa tarkastella maailmaa mallien kannalta, mutta kaikilla ei ole. Mustelmissaan Angela Merkel valitti korona-ajalta sitä, ettei kansa ymmärrä eksponentiaalista kasvua. Sitä minäkin silloin taivastelin ja siitä taitaa olla kyse tästäkin.
Suurin osa ihmisistä ei ilmeisesti ymmärrä, mihin näin alhainen syntyvyys johtaa. Nekin, jotka ymmärtävät, saattavat ajatella, ettei noin voi käydä. Syntyvyyden on pakko nousta ennalleen. Siitä, miten toivoisi asioiden olevan, ei voi kuitenkaan päätellä, miten ne ovat.
Minä taas uskon, että isossa kuvassa matala syntyvyys jää ennalleen. Tätä perustelen sillä, että ilmiö on tapahtunut eri puolilla maailmaa samanaikaisesti. Ei se siis mistään kotimaisesta seikasta, esimerkiksi inflaation syömistä lapsilisistä voi johtua. Oma veikkaukseni on, että tällä syntyvyydellä mennään vuosikymmeniä ja siihen on vain sopeuduttava.
Maailma pelastuu?
Vielä 50 vuotta sitten pelkäsin maailmassa eniten väestöräjähdystä ja sen kaikkia ikäviä seurauksia. Siksi en ole niin surullinen siitä, että maailman väkiluku alenee. Kun Suomen nettouusiutumisluku oli pitkään 0,8:n ja 0.9:n välillä, pidin tätä suorastaan optimaalisena jarrutuksena.
Nyt väkiluvun lasku alkaa olla liian nopeata. Siitä tekee entistä hankalammaksi elinajan pidentyminen, mikä tarkoittaa, että hoidon tarpeessa olevaa ja eläkkeitä nostavaa vanhusväestöä tulee olemaan entistä enemmän suhteessa työikäisiin.
Tulevaisuudessa myös jotkin alueet tyhjenevät ja toiset ylikuormittuvat. Se synnyttää historian suurimmat kansainvaellukset, kun väkeä siirtyy alueilta, joilla ihmisiä on liikaa sinne, missä heitä on liian vähän. Afrikkalaistaustaisten osuus maailman väestöstä tulee kasvamaan.
Vaikka uskon, että iso kuva on syntyvyyden pysyvä lasku, pientä viilausta voi kuitenkin tehdä. Niinpä ajattelin mennä heikoille jäille ja pohtia, mitä pikkuviilausta syntyvyyden lisäämiseksi voitaisiin kuitenkin tehdä.
Sytyvyyden lasku, kyllä, mutta täysin myöhässä.
Väestöräjähdyksen tuleminen on toki peruttu, mutta vain siksi että elämme jo nyt kahdeksalla miljardillamme sen keskellä. Sitä ei tule koska se jo on.
Kaikkine seurauksineen.
Jokainen vuosi planeettamme saa Saksan verran uutta väestöä, edelleen. Kasvamme tästä 9–10 miljardiin ja sieltä aletaan sitten tulla alas…hyvin hitaasti.
Mihin kohtaan sen väestöoptismi pitäisi sijoittaa? Siihen että joskus 2140-luvulla ihmiskuntaa on “enää” 6 miljardia?
No, kuten ilmastomuutoksen ja hiilineutraaliuden suhteen Suomihan voisi tässäkin näyttää esimerkkiä. Tavoitteeksi maan väkiluvun kääntäminen laskuun. Miksihän se ei ole kaikkien puolueiden tavoite? Syyksi ei kelpaa hokema kuka sitten hoitaa vanhukset. AI tulee poistamaan niin paljon duunipaikkoja että hoitajia kyllä löytyy .
Syntyy alueita joissa ihmisiä on liian vähän(!?) kirjoitti Soininvaara.
Nyt jo ylikansoitettu Eurooppa vaikka puolittaisi väestönsä ei siitä voida sanoa että tästä tulisi alue jossa ihmisiä on liian vähän. Ei millään järkevällä perustalla. Olisiko 40 miljoonainen Saksa asumaton ja vähäväkinen?
Väestökansanvaellukset pitäisi pyrkiä estämään (muu maahanmuutto tietenkin ok): jokainen alue kääntäköön väestönsä laskuun omilla alueillaan.
Yhden lapsen politiikalla se onnistuisi suhteellisen nopeasti. Vrt. Kiina.
Monet kertovat ylpeänä, että he eivät hanki lapsia kun ihmisiä on maailmassa liikaa. Eläkejärjestelmämme on sellainen, että työlliset maksavat eläkkeet. Voisiko miettiä, että lapsettomat maksavat korkeampaa eläkemaksua? Pitäisin tätä varsin oikeudenmukaisena. Lisäksi myös lasten saaminen nuorena tulisi kannattavaksi, vaikka en usko tämän vaikutuksen olevan kovin suuri. Lapset hankitaan silloin kun sopii, jos sopii.
On käynnissä suuri kulttuurievoluution valinta. Ne valtiojärjestelmät, jotka ovat sopeutuvia, jatkavat ja ne, jotka eivät, eivät jatka matkaansa. Jatkajat sanelevat tulevaisuuden arvot.
Entä Eurooppa, joka ottanee vastaan kymmenien miljoonien,tai enemmän, väestökansainvaellukset?
Onko se taitavaa sopeutumista vai oman luhistumisen puolitiedostamatonta järkkäämistä ?
Biljardöörimme saavat tärvättyä luontopalvelut ja muut ekosysteemit pienemmälläkin porukalla, kunhan hypersooninen lentely toteutuu. Grönlannin erämajalta pääsee muutamassa tunnissa Itä-Välimeren rantsuparatiisin kautta jahdille eteläiseen Aasiaan
Minä itse asiassa uskon, että suomalaisten syntyvyys voi laskea lähelle nollaa. Globaalit työmarkkinat entisestään verkottoituvat eli ihmisten on helpompi muuttaa maasta toiseen. Kuten Soininvaara aiempina vuosina kirjoitti, niin suomen kielen katoaminen laskee pitovoimaa suomenkielisten keskuudessa mikä tietenkin lisää työperäistä maastamuuttoa. Kun otetaan vielä huomioon erilaisten ihmisryhmien luontainen taipumus suosia omanlaisiaan, niin kansainvälistyminen edelleen laskee pitovoimaa suomalaisiin nuoriin. Suomi ei enää ole houkutteleva paikka asua suomenkieliselle nuorisolle.
Eli Suomen pitäisi rakentaa strategia, missä kantasuomalaisten syntyvyys on tulevaisuudessa lähellä nollaa.
Tähän pitäisi sanoa ikävä kysymys geopolitiikasta, mutta ehkä se joskus muulloin…
Miten nigerialaisten syntyvyys saataisiin pakotettua puoleen?
Minusta hyvin ristiriitaista, että “luomakunnan kruunut”, eli nämä kehittyneet yhteiskunnat eivät pysty ylläpitämään itseään ilman jatkuvia ulkoisia syötteitä.
Kuitenkin oma veikkaus on tämä (olen tämän jo aiemmin kirjoittanut): Ne lisääntyy, jotka haluaa lisääntyä. Aikaisemmin lisääntymistä ohjasi seksinhalu, nyt merkittävä osa arvottaa seksin korkeammalle kuin jälkeläiset, ja harrastaa mielummin seksiä kuin hankkii jälkeläisiä. Ei tässä tarvitse olla kuitenkaan mikään Einstein ymmärtääkseen, että evoluutio on on tehnyt seksistä nautinnollista/himoittavaa sitä varten että elukat lisääntyisivät. Ei eläimetkään lisäänny velvollisuuden tunnosta tai jälkeläisten halusta, vaan siellä hormonit ja muu biologinen ohjaus toimii. Ihmisillä tämä biologinen ohjaus on päätettä altistaa älylliselle harkinnalle ja tuloksen näemme tässä. Tosin nyt olen varmaan joku ikävä konservatiivi kun en tässä hurraa hedonismin palvontaa.
Ennustuksen jatkona, tässä tapahtuu hyvin nopea evoluutio, ihan vain muutamissa sukupolvissa. Koska he eivät lisäänny, jotka eivät halua lisääntyä tai arvottavat seksin ja hedonismin korkeammalle, niin he poistavat itsensä geenipoolista hyvin tehokkaasti. Eli väkiluku laskee sen 2–3 sukupolvea, mutta tämän jälkeen lähdetään kovaan nousuun kun uudet nuoret lisääntymisikäiset ovat näiden jälkeläisiä aidosti halunneiden lapsia ja “huonot” geenit ovat karsineet itsensä älyllisesti pois. “Huonoilla” geeneillä viittaan nyt vain lisääntymishaluttomuuteen ja yhteiskunnan kantaan lisääntymisestä, en ota mitään muuta arvokantaa näiden geenien hyvyyteen tai huonouteen. Markkinatalous kun näköjään arvottaa väkiluvun jatkuvan kasvun hyväksi ominaisuudeksi.
Valitettavasti aikajänne on kuitenkin liian pitkä, että pääsisin itse seuraamaan ennustuksen toteutumista, varsinkin kun sukupolvet ovat nykyisin sen noin 30–35 vuotta.
Osa ongelmaa kuitenkin on se, että nykyinen kasvua ihaileva markkinatalous ei kohdista resursseja oikein niille, ketkä aidosti haluavat lisääntyä. Sen sijaan lisääntymishaluisia rangaistaan monin eri tavoin markkinoiden näkymättömän käden toimesta. Mutta markkinoilta nyt onkin turha odottaa mitään pitkäjänteisesti järkevää ilman poliittista ohjausta.
Varsinkin USA:ssa ja Euroopassakin on erinomaisesti nähty, etteivät markkinat todellakaan huolehdi tuotteiden ja kemikaalien turvallisuudesta juuri pätkän vertaa ilman ylhäältä tulevaa pakottavaa ohjausta. Muun muassa voimakkaasti noussut parkinssonin taudin esiintyvyys alkaa olla aika luotettavasti liitettävissä torjunta-aineisiin viimeisempien tietojen valossa. Valitettavasti terveiden elinvuosien määrä ei ole noussut yhtä nopeasti kuin elinikä yleisesti.
Ei ihmisten evoluutiota muokkaa geenit, vaan kulttuurievoluutio/meemikompleksit. Eli tuo, ketkä jatkavat matkaa ja ketkä eivät, tapahtuu valtiojärjestelmien välisen evoluutiokamppailun välillä, ei yksilöiden.
Se mielenkiintoisin asia jäi puuttumaan:
Miten verrokkimaissa syntyvyys on elänyt tuona 2005(ish)-2025(ish)?
Noiden erojen löytäminen voisi auttaa myös syiden löytämiseen.
Juuri näin rajun syntyvyyden laskun takia pitää ruveta roikkumaan viimeisimmässä oljenkorressa eli robotiikan kehittymisessä. Palvelutaloihin tarvitaan robotteja pesemään vanhukset ja hoitamaan raskaimmat työt. Robotiikan kehitys on ollut nopeaa. Eipä ole ihme kun Elon Musk lupaili noin halvan henkilöauton hintaisia ihmisrobotteja. Niitä tarvitaan.
On vaikea nähdä miten alle uusiutumisrajan jäävä matala syntyvyys voisi muodostua pysyväksi ilmiöksi. Yhteiskunnat joissa näin on pidemmän aikaa, kuolevat pian sukupuuttoon, mikä sitten lopettaa viimeistään pysyvyyden. Elinvoimaisemmat korkeamman syntyvyyden kulttuurit voivat sitten vähitellen levitä laajemmille alueille tilalle.
Jos Suomen väkiluku laskee yhdellä prosentilla edellisvuoden lukemasta, niin missä vaiheessa julistat Suomen kadonneeksi?
Sadan vuoden jälkeenkin on 37% jäljellä.
Vihtahousu on edelleenkin siellä yksityiskohdissa, ihan typerää tarkastella ihmiskunnan väkilukua.
Planeetta kestää paljon paremmin vaikka 10mrd vastuullisesti ja kohtuullisesti käyttäytyvää kuin vaikka 8mrd fossiilista polttelevaa ja sademetsiä pihvilihan takia hakkaavia.
Isoin ongelma on vaihtelevuus: välillä mennään liian nopeasti ylös ja nyt sitten taas liian nopeasti alas. Ja aina suuret väkimäärät ovat väärässä paikassa, väärällä kulttuurilla ja kielellä ja väärällä ammattitaidolla.