Avainsana: Fatim Diarra

Moni on valit­tanut min­ulle pet­tymys­tä vihrei­den nyky­su­un­tauk­seen, tai san­o­taan nyt suo­raan, liial­liseen punav­ihrey­teen. Tätä val­i­tus­ta on tul­lut lähin­nä jakkupukupuolelta sekä tutk­i­joina ja yri­ty­selämässä toimivilta.

Tänään taas Helsin­gin Sanomat julisti vihrei­den siir­tyneen hei­dän vaa­likonev­as­tausten­sa perus­teel­la vasem­malle. Vikaa voi olla myös kysymyk­sis­sä. Niis­sä ei juuri ole kysymyk­siä, jot­ka erot­telisi­vat tehokkaasti vihreät esimerkik­si Vasem­mis­toli­itos­ta. Kysy­i­sivät joskus esimerkik­si työ­markki­na­jär­jestö­jen val­las­ta. Hyviä oli­si­vat myös kysymyk­set, jot­ka erot­tel­e­vat pro mar­ket ‑ihmiset pro business-ihmisistä.

Tosin Hesarin arvokart­ta aset­ti vihreät suun­nilleen oikealle paikalleen vähän demarien oikealle puolelle.

Tarkem­min sanoa vihreil­lä ei ole oikea­ta paikkaa oikeis­to-vasem­mis­to akselil­la, sil­lä puolueessa on tässä asi­as­sa olta­va tilaa eri­laisille mielip­iteille. Yksimielisyyt­tä tarvi­taan aivan toisen­lai­sis­sa asioissa.

Vihrei­den puoluekent­tä ei ole lainkaan niin punav­ihreää väkeä kuin julk­isu­ud­es­ta voisi päätel­lä. Kun äänestet­ti­in vara­puheen­jo­hta­jista — puheen­jo­hta­ja valit­ti­in yksimielis­es­ti – eniten ääniä sai Atte Har­janne, jota ei voi mitenkään pitää punav­ihreänä.  Puoluekok­ous halusi kor­jaus­ta puolueen julkiku­vaan. Jat­ka lukemista “Kolme hyvää ehdokas­ta vihrei­den lin­jas­ta huolestuneille”