Moni on valittanut minulle pettymystä vihreiden nykysuuntaukseen, tai sanotaan nyt suoraan, liialliseen punavihreyteen. Tätä valitusta on tullut lähinnä jakkupukupuolelta sekä tutkijoina ja yrityselämässä toimivilta.
Tänään taas Helsingin Sanomat julisti vihreiden siirtyneen heidän vaalikonevastaustensa perusteella vasemmalle. Vikaa voi olla myös kysymyksissä. Niissä ei juuri ole kysymyksiä, jotka erottelisivat tehokkaasti vihreät esimerkiksi Vasemmistoliitosta. Kysyisivät joskus esimerkiksi työmarkkinajärjestöjen vallasta. Hyviä olisivat myös kysymykset, jotka erottelevat pro market -ihmiset pro business-ihmisistä.
Tosin Hesarin arvokartta asetti vihreät suunnilleen oikealle paikalleen vähän demarien oikealle puolelle.
Tarkemmin sanoa vihreillä ei ole oikeata paikkaa oikeisto-vasemmisto akselilla, sillä puolueessa on tässä asiassa oltava tilaa erilaisille mielipiteille. Yksimielisyyttä tarvitaan aivan toisenlaisissa asioissa.
Vihreiden puoluekenttä ei ole lainkaan niin punavihreää väkeä kuin julkisuudesta voisi päätellä. Kun äänestettiin varapuheenjohtajista – puheenjohtaja valittiin yksimielisesti – eniten ääniä sai Atte Harjanne, jota ei voi mitenkään pitää punavihreänä. Puoluekokous halusi korjausta puolueen julkikuvaan. Jatka lukemista ”Kolme hyvää ehdokasta vihreiden linjasta huolestuneille”